Koh Samui 5320 päivää myöhemmin

Mieheni Tomppa löysi tänään kätköistään yhden artikkelin, jonka olin kirjoittanut joitain vuosia sitten Koh Samuista suomalaiselle DeLuxe-lehdelle. Samalla muistui myös mieleeni se, kun vuonna 2001 kirjoitimme muutaman jutun Matkalehteen silloisesta kummallisesta ideasta muuttaa Malesiaan, jota emme tunteneet entuudestaan lainkaan. Kaikkea merkillistä sitä saakin ajoittain päähänsä??? Mutta sille reissulle silloin lähdimme ja vaikka kaikki suunnitelmat tuolloin heittivätkin totaalisesti häränpyllyä ja palasimme viimein Suomeen maaliskuun pakkasiin ja parimetrisiin hankiin, niin tuon reissun loppumetreillä eksyimme myös ensimmäisen kerran Samuille. Ja tästä sitten aasinsiltaa pitkin tämän päiväiseen postaukseen, eli Koh Samui 5320 päivää myöhemmin.

Reilu 14,5 vuotta ravasimme väliä Samui-Suomi ja käytännössä kaikki maallinen mammona upposi siihen. Vaikka vuosiin mahtui mm. Italiaa, Hong Kongia, Kreikkaa ja joitain muitakin kohteita, niin Samui oli ja pysyi. Ja veti puoleensa. Jotenkin kaikki toiminta myös omissa bisneksissä kurkotti kohti tätä saarta jossa nyt viimein melkein 15 vuotta myöhemmin asumme. Me päädyimme tänne, koska se oli meidän unelmissa, aina. Hypätä pois "oravanpyörästä" ja hiljentää tahtia, jotta olisi enemmän aikaa nauttia elämästä.

Samui on muuttunut, eikä kuitenkaan ole. Täällä on silti paljon samaa kuin silloin ensimmäisellä kerralla ja moni muuttunutkin asia on hoitunut tyylillä. Osa asioista on jopa paljon paremmin, kuin aiemmin. Äkkiä tulee mieleen vielä joitain vuosia takaperin olleet jokapäiväiset ilotulitushelvetit, joihin ei onneksi enää törmää. Täällä ei voi unohtaa asuvansa saarella, sillä upea rantaviiva on joko oikealla tai vasemmalla puolellasi, menet melkein mihin tahansa. Ja kukapa voisi vastustaa merituulen henkäystä ja sinistä taivaanrantaa, en minä ainakaan.

Eikä saari ole vieläkään täyteen ahdettu, vaan tyhjää tilaa hengittää löytyy juuri niin paljon kuin haluaa tai tarvitsee. Samuilla on vieläkin jäljellä myös täysin koskemattomia kolkkia. Kuoppaiset hiekkatiet ja niiden päissä sijaitsevat pikkukylät tarjoavat edelleen kurkistuksen saaren menneisyyteen ja paikallisten arkipäivään. Ja nyt siis myös meidän. Melko hyvin tässä meidänkin pienessä "kylässä" on aika onnistuttu pysäyttämään.

Vaikka se ensimmäinen kunnon ostoskeskus tännekin on jo ilmestynyt ja sitä hieman kauhulla odotin, niin se on mielestäni lunastanut hyvin paikkansa korkeintaan palmujen korkeuteen sijoittuvien rakennusten joukossa. Täällä asuvana olen myös kiitollinen keilahallista, elokuvateatterista (vaikka en siellä ole vielä käynytkään, mutta onpahan sadepäiville mahdollisuuksia), kansainvälisistä kouluista, jalkapalloareenasta-, ja joukkueista, laulavista hammaslääkäreistä, sekä kunnollisista kampaamoista, sekä monista muista kansainvälisen tason palveluista. Sillä sinä päivänä kun haluan paeta jonnekin missä ei ole ketään, hyppään mopon selkään ja ajan "Onnellisuuden tietä" saaren toiselle puolelle, mistä vielä löytyy sitä koskematonta kaikkea ihanaa.

5320 päivää olen tätä saarta rakastanut ja nyt täällä asuessani teen sitä jopa vielä enemmän. Kaikille niille, jotka eivät ole vielä Samuilla käyneet, suosittelen tätä matkakohteena aiempaa painavammin. Koh Samui on erittäin kaunis, täältä löytää edelleen vielä palasen aitoa Thaimaata ja niitä upeita hymyileviä kasvoja. Tervetuloa!


Näissä tunnelmissa edelleen


tong son bay, eikä paljoa ketään...


rantalenkillä bongattua


mikäs täällä lenkkeillessä, näihin tunnelmiin!

Tämä blogikirjoitukseni on osa kuukausittaista Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca.

Minutkin löytää myös instagrammista nimellä Thaimaanrannan_maalarit.
54
Back to Top