Mopo kateissa, sun muuta sujuvaa

Sujuvaa? Tietenkin. Kaikki sujuu kuin rasvattu salama... No ei ehkä kuitenkaan, mutta ei kai kukaan sitä odottanutkaan. Ollaanhan me täällä, talot, Boot, vuokralaiset, mopot ja muut siellä. Oikeasti oltaisiin melko pulassa ilman meidän Sopaa (hoitaa siivoukset sun muut lakananvaihdot) ja Tawania (vastaa sitten kaikesta muusta) Samuilla. Niin ja sitten meillä on siellä vielä Don (auton ja moponvuokraaja), brittiläinen ystävä, jonka hellässä huomassa meidän "tyttöskootteri" on. Pitäisiköhän mun antaa sillekin nimi, siis skootterille meinaan?

Meillä on tällä hetkellä Villa Zappyssa 6 vuokralaista vielä huomiseen asti. En tiedä millaista porukka on, en edes että mistä maasta, eikä se oleellista tietenkään olekaan. Nämä ovat varanneet kämpän Airbnb:n kautta, josta onkin ihan mukavasti tullut kyselyjä. Pari näistä on toistaiseksi jopa johtanut sopimukseenkin. Oikein hienoa, saa vähän kuluja tasattua.

Onneksi nykyään on sentään Whatsapp:it, messengerit, viberit, Skypet ja muut Linet, niin onnistuu tämä yhteyden pito maailman toiselle laidalle ilman konkurssiin vieviä puhelinlaskuja. Nämä thaimaalaiset ovat nimittäin melko taitavia hyödyntämään näitä ilmaisia yhteydenpitovälineitä ja yhteydenottoja tulee (hyvä niin) vähän asiasta kuin asiasta. Mun mielestä tyypit ovat jopa hellyyttävän tunnollisia hoitaessaan meidän asioita. Ja onhan meillä ollut talossa vedet vähissä ja ilmastointilaitteet piipussa, mikä on kyllä kohtalaisen tukalaa niillä leveysasteilla, ja vuokralaiset talossa. Kaikki on kuitenkin tullut hoidettua erittäin mallikkaasti, kiitos pikku apureittemme.

Nyt viimeisimpänä ihmetystä herätti eilen aamulla kadonnut mopo. Huh huijaa... Vuokralaiset olivat ottaneet Tawaniin (talomme "manageri") yhteyttä aamutuimaan, koska pihalta oli kadonnut heidän Donilta vuokraamansa mopo. Oliko se varastettu, vai mitä oli tapahtunut? No, jonkinlainen väärinkäsitys vuokrausta tehdessä oli tapahtunut ja Don luullut, että mopo oli tarkoitus sieltä hakeakin. Juu kyllä, meillä toimii toimitus- ja hakupalvelukin! Don oli siis mennyt pihalle mopoa hakemaan ja koputtanut oveen, mutta kukaan ei tullut avaamaan. Eikä siinä mitään, onneksi väärinkäsitys oli tapahtunut ja Don tosiaan mennyt paikalle, sillä siinä se hänen skootterinsa oli valot päällä ja avaimet virtalukossa. Siis pihalla. Jos Don ei olisi paikalle sattunut, niin kyllähän tilaisuus tekee varkaan ja ihan kohtalaisella todennäköisyydellä joku muu olisi korjannut mopon parempaan talteen.

Että sellaista ja onni onnettomuudessa!


Mun "tyttöskootteri"
0

Salsaa Samuilla

Lupasin joitain postauksia takaperin palata aiheeseen salsa Samuilla ja mikä olisikaan parempi hetki tehdä se, kuin täältä kohtalaisen kirpakkaasta Suomesta. Nimittäin salsaaminen Samuilla on hikistä hommaa ja nyt on sellainen fiilis, että hikoileminenkin olisi tervetullutta. Toi kesän lataaminen Suomessa on jäänyt varmaan jumiin?

Olin ottanut viime syksyn tavoitteeksi selvittää salsakuviot Samuilla ja näin sitten teinkin. Olen itse joitain vuosia tanssinut lähinnä kuubalaista salsaa (niin, sitäkin on montaa eri sorttia) Suomessa lähinnä tanssikoulu Baila Bailassa ja nalkkiinhan siihen jää. Se upea fiilis, kun rättipoikki väsyneenä raahaudut tanssitunnille ja ensimmäisen biisin jälkeen tunnet olevasi elämäsi kunnossa. Bailassa suurin osa opettajista on kuubalaisia, josta johtuen suuntaus itsellä on ollut hyvinkin kuubalainen. Mutta tyylejä on muitakin, kuten New York style ja LA style, ja niistä mä olen kyllä melko pihalla. Yllättävän paljon noi tyylit toisistaan eroavatkin, paitsi siis musiikillisesti.

Salsa, bachata ja esimerkiksi kizomba elävät ja voivat erittäin hyvin Samuilla. Joka viikko, välillä useammankin kerran viikossa on bileet, joissa käy erittäin hyvin porukkaa. Suurin osa on samoja tyyppejä, niitä jotka syystä tai toisesta asuvat saarella, mutta noissa tapahtumissa käy myös sellaisia, jotka ovat lomareissulla tai ennen asuneet saarella ja tulevat syystä tai toisesta uudestaan ja uudestaan... tuskin ehkä kuitenkaan pelkästään salsan takia.

Ainakin joka torstai porukka tapaa eri paikoissa. Syksyllä paikkana oli vielä Easy Bar Bangrakissa, mutta nyt paikka on tyhjä, joten tapaamisetkin ovat siirtyneet. Torstaisalsoissa on myös salsan ja bachatan opetusta ranskalaisen Patrickin johdolla (välillä myös muidenkin), joten ei todellakaan tarvitse olla ammattilainen osallistuakseen näihin kinkereihin. Torstain lisäksi on mm. Fisherman villagessa salsaa tarjolla perjantaisin, mutta käsittääkseni ei kuitenkaan joka perjantai. Sitten vielä pisteenä I:n päälle, myös vierailevia tanssinopettajia ympäri maailmaa käy pitämässä tiivareita saarella ja näissä tapahtumissa antamassa pieniä opetussessioita. Ehkäpä itsekin tulevan syksyn aikana saan otettua itseäni sen verran niskasta kiinni, että pääsen ottamaan jonkun uuden tanssin haltuun.

Oli muuten erittäin mukava todeta, että olet tanssijana sitten millä tasolla tahansa, niin olet aina tervetullut mukaan. Tanssijoiden taso kyllä yllätti positiivisesti ja näin naisena oli mukava huomata, että jos et jotain osannut (kuten en itse osaa juurikaan bachataa tai kizombaa), niin ne miehet kyllä opetti. Tai sitten vastaavasti ne naiset. Omaa paria et siis tarvitse, vaan yksinkin voi todellakin mennä. Mikä onkaan parempi tapa tutustua uusiin ihmisiin, kuin tanssi.

Paras tiedotuskanava Samuin salsatapahtumiin on facebook-ryhmä Dance Salsa! Ko Samui, jota seuraamalla pysyy kyllä kärryillä. Joten ei muuta kuin hikoilemaan!


Tanssikengät, mutta varvastossutkin käy erittäin hyvin
0

Huikeata hässäkkää ja vähän ikävääkin

Huikeata hässäkkää, sitä tämä ensimmäinen viikko Suomessa on ollut. Turha kuvitella, että olisi ehtinyt palautumaan muutaman päivän kotimatkasta ja vaikka nukkua hyvin, niin ja olihan tossa juhannuskin välissä juhlineen. Onneksi vain tässä muutaman metrin päässä naapurissa.

Vanhimmalla pojalla Jessellä on auto, joka pitää saada myytyä. Samalla kaveri itse lähti skeittirundille ympäri Suomea ja kuka hoitaa, no äiti tietenkin. Mun intresseissä auton myynti todellakin on, loppuvat viimein nämä jumalattomat vakuutusmaksut, kun pojalla itsellään ei ole varaa niitä maksaa. Täytyy ottaa jantteri pieneen kurinpalautukseen ensi viikolla, ihan ensimmäisellä viikolla ei ole viitsinyt, kun ikäväkin on ollut niin kova.

Nuorimmainen, eli Miska lähti tänään Ruotsiin jalkapalloturnaukseen ja olihan siinäkin jotain hommaa, kuten esimerkiksi henkinen valmennus, kun kaveri on yllättäen kuulemma pudonnut taidollisesti johonkin ö-luokkaan Samuin kuukausien aikana. Mihin ihmeessä se itsetunto on nyt kadonnut? Suomessa kaikki on kuulemma niin paljon parempia ja taso kovempi, saati sitten kovan luokan turnauksessa ulkomailla. Huh huh, sinne se nyt kuitenkin Pohjois-Espoon Ponsin riveissä lähti. Peukut pojille!

Suomen koti pitäisi saada vuokralle taas ensi toukokuun lopulle saakka. Varasto on tyhjennettävä, joten myytävää riittää golf-kamoista lumilautoihin ja muut siihen päälle. Ensi viikon keskiviikolle on naapurin Päivin kanssa varattu kirpputoripaikat Hietsusta, toivottavasti ilmojen herrat ovat meidän puolellamme tällä kertaa. Näihin päiviin Suomessa on kuitenkin mahtunut jo yhden päivän sisäänkin pari vuodenaikaa. Milloinkohan se kesä alkaa?

Eikä meillä ole edes sänkyä, koska tämän kevään vuokralaisemme halusi tuoda omansa ja ymmärrän sen kyllä. Nyt ollaankin sitten nukuttu patjoilla lattialla ja selkä kyllä huutaa hieman hoosiannaa. Uutta en viitsisi periaatteessakaan ostaa, kun elokuussa kuitenkin päästään taas Samuin lämpöön huippusängyille nukkumaan. Olisiko kenelläkään hyvää sänkyä tarjolla?

Ja Tomppa lähti kesäduuniin, mäkin voisin mennä, muttei mulle ole ainakaan vielä tarjottu mitään, vink vink... Koko kesä taitaa Tompalla mennä festivaaleja kierrellessä, eli jos kiertelette näitä Suomen festareita kesän aikana, voi hyvinkin olla, että törmäätte pariin pirteään "Samuin Suomalaiseen" huippumyyjään. Kertokaahan "kesäleskeltä" terveisiä.

Mutta Samuin seisojallamme Boolla on kaikki hyvin ja leikkikavereitakin on kuulemma löytynyt. Ikävä on kova nyt, ja kun päästään Samuille, niin on taas ikävä Jesseä. Jesse sen sanoikin aika hyvin jo pienenä poikana kun vietti osan kesästään Imatralla mummin ja ukin luona; "Äiti, miksi aina pitää olla ikävä? Kun olen kotona, on ikävä mummia ja ukkia ja kun olen mummin ja ukin luona, on ikävä äitiä"?

Sanopas se...


Boo kesäleirillä


Muru
0

Älä pillastu, Mai pen rai

Mai pen rai- älä suutu, ole iloinen, ei se haittaa, ota iisisti, ei se mitään, kaikki ok, ei huolta, ei sillä niin väliä. Oikeastaan tämä thaimaalainen sanonta on paljon muutakin kuin pelkästään näitä fraaseja. Sehän on elämäntapa, joka erittäin pitkälle määrittää Thaimaan luonnetta ja meille länsimaalaisille (ainakin minulle) yksi kohtuullisen vaikeista asioista tottua. Mutta kuten filosofiaan kuuluu, että ei kannata vatvoa jotain mitä et voi muuttaa, niin on se sen verran viisas tapa kohdata asioita, että olen vahvasti päättänyt pyrkiä siihen. Ja olen joskus ihan hienosti onnistunutkin ja enenevässä määrin koko ajan. Olisi pitänyt vahvemmin pyrkiä siihen jo aikaa sitten, niin olisin säästynyt monilta hampaiden kiristyksiltä menneinä vuosina.

Asiaan ja niihin suhtautumiseen liittyen avaudun parista jutusta meidän asumiskuvioista Samuilla. Me ollaan siis vuokrattu villa idyllisestä kylästä (enemmän asunnosta postauksessa Unelmatalo) ja viihdytään kaikin puolin. Koko kylän omistaa yksi suuri perhe ja me farangit asumme siellä siis heidän taloissaan. Meitäkin on kylässä jo useita kymmeniä eri puolilta maailmaa. Melko paljon eri foorumeissa on ollut juttua siitä, että näillä saarilla (Phangan, Koh Tao ja Samui) todellista valtaa pitävät mafiasuvut. Jos näin on (niin kuin varmasti onkin), niin mekin siis epäilemättä asumme tällaisen suvun kylässä, eikä siinä mitään. Pohdittiin toi asia niin, että todennäköisesti ollaan turvassa varkailta ja muilta juuri tämän takia. Varmuutta asiasta meillä ei tietenkään ole, mutta epäilys kuitenkin ja toisinaan se jopa vaikuttaa asioiden vastaanottamiseen, etenkin siihen millä asenteella ne ottaa vastaan. Tässä mafiakuviossa riittää kerrottavaa varmasti jatkossakin ja palaan tähän kyllä, kun asian tiimoilta juttua on. Mutta nyt siis vaan ihan pari pikkuista asiaa, joista normaali Heidi aiemmin olisi saattanut hihansa polttaa.

Me muutettiin Villa Zappyyn (siis se meidän talo) tammikuun viimeisenä päivänä. Kaikki oli rakennusprojektin päättyessä vielä hiukan kesken, mutta siitä voidaan syyttää vaan itseämme. Meidänhän oli päästävä taloon jo samana päivänä, kun sen näimme. Ei edetty sillä tavalla rauhallisesti pohtien ja tsekaten, vaan ihan heti illan pimeinä tunteina piti päästä. Luonnollisesti kaikkea vähän puuttui ja asiat luvattiin hoitaa kuntoon, mutta esimerkiksi WC-paperirullan telinettä piti odottaa 4,5 kuukautta ja silloinkin se oli itse käytävä ostamassa sekä napattava se kylän insinööri pihalta, että "nyt se laitetaan". En ole mikään prinsessa (tai olen mä välillä sitäkin), mutta Thaimaassa on siis tapana vuokrata talot kalustettuina ja varusteltuina. Ja erilaiset korjaushommat sun muut vesiongelmat kuuluvat luonnollisesti vuokranantajalle.

Oltiin asuttu Zappyssä jo reilu kolme kuukautta ja maksettu vuokrat ajallaan, kun yllättäen meidän vuokranantaja ilmoitti laittavansa meille 30 euron lisälaskun myöhästyneistä vuokrista. Oltiin vähän ymmällämme asiasta ja lähetettiin kuvia kuiteista moneen kertaan, ja yritettiin todistella kaiken olevan kunnossa. Vihdoin sitten viestirumban käydessä kuumana selvisi, että hän oli koko ajan kuvitellut meidän muuttaneen taloon jo tammikuun puolessa välissä (talo ei ollut edes valmis siinä vaiheessa), josta johtuen myös kuvitellut, että maksamme vuokria säännöllisesti kolme viikkoa myöhässä. Onneksi siis oli kuitit ja muut tallella ja meidän helppo osoittaa olevamme oikeassa. Mutta Mai pen rai, ettei vuokranantaja menetä kasvojaan, vaikka itsellä meinasikin verenpaine kohota.

Tämä ei ole edes mitään verrattuna siihen mitä tuttavillemmekin kävi. Olivat maksaneet puolen vuoden ajalta vuokrat etukäteen, kun eräänä päivänä kotiin tullessaan oli muutama amatsoni (lue vähän isommat paikalliset naiset) vastassa pihalla maksamattomien vuokrien takia. Tässäkin tapauksessa kuitit oli tallella ja selvisikin melko pian, että aiempi vuokrien kerääjä oli käynyt pelaamassa tuttujemme puolen vuoden vuokrat tilittämättä niitä talon omistajalle. Kyllä Thaimaassa saa pään kylmänä pitää välillä ihan kirjaimellisestikin. Onneksi tässäkin tapauksessa loppu hyvin ja kukaan ei kasvojaan menettänyt, mai pen rai.

Kun Samuilla haluaa vuokrata talon edes suhteellisen edullisesti, joutuu usein kirjoittamaan pitkiä vuokrasopimuksia. Ja moni meistä ulkomaalaisista kuitenkin käy kotimaassaan kesäkuukausina, joten myös "jälleenvuokraus" on tuiki normaalia. Niin mekin teimme, kun lähdimme Suomeen kesää ja vanhempaa poikaa katsomaan. Nyt sitten meidän "ali"vuokralaisten ollessa villa Zappyssä vuokranantajamme olikin päättänyt vaihdattaa ruokapöytämme uuteen, tai vanhaan, en tiedä. Meillä oli niin IHANA lasipöytä ja mä kovasti pidän niistä, mutta nyt meillä sitten on puinen ruokapöytä. Jos olisin ollut paikalla, en ehkä olisi pystynyt hillitsemään itseäni, nimittäin aika hiton vaikeata se oli täällä pohjolassakin. Oikeastaan pystyin hyvin tuntemaan verenpaineen nousun, mutta jotenkin sitä on jo hieman harjaantunut itsensä hillitsemisessä. Thaimaalaiselle nimittäin on erittäin tärkeätä se, ettei kasvoja menetetä ja jos olet tälläisessa negatiivisessa prosessissa toisena osapuolena, niin et voi koskaan kävellä tilanteesta voittajana. Piste.

Meillä on siis uusi ruokapöytä, eikä vuokranantaja vastaa kysymyksiimme, että miksi. Voihan olla, että se on livenä kauniimpi ja käytännöllisempi kuin aikaisempi ja voi myös olla että sen oli tarkoitus olla lahja tai jotain. Mutta kun me vähän kuitenkin ehdittiin viesteissämme hermostua, niin emme saa vastaustakaan.

Onneksi meillä on Thaimaalaiset yhteistyökumppanit ja ystävät siellä manageeraamassa taloamme ja siihen tulevia vuokralaisia, niin pysymme kartalla Zappyssä tapahtuvista asioista. Eihän tästä pöydän vaihdostakaan kukaan olisi ilmoittanut meille mitään ilman ystäviämme. Saa nähdä kuinka käy sovitut puutarhan hoidot ja mistä muusta ystävämme vielä Suomen visiittimme aikana ehtivätkään raportoimaan.

Mitäs te olette mieltä, kumpi on kauniimpi pöytä?


Lasipöytä


"Uusi" puupöytä
2

Kotiin, vai?

Pohdittiin tossa Tompan kanssa, että miltä Suomeen lähtö tuntuu. Ollaanko sitä nyt menossa kotiin vai lomalle johonkin, vai jotain ihan muuta. Missä on koti, kun ei ole ihan vielä täysin integroitunut Samuihin? Espoossako, missä odottaa tyhjät neliöt, eikä kukaan ole istuttanut kesäkukkia ja laittanut suihkulähdettä toimimaan?

Sunnuntaiaamuna Villa Zappyyn (olen päättänyt ristiä Samuin kodin siksi) saapui ensin siivooja, ja sitten kolme tuntia ennen sovittua aikaa Zappyn vuokralaiset- vuokrattiin Zappy nyt ainakin alkuviikoiksi, että saadaan vähän kuluja katettua- eikä siis ehditty alta pois. Kyseessä oli juuri sellainen räjähtävä lähtö mistä en tykkää ja ihan varmasti jotain oleellistakin jäi tekemättä. Ainakin rahaa oli tarkoitus Thaimaan tileillä siirrellä, jotta olisi saanut automaateista jotain nostettua. Pankkitunnukset saatiin juuri, mutta kukaan ei kertonut että salasanat pitää noutaa postista, joten tilisiirrot netissäkään ei nyt onnistu. No, tuliaiset jää nyt sitten vähän köyhemmiksi.

Päätettiin tehdä kotimatka mahdollisimman pienellä budjetilla, joten valittiin yhden pysähdyksen taktiikka. Laiva Donsakiin ja siitä bussi Surat Thaniin. Mulla on joitain typeriä periaatteita ja yksi on, etten kulje mini vaneilla mihinkään syystä, että suurin osa kuskeista kaahaa kuin hullut ja onnettomuuksia sattuu. No jouduttiin kuitenkin sellaisen takapenkille polvet kurkussa istumaan. Onneksi matka Surat Thaniin ei ollut pitkä. Ehdin kyllä löytämään itsestäni hemmotellun pikkutytön kiukuttelemassa, kun ei asiat nyt menneetkään ihan niin kuin oli ajateltu. Ja harvoinhan ne meneekään, ainakaan Thaimaassa.

Aika moni muuten reissuillansa pyörähtää Surat Thanin kautta lentokentän takia, ja siksi että Air Asia operoi sieltä. Samasta syystä mekin päädyttiin sinne jo toista kertaa. Meidän familylle säästö tämän halpalentoyhtiön lennoilla Bangkokiin oli kolmisen sataa euroa. Lautat ja bussit eivät maksa muutamaa euroa enempää ja jos kerran aika antaa myöden, niin mikä ettei.

Ei oltu aiemmin Surat Thaniin tutustuttu, mutta "etämatkanjohtajamme" Kurre laittoi niin hyvät vinkit peliin, että valittiin helppo kaava. Pikku hotelli nimeltä My Place 100 metriä night marketista ja siinähän sitä oli majoitus ja iltaohjelma taputeltuna. Varmaan sieltä jotain muutakin olisi löytynyt, mutta säästettiin tuliaishoppailut Bangkokiin.

Khao San Road kuuluu taas näihin parjattuihin kohteisiin Thaimaassa, mutta itse pidän siitä silloin, kun aikaa on yksi ilta. Kaikki kompaktisti lähietäisyydellä, ei tarvita skytrainia, tuc tuceja tai takseja. Majapaikat löytyvät hop in- meiningillä ja viime hetken Thaimaan tuliaiset näppärästi nurkan takaa. Menokin on nykyään melko kesyä ja porukkaa ainakin nyt oli hämmästyttävän vähän.

Me hypättiin sisään sellaiseen hotelliin kuin Sleep withinn ja se oli kyllä virhe. Ihan ok muuten, mutta vessa oli rikki ja kun illallisen jälkeen yritettiin päätyä höyhensaarille, niin alakerran reggae bändi teki siitä mahdotonta. Jos olisimme kahdestaan osuttu bileisiin, niin varmaan olisimme olleet mukana jammailemassa, mutta tällä kertaa Miska mukana ja aamulla aikainen startti, sekä jalat poikki.

Tulihan se unikin sieltä viimein, mutta ehkä kolme tuntia ei kuitenkaan ollut riittävästi. Meidän perheessä Tomppa nukkuu joka paikassa ja vaikka varpaat korvissa, minä ja Miska valvotaan. Edessä oli siis pitkät lennot ja väsyneitä ihmisiä. Kaiken lisäksi lento Istanbulista Helsinkiin oli vielä 2,5 tuntia myöhässä. Jossain vaiheessa meinasi kyllä hermotkin mennä, mutta tällä kertaa sain itseni kasattua kohtuullisesti. Sitä mä vaan aina mietin, että minkä ihmeen takia kukaan lentoyhtiön väestä ei missään vaiheessa tullut antamaan mitään infoa lennon tilasta; milloin lähtee ja miksi myöhässä? Kaikki olisi niin pienestä kiinni, vähän virvokkeita väsyneille matkustajille ja pieni infotilaisuus, ja kaikki muistaisi hyvällä.

Lennettiin muuten ensimmäisen kerran Turkish Airlinesilla ja kyllä, mua jännittää aina kun tuntemattomasta on kyse. Kaikkiaan ihan ok, erittäin mukavat istuimet ja paljon hyviä elokuvia. Palvelussa olisi ollut kyllä paljonkin parannettavaa, mutta ehkä se ei kuulu kulttuuriin. Ruoka tosin oli kerrassaan loistavaa ja viiniäkin sai niin paljon kuin halusi. On se muuten aivan eri asia saada menu käteen, josta voi valita ruoan (vähän niin kuin bisneksessä) ja kaiken huipuksi ruokailu kunnon välineillä verrattuna muovihaarukoihin on siis melkein luksusta.

Ja täällä Suomessa sataa vaan vettä, voi hyvää päivää ja juhannusta vaan...


Surat Thanin tuc tucit, vähän erilaiset kuin Bangkokissa


Tomppa nukkuu missä vaan, voi onnellista!


Pieni ele hotellilta ja palaan varmasti takaisin


Khao San Roadia auringon laskiessa


lento myöhässä


Turkish Airlinesin menu
11

Lähtökuopissa

Aina pitää olla ikävä jotain...Boo lähti kesäleirille, istahdettiin rannalle, vietettiin ihana illallinen Samuin ystävien kanssa (sekin biitsillä) ja haikeata oli. Vaikka juurihan me nähdään taas Suomessa, sillä kaikki meistä suomalaisista täällä viettävät tämän kesän Suomessa.

Mikä ihme siinä on, että ikävää pitää kokea. Mä olen niin huono ikävässä, enkä pidä siitä yhtään.

Boo, kohta nähdään!


Boo innoissaan Jeepin kyytiin


Miniloma Chawengilla
0

The Dogfather

Kova oli yritys saada karvainen Samuin seisoja Boo kanssamme kesäksi Suomeen, mutta ei se nyt onnistu. Se on tosi ikävää, mutta siitä on vaan selvittävä, myös minun. Voi itku ja parku!

Vaikka kaikki rokotukset koiralla on kunnossa, niin tuontimääräykset Euroopassa on sen verran tiukat, ettei tämä viisi kuukautta asioitten järjestämiseen riittänyt. Toisaalta Boo tuli kuin puskasta helmikuun alussa meidän terassille ja jäi sen sileän tien. Siihen ei oltu varauduttu, vaikka koira Miskan haaveena olikin, mutta ilolla otettiin karvaturri vastaan.

Moni täällä asuva ja joskus pidempiä aikoja viettänyt tietää, kuinka helposti näihin katukoiriin rakastuu ja jokusen lopulta omistaa. Tai täällähän koira siis omistaa yhtäkkiä sinut. On onnellisia tarinoita ja koira viedään lopulta omaan maahan, tai sitten on niitä tarinoita, jossa "isäntä" lähtee ja koira jää odottamaan loputtomiin. Me ei kuuluta tähän jälkimmäiseen ryhmään, vaan päätös tästä ikävästä vastoinkäymisestä huolimatta pitää. Me kuulutaan siis Boolle, loppuun asti.

Noista tuontimääräyksistä sen verran, että sen jälkeen kun tarvittavat raivotautirokotukset on otettu, muistaakseni 2 kappaletta ensimmäisen vuoden aikana ja näissäkin taisi olla kuukauden väli, voidaan koiralta ottaa verikoe. Tämä lähetetään sitten "kolmanteen maahan" hyväksyttyyn laboratorioon ja testin tuloksessa menee sen 1,5 kuukautta. Kun hyväksytty testitulos tänne sitten saapuu, ja koska Suomessa ei ole karanteenia, joutuu koira olemaan täällä sen kolme kuukautta ennen kuin voi matkustaa EU-alueelle. Täällä kaikki kyllä hoituu hyvin ja meillekin sivulauseessa sanottiin, että papereita voisi vähän fixata, mutta kun ollaan tulossa Istanbulin kautta Suomeen, niin kukaan ei uskaltanut sanoa maan käytännöstä mitään. Eikä nyt vaan voitu ottaa sitä riskiä, että tämän "rievun" elämä olisi päättynyt Turkkiin.

Olin myös lupautunut "koirakummiksi" eräälle Suomeen adoptoidulle koiralle, eli ottamaan koiran mukanamme lentomatkalle, mutta koiran suomalainen omistaja ei myöskään uskaltanut ottaa riskiä nimeltä Turkki. Kaksi koiraa jää toistaiseksi vielä Thaimaahan ja näillä mennään.

Onneksi löysimme Boolle hyvän hoitopaikan tästä läheltä. Maenamissa on koirille ja kissoille tarkoitettu Resort nimeltään The Dogfather, joka on vähän niin kuin lomapaikka elukoille, mutta jossa on myös mahdollisuus saada koiraansa koulutettua tai muuten vain tavoille opetettua. Toivottavasti myös Boon matkaan tarttuu hitunen jotain "käytöstapoja" saksalaisen koirakuiskaajan opissa. Ainakin ja luojan kiitos Boo on turvassa sen kaksi kuukautta, kun käymme vanhempaa ihmispoikaamme kotimaassa moikkaamassa.

Koirakuiskaaja meitä lohdutteli sillä, että kaikki menee hyvin ja laittavat Boosta kuvia joka viikko. Eikä unohtaminen kuulemma kuulu kuvioon, vaan jälleennäkeminen elokuussa tulee olemaan hännän heilutusta ja hyppimistä. Mutta wau mitä leikkikavereita Boolle siellä oli!

Boo on tosin viime aikoina oppinut vähän huonoille tavoille, kuten nukkumaan sängyssä silmän välttäessä. Viime yönäkin oli hiukan ahdasta meidän makuuhuoneessa, kun Boo oli päättänyt ensin mennä Miskan sänkyyn nukkumaan ja Miska oli sitten siirtynyt lattialle meidän huoneeseen. Loppupelissä myös Boo päätti seuran sänkyä paremmaksi ja päätyi sekin meidän huoneeseen. Ihan turhaan tässä maksetaan kolmen makuuhuoneen asunnosta, hyvin näköjään mahduttaisiin yhteenkin.


Koirahotelli The Dogfatherin leikkikavereita


Boo sängynvaltaaja
2

Hiekkaa varpaitten välissä - Samuin rannat osa 2

Tämä on siis osa 2 näihin Samuin rantoihin liittyen, ja Samuin rannat osan 1 pääset lukemaan täältä. Seuraavaksi on vuorossa Lamai, joka ei pääse aivan kärkeen omissa suosikeissani. Ranta on melko syvä, tuuli ja aallokko usein vähintään kohtalainen, josta johtuen vesikin usein sameata. Visuaalisesti ranta on oikein hieno.

Lamai beach

Matkaoppaitten mukaan Lamai on toinen saaren suosituimmista rannoista varmaankin juuri pituutensa takia, mutta onhan Lamailla tarjota turisteille paljon samoja asioita kuin Chawengillakin; lukuisia ravintoloita, shoppailumestoja, walking streetejä ja bileitä.

Mulla toi biletyskausi on mennyt jo ohi, joten en enää tiedä mikä täällä on IN ja mikä OUT biletyken suhteen, mutta sen tiedän että Hua Thanonista on muuttanut yksi Must lifestyle- liike juuri Lamaille, nimittäin Sidharta. Uniikkeja vaatteita ja koruja Balilta ja ainakin itse olen pakotettu käymään siellä aika ajoin. Vähän sellaista hippityylistä ihanaa kamaa ja ehdottomasti tsekkaamisen arvoista.

Lamailla on lisäksi toinen putiikki, itse asiassa kaksi vierekkäin, joissa toisessa myydään Balilta tuotettua sisustustavaraa ja toisessa vaatteita. Mukava italialainen pariskunta pitää näitä putiikkeja ja hinnatkin ovat ihan järkeenkäypiä. En muista liikkeitten nimiä, mutta sijaitsevat Lamain rantakadulla ja jos ajat sen päästä päähän, niin erottuvat kyllä jo julkisivunsa puolesta edukseen. Et voi missata niitä.

Crystal Bay (Silver beach)

Chawengin ja Lamain välissä on pikkuruinen poukama nimeltään Crystal Bay, joka on huikean kaunis spotti ja varmasti yksi Samuin kuvatuimmista rannoista. Vesi on yleensä turkoosia ja kristallin kirkasta, mutta  laskuveden aikaan se on omaan makuun liian lämmintä.

Ranta on melko kivinen ja paljon on koralliakin, mistä johtuen löytyy myös merisiilejä. No merisiilithän ei tapa, vaikka kipeätä tekevätkin, mutta ystävien ystävän ystävä törmäsi juuri tällä rannalla Stone fishiin, (siis joku kivikala ja kun googlasin, niin ilmeisesti maailman myrkyllisin kala on kyseessä) sillä seurauksella, että hengenlähtö oli lähellä. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt.

Choengmon beach

Chawengista saarta pohjoispäätyyn ajamalla tullaan Choengmonille, joka on mukavan pieni rantapoukama. Ollaan menneinä vuosina aika paljonkin vietetty aikaa tällä rannalla ja sellainen tuntuma edelleen on, että tällä rannalla käy myös monet täällä asuvat ulkomaalaiset. Jossain vaiheessa venäläiset kansoittivat tämän rannan ja sen suurempia syitä nyt mainitsematta, meidänkin porukka alkoi etsimään muita rantoja. Lisäksi nyt laskuveden aikaan uiminen Choengmonilla on mennyt haastavaksi ja ranta on viime aikoina jäänyt jokseenkin tyhjäksi

Thongson Bay

Saaren tätä reunaa kun ajelee eteenpäin, tulee seuraavaksi Thongson Baylle. Thongson Bay (meille tuttavallisesti Melati biitsi) on kaunis ja lyhyt poukama, jonka vieressä hieman haastavien kallioiden takana on myös toinen pieni poukama, jossa ainakin viimeksi käydessämme näkyi pari nudistiakin. Niitä ei nimittäin Samuilla usein näe.

Thongson Bay (se suurempi poukama) on ainakin taas näin laskuveden aikaan todella lämminvetinen (lue kuuma) lahti, harvoin tuulee ja koska rantakin on suhteellisen matala, niin uimisesta tai edes viilentymisestä vedessä joutuu vähän haaveilemaan. Mutta ihana lounaspaikka!

Samrong Bay

Thongson Bayn lähettyvillä on myös tuntemattomampi Somrong Bay, joka on sievä kuin mikä, ja aikalailla itsekseen saa tälläkin rannalla päivänsä viettää. Mutta sieltäkin löytyy parikin resorttia, joista ainakin Arayaburi tarjoaa pääsyn ranta-alueelleen. Kaiken kukkuraksi ilmaisen uima-altaan käytön, jos meressä ei huvita puljata. Uimiseen ihan ok ranta, mutta laskuveden aikaan tosi lämmin vesi, eikä niin suuri uimisnautinto.

Plai Leam beach

Rantaviivaa seuraamalla seuraavaksi tullaan Plai Leam beachille (tai Laem, jossain se kirjoitetaan niinkin), josta löytyy muutamakin mukava ja hyvin hiljainen poukama. Tämä on myös hieman tuntemattomampi ranta, jossa ei törmää yhteenkään rantakauppiaaseen. Eikä oikein ravintoloihin saati vessoihin. Ja koska resortteja ja ravintoloita ei juuri ole, meren mukanaan tuomia roskia ei kovin usein siivoilla.

Plai Leam beachiä en suosittele uintiin, enkä oikeastaan edes auringonottoon. Mutta lenkkeilyyn oiva ranta.

Bangrak beach

Tämän jälkeen tulee Bangrak beach (jota saatetaan kutsua myös Big Buddha beachiksi), joka on oikeastaan pitkälti venesatama, mutta voi sielläkin ehkä jotenkin uida (jos on pakko). Itse en uisi.

Hyviä ruokaravintoloita löytyy pitkin rantaa, hinnat ovat huokeita ja lounaan jälkeen voi ottaa vaikka erän bilistä. Tältä rannalta löytyy mm. Secret Garden, joka on idyllinen pieni resortti suoraan biitsillä. Sunnuntai-iltaisin klo 18.00 lähtien on tässä resortissa grillibuffet, jossa kokoontuu usein täällä asuvat ulkomaalaiset hyviä bändejä kuuntelemaan. Kerran kuussa siellä järjestetään kunnon jamit, ja silloin ehdottomasti kannattaa käväistä. Ainakin kerran on kuulemma joku hyvin tunnettu oopperalaulaja yllättäen ollut paikalla ja pysäyttänyt ajan koko Bangrakin lahdella upealla esiintymisellään.

Bophut beach

Seuraavaksi tuleekin sitten Bophut, joka jostain syystä on meiltä jäänyt vähän käymättä. Hieno ranta uimiseenkin ja oikeastaan niitä harvoja, jossa laskuvedenkin aikaan on hyvä uida. Vesi ei ehkä koskaan ole niin kristallin kirkasta, mutta hyvin siinä polskuttelee.

Koko Fishermans villagen kylä Bophutissa on hurmaava ja muuttunut paljon viime aikoina. Kaikkea on tarjolla yllin kyllin; ravintoloita, rantakauppiaita, kauppoja ja muuta markkinaa. Varsinkin perjantai-iltaisin pieni Fishermans village on mielenkiintoinen, kun siellä pidetään suositut viikkomarkkinat. Silloin tänne kannattaa tulla shoppailemaan ja noukkimaan naposteltavaa pikku kojuista. Eväitten kanssa voi vaikka istahtaa idyllisiin ravintoloihin ottamaan vain viinit, sillä suurin osa ravintoloista antaa tähän mahdollisuuden.

Maenam beach

Bophutista seuraavana tulee Maenam beach, joka on myös pitkä ja selkeästi halvempi, kuin muut aiemmin mainitsemani rannat. Loistava ranta uida, jonka vesi on aina mukavan viileätä. Rannan ilmapiiri on mukavan rauhallinen, eikä rantakauppiaita juuri näy.

Maenam on myös niitä harvoja rantoja Samuilla, joissa reppureissaajakin voi tiukemmalla budjetilla viettää helposti viikkoja, jopa kuukausia, mikäli aika ei käy pitkäksi. Ystäväni aikoinaan asui täällä ja koska kaipasi myös yöelämää, niin aikansa aina Chawengille ajeltuaan totesi parhaimmaksi muuttaa lähemmäksi pelipaikkoja.

Ensin ajattelin, että näihin rantoihin riittää yksi postaus ja sitten totesin, että tarvitaan kaksi. No tässä se kaksi oli ja paljon rantoja jäi vielä läpikäymättä. Ja kun noi mun blogipostaukset ovat kuulemma muutenkin liian pitkiä, niin sitä kolmatta rantapostausta odotellessa...


Choengmon beach


Crystal Bay


Tong son bay


Tong Son Bay


Bangrak beach


Miska Maenam biitsillä
0

Elämää varvastossuissa - Samuin rannat osa 1

Sehän se on, yksi monista syistä minkä takia täällä ollaan; ei tarvitse käyttää sukkia koskaan. Joka päivälle voi olla vaikka eriväriset-, ja malliset varvastossut, joita saa täältä parilla eurolla ja that´s it. Otin jopa kahdet tanssikengät mukanani Samuille, mutta niin vaan on tullut jorattua salsabileetkin varvastossut jalassa ja ihan riittävän hyvin on mennyt.

Asiasta kolmanteentoista, mietin tänään aiheita joista kirjoittaa ja oli jonkinlainen blokki päällä, eikä mitään meinannut irrota. Mulla on "ideavarasto", mutta jotain tänään puuttui. Jostain puuttui kuvia, toisesta faktaa ja kolmannesta jotain muuta. Ajattelin siis kertoa jotain Samuin rannoista, joita nimittäin on, saarella kun ollaan.

Samuillahan on trooppisen lämmin ja kostea ilmasto läpi vuoden ja rantaelämä "rikasta", jos näin voi sanoa. Eiköhän valtaosa lomailijoistakin tule Samuille nimenomaan viettämään rantaelämää, kun ei täällä niitä nähtävyyksiä muutamaa lukuunottamatta juurikaan ole.

Mutta rannoissa täällä riittää valinnanvaraa. Jokainen meistä tietenkin valitsee rannat omien intressiensä mukaan; toiset tykkää bailata ja toiset lepuuttaa hermojaan rauhassa kaukana muista ihmisistä ja jytkeestä. Valitsin listalleni toistaiseksi joitain itseäni miellyttäviä rantoja lähinnä saaren itärannikolta ja siitä pohjoiseen päin. Itse en nimittäin välitä maata rannalla kylki kyljessä jonkun tuntemattoman kanssa, vaan kaipaan ympärilleni tilaa, vaikkei rannan täysin autiokaan tarvitse olla.

Chaweng beach

Vaikka lähes joka paikassa Chaweng rantana haukutaankin, niin mulle se on ehdoton ykkönen. Ja koska se on mulle rantana ykkönen, niin se on tullut myös tutuimmaksi ja avaan sitä hieman muita rantoja enemmän. Olkoon tämä rantapostaus vaikka kaksiosainen, tänään Chaweng ja perään sitten muut beachit.

Tähän viiden kilsan mittaiseen rantaan mahtuu muutama poukama ja monta eri profiilia. Jos menet Ark Barin lähelle suurin piirtein rannan keskiosaan, niin bileet on huikeat eikä nukkua välttämättä tarvitse. Sopii taatusti parikymppisille hipstereille ja partyihmisille , mutta lenkkeilyä lukuunottamatta itse kierrän sen kohdan kaukaa. Ranta on siitäkin kohtaa hieno, ei uimiseen ehkä paras pienen riutan ja jokusen kiven takia, mutta kaunis silti. Bileet siellä tosin alkaa jo iltapäivästä, joten nokosista ei siinä kohtaa tarvitse haaveilla.

Chawengin toinen pääty saaren pohjoisosan suuntaan taas on mukavan rauhallinen. Jos googlaa esimerkiksi Chaba Cabana beach resort, niin pääsee lähelle kohtaa jota tarkoitan. Rantaosuus on hyvin matala, mutta muuten loistava ja kaunis kuin mikä. Ihan ykkönen pienten lasten kanssa liikkuville; ei kiviä, ei aaltoja, oikeastaan ei tuulenvirettäkään. Mutta laskuveden aikaan, ja ainakin nyt tätä kirjoittaessani kesäkuun alussa, aika pitkälle saa kahlata jos mielii uimaan tai muuten vaan edes vähän viileään veteen huljuttelemaan. Mutta asumisen kannalta tämä pääty Chawengia on loistavan rauhallinen. Riittävän kaukana humusta, mutta kuitenkin tarpeeksi lähellä, jos kuitenkin haluaa niitä ihmettelemään.

Toinen pääty Chawengia, jossa sijaitsee esimerkiksi Seascape Beach resort, on taas paljon syvempi ranta uimiseen. Ihan kiva sekin, mutta valitettavan usein tuulee sen verran paljon, ettei punaisten lippujen takia tarvitse edes uida. Ranta on myös mukavan syvä, mutta esimerkiksi lasten kanssa haastava virtausten ja tuulen takia. Ei tästä ole pitkäkään aika, kun ystäväpariskuntamme valitettavasti joutui todistamaan yhden turistin hukkumisen. Eli kyllä ne varoitukset vaan kannattaa ottaa tosissaan ja selvittää esimerkiksi, mikä on paras tapa päästä virtauksista pois, jos niihin jostain syystä joutuu. Tällä kohtaa rantaa on kyllä ihan kyltitkin virtauksista selviämiseen. Majoittumisen kannalta tämä kohta on ihan kelpo, rauhallinen, mutta silti lähellä shoppailupaikkoja ja ravintolaelämää.

Paras kohta Chawengia uimisen kannalta on Tradewinds by Lawanan kohta, kaunis sekin kuin mikä. Siis hiekkahan on hienoa ja valkoista koko rannan pituudelta, mutta tämä kohta rantaa on esimerkiksi uimiseen aika huippu; ei liian matalaa, eikä liian tyyntä. Ei kiven kiveä eikä korallia missään, mukavia aaltoja ja aina siellä käydessäni kristallin kirkas vesi. Mukava poikkeus myös ainakin näin laskuvesien aikaan kun voi lähes kuvitella veden olevan ehkä vähän viileätä. Ja asumiseen tämäkin spotti on erittäin hyvä.

Chawengin rantakatu on siis kilometrejä pitkä ja täynnä kauppoja, ravintoloita, walking streetejä, tapahtumia sekä markkinoita. Ja onhan meillä täällä nykyään ihan kansainvälisen tason ostoskeskuskin Central Festival, jonka valmistumista itse vähän jännitin. Se olisi helposti voinut pilata koko atmosfäärin, mutta hyvä siitä tuli ja sille "aidon" tavaran ystävälle tämä on se paikka, mistä ostaa. Ja hei muuten, Chaweng on lenkkeilyyn oikein mainio paikka, kuten kuvista näkyy.

Chaweng Noi

Chaweng Noi (noi tarkoittaa pientä) taas on kokonaan oma poukamansa nimestään huolimatta. Huomattavasti pienempi ja rauhallisempi ranta varsinaiseen Chaweng beachiin verrattuna, hiekan kuitenkin ollessa aivan yhtä vaaleata ja silkkisen pehmeää. Merenkäynti on kuitenkin usein kovempaa ja rantakin isoa siskoaan syvempi.

Chaweng Noi on hyvä valinta rauhaa rakastaville, sillä se on riittävän lähellä, mikäli menojalkaa alkaa vipattamaan.


Chaweng


Chaweng iltapäivällä


Auringonlaskun aikaan Chawengilla


Tradewinds Chaweng


Chaweng laskuveden aikaan
0
Back to Top