5 + 1 sekalaista vinkkiä Koh Samuille (ja miksei muuallekin Thaimaahan)

Thaimaassa on itse asiassa melko paljon erilaisia etikettejä, mistä meillä länsimaalaisilla ei ole hajuakaan. Vaikka Koh Samui onkin 'turistisaari', jossa on totuttu näkemään kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, on silti ihan fiksua ottaa huomioon ainakin muutama asia. Thaimaahan lomalle tulevalle moni kuvio ei varmasti tule edes mieleen, mutta muutamalla pienellä jutulla voi erottua edukseen ja saada parempaa kohtelua, kuin iso osa muista turisteista.

Nämä muutamat vinkit ovat satunnaisotos, eikä missään tärkeysjärjestyksessä. Vaikka me ollaankin asuttu täällä vasta reilu pari vuotta, niin takana on kuitenkin jo vuosien edestakainen veivaaminen Thaimaan ja Suomen välillä. Parikymppisenä näille asioille ei suonut ajatustakaan, mutta vuosien varrella on jo itsekin pannut merkille jopa aivan ääliömäistä käyttäytymistä muilta kanssaturisteilta. Älkääkä käsittäkö väärin, ei tässä itsekään olla mitään käveleviä mallikansalaisia, mutta paikallisten tapojen ja ihmisten kunnioittamisella saat taatusti extrapisteitä.

Koh Samui Thailand
Tässä pikkuruinen Koh Somin saari Samuin edessä. Aika kiva ja siellä harvemmin törmää muihin.

#1. Älä pillastu

Se on ihan ei ei ei. Lomamoodissa tuskin pillastuttaa mikään, mutta jos tänne muuttaa, niin tämä vinkki tosiaan nousee arvoon arvaamattomaan. Jos sä pillastut, on aina vaarana thaimaalaisen kasvojen menetys, eikä se vaan käy päinsä. Saatat löytää hyvinkin pienestä pillastumisesta itsesi tilanteesta, jota et olisi villeimmissä ajatuksissasi voinut kuvitellakaan. Tämä hymyilevä kansa on kuitenkin tulta ja tappuraa.

Koh Phangan
Tässä muuten Secret beach Koh Phanganilla

#2. Älä nakuilekaan

Voiko rannalla olla yläosattomissa? Moni turisti tekee niin (miksi ne muuten yleensä ovatkin keski-ikäisiä naisia?), mutta ei todellakaan pitäisi. Tämä asia on kuitenkin Thaimaassa tabu, joten miksi ihmeessä käyttäytyä moukkamaisesti? Jos rajaton kokovartalorusketus on se ehdoton asia, jota lomallasi tavoittelet, niin vuokraa siinä tapauksessa yksityinen villa. Vaikkei yläosattomana esiintymisestä putkaan heitetäkään, se saattaa tehdä paikallisten olon hyvin epämukavaksi. Näin ollen myös rintaruokinta julkisilla paikoilla putoaa tähän samaan kategoriaan.

Mekin ollaan nähty vuosien varrella vaikka mitä, ja voi vain kuvitella mitä kaikkea paikallisten hotellien ja ravintoloitten työntekijät joutuvat kohtaamaan. Voit muuten olla aivan varma, että paikalliset työntekijät nauravat mokailuillesi täysin avoimesti ja häpeilemättä, joten senkin takia pari ajatusta omaan habitukseen saattaa olla hyväksi.

Vuosia sitten Chaweng beachillä käveli keski-iän jo kauan aikaa sitten ylittänyt ulkomaalainen mies, jonka ryppyisen vartalon peitti ainoastaan pienen pieni kirkkaan keltainen 'kalukukkaro'. Voitte ehkä kuvitella sitä ääneennauramisen määrää, jota hotellin ja hierontakojun työntekijät ei edes yrittänyt hillitä. Mies löntysti juuri sitä osaa rantaa moneen kertaan edestakaisin, joten melko nopeasti sitä huomasi itsensäkin hillittömästi hekottamassa. Mun kävi sitä kaveria myös sääliksi, mutta nauru tarttuu, you know.

Koh Samui
Ranta Bo Phutin ja Maenamin välissä.

Tonne vaan rantaterapiaa hakemaan, ehkä parit drinksutkin?

#3. Kunnioita kuninkaallisia

Se on aivan taivahan tosi. Vaikka asioista olisikin mitä mieltä tahansa, on parempi pitää mölyt mahassa. Sananvapaus, no sitä ei täällä ehkä länsimaalaisen mittapuun mukaan ole, mutta asiat nyt vain ovat niin. Kuninkaan kuoleman jälkeen pidätettiin useitakin paikallisia väärän tyyppisen facebook-kirjoittelun takia (kirjoitinkin siitä täällä), joten itse en ainakaan aio ottaa sen suhteen mitään riskejä. Nauti lomasta ja ole puuttumatta.

Koh Samui
Maenam beachillä chillailemassa.

Koh Phangan
Koh Phanganin Secret beach

#4. Älä nosta jalkoja ylös

Jalat mukana reissussa? Tässä pari juttua, jotka on hyvä tietää, sillä jalkasi ovat lähtökohtaisesti likaiset, eivätkä ne ole välttämättä tervetulleita joka tilanteeseen. Me länsimaiset ollaan totuttu siirtämään tavaroita jaloilla, osoittamaan jotain asiaa jaloilla sun muuta, joten tällaiset asiat tuskin tulevat edes mieleen, mutta...

Älä mielellään nosta jalkoja tuolille, kun olet ravintolassa. Vielä pahempi asia on nostaa ne pöydälle. Mikäli kuitenkin tunnet pakottavaa tarvetta nostaa jalat vaikka edessä olevalle tyhjälle tuolille, pidä huoli etteivät ne ainakaan osoita ketään.

    Ei siis tungeta jalkoja joka paikkaan. Mieluummin pidä ne piilossa lattialla, paitsi jos olet rantabaarin tyynyillä chillaamassa. Jos taas istut lattialla, silloinkin on kohteliasta kerätä jalat nätisti viereesi tai allesi, eikä istua sääret sojottaen mikä mihinkin.

    Kengät ovat luonnollisesti likaiset, joten monissa paikoissa kenkien jättäminen esimerkiksi putiikin ulkopuolelle on suotavaa. Varsinkin pienissä 'perheliikkeissä', klinikoilla ja muissa siisteyttä vaativissa paikoissa kenkien riisuminen on paikallaan. Jos riisut kengät pikkukaupan ulkopuolella, jonne sitten voisi hyvinkin mennä kengillä, kyllä henkilökunta sen ilmaisee. Mikäli et tiedä kuuluvatko kengät sisälle vai ulos, ei varmaan ole mitenkään ylitsepääsemättömän raskasta tiputtaa ne oven ulkopuolelle. Tästä syystä varvastossujen valinta lomakengiksi onkin erittäin kätevää.

    Temppeleihin ei tietenkään mennä kengillä, mutta sen sijaan 7 elevenit ja muut marketit, ilman muuta.

    Ei pöllömpiä viisauksia :)

    #5. Kuinka pukeutua muuten?

    • Rannalla; Bikinit ja shortsit ok, yläosattomat; no no. Huomaa kuitenkin, että poistuessasi rannalta vaikka rantaravintolaan, heitä päällesi paita tai vaikka joku huivi. Ketään ei heitetä ravintolasta ulos ja saat sen lounaasikin, vaikka istuisit pelkillä biksuilla pöytään, mutta pieni kunnioitus ei varmaan haittaa. 
    • Muutenkin kannattaa pukeutua hieman 'vaatimattomammin', kuin ehkä ensi hätään ajattelisi. Vaikka joissain putiikeissa kenkien jättäminen oven ulkopuolelle on suotavaa, niin esimerkiksi marketeissa on hyvä muistaa 'ei kenkiä/ ei paitaa / ei palvelua'. Helppoa. 

    Vaikka täällä asuessa näkeekin päivittäin vaikka mitä kummallisempia asuvirityksiä, puhumattakaan niistä tapauksista, joissa asua ei ole nimeksikään, niin silti kireissä uimahousuissa rantakadun ravintoloissa illalla pyörivä kiinalaismies kerää auttamatta huomion. Samoin kuin pyjama päällä töpöttelevä kiinalaisnainen ;).

    # + 1. Älä unohda hyttysmyrkkyä

    Sillä vaikka Samuilla ei malariaa olekaan, eikä meidän perheestä vielä kukaan ole saanut denguetakaan, niin moni kyllä on. Osa ystävistä jopa useampaan kertaan. Denguekuume on päivähyttysten levittämä vitsaus, jota ystävien kertomuksen mukaan ei missään nimessä kannata lähteä kokemaan. Meidän perheessä kukaan muu ei hyttysmyrkkyjä käytä kuin allekirjoittanut, vaikka olisi kyllä suotavaa, joten jossain vaiheessa on melkein satavarma, että tämäkin tauti tulee koetuksi. Mutta siitäkin selviää.

    Minkälaisia vinkkejä itse kaipaisit Samuin visiitille?

    auringonlasku koh samuilla
    Näissä maisemissa sielu lepää.
    2

    Kartano katkolla?

    Sadekausi

    No niin, yritä tässä nyt sitten saada jonkinlaista tarinaa aikaiseksi, kun sähköt välillä on ja sitten taas ei. Eilen oltiin melkein koko päivä ilman sähköä (ei siis vettä eikä vessaakaan), joten vaikka kuinka yrittää olla reipas, niin huomaan silti pienen kiristyksen otsalohkossa. Varsinkin kun pitäisi saada jotain aikaiseksi, kuten esimerkiksi kirjoitushommat ja opiskelu. Vettä tulee nyt taivaan täydeltä, ja usein nämä paikalliset sähköt ottaa siitä nokkiinsa pamahtaen itsensä pois toiminnasta. Kuten eilen aamulla kuuden aikaan; hirveä pamaus ja sen jälkeen pimeys. Vaikka nukun aina korvatulpilla kuorsaavan kanssanukkujan ja kylällä haukkuvien koirien takia, niin mitkään korvatulpat ei estä niitten pamauksien saavan hyppäämään sydän kurkussa ylös sängystä.

    Säälittää meidän kiinalaiset vuokralaiset, jotka tulivat muutaman päivän visiitille pari päivää sitten. Kaksi niistä on jo mennyt joko sähkökatkoksissa tai sateessa, tämä päivä vielä molemmissa. Eilen tuli kiukkuisia viestejä heti aamutuimaan, että 'sähköt ja putkimies tänne heti, me ei voida olla', mutta kun näille asioille me ei mahdeta mitään. Sähköt tulee, kun ne tulee. Ja kun ei ole sähköä, ei ole vettä, ei siinä paljoa putkimiehet auta. Mahtaa Airbnb:n kommenttiboksiin tupsahtaa positiivista palautetta Samuin majoittumisesta, varsinkin kun heillä on huomenna aamulla jo kotiinlähtö. Meidän peitotkin oli kuulemma liian 'liukkaita'?

    Tämän päivän kuvat liittyvät 'meidän kartanoon'. Tässä ihanaa pihaa.

    Remontti

    Kuten ehkä muistatkin (jos et, niin käy lukemassa täältä), me asutaan unelmatalossa. Sellaisessa, josta ollaan haaveiltu jo vuosia. Tätä talon ja meidän välistä rakkaussuhdetta on kestänyt nyt noin yhdeksän kuukautta ja erittäin hyvin ollaan kotiuduttu. Niitä aamuja, kun otat kahvikupin käteen ja menet uima-altaalle rapsuttamaan koiria, ei voi oikein edes sanoin kuvailla. Me tehtiin silloin muuttaessa alkuun kahden vuoden vuokrasopimus, joka oli meidän niin halutessa helppo jatkaa. Näin me ainakin ajateltiin. Ja mitä pidempään ollaan tässä oltu, sitä enemmän ollaan juurruttu. Jopa niin, että ajateltiin ennen edellistä Satunin viisumireissua järjestää talolle pientä pintaremonttia. Onhan tänne kohta kömpimässä perheen esikoinen ja muitakin vieraita Suomesta yksi toisensa jälkeen.

    Me ollaan aina oltu kovia remontoimaan ja rakentamaan; aitaa, puutarhaa, kotia, myymälää ja skeittiparkkia (joka onkin Pohjois-Espoossa jo kymmenen vuotta ilostuttanut skeittaajia), joten ajateltiin kolmen päivän riittävän mainiosti. Yllättävän paljon näihin seinäpinta-aloihin mahtui kuitenkin mutkaa, puulistaa, kattokoristetta ja karmia toisensa perään, joten kaksi viikkoakaan ei alle puolen talon maalaamiseen ihan riittänyt. Oli vaan pakko hoitaa pahimmin pinttyneet ja rikkinäiset seinät ensin ajatuksena hoitaa keväämmällä sitten loput. Näissä lämpötiloissa remontointi (vaikka olikin vain maalausta) on hikistä hommaa, mutta lopputulos oli kyllä niin mahtava ja valoisa.

    Ja kaikki tämä lähti siitä, että haluttiin vaihtaa raskaat lohenpunaiset verhot kevyisiin ja vaaleisiin. No verhojen jälkeen seinien väri ja kunto ei tietenkään enää kelvannut. Sen jälkeen päädyttiin maalamaan olohuoneen seinät, jonka jälkeen katto ei enää kelvannut, joka johti keittiön maalaamiseen ja niin edelleen. Ketjureaktio oli valmis. Mä veikkaan, että ilman meidän pakollista viisumireissua tässä urakan välissä maalattaisiin nyt yläkertaakin niskat jäykkinä ja pinna kireänä viiden viikon urakasta. Onneksi tuli se reissu väliin.

    Kuten huomaatte, kattoa myöten oli keittiössä remontoitavaa.

    Tässä ovia ja ikkunoita myöten maalattu keittiö

    Kartano katkolla?

    Sillä; kun me tultiin viisumireissulta, lähetettiin vuokranantajalle kuvat uusitusta ilmeestä ja vastaanotto oli kyllä yllättyneen iloinen. Oltiin saatu maalaamiseen lupa jo silloin taloon muuttaessa, se oli yksi meidän ehdoista, vaikkei vuokranantaja luvannutkaan sponsoroida muutostöitä. Mutta jos itse haluan viihtyä 'kodissani' vielä astetta paremmin, olen valmis maksamaan sen pienen remontin ja tuunauksen itsekin. Siinä vaiheessa ranskalainen vuokranantajamme totesi kyllä meille, että 'teidän kannattaisi ehdottomasti ostaa koko talo', mutta ei ajateltu heittoa silloin sen enempää.
     
    Sitten tuli sateita vähän enemmänkin. Vaikka oltiin kummasteltu yläkerran kylpyhuoneen katossa olevaa pientä reikää aiemmin, niin sateitten myötä reiän syykin selvisi. Katto vuoti, ei paljoa mutta kumminkin. Tunnollisina vuokralaisina ajateltiin taas talon omistajan parasta ja ilmoitettiin asiasta eteenpäin. Vuotava katto kun on harvemmin ja pidemmän päälle kiinteistölle mikään hyvä juttu. Pari kylän työmiestä kävi tikkaitten kanssa katsomassa tilanteen, ei tiedetä mihin johtopäätökseen tulivat, mutta tämän jälkeen tuli omistajalta se viesti, jota ei oltaisi vielä haluttu kuulla. Talo lähtee myyntiin. Ehkä se katto oli vaan liikaa, huoh...

    olohuone vanhalla värityksellä

    ja tässä uudella.

    Meille on tarjottu etuosto-oikeutta taloon, hintakin tuntuu näitä markkinoita edes hieman jo tuntien ihan järkevältä, mutta halutaanko me ostaa? Sellaisia summia käteistä ei tietenkään loju tileillä, mutta jos osto osoittautuisikin mahdolliseksi, niin mitä sitten? Hitsi kun tietäisi...

    En tiedä minkä fakiirin olen sisältäni löytänyt, vai onko vapaus sekoittanut pään totaalisesti, mutta jotenkin taas tämä 'yhtään ei tiedä mitä tulee tapahtumaan'- tilanne on kivuliaan kutkuttava. Jos joku muu ostaa talon, pitääkö meidän tekemämme vuokrasopimus, vai joudummeko taas muuttamaan? Vai pääsemmekö muuttamaan? Ehkä tämäkin on sitä vapautta josta juuri kirjoitin; tulla ja mennä miten huvittaa, tai vaikka ei huvittaisikaan...

    Hirvittäisikö sua tällainen epävarmuus?


    aikamoinen lapsenkakan väri oli vanhoissa seinissä.

    Ja nyt, paljon enemmän valoa ja avaruutta.

    Ei tästä ihan helpolla tee mieli lähteä.

    12

    Vieraskynäilijä Tomppa: Kesä Suomessa kartanonherran silmin

    Tämä postaus on tehty vieraskynäilijänä. Tällä kertaa tuntojaan elämän valinnoista, luopumisesta ja uutta kohti menemisestä avaa mieheni Tomppa:

    Kesä Suomessa kartanonherran silmin

    Siitä onkin jo tovi,  kun olen viimeksi kirjoittanut vieraskynäilijänä Heidin blogiin. Ajattelin siksi tiivistää omat tuntemukseni menneestä Suomen visiitistä sekä paluusta nykyiseen kotiimme Koh Samuille. Kuten kaikki tiedämme, niin Suomen kesä on kovin lyhyt, mutta onneksi vähäluminen - se ei kuitenkaan tarkoita etteikö kaikkea ehtisi Suomen suvessa sattua ja tapahtua...

    Ei mahda mitään - kovasti pidin pihastamme...

    Pitääkö asunto vai ei, etten tentten...

    Palasimme siis Suomeen jo toukokuun lopulla. Yhdeksän kuukauden poissaolo ei tuntunut juuri missään, kaikki oli niin kuin ennenkin. Tässä vaiheessa emme olleet 100% päättäneet pidetäänkö Suomen asunto vai luovutaanko siitä. Joka tapauksessa aloitimme välittömästi kaappien raivaamisen ja ylimääräisen tavaran myymisen ja lahjoittamisen. Voisikin sanoa, että muutamaa hienoa seikkailua lukuunottamatta kesälomamme olikin yhtä tuvan tyhjennystä kasvavan kaaoksen keskellä - kunnes tupa oli tyhjä. Loput maallisesta omaisuudestamme jemmasimme vanhan naapurimme tiluksille. Samaan syssyyn pääsin hieman auttamaan vanhan öljynlämmittimen sekä lämminvesivaraajan pois kiikuttamisessa. Olihan sekin seikkailu - painoa kaverissa riitti ja kun tilat olivat ahtaat, niin meinasi pari kertaa usko ja huumori loppua kesken.

    Kevyttä roudaamista verta, hikeä ja kyyneleitä säästelemättä

    Romurallia Etelä-Suomessa

    Kuten varmasti jo Heidin aiemmista kirjoituksista kävi ilmi, niin autojen suhteen kesä oli hieman hankalampi. Ensimmäinen kesäautomme jätti tienposkeen ja seuraavan kanssa oli myös mielenkiintoisia ongelmia. Tässä kohtaa on pakko kehua Espoon kaikkia naapureitamme - milloin missäkin asiassa aina löytyi apua sitä tarvitsevalle. Naapurimme työskenteli Myyrmäen Autohuollossa, ja koska kotikonstit eivät riittäneet, niin sieltä löysinkin itseni moneen kertaan. Hyvän ja nopean palvelun lisäksi selvisimme myös kohtuullisilla korvauksilla. Kaiken säädön keskellä kesäautomme kuljetti meidät turvallisesti mökkejä katsomaan, kalastamaan, Imatralle, Sastamalaan ja vähän muuallekin. Ihanaa! Jos en itse niin Espoota kaipaakaan, niin kyllä meidän naapurit olivat kaikki kerrassaan unohtumattomia. Kiitos teille kaikille kahdestatoista hienosta vuodesta - ensi kesänä nähdään varmasti!

    Kesäsade, kesäauto, Tobias ja Petskun vaimo

    Mökkejä metsästämässä Salossa

    Mökkejä metsästämässä Vihdissä

    Miska Sastamalan vesillä

    Nuotiokitarointia kameralle

    Olin jo kevättalvella saanut toimeksiannon Internet -musiikkikoulu Rockwaylta tehdä pari uutta kitaransoiton alkeiskurssia. Näinpä löysin itseni useana päivänä erinomaisten kavereitten seurasta pöllölaaksosta - tosin pääosat päivistä kuluivat pienessä ahtaassa huoneessa kitaravideoita kuvaten, vaikka onneksi ehdittiin myös grillata hieman makkaraa. Itse asiassa juuri saamani uutiskirjeen mukaan tekemäni kitaransoiton alkeiskurssi on juuri julkaistu...hmm, uskaltaako itse katsoakaan?

    Rockwayn mahtityypit ojennuksessa Pöllölaaksossa

    Hauki on kala ja vesikin on märkää

    Kuten varmastikin isolla osalla suomalaisista niin myös minulla luonto ja kalastus näyttelevät tärkeää roolia Suomen kesässä. Onnekseni pääsin nauttimaan veljeni Jerryn (kyllä, yhdessä olemme Tom & Jerry...) kanssa Espoon saaristosta. Ensin oli aivan jumalattoman kylmä, mutta onneksi seuraava päivä valkenikin kesäisenä. Kesän toiselle kalastusreissulle pääsin mahtavien ystävieni Tobiaksen ja Petskun kanssa Tammisaareen, missä olemmekin taltuttaneet haukia, musisoineet ja nauttineet janojuomaa sopivasti jo kymmenisen vuotta. Ehdottomasti yksi kesäni kohokohtia, aina. Olen vilpittömän kiitollinen, että pojat saivat reissun järjestettyä tänä kesänä niin, että minäkin pääsin pariksi päiväksi mukaan. En edes muista saimmeko mitään saalista, mutta silkkaa mahtavuutta reissu oli silti!

    Matkalla kalaan (tai satamabaariin) Tobiaksen ja Petskun kassa.

    Onko vettä näkyvissä?

    Aurinkoakin onneksi riitti kalareissujen kakkospäiville.

    Paluu paratiisiin

    Niin se päivä sitten koitti, kun ampaisimme elokuun alussa matkalaukkujemme kanssa Helsinki-Vantaan lentokentälle. Ei enää asuntoa, ei autoa, eikä oikeastaan paljon muutakaan. Koko kesä meni loppujen lopuksi melko nopeasti ja koska olimme jo henkisesti tehneet muuttoa riittävän monta vuotta, niin ei siinä oikein sellaista luopumisen tuskaa ollut havaittavissa. Ehkäpä pikemminkin helpottunut olo, ettei enää tarvitse vatkata tämän asian kanssa. Päätös on tehty, meni sitten syteen tai saveen. 

    Matkalla paratiisisaari Samuille mietin kuinka Musiikkikoulu Rock Housen lukukausi oli pikku hiljaa alkamassa Suomessa, joten tiesin että hommaa riittää tulevina viikkoina. Samaten manageeraamiemme huviloiden kanssa oli odotettavissa paljon hommaa Samuilla, koska moni asia oli kesän aikana jo meinannut revetä liitoksistaan (ei siis talot vaan eri asioita hoitavat ihmiset ja heidän uudet suunnitelmansa). Ei siis varmuutta tulevasta, mutta uskoa ja intoa meillä onneksi riittää, mutta riittikö se tarpeeksi pitkälle?

    Taidan siis palata Samuin kolmeen ensimmäiseen kuukauteen seuraavassa vieraskynäily -kirjoituksessani...

    Kaikkea hyvää!

    Tomppa

    Selfie ennen koneen nousua Hki-Vantaalla

    Kotona Samuilla - kylämme ravintolasta on aika hulppeat näköalat erityisesti auringonlaskun aikaan.
    0

    Blogger Recognition Award -tunnustus

    Kun marraskuu, tuo kuukausista julmin ja synkin, löytää suru-uutisen myötä tiensä myös tänne lämpöön ja turkoosien vesien äärelle, kuvittelen hetken istuvani loskasateessa Pohjois-Espoolaisella takapihalla. Tunne on niin vahva, että se kääntää koko vatsan ylösalaisin. Muistan hyvin sen jokavuotisen fiiliksen, joka sai meidät viimein lähtemään pimeyttä karkuun. Olisipa ystäväni jaksanut odottaa valoisampaa joulukuuta, sitten olisi ehkä helpottanut. Ehkä?

    Elämä vie välillä synkempiinkin vesiin ja juuri sellaisina hetkinä mielen saa piristymään kaunis sana tai vaikka yllättävältä taholta tullut kohteliaisuus. Onneksi minäkin sain sellaisen juuri oikealla hetkellä. Tunnustuksen, joka pakotti miettimään positiivisempia asioita.

    Ihana huomata, että näitä Thaimaan rannoilta kirjoitettuja tarinoita myös luetaan. Kiitoksia teille siellä ruudun takana! Kiitos myös Kurrelle ja kaikille vieraskynäilijöille, jotka olette tuoneet väriä blogiin omilla tarinoillanne.



    Blogger Recognition Award -tunnustus

    Thaimaanrannan maalarit -blogi sai bloggaajien kesken myönnettävän Blogger Recognition Award -tunnustuksen Rouva Sana -blogin kirjoittajalta, sisältömarkkinoinnin ja sanojen ammattilaiselta. Siksi tunnustus tuntuukin erityisen hyvältä. Kiitos Rouva Sana tunnustuksesta ja marraskuun piristyksestä! Tämä tuli tarpeeseen.

    Blogger Recognition Award -tunnustuksen säännöt:

    1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
    2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen
    3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
    4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
    5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi


    Bloggaamisen aloitus 

    Aloitin blogin joitakin kuukausia sen jälkeen, kun olimme muuttaneet unelmiemme perässä Koh Samuille. Ensin se toimi viestikanavana ystäville ja sukulaisille, mutta sanat ja tarinat kuvia unohtamatta veivät mennessään. En avaudu tähän sen enempää, sillä olen kirjoittanut blogini tarinasta jo aiemmin täällä, joten käykää ihmeessä lukemassa, mikäli ette vielä ole ehtineet. 

    Ohjeita aloitteleville bloggaajille

    No, koen itsekin puolentoista vuoden jälkeen olevani vielä aloittelija ja siltä pohjalta neuvojen antaminen on vähän niin ja näin. Mutta jos tässä jotain yrittää, niin ensinnäkin; anna palaa! Itse kirjoitin pari kuukautta ensin vain 'itselleni', ennen kuin uskalsin tehdä blogilleni Facebook -sivut ja jakaa juttuni siellä. Voi että silloin hävetti! Onneksi kommentit ja palautteet ovat olleet pääsääntöisesti positiivisia ja se onkin saanut jatkamaan samalla linjalla. Aloitteleva bloggaaja, muista se, että kaikkia ei voi miellyttää. Pidä siis oma linjasi ja ennen kaikkea kirjoita omalla tyylilläsi. Pyri silti kirjoittamaan kieliopillisesti oikein.

    Osa blogeista on hyvin valokuvapainotteisia, toiset taas perustuvat enemmän sanoihin. Jos olet hyvä kuvaaja (siinäkin kehittyy), niin ehdottomasti paljon kuvia mukaan. Sain eilen viimeksi Suomessa blogia lukevalta sukulaiseltani palautteen, jossa hän toivoi vielä enemmän kuvia teksteihin. Itse olin ollut siinä uskossa, että tungen niitä välillä jopa liikaakin. Näköjään en kuitenkaan. Onneksi nykyaikaisissa kännyköissä on jo niin hyvät kamerat, että yleensä liikkuessa on ainakin joku kameranvirkaa hoitava kapistus matkassa.

    Koh Samui
    Tämä kuva on otettu kännykällä. On muuten ihanan sinistä vettä!

    Mutta aikaa se vaatii. Ehkä alkuaikoina kirjoitin yhden artikkelin parissa tunnissa, nyt siihen menee melkein koko päivä. Kuvien käsittelyt, tiedon hankkiminen, somepäivitykset sun muut eivät vain hoidu hetkessä. Ja kuten Rouva Sana artikkelissaan tekstien 'hauduttamisesta' kirjoittikin, niin anna tekstin hautua yön yli. Pyrin tähän itse nykyään, vaikka välillä tuntuukin olevan kiire jutun  julkaisemiseen.

    Mieti mistä ja miten haluat kirjoittaa. Jos haluat tehdä päiväkirjamaista blogia omasta elämästäsi, se on täysin ok. Kaikkien ei tarvitse olla bloggaamisen ammattilaisia, bloggaaminen voi olla myös mukava harrastus. Kirjoita siitä mikä on intohimosi, siitä missä olet hyvä. Tai vaikka siitä, missä haluat kehittyä. Kirjoittaminen vaatii opettelua ja siinä kyllä kehittyy matkan varrella. Aina voi ottaa avuksi kursseja mikäli haluaa, itsekin olen ottanut. Kaikki tekstini eivät näin jälkikäteen ole mielestäni kovinkaan hyviä, vaan tehty vähän kieli poskella ja kiireellä, mutta olkoon niin. Näkyköön teksteissäni matkan varrella saatu kehitys, sitähän se elämäkin on. Ikuista oppimista.

    Ennen kaikkea, ole rohkea! Älä välitä negatiivisista palautteista, vaan pidä oma linjasi. Persoonallisuus on aina valttia, tuskin monikaan jaksaa kiinnostua täysin hajuttomista ja mauttomista tarinoista. Itse arvostan tekstejä, joissa uskalletaan olla jotain mieltä.

    Otettiin yhtenä päivänä naapuri ja heidän koiransa mukaan rannalle. Tämä koira ei ollut koskaan nähnyt merta :)

    Tunnustukseni seuraaville bloggaajille:

    Nämä bloggaajat jaksavat inspiroida minua jatkuvasti, kiitos mielenkiintoisista tarinoistanne!

    Elämää Idän Pariisissa

    Sanghaissa asuvan Sarin mielenkiintoisia tarinoita ja aivan loistavia valokuvia. Herkkuna vielä kiinalaiset sananlaskut, joihin jokainen artikkeli päättyy.

    Matkaopas vapauteen

    Australiassa tällä hetkellä seikkailevan Rositan vapausblogi. Rositan kirjaan 'Toimistosta travelleriksi' kannattaa ehdottomasti myös tutustua. Siinä on paljon mietittävää oman elämänsä sankareille.

    SlowDownUnder

    Ja taas seikkaillaan Australiassa. Mintun ja miehensä hektinen elämä seikkailusta toiseen on saanut jopa pohtimaan Australiaa seuraavana kohteena. Eihän sitä koskaan tiedä...

    Ulkosuomalaisen äidin merkintöjä

    En ole koskaan käynyt Turkissa, mutta tämän siellä asuvan Petran blogi on kaikessa värikkyydessään ja arjen kuvaelmissaan niin todellinen, että tuntuu kuin olisi käynyt siellä jo useasti. Ihana.

    Outi's Life

    Espoolaisen Outin värikäs ja elämänmakuinen blogi.

    MaiLife

    'MaiLife on minun tapani koittaa tehdä maailmasta vähän parempi paikka, jossa kaikki uskaltaisivat tarttua rohkeasti toimeen, mitä sitten ikinä se kullekin tarkoittaa'- kuten Maija sen itse sanoo. Aivan uskomattomia tempauksia ja hyväntekeväisyyskuvioita, ei voi kuin suositella.

    CT meets Helsinki

    Olen vastikään itse tutustunut blogiin ja pidän kovasti. Blogi kertoo elämästä Kapkaupungissa ja Etelä-Afrikassa suomalaisin silmin. Ja tarkastelee Suomea eteläafrikansuomalaisin silmin.

    This is not the life I ordered

    Tervemenoa sarkasmin sakastiin ja mustan huumorin mekkaan, sillä sitä tämä blogi todellakin on. Nauruvaroitus ja saattaa siellä muutama voimasanakin näkyä...

    Moottoritiellä on puuma

    Päde läks menee ja sille tielle jäi. Indonesian hiekkakikkareelle kissoja hoitamaan. Pakkohan tätä on seurata, lue itse niin tiedät miksi...

    Chez Héléna

    Ihanaan Etelä-Ranskaan muuttaneen toimittaja Helenan pohdintoja ranskalaisesta arjesta kommelluksineen. Upeita tarinoita ja kuvia!

    Kiitos bloggaajat, että olette olemassa ja inspiroitte täällä maailman yhdellä syrjällä kirjoittavaa kolleegaanne!

    Minkä tyyppisistä teksteistä sinä pidät?

    Onni on myös ihanat naapurit!
    8

    Haaveiletko vapaudesta?

    Vapaus. Haluaisitko löytää elämääsi uuden vaihteen, aidommat fiilikset, kenties uudet maisemat? Vaihtaa kahden viikon lomamatkat pidempään oleiluun palmun alla? Mä tiedän, että moni siellä ruudun takana toivoo sitä varsinkin nyt, kun talvi Suomessa 'yllätti' taas.

    Me haaveiltiin vapaudesta 15 vuotta, ennen kuin uskallettiin ottaa härkää sarvista. Kyllä mekin mietittiin, että millä rahalla ja miten se nyt ikinä voisi olla mahdollista. Mutta kun palo kasvoi liian suureksi ja Suomen talvet muuttuivat iän myötä aina vain haastavimmiksi kestää, oli viimein pakko ottaa se ensimmäinen askel polulla. Ja niin kuin aina, vaikkei seuraavasta askelmasta ollut havaintoakaan, ensimmäisen rohkean askeleen jälkeen siitä näkyi jo häivähdys. Ja niin edespäin.

    Plai Laem beach Koh Samui
    Tämä lämpö ja nämä maisemat, ihana elämä :)

    Uskaltaisinko?

    Usein ihminen kaipaa vahvistusta omille toiveilleen ja haaveilleen. Jonkun joka sanoo, ettet sä ole aivan seonnut, vaan että haaveet ja niitten toteuttaminen on ihan tervettä. Jonkun joka valaa suhun uskoa ja antaa vaikka pieniä vinkkejä alkuun pääsemiseen. Vaikka meidän haaveet oli rautaisen kovat, niin silti sen lopullisen sysäyksen aikaansaamiseksi tarvittiin romahdus elämässä. Sen ei tarvitsisi kuitenkaan olla niin, vaikka liikkeelle lähtö ja päätöksenteko ei aina olekaan niin helppoa.

    Meidän päätöksen tekoon vaikutti äitini yllättävä kuolema. Ihminen joka oli aina tehnyt töitä ja harrastanut kaikkea terveellistä vapaa-aikansa poistui joukostamme liian äkkiä eläkkeelle pääsynsä jälkeen. Se pisti todellakin miettimään, että kannattaako loputtomiin odottaa. Vai pitäisikö alkaa elämään jo nyt?

    Vielä kolme vuotta sitten ei voinut kuvitellakaan, että haaveista tulee totta.


    Meediolla käynti

    Kävin silloin meediolla, mutta en mennyt sinne siksi, että olisin saanut varmuuden haaveilleni, vaan koska halusin saada edes jonkun tolkun henkiseen kaaokseeni. Sellaisessa särkyvässä tilanteessa ihmismieli haluaa turvautua johonkin, tai siltä ainakin silloin tuntui. En ollut ennen käynyt (olen jopa pitänyt vähän huuhaanakin), mutta kun meedio kysyi mitä odottelen ulkomaillemuuton kanssa, olin yhtä kysymysmerkkiä. Enhän kuitenkaan ollut maininnut ulkomaahaaveista mitään, kuten en mistään muustakaan (edes äidin kuolemasta) ja silti hän oli varma, että meidän pitää lähteä heti. Ei edes kuuden kuukauden päästä, vaan heti. Saatesanoina olivat; ota se ensimmäinen askel, niin näet sitten sen seuraavankin. Hän sanoi myös, että tulisin kirjoittamaan jotakin ja siitä hetkestä seitsemän kuukautta eteenpäin kirjoitin ensimmäisen blogikirjoitukseni. Unelmapaikastani Koh Samuilta.

    Me pähkäiltiin silloin vain vähän reilu kaksi kuukautta, kun ensimmäinen kolmen kuukauden testireissu Samuille oli todellisuutta. Sen kolmen kuukauden jälkeen käväistiin Suomessa joulun vietossa, esikoinen muutti omaan kotiin, ja me tultiin takaisin Samuille. Enkä ole sekuntiakaan katunut. Täällä ollaan, vaikkei meillä alkuun ollut mitään käsitystä miten ja mistä rahat. Yksi asia johtaa toiseen, se seuraavaan ja sitä seuraavaan. Elämä kantaa.

    Me ollaan onnellisia, että voidaan aloittaa vaikka jokainen aamu näin.

    Ja arvatkaa kuka muu on myös onnellinen :)

    Toimistosta travelleriksi - Matkaopas vapaampaan elämään

    Ajattelin jonain päivänä kirjoittaa paljon yksityiskohtaisemmin siitä, kuinka meidän rohkea hyppy tuntemattomaan kokonaisuudessaan tehtiin, mutta ennen sitä suosittelen lukemaan Rosita Juurisen 'Toimistosta travelleriksi - Matkaopas vapaampaan elämään'- kirjan. Rosita avaa mielestäni todella hyvin erilaisia pelkotiloja jotka ovat muutoksen esteenä ja antaa paljon ihan konkreettisia vinkkejä omien haaveitten toteuttamiseen. Ei se unelmien toteuttaminen välttämättä olekaan niin vaikeata! Tässä lainaus Rositan kirjasta:

    "Moni pienipalkkainen duunari tai työtön voi miettiä, että on elitistien hommaa kaavailla vapaampaa elämäntyyliä ja ettei tavallinen ihminen moiseen pysty. Tosiasia kuitenkin on, että moni on lähtenyt kulkemaan unelmiaan kohti jotakuinkin tyhjätaskuna, sisäisen palon johdattamana. Tahto on löytänyt keinot ja pakottanut käyttämään mielikuvitusta ja laittamaan itseään likoon. Moni heittäytyjä kertoo kokeneensa olleensa eniten elossa, kun astunut ulos taloudellisesta turvasatamasta."

    Vaikka et suunnittelisikaan juuri tällä hetkellä oravanpyörästä pois hyppäämistä, vaan vasta silloin 'myöhemmin', suosittelen lukemaan Rositan kirjan. Se avaa hienosti sitä sisäistä muutosta, joka kannattaa käydä läpi, olipa se muutos sitten mitä tahansa.

    Haaveiletko sinä vapaudesta? Tilaa Rositan kirja klikkaamalla alla olevaa kuvaa:

    Rosita Juurisen kirjan voi tilata myös tästä
    *Kaupallinen yhteistyö

    8

    Etelän Satun ja visa run, osa 2

    Kuten edellisessä postauksessa lupasinkin, palaan tässä tarinassa meidän Satuniin suuntautuneeseen visa run- reissuun. Jos et vielä lukenut osaa 1, voit käydä lukaisemassa sen tästä linkistä. Vaikka meidän reissuilla usein sattuu ja tapahtuu viime hetkille jätettyjen reissusuunnitelmien takia, niin pientä eksymistä lukuunottamatta tämä meni oikeastaan aika nappiin. Täydellinen lomamajoitus, kiinnostavat ihmiset ja säätiedotuksista huolimatta myös sateettomat päivät. Ja leimat passiin, sehän se perimmäinen tarkoitus oli.

    Bunny zone

    Olin tällä kertaa jopa tsekannut meille jo ennakkoon hotellivaihtoehtoja, koska tykkään lueskella muitten matkalaisten antamia palautteita. Me haluttiin yöpyä kävelyetäisyydellä 'keskustasta', mutta myös rauhassa ilman turhaa hälinää. Sen lisäksi olemme ehdottomasti mieluummin bungalowi-ihmisiä valtavien tornikompleksien sijaan, joten etsimme ensisijaisesti aina niitä. Tällä kertaa valinta osui ja upposi kyllä kunnolla, enkä ihmettele yhtään niitä ylistäviä palautteita, joita meidän majapaikkamme oli saanut.

    V Valley resortin ihana puutarhamiljöö

    Ja maailman paras emäntä

    Kyllä näillä aamupaloilla päivä lähtee käyntiin

    V Valley Resort (Bunny Zone) oli aika huikea. Vuoden vanha resortti yllättävän moderneiksi sisustettuine bungaloweineen oli erittäin viihtyisä ja huoneessa riitti hyvin tilaa Miskan lisävuoteesta huolimatta. Parasta kaikessa kuitenkin oli, niin kuin parhaimmillaan käykin, se loistava henkilökunta. Vaikka hotelli oli moderni, se oli mielestäni todella halpa, n. 30 euroa/ yö/ huone, sisältäen aamiaiset kolmelle, lisävuoteen, wifin, polkupyörät sekä mopon käyttöön bensoineen. Me oikeasti yritettiin tarjota 100 bahtia edes bensarahaa, mutta se tuli kyllä bumerangina takaisin.

    Palvelu oli muutenkin aivan omaa luokkaansa. Jokainen kerta, kun istahdettiin omalle terassille, paikan emäntä ilmestyi siihen myös kysyen maistuisiko kahvi. Ja jos ei muuten, niin tuomaan jalkoihin hyttyssavut ja kysymään mitä ollaan ajateltu tehdä. Kerrassaan huippua! Kun seuraavan kerran ajaudutaan Satuniin, on hotellivalinta meille täysin selvä. Persoonallisinta tässä hotellissa oli kuitenkin ne pupujussit. Meikäläisittäin ne oli sellaisia lemmikkikääpiökaneja (joku angoraversio), eikä suinkaan mitään villirusakoita, vaikka olivatkin päässeet vapaan elämän makuun. Alkuun jänöjä oli kuulemma kaksi selvästikin vastakkaista sukupuolta, ja mehän tiedetään kuinka siinä käy. Nyt niitä oli kuulemma 40 ja ellen ihan väärin ennusta, kohta taas enemmän. Puput juoksentelee resortissa omia aikojaan, osa antaa vähän silittääkin ja välillä jokunen tuli levittämään ruotonsa meidän terassillekin. Aika varma vetonaula lapsiperheille.

    Satun
    Siinähän niitä pupuja

    Thailand
    Söpöjä kuin mitkä :)

    Monkey mountain (Khao To Pa Ya Wang)

    V Valley resortin sijainti apinavuoren varjossa oli vain plussaa. Samuilla kun ei apinoita ainakaan päivittäin näe (en muista milloin olisin viimeksi nähnyt), niin pakkohan niitä oli käydä ihmettelemässä. Itse asiassa apinavuoren kiertäminen aamiaisen jälkeen oli hauska tapa aloittaa päivä. Vuori luolineen on melko pieni, mutta kun pysähtyi paikoilleen, niin ei mennyt kuin hetki, kun puut alkoivat rapisemaan ja tunkeilijoista kiinnostuneet apinat valumaan oksia pitkin kohti kuvaajaa. Kovin montaa hyvää kuvaa ei tilanteesta jäänyt kameran muistiin, sillä ei sitä nyt ihan varma voinut olla, mitä apinaserkuilla mahtoi olla mielessään.

    Monkey mountain

    Satunin apinavuori
    Monkey mountainin sisäänkäynti puistoalueelle. Pyörä lainassa siis resortilta.

    Varastelevat serkut

    Jännä ettei noi apinat saa sähköiskuja?

    Apinavuoren luolissa voi vaikka retkeillä

    Kuumat lähteet

    Vaikka oltiin valmistauduttu reissuun sen hotellihuoneen verran, niin muu ohjelma illallisia ja passien leimaamista lukuunottamatta oli täysin hakusessa. Kun resortin rouva ehdotti kuumilla lähteillä käymistä, oli se tervetullut idea, varsinkin kun ei olla koskaan sellaisissa pulikoitu. Sitä paitsi, kuumien lähteiden mahdolliset terveysvaikutukset riittävän pitkään jatkuneeseen vatsatautiin olivat nekin luonnollisesti tervetulleita. Yritin löytää tähän jotain informaatiota netistä, mutta kuten resortin emäntä pahoittelikin, niin paikalliset viranomaiset eivät valitettavasti ole panostaneet paikan mainostamiseen. Sijainti osui kuitenkin lähes raja-aseman (Wang Prachan) viereen ja jonkinlaiset koordinaatit saatiin hotellin emännältä. Niitten avulla ja navigaattorin suurella avustuksella sinne sitten suunnistettiin. Ilman koordinaatteja ja apuvälineitä olisi ollutkin melko toivotonta löytää perille, ja eksyttiinhän me tälläkin kertaa, kuinkas nyt muuten.

    En tiedä kuinka woodoota moiset kuumat lähteet ovat, mutta sinne jäi meikäläisen vatsakrampit. Kun hikoilet meidän saunalämpötiloissa olevissa altaissa, käyt vilvoittelemassa kylmässä suihkussa, palaat kuumiin altaisiin ja teet sitä sen useamman kerran peräjälkeen, niin ihmekös tuo. Vaikka täällä on kuuma ja hikoiltua tulee lähes päivittäin, niin en voinut mielikuvitellakaan kuinka paljon hikeä pukkasi ulos vielä pitkään lähteiden jälkeen. Tämä johtuu kuulemma kuona-aineitten poistumisesta kehosta, mikä kuulosti tähän kramppaavaan kroppaan erittäin tervetulleelta. Myrkkyjen häätöön lienee perustunut myös allekirjoittaneen 'ihmeparantuminen'.

    Hoidon jälkeen olisi kuulemma ollut ihan parasta nauttia kookospähkinän vesi, koska kuona-aineitten häädöstä johtuen elimistö olisi imenyt kookosvedestä kaikki mahdolliset vitamiinit janoonsa. Tämän kertoi eräs kuwaitilainen herrasmies, joka Satuniin perehtyneenä tiesi kertoa myös sen, että kyseisten kuumien lähteitten alkulähde oli niin kuuma, että siinä pystyy keittämään jopa kananmunia.


    Kuumat lähteet Satun Thaimaa
    Kuumilla lähteillä

    Paikalta saa tällaisia kummallisia mekkoja käyttöön ja ilmeisesti bikineissä meneminen ei ihan suotavaa olekaan.

    Kuwaitilainen herrasmies 

    Parasta elämässä on kohtaamiset, ihan aina. Ja parhaat kohtaamiset tapahtuvat lähes poikkeuksetta paikoissa, joissa ei itsesi lisäksi ole muita turisteja. Niissä 'aidoissa' paikoissa, joita turismin tuomat epäkohdat eivät vielä ole pilanneet ja joissa 'kanssaturistiin' törmääminen on aina jotenkin yllättävää. Vaikka Satun ei sijaitsekaan millään autiolla saarella keskellä ei mitään, niin ei se varsinainen turistikohde silti ole. Omasta mielestäni voisi ollakin ainakin upean luontonsa puolesta, sillä alueelta löytyy vesiputouksia, kansallispuistoja, kuumia lähteitä, luolia ja vaikka mitä. 

    Kuwaitilaisesta herrasmiehestä sen verran, että törmäsimme häneen resortissamme. Koska hän meidän lisäksemme oli resortin ainoa vieras, oli emännälle kunnia-asia saattaa meidät yhteen. Herrasmies oli tullut hotellille alkuun kahdeksi yöksi, rakastunut paikkaan ilmeisen tulisesti ja päättänyt jäädä. Kuuleman mukaan hän on etsimässä Thaimaasta itselleen rauhallista maaplänttiä, jonnea sitten erakoitua viljelemään jotain luomua ja taivaallista. Tällä kuwaitilaisella oli naisystävänsä kanssa tapana grillailla joka yö aamukolmeen ja alkuun resortin henkilökunta olikin ystävällisesti auttamassa grillijuhlissa, mutta kun jatkuva öitten valvominen oli johtanut unissakävelijöitten invaasioon ja käynyt henkilökunnalle lopulta liian raskaaksi, oli tästä kohteliaasta tavasta luovuttava. Voi mahoton sentään... 

    Paikallisten mutalätäkkö 

    Mieleenpainuvin Satunista löytämämme paikka oli kuitenkin paikallisten rakentama 'Slip N Fly'-vesipuisto. Ilman kuwaitilaista senioria emme olisi tienneet tästäkään, sillä siitä ei tiedetty edes resortissa. Koska olimme törmänneet kuwaitilaiseen jo toistamiseen lyhyen visiittimme aikana kuumilla lähteillä, niin mehän olimme hyvinkin jo vanhoja ystäviä. Kun olimme lähdössä kuumilta lähteiltä kuka minnekin, kuwaitilainen (valitettavasti nimi on jo unohtunut, sillä yhteystiedot jäi sovitusta huolimatta vaihtamatta) mies kehoitti meitä vielä pyörähtämään paikallisten rakentamalla mutalätäköllä. 'Ajatte tuosta vaan tohon suuntaan, käännytte oikealle ja pysähdytte siihen, missä on tien reunaan pysäköityjä autoja' ja se on sitten siinä. Ahaa okei, eiköhän me löydetä! Mehän tunnetusti löydetään ihan mitä vain, ennemmin tai myöhemmin... 

    Ei tiedetty mitä oli odotettavissa, mutta kuwaitilaisen sanojen mukaan se olisi Miskan päivälle loistava lopetus. Ja nyt on kyllä pakko sanoa, että olen takuulla nähnyt elämäni sympaattisimman vesipuiston. Ei mitään krumeluuria tai ylihinnoiteltua potaskaa, vaan ihan uniikkia itserakennettua meininkiä, josta oltiin erittäin ylpeitä. Me oltiin tietenkin oikeasti ihan turisteja ainoina valkonaamoina koko paikassa. Satunissa oli oikeastaan kummallinen fiilis aina, kun Miska astui autosta ulos. Sellainen jännä tunne, kuin olisi liikkunut jonkun pop-tähden seurassa. Tytöt alkoivat punastellen kikattamaan ja pojat tökkimään tyttöjä, ettei heiltä varmasti jäisi huomaamatta paikalle ilmestynyt kummajainen. Ja kyllä ne tyttöjen äiditkin olivat seurassamme liikkuneesta 'pop-tähdestä' yhtä innoissaan. Kokemus oli kieltämättä aika hauska.

    Tämä vesipuisto on siis jossain kuumien lähteiden lähettyvillä ja ainoa koordinaatti jonka pystyn antamaan on tämä: https://goo.gl/maps/Fc4fF1dhEku. Voit halutessasi laittaa tämän vaikka puhelimesi navigaattoriin ja sitten ei muuta kuin onnenpotku takalistoon! Siellä kannattaa ehdottomasti käydä, sillä paikka oli täysin omanlaisensa ja paikalliset toivottivat meidät sydämellisesti tervetulleiksi. Pientä naposteltavaa löytyy myös, kuten jäätelöä ja nuudeleita, eikä hinta ainakaan päätä huimaa. Jos oikein kylteistä ymmärsimme, niin se oli noin 60 senttiä/hlö sisältäen jalkojen uittamisen Thaimaalle kuuluisissa kala-altaissa. Niissähän jalkojesi kimppuun hyökkäävät pikkukalat nakertavat jaloistasi kuolleen ihon pois. Sekin oli kutkuttava kokemus.


    Paikallisten oma vesipuisto on superhalpa ja erittäin hauska!

    Vesi tulee lähistön vesiputouksilta, joissa ei nyt ehditty käymään

    Kala-altaat. Tonne siis jalat ja johan lähtee kuollut iho.

    Koh Lipen Luca

    Viimein sitten se Luca. Kuten mainitsin edellisessä kirjoituksessani, niin ensimmäisen päivän illallisella On's ravintolassa Satunissa törmäsimme italialaiseen antropologiin. Olimme ainoat ravintolan terassilla istuvat asiakkaat, kun Luca astui sisään tervehtien tuttavallisesti paikan valoisaa emäntää. Koska olimme aiemmin kertoneet emännälle olevamme Suomesta, sana kiiri Lucan korviin välittömästi. 'Mita kuuluu, salmiaaakki, matti nuukanen, poron kaaristjus' ja muuta yhtä koomista alkoi pulputa Lucan suusta saman tien. 'Miten ihmeessä'-  oli ensimmäinen ajatus, mutta syy hienoon suomen kieleen selvisi pian. Luca on aikoinaan seurustellut kuusi vuotta Oulunkylästä kotoisin olevan suomineidon kanssa (tämäkin nimi valitettavasti unohtui jo), kiertänyt Suomea ristiin rastiin jopa paikoissa joissa itse en ole vielä käynyt ja tutustunut tietenkin kaikkeen mahdolliseen suomalaisittain oleelliseen. No me oltiin kohtaamisestä yhtä innoissamme kuin Lucakin. Hänelle oli ilo päästä verestämään muistojaan ja meistä oli luonnollisesti äärimmäisen hauskaa törmätä niinkin hiljaisessa paikassa 'melkein suomalaiseen'.

    Luca oli kova puhumaan, eikä lähtemisestä meinannut tulla mitään. Lyhyen kohtaamisen aikana ehdittiin kuitenkin läpikäymään syyt, miksi Italiaan ei voinut jäädä (joka puolelle levinnyt mafia) ja mistä syystä Koh Lipestä valikoitui kaverille seuraava sijoituskohde. Voin hyvin kuvitella, että antropologiaa opiskellut (lyhyesti ihmiselämän ymmärtämistä kaikissa muodoissaan) tyyppi on valtavan kiinnostunut tutustumaan esimerkiksi Lipen alkuperäisväestöön 'Sea gypsies', tai thaimaalaisittain Chao Leh. Tai kuten Luca itse sanoo, Lipellä asuva 'hänen kansansa' on Urak Lawoi'.

    Silloin 12 vuotta sitten Lipellä ei ollut juuri mitään. Nykyään sieltä löytyy kuulemma myös pankkiautomaatit, betonoitu rantatie, resortteja ja tietenkin jopa liikaa turisteja. Se mikä Lucaa harmittaa, on alkuperäisväestön kutistuminen minimiin ja heidän olojensa jatkuva huononeminen. Ajan saatossa heidän maitaan on ostettu ja myös ryövätty, heidän läsnäolonsa on tehty koko ajan ahtaammaksi ja epämukavammaksi, jonka johdosta tämä alkuperäinen kansa on vähitellen häviämässä kokonaan. Nämä ovat näitä turismin mukanaan tuomia ikäviä epäkohtia, joita ei aina reissuillaan tule edes ajatelleeksi.

    Luca pyörittää saarella Blue Tripes Garden Beach Resorttia, joka sijaitsee saaren suosituimmalla Pattaya beachillä. Resortin pyörittämisen ohella Lucan elämäntehtävä tuntui olevan Chao Leh- ihmisten oikeuksien puolustaminen ja heidän tarinansa kertominen. Meidän kohtaamisemme aikana tarina jäi valitettavan torsoksi, mutta aion lunastaa Lucan lupauksen mahdollisimman pian; päästä hänen kanssaan tutustumaan Lipen alkuperäisväestöön ja varsinkin heimon isoäitiin, jota Luca tuntui arvostavan suuresti. Kun Lucan on aika lähteä saarelta, hänen aikomuksenaan on jättää resorttinsa alkuperäisväestön pyöritettäväksi. Ihana ajatus.

    Arvatkaa mitä Luca sanoi meistä suomalaisista? Me olemme ehdottomasti rehellisiä ja lojaaleja. Tähän Luca vielä painotti, että hän todella tarkoitti sen suurena kohteliaisuutena. Melko hienoa, vai mitä?

    Donsakista löytyy myös rantoja
    Donsakin rantamaisemaa

    ja mukavia lounaspaikkoja

    Seatran lautta Donsakista Koh Samuille
    Lautalla matkustaminen on itse asiassa aika mukavaa. Välillä voi törmätä vaikka koiranpentuihin.

    Aina on mukava palata kotisaarelle näissä upeissa maisemissa!
    8
    Back to Top