Kuvaushommia

Ennen kuin mennään noihin kuvaushommiin, niin mun on taas pakko vähän päästellä. Olen nimittäin ollut totaalisen hajalla tämän blogin ulkoasun muokkauksen kanssa ja jos en ihan väärin muista, niin tätä piinaa on kestänyt kohta jo pari viikkoa. Ei helvetti sanon minä. Mikä helvetin inline koodi ja miten niin mä en nyt pystykään muokkaamaan kuvia juuri oikean kokoisiksi ja juuri oikeaan paikkaan tekstissä??? Ja jos mä muokkaan fonttia, niin se saa aikaan juurikin näitä "koodeja" ja koko blogi hidastuu. Voi hyvää päivää vaan. No mitäs lähdin...

Toisin sanoen, jos kaikki näyttää blogissa vieläkin ihan miltä sattuu, niin se kertoo siitä, tämä koodaaja on epäonnistunut pahemman kerran. Saanhan mä aina välillä jotain oikeille paikoilleenkin, uudet hienot somenapitkin on laitettu ja niin edelleen, mutta sitten ne oleellisemmat tai yksinkertaisemmat jutut riippuu ja roikkuu, tai menee reunojen yli. Ja multa loppuu kohta paitsi kärsivällisyys, mutta myös aika.

Ensi maanantaina olisi vuorossa "Penang-seikkailu osa 2" ja sitä ennen tulee naapurisaaren Pauliina pariksi päiväksi viettämään tyttöjen laatuaikaa "meidän saarelle", eikä silloin todellakaan istuta tietokoneen edessä repimässä hiuksia päästä. Saakeli kun tämän koneen näppäimistökin antaa ikävästi sähköiskuja jokaiselle sormelle koko ajan, tosin se pitää osaltaan huolen siitä, ettei pääse ainakaan nukahtamaan koneen äärelle. Tämä kummallinen sähköongelma on ollut meidän riesana jo päivästä yksi, lienee jonkinlainen "oikosulun poikanen", mutta ratkennut se ei ainakaan ole. Ei sitä tosin taida kukaan ratkoakaan...

hae rahoitusta
Hymyilevä kuvausryhmä, tervetuloa!

Eilen oli kuitenkin poikkeustila meidän huushollissa, kun Suomesta pärähti kuvausryhmä tekemään haastattelua ulkomaille muuttaneista suomalaisista. Me ei olla toki ainoita kuvauskohteita Thaimaassa asuvien suomalaisten joukossa, vaan joukossa on sieltä täältä jokunen muukin. Tuotantoryhmä Timon ja Petterin videoprojektiin olisi tarkoitus saada Yle Folkin kautta rahoitusta (joita voi muuten hakea kuka tahansa omaan projektiinsa tai ideaansa) ja jos tällainen löytyy, niin ties mitä muuta sitten jatkossa on tiedossa. Sanomattakin lienee selvää, ettei meidän kassaan kolahda tästä yhtikäs mitään, mutta kun Matkaopas vapauteen-blogin Rosita kysyi, että saako antaa minun yhteystiedot, niin mikä ettei. Kyllä mä mielelläni tällaista luovaa hulluutta ja heittäymistä tuen. Tyypit olivat joka tapauksessa tutustumisen arvoisia ja erittäin mukavia. Päiväkin oli hauska ja rento, ja vaikka kässärissä ei todennäköisesti täysin pysyttykään, niin toivottavasti jotain järkevää syntyy.

Kun traileri ilmestyy tälle kanavalle, niin Timon ja Petterin työnjälkeä saa käydä peukuttamassa!

hae rahoitusta
Paljon kuvattiin meidän kotona ja tässä Petteri

hae rahoitusta
ja tässä Timo

Kun meitä pyydettiin viemään meille tärkeään paikkaan kuvausryhmä, niin valinta oli selkeä: Stop@Sopa

Ja meille niin tärkeä ravintoloitsija, itse Sopa

2

Siitä Onnellisuudentiestä vielä...

Meillä on täällä siis tie, jota meidän kesken kutsutaan onnellisuuden tieksi. Olen kirjoittanut siitä ennenkin, mutta päätin raapustaa siitä vähän lisää, koska kuviot täällä on aika pienet. Ei vaan, on täällä sitä sun tätä, vaikkei siitä pääsekään mihinkään, että saarella ollaan. Onneksi voi käydä välillä naapurisaarilla ja vaikka visarunilla, ettei käy maisemat ihan tylsiksi.


Jos ja kun tulet Samuille ensimmäistä kertaa, niin sen sijaan että menisit katsomaan jotain tiikerisirkusta (noihin ei nyt muutenkaan pitäisi rahojaan kantaa), niin ajelepa edes kerran tuo tie Maenamista Lamaille, sillä niistä maisemista ne muistot syntyvät ja se on kaiken lisäksi ilmaista. Ja tee se mieluiten mopolla, sillä en ole varma antaako autokyyti sitä fiilistä, minkä saat mopon selässä vapaudesta ja maisemista nauttien. Mutta varaa allesi kunnon pyörä varsinkin jos takana istuu kaveri, sillä tie vie vuorien yli ja paikoitellen on nautinnollisen huikeita nousuja tiedossa. Ainakin meikäläisen "tyttömopo" kiipeää hädin tuskin kuski päällä korkeimman nousun, vaikka tämä kuski onkin 45-kiloinen "kuivan kesän orava".


Tämä mun punainen Filano on kyllä löysä vehje, joten vähän pirteämpää kannattaa hakea alle.

Miten sitten navigoitkin, niin tien nimi on Moo 1, tai Maenam soi 1 (sama asia) ja se lähtee saarta kiertävältä ringroadilta sisämaahan. Voit myös seurata Samui Water Park Pink Elephantin kylttejä, sillä tämä täysin ylihinnoiteltu vesipuisto sijaitsee onnellisuudentien varrella. En ole yleensä herkkä antamaan negatiivisia palautteita, mutta mainitsemani vesipuisto ei todellakaan ole pääsylippujen hinnan arvoinen. Se on uusi joo ja hyvässä kunnossa, mutta jos 12-vuotiaalta lapseltakin veloitetaan aikuisen hinta (n. 25€ kurssista riippuen) näissä maisemissa, niin silloin olisi mun mielestä saatava rahoilleen jo vastinettakin. Liukuja oli sellainen kolme kappaletta, jotka sopivat meidän junnuille, eli ei mitenkään valtava määrä vaikka Serenaan verrattuna. En tiedä löytääkö nuoremmat ipanat parkilta jotain touhuamista muutamaksi tunniksi, mutta meidän porukka viihtyi ehkä puolitoista ja poistui 100 euroa köyhempänä. Never again.

Palvelusta sanon myös sen verran, että sitä ei ole. Jos ravintolassa on 5 työntekijää ja asiakkaita saman verran, niin ylihinnoiteltuja ruokiakaan ei viitsitä kantaa pöytään, vaan niitten annetaan jäähtyä keittiön luukulla. Siellä on nimittäin itsepalvelu josta ei jousteta, jäähän henkilökunnalle näin enemmän aikaa kännykällä surffaamiseen. Sen ne myös tekivät ihan avoimesti- viisi tyyppiä tiskillä kännyköillä ja asiakkaat ihmetteli luukulla seisovia ruokia. Sanoisinpa muutenkin, että vesipuistokiintiö lomasta kannattaa ehdottomasti käydä täyttämässä naapurisaari Koh Phanganilla. Siellä ne mageimmat elämykset sijaitsevat.


Ihan nätti paikka, mutta jos ei ole liikaa rahaa, niin jättäisin välistä




Tämän tien varrelle osuu lisäksi ainakin Paintball-party alue, joka voi olla kivakin, mutta kun ei olla vielä käyty tsekkaamassa, niin en sano mitään. Lisäksi jonkun Extreme puiston kyltinkin bongasin, mutta tosiaan, noista lisää sitten jos ja kun niihin päädytään. Tien parasta antia on kuitenkin maisemat, jotka ilmoista riippuen ovat kyllä huikeat. Ja se vapaa fiilis, mikä syntyy tuulen hulmutessa ympärillä. Tien varrelta voi bongata myös vesipuhveleita valkoisine lintukavereineen ja mielenkiintoisen kirjakaupan keskellä ei mitään. Joku päivä mä poikkean sinnekin.

Juuri ennen korkeimpia nousuja tien varressa on paikallisen papan juomavarikko. Ilmeisesti tämä ravintola toimii siten, että jos isäntä ei ole paikalla, niin jääkaapista voi ottaa juomaa ja jättää sopivaksi katsomansa summan pöydälle. Näin mekin tänään toimittiin, kun vastassa oli koiran lisäksi kanaperhe. Ystävällisiä nekin toki olivat ja tuttavallisiakin, muttei varmaan ihan rahastajan virkaa tuuraamassa.


papan baari


ja varmaan kotikin...



Melko pian korkeimman nousun jälkeen on levähdyspaikka (en tarkoita sitä ensimmäistä levennystä), jossa on myös papan edesmenneen valokuvaajapojan muistomerkki ja pari katosta, joihin voi auringon paahdetta paeta. Todennäköisesti poika on myös haudattu tälle paikalle, ja viimeksi kun pysähdyttiin paikalle ottamaan muutamat maisemakuvat, niin papan ilmestyessä paikalle en ollut alkuun varma, pitikö hän meidän vierailusta vai ei. Mutta pappa oli hyvin iloinen. Siinä hän silitteli haudalla olevaa poikansa kuvaa ja kertoi selvästi mielellään tarinoita, joista valitettavasti suurin osa meni kielimuurin takia täysin ohi. Lisäksi pappa toi paahtuneille matkalaisille syötäväksi mangosteenia (jotka itse meille kuori) ja evääksikin vielä pussillisen tuoreita banaaneja. Ehdottomasti pysähtymisen arvoinen paikka.

Nämä ovat niitä juttuja, joita kannattaa kerätä matkamuistoiksi. Nämä ovat myös niitä juttuja, miksi meillä päin rakastetaan Onnellisuudentietä.

Minkä tyyppisiä muistoja sinä keräät?


pappa itse ja Tomppa Miskan ottamassa "taidekuvassa"


Näitä ilmaisia matkamuistoja parhaimmasta päästä!
36

On se aikamoista!

Esikoinen lähti Suomeen ja äipälle tuli ikävä. Tietenkin. Neljä pitkää kuukautta, kunnes seuraavaksi nähdään ja tässä lähdön päivänä se tuntuu ihan helvetilliseltä. Onneksi ja valitettavasti eletään nykyaikaa. Onneksi siitä syystä, että on olemassa skypet ja whatsAppit, jotka mahdollistaa kivuttoman yhteydenpidon muualle maailmaan.

Mutta on tässä nykyajassa paljon paskaakin, asioita jotka saa tavallisen tallaajankin arjen välillä jopa erittäin hankalaksi. Kuten esimerkiksi matkasuunnitelmien teon. Esikoisen kavereita on ollut saarella ja meidän ilona täällä muutamin kappalein, ja kuten parissakin edellisessä postauksessa kerroin heitä kohtaan tapahtuneista pieleen menneistä ryöstöyrityksistä, niin ei sekään riittänyt. Kahden heistä oli tarkoitus jatkaa matkaa täältä Indonesiaan, mutta Isisin tehtailema terroristi-isku Jakartassa sai nämä reppureissaajat välttelemään kaikkia "muslimimaita". Eli reissusuunnitelmat meni vaihtoon lennosta, mutta toivottavasti pääsevät tänään turvallisesti ja suunnitelmien mukaisesti Krabille ilman sen suurempia ongelmia. Kyllä muuten näittenkin tyyppien kommelluksista voisi saada aikamoisen komediasarjan aikaiseksi, jos unohtaa terrori-iskut ja ryöstöyritykset kokonaan.


Ihana nuoriso, kaikesta säätämisestä huolimatta ikävä jo teitä!

Meillä on helmikuun alussa taas edessä viisuminhakureissu, edellisen mennessä vähän persiilleen ja se tarkoittaa ainakin tässä tapauksessa jälleen matkaa Penangille. Tavoite on siis viimein saada se vuoden bisnesviisumi ja kaiken pitäisikin papereitten osalta olla pian valmista. Vaikka juostiin tuli perseen alla viime reissulla, niin aiotaan silti ottaa tämäkin matka "miniloman" ja seikkailun kannalta. Eli omin päin lähdetään tavoitteena viettää muutama mukava lomapäivä Malesiassa ja uusissa maisemissa. Iso ongelma tässä näyttää olevan "yllättäen" se, että viime hetken tietojen mukaan Malesian poliisiviranomaiset ovat kehoittaneet ihmisiä välttämään Kuala Lumpurin suurempia nähtävyyksiä ja turistikohteita Isisin itsemurhapommittajien takia. Heitä epäillään olevan Kuala Lumpurissa 10 ja Sabahissa 8. Vaikkei ollakaan menossa sinne vaan Penangille (koska on pakko, ellei joku tiedä jotain muuta konsulaattia, mistä vuoden viisumin voisi saada), niin silti alkaa kuumottamaan koko Malesiaan meno. Onhan se nyt ihan saatanasta, ettei tässä maailmassa kohta uskalla liikkua noin vain mihin haluaisi, sillä missä tahansa voi näköjään tapahtua mitä tahansa. Mur...


Kuala Lumpurin sisäpihaa


ja katukuvaa Penangin Georgetownista

Esikoinen lähti siis Suomeen Finnairin uudella Airbus A350 koneella, jonka lähtö viivästyi 5 tuntia. Jessen kohdalla se tarkoitti reilu kahden tunnin yöunia, koska Samuilta piti ottaa ensimmäinen lento Bangkokiin. Aika tuskainen oli siis herätys tänä aamuna klo 04.00, mutta taatusti vielä tuskaisempaa oli istua koneessa auringonpaisteessa, ilman ilmastointia. Viisi helvetin pitkää tuntia auringon paahteessa! Pariin kertaan oli kuulemma vettä tarjottu ja yhdet croissantit, mutta voin hyvin kuvitella väsyneitten ihmisten tuskaiset fiilikset.

Palaan taas siihen, että onneksi on netit ja whatsAppit, sillä olen voinut myötäelää sitä fiilistä, jota juniori juuri tälläkin hetkellä koneessa tuntee. Pari tuntia oli kuulemma pystynyt nukkumaan ja kun äippä ehdotti, että katso joku leffa ja juo pari olutta, niin sitä ei kuulemma tarjota. Siis mitä??? Siksikö, ettei matkustajat vetäisi "kännejä" ja alkaisi vaatimaan selityksiä, jopa korvauksia? Vai miksi? Kaikkihan me tiedetään Finnairin suolaiset hinnat, kyllä siihen rahaan pitäisi jo jotain saada vastineeksikin.

Katsotaan kun kone laskeutuu Suomeen. Veikkaan että jokunen matkustaja saattaa ottaa lehdistöön yhteyttä. Mutta palataan tähän aiheeseen, niin kuin myös viisumireissuun tovi myöhemmin...


Tällä viikolla vielä, mä menen kasvohoitoon! Mä olen niin huono antamaan itselleni aikaa...
4

Voi tuska...

On ollut vähintään tuskaista muokata blogin ulkonäköä, kun kirjoittajan historiasta ei löydy juuri mitään aiheeseen liittyvää. Mutta mä tiedän jo, miltä html-koodissa näyttää musta väri ja pari muutakin oleellista asiaa, kuten millä koodilla saa keskitettyä vaikka blogin otsikon. Muutama päivähän tässä on vierähtänyt, lopputulos on jotain "uutta" ja jotain "muuta", mutta en tiedä vieläkään olenko tyytyväinen. Erinäisten hutien jälkeen valmista ei ainakaan ole vielä tullut, vaikka muutamia ylipitkiä päiviä olenkin istunut selkä vääränä ruudun edessä. Toivottavasti kestätte vielä hetkisen, pakkohan näitten joskus on valmistua. Ja välikommentit blogin uudesta ilmeestä ovat enemmän kuin tervetulleita, joten olkaa hyvä vaan!

Pieni Koh Phanganin pyrähdys tehtiin viikonloppuna, kun vanhempi poika kavereineen pyysi reissuun mukaan. Ja koska Miska voisi todennäköisesti muuttaa Phanganin Challenge-parkiin, niin sinnehän sitä sitten oli mentävä. Eikä siinä mitään, mä TODELLA pidän siitä pienemmästä naapurisaaresta niin paljon, että kun mä vielä muutaman kerran siellä käyn, niin edessä saattaa olla jopa saaren vaihto. Mutta ei kerrota sitä vielä kenellekään.


Samuilta pääsee jo mopollakin Koh Phanganille, mutta me päädyttiin vuokraamaan.


Kyllä mä voisin muuttaa juuri tähän...

Kuten tiedätte, meidän reissuilla sattuu ja tapahtuu, joten ei tämäkään ihan käsikirjoituksen mukaan sujunut. Aamulla oli tarkoitus viedä koirat taas The Dogfatheriin hoitoon, mutta kun saatiin auto lainaksi se tunti liian myöhään, niin koirahoitola oli jo pannut porttinsa säppiin. Eikä mikään auttanut. Kello 13 Phanganin lauttaan oli tarkoitus ehtiä ja koska koirahoitola olisi avannut ovensa seuraavan kerran klo 16, niin jotain muuta oli keksittävä. Onneksi Tomppa sai sovittua kylän työmiesten kanssa koirien hoidon, eli mahkut pikku lomaan oli taas olemassa.

Ja niin me muut, juniorit mukaan lukien (ei ole nimittäin yhtään varmaa, että 2-kymppiset baari-illan jälkeen selviävät klo 13 mihinkään) seistiin viimein lauttalippuja jonottamassa sopivasti ennen H-hetkeä. "Me muut" siitä syystä, että Tomppa oli tuolloin vielä kämpillä sopimassa koiran hoidosta ja pakkaamassa itsensä satamaan.

Mutta ei sekään sitten niin sujuvasti mennyt, koska "Halfmoonin" takia lautta olikin loppuunmyyty, eli siis täynnä. Otin pikapuhelun Tompalle, ettei turhaan kiirehtisi, koska seuraava lähtee vasta klo 16.30, joten aikaa olisi. Sitten kuitenkin vähän yli klo 13 virkailijat ilmoittivat yllättäen, että "nyt äkkiä lauttaan", josta johtuen Tomppa sai hetken päästä soiton, että sorry me ollaan jo menossa. Ei siinä auttanut muu, kun piti nopeita päätöksiä tehdä.


Fullmoon partyjen pitopaikka, Haad rin.

Jostain syystä päivä oli rahapoliittisista syistä myös hankala, sillä meidän korteilla ei automaateista rahaa saanut. Tuli juostua noin kahdeksan automaattia Samuilla ennen lautanlähtöä ja jokunen muu myös Phanganilla, mutta kun rahaa ei irronnut, niin sitä ei irronnut. Onneksi automaatit tykkäsivät matkakaveri Jullen kortista enemmän, joten sai alkupääoman lainattua siihen asti, kun Tomppa toi käteistä seuraavalla lautalla. Ai niin, ennen sen lautan lähtöä Tompalla oli kuitenkin riittävästi aikaa törmätä betoniporsaaseen hintana murtunut varvas.

Saari oli yhtä jumalainen kuin viimeksikin. Ihastuttavat tuntemattomat ei enää niin tuntemattomia, mutta yhtä ihastuttavia ja ilta oli erittäin mukava. Jokin siinä saaressa on sellaista, että kiireinenkin hyytyy, ja tarkoitan tätä nimenomaan positiivisessa mielessä.

Reiluun vuorokauteen mahtui mopoilua huikeissa maisemissa, se Challence park (taas), illallinen Phanganin suomiporukassa, koko saaren kattava sähkökatkos (paikallisen mukaan johtui jostain onnettomuudesta), juttelua puhuvan linnun kanssa, yömyssyt ja aamukahvit terassilla meren äärellä.

Niin ja yksi ryöstöyritys, kun nämä elämännälkäiset nuorukaiset päättivät lähteä tutustumaan Halfmoon-partyihin "aikuisten" ja lasten mentyä nukkumaan. Pienellä ja pimeällä kujalla joku mopo ilmestyi taakse, jonka jälkeen muuta porukkaa ympäriltä alkoi vyörymään kohti. Onneksi neuvokkaat juniorit pääsivät tilanteesta karkuun ja sitten muun juhlaporukan mukana poiskin, eikä mitään katastrofaalista päässyt tapahtumaan.

Loppu hyvin ja niin edelleen. Saari hurmasi jälleen ja jos viimeksi ei riittänyt kaksi päivää, niin nyt ei todellakaan riittänyt yksi. Seuraavaa minilomaa odotellessa...


Rakkauden saari? Ehkä se on niin...
7

No pain, no help

Näin se hieroja hoki koko ajan, kun tuskissani ja hikeä tippuen vääntelehdin hierontapöydällä. Jopa täällä, hierontapaikkojen luvatussa maassa, missä kokovartalohoito maksaa alle kympin, onnistun ihan helposti kärsimään niskasäryistä ja kulkemaan aivot sumeana kuukausi tolkulla.

Jaa että miksi? No ihan saamattomuuttani ja koska aina kun päätän, että tänään hankkiudun hoitoon, niin jotain mukamas paljon oleellisempaa tulee eteen. Yhtenä aamuna sitä sitten tajuaa, että buranaa tai relaxantteja saa vetäistä aamupalaksi kokonaisen levyn eikä mitään tapahdu ja silloin on sitten pakko lähteä ostamaan apua. Aika säälittävää päästää itsensä niin huonoon kuntoon varsinkin kun jokaisesta kadunkulmasta, niemennotkosta ja rantaspotista löytyy massagea, eikä tarvitse kuin kävellä sisään.

No eilen saatiin viimein taas tämäkin asia päiväjärjestykseen. Ei ekassa paikassa, eikä tokassakaan (miten niin kaikki oli hieronnassa juuri silloin kun me oltais haluttu), mutta kolmannessa nappasi. Ja tässä sitä sitten kärvistellään vuorokausi hieronnan jälkeen, kun jokaista operoitua pientä muskelia kolottaa. Ei antanut hieroja nimittäin yhtään armoa, vaikka kuinka ruinasi - No pain, no help!


Täällä on muuten korealainen sauna, joka on kovassa käytössä meidän suomalaisten keskuudessa


Ei uskoisi kuinka tiukan käsittelyn voi saada näiltä Relax Spa:n hyttysiltä...

Mua on muuten huvittanut useasti se, että kun menen siinä viimeisessä mahdollisessa vaiheessa hierojalle, jolloin niska ei enää käänny mihinkään, eikä aivot saa happea taatusti yhtään ja valitsen vain niska-hartiahieronnan, niin aina tulee koko vartalo hierotuksi. Ihan varpaista ja sormista lähtien. Mutta mikäs siinä, en valita siitä ollenkaan. Pidän kyllä kovasti perinteisestä Thai- hieronnasta, koska mun yliliikkuvat nivelet kaipaa aina silloin tällöin pientä rusauttelua, mutta yleensä en vaan ehdi siihen pisteeseen, että voisi valita jotain miellyttävämpää kuin lihasten "aukipakoittamisen".

Samalla "no pain, no help"-teemalla liikutaan tänäänkin, olisi nimittäin tarkoitus saada viimeinkin muutetuksi blogin ulkonäköä. Tässä on nyt kaksi päivää yritetty opetella vähän koodausta ja tutkia eri vaihtoehtoja, joten aika kipeetä tämä ruudun ja koodien tuijottaminenkin tekee. Mä en ymmärrä noista jutuista juuri mitään, vaikka pakko on antaa itselleen edes vähän krediittiä siitä, että hiven tietoa on sentään matkan varrella takkiin tarttunut. Mutta kyllä tässä nyt silti vähän hirvittää. Entäs jos kaikki jo aikaansaatu katoaakin?

Jos ei maalareista pian kuulu mitään, niin pieleen meni koodaukset ja varmuuskopioinnit...


Meidän vanhempi juniori kävi ystäviensä kanssa paikallisella skeittiparkilla ilostuttamassa kylän poikia


jos ei ole kenkiä, niin sitten skeitataan ilman

9

IG Travel Thursday ja vuoden 2015 tykätyimmät Instagramkuvat

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, näin se monesti varmaan onkin. Ainakin minun on erittäin helppo hypätä matkakuvien fiilikseen mukaan silloin, kun kuvassa välkkyy turkoosi meri, kirkkaansininen taivas ja se tuulessa huojuva palmu. Näitä kuvia on mahtunut omaan maailmalla vietettyyn vuoteeni 2015 paljon ja näin alkuvuonna 2016 ei voi kuin huokaista syvään kiitollisena siitä, minkä matkan elämä eteemme heitti. Toivottavasti se jatkuu vielä pitkään ja siitäkin pidemmälle.

Tässä Instagram-tilini thaimaanrannan_maalarit vuoden 2015 kymmenen tykätyintä reissukuvaa niin, että numero ykkönen (se kaikkein suosituin) on listalla alimmaisena. Ai niin, se vielä pitää sanoa, että aloitin oman ig-tilini samaan syssyyn blogini kanssa viime vuonna alkuvuodesta, joten moni alkuaikojen kuvista sai yksinkertaisesti säälittävän vähän tykkäyksiä, kun ei ollut mitään käsitystä hashtageista sun muista, mutta onneksi on tätä nuorisoa opettamassa näitä hommia.

Ja tässä kuvat:

10. Joulufiiliksiä Chaweng beachillä



9. "Onnellisuuden tien" huikeita maisemia



8. Ne rannalla huojuvat palmut...



7. Auringonlaskua meidän makuuhuoneen ikkunasta



6. Näissä maisemissa mieli lepää (Koh Phangan)



5. Hurmaava sydäntenmurskaaja Koh Phangan



4. Sininen hetki ennen auringonlaskua.



3. Ja tässä näitä meidän "piilopaikkoja", Thongson bay. Mutta ei kerrota kenellekään...



2. Choengmon beach, naapurin herkullisia rantoja. Tässä tosin se hiljaisempi mutka, mihin usein ei turistit vaivaudu.



1. Aina yhtä ihastuttava ja kuvauksellinen Fisherman´s village ja ihan tossa meidän naapurissa.




Vähän tuppaa olemaan rantapainoitteisia nämä instagram-kuvani, vaikkein ihan rantablogia meinannutkaan pitää. Mutta minkäs teet, kun ei näitä rantoja täällä karkuunkaan pääse. Onneksi!

Tämä blogikirjoitukseni on osa kuukausittaista Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+ LAURA - matkablogi, Travellover ja Muru Mou- matkablogi.

Minutkin löytää myös instagrammista nimellä Thaimaanrannan_maalarit, joten tervetuloa seuraamaan myös sinne :)
14

Pari käytännön juttua ja varoitustakin

Juhlien jälkeinen pysähdys on tullut tarpeeseen. Vaikkei me nyt ihan stopattu olla, niin paikoitellen hidasta on ollut. On otettu päiväunia, uitettu koiria kolme kertaa päivässä, siivottu, vietetty leffailtoja ja otettu vielä kerran päiväunia. Omatkin kilometrin uimalenkit on nekin saatu taas mukaan päiväohjelmaan, kun ei ole tarvinnut koko ajan sännätä tukka putkella johonkin. Mä nautin näistä päivistä suunnattomasti, vaikkei aika Brucen elämänkerran lukemiseen olekaan riittänyt. Mutta luen mä senkin vielä alta pois.

Yksi hammaslääkärikeikka hoidettiin maanantaina, kun Jesse rupesi ihmettelemään hampaassa olevaa mustaa "tahraa". Reikähän se siinä irvisteli ja oli viisasta hoitaa se kuntoon täällä, tietäen julkisen hammashoidon tilan Suomessa nykyään. Ajan saat jonnekin kuukausien päähän, jollei sitten kipu ole aivan sietämätön. Silloinkin pääset päivystykseen, jossa saat väliaikaisen paikan suuhun ja ei kuin jonottamaan muutamaksi kuukaudeksi sitä lopullista.

Samuilla ja varmaan ympäri Thaimaata meininki on täysin toinen ja niin kuin olen aiemminkin sanonut, kannattaa todellakin hoitaa kalusto kuntoon täällä, vaikka se lomasta sen tunnin tai pari veisikin. Tämä hammaslääkärikeikka kesti vaivaiset 10 minuuttia, vaikka hammas oli reiän lisäksi lohjennutkin. Itse olen jo vuosia käyttänyt Beauty Smile Dental clinicia hampaitteni valkaisuissa, amalgaamien vaihdoissa ja paikkaamisissa, ja olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Klinikka jota itse käytän Chawengilla (niillä on täällä muitakin) on kuulemma kuuluisa laulavasta hammaslääkäristään, jonka hoidoista olen itsekin pari kertaa päässyt iloitsemaan. Hinta saa sekin joka kerta hymyilemään, peruspaikkaus tai lohjenneen hampaan korjaus jää alle Suomen kunnallisen puolen maksujen.

Toinen käytännön asia, joka tuli vastaan tässä joitain päiviä sitten, oli juniorin maassaoleskeluun liittyvä päivien lisäys. Eli tällä kertaa hänelle, kuten meille monelle muullekin Thaimaahan lomalle tulevalle, tuli "yllättävä" tarve pidentää lomaa. Jos tulet ilman turistiviisumia maahan lentäen, saat kentältä passiisi leiman, joka oikeuttaa nauttimaan ilmastosta 30 päivää. Kukaan meistä täällä asuvakaan ei 100-varmasti tiennyt sitä, että saako Immigrationista siihen rahalla 30 päivää lisää, vai ei. Mutta nyt me kaikki tiedetään sekin, kunnes taas Thaimaalaisittain toisin todistetaan. Eli toisin sanoen, jos suunnittelit tulevasi tänne pariksi viikoksi ja käykin niin, että Suomeen on luvattu 30 astetta pakkasta ja haluaisit sittenkin vielä huljutella lämpimissä vesissä, niin se onnistuu noin 50 eurolla Immigrationissa. Täällä sellainen sijaitsee Nathonissa, joka on saaren hallinnollinen keskus. Aamulla heti hyvissä ajoin kannattaa paikalle ilmaantua ja varata mukaan passi, kopiot siitä, pari valokuvaa ja kopiot myös maahantulon yhteydessä passiin saadusta leimasivusta. Ja joku asuinosoite olisi hyvä olla tiedossa, vaikka keksittykin, sekä puhelinnumero sinne. Näillä eväillä voikin sitten taas nauttia elämästä sen seuraavankin 30 ihanaa päivää.


Immigration Nathonissa on tullut jo moneen kertaan tutuksi. Matkailu avartaa ja sielläkin näkee kyllä monenmoista ihmiskohtaloa.

Sitten se ensimmäinen varoitus, vaikkei tämä Samuilla sattunutkaan, mutta olisi voinut sattua mun pojalle Bangkokissa. Valppaana kannattaa aina olla! Kaksi juniorin ystävää oli tulossa Samuille muutamia päiviä sitten, viipyen siinä välissä Bangkokissa pari yötä. Illan suussa kaverit olivat sitten menossa syömään skeittilaudat kainalossa (kuinkas muutenkaan), kun ohi ajanut mopo yllättäen pysähtyi parikymmentä metriä poikien eteen. Toinen tyyppi hyppäsi raivokkaasti huutaen mopon kyydistä heidän eteensä ja alkoi kaivamaan paidan helman alta jotain. Hetki oli kuulemma enemmän kuin kuumottava ja ensimmäinen ajatus pojilla oli, että olivat tehneet jotain väärää ja nyt sieltä kaivetaan asetta. Asehan se olikin, ei kuitenkaan se eniten pelätty joka tuhoaa pidemmältäkin, vaan iso viidakkoveitsi. Joku eläimellinen itsesuojeluvaisto sai "meidän" pojat välittömästi juoksemaan kummatkin eri suuntiin ja tällä kertaa tilanne laukesi sillä, enkä todellakaan halua miettiä mitä olisi voinut käydä, jos ilmeinen ryöstöyritys olisikin päättynyt toisin. Nuorison reissusuunnitelmat muuttuivat Bangkokiin paluun sijaan loppuloman viettämiseen Samuilla, onneksi. Täältä junioreita on kuitenkin helpompi käydä pelastamassa, jos jotain muuta yllättävää vielä sattuu...

Toinen varoitus liittyy hukkumisiin, joita täällä on nyt muutaman päivän sisään ollut muutama liikaa. Yksikin hukkuminen on liikaa. Nämä viime aikojen onnettomat tapaukset ovat sattuneet Chawengilla, sillä upealla kilometrien pituisella ja niin turvallisena pidetyllä rannalla, jonne valtaosa tännekin tulevista turisteista suuntaa. Chaweng on yhä edelleen myös minun lempirantani ja sanoisin että sille viivalle osuu kyllä jokaiseen makuun sopiva spotti. Pari rantapostausta olenkin joistain rannoista kirjoittanut ja ne voi halutessaan tsekata täältä ja täältä.

Vesi on ollut täällä aika pitkäänkin todella korkealla ja siihen päälle kun lisää etelästä puhaltaneet kohtuulliset tuulet, niin monin paikoin pelkästään Chawengilla on ollut melkein surffauskelit. Se taas tarkoittaa aaltoja ja virtauksia, aika pahojakin paikoitellen. Ja kun rannoilla on lippusysteemit, vihreä lippu- loistavat puljauskelit, keltainen lippu- uidaan omalla vastuulla ja punainen lippu- EI UIDA, niin miksi sinne pitää ehdoin tahdoin lähteä kokeilemaan onneaan? Vaikka jossain kohtaa Chawengilla on punainen lippu salossa, niin se ei tarkoita sitä, että koko ranta on koko päivän uimakelvoton, vaan silloin kannattaa vaikkapa ottaa päiväkävelyt toiseen suuntaan tsekkaamaan, josko muun värisiä lippuja olisi tarjolla. Kaikki nämä lähiaikojen hukkumiset ovat nimittäin tapahtuneet punaisten lippujen alueilla, sillä isot aallot ja kovat virtaukset samassa paketissa, siinä voi huippu-uimarillakin käydä köpelösti. Ugh!


Näitten aaltojen kuvauspäivien läheisyydessä ikäviä tapauksia tapahtui. Ei näytä kovin hurjalta, tässä kohtaa olikin vain keltaiset liput, mutta hieman kauempana jo punaiset...


Sama tässä...


ja tässä...

Välillä ottaa kaaliin ihmisten piittaamattomuus, anteeksi nyt vaan. Vaikka kuinka olen itse yrittänyt perehtyä virtauksista selviytymiseen niistä lukemalla, niin missään selkäytimessä se tieto ei todellakaan ole, ja pelkäänpä että tosipaikan tullen kaikki vähäkin ymmärrys häviäisi sen sileän tien. Siksi en ui, ellei oikeanväristä lippua liehu salossa. Ethän ui sinäkään?

Tähän postaukseen tuli vähän draamaa, mutta sitähän se elämäkin välillä on.


Tässä jo melko rauhallista


rakas meri hieman kauempaa


ja melko tyynenä :)
10

2015- Mitä jäi käteen ensimmäisestä vuodesta Samuilla?

Miten on mahdollista, että kalenteri näyttää tänään jo vuotta 2016? Tai täällähän taidetaan olla jo vuosiluvussa 2558, mutta siltikin. Vastahan oli tammikuu 2015 ja se historiallinen hetki näille maalareille, kun viimeinkin oli uskallusta ottaa se kunnon loikka tuntemattomaan. Ensimmäinen vuosi Samuilla juoksi melkein ohi ja näin jälkikäteen kun yrittää summata yhteen kaikkea tapahtunutta, niin saa melkein rytmihäiriöitä.

Mä yritän jo ihan itsenikin takia tehdä pientä yhteenvetoa ensimmäisestä vuodesta tällä saarella, mitä tapahtui ja mitä ei, sillä kuten monestikin olen tainnut mainita, aika kuluu täällä hurjaa vauhtia. Jotain tekemistä sillä on taatusti sen kanssa, että on vaan niin kivaa, vaikkei kaikki aina sujukaan niin mallikkaasti. Onneksi päätin vuosi sitten aloittaa blogin tästä määräämättömän ajan kestävästä seikkailusta. Toivottavasti maalaillaan näitä rantoja vielä pitkään.

Melkein 15 vuoden unelma siis, siitähän tässä oli kyse. Me lähdettiin tekemään sitä kiiveten perse edellä puuhun, ilman sen suurempia suunnitelmia. Niin me taidetaan tehdä muutenkin suurin osa asioista, ihan fiiliksen mukaan (no jotain excell-virityksiä saattaa koneelta löytyä) ja tietämättä yhtään mihin tie vie. Meitä se kuljetti tänne ja tarvittiin vain ne pari suurta mullistusta Suomessa, sekä ymmärrys siitä, että elämä on elettävä nyt. Ei ensi vuonna, eläkkeellä, sitten kun ja niin edelleen...


Unelmatalokin löytyi sitten viimein. Tässä on hyvä olla :)

Me tultiin laukkuinemme saarelle tammikuussa turistiviisumilla. Sillähän saa olla täällä sen 2+1 kuukautta, eikä niitä voi olla passissa peräjälkeen kovinkaan monta. Meillä olikin ensimmäisenä tavoitteena perustaa saarelle kitarakoulu, sillä firman perustamiskuluja lukuunottamatta pääomatarve siihen oli mitätön. Onneksi takataskussa oli muutama saarella jo asuva tuttu, joten yhtiökumppanit ja neuvot löytyivät helposti. Startti saattaa vaikuttaa aina alkuun hankalalta, mutta kun lähtee vaan tekemään, niin vähän yllättäenkin kyllä, asioilla on taipumusta järjestyä. Kitarakoulu on siis jo olemassa, muutama kansainvälinen oppilaskin löytyy, vaikka ei sillä tosin vieläkään saa kuin ehkä voin ja makkaran leivän päälle. Mutta ollaan sen kautta saatu hankituksi tarvittavat bisnesviisumit, ja "unelmamatka" voi jatkua.

Miska oli tarkoitus saada kansainväliseen kouluun ja näin tapahtui. Tosin tässä vuoden aikana ihmisiin tutustuessa koulu vaihtuu ensi viikolla uuteen ja toivottavasti parempaan. Ainakin se on hiton paljon edullisempi. Moni Miskan kavereista siirtyy sinne myös, joten eiköhän janttereille ole ihan ikimuistoinen kevätlukukausi alkamassa parin päivän päästä. Ensimmäinen todistuskin on saarella saatu ja se ylitti kovimmatkin odotukset. Hyvä Miska!



Esikoinen jäi Suomeen. Jesse muutti tyttöystävänsä kanssa ensimmäiseen yhteiseen kotiin, tyttö lähti opiskelemaan ja halvemman asunnon löytäminen oli välttämätöntä. Onneksi oltiin kesä Suomessa ja pääsi auttamaan etsinnöissä sun muissa järjestelyissä. Asunto löytyi loppupelissä suht helposti ja sitten ne ryökäleet erosivat. Me oltiin tietenkin silloin jo palattu takaisin saarelle, joten oli kuulkaa aika lähellä, ettei tämä muori ostanut lentolippua takaisin Suomeen. Mutta kun Jesse sanoi kaiken olevan hallussa ja nauttivansa vapaudestaan, niin oli pakko opettaa taas itsensä hengähtämään.


Ensimmäisen kerran ikinä, esikoinenkin halusi viipyä Samuilla pidempään. Tässä ollaan Immigrationista hakemassa 30:n päivän jatkoa oleskeluun.

Meidän sekopää Samuin seisoja Boo aiheutti koko vuoden ongelmia. Niin ihana kun se onkin, niin kyllä monta kertaa mietti kaiken mielettömyyttä. Rakennettiin aitaa ja se karkasi, korjattiin aitaa ja se karkasi silti, viimeisteltiin aitaa ja vieläkin se lensi siitä yli, eli kaikki oli about turhaa. Rahaa paloi, hermoja ja lihaksia kiristi, mutta täällä se "rakki" meitä vielä ilostuttaa. Lohdutukseksi ja seuraksi hankittiin sitten vielä se toinenkin hylätty karvaturri Salsa ja pakko myöntää, aika söpö pariskunta meidän terassilla pötköttää.


huh, noi pimeet tyypit...

Paljon on vuodessa opittu thaimaalaisten kanssa toimimisesta, mutta se matka onkin varmaan loputon. Otettiin silti riski ja lähdettiin tekemään talonvuokrausbisnestäkin meidän kylässä ja vaikka alku oli sekin kommelluksia täynnä (ja onhan noita edelleenkin), niin ihan hyvältä nyt ainakin toistaiseksi näyttää. Sijoitetun rahan takaisin saamiseen vierähtää varmasti tovi jos toinenkin, mutta jos saisi nyt alkuun edes Thaimaan pään kulut katetuksi. Yrittäjä on nääs yrittäjä, vaikka voissa paistaisi, joten minkäs sitä itselleen mahtaa.


Uusi talo, tervetuloa vuokralaiset :)


Ensimmäiset Villa Zappy 2:n vuokralaiset. Kahdeksan valokuvauksellista kiinalaista ja kerrassaan upeita tyyppejä!


Ja ensimmäinen vieraskirjan teksti muutamin vinkein höystettynä:).

Pari mielenkiintoista viisumireissua tuli vuoden aikana myös tehtyä. Ensin Kuala Lumpuriin ja sen jälkeen olikin vuorossa se surullisen kuuluisa Penangin trippi. Siitä reissusta ei seikkailua ja säätöä puuttunut, vaikka lopputulos olikin kohtalainen. Vuoden viisumia ei irronnut (se oli tavoitteena), vaan kolme kuukautta, mikä tarkoittaakin sitä että seuraava seikkailu Penangille on edessä taas helmikuussa. Pari juttua kirjoitinkin aiheesta ja jos ei muuta, niin nehän voi lukaista vaikka opetusmateriaalina sille, kuinka välttää viisuminhakuongelmat. Ne löytyvät täältä ja täältä.


Viisumireissu Kuala Lumpuriin


Seuraava viisumireissu Penangille. Olipas kuvauksellinen kaupunki

Tehtiin me myös yksi reissu, joka olikin sitten pelkkää hymyä. Käväistiin nimittäin naapurisaarella Koh Phanganilla ensimmäistä kertaa, sillä niin kuin moni muukin Samuilla kävijä, myös me oltiin jätetty saari väliin aina sen takia, ettei fullmoonpartyt voisi vähempää kiinnostaa. Mutta kuten todettiin, niin se paratiisi on paljon muuta kuin yhdellä rannalla järjestettävät bileet. Onneksi vielä silloin tuntematon ystävämme Vesa kutsui meidät häihinsä, sillä sen viikonlopun lopputuloksena oli huikeat kokemukset ja mahtavat uudet ystävät.


Koh Phangan, mikä paratiisi...kutsuu mua koko ajan

Kaiken maalaisia uusia ystäviä on tullut mukavasti muutenkin vuoden aikana. Suomalaisia lomalaisia on saarella käytännössä koko ajan ja moni heistä on mukana meidänkin viikkomölkyissä tai sitten muissa kissanristiäisissä. Aina ei tietenkään jaksa rientää joka juttuun, mutta monesti on kyllä erittäin mukava tavata ihmisiä lomafiiliksissä. Ehkä se on se mukavan rento "lomatuulahdus" tai sitten ne monet kerrassaan mahtavat tyypit, mutta joka tapauksessa ihan älyttömän hauskaa on yleensä ollut. Niin kuin vuoden viimeisenä päivänäkin.

Uuden vuoden aattoiltaa vietettiin isolla Suomiporukalla ensin syöden ja juoden hyvin ja sitten vielä raketit päälle. Eipä ole taas aikoihin tullut naurettua niin paljon. Kiitos kaikille mukana olleille ja kiitos kaikille blogin lukijoille, olette enemmän kuin tärkeitä!

Olkoon vuosi 2016 meille ja teille kaikille paras laatuaan!


Loistavaa Uutta Vuotta 2016!
16
Back to Top