Löytyikö joulufiilis?

En päässyt kummoisiinkaan joulufiiliksiin ennen aattoa, vaikka esikoinenkin pärähti saarelle meidän kanssa joulun viettoon. Mietin ennen juniorin tuloa, että pitääkö tässä hankkia läjä lahjoja ja muuta karmeanväristä (täältä ei saanut mitään maltillista) tingeltangelia huushollia koristamaan, tai pitäisikö naamioida terassin vieressä komeileva banaani joulukuuseksi, mutta päädyin olemaan tekemättä kumpaakaan. Onneksi Jesse pyysi tullessaan meitä unohtamaan koko "älytön hössötys" ja keskittymään vain lomailuun, joten näin siis tapahtui. Aika vaikea olisikin ollut päästä valkeaan ja viileään tunnelmaan varpaat rantahiekassa tai tyrskyissä, sillä viikon ajan ennen joulua tuli ahmittua aina tilaisuuden tullen sitä itseään, eli rantaelämää ja aktiviteetteja.


Mä niiiiiin pidän tällaisista jouluista ;)

Sesonki on muuten tuonut tullessaan näitä monia pieniä reggaebaareja, hyvä musa, loistavat maisemat ja ne huurteiset...



Lahjan lahjaa ei myöskään pantu pakettiin, vaan hankittiin itse kullekin sitä sun tätä tarpeellista (vähän tarpeetontakin), kun vastaan käveli. Ja aika vähän tuli ylipäätään sijoitettua itse jouluun ensimmäisen kerran ikinä. Olipas se muuten vapauttavaa! Rahaa ei kuitenkaan jäänyt sukanvarteen yhtään ekstraa, sillä kyllähän tämä "lomailu" itsessään on melko kallista, ihan missä vaan maapallolla. Syödään ulkona, harrastetaan kaikkea mahdollista ja mitä vaan mieleen juolahtaa, mutta ehkä mieluummin kuitenkin näin, sijoitetaan siihen yhdessä olemiseen materian sijaan.

Jouluaattona vietettiin kuitenkin unohtumaton ja ihana ilta suomalaisten ystävien kanssa. Suurkiitos siitä illan isännälle Ilarille ja emännälle Sinikalle vielä tätäkin kautta. Vaivaa oli nähty niin paljon, että ihan heikottaa ja nöyräksi vetää. Oli lohta jos jonkinmoista, sienisalaattia, possua ja mitä nyt vaan voi joulupöydältä toivoa. Herkkujen lisäksi meitä suomalaisia joulun vietossa oli parisenkymmentä, joista suurin osa tuttuja, mutta aina mahtuu mukaan myös jonkun muun tuttuja, ja tällä kertaa joukossa oli myös hyvinkin laulutaitoisia sekä esiintymishaluisia lomailijoita. Joululauluja saatiin siis ihan livenä, ensin suomeksi ja sitten ruotsiksi, mutta taisi niitä illan edetessä jokunen saksan kielinenkin särähtää korvaan.

Se ei ollut ehkä ihan perinteisintä joulumeininkiä, vaan meille juuri sopivaa rentoa seurustelua ja pelaamista kuka minkäkinlainen tonttulakkiviritys päässään. Jokainen oli tuonut lahjakassiin noin viiden euron lahjan, jotka sitten sekoitettiin ja lapset jakoivat mielensä mukaan eteenpäin. Lahjasäkistä löytyi niin tikkataulua, käsintehtyjä saippuoita, tuoksuvia kampaamotuotteita, silitysrautaa, nalletossuja, namia, valokuvakehyksiä sun muita saunalippuja, joten hauskaa piisasi ja joitain vaihtareitakin taidettiin tehdä.

Ja sieltä sitten yön pimeinä tunteina sekä trooppisten sateitten saattelemana ei reellä, vaan mopolla kotiin. Oli huikea aattoilta, joten kiitos kaikki tutut ja tuntemattomat!


suurta ja mahtavaa


kaikkea löytyi, hapankorppuja ja turun sinappiakin :)




jos vaan mahdollista, kyllä me aina biljardit pelataan :)
4

Saari alkaa täyttymään

Eli jotenkin toi "peak season" vihdoin näkyy. Rannoilla on porukkaa ja liikenteessä on vielä astetta tavanomaista turvattomampaa, kun porukkaa (lue kiinalaisia) horjuu mopoillaan selfietikut sojossa. Oli nimittäin vähän sellainen tunnelma tässä syksyn kuolleina kuukausina, että noinkohan sesonkituristit saarelle vielä löytävät, mutta alkaahan noita jo olemaan. Ei haittaa meitä yhtään, mukavaa kun saarelle tulee vähän säpinää.

Samanlaisia turisteja ollaan oltu tässä itsekin viimeinen viikko, paitsi että meikäläisten selfietikku on mennyt rikki ja GoProkin on jäänyt kotiin silloin, kun sitä olisi tarvittu. On tullut kierrettyä eri rantoja ja juostua auringon perässä, mutta ymmärtäähän sen, että parikymppinen surffitukka haluaa viedä Suomeen tuliaisiksi muutaman auringossa vaalentuneen hiussuortuvan ja väriä saaneen ihon. Noita juttuja sitä halusi itsekin silloin, kun kävi täällä vaan kerrallaan pari viikkoa kääntymässä. Aurinkoa ja D-vitamiinia varastoon.

Ollaan siis oltu ihan "lomakiireissä" viimeinen viikko. On taas fudisgolfattu, juostu markkinoita, syöty ravintoloissa, maattu varpaat rantahiekassa ja nautittu "päiväsinghat", taisteltu aaltoja vastaan ja toivottu huomiseksikin auringonpaistetta. Sadekausi ei kuitenkaan ole vielä aivan hellittänyt ja tälläkin hetkellä Siaminlahdella puhisee kovat tuulet, joten ei ole ollut mitenkään päivänselvää, että aamulla taas pakataan uikkarit kassiin ja lähdetään kärventymään. On muuten ihan kiva olla vaihteeksi vähän "lomalla" kaikesta yrittämisestä ja bisneksistä.


Chaweng beach, kyllä... näinkin tyhjää voi olla :)


Monenlaista aktiviteettia Chawengilta löytyy, jokaiselle jotakin.

Tänään oli pilvistä ja sittemmin myös sadetta, mutta yksi viiva saatiin silti lomalaisen bucket listalta viivattua yli. Kun matkalaukku oli tultaessa täynnä skeittilautoja, niin tiesihän sen, että saaren ainoalla "skeittiparkilla" on tarkoitus käydä ja jonkinlaista skeittivideota olisi saatava aikaiseksi. Mehän käytiin Tompan kanssa jo alkusyksystä juniorin käskystä parkkia muutama tunti etsimässä ja löytämässäkin, joten tällä kertaa tie perille oli mutkaton. Oltiin varoiteltu, ettei sieltä mitään kovin kummoista tule löytymään, eikä löytynytkään, mutta pointti näissä jutuissa on ilmeisesti kuitenkin se, että löytää jotain mitä ihan kaikki ei kuitenkaan ole löytänyt.

Viimeksi siellä jonkun pihalle rakennetussa skeittiparkissa käydessä ei tavattu ketään. Ainoastaan joku vanhempi rouva istui olohuoneessa katselemassa telkkaria, eikä puhunut tietenkään sanaakaan englantia. Tällä kertaa oli ilmeisesti parkin rakentanut kaveri paikalla (tai mene ja tiedä, ei hän ainakaan skeittari ollut) ja ihan täpinöissään, kun joku laudan kanssa ilmestyy paikalle. Raffihan se paikka on, kukot ja koirat juoksee seassa kun yrität tehdä jotain, mutta on se myös sympaattinen. Välillä piti keskeyttää skeittaaminen ja kuvaaminen, kun vanha emäntä kaivoi kissaa talon katolta juuri kaarien yläpuolelta ja sieltä, jonne se lauta sinkoaa, jos temppu ei mene "päälle".


Jesse Eternal Skateparkilla Maenamilla


vähän on kukkoa ja "haudattuja" autoja


Ihan komea ja tuttavallinen kaveri


Ihan huikea mesta :)


Ei kuulemma pöllömpi paikka...

Niin paljon olen kaivannut näitä meidän perheen aktiivisia skeittivuosia, että hauskaa oli. Jotain materiaaliakin saatiin kasaan, mutta sitten se sade taas yllätti. Suunniteltu Star Wars-elokuvailta uudessa leffateatterissakin jouduttiin siirtämään huomiselle kun on noi mopot, eikä viitsi ensin kastua ja sitten istua kaksi tuntia kylmässä leffateatterissa. Saas nähdä sataako huomenna.

Jouluaattona ainakin, satoi tai paistoi, kokoonnutaan suomalaisten kesken ystävämme villalle joulun viettoon ja kinkun syöntiin. Aivan varmasti on mukava ilta tiedossa ja se onkin oikeastaan ainoa asia, mikä tällä hetkellä täällä Siaminlahdella muistuttaa meitä Suomen joulusta.

Miten teidän joulusuunnitelmat?




Tippiäkin jätettiin, kuten tapoihin kuuluu
4

Onko Samuilla vaarallista?

Mielestäni ei. Mutta ensikertalainen joutuu, ja se on ihan hyväkin, miettimään näitä asioita. Samoja asioita mietin itsekin silloin, kun päädyn ensimmäisen kerran tuntemattomaan kaupunkiin, kylään tai koloon ja vielä vieraassa maassa. Onko ranta turvallinen, vai pitääkö pelätä vaikka Box Jellyfishin lonkeroivan jalkasi? Huijaavatko paikalliset, onko kaiken mahdollisen ruoan syöminen varmasti okei tai jos lähdet Chawengin yöhön, kuinka huonosti voi pahimmillaan käydä? Ovatko kulkukoirat vaarallisia, entäs liikenne?

Esikoisen (joka juuri tällä hetkellä riemastuttaa perusarkeamme täällä läsnäolollaan) suomalainen ystävä on myös perheensä kanssa joulun vietossa Samuilla ensimmäista kertaa. Olimme tehneet heidän kanssaan treffit lentokentän saapuvien porteille, mutta koska vuokra-autossa ei ollut navigaattoria, niin vähän sivuun se maali pelkän kartan kanssa kuitenkin meni. Onneksi löysimme toisemme, vaikka sekä Jessen, että minunkin kännykästä loppui puheaika ja lompakko unohtui kämpille eikä lisää siis pystynyt lataamaan. Murphyn laki, kuinkas muutenkaan.


Kun rakkaita saapuu, niin arjesta tulee juhlaa :)

Pojat olivat sopineet viettävänsä yhden illan kimpassa kahdestaan tutustuen omin päin yöelämään. Me olimme sopineet, että "koeasuvat" meidän kakkostalon kotiuduttuaan biljardin peluusta, jotta saisimme vähän tuntumaa ulkopuolisen silmin, eikä meidän tarvitsisi valvoa yömyöhään peläten Boon syövän heidät suihinsa, kun yrittävät kömpiä yön pimeinä tunteina meidän portista sisään.

Mutta palataan tuohon alkuun. Tänään meiltä kysyttiin mikä on pahinta mitä meille on tapahtunut täällä terveyden suhteen? Aikamme muistin syövereitä kaivettuamme todettiin yhteen ääneen, että meille ei ole tapahtunut oikeastaan yhtään mitään. Vielä melkein viidentoista vuoden jälkeenkin pahin mikä on käynyt, on tämä viheliäinen silmätulehdus, joka yllätti muutama päivä sitten. Apteekkeja täällä on joka kadun kulmassa, joten lääkkeittä ei ainakaan tarvitse olla. Klinikoita ja sairaaloitakin on vaikka kuinka monta mistä valita, ja mitä näin ensimmäisen kerran tarpeen sattuessa selvitin, niin Samui tuntui olevan yksi turvallisemmisista paikoista sairastaa.

Turvauduin itsekin ensin apteekkitavaraan, niissä kun on usein myös ihan lääkäri paikalla. Ja englannin kielen taitoista porukkaahan me "farangit" tarvitaan ja niistä sitä löytyy. Mutta tällä kertaa silmätipat jotka sain eivät toimineet, joten sairaalakeikka oli edessä. Paikalliset ystävämme suosittelivat Bandon Hospitalia täällä, koska on halpa ja erittäin hyvä. Kansainvälinenkin. Ja ensimmäinen visiittini siellä meni suurin piirtein näin:

- Vähän haahuiltiin pihalla, jolloin yksi hoitajista nappasi heti matkaan ja vei oikeaan paikkaan.
- Respassa oli vastassa aika monta hoitajaa ja kaikki palvelivat meitä välittömästi.
- Sairaalan johtaja (ulkomaalainen mies) tuli myös heti tervehtimään ja tarkistamaan mikä oli vialla.
- Passi kopioitiin ja hoitsu vei "alkumittauspisteelle", jossa tsekattiin paino ei ollut noussut), verenpaine, jossa käsi työnnettiin johonkin putkeen. Ei siis mitään pumppailuja niin kuin Suomessa. Mutta paras oli kyllä kuumeen mittaus, kun kaveri "ampui" jollain laitteella otsaan ja totesi että "no fever". Kaikki tapahtui vielä niin nopeasti, että hyvä ettei hengästynyt.

Loppupelissä käveltiin sitten maksamaan lasku, joka oli samaa luokkaa Suomen terveyskeskusmaksujen kanssa. Kuitti vakuutusyhtiölle tuli mukaan, samoin myös tarvittavat lääkkeet lahjakassissa. Aikaa kaikkeen meni maksimissaan 10 minuuttia, joten ihan varmasti poikkean uudelleenkin, mikäli tarvetta tulee.


Ihanat paikalliset ystävämme, tuki ja apu monessa asiassa


Bandon International Hospital


Joulukuuset ja kaikki löytyi :)

Kerran vielä jos palaa alkuun, niin aika turvallistahan täällä on, monessakin suhteessa. Mutta tiedän silti, että huonostikin voi käydä ja joillekin myös käy. Kun meidän nuoriso suuntasi siitä sitten Samuin yöhön, niin neuvoja kysyttäessä annoin muutaman:

- Hymyile
- Älä jää inttämään kenenkään kanssa, varsinkaan paikallisen.
- Olit sitten oikeassa tai väärässä, anna sen paikallisen voittaa ja kävele pois.
- Ja hymyile.

Näillä muutamalla neuvolla noin yleisesti pärjää riittävän pitkälle välillä melko tulistenkin thaimaalaisten kanssa. Ja nappiinhan tälläkin kaksikolla meni; Juomaa tarjoiltiin riittävästi (kuulemma), biljardia tuli pelattua ystävämme Chanin Rasta Barissa koko ilta, ruokaakin oli löytynyt, eikä taksikaan eksynyt.

Ihan turhaan se muori siis huolehtii...

Ai niin muuten... meidän uuteen taloon on tänään tullut ensimmäiset vieraat!


Etelä-Kiinan merellä vähän toimintaa ja meillä surffiaaltoja
2

Ihan lomalaisina

Ei haittaa yhtään "joutua pakkolomalle". Meidän säätöä täynnä olleen syksyn ja lukuisten kommervenkkien jälkeen se on ihan paikallaan. Pakkolomaksi sanon tätä siksi, että ilman Jessen tuloa joululoman viettoon kotoota "karanneitten" vanhempien luokse, paahdettaisiin epäilemättä peräsuoli pitkällä jonkun uuden projektin parissa. Joten onneksi ja kiitos Jesse että tulit. Aivan kuin kelloon olisi ilmaantunut muutama tunti ekstraa?

Tarkoitus olisi pysähtyä ja nauttia ainakin pariksi viikoksi, vaikka pysähtyminen onkin Tompalle vähän vaikea rasti. Tiedättekö sellaisen tyypin, joka yrittää istua paikallaan tekemättä mitään, mutta jonka sormet syyhyää koko ajan ja suusta kuuluu puhinaa? Aika rasittava "lomalainen", mutta onneksi itse pääsin moodiin kepeästi. Aivot on narikassa hyvä ettei kirjaimellisesti, onneksi.

Vuorokauteen on mahtunut biitsiä, uima-allasta, leffaa ja pitsaa, sekä football-golfia, vaikka silti on ehtinyt jopa istumaan ja katsomaan sekä skeittausta, että skeittivideoita. Pakko olla ekstratunteja nyt kellossa, ihan pakko, koska ehdin päivittämään blogiakin...



Mutta Samuin visiteeraajille tiedoksi; Samui Football golf on ihan kiva. Mukava eksoottinen 18-reikäinen "melkein viidakko"-rata, jossa välillä saa kilpailla kanojen kanssa (aika ärhäkkäitäkin paikoitellen) ja jossa hiki virtaa taatusti, satoi tai paistoi. Ihan ilmaista lystiä se ei ole, mutta suosittelen siltikin yhdelle lomapäivälle ajanvietteeksi ja se sopii melkein vauvasta vaariin. Vaikka meidän vaari reilu vuosi sitten potkaisikin jalkansa puoleksi vuodeksi eteenpäin kohtalaisen romuksi. Paras sää tähän golfiin näissä maisemissa on sellainen vähän pilvinen, kun ihan rannalle ei kehtaa lähteä pilveä ottamaan, mutta ei myöskään viitsi hautautua kauppakeskukseen tai leffateatteriin. Ruokaa sieltä ei saa, mutta sipsiä ja virvokkeita kylläkin. Kierroksen hintaan kuuluu yhdet soft drinkit/pelaaja, mutta onneksi omalla kustannuksella saa nautituksi kylmät singhatkin.

Tervemenoa golfaamaan!


mun mielestä rata on aika hauska historiallisine jalkapallolegendoineen...


Varokaa radalla hyppiviä kanoja ;)


Taululta löytyy aina joku maanmies, mutta jos vedät paremmin kuin hän, saat nimesi tauluun. Tomppa teki sen tänään.


Ykkönen sai isoimman pystin, kakkonen vähän pienemmän, kolmonen kastelukannun ja häviäjä ton keskivartalon ;)
2

Lisää loppuja

Vaikka ollaankin suhteellisen uunituore mamuperhe Koh Samuilla ja asuttu saarella vasta käytännössä vuosi, niin silti tähänkin ajanjaksoon mahtuu jo ensimmäinen yhden aikakauden loppu. Nimittäin Miskan koulu. Se ei olisi loppunut viime perjantaina koulun joulujuhliin, mutta kun me päätettiin siirtää nuori mies tammikuusta uuteen avattavaan kansainväliseen kouluun LIS:iin (Lamai International School), niin meidän kohdalla se loppui. Me emme olleet pettyneitä vanhaan kouluun, ehkä jopa päinvastoin, sillä kasvoihan jässikästä vuodessa melkein täydellistä englantia puhuva kansainvälinen hyvinkin itsenäinen kaveri verrattuna siihen juuri Suomesta tulleeseen ujohkoon poikaan. Mutta koska uusi koulu on noin 250€ kuukaudessa halvempi ja Miskan hyvän italialaisen ystävän vanhempien omistama, niin päätös oli meille helppo. Vaikka haikeakin.


Miskan ensimmäinen todistus kansainvälisestä koulusta

Meillä ei ollut yksityisistä kansainvälisistä kouluista aiempia kokemuksia kuin siskoni perheeltä Hong Kongista, joten koulujen hinnat ovat tässä matkan varrella aiheuttaneet muutamia harmaita hiuksia lisää ja pään raapimisia. Onneksi ollaan vielä saatu revittyä rahat kasaan, mutta ei se lysti tosiaan halpaa ole. Vaan mitäpä sitä ei tekisi lastensa eteen...

Pari päivää sitten täällä vietettiin koulun joulujuhlaa, eli Suomeen verrattuna parisen viikkoa aiemmin. Lomia on muutenkin mukavan ripotellusti ympäri vuoden ja osa niistä aika pitkiäkin, kuten vuoden kuumimpaan aikaan huhtikuussa, ja jotenkin viikon (tai pari) loma tuntuu onneksi ilmestyvän lukujärjestykseen aina silloin, kun uupumus iskee kuumimpaa rättiä otsaan ja hermot alkaa kiristymään. Päivät onkin kouluissa jopa vähän liiankin pitkiä, yhdeksästä neljään joka ikinen päivä ja kun siihen laittaa päälle koulukuljetukset minibussissa, niin on aika vetelää poikaa muutamin kappalein kaatumassa uima-altaalle, kun bussin ovet aukeaa.


Palmut ja tonttulakit sulassa sovussa ;)

Joulujuhlista sen verran, että olivat ne kyllä huomattavasti hauskemmat kuin pohjolassa. En tiedä johtuuko lämmöstä vai palmuista, mutta ei ollut pitkiä rehtorin puheita eikä yhteisvirsiä, vaan lukuisia tanssiesityksiä, grilliruokaa hodareineen ja vartaineen, jopa baaritiskikin meille varttuneimmille. Brittiläistä glögiä maistoin (vaikkei se ollut sillä nimellä, mutta maistui siltä) ja ei se ihan näihin lämpötiloihin sopinut. Tai voihan se olla, että ensi kerralla kokeiltaessa se maistuisikin yhtä hyvältä yhdistelmältä kuin piparit ja homejuusto?

Lisäksi juhlissa oli joulupukki, jolta sai yllätyslahjan noin eurolla, rentoa seurustelua, lasten ilakointia ja arvontoja, joihin oli saatu huikeita palkintoja älytelkkareista puhelimiin. Arvonnan juontaminen oli muuten ainoa kohta, kun rehtori päästettiin mikrofonin varteen, muuten rouva teki taustalla töitä ja antoi lasten loistaa pääosassa. Meidän perheen arvonnoissa kävi muuten niin, että Miska voitti aitoustodistuksen mukaan melkein 300€:n timanttikaulakorun, jolloin äidillä pyörähti sydän ympäri joululahjan toivossa, vaan toisin taisi käydä. En tiedä "kenen" kouluttama bisnesmiehen alku ilmoitti nimittäin topakasti, että koruun ei saa kukaan koskea, tuskin katsoakaan, sillä hän panee voiton myyntiin ja ripusti lahjapaketin korkealle seinälleen Bob Marley- seinävaatteen viereen. Näin siis meillä...


Miska ja ystävät



Tämä viikko on ollut kaiken hullunmyllerryksen jälkeen yllättävän rauhallinen. Mitään aiempiin verrattavia pahempia kömmähdyksiä ei ole ollut (tai sitten niihin on jo turtunut) ja uuden talon vuokrauskin on saanut kivasti tuulta purjeisiin. Vieraita on tulossa ainakin Norjasta, Kiinasta, Venäjältä, Saudi-Arabiasta ja Sveitsistä, toivottavasti luvassa on myös uusia mukavia ystäviä. Edes joistain heistä.

Mukavaa joulun odotusta pohjolaan, meillä alkaa juhlat kun vanhin poika Jesse saapuu halittavaksi ylihuomenna!


Kyllä täälläkin joulu joka puolella näkyy


ja silti pelataan rannalla vaikka "neppistä"


Ei niin jouluinen tunnelma, vaikka muuten ihana onkin :)
0

Huh, se loppui!

Vihdoin ja viimein se loppui, nimittäin tämä toisen talon projekti, joka kesti vähintään puolta ajateltua pidempään. Jos vihdoin loppuisi tämä kahden talon väliä juokseminen milloin tikkaat olkapäällä, milloin jotain muuta. Jos viimein loppuisi myös tämän meidän talon järjetön kaaos, jossa kuitenkin yritetään itse seassa asua ja viettää muka ihan normaalia arkea.


Paljon on yritetty saada valoa aikaiseksi ja ihan kivasti varmaankin onnistuttu


Toivottavasti tekin pidätte :)




Ai niin, tämä lipasto tarttui mukaan silloin eräänä päivänä.


Paljon tunnelmavaloja, ja pieniä yksityiskohtia


Ja ihanasti avaruutta myös ylöspäin.


Löytyy muuten kylppäri merinäköalalla :)

Ja ensimmäisen kerran kahteen kuukauteen näyttäisi ujosti myös siltä, että ohi olisi myös pahin sadekausi. Sääkartalla ei ole aikoihin näkynyt auringon kuvia, edes puolipilvisiä sellaisia, ja nyt niitä näyttäisi olevan useampikin peräjälkeen. Se olisikin aivan älyttömän mukavaa vaihtelua tulvissa ajelemiselle muovikaavut päällä, sisällä istumiselle ja muulle lotinalle.


Ihana aurinkoinen lähiranta!

Tähän viikkoon piristyksen toi myös perinteinen "tyttöjen ilta", minkä takia eiliseksi tarkoitettu blogikirjoitus siirtyi tälle päivälle. Ilta oli pari päivää sitten, mutta koko eilinen meni liian monista hyvältä maistuvista mojitoista johtuen ihan vaan puhalteluun ja hengissä selviämiseen. Ei ollut ihan tarkoitus, mutta "jollain" oli näemmä tarve nollata sitten kunnolla. Mutta kivaa oli ihan todellakin, vaikka ne illan viimeiset biljardit vähän reisille menivätkin.

"Tyttöjen iltaa" vietetään silloin tällöin, eli aina kun matkanjohtajamme Kurre kutsun esittää. Meitä vakituisia suomalaisia osallistuvia tyttöjä täällä on tällä hetkellä kolme, mutta lähes aina on mukana myös jonkun tuttuja lomalaisia, mikä tuokin kaivattua lisäväriä näihin iltoihin. Tällä kertaa mukana oli Petra (joka alkaa jo mukavasti olemaan aika vakituinen Samuilla), sekä kaksi "lomatyttöä", jotka pyörähtävät Samuilla ensimmäistä kertaa.


Kurre ja tytöt

Yleensä ilta aloitetaan illallisella Mr. Crab ravintolassa Chawengin rantakadulta lähtevällä pikku kujalla. Tällä kertaakin näin oli tarkoitus, mutta ilmeisesti joku maassa roikkuva sähköjohto (niitä on täällä kyllä monenmoisia virityksiä) oli vienyt Crabin kujalta ja viereiseltäkin sähköt. Valittiin siis joku toinen illallispaikka lähimaastosta, mutta suosittelen ehdottomasti kokeilemaan Mr. Crabia maukkaitten ja erittäin edullisten thaikkuruokien takia. Jopa viinikin on halpaa verrattuna moneen muuhun Chawengin ravintolaan.

Illallisen jälkeen yleensä yritetään ehtiä Starz Cabareehen puoli yhdeksän näytökseen (näytöksiä on illan aikana muistaakseni kolme), joka kannattaa kyllä ottaa lomaohjelmistoon vaikka edes kerran, sillä kyllä siellä hyvät naurut saa nauraakseen, kun naisiksi pukeutuneet miesesiintyjät nappaavat yleisöstä jonkun miehen lavalle ja moiskauttavat sen pusun mitään arvaamattoman suulle. Aika usein viime aikoina lavalle on joutunut joku kiinalaisista katsojista, joka johtuu ehkä osittain siitä, että ovat yleensä isommalla porukalla liikkeellä ja heitä kyllä lomaileekin täällä paljon. Illan esitykset eivät kuulemma ole yksi yhteen, joten yhden illan aikana voi jäädä katsomaan vaikka kaikki kolme. Sisäänpääsy on ilmainen, mutta drinkkien hinnat ovatkin sitten tuplat verrattuna muihin lähiravintoloihin, vaikkakin tämä kabaree on kuulemma huomattavasti halvempi kuin se toinen Chawengilla oleva.

Ja sitten, illan viimeiseksi ohjelmanumeroksi jääkin lähialueen baarit. Tällä kertaa ohjelmanumerossa oli pari sateenkaaribaaria ja sitten viimeisenä biljardin peluut Jimi Hendrix-baarissa. Mä olen tätä nykyä niin älyttömän huono baareissa kävijä, saati drinkkien juoja, mutta nyt jotenkin tuntui että oli enemmän kuin paikallaan vähän purkaa jonkinlaista ylikuormitusta.

Onneksi "me tytöt", jotka ei asuta siinä Chawengilla, asutaan niin hyvin tässä vierekkäin, että tultiin turvallisesti kaikki samalla taksilla kotiin. Toivottavasti ei heti ensi viikolla (tai edes tässä kuussa) ole kuitenkaan luvassa seuraavaa tyttöjen iltaa, sillä aikamoista on nykyään näin kokemattomalle tämä "palautuminen".

Ensi viikolla tuleekin sitten muru, se ihana ja niin kipeästi kaivattu esikoinen Suomesta. Taitaa olla muutama rantaviikko edessä, jippii!

Tässä vielä pari kuvaa kämpästä, jonne siis tervetuloa lomailemaan!


Valoa pitäisi riittää


Villa Zappy 2

4

Marley & me

Tiedättekö sen koiraelokuvan, jossa pariskunnan miespuolinen osapuoli naisen lapsitoiveitten pelossa ja siirtämiseksi hankkii heille "alekoiranpennun"? Siis leffahan kuuluu "aivot narikkaan"- kategoriaan, mutta jotenkin se vaan osui ja upposi eilen illalla kaiken tämän helvetillisen "koirakaaoksen", talon remontoinnin, tuskallisen sadekauden, koulun juhlien ja koulun vaihtohässäkän keskellä. Me vaan ollaan totaalisen toivottomia koirankasvattajina ja näillä rakeilla onkin vähintään ikuisuuden verran matkaa edes jonkinmoisiksi yksilöiksi, mutta minkäs teet? Ollaan nyt kuitenkin ainoita niille, eikä ne voi meistä valittaa millekään korkeammalle taholle (muut kylläkin), joten näillä eväillä mennään, kaikki me viisi tyyppiä.

Mutta että mä olenkin välillä kaivannut sitä "vapautta" ennen noita hulluja! Sitä että voi tulla ja mennä niin kuin huvittaa, nauttia terassilla istumisesta ilman kaiken maailman revittyjä kookospähkinöitä, kengän paloja ja joka puolelle levitettyä moskiittojen karkoittimista tulevaa tuhkaa. Sitäkin mä olen kaivannut, että olisi elämää ilman aitaprojektia, josta on muodostunut todellinen Iisakin kirkko meille, mutta kunhan toi talon remontti saadaan vihdoin puuskuteltua loppuun, niin taitaa olla taas vuorossa meidän aita. Boo lentää siitä komeasti yli nyt kun sen on sen keksinyt, mutta jottei siinä olisi tarpeeksi, niin Salsa menee siitä ali. Ihan noin vaan. Ja vaikka voisi muuta kuvitella, niin on se aita rakennettu ihan muurahaisiin ja kastematoihin asti, mutta kun se ryökäle on keksinyt terävät kyntensä ja kaivamisen ihanuuden.


Niin hullut ja niin raivostuttavat...

Boo on pantu aisoihin sillä ratkaisulla, että ulkoilmassa ollessaan se on pitkässä vaijerissa. Ikävää, mutta vältytään enemmiltä mopojen kaatumisilta, kun se pönttö koira ei pääse singahtamaan aidan yli suoraan ohi ajavan mopon eteen (sitäkin on tapahtunut) ja ehkä jopa tarpeettomilta sydänkohtauksilta. Salsa nyt on vielä niin pieni, että se jää korkeintaan itse auton alle, mikä ei tietenkään ole toivottavaa sekään, mutta kaksi pitkää risteilevää vaijeria pitkin pihaa ja istutuksia on aika mahdoton yhtälö. Epäilemättä noi kuristuisi toisiinsa välittömästi kun silmä välttäisi. Välillä on pakko miettiä, että onko ne ihan idiootteja, vai mikä helvetti tässä oikein mättää?

Tosiasiassa, vaikka ei todellakaan huvittaisi enää yhtään, meidän pitäisi korottaa aitaa ylöspäin noin puolitoista metriä ja kaivaa maan sisään alaspäin jonkinmoinen matka, joten enpä tosiaan tiedä mitä kristallipallossa on. Muutto?

Elokuvan Marley (se koira) oli huonosti käyttäytyvä ADHD-tuholainen, vaikkakin niin rakastettava. Meillä nämä kaksi yhteensä on se sama. Boo on sekopää ikiliikkuja, joka karkaa siinä sekunnin murto-osassa kun et ole vielä ehtinyt kiinnittämään vaijeria kaulapantaan ja Salsa tuhoaa kaiken. Ihan kaiken. Näin "pyykkien sisällä kuivattamisen"- aikakautena (kun ulkona kosteusprosentin ollessa sata mikään ei kuivu) puolet kuivaustelineissä olleista räteistä on jo syöty. Kummasti se ylettää repimään niitä alas, vaikka säkäkorkeus on ehkä vaivaiset 20 cm. Tai sitten ne on yhdessä niin hyvä tiimi, että Boo hoitaa sen puolen ja katsoo vaan kauniisti meitä silmiin, kun Salsa saa huutia.


Tässäpä meidän syksyn vaatetusta, ei ihan salonkikelpoista ;)

Mutta onhan nämä välillä niin ärsyttävän ihaniakin. Se hetki, kun ei ole kiire mihinkään ja lähdet otsa hiestä märkänä könyämään vuoria ylöspäin koirien kanssa on kuitenkin vähän pysäyttävä. Salsa hyppii korvat heiluen kaikkien jaloissa ja kuono maata viistäen vesilätäköissä, Boo talsii arvokkaana jonon kärjessä ja usein reissuun sattuu mukaan vielä naapurikylän vapaana juokseva musta Coffee-koirakin (coffee siksi, että se juo kahvia). Onhan se taatusti melkoista onnea noille tyypeille. Ja kun siinä lenkin päätteeksi pysähdytään koko konkkaronkka meidän kylän sadevesijärvelle (jossa kaiken uhallakin annan koirien käydä uimassa), istahdan persiilleni ja katson näitten onnellisten ilakointia välillä vedessä ja välillä vuorilta valuneessa hiekassa, niin eihän se pöllömpää ole itsellekään. Pitikö meidän Thaimaahan muuton mennäkin näin? Näitä pöljiä pelastellessa?

Näissä merkeissä ja tällä konkkaronkalla:

Hyvää Itsenäisyyspäivää Suomi!


Boo ja Salsa päivittäisissä touhuissaan


Salsa parhaimmillaan ;)


Tässä uintireissulla mukana myös naapurikylän "Musta Marley", alias Coffee


Pakko laittaa aina tällainen paratiisikuvakin, jonka nappasin tänään meidän Itsenäisyyspäivän mölkyissä :)
2
Back to Top