Mangomorning

Aamut on niin parhaita täällä. Ei vielä tukalan kuumaa, hyvä kahvi terassilla (täältä saa sellaistakin) ja nämä tuoreet hedelmät. I ❤️ Samui!


tuoretta mangoa
5

Onnellisuuden tietä keltaiselle biitsille

Avauduin tuossa vähän aiemmin meihin iskeneestä kummallisesta "plääh fiiliksestä", mutta nyt voin onnekseni ilmoittaa sen menneen ohi. Kaikki on kuitenkin ihan hyvin ja kyllä se on niin, että onni koostuu kuitenkin pienistä asioista ja niistä oikeista ihmisistä.

Mainitsin jossain aiemmassa postauksessani siitä, että meillä on tämän "suomiporukan" kanssa viikoittainen rantamölkkyturnaus vaihtelevilla kokoonpanoilla-, ja rannoilla. Yleensä ohjelmaan kuuluu kaksi peliä, joista ensimmäinen on "se peli", jonka voittaja saa valita seuraavan viikon rannan ja ajankohdan sekä kantaa ylpeänä voittajankruunua koko viikon. Kakkospeli pelataankin vaan siitä syystä, että meillä on vaan liian hauskaa puhaltaaksemme peli poikki. Riippuen osallistujista ja kunkin vireystilasta, juttujen taso on välillä jopa niin tärähtänyttä, että joutuu miettimään olisiko silloin tällöin tarvetta vaikka Ice Bar-hoitoon. Täällä nimittäin on sellainenkin.

Mölkkytraditio aloitettiin porukalla jo viime syksynä, kun Ilarilla ja Sinikalla nyt sattui olemaan palikat mukana. Nykyään kun meillä on facebookissa Samuin Suomalaiset- ryhmäkin, niin on sopivan helppoa tiedottaa porukalle missä ja milloin on seuraava yhteenotto. Vakavamielinen sellainen tietenkin.

Onhan se mölkky hauska peli ja todistettavasti sillä saa aina kavereita. Tai ehkä me vaan näytetään niin mielipuolisilta, kun viskotaan kukin tyylillämme vaaleanpunaisia numeroituja puupalikoita, että niin paikalliset kuin muukalaisetkin pysähtyvät seuraamaan touhua. Osa haluaa ottaa osaa ja joku taas toimia tuomarina.

Edellinen mölkky pelattiin aika tarkalleen saaren toisella puolella lähes autiolla Lipa Noin keltaisella biitsillä. Kyllä, ihmettelin ainakin itse, kuinka ihmeessä rannan hiekka olikin niin keltaista? Tässäkään päivässä tärkeintä ei ollut päämäärä, vaan itse matka, joka hurauteltiin "Onnellisuuden tietä" pitkin Maenamista Lamaille. Itse ajoin tätä tietä nyt ensimmäistä kertaa ja kuten ystävät pohjustivatkin, niin siinä tiessä on jotain kummallista taikaa. En tiedä onko tiellä jotain virallista nimeä, mutta Onnellisuuden tie on mielestäni erittäin iskevä. Eli jos harmittaa tai on muuten vaan tylsää, kannattaa käydä ajelemassa.

Kyllä me muuten asutaan lumoavan kauniilla saarella!


Onnellisuuden tie


Auringonlaskua Lipa Noilla


Vielä löytyy tyhjiä rantoja


Pojat on poikia
0

House for rent

Mä laitan tänään mun blogiin ensimmäisen mainoksen, mutta se on ihan oma. Moni tietääkin jo, että myös meidän family suuntaa kesäksi Suomeen. Aika hyvin näyttää Samui tyhjenevän muutenkin täällä asuvista eurooppalaisista ja vastaavasti lomalaiset saapuvat saarelle. Onhan täällä ollut kuin huopatossutehtaalla huhtikuun jälkeen, kun moni Samuille "talvehtimaan" tullut on ottanut suunnan pohjoiseen.

Näin siis mekin, sillä ikävä on kova. Onneksi pian pääsee näkemään Jessen ja Lotan, isän vaimoineen, naapurit Suomessa ja ystävät läheltä ja kaukaa. Toivottavasti myös systeri perheineen tekee Hong Kongista edes lyhyen pyrähdyksen järvimaisemaisemaan. Ja eiköhän me päästä myös Samuin Suomalaisten kanssa mölkkyilemään, ei ehkä rannalle mutta puistokin kelpaa.

Tässä siis teille, jotka suuntaatte kesälomanviettoon Thaimaahan; meidän koti Samuilla, ihana energinen paikka pienessä kylässä. Kivenheiton päässä kaikesta hulinasta, mutta silti aivan oma uniikki maailmansa. Villa Zappy vuokralle kesän ajaksi olkaa hyvä...

Villa Zappy













0

Pitäisikö sittenkään?

Tein sitten tänään viimein FB-sivut blogille ja nyt tietenkin hirvittää. Eikä se sivujen tekeminenkään, mutta siinä vaiheessa kun piti vielä kutsua tuttuja tykkäämään sivuista, niin tuli vähän fiilis, että onko ihan pakko? Blogihan on huono, enkä mä osaa ollenkaan kirjoittaa ja... kyllä te tiedätte. Antakaa anteeksi ystävät ja tuttavat, tarkoitus ei kuitenkaan koskaan ole loukata ketään.

Mutta siellä ne sivut nyt ovat ja koko tämä muutaman kuukauden salassa bloggailu on tullut tiensä päähän. Katsokaas, tätä ennen blogilla oli itseni lisäksi vain yksi lukija ja sekin oli Tomppa.

Mutta siis lyhyesti vielä; En missään nimessä kuvittele tietäväni Thaimaasta, enkä edes Samuista kaikkea, vaan pyrin kertomaan meitä vastaan tulevista asioista juuri sellaisena kuin ne tulevat, fiilikset, onnistumiset ja epäonnistumiset. Joka päivä joku ongelma kävelee vastaan ja niistä opitaan. Itse kukin meistä touhuaa täällä erilaisia asioita ja kun joku meistä oppii, me opimme kaikki.

Tämä on meidän perheen taival "Taikamaassa" ja koska olemme "taivaanrannan maalareita" niin kommelluksia varmasti riittää. Otetaan toi elämä vastaan sellaisena kuin se tulee luottaen siihen, että se kantaa.

Toisinaan kaikki on selvää pässin lihaa, toisinaan punaisesta langasta ei ole tietoakaan.


Facebook
4

Kirotut amalgaamit

Illalla lohkesi taas hammas, en muista kuinka mones. Tiesivätkö hammaslääkärit silloin taannoin, että kaikki amalgaamipaikat hajoavat ennen pitkää ja hajotessaan vievät aina mennessään puolet hampaasta? Näin ainakin mulle on käynyt ja jos jotain hyvää pitäisi tästä löytää, niin onhan se tietty se, että kohta on kaikki amalgaamit suusta pois. Mutta niin on puolet hampaistakin.

Onneksi Thaimaa on kerrassaan loistava paikka hoitaa hampaat kuntoon. Yksityisiä klinikoita ainakin Samuilla on joka kulmassa ja hoidon taso on huikeata ja huokeata. Tänne tuleekin ihmisiä ympäri maailmaa hoidattamaan hampaitaan ja teettämään etenkin niitä isompia remontteja.

Itse olen korjauttanut täällä jo kymmenen vuoden ajan kaikki amalgaamipaikkojen hajoittamat hampaani, tämän päivän kurssilla alle 30€ kappale. Jopa sellaiset lohjenneet "ongelmahampaat", joita Suomessa kunnallisella puolella ei yrityksistä huolimatta ole saatu kuntoon, on täällä tyylikkäästi hoidettu kasaan. Viisi hoitajaa hyörii ympärillä, yksi laulaa ja joku laittaa vähän väliä huulirasvaa huuliin, eikä koskaan ole sattunut. Kerran jopa nukahdin.

Muutama viikko sitten hoidatin täällä vanhemman poikani molemmat yläetuhampaat, jotka olivat pahasti naarmuuntuneet kelvottomaan kuntoon pari vuotta takaperin. Kaveri oli jalkapalloa pelatessaan ottanut hieman "lähempää" kontaktia rautatolpan syleilyssä ja pusu oli liian raju. Suomessa ei päästy kunnallisessa jonoonkaan, kun ei ollut kiireellinen ongelma, vaikka hymyillä ei juurikaan kehdannut. Täällä 45 minuuttia ja 180€ ja pojalla oli tasoitettu hampaat sekä upeat kuoret pilalle menneitten kiilteitten päällä. Oli muuten hymy herkässä sen jälkeen.

Suosittelen siis ehdottomasti, jos vaan suuntaat nokkasi näihin maisemiin, niin säästele niitä remontteja siellä kotimaassa ja hoida kaikki täällä. Mitään ei tarvitse varoa hoidon jälkeen, ei syömistä tai juomista. Itse suuntaan aamulla kahvin ja uinnin jälkeen hymyssä suin klinikalle. Kun ei tarvii jännittää...


aamukahvi
0

Kolmen kuukauden kuoppa

Suomalainen ystäväpariskuntamme, jotka asuvat myös täällä, mainitsivat tuossa taannoin, että kolmen asumiskuukauden jälkeen tulee jonkinlainen "kuoppa". En tiedä miten tutkittu juttu, tai kuka tutki, vai tutkiko kukaan, mutta jotain sellaista tuntui tapahtuneen myös meille. Vähän salakavalasti se iski ja yhtäkkiä kaikki rupesi olemaan vähän plääh...

Miska oireili ensin ja olisi varmasti pitänyt huomata jotain merkkejä normiaskareitten seassa. Jutut meni siihen malliin, että "se on ihan tyhmä tyyppi", "ei mua huvita lähteä uimaan kavereitten kanssa", en mä halua tehdä sitä, enkä tätä. Normaalina valituksena otin alkuun kaikki, mutta avainsanat "mua kiusataan" ja "treeneissä ei ole kivaa kun mä olen huono" saivat sitten viimein havahtumaan. Jotain on oltava vähän pielessä oikeastikin ja toivottavasti se on vain koti-ikävää. Kiusaamisasia treeneissä on nyt seurannassa ja voin palata siihen, kun jotain selviää.

Tompalla on hommaa kitarakoulun avaamisessa täällä ja minulla ei ole vielä mitään, vaikka kovasti mietin pääni puhki. Toisella on kiire ja toisella on tylsää. En mä valita, siis täällä on upeat maisemat, rannat ja kaikki . Voisin hyvin viettää päiväni vaellellen mopolla ympäriinsä, mutta kun meillä on vain yksi mopo ja sekin melkolailla Tompan ajossa.

Olen siis paljon kämpillä ja hienoa, minulla olisi hyvin aikaa vaikka laitella blogia esiintymiskuntoon. Sitä olen oikeastaan paljon tehnytkin ja hoitanut Jessen asioita Suomessa, kun ei silläkään ressukalla ole onnistanut työnhaussa. Voisin hyvin ahertaa myös ihanassa puutarhassa, viljellä vaikka jotain, mutta nyt on oikeasti niin helvatan kuuma, että päivän kuumimmat hetket on melkein pakko olla ilmastoidussa sisätilassa. Edes mopolla ajelu ei viilennä kainaloita yhtään.

Eli aika paljon ollaan kukin oltu tahoillamme, hölmöjä kun ollaan. Miska koulussa (no se on pakko) ja me Tompan kanssa omillamme. Kerran viikossa meillä on Suomalaisten ystävien kanssa jollain vaihtuvalla biitsillä täällä mölkkyturnaus. Se on mukava rutiini, josta teen ihan oman postauksen joku päivä. Olen mä sentään liittynyt erilaisiin paikallisiin hyväntekeväisyysryhmiin ja toivottavasti sitä kautta aktivoidun sekä linkityn muihinkin kansallisuuksiin. Näistä ryhmistä kerron myös jatkossa lisää.

Mutta eihän se riitä mitenkään tämän suorittamisen seassa. Entäs jos satsaisi vaihteeksi vaikka parisuhteeseen ja perheeseen? Olisiko siinä mitään järkeä? Aika varmasti olisi...


Miska riippumatossa


Jungle clubin aurinkotuoleista huikeat maisemat


Upea auringonlasku meidän terassilla
0

Ei se niin justiinsa

Ei nämä enää mitään uusia juttuja ole, mutta lyhyen postauksen meinasin laittaa tästä täällä vallitsevasta mutkattomuudesta, kun ei mulla mitään sen tärkeämpää juuri nyt.

Tilattiin tietenkin heti taloon muutettaessa paikalliselta Elisalta nettiyhteys. Viikossa sen luvattiin tulevan, tosiasiassa se tuli muutamassa päivässä. Loistavaa, vaikka ei se nyt niin kauhean hyvin toimikaan. Mutta kaikkein huvittavinta oli se, kun asentajat ottivat lavalta bambutikkaat, sellaiset oikein tosi pitkät, ja kiipesivät viereiseen palmuun. Sinne ne kaapelit vedettiin, ei siihen mitään tolppia tarvita.

Tänään tuli sähkölasku, on se tietty tullut ennenkin, ei siinä mitään. Summakin oli jotakuinkin samaa luokkaa, kuin muinakin kuukausina. Sähkö on muuten jopa kalliimpaa täällä kuin Suomessa ja ilmastointilaitteet aiheuttaa siitä valtaosan.

Siihen se oli teipattu, meidän (keskeneräiseen) bambuaitaan. Ei mulla muuta...


Sähkölasku Thaimaalaisittain
0

Ei mitään ruumassa kitkeröityneitä hedelmiä

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/14064971/?claim=7bwpynahz97">Follow my blog with Bloglovin</a>

On se vaan huikeata miltä täällä asiat maistuvat, tuoksuvat ja näyttävät. Vihreät, läpi vuoden kukkivat pensaat ja puut, kypsät hedelmät, grilliruoka, koko ajan lähellä oleva meri, ihan vain muutamia mainitakseni. Ja kuivaa aikaa (noin kolme kuukautta tammikuun lopusta huhtikuun puoleen väliin) lukuunottamatta joka päivä ripsahtaa taivaalta vettä sen verran, ettei yllätyksekseni puutarhaa tarvitse edes kastella.

Vielä en osaa hyödyntää edes murto-osaa siitä tarjonnasta, mitä luonnosta löytyy. Banaanipuusta paikalliset käyttävät itse banaanien lisäksi tietenkin lehdet, mutta myös jonkun kummallisen mötikän banaanitertun päässä, jota en ole ennen nähnytkään. Ja satoa pukkaa hulluuteen asti.

Meillä kasvaa tässä pihalla myös papaijapuu, joka kylän isoisän mukaan on tuotu Japanista. Paikalliset papaijat kun tekevät 6-7 hedelmää, niin tästä puusta tuleekin sitten 60-70. Aivan, me ei tosiaankaan pystytä syömään noita kaikkia, vaikka miten haluttaisiin. Ihanan värisiä ja makuisia papaijoita, tarvitsee varmaan laittaa tohon autokatokseen kori, joista kylän ihmiset voisivat käväistä herkkuja hakemassa.

Muutenhan mä olen siis ainakin näissä maisemissa ihan todella surkea puutarhuri. Kovasti olen kaikkea tontille hankkinut, mutta ajan saatossa on valitettavasti huomattavissa nuukahtamista, kuivumista, kuolemista ja kaikkea muutakin masentavaa, vaikka täsmälleen olen puutarhurinaisen oppeja seurannut. Ehkä se ongelma on siinä, että ostan kasvin ja istutan sen tuohon. Huomenna huomaan, että se ei voi olla siinä, koska koirat taistelee sen kumoon ja sitten paikka menee vaihtoon. Ja sitä seuraavana päivänä sama homma saattaa olla edessä uudestaan... Tietenkään kasviressu ei voi sietää jatkuvaa siirtämistä paikasta toiseen, eihän ne tykkää siitä Suomessakaan.

Mutta mä opin, mä totta tosiaan aion oppia. Tänään ajelin skootterilla taas puutarhatädin luo ja ostin jonkun kasvin, joka on "For good luck" ja sitten toisen kasvin, jonka nimi on "Forget me not". Kaikkea kanssa...


Luomubanaania


Papaijaa luomuna


Thaimaalaista kukkaloistoa
0

Tuntuu iholla 42

Kuuma on ja välillä energiat niin nollissa, kuin vain voi olla. Tähän täytyy tietenkin suhtautua sillä lailla, ettei valiteta, vaikka vähän ehkä voisikin... Mutta eikös me tätä lähdetty kylmästä Suomesta hakemaankin?

No joo, lukuunottamatta meidän viikoittaisia "rantamölkkyturnauksia", niin rannalla saati auringossa ei varta vasten tule oltua. Kyllä nimittäin ilmastoitu huone kuitenkin vie hikoilusta voiton. Oikeastaan täällä olisikin paikallaan etätyö tietokoneen äärellä ainakin tähän aikaan vuodesta ja ehdottomasti päikkärit! Kun on heräämisestä lähtien hikoillut armottomasti, niin viimeistään lounaan jälkeen tyyny kutsuu.

Itse muistan lapsuudesta sen, että kun oli riittävästi pakkasta, niin välitunnilla ei tarvinnut mennä ulos. Olisiko raja ollut joku 15 astetta? Täällä ainakin Miskan koulussa on pidetty oppilaat sisällä ilmastoidussa tilassa siksi, kun ulkona on liian kuuma. Ja kyllä siellä onkin.

Moni asia, kuten siivous, pitkät lenkit koiran kanssa, erilaiset urheilusuoritukset, puutarhan hoito ja vaikkapa tiskaus siirtyy aina vaan huomiselle, kun ei vaan kertakaikkiaan pysty. Suorittaminen on aika seis ja fyysiset hommat hoidetaan vasta sitten, kun on ihan pakko.

Onneksi koira sentään pystyy lenkittämään tarvittaessa itse itsensä ja uinnit siihen päälle.


Hikinen aamulenkki ja uinti
0

Kaiken voi fixata

Boo onkin Bobo!?!

Sehän meni siis suurin piirtein näin; Suunnitelmissa on viedä koiruus Suomeen kesäksi, koska ei voida ottaa sitä riskiä, että kylän työntekijät pitävät sitä pääsääntöisesti häkissä koko kaksikuukautisen kesäreissumme takia. No way, joten aloimme toden teolla selvittämään mitä Suomeen ottaminen vaatii. Ensinnäkin, ja se suurin haaste, on raivotautirokotus ja tarvittavat verikokeet. Onneksi olimme jo maaliskuussa vieneet "Bobon" ensimmäisen kerran klinikalle rokotettavaksi, joten peli oli avattu. Toisaalta EU-vaatimukset ovat sellaiset, että ensimmäisen vuoden aikana rokotuksia pitää olla kaksi. Ja viimeisestä rokotuksesta on oltava kolmen kuukauden väli, ennen kuin raivotautiverikokeen voi ottaa. Eli oltiin auttamatta myöhässä, vaikka Bobolle toinen rokotus annettiinkin huhtikuussa. Lisäksi verikoe on lähetettävä johonkin kolmanteen maahan (siitäkin on tarkka lista mihin laboratorioon), ja testituloksia joutuu odottamaan 1,5 kuukautta. Aika toivottomalta rupesi jo näyttämään...

Onneksi muistimme vuokranantajamme siskon sanoneen, että koira on saanut vuokranantajamme toimesta jo jotain rokotuksia, joten pieni hento oljenkorsi mihin tarttua lillui vielä vedessä. Sitä sitten selvittämään.

Meidän hallussa olevien Bobon rokotustodistusten kanssa koiraklinikalle ja sieltä soitto vuokranantajalle. Tohtori kun on paikallinen, niin on parempi että paikalliset puhuvat keskenään omaa kieltään. Ja siellä se sitten selvisi. Koira onkin Bobo ja viimeinen vuokranantajamme ottama raivotautirokotus tapahtui joulukuussa 2014. Hetkessä muuttui hentoinen oljenkorsi huomattavasti vahvemmaksi! Samalla selvisi siis Bobon nimi ja ikä, joka on kaiken olemassa olevan tiedon valossa 1 vuosi ja muutama kuukausi. Kerrassaan pentukoira vielä kohtalaisesta koostaan huolimatta.

Verikokeet voi siis ottaa vaikka heti, mutta kun ne lähetetään saksaan, niin tuloksia joutuu klinikan mukaan odottamaan 1,5 kuukautta, mikä ei siis auta meitä. Syvä onneton huokaus ja epätoivo iski, mutta Thaimaassa kun ollaan, niin tohtori totesi siihen, että "Dogs and cats rescue" voi varmasti auttaa. Jippii!

Sinne sitten tänään tuloksena se, että tosiaan, papereita voi vaikka vaihtaa jonkun toisen koiran papereihin, kunhan verikokeet ovat oikeasti puhtaat. Ei tarvitse odottaa 1,5 kuukautta, mikäli aika ei anna myöten. Se nyt maksaa tietenkin jonkun verran, mutta mitä sitä ei rakkaan hurttansa vuoksi tekisi. Todellisuus kun on myös se, että itse asiassa Bobo on saanut jo 4 rokotusta kahden sijaan, eli luulisi immuniteetin olevan kunnossa. Tuplasti.

Vähän sama juttu kuin se, että Thaimaassa esimerkiksi voi saada eläkeläisviisumin 50 vuotiaana. Mutta silloin tilillä on todistettavasti oltava 800.000 bahtia, joka tarkoittaa n. 22.000€. Jos tuollaista summaa ei tilillä makaa, niin aina voi tietysti ostaa sen eläkeläisviisumin vaikka Pattayalta. Riski joo, mutta moni ottaa sen. Itse meinaan ainakin tarttua siihen, että vähän vaihdetaan Bobon papereita ja saadaan koira mukaan syömään tuoreita mansikoita.

Kaiken voi fixata.


Samuin seisoja
0

Tunnin päästä vai tuntia aikaisemmin?

Tänään oli pitkästä aikaa fudisturnausta tiedossa. Verrattuna Suomen junnukuvioihin, niin näitä turnauksia on näissä maisemissa yllättävän vähän, kun ajattelee miten suosittua laji täällä kuitenkin on. Tai voihan se olla, että tätä meidän "farangijoukkuetta" ei läheskään kaikkiin kutsuta, mutta tämän viikonlopun turnaukseen kutsu kävi. Taisi muuten olla ensimmäinen kerta näissä paikallisissa matseissa, kun ketään pelaajaa ei lyöty, eikä yhtäkään joukkuetta diskattu. On nämä Thaimaalaiset sen verran temperamenttisia, että aika yllättäviäkin juttuja on päässyt sattumaan kun väkivallattomaksi kuvittelemani Buddhalaiset ovat näyttäneet osan persoonastaan. Ja lapset vielä???

Turnausaikataulut, niin kuin oikeastaan mitkä tahansa muutkin aikataulut täällä, ovat ainoastaan suuntaa antavia. Todelliset kellonajat ovat sitten ihan jotain muuta johonkin suuntaan, onneksi tänään sentään saman päivän puolella pysyttiin. Mutta kun täksi päiväksi oli Miskan joukkueelle varattu vain kaksi matsia, niin olisi ollut mukava nähdä vaikka molemmat. Ensimmäiseen ehdittiin, seuraava olikin sitten tuntia sovittua aikaisemmin, kun oltiin vielä etsimässä terassille jotain aurinkosuojaa. Onneksi sentään pelaaja itse sattui olemaan pelipaikoilla. Ei kylläkään ollut niin mukavaa taas ilmestyä paikalle, kun nappula istuu areenan ulkopuolella ilmoittaen, että "taas mä joudun teitä täällä odottamaan, kun muut jo ovat lähteneet". Epäonnistuneet vanhemmat, kyllä. Ehkäpä ne pari joukkuetta, jotka olivat yllättäen jääneet välistä pois, olivat vain päivän myöhässä?

Mekin olimme myöhässä ihan syystä, oli nimittäin sen luokan tulvat kaduilla, ettei tarvinnut juuri mopoa liikuttaa. Kun täällä sataa, ja täällä sataa harvoin sekä tervetulleesti, niin se sataa sitten ihan maahan asti. Saarella kun ollaan, niin eihän tosta infrasta ole mihinkään. Tai en mä tiedä onko se mikään "saarijuttu" ettei asiat toimi, todennäköisesti melko alkeellista on ympäri Thaimaata. Viemärit eivät vedä tai niitä ei ole, tai ne ovat tukossa ja väärissä paikoissa, tai sitten jotain muuta. Mutta toisaalta, eihän meidän juuri rakennetussa talossakaan voi edes vessapaperia heittää pönttöön ilman putkitöitä.

Niin se on, että maassa maan tavalla, eli Mai pen rai! Joka siis tarkoittaa jotakuinkin sellaista, että "ei sillä niin väliä" tai "ei maailma kaadu tähän" tai "ei se niin justiinsa", tai jotain sinne päin. Ei huono elämänasenne ja täällä sillä, sekä hymyllä pääsee hyvinkin pitkälle.


Jalkapalloturnaus


Mopoilua tulvissa


Jokunen mopo hyytyikin
0

Pärjääkö Miska?

Miska on kerrassaan loistava kaveri! Samanlainen kävelevä katastrofi kuin isänsäkin, mutta aivan valtavan ihana tyyppi. Parin viikon päästä juhlitaan Miskan 12v synttäreitä ja tuota lukua ajatellen, niin aikamoinen maailman matkaaja tyypistä on nuoresta iästä huolimatta kuoriutunut. Vai pitäisikö sanoa ”Thaimaanrannan maalari”?

Onneksi Miskan maailmankarttaan on pari muutakin neulaa ilmestynyt, kuin pelkästään Thaimaan, mutta äidin ja isän matkassa kun kulkee, niin Samuista on tietenkin tullut se kotoisin kohde. Toisilla on mökki järven rannalla Suomessa, me halutaan ajatella että meidän mökkipaikka on täällä. Ei sekään huono vaihtoehto ole.

Kun me viime kesänä ilmoitettiin Miskalle, että syksyllä lähdetään kolmeksi kuukaudeksi Samuille, niin kyllä se alkuun pientä nikottelua aiheutti. Reippaana tyyppinä ja itsensä kasauksen jälkeen Miska suhtautui asiaan niin, että on mukavaa kun tullaan jouluksi kotiin Suomeen. Se kolme kuukautta meni hujauksessa Miskan käydessä ”rantakoulua” vanhempien opastuksella. Ja mikäs siinä ”välitunneilla” turkooseissa aalloissa polskutellessa! Mutta en suosittele ainakaan pidemmäksi ajaksi sitä vaihtoehtoa kenellekään, sillä ainakin meidän poitsu on sen verran sosiaalinen, ettei mikään voita kavereita. Onneksi syksyllä bongattiin paikallinen jalkapallojoukkue, josta niitä tarvittavia kavereita löytyi. Ei siinä tiimissä tosin paikallisia lapsia pelaa, mutta edes täällä asuvien ulkomaalaisten lapsia. Pelkästään fudiksen takia syksy olikin loistavaa englannin kielen tiiviskurssia kolmena päivänä viikossa aina muutaman tunnin kerrallaan. Valmentaja Serbiasta ja pelaajia Italiasta, Ranskasta, Venäjältä, Briteistä, Serbiasta ja ainakin Kanadasta. Joitain saatoin unohtaakin.

Kun sitten jouluna pudotettiin pommi, että tammikuussa tullaan takaisin Samuille, niin uskoakseni se ei tuntunutkaan sen kummemmalta, etenkin kun luvattiin palata taas kesäksi Suomeen. En väitä, etteikö Miskalla olisi ikävä Kalajärven kavereitaan, mutta tänne oli nyt helpompi tulla, kun oli edes tutuissa ympyröissä fudista tiedossa. Uusi koulu tietenkin vähän jännitti, mutta kun heti kättelyssä käytiin Samuin kansainväliseen kouluun tutustumassa, niin sinnehän se jo halusi heti seuraavana päivänä. Koulussa oli nimittäin pari tuttua koltiaista fudisjengistäkin.

Koulu on alkanut superhienosti! Välillä tietenkin ottaa aivoon heräämiset ja pitkät koulupäivät, mutta niin se olisi suomessakin. Onneksi Miskalla oli pohjalla melko hyvä englannin kielen taito, joka parani huimasti jo syksyn oleskelun aikana. Tammikuun ensimmäisen parin viikon koulussa olon jälkeen kielitaito olikin sitten jo käsittämättömällä tasolla. Kun Samuilla noin yleisesti puhutaan melkoista ”rantalontoota”, niin samaa ei voi sanoa Miskasta. Mä näkisin, että vaikkei mitään muuta tästä vanhempien haahuilusta jäisi Miskalle taskun pohjille, niin vähintään läjä uskomattomia kokemuksia ja vahva kielitaito. Katsotaan mitä tahtia kehittyy skilssit Thaimaan kielessä ja Kiinassa, niitäkin nimittäin löytyy lukujärjestyksestä viljelyn ja muun tarpeellisen aineen joukosta.

Pisteenä i:n päällä on tietenkin tämä ihana kylä. Täältäkin on löytynyt kavereita briteistä, koreasta ja israelista. Välillä tuntuu, että meidän villan ovi käy turhankin tiheään, kun varhaisteinejä ravaa sisään ja ulos. Ja kaiken kukkuraksi on tietenkin Boo, ihana ja aina hymyilevä Samuin seisoja. Miskalla on kaikki hyvin ja kesän jälkeen palataan näille tonteille hyvillä mielin.

Muuten melko tehokas päivä näyttää nyt loppuvan siihen, että vesi on loppu. Lämpötila 30, tuntuu iholla 37 asteiselta, hiki virtaa ja kello on paikallista aikaa jo 20.05. Suihkuun olin ajatellut pitkän päivän ja kohtalaisen hikoilun jälkeen mennä, mutta taitaa jäädä haaveeksi tältä erää. Ja kun vesi on loppu, se on loppu myös vessasta, voi saamari! Kehtaisko sitä painaa hikisenä kylän yleiseen uima-altaaseen?


Kylän vastaanottokomitea


Jalkapallovalmentaja ja pelikaveri
0
Back to Top