Jalka oven raossa

Jalka oven raossa taas empien, uskaltaako sittenkään kokonaan pois? Vaikka pohdinkin tätä irtipäästämisen tuskaa jo pari viikkoa sitten ja näköjään edelleenkin, niin kysymys ei ole enää ajankohtainen. Päätös on tehty ja ovi on vaan laitettava kiinni, vaikka kuinka hetken ahdistaisi. Voi huh...tönäiskää mut jo pihalle täältä!

Kaikesta ei voinutkaan luopua...

Side joihinkin tavaroihin oli sittenkin kovempi kuin tahto, mutta niillekin kävi hyvin. Ennen sitä  ihanan kesäpaikan löytymistä (jäänee ensi kesään) ne pääsee 'hoitoon' valtavan hienoon talovanhukseen ihan lähistöllä. Unelmatalon varastoon antiikkiautojen seuraksi, jonka ystäväpariskuntamme hankki muutama vuosi takaperin. Ylväs ja vanha hirsinen kaunotar, jonka seinät kertovat uskomattomia tarinoitaan vuosien varrelta. Siellä on tanssittu, huokailtu ja ehkä  pussailtukin omenapuun alla, tavattu ystäviä ja nautittu elämästä jo kauan ennen omaa aikaani. Siis juuri sellainen paikka, jollainen meilläkin on kiikarissa. Ihana vanha aarre täynnä tarinoita.

Käytiin tässä vanhassa hirsikaunottaressa vasta ensimmäisen kerran ja voin sanoa, että harvoin loksahtaa leukapielet melkein sijoiltaan. Ensivaikutelma petti pahemman kerran, vaikka sekin oli jo täynnä positiivista energiaa. Lähistön vanhat kunnon peltomaisemat huojuvine latoineen, taivaisiin kurkottavat vanhat puut, auringossa ruskettuvat viljat ja moikkaileva kylän väki. Ja sitten se auringossa kylpevä villiviinien valloittama vanha talo. Niin ihana, että jos se olisi oma, sieltä ei olisi kiire mihinkään. Eikä mikään ympäristössä varoittanut siitä, mikä yllätys sisältä löytyi.

Finland
Eikö olekin ihana vanha talo?

Kun jotain rakennetaan rakkaudella ja ajan kanssa, pääosin vielä itse, niin lopputuloksena saattaa olla lottovoitto. Tämä talo oli tehty juuri niin, ei suurella rahalla, vaan mielikuvitusta käyttäen ja vaivaa nähden. Mahdollisimman edullisia ratkaisuja käyttäen ja silti todellisella tyylillä. Sisälle päästyäni huokailin huoneesta toiseen, enkä voinut kuin ihmetellä toinen toistaan upeimpia ratkaisuja. Minkä yllättävän loft-asunnon hirsiseinät sisälleen kätkivätkään! Oma mökkikuume ei ainakaan laantunut tässä talossa, vaan vaikutus oli niin päinvastainen, kuin vain voi. Voi sitä inspiraation määrää! Ymmärsin täysin sen, että meidänkin tulevan kesäasunnon on oltava vanha. Ei 'seiskytluku-vanha', vaan oikeasti vanha papparainen täynnä tarinoita. Vaikka olisikin huonossa kunnossa, kunhan se olisi sellainen, josta saa tekemällä oman unelmansa. Sellaisen helmen mä haluan.

Mikä valtava määrä avaraa tilaa, siis wau!

vanha talo
Mä voisin hyvin asua täälläkin :)


Eilen vietettiin läksiäisiä meidän maailman parhaimpien naapureitten kanssa ja vaikka siinä skumppalasi kädessä kaikki olikin kevyttä, niin tänään tässä kirjoittaessa tuli taas puristava ikävä. Meillä on ollut hyvä olla tässä, neljän mopsin ja heidän ihmispalvelijoittensa vieressä. Kiitos Päivi ja Harri, sekä ne karvaisemmat Andy, Wallu, Voitto ja uusin tulokas Carlos. Ensi kesänä nähdään kuitenkin, vaikka me vähän liikutaankin! Kiitos kaikista vuosista myös Fonzielle sinne paremmille niityille.

Mun kaveri Andy, vaikka asuukin naapurissa.

'Not all those who wander are lost'
- J.R.R. Tolkien
2

Takaisin ruotuun

Hip hei ja anteeksi, mä olen ollut NIIN lomalla. Lomalla somesta, lomalla blogista, lomalla ratkaisuista ja päätöksistä silläkin uhalla, että tulee ihan hitonmoinen kiire. Lomalla siis ihan oikeastikin, eli vihdoin mökillä. Sen viisi kallisarvoista päivää, yhdessä kaikkein rakkaimpien kanssa, ennen kuin taas kadotaan kukin tahoillemme. Sisko perheineen Hong Kongiin, me Thaikkulandiaan esikoisen jäädessä Suomeen. Nythän voi siis jo olla ihan helvetillinen ikävä, eikö niin?

Meillä on vuosikausia ollut perinteenä treffata Sastamalan maalaismaisemissa systerin perheen kanssa, välillä pidempään viihtyen ja toisinaan taas kiireisesti pyörähtäen. Meidän vanhempaa jantteria on ollut jo vuosia vaikea saada hautautumaan mökkimaisemiin 'fossiilien' kanssa, mutta tänä kesänä tuo tekikin poikkeuksen. Ja niinpä äippä meinasi revetä liitoksistaan, varsinkin kun ensi viikolla alkaa taas viiden kuukauden etäsuhde. Kyllä, lentoliput on 'jo' hankittuna ja ensi viikolla päästään pitkästä aikaa halaamaan karvakorvia. Sitten voikin suunnata ikävän jälleen Suomeen, sillä ilman ikävää ei ole elämää, eihän?

Finland
Miten ihania rakennuksia!

Vanha kirkko
Pyhän Marian kirkko

Vanha sekatavarakauppa

Pappilan ympäristöä. Täältä saa muuten kesäaikaan lounasta, suosittelen!

Sastamala on viehättävä reilu 25 000 ihmisen kaupunki, jossa on toinen toistaan kauniimpia vanhoja rakennuksia ja niin syötävän upeita pihapiirejä. Mä voisin hyvinkin kuvitella viihtyväni siellä vaikka koko kesän, jos se oma mökkipaikka löytyisi. Me ei olla erityisemmin metsästetty mökkiä juuri Sastamalasta, mutta se voisi olla varteenotettava vaihtoehto Turun saariston, Karjaan, Salon, Tammisaaren ja muutaman muun sen suunnalla olevan paikan lisäksi. Jos sulla on siis vinkata jotain mielenkiintoista vaihtoehtoa, niin otan mielelläni vinkin vastaan!

Meidän mökki-irtiottoon kuului sitä perinteistä ihanaa saunomista, grilliruokaa (viinejä unohtamatta), kalastusta, saunamökin maalausta, kukkapenkkien putsausta, jalkapalloa, sulkapalloa, golf-palloja, katiskasta vapaaksi päästettyjä kaloja, joutsenia, keskustelua melko kesyn minkin kanssa ja pohdintoja maailman nykytilasta. Sattuihan tohon saumaan valitettavasti myös Saksan ampuminen, jolta ei voinut välttyä. Mutta mä en jää nyt tähän jumiin, sillä viime ajat on olleet jo tarpeeksi masentavia. Tästä on nyt vaan mentävä eteenpäin.

Vammala
Esikoinen halusi rangelle ja sehän sopi!

Pikku minkki kurkkii laiturin alta ja tuli ihan metrin päähän juttelemaan

Minkkejä kasvaa myös luonnonvaraisina Suomessa

Saunan maalauksen ohessa ehtii näppärästi tekemään myös Rondaldo-tuuletuksen :)

Ja me mennään, reilu viikon päästä takaisin Samuille. Mun lempilentoyhtiön Turkish Airlinesin sijaan valittiin tällä kertaa Qatar Airways Turkin levottomuuksien takia, joten vaikuttaa maailman tilanne valitettavasti ainakin meidän valintoihin. Qatar Airways onkin mielenkiintoinen tuttavuus, sillä se aloittaa reitin Helsingistä Dohaan tämän vuoden lokakuussa ja sieltä onkin sitten tulevaisuudessa näppärää suunnata nokka kohti Bangkokia. Odotankin mielenkiinnolla ensikohtaamista kyseisen lentoyhtiön kanssa, sillä sen verran paljon on lentoyhtiötä kehuttu matkabloggaajien toimesta mm. Syö Matkusta Rakasta- blogissa. Me joudutaan tällä kertaa tekemään koukkaus Tukholman kautta ja vaikka meillä pomppuja onkin kaksi (Tukholma, Doha), niin mielenkiintoisen ja edullisemman lentoyhtiön valinta on toivottavasti pomppujen väärti. Tästä pääsen kuitenkin kertomaan vasta sitten ensikohtaamisen jälkeen.

Kun tämä huusholli on purettu ensi sunnuntaina, ajateltiin napata Airbnb:n kautta ihan ytimestä joku ihana loft-asunto muutamaksi yöksi. Kun aika ei ole koko kesänä riittänyt Helsingin koluamiseen tipan vertaa, niin sitten voisi pari päivää vaan nauttia kansainvälisestä Helsingistä ja sen ihmisistä. Jos ehtisi pyörähtämään vaikka Löylyssä ja siellä Hernesaaren rannassakin, jossa kaikki muut ovat jo käyneet. Ehkä ehtisi näkemään jokusen ystävänkin?

Nämä upeat oviaukot on mun heikkous!

Vene odottaa kalastajiaan

Finland
Näistä Suomi on tunnettu; upeista järvimaisemistaan :)
2

Hullu maailma

En tiedä teistä, mutta itse katselen tällä hetkellä maailman menoa kauhunsekaisin tuntein ja mietin, että aivan hulluahan tästä on tullut. Siis mitä helvettiä täällä tapahtuu? Mihin päin pitäisi tavallisen ihmisen suunnata, että voisi olla varma omasta rauhastaan ja siitä, että voi nauttia turvallisin mielin vaikka juhlista, tai urheilutapahtumista? Ei taida sellaista kolkkaa ollakaan.

Yritin perjantaina mennä ajoissa nukkumaan, mutta erehdyin kännykällä lukemaan vielä uutisia juuri niin sopivasti, että ehdin näkemään vilauksen Turkin vallankaappauksesta. Sen jälkeen ei uni enää tullutkaan, vaan oli pakko kahlata läpi kaikki mahdolliset uutissivustot, jos jollain olisi hallussaan vielä tuoreempaa tietoa. Sama jatkui sitten aamulla. Vuorotellen piti etsiä jotain selitystä Nizzan iskulle ja Turkin tilanteelle, eikä tieto tehnyt päivää yhtään paremmaksi. Vaikka olen päättänyt blogissani olla puuttumatta politiikkaan tai uskonasioihin, niin nyt oli pakko, edes osanoton verran.

Onneksi oma jälkikasvu on jo sen verran 'kypsässä' iässä, että todennäköisesti selviävät ilman pahimpia painajaisia tämän hetken tapahtumista. Ehkä jopa paremmin kuin erityisherkkä kirjoittaja, joka edellisen kerran lenkillään nosti selällään räpiköiviä koppakuoriaisia jaloilleen. Toisaalta rankkoja kysymyksiäkin satelee heiltä enemmän, mutta mitä niihin voi sanoa, kun oma ymmärryskään ei riitä? Maailma on tullut hulluksi?

Lupasin viimeksi kirjoittaa positiivisemmista asioista, mutta mitä tässä voi? Tuntuisi jotenkin kornilta hehkuttaa omaa onneaan liian monen ihmisen joutuessa suremaan lapsiaan, jotka eivät koskaan enää mene kouluun.

Voimia ja rakkautta kaikille läheisensä menettäneille ja epätietoisuudessa eläville Nizzassa, Turkissa, Bagdadissa ja ympäri maailman. Voi kun tämä loppuisi...

Ainoa kynttiläkuva jonka itseltäni löysin. Äidille 2014 sytytetty.

2

Tunteiden sekamelskaa

Viimeiset kaksi viikkoa on ollut järjetöntä tunteiden sekamelskaa, sillä kohta mennään taas ja tällä kertaa astetta 'vapaampina'. Heinäkuun loppuun päättyy jälleen yksi aikakausi elämästämme ja vaikka se kaksi viikkoa sitten tuntuikin loistoajatukselta, niin nyt se kääntää lähinnä vatsan ylösalaisin. Miksei me voida olla niin kuin 'normaalit' ihmiset? Miksi meidän täytyy olla tällaisia hippejä? Minkä ihmeen takia me harvemmin tiedetään mitä tapahtuu seuraavaksi? Edes kahden viikon päästä...

Mutta ollaan me jo tiedetty 16 vuotta, että yhdessä ollaan :)

'Ei voi saada uutta luopumatta vanhasta' - kuka viisas tämänkin on sanonut? Tai 'astu vaan sille polulle rohkeasti, vaikka et näkisikään seuraavaa askelmaa. Eteenpäin mennessäsi se seuraava ja sitä seuraavatkin askelmat ilmestyvät'. No, tämän jälkimmäisen sanoi meedio, jota kävin tapaamassa melkein heti äitini kuoleman jälkeen. 'Pitää vaan mennä rohkeasti ja siitä se polku sitten aukeaa'. Ja niin me ollaan menty. Takapuoli edellä puuhun, tietämättä etukäteen paljoakaan. Vieraaseen maahan, tuntematta juuri ketään, jättäen paljon taakse. Ja elämä on kantanut. Mutta vaikka rohkeasti ollaankin päätöksiä tehty, unelmia kuunneltu ja askeleita otettu, niin välillä se pieni arka lintu yrittää piipittää.

Niin kuin nyt, kun on luovuttu taas, tietämättä mitä tapahtuu kahden viikon päästä. Meillä ei ole lentolippuja vielä(kään) mihinkään, ei ole löytynyt sitä 'tätä mä rakastan' - mökkiä, joten ehkä tässä voi jo vähän hirvittääkin. Ja vaikka 'Irrallaan'- postauksessa iloisesti kuvittelin, että tavaroista luopuminen kävisi helposti, niin jostain viheliäisestä syystä niilläkin tuntuu nyt olevan sielut. 'Älä jätä mua' - voihan vihannes!

Finland
Ei hullumpia mökkipaikkoja, vaikkei vielä sitä omaa olekaan löytynyt.

Vihti
Espoon lähelläkin on upeita paikkoja, vaan ehkä se mökki voisi nyt olla jossain muualla.

Yhteistyö pelaa; toinen kalastaa ja toinen poimii mustikoita

Jos saisi esikoisen mukaan matkaan, niin kaikki olisi henkisesti helpompaa. Vaan kun sillä nyt on oma elämä ja kaikki tällä hetkellä juuri niin kuin kaveri haluaa, niin eihän se onnistu. Eikä tarvitsekaan, se nyt on vaan niin. Lentokoneet lentää ja maailma on joka päivä pienempi, joten se ei ole maailmanloppu. Tätä asiaa yritän tunkea kaaliini joka ikinen päivä ja hengähtää syvään. Olla pelkäämättä ja murehtimatta. Päästää irti ohjauspyörästä ja hypätä vapaaseen liitoon. Rohkeasti perkele, anna nyt vaan mennä!

Ja mennäänhän me. Kahden viikon päästä johonkin, sillä Suomen koti on melkein pantu nippuun. Kuun viimeisen päivän jälkeen tähän asuntoon ei tulla enää koskaan. Vaikka voimallisina hetkinä nautinkin pöydän putsaamisesta ja kaiken aloittamisesta melkein alusta, niin heikkoina hetkinä melkein oksettaa. Onko ihan pakko olla näin tunneherkkä?

Samui odottaa ja ihanat karvaturrit siellä. Mökin löytymiselle luvattiin itsellemme aikaa 19.7. asti ja mikäli mikään ei kolahda, niin jääköön sitten seuraavaan kevääseen. Silloin me tullaan taas näille leveyspiireille, vaikka ei vielä tiedetäkään minne. Hyppäämmekö kuun viimeinen päivä koneeseen ja lennämme siskon perheen kanssa Barcelonaan visiitille vai suoraan Samuille, se jää nähtäväksi. Oikeastaanhan tämä on pienestä kipuilusta huolimatta aika mielenkiintoista...

Ensi kerralla taas jotain positiivisempaa. Nyt menen hoivaamaan meidän pientä vatsatautipotilasta.

Irtipäästäminen onkin yksi vaikeimmista kulmakivistä. Onko se joskus sullekin vaikeata? 

Thaimaa
Samui odottaa!



8

Jännän äärellä

Harvemmin asiat menevät ihan suunnitellusti (meillä ainakaan) ja 'kävelevät katastrofit' -nimitys sopiikin meille kuin nappi silmään. Joten kuka sen nimen meille joskus antoikaan; olit aivan oikeassa! Mutta tällaiset pensselit meille on jaettu ja vaihteeksi on moni tälle kesälle suunniteltu juttu  siirretty tulipalojen sammuttelujen takia taas vuodella eteenpäin. Olisipa silloin olisi vähemmän tulenarkaa...

Mökkikuumeesta kirjoittelinkin jo pariin otteeseen ja sen mitä on pystytty, niin ollaan mahdollisia unelmapaikkoja kierrelty. Vähiin on reissut kuitenkin jääneet kesäauto numero ykkösen ja kakkosen molempien maatessa korjaamolla, eikä olekaan muuten ikinä ennen mun elämän varrella ollut kaksi autoa samaan aikaan pajalla. Että voihan saamari sentään!

On se vaan kaunista Suomessakin!

Itä-Suomen maisemia

Vaan ehkäpä on hyväkin, ettei ehdi tekemään hätiköityjä mökkipäätöksiä. Jospa 'pölyn' laskeuduttua juuri oikeanvärisiin lautalattioihin ja maatilojen sympaattisiin isäntiin suhtautuukin tunteiden sijaan järjellä. Jos vaikka ajan puutteen takia älyäisikin, että ei ole mikään PAKKO saada sitä mökkiä tänä kesänä (jolloin tulee jo väkisin kiire) tai edes ensi kesänä. Jos kävisikin vain väsytystaisteluun ja odottelisi kypsien omenoitten putoamista syliin, onnistuisikohan se?

Salo
Länsi-Suomen valloittavia mökkimaisemia

Mutta voihan sentään Thaimaa! Me kaikki puhutaan helposti 'sääntösuomesta', eikö niin, mutta kyllä sitä osataan Thaimaassakin. Ja vaikka Suomessa on paljonkin täysin järjettömiä sääntöjä, niin oletko ikinä kuullut, että mopon ajaminen ilman alusvaatteita on rangaistava teko? Ja saattaapa uusimman tiedon mukaan olla myös sähkötupakan polttaminenkin. No kumpikaan ei kosketa meitä, mutta siltikin. Moni Thaimaan kävijä varmasti myös tietää, ettei durian-hedelmää voi viedä hotellihuoneisiin tai lentokoneisiin, mutta kuinka moni tietää, että sen kanssa tappeleminen on myös rangaistavaa ja rangaistuksen kovuus riippuu vastapuolelle aiheutetuista piikeistä johtuneista haavoista? Nämä nyt on näitä kummajaisia, mutta kyllä siellä nyt kovasti pukkaa uutta sääntöä toisensa perään. Osa niistä raapaisee vähän itseäänkin.

Tällä hetkellä kiinnostavin on kummajainen, jonka mukaan asuntoja tai huviloita ei voisi vuokrata ilman hotellilupia alle 30:n päivän jaksoissa. Tämä on vielä kovin tuoretta spekulointia, mutta toteutuessaan vie taatusti toimeentulon useilta, sekä paikallisilta että ulkomaalaisilta. Moni sääntö ja seuraus siinäkin maassa julkistetaan kuitenkin ensin ja pohditaan vasta sitten, ja usein myös suunnitelluiksi säännöiksi kaavaillut asiat painuvat uutisointien jälkeen unholaan. Vaikka tässä on takana varmasti harmaan talouden kitkeminen (mikä on tietenkin hyvä asia), niin voiko se jossain kohtaa vaikuttaa myös meidän elämään ja millä tavalla?

Vaikka elämä nuoralla kävellen on välillä raskasta, niin tänään tulee kuitenkin Portugalin fudismatsi  ja tämä tyttö on armoton Ronaldo-fani. Tähänkin matsiin on hyvä nollata kylmästi puhaltava päivä Espoossa.

Vieläkö oma suosikkijoukkueesi on mukana kisoissa?

Thailand
Aikamoinen Samui-ikävä pukkaa jo päälle
4

Mökkejä ja niitten ihmisiä

 Viihtyisinkö mökillä pidempiä aikoja, vai tulisinko hulluksi? Ei harmainta aavistustakaan. Olisinko onnellinen isossa kaupungissa sitten? No tuskin. Bangkok on superkiva, kun siellä lentojen välissä pyörähtää muutamaksi päiväksi. Samoin Hong Kong; ihana mutta aivan liian kiireinen. Olenko sittenkin vähän erakko? Se voisi puoltaa tätä yllättävää 'mökkihulluutta'...

Finland
Mä niin rakastan näitä vanhoja latoja ja aittoja

Ensimmäinen tutkimusretki mökkien ihmeelliseen maailmaan on takana, samoin kaksi valloittavaa paikkaa. Suomessa ja sen maaseudussa on jotain ihmeellistä, eikä ollenkaan vähiten tuttavallisten ja avoimien ihmistensä takia. Vaikka paikoissa itsessään jokin pieni juttu aiheuttikin pohdintaa, niin pelkästään ihmisten takia niihin voisi hurahtaa. Auta armias, jos me sorrutaan tunteisiin järjen sijasta! Me ollaan kuitenkin niin tunneihmisiä, että meiltä voi odottaa mitä vaan. Mutta mä yritän avata tätä tutkimusmatkaa nyt itselleni, jottei sitten kaduta ensi vuonna.

Ensimmäinen kohde sijaitsi Karjaalla, niissä upeissa 'melkein merimaisemissa', keskellä valtavia vanhoja maatiloja. Siellä missä hevoset ja lehmät kirmasivat niityillä aiheuttaen 'vanhalle heppahullulle' ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Kolmekymppinen nuori maatilan isäntäkin rasavilleine 'Vaahteranmäen Eemeli'- lapsineen ja sikari suupielessä oli jo seikkailu itsessään. Samaten kuin se epäluuloinen vapaana vaeltava vahtikoira (ihan tuli Boo mieleen), joka ei sitten kuitenkaan millään olisi päästänyt meitä pois. Ihana paikka, ihanat elävät olennot!

Hepat ei haittaisi yhtään. Voisi vaikka herättää henkiin vanhan harrastuksensa.

Mutta, se ei ollut rannassa. Joelle tosin oli vain 500 metriä, mutta ei sinne hypätä jokaisella saunareissulla, mikä on ehkä kuitenkin yksi 'mökkielämän' peruspilareista. Vaikka en itse helpolla uikaan kylmässä vedessä, niin muu perhe kylläkin. Joten se siitä, kun järjellä ajatellaan. Saatiin kuitenkin viettää aurinkoisen iloinen parituntinen maalaismaisemissa, jossa kaiken kruunasi vielä 'off road'- meiningillä toteutettu jeeppiajelu joen rakenteilla olevaa rantakatosta katsomaan. Kaikki oltaisiin saatu, veneet ja muut ja Miskakin kesätöitä ruohonleikkaajana, mutta kun se lätäkkö ei ollut heti saunanrappusilta. Voi surku...

Ei niinkään mökki, vaan viehättävä pieni talo

Ja jokikin oli aika kiva, kuulemma kalaisakin.


Naapurilla oli kuulemma jotain ongelmia, kun pellot rehoittivat tuolla tavalla

Seuraavasta paikasta Salon Halikossa oltiinkin jo peltoajeluitten takia sopivasti myöhässä. Vaan eihän sitä voi lähteä, kun on kivaa ja ihmiset innoissaan. Se että oltiinkin menossa saareen, oli pienoinen yllätys, vaikka ei sen olisi pitänyt olla. Olihan meillä osoitteet ja muut. Mutta kun tuli tekstiviesti, että 'soita kun olette lossilla', niin myöhästyminen alkoi jopa hävettämään. Tuli vähän sellainen fiilis, että täältä nämä Hesalaiset tulevat antamaan jutun aiheita kylille, kun eihän ne nyt kuitenkaan tiedä oikeasta elämästä mitään. Mutta tämä todellakin huumorilla, sillä fiilis oli ihan oma, ei sen upean pariskunnan, joka meitä oli vastassa.

Ja sitten tämä valloittava saari...

ja 'mun talo', oi voi...

Ihana vanha saunarakennus

melkein sanaton...




Voi mikä paikka! Aivan kuin olisi ajanut idylliselle ranskalaiselle viinitilalle meren rannalla erotuksena se, että viljellyt puut olivat omenoita, luumuja ja päärynöitä. Koko saari oli yhtä valtavan suurta omenatarhaa, joista tulee kuulemma valtakunnan parhaimmat omenat. Omistajakaan ei ollut ihan varma syystä, mutta veikkasi siihen kuningas aurinkoa meri-ilmaston lisäksi. Tila oli huikea ja  niin oli talokin. Mutta ne ihmiset... nehän ne olivat taas parhaat. Pariskunta, jonka pihalle pysähtyi yksi toisensa jälkeen juttelemaan. Isäntä, joka halusi viedä meidät veneajelulle ympäri saarta, vaikka kello lähentelikin jo ties mitä iltamyöhällä, ja se emäntä, joka rakasti minun JO rakastamaani taloa sydämensä pohjasta. Ja tietenkin rakasti, itse rakastuin siihen jo valokuvissa!

Mutta miksi sen rannan piti taas olla parinsadan metrin päässä? Miksi? Voi pyhä sylvi...

Sullekin on varmaan käynyt näin? Että vaikka kaikki onkin enemmän kuin täydellistä, niin silti se pieni juttu puuttuu?

kekseliäs isäntä oli tehnyt viljelmien sekaan huussin kaisloista.


ja rantasaunan mereltä kerätyistä vanhoista laudoista. Oli sisältä nimittäin uskomattoman hieno!

Saaren ympäriajelu edessä.

Melkein kuin omilla tiluksilla köpöttelisi :)

4
Back to Top