Sinnehän se vuosi meni

Taas meni vuosi, apua! Tajusin pari viikkoa sitten, että blogillani oli 1-vuotispäivä maaliskuun 10. ja olisihan sitä voinut ottaa vaikka skumpat niissä hopeisissa bikineissä tossa uima-altaalla, mutta kun se päivä meni jo. Ja heti perään mä sen sitten myös unohdin, joten en ole muistanut poksauttaa pulloa auki sen jälkeenkään ja nyt 'Se Päivä' on jo aika kaukana. Eikä mulla ole niitä hopeisia biksujakaan...

Mutta niin se aika menee, kuin siivillä. Koh Samui on tullut myös harjoiteltua tässä sivussa jo oikeastaan 1,5 vuotta ja sekaan on tietenkin mahtunut sekä ylä-, että alamäkiä, mikä lienee kuuluvan asiaan. Täällä kaikki on kuitenkin aikamoista säätämistä ja 'hallittu kaaos' kuvaa ehkäpä parhaiten tätä meininkiä. Mutta kaikkeen tottuu. Eikä siitä oikein enää hermostukaan, vaikkei asiat menekään totutusti, sillä ne kuitenkin järjestyvät aina. Tavalla tai toisella. Melko usein sillä toisella tavalla, mutta oppia ikä kaikki! Sitähän me ollaan tänne tultu tekemäänkin, oppimaan jotakin. Elämästä edes.

Uusin kaveri, Mr. Lisko. Tän kanssa aamuisin juodaan kahvit. Olisiko nimiehdotuksia?

Tämä on kyllä söpö ja aika kesykin.
Blogitaival on ollut aikamoista oppimista sekin, kun en lähtökohtaisesti tiennyt mistään mitään. Monia opetusvinkkejä on tullut kahlatuksi sieltä sun täältä ja suurimman osan niistä olen löytänyt nimenomaan muista blogeista. Kiitos kaikille bloggaajille, joiden teksteistä tämäkin tarina on kehittynyt alkua pidemmälle! Ennen omaa blogiani en ollut koskaan edes seurannut mitään blogeja, ainoastaan joitain yksittäisiä postauksia on tullut luettua, kun ne jossain some-maailmassa on tupsahtaneet eteen. Nythän mä luen jo melko sujuvastikin monia loistavia blogeja ja mitä enemmän luen, sitä enemmän löydän. Vuorokaudessa voisi ihan hyvin olla muutamia tunteja lisää, jotta ehtisi enemmänkin.

Kuten blogia seuranneet ovat taatusti huomanneet, niin ulkoasukin on muuttunut useaan otteeseen. Paikoitellen se on ollut jopa niin sekaisin muokkausten keskellä, että on pitänyt facebookissa pyydellä anteeksi sekamelskaa. Koodaus ei ole mun juttu ja koska mä yritän vaivata mun miestä näissä asioissa mahdollisimman vähän, niin minkäs teet. Onneksi mä olen siitäkin maailmasta jo jotain oppinut. Tämä uusin blogiasu on peräisin Etsystä ja vaikka moni sen varmasti tietääkin, niin minä en tiennyt, että näitä voi ihan ostaakin. Ja voi hyvää päivää, että mä olen kiitollinen Ajatuksia Saksasta-blogin Oilille vinkistä. Nyt pitää vaan pitää näppinsä erossa, ettei vaihtele ulkoasuja niin kuin kalsareita, sillä tämähän on ihan kiva. Vai mitä?

Koirien juhlaa läheisellä biitsillä
Koh Samui, Thailand
kyllä niitten kelpaa...

ja sitten ihan rautakauppa-asiointia, joka on kuulkaa välillä vähän extremeä, kun on toi kielimuuri
Sisällöllisesti en tiedä onko blogi kehittynyt, mutta toivottavasti on? Omia juttujaan kun on vähän vaikea lähteä arvostelemaan ja ehkä sitä itse on kuitenkin oman itsensä pahin kriitikko. Päiväkirjamaista kaiken ihmettelyä tästä oli alunperin tarkoitus tullakin, se paikka mihin kerätään
uusi elämä. Paikka missä ainakin sukulaiset ja ystävät voivat sitten käydä ihmettelemässä maalareitten kommelluksia Thaimaassa, höystettynä tietenkin noilla reissuilla, joita kukin täällä asuva joutuu, tai positiivisesti ajatellen saa tehdä muihin valtioihin viisumireissujen muodossa. Hauskaa niilläkin on ollut näin jälkeenpäin ajateltuna, vaikka osa onkin mennyt vähän läskiksi. Lisää näitäkin reissuja on luvassa, seuraava jo heti toukokuun alussa. Onneksi tällä kertaa ei sentään tarvitse lähteä Penangille.

Silti näin vuoden jälkeen, on edelleen vähän epäselvää mitä 'te muut' haluaisitte lukea? Mummot ja anopit, siskot ja serkut, sekä ystävät ja naapurit Suomessa varmaan lukee mielellään ihan näitä perusjuttuja ja arkipäivien kommelluksia, mutta entäs sinä? Nähtävyyksistä tai tekemisistä täällä? Arkea vai juhlaa? Kommelluksia, onnistumisia, bisnestä, suomalaisista täällä, vähän pöljistä kiinalaisista, rahan menosta, positiivista vai myös negatiivista, mitä?

Kerro mulle, sillä hittolainen, välillä sitä kaipaa ihan vinkkejäkin!

Ja olisi muuten kiva, jos kävisit tykkäämästä meistä myös facebookissa. Kiitti!

Ps. Ihan randomina valitsin tähän postaukseen kuvia meidän arjesta, joka näyttää kyllä omissakin silmissä paikoitellen juhlalta.

Koh Samui, Thailand
Onhan tämä, aikamoista juhlaa...
Koh Sami, Thailand
Aamukahvit täällä?

8

Hotellivakoilua

Ei varmaan pitäisi kirjoittaa yhtään mitään tänään, kun jo viidettä päivää sinnikäs flunssa yrittää kaataa sänkyyn kaikin keinoin. Ystävät Suomesta lähtivät pari päivää sitten paluumatkalle ja tuli sellainen pysähdyksen paikka, jolloin yleensä kaikki taka-alalle juostut taudit saa niskaperseotteen. Kun pystyy vetämään neljän tunnin päikkärit ja siihen päälle vielä yhdeksän tunnin yöunet ja seuraavanakin päivänä vielä päikkärit, on varmaan aika kipeänä. Toivottavasti saan silti jotain ymmärrettävää raapustetuksi.

Joku on saattanut huomata hotelleja uudesta paikasta buukatessaan, että kuvat eivät vastaa todellisuutta. Tai on voinut vastata joskus vuonna yksi ja kaksi, mutta että aika on tehnyt tehtävänsä ja nykyisyys osoittautuukin joksikin aivan muuksi. No siitä syystä juuri, ja ihan vain ystäviäni auttaakseni olen tämän vuoden puolella muutaman hotlan käynyt vaklaamassa. Kun joku kysyy hotellia hyvältä paikalta loistavaan hintaan, niin se jo sinänsä on melkein mahdoton yhtälö ja varsinkin Chawengilla (jota vieläkin suosittelen ensikertalaiselle) melkein mahdoton. Vaikka itsekin on noita majoitusvaihtoehtoja 15 vuoden aikana kolunnut jokusen, niin uusia tulee, joku vanha rapistuu, omistajat vaihtuu ja vaikka mitä, eli varsinkin netin kautta varatessa haastetta piisaa. Onneksi tämä 'hotellisalapoliisi' on täällä (vitsi vitsi) ja voi käydä tsekkaamassa paikan päällä nykytilanteen, rannan kunnon, nousuvedet ja laskuvedet, maalipinnan huoneessa, parvekkeen-, ja uima-altaan koon niistä muista yksityiskohdista puhumattakaan. Salapoliisityön varrella on löytynyt sekä sutta, että sekundaa, mutta myös hyviä itsellekin täysin tuntemattomia vaihtoehtoja. Tässäpä pari vaatimatonta vinkkiä näin aluksi Samuilla majoittumiseen:

Your Place resort, suoraan Chaweng biitsillä:

Tämän kävin tsekkaamassa vuodenvaihteessa, kun juniori kavereittensa kanssa halusi helposta paikasta rannalta halvan majoittumisen. No se on kyllä halpa rantaresortti, tosin aika kaukana luksuksesta. Parikymppisenä olisin itsekin voinut sinne majoittua (ehkä, sillä mä olen kyllä vähän prinsessa), mutta en enää. Erittäin pikkuiset tönöt tuulettimella noin 500 bht/yö ja ilmastoinnilla 1000 thb/yö. Jos huoneessa tykkää käydä vaan kääntymässä, niin sitten ehkä passeli ja ainahan voi istua terassilla resortin kissoja rapsuttelemassa. Niitä on aika paljon ja lisäksi sieltä löytyy maailman todennäköisesti lihavin koira.

Rantaravintola ja baari biljardipöytineen paikasta löytyy myös ja niitä me kyllä kohtuuahkerasti käytetäänkin. Hyvä ruoka sopivaan hintaan, aaltojen liplatellessa varpaissa ja tulishowta katsellessa; noilla eväillä saa ehdottomasti mukavan illan aikaiseksi.

Kiva ranta, vaikkei kuitenkaan niitä parhaita spotteja.

Koh Samui, Thailand
Your Place Chawengilla. Harvassa rantapaikassa pääsee enää syömään kohtuuhinnalla maukasta ruokaa. Suosittelen!
Rattana Guesthouse & Bungalows, siinä Chawengin rannalla sekin uima-altaineen, mutta ei kyllä sytyttänyt. Mun ystävät eivät olleet kiinnostuneita bungaloweista, joten tsekkasin vain parhaat päivänsä nähneet huoneet. Ihan siistiä siellä oli ja allas oli aika kiva, mutta huoneet oli niin pieniä kuin vain voi enää olla. Niihin kun ahtaa kaksi ihmistä matkalaukkuineen, niin ei siellä paljoa tarvitse kääntyillä. Onneksi oli sentään parvekkeet.

Kiva rauhallinen ranta, vaikkei kuitenkaan rannan parhaita spotteja tämäkään.

Palm Island Hotel & Resort, sillä ramalla rannalla ja mikäs siinä, ihan sympaattinen. Mutta kyllä kaikki tässäkin resortissa oli parhaat päivänsä nähnyt, paitsi ehkä se uima-allas. Ja huoneet taas pikkuruisia kuin mitkä, eli tilaa kaipaaville saattaisi iskeä niissä jopa ahtaan paikan kammo. Mulle tulee aina vähän surullinen olo näissä melkein rapistumaan päästetyissä paikoissa, kun kovasti toivoisi, että varsinkin nämä saaren vanhimmat resortit pysyisi paikoillaan ja kilpailukykyisinä sen sijaan, että uudet ja kansainväliset jättiketjut valloittaa koko saaren. Sitä on nimittäin ilmassa.

Thaimaa
Palm Island resort, ihan kiva allas ja ranta, mutta vähän on surullisesti rupsahtanut
Le Murraya resort, joka sijaitsee muutaman sadan metrin päässä Chawengin rannalta. Mä en itse täällä käynyt, vaan ystäväpariskunta varasi tämän hotlan itse itselleen monia eri vaihtoehtoja läpikäydessään. Vaikka hotelli ei olekaan rannassa, niin kävelymatka sinne on sopivan lyhyt ja hotellilla on uima-allas. Hotelli sijaitsee kyllä MuayThai-areenan takana, joten pientä älämölöä on varmasti luvassa, mutta ei ilmeisesti mitään minkä kanssa ei olisi pystynyt elämään. Nämä ystävät arvostivat tilavia huoneita ja sitä näissä riitti noin 60:n neliön verran.

Hotelli sijoittuu omalle suosikkispotilleni Chawengilla, jonka pystyy paikantamaan Tradewinds by Lawana resortista.

Tradewindsissä ollaan Tompan kanssa majoituttu ehkä kaikkein eniten tässä vuosien varrella ja ollaan oltu sijaintiin enemmän kuin tyytyväisiä. Ennen vanhaan hinnat olivat 50:n euron luokkaa, mutta nykyään mainostivat hotellihuoneitten lähtevän 3400 bahtilla. Ja sehän on kurssista riippuen n. 85€. Paikka on omistajan vaihdoksen myötä kokenut pienen faceliftauksen ja uima-allaskin on kaivettu rantaan, mutta ehken enää kuitenkaan suostuisi pulittamaan tota summaa niinkin kuitenkin vaatimattomista huoneista ja bungaloweista.

Koh Samui, Thaimaa
Tradewindsin herkullinen rantaspotti. Ja mikäs tässä möllötellessä
Siinä hoodeilla sijaitseekin sitten meidän suosikkiravintola numero yksi, nimittäin Rasta Bar, jossa ehdottomasti kannattaa pyörähtää, mikäli tykkää rennosta ja letkeästä livemusasta, huikeasta meiningistä puhumattakaan. Baari on niitä harvoja iloisia yllätyksiä, jotka vaan puksuttelevat ja kasvavat näissäkin vaikeissa taloudellisissa tilanteissa, jolloin baareja tulee ja niitä menee. Kymmenvuotisbileet vietettiin juuri pari kuukautta takaperin ja seuraavaksi käydään varmaankin sotimassa vesisodat baarin omistajan Chanin kulmilla.

Chan on avannut ravintolakompleksiinsa nyt myös ruokapuolen, joka on erittäin hyvä juttu nälkäisille, sen lisäksi Chanilta kannattaa kysäistä myös retkiä mantereelle, sillä niitä on kehuttu kovasti. Ai niin, löytyy Chanilta myös pieniä vuokrahuoneistoja lähistöltä, niin voi halutessaan minimoida baari-illan jälkeen syntyvät mahdolliset taksikulut. Vaikka on Chanilla myös taksi. Fiksu kaveri...

Chaweng Beach Hotel, jota en ole koskaan viidentoista vuoden aikana edes bongannut, ehkä siitä syystä, että se on rantatien 'väärällä' puolella. Tälläkin kertaa luulin kyseessä olevan vaan uusi pieni ravintola rantatien varrella ja pysähdyin päin prinkkalaa menneen päivän hermoromahdusvaiheessa ottamaan kylmän Singhan ja ajattelin, että kävipäs nyt hyvä tuuri. Lapsuuden ystäväni olivat juuri tulossa Samuille Phuketista muutamaksi päiväksi, eikä heille ollut vielä löytynyt sopivaa hotellia, joten ajattelin tämän käyvän heille ainakin alkuun. Ja näin hekin ajattelivat.

En laittanut tämän hotellin kohdalle linkkiä, sillä hotellin nimi on vaihtumassa piakkoin omistajan vaihdoksen ja remontin myötä City Dance- hotelliksi tai jotain sinnepäin, jota sitäkään ei vielä löydy miltään nettisivustoilta. Lokaatio on loistava ja siitä pääsee heittämällä rannalle. Uima-allasta ei ole, mutta ravintola ja huoneet ovat tilavia, huonekalut uusia ja henkilökunta oikein mukavaa. Joku 'hajuongelma' ystävien huoneessa oli, mutta arveltiin sen johtuvan ilmastointilaitteesta, jotka toivottavasti huolletaan tai jos ovat täysin uusia, niin laitetaan muuten vain kuntoon ennen virallisia avajaisia. Nyt huoneitten hinta oli 1000 bht/ yö, mikä on näillä nurkilla kyllä hyvä hinta. Melkein kaikki on nimittäin kävelymatkan päässä.

Blue Lagoon Hotel, jonne ystäväni sitten hajuongelman takia loppuöiksi siirtyivät. Tämä yllätti ainakin meikäläisen positiivisesti, sillä alue oli tosi kiva ja vielä lähempänä kaikkea oleellista menoa ja kauppoja, kuin edellinen. Hotellilta löytyy huoneita ja bungaloweja, se on rannalla ja siellä on taatusti isoin uima-allas mitä olen ikinä missään hotellilla nähnyt. Huoneet olivat mukavan kokoisia ja huonekalutkin (ainakin ystävieni huoneessa) uusia. Huoneet olivat lisäksi parvekkeellisia ja isoilla vuoteilla, ja ainakin tämä huone olisi sopinut myös lapsen kanssa asuttavaksi ison lisävuoteensa takia. Aamupalakin sai kiitosta ja extrapisteitä tuli kunnon metwurstista.

Tässä vielä meidän kaksi suosikkiresorttia Chawengilta:

Chaba Cabana beach resort, jossa ollaan sielläkin yövytty usein. Ei mitään mahdotonta luxusta (harvoin meillä on siihen edes varaa), mutta loistava ja tutuksi tullut henkilökunta, jotka päästävät meidät edelleen uimaan altaalle, vaikkei siellä asuttaisikaan. Ranta on hyvä ja vesi kirkas, ellei nyt sitten ole mahdoton laskuvesi, jolloin joutuu kyllä kahlailemaan pitkällekin dyynien yli päästäkseen uimaan. Varsinkin lapsille turvallinen matala kohta rannasta, johon ei oikeastaan aallotkaan käy.

Ja ykkösenä meillä: The Briza Beach Resort omine jacuzzeineen, isoine terasseineen, kylpyammeineen (kyllä, molemmat löytyy) ja valtavine tiloineen. Kun saat omaan käyttöösi reilusti yli 100 neliötä ja huikeat maisemat, niin ei välttämättä tarvitse poistua huoneesta mihinkään, paitsi tietenkin rannalle. Uima-altaitakin löytyy muutama siihen tarpeeseen.

No Briza on luxusta, johon me aina silloin tällöin päädytään hemmottelemaan itseämme. Se ei ole halpa, mutta tiedättekö, välillä tekee vain mieli nauttia elämästä.

Koh Samui, Thailand
Chaba Cabanan edusta, ihana rauhallinen poukama ja loistava lapsille.
Koh Samui, Thaimaa
Briza sijaitsee ihan Chaban naapurissa, eli loistopaikalla
Ai niin, monillakaan paikallisten omistamilla ravintoloilla ja pienillä hotelleilla ei ole omia nettisivuja, tai ne ovat 'ei koskaan päivittyviä' ja hitaita vanhoja kammotuksia, mutta sen sijaan Facebook on täällä tosi kova juttu. Eli todennäköisesti jos jaksat nähdä vaivaa, löydät monia aitoja pieniä ja niitä parhaita ihanuuksia juuri sieltä.

Ja sitähän me kaikki matkoillamme halutaan vai mitä? Niitä pieniä helmiä, joissa vielä tapaa paikallisiakin viettämässä iltaa.

Ihanan pehmeä ja valkoinen rantahiekka. Tervetuloa Chawengille!

41

Road tripillä

Arki on aina arkea, täälläkin pääsääntöisesti, mutta kun vieraita saapuu Suomesta tai muualta, niin sitten mennään ja touhutaan. Edellinen pari viikkoa otettiin muuton ja kaiken muun hässäkän jälkeen vähän iisimmin, ladattiin akkuja ja yritettiin vähän urheilla,  vaikka Tomppa tekikin pienen pikavisiitin Phanganille. Meidän arkeen kun kuuluu aina vähän säätöä, niin tyylillemme uskollisina otettiin tälläkin kertaa vastaan läjä erinäisiä ongelmia taloon liittyen. Ensimmäinen tässä talossa saatu sähkölasku kertoi nimittäin ainakin sen, että joku mättää jossain aika pahasti. Ja kun parikymmentä tuhatta litraa vettä kolmella ihmisellä ei meinaa riittää mihinkään, niin sellainen pieni ajatus näitten asioitten liittymisestä yhteen käväisi mielessä. Ainakin meillä vuotaa uima-allas vesipumpun huutaessa yötä päivää ja kun se allas vuotaa puutarhaa kastellen, niin pumppu joutuu koko ajan täyttämään sitä. Kaiken kukkuraksi Samuilla on kuiva kausi melkein pahimmillaan tällä hetkellä, joten vettä joutuu tilaamaan autolasteittain muualta, kun kylän vesivarastot ammottaa tyhjyyttään. Ollaan toki ilmoitettu asiasta eteenpäin, eikä siitä ole kulunut kuin vasta parisen viikkoa, joten ehkäpä tähänkin arjen ongelmaan löytyy jonain lähipäivänä apu ja joku 'ammattimies' saadaan korjaushommiin.

Mutta onneksi saatiin Suomivieraita Samuille ja vähän muutakin ajateltavaa vaihteeksi. Tompan synttäritkin tuli vietettyä vähän vahingossa ja ohimennen (tai toi 'ohimennen' meni kyllä ihan aamuun asti), kun oltiin varattu jo ennakkoon Miskallekin yökyläpaikka ja päästiin Harrin ja Iran kanssa pitkästä aikaa juhlimaan. Mä en edes muista, milloin olisi päässyt liikenteeseen pelkästään aikuisporukassa, joten vaihtelu oli enemmän kuin virkistävää. Hulvatonta melkein etten sanoisi, vaikka pikkaisen joutuikin puhaltelemaan seuraavana päivänä. Mutta entäs sitten? Tällä kertaa kohmelo oli taatusti ansaittu ja univelkaa maksetaan sitten joku päivä, kun arki taas koittaa.

Aika sivistyneesti ollaan kuitenkin näitä lomapäiviä vietetty; chillaillen ja illallisilla, sekä vuosikymmenten takaisia asioita muistellen. Meilläkin on Harrin ja Iran kanssa takana kokonainen iäisyys yhteistä historiaa ja niin kuin aina, siitä jatketaan mihin viimeksi jäätiin. Nämä ystävät ovat kuitenkin ensimmäisellä Samuin visiitillään, vaikka Phuketin vuosia onkin takana aikamoinen määrä, joten edes yksi 'Samuiretki' kaiken chillailun ohessa ja tämän viiden päivän pikavisiitin aikana piti tehdä. Ja se tehtiin sitten eilen.

Iso jeeppi muuttuikin tällaiseksi vähän pienemmäksi, mutta tällä mentiin. Jopa toi kaksimetrinen jättiläinen...
Kun meillä on näitä kalamiehiä (ja naisia) matkassa, niin 'yllättäen' tämä retki valikoitui sitten kyseisen kiinnostuksen ympärille. Minä, joka nuoruudessani päästin aina katiskoista kalat vapauteen (salaa) jätän yleensä kalastuksen suosiolla väliin, mutta porukassa kun mennään, niin enemmistö päättää. Tällä reissulla oli tarkoitus ajaa saaren toiselle puolelle Top Cats fishing resorttiin vähän isoja kaloja narraamaan, mutta kun meillä aikataulut taas vähän venyi, niin narrausajatus jouduttiin hylkäämään tällä kertaa. Käytiin me siellä kyllä parit oluet ottamassa ja sitä kalastustouhua seuraamassa, mutta se pari tuntia mikä meillä olisi ollut aikaa, olisi maksanut saman verran, kuin neljän tunnin sessio, joten ei viitsitty maksaa tällä kertaa.

Kalat siinä lätäkössä oli kyllä valtavia, vaikkei kukaan meidän visiitin aikana yhtään nostanutkaan, ja jos mun pitäisi mennä kahlaamaan siihen järveen omaa saalista nostamaan, niin jäisi varmasti tekemättä. En siis astuisi jalallanikaan niitten jättiläisten sekaan, joten mun ei varmaankaan kannattaisi omakohtaisesti maksaa siitä neljän tunnin lystistä 2500 bahtia ja vielä vähemmän niistä pidemmistä sessioista. Muutenkin ajattelin, että jos olisi siinä kuumuudessa pitänyt läkähtyä ja köyhtyä vaikka 12 tuntia, niin olisi kyllä tullut äitiä ikävä. Itse menisin henkilökohtaisesti mieluummin merelle noihin hommiin, mutta tämä onkin vain allekirjoittaneen mielipide, joten  homma voi sopia kuin nappi silmään jollekin toiselle.

Koh Samui, Thailand
Järvi täynnä valtavia kaloja

Koh Samui, kalastus

Mutta saaren tämä puoli on kyllä näkemisen arvoinen, sillä se poikkeaa täysin Chawengista ja muista 'turistirysistä' ollen melkolailla aitoa maaseutua. Aitoja ihmisiä, rauhallisia maalaiskyliä ja niitä melkein autioita rantoja kuten Taling Ngamissa, mihin mekin pysähdyttiin pikaiselle lounaalle Five Island restaurantiin. Ravintola on siis saanut nimensä niistä viidestä naapurisaaresta, jonne ravintolan kautta voi halutessaan vaikka buukata retken snorklauksineen, luolineen ja salaisine rantoineen. Yksi näistä saarista on myös Bird's Nest saari, eli erittäin hyvin vartioitu saari linnunpesineen, jotka päätyvät kalliisiin keittoihin mm. Kiinassa ja Hong Kongissa. Tällä kertaa me ei ehditty veneretkeäkään tekemään, kun piti palata hakemaan Miska koulusta klo 16, mutta parilla noista saarista ollaan omatoimisesti pyörähdetty jo aiemmin. Suosittelen ehdottomasti sellaista retkeä pitkähäntäveneillä ja jos ei muuta, niin ainakin visiittiä saaren tälle puolelle. Vaikka auringonlaskun aikaan, sillä kehuvat niitä saaren parhaimmiksi.


Koh Samui, Thaimaa
Taling Ngam- beach, rauhaa rakastaville...
Meidän retkipäivä päättyi meidän kartanolle kaupan kautta. Täydelliseen iltaan kuului pieniä pulahduksia altaalla, meidän epämääräisen hiiligrillin virittämistä oikeaoppiseen hiillokseen (täällä on nimittäin todella hitaita hiiliä), hyvää viiniä ja loistavaa seuraa. Ja kun kokkeina toimivat lihamestarin poika ja hänen vaimonsa, niin lopputulos oli paras ravintolakokemus pitkään aikaan. Ja uskokaa tai älkää, jopa tämän ikäisenä voi oppia esimerkiksi kuinka viinitonkka sittenkin kaikkein fiksuimmin avataan ja tyhjennetään niistä viimeisimmistäkin viininpisaroista.

Parasta seuraa...
ja ruokaa :)

2

Sorvin ääressä

Tuntuupas nyt hankalalta palata sorvin ääreen, eli näihin kirjoitushommiin pienen tauon jälkeen, mutta eiköhän tämä tästä. Blogi on kyllä päivittynyt pariinkin otteeseen, mutta viimeisimmät tarinat ovat Tompan käsialaa ja jos ette ole ehtineet niitä vielä lukaista, niin ne löytyvät tästä ja tästä linkistä. Kiitoksia Tompalle, ihan niin kuin olisin itsekin ollut jammailemassa ja kalastamassa Koh Phanganilla!

Mutta en mäkään viikkoa ihan vain lorvaillut, vaan kävin vastaavasti itse vieraskynäilemässä TinyTrek-blogissa, kun blogin Maria tammikuussa asiasta kyseli. Käykää ihmeessä tsekkaamassa Mariankin blogi, varsinkin Jenkkilästä kiinnostuneet, sillä Marian seuraava kohde jo hetken päästä on sillä suunnalla. Mutta löytyy blogista juttuja myös Thaimaasta.

Koh Samui, Thailand
Ihania kaikkia kukkivia puita ja pensaita meidänkin pihalla. Tässä Leelawadee
'Sorvin ääressä' on hyvä aasinsilta tähän Thaimaalaisten, tai vähintäänkin nyt tämän meidän kylän työntekijöitten huvittavaan tapaan tehdä hommia. Siis mun mielestä koko touhu on aika hurmaavaa ja joka päivä mä täällä 'kartanon' mailla seurailen tätä touhua pilke silmäkulmassa ja aika usein vielä kamera kädessäkin. Sillä perskules, nää on kyllä oivaltaneet hyvin sen, että mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa.

Meidän uima-allaspoikahan se tässä, kännykällä tietty ;)
Kylän puutarhurit ja uima-allaspojat sun muut touhuajat tekee kyllä pitkää päivää, enkä mä edes ole huomannut, että niillä olisi joskus vapaata. Porukkaa on vielä ihan hemmetisti ainakin tällä kylällä, joka ei ole edes koolla pilattu. Ja jos mä olen ihan oikein tulkinnut koirien kanssa lenkkeillessä, niin jokaisella näillä muutamalla pienellä kujalla on omat puutarhurit. Meilläkin on sellainen hurmaavan pirteä nuori pariskunta aamusta alkuiltaan pörräämässä tässä kuuden talon kadunpätkässä, joten tutuksihan tässä tulee väkisinkin. Nyt tosin kun rakennettiin TAAS aita tähän tontin ympärille Boon takia, niin ne ei enää ihan tosta noin vaan sujahda jonkun pensaan juureen istumaan, niin kuin tapahtui ennen aitaa. Se oli nimittäin aika pelottaavaa. Ilman Boota ihan sama (ehkä), vaikka istuisi meidän pensaissa aamusta iltaan, mutta kun ei koskaan tiedä tosta turriaisesta mitä se saa päähänsä. Nyt aidan ilmestymisen jälkeen tyypit ehkä tajusivat, että aidalle taisi olla karvaisempi syy ja hivuttautuvat sisälle silloin, kun meidän ryhmä painuu lenkille, koirat on otettu sisälle, tai me ollaan pihalla turvaamassa selusta.

Mutta eniveis kuten sanoin, tässä kylässä ainakin näyttäisi olevan järjetön määrä porukkaa töissä ja näin suomalaisena sitä katsellessa homma tuntuu tosi hienolta. Sillä kun ihan lähihistoriaa muistelen, niin aika paljon on Suomen medioissa ollut asiaa työvoiman vähentämisistä ja työttömistä viime aikoina ja siihen nähden toiminta täällä tuo positiivisen tuulahduksen niihin ahdistaviin kotimaan uutisiin. Monestikaan tämä paikallinen touhu ei näytä järin tehokkaalta, kun hirveä määrä porukkaa touhuaa saman asian kimpussa, mutta jos Suomessa uuvutaan työtaakan alle, niin täällä pitkistä työpäivistä huolimatta hymy irtoaa. Liekö syynä se (ja mä olen nyt kuukauden tätä touhua seurannut), että päivän tunneista ehkä 50% tehdään niitä oikeita töitä ja sitten loput istutaan puskissa älypuhelin kädessä, tai otetaan tirsoja. Ja joo, se tehdään ihan avoimesti, yhtään häpeilemättä, vaikka meidän pihan puskissa. Jos mä kävelen ohi tai tupsahdan vaan paikalle, niin sieltä se pää nousee ja hymy tulee, mutta ei se tarkoita, että haravan varteen olisi kiire. Ei pöllömpää...

Ja kyllä, tässä banaanin lehtien alla istuu puutarhuri. Taitaa olla puhelimessa vaaleanpunaiset kuoret...

ja aivan totta, täältäkin löytyy tyyppi :)
Mulla ei olisi puutarhureita eikä allaspoikaa, mutta maassa maan tavalla (hih). Tässä on tullut ikäänkuin 'up greidattua' itsensä vähän vahingossa seuraavalle levelille ja se vaatii toisinaan jopa  totuttelua. Voisinhan mä itsekin tota pihaa pitää järjestyksessä, mutta kun soppareihin sisältyy kaikki tämä palvelu, niin mikäs tässä. Pääasia että porukalla on töitä, eikös?


Water Lily
Silloin tällöin meidän kylillä joku myy myös Shoseita ;)
2

Musiikki ja kalastus- mikä ihana yhdistelmä, osa 2

Jaahas, hieman pohjaa uusille lukijoille:) Eli rakas vaimoni pyysi minua vieraskynäilemään Thaimaanrannan Maalarit -blogiin matkastani naapurisaarellemme Koh Phanganille. Näin siis myös tein/teen ja kuin vahingossa tästä tuli tietenkin kaksiosainen novelli. Osan yksi voit lukea täältä ja tästä hyökkäämme siis suoraan kakkospäivään kulkematta lähtöruudun kautta…

*Torstai

Kenties ensimmäistä kertaa kaikista Thaimaassa viettämistäni öistä nukuin ilman ilmastointia ja ilman tuuletinta. Ja nukuinkin hyvin (muutaman edellisillan oluen voimalla kenties?) - yöllinen ilma oli jopa viileä ja pieni merellinen henkäys avonaisesta ikkunasta antoi unilleni hienot siivet. Kello soi siis jo kuudelta vaikkakin taisin tyytyväisenä kääntää lähinnä kylkeäni. Heräsin saapuvan skootterin ääneen kuitenkin heti perään - Vesa oli reippaana kaverina käynyt jo lähikaupasta hakemassa Changia (siis vettä tällä kertaa) ja hieman evästä. Nautimme aamupalaa ja joimme rauhassa pari kuppia kahvia terassilla auringon ensimmäisten säteiden kimaltaessa tyynen turkoosin meren pinnalla.

Eipä aikaakaan kun paikalle saapui Irlantilainen kaimani Tom, jonka veneellä kalaan oli siis tarkoitus lähteä. Otimme mukaan kirkaat juomat (vettä…) sekä epämääräisen läjän tuomiani kalastustarvikkeita. Rantaan oli huimat 50 metriä ja mukaan halusi kovasti lähteä Vesan lempeä jättiläinen Devil. Devil, joka muuten ei niinkään välitä puljata vedessä, asteli tyytyväisenä pitkän matkaa matalassa vedessä ja yritti vielä loikata veneeseenkin kyytiin. Tällä kertaa kuitenkin jouduimme turvallisuussyistä jättämään tämän uljaan oman elämänsä leijonakuninkaan rannalle odottamaan.

Edellisillan pienikin väsymys haihtui sitä mukaa kun saimme veneen vauhtiin. Aurinko tuli esiin Phanganin vuorten takaa, voi jessus mitkä maisemat! Veneretki oli lunastanut kaikki odotukset jo ensimmäisen viiden minuutin aikana. Yön kosteus höyrystyi Phanganin uljasta profiilia vasten, turkoosi meri kimalteli tyynenä ja minä olin yhtä hymyä:)


Thailand
Ei kai herätys voi olla hienompi
Thailand
Vesa ja kapteeni Tom

Kapteenimme ohjasi veneen ohi lähimmän saaren kohti sen takana sijaitsevaa salaperäistä Bird’s Nest saarta. Matkalla ohitimme muutamia armeijan aluksia ja näimme, kuinka aluksen kannella useampia kymmeniä sotilaita juoksi aamujumpan merkeissä ympyrää rinkat selässä. Lähestyessämme kohdesaartamme kapteenimme Tom valotti hieman saaren tilannetta. Saaren ympärille on laitettu poijuja ja niiden sisäpuolelle ei vieraiden sovi mennä. Ilmeisesti saarella pesii lintuja, joiden munat ovat jopa kultaakin arvokkaampia. Tämän johdosta saari on täysin suljettu ulkopuolisilta ja onpa kuulemma useampia henkilöitä jopa ammuttu kun ovat yrittäneet saarelle päästä. Tarina ei vielä kertonut ketkä saarella vaikuttavat, mutta tällä kertaa emme kuitenkaan halunneet lähteä ottamaan tästä tarkempaa selkoa. Saarella kuitenkin näytti olevan pari ihastuttavaa rantaa kallioiden keskellä, joten siinäpä olisi uudelle “Beach” -elokuvalle hyvät ainekset.


Mystinen Bird's nest -saari
Seuraava The beach?

Bird’s Nest -saaren takana muutaman sadan metrin päässä sijaitsee pieni riutta, minkä keskeltä kohoaa komea kivipaasi. Ankkuroimme veneen kivipaasin viereen riutan reunalle ja ryhdyimme tuumasta toimeen eli kalastushommiin. Tätä hetkeä olin toki odottanut kuin kuuta nousevaa - edellisestä veneessä kalastuksesta kun oli jo pidempi tovi. Kapteeni oli varautunut asiallisin välinein ja niinpä ensin aloitimme syöttikalojen metsästyksen. Siiman päässä oli siis paino sekä noin parinkymmenen sentin välein minikoukkuja noin metrin verran. Koukuissa oli pieniä sulkia/höyheniä ja kaveriksi viritettiin pikkuruisia mustekalan paloja. Ja auta armias sitä kalan määrää - kolme virveliä vedessä ja koko ajan joku nosti yhden tai useampia kaloja veneeseen. Osa saaliista oli tavoiteltuja syöttikaloja ja osa taas sopivia ruokakaloja. Mukaan tarttui myös komia mutta pikkuruinen Red Grouper (josta ei tietenkään tullut kuvaa otettua), useampia hienoja sateenkaarikaloja (nimestä ei tietoa…) sekä pari muuta värikästä merenelävää.

kivipaasi ja Hercules ;)

Aurinko lämmitti koko ajan enemmän ja enemmän ja tietenkään emme olleet ottaneet mitään rasvoja mukaan. Kertaalleen siiman päässä oleva paino jäi jonnekin korallien väliin, jolloin pääsin haastamaan itseni ja sukeltamaan tuntemattomaan maskin kanssa. Jostain syystä hieman hirvitti ja ahdisti, mutta muuten vesi raikasti auringon polttamaa ihoa mukavasti. Sain kuin sainkin siiman ehjänä pois pohjasta ja pääsin jopa takaisin veneeseen kaatamatta koko venettä. Kello lähenteli kahdeksaa kun vaihdoimme isommat koukut kehiin ja aloitimme barracudien jekuttamisen. Yritys oli varmasti hyvä, mutta tällä kertaa suurempaa saalista ei saatu, vaikkakin pari komiaa tärppiä koettiinkin.

Yhdeksän aikoihin suuntasimme kohti Light Housea, joka on Phanganin rannan lähellä sijaitseva riutta majakoineen. Riutan tuntumassa oli todella voimakkaat virtaukset jotka veivät venettämme muutaman sadan metrin matkan vaikka ankkuri laahasi pohjassa. Tälläkin etapilla koukku (tai siis paino) jäi jonnekin kivien väliin, joten pääsin toistamiseen sukeltelemaan. Tällä kertaa saikin tehdä töitä tosissaan voimakkaassa virtauksessa. Vaikka yleensä koenkin oloni vallan mukavaksi vedessä, niin varsinkin tämä jälkimmäinen ehti jo pariin kertaan ahdistaa. Mikäköhän siinä on, että tuntui koko ajan siltä että happi loppuu vaikkei mitään hätää oikeasti ollutkaan…hmm…tämä siis vaatii lisää mielenhallinnan treenaamista.

Tälläkin kertaa kuitenkin saatiin siimat irti ja kalastus jatkui armottomassa auringon paahteessa. Hikeä, verta ja kyyneleitä säästelemättä yritimme saada isompaa kalaa koukkuun, mutta kalat olivat meitä ovelampia ja söivät kyllä syötit, mutta eivät päätyneet kannelle asti. Viimeinen mustekalan pala jaettiin kolmeen osaan hikipisaroiden polttaessa suurennuslasin tavoin kirvelevällä iholla ja kaikki pääsivät vielä kerran kokeilemaan onneaan. Ja naps - herra kapteenin vapa oli vallan mutkalla. Jännittyneenä seurasimme Tomin kamppailua merenelävän kanssa. Hyrräkela hurisi ja vapa taittui lähes kateamispisteeseen. Tovin päästä hengästynyt kapteeni nosti kannelle komean parikiloisen Tukkee -kalan. Kyseinen kala on saanut nimensä ulkomuotonsa perusteella - kaverihan näytti värityksen puolesta aivan siltä mekkalaa pitävältä gekko-serkultaan. Ilmeisesti tämä kala on yksi vahvimpia taistelijoita, eli vaikkei kalalla ollutkaan kokoa sen enempää, niin vastaan se laittoi kymmenkiloisen hauen verran. Tässä kohtaa olikin sitten hyvä laittaa virvelit nippuun ja karata rantaan viilentymään.


Rantauduimme yhdentoista maissa ja vaikkei päivä ollutkaan vielä pitkällä, niin naaman punotuksen perusteella myös aamuaurinko voi kärventää melko mukavasti. Saaliit jaettiin porukoiden kesken ja istuimme terassille fiilistelemään reissua ja nauttimaan kylmää juotavaa. Siinä rauhassa istuttuamme tovin Vesan vaimo Nappat ilmoitti että nyt on ruoka valmista. Ja johan olikin…oli lihaa thai-basilikalla, Nappatin edellispäivänä keräämiä simpukoita valkosipuli-chilissä ja kalasaalistamme sweet and sour -kastikkeella. Ruokaa oli paljon ja se oli HYVÄÄ. Nappathan on siis kokki ammatiltaan, mikä saattoi tässä tapauksessa hieman edesauttaa viiden tähden lounaan loihtimisessa:)

Syötyämme keitettiin lisää kahvia ja parannettiin edelleen maailmaa. Yllättäen paikalle löysi Marko, jonka olinkin jo tavannut edellisiltana jameissa (tosin jameissa keskityin liikaa lavalla olemiseen enkä oikein malttanut seurustella kenenkään kanssa - pahoittelut tästä kaikille osapuolille…). Marko oli juuri käynyt syömässä, mutta sai sopivasti jälkiruoaksi kolmen ruokalajin gourmee-aterian. Siinä sitten turistiin ja parannettiin lisää maailmaa Vesan ja Nappatin terassilla lempeässä merituulessa armottomalta auringolta suojassa.

Nautiskelua terassilla Nappatin patojen äärellä


Marko tuli kahville, mukava tutustua!

Kaikki hyvä loppuu aikanaa, joten Vesa lähti heittämään minua kohti satamaa hieman ennen neljää. Lippu takaisin Samuille maksoi saman kuin tullessakin eli 300thb. Sataman odotuspenkeillä oli mukavan hilpeä meininki. Jäätelön ja juomien myyjät tarjoilivat virvokkeitaan ja trubaduuri soitteli ihmisten riemuksi kitaraa. Jotenkin tässä taas tuli semmoinen fiilis, että Phanganilla on rennompaa kuin isosiskosaarella Samuilla. Pian istuin laivassa ja katselin Phanganin etääntyvää profiilia - mikä miniloma vain puolen tunnin laivamatkan päässä kotoa!

Jossain kohtaa on varmaan parempi laittaa tällekin tarinalle piste, joten tehdään se nyt. Toivottavasti viihdyitte minilomalla kanssani!

Tomppa
Koh Phangan, Thailand
Leppoisaa laivan odottelua Thong Salan satamassa

4

Musiikki ja kalastus- mikä ihana yhdistelmä!

Monissa blogeissa käy silloin tällöin vieraskynäilijöitä visiitillä ja mun mielestä idea on sen verran loistava, että päätin käyttää tätä itsekin. Tämä postauksen on siis tehnyt vieraskynäilijä ja tällä kertaa (ainakin), kynään tarttui Mr. Tom, eli kalastava kitaristi ja mieheni. Tompan piti kirjoittaa näin alkuun yksi juttu, mutta jutusta tulikin nähtävästi ainakin kaksiosainen. Jos mä Tompan mielestä kirjoitan liian pitkiä postauksia, niin mitäs tämä nyt sitten on? Hyvä ettei novelli ;)

Mutta tässä teille ihanat lukijat, olkaa hyvät:

'Rakas vaimoni pyysi minua vieraskynäilemään Thaimaanrannan Maalarit -blogiin hieman tarinaa matkastani naapurin paratiisisaarelle Koh Phanganille. Otan tehtävän ilolla ja kunnialla vastaan - katsotaan mitä te, rakkaat lukijat pidätte:

Kuten muistatte, olemme nyt käyneet naapurisaari Phanganilla kaksi kertaa; ensimmäisen kerran viime syksynä Vesan ja Nappatin hääillallisella ja toisen kerran poikamme Jessen ja hänen parin kaverinsa kanssa tammikuussa. Phanganissa on minunkin mielestäni jotain taikaa, ja jotenkin se eroaa Samuista huomattavasti. Kadut ovat vallan rauhallisia, ihmisillä ei tunnu olevan kiire mihinkään, teiden ja niitä reunustavien rakennusten väliin on jätetty muutama metri enemmän väliä kuin Samuilla (eli ei luo samanlaista ahtauden tunnetta), luonto on vehreä ja yleinen siisteys on ihan eri tasoa kuin Samuilla. Tästä ei kuitenkaan pidä ymmärtää, että Samuilla olisi kaikki pielessä, mutta naapurisaarella kaikki miniloman ainekset ja puitteet ovat vähintäänkin kohdillaan.

Olimme aikaisemmin turisseet Phanganilla asuvan Vesan kanssa kalastusmahdollisuuksista ja itselle ainakin on ollut haastetta päästä Samuin rannoilta kalastamaan ja vielä enemmän haastetta saada jotain saalistakin. Vesa oli kuitenkin kertonut, että Phanganilla löytyy ihan rannoiltakin asiallisia ottipaikkoja ja niitä löytyy varsinkin silloin, jos pikku veneellä pääsee liikkumaan.

Vastaavasti olin äärimmäisen positiivisesti yllättynyt huikeista jameista ensimmäisellä visiitillämme. Keskellä ei mitään pieni ja vaatimaton bungalow-henkinen baari ja illan edetessä paikalla olikin pitkälle yli sata asiakasta ja toistakymmentä huikeaa soittajaa/laulajaa. Koska olen onnistuneesti välttänyt kaikki jamittelumahdollisuudet Suomen kamaralla, olen nyt innokkaasti halunnut päästä kokeilemaan miltä meno maistuu. Ja sehän maistuu!

Edellä mainitut seikat oli siis retkeni järjestelyissä otettu loistavasti huomioon: keskiviikkona jameihin Wednesday baariin ja torstai aamusta heti kalaan. Joten tämän turhankin pitkän pohjustuksen jälkeen käydäänpäs itse tarinan kimppuun…

1. Keskiviikko

Päivä oli mitä kaunein - trooppinen aurinko paistoi ja lempeä tuuli hieman helpotti tukalaa kuumuutta. Aamulla tein hommia tietokoneella, vilvoittelin välillä altaassa ja odottelin malttamattomana liikkeelle pääsyä. Olin jo aamulla käynyt hankkimassa lipun puoli viiden laivaan, ettei pääsisi takaiskuja syntymään. Iltapäivällä kahdelta oli aika käydä tsekkaamassa asiakkaamme ulos vuokraamastamme huvilasta Villa Zappy:sta. Seitsemän hengen porukka oli kovasti tyytyväinen majoitukseensa ja olivatpa vielä siivonneet viimeisen päälle talon jo valmiiksi. Eli suoraan sanottuna kaikki sujui mallikkaasti ja kolmen aikaan olin takaisin kotona kaikkien pyyhkeiden, lakanoiden ja peittojen kanssa. Heidille oli siis luvassa paljon pyykkäämistä…

Koh Samui, Thailand
Villa Zappy:n viimeisimmät asiakkaat. Kiitos teille!

Heidi lähti hakemaan Miskaa koulusta ja itse pesin ensimmäiset kaksi koneellista tavaraa ja pakkailin reppuani. Mukaan piti ottaa kalastusvälineet, sähkökitara, piuhat ja vaihtovaatteet. Kellon lyödessä vartin yli neljä starttasin tavaroitteni kanssa kohti Bangrakin satamaa, missä laiva olikin tällä kertaa myöhässä reilun vartin. Puolen tunnin laivamatka sujui hienosti, vaikkakin laiva oli tupaten täynnä. Phanganilla Vesa oli jo vastassa sivuvaunullisen mopon kanssa ja pian päästiin perille Vesan ja Nappatin uuteen kotiin. Ihastuttava pieni kylä (vajaa kymmenen bungalowia/taloa) aivan rannassa, mistä löytyi myös paikallisen omistajaperheen pikkukauppa sekä mopovuokraamo. Kaupasta sai mukavasti oleellisimmat, eli pari kylmää Singhaa, vettä ja limpparia…


Vesa oli jo tiistaina aloittanut illallisen valmistelun. Herkullisten ribsien tuoksu leijaili terassille, missä vaihdettiin rauhassa kuulumisia, viritettiin kitaraa ja katseltiin auringon laskua. Nappat oli lääkärin käskystä lepäämässä, koska pikapuoliin on odotettavissa perheenlisäys - onnea näinkin julkisesti siis Vesalle ja Nappatille!

Huikeita maisemia, Samuilla ja Phanganilla
Vesa ja mopo, mitäs sitä muuta tarvitsisi...

Starttasimme Vesan kanssa kohti Wednesday Baarin jameja hieman ennen yhdeksää. Mukana sivuvaunussa oli allekirjoittanut, vahvistin, pedaalia, piuhaa ja kaksi kitaraa. Matkalla tuli jopa kylmä ja hiljaisella kadunpätkällä iloinen mopoilija ohitti meidät vilkuttaen ja nauraen. Vesa tiesikin heti kertoa tämän olleen itse baarin omistaja Cedrik. Wednesday Bar on nimensä mukaisesti auki ainoastaan keskiviikkoisin - omistajapariskunta hoitaa muita töitä muulloin, mutta keskiviikkoisin baari on varattu hyville jameille ja iloisille ihmisille. Tästä linkistä voipi käydä lukemassa lisää juttua ko baarista.

http://phanganist.com/koh-phangan-live-show-article/wednesday-bar-living-its-name

Saavuimme pian perille (keskelle ei mitään) ja huomasimme olevamme ensimmäiset asiakkaat baarissa. Paikalla oli omistajapariskunta Cedrik (joka oli minuuttia aiemmin ohittanut meidät) ja Coralie. Paikka lienee melko uusi, kaikki oli hienosti järjestyksessä ja siistiä. Pieni avobungalow -tyyppinen paikka, minkä reunustoilla oli muutamia pieniä saloja (pöytä-tuolit-katto) sekä yksittäisiä pöytiä tuoleineen. Paikalla oli kaikki tarvittava kalusto eli rummut, PA-kamat, mikrofonit, parit kitarat ja basso sekä keyboard. Ostin kylmä juoman ja aloimme Vesan kanssa virittelemään laitteistoja.



Pian paikalle saapui asiakkaita ja lisää soittajia, joten päästiin kokeilemaan ensimmäistä koeponnistusbiisiä porukalla. Tällä kertaa biisiksi valikoitui CCR:n klassikko Proud Mary, minkä aikana paikalle löysivät myös saarella asuvat suomalaiset Moikku (Tapio), Pauliina, sekä Ykä kaverinsa kanssa. Moikku on myös soittanut koko pienen ikänsä, joten lavalle luonnollisesti kannettiin myös Moikun vahvistin ja saatiin kolmas suomalaisvahvistus itseni ja Vesan tueksi. Ihmisiä valui paikalle koko ajan lisää ja kuin huomaamatta jamit olivatkin jo täydessä käynnissä. Ehkä noin kymmenen aikoihin omistaja Cedrik otti tilanteen haltuun, toivotti kaikki tervetulleeksi ja vetäisi talon bändin kanssa muutaman komian biisin. Tämän jälkeen homma lähti taas lapasesta, eli päästiin soittamaan erinäisiä blues-jamitteluja, Led Zeppeliniä, Iron Maidenia, Black Sabbathia ja Neil Youngia. Klassikkohitiksi nousi kyllä illan Paranoid -versiomme:)

Tämän kuvan on ottanut Phanganilla asuva ystävämme Pauliina

Kellon lyödessä noin yksi aloimme pakkailla kamojamme ja kuuntelimme pari biisiä uusilta esiintyjiltä. Ilmeisestikin yön edetessä meno muuttuu aavistuksen hipimmäksi ja vieläkin railakkaammaksi, näin tosin käy mitä ilmeisemmin kaikissa kapakoissa missä päin maailmaa tahansa. Meillä oli kuitenkin aamun valjetessa kalaan lähtö edessä, joten oli aika suunnata treffeille nukkumatin kanssa.

Täytyy kuitenkin hehkuttaa Wednesday Barin meininkiä - iloisia ihmisiä paljon, sekä todella hienoja soittajia ja laulajia. Äärimmäisen hieno kokemus (voisi sanoa että elämäni toiset kunnon jamit) kaikkinensa. Juuri saamani tiedon mukaan olivat kylillä kiitelleet meininkiä torstaina ja perjantaina tyyliin-  ’keskiviikkona räimittiin eikä puhalleltu muniin’… Kiitos tästä mahdollisuudesta Vesa ja kaikki muut!

Edessä oli muutaman tunnin unet ja sitten uudet seikkailut - jatketaan torstain tarinaa seuraavassa jaksossa!'

Kirjoittajana siis Tomppa. Jatko-osaa odotellessa...



6

Testissä Muaythai, viimeinkin

Joku  tarkkasilmäinen saattoi jo huomatakin, että sitä on taas muutettu blogin ulkoasua. Ei ollut tarkoitus vielä, sillä aikamoista piinaahan se on, mutta kun tuli taas sellainen pakottava tunne. Elämässä puhaltaa selkeästi nyt jonkinmoiset 'muutoksen tuulet', niin kuin keväisin yleensäkin ja jos oltaisiin Suomessa, niin todennäköisesti veivaisin kämpässä huonekaluja paikasta toiseen. Täällä ei jotenkin toi sisustuksen jatkuva muuttaminen iske (johtunee saunamaisesta ilmastosta), joten tyydyn sitten istumaan ilmastointilaitteen alla ja siirtelemään blogin elementtejä paikasta toiseen. Tällaista syntyi tällä kertaa ja toivottavasti ihan heti ei tuulet muuta suuntaa. Mutta tässä siis syy, miksi parin päivän hiljaisuus tarinoissa.

Lyhyen tähtäimen suunnitelmissa, eli edellisessä postauksessa mainitsin Muaythain testaamisen, joka on ollut listalla jo pitkään, ja vihdoinkin tänään on bucket-listaan saanut vetää siihen kohtaan viivan. Eilenhän meidän piti jo mennä, mutta kun ei muillakaan mene kaikki aina ihan putkeen, niin siirrettiin testipäivää yhdellä eteenpäin. Ei tullutkaan kuolemaa, vaikka jotain sinne päin pelättiin, vaan mun mielestä me pimut pärjättiin oikein hienosti. Vaikka koko päivän oli istunut tietokoneen edessä blogipalikoita ja koodinpätkiä siirrellen ja vaikka aivot jäikin johonkin työpöydän laatikkoon, niin en mä usko että häpeäksi oltiin, ensikertalaisiksi. Mä en kerro lajin saloista tässä mitään, sillä jokainen voi halutessaan niitä googlata, vaan mä kerron kuinka se toimi meidän kohdalla ja millä fiiliksillä me oltiin tai mennään.

Koh Samui
Tässä sitä, matkalla testaamaan oma kunto

Vieläkin hymyilytti...

juuri ennen rääkkiä
Meillä on tässä lähellä Yodyut Muaythai- sali (yritä nyt sitten muistaa toi nimi ulkoa) ja sinnehän mekin suunnattiin. Mariannen mies ja poika on jo muutaman kerran siellä käyneet, joten siitä syystä me päädyttiin siihen näitten lukuisten muitten joukosta. Mun mielestä on tosi hienoa, että kun kävelet sinne ihanan ison salin perälle ja maksat sen kertamaksun yhdestä tunnista, niin sen jälkeen ei tarvitse miettiä yhtään mitään. Sua viedään kuin pässiä narussa; alkujuoksut koko porukalle matolla, vähän vettä perään ja siteet käsiin. Siitä eteenpäin ainakin meillä oli ihan oma valmentaja ja sitten punnerrettiin, treenattiin lyöntejä, kyykättiin, treenattiin potkuja, punnerrettiin ja kyykättiin ja kai me taas välillä juotiinkin, mutta yhtään ylimääräistä löysäilyä ei ollut tarjolla. Ja kun sen alkujuoksun jälkeen pohkeet jo varoitteli huomisesta 'katkokävelystä', niin näin koko treenin jälkeen todennäköisesti voi huomenna pysytellä ihan vaan kämpillä. Saattaa pelkästään rappuset aiheuttaa pientä päänvaivaa lihaksille.

Porukkaa treeneissä oli joka lähtöön. Varmasti oli tosi kovia tyyppejä ja sitten meitä ihan aloittelijoitakin ikähaitarin ollessa alle kymmenestä kuuteenkymmeneen. Thaimaalaisia, meitä farangeja, tyttöjä ja poikia, miehiä ja naisia, ja kaiken kuntoisia selvästikin. Osa tullut tosissaan treenaamaan lajia, osa hoitamaan kuntoaan ja joku ehkä niin kuin mekin; tutustumaan. Eli mikäli Samuilla käytte visiitillä, niin rohkeasti mukaan vaan. Kertamaksu näihin treeneihin oli 300 bahtia, eli noin 7,5 €. Ei paha yksityisestä opetuksesta.

Meillä oli ainakin hauskaa ja varmasti palataan uudestaankin. Nimittäin jos niillä treeneillä ei saa lihaksiin ja kuntoon jotain kehitystä, niin sitten ei millään.

Kova vipinä oli joka puolella

kaiken ikäistä ja maalaista porukkaa

Koh Samui, Thailand
Meidän valmentaja

4
Back to Top