Kurre - Thaimaan pohjoisimmassa kaupungissa

Linja-autolla Chiang Maista Mae Saihin

Runsas viikko Chiang Maissa vierähti turhankin nopeasti, ja piti ruveta miettimään pakomatkani ehkä tärkeintä osiota eli passin leimaamista maan rajojen ulkopuolella - tehtävä, joka on hoidettava ennen kuin edellisestä leimaamisesta on kulunut 90 päivää. Chiang Maista tehdään kyllä järjestettyjä ns. visa run -matkoja pohjoisen Myanmarin rajalle, mutta halusin matkustaa omatoimisesti ja viettää samalla pari yötä Mae Saissa. Linja-automatka VIP-bussilla taittui noin neljässä ja puolessa tunnissa. Matka ei ole kovin pitkä, mutta vuoristotiet ovat mutkaisia ja jyrkkiä, joten meno ei voi olla kuin formularadalla.

Saavuin linja-autoasemalle, mutta vaikka mopo- ja lavatakseja oli pitkä rivi, ei kukaan tuntunut tietävän, missä lomakyläni, kahdeksan asuntoa käsittävä bungalowalue Baan Buapatumma sijaitsi. Totta kai minulla oli kännykässäni hotellivaraukseni puhelinnumeroineen, joten kuljettaman soittaman puhelun jälkeen lavataksi löysi perille. Bungalowalue on suhteellisen uusi ja sijaitsee keskellä thaimaalaista asutusta, muttei kuitenkaan kohtuuttoman kaukana Mae Sain varsinaisesta keskustasta.

Muutaman sadan metrin päässä sijaitsevassa paikallisessa ravintolassa menyy oli pelkällä thain kielellä, eikä henkilökunta osannut englantia. Menyyssa olevat kuvat auttoivat toki tilaamista, ja erittäin heikosta paikallisen kielen osaamisestani huolimatta sain tilatuksi ison Singha-oluen jäillä, paistettua riisiä kanalla ja papaijasalaattia kahdella chilillä; näköjään osaan kieltä kuitenkin sen verran, etten kuole nälkään, enkä polta suutani liian tulisilla ruoilla. Runsaan neljän euron illallisen jälkeen maistui yöunet kohtuullisen kylmässä huoneessa. Pohjoisessa voi oikeasti olla kylmää marraskuun alusta helmikuun loppuun. Jälkeenpäin katsoin netistä, että yön alin lämpötila oli ollut 17 astetta.

Baan Buapatumma

Pohjois-Thaimaa
Tilapäiskotini lähikatu

Pihalta näkyvät maisemat

Passin leimaaminen

Olin sopinut, että mopotaksi vie minut rajalle seuraavana aamuna. Aamu valkeni kirkkaana ja koleahkona, ja olin kiitollinen siitä, että olin ottanut kesätakkini mukaan. Kesätakista oli ollut hyötyä jo linja-automatkalla, koska thaimaalaisissa busseissa ilmastointilaite yleensä puhaltaa yhtä kylmällä kuin paikallisissa R-kioskeissa. Mopotaksilla siis mentiin, ja satuttiin kypäräratsiaan. Hämmennykseni oli aikamoinen kun poliisit päästivätkin meidät ohi. Kuljettajani selitti että Mae Saissa riittää, että vain kuljettajalla on kypärä - aivan kuten Samuin saarellakin vielä vuosi sitten. Laki ei ole sama kaikkialla hymyjen maassa. Leimasin itseni ulos Thaimaasta, ja menin Myanmarin maahantuloviranomaisten toimiston tiskille maksamaan 500 bahtin maksun, joka oikeuttaa viipymään Myanmarin puolella alkuiltaan asti. Passia ei saa mukaansa, mutta kuittia vastaan saa passin takaisin maasta poistuessa.

Sain nelisen tuntia kulumaan Thachileikin kaupungissa. En tehnyt sen kummallisempaa kuin kiertelin kävellen rajakortteleita. Moni thaimaalainenkin tulee tänne, koska Myanmarin puolella hintataso on vielä halvempi kuin Thaimaassa. Välillä istahdin ravintolaan, tilasin pirtelön ja seurasin maailman menoa. En voi olla ihmettelemättä, miten paljon Thachileik on muuttunut kymmenessä vuodessa. Kymmenen vuotta sitten Mae Sai ja Thachileik olivat kuin eri maailmoja. Enää ero ei ole niin suuri.

Kymmenen vuotta sitten tässä liikenneympyrässä näki vain härkävaunuja savisella tieosuudella.

Alkeellisilla, bambusta tehdyillä rakennustelineillä roikkuva mies puhdistaa neljännen kerroksen seinää.

Hedelmämyyjä.

Myöhäislounas joen varrella

Myanmarin puolella olisi voinut ostaa vaikka mitä, mutta en ostanut mukaani edes verovapaita savukkeita, koska bungalowissa odottavassa repussani ei olisi ollut ylimääräistä tilaa edes tulitikkurasialle. Kävin siis lunastamassa passini ja leimasin sisään Thaimaahan. Rajakaupunkeja erottaa toisistaan Sai-joki, joka samalla muodostaa luonnollisen rajan maitten väliin. Joen varrella on joitakin mukavia ravintoloita, joissa voi nauttia yksinkertaisia ja edullisia ruoka-annoksia. Matka majapaikkaani ei ollut kuin pari kilometriä, mutta koska olin mielestäni kävellyt tarpeeksi, päädyin taas noin euron maksavaan mopotaksivaihtoehtoon.

Mae Sai on melko vilkas rajakaupunki, jossa voi ihan hyvin viettää muutaman päivän, ja jos ympyrät alkavat tuntua liian ahtailta, voi lähteä vaikka Kultaiseen kolmioon, jossa Thaimaa, Myanmar ja Laos kohtaavat. Hotelleilla, matkatoimistoilla ja takseilla on tarjolla vaikka millaisia mielenkiintoisia retkiä. Jos on mielestään jo nähnyt rantoja tarpeeksi ja haluaa tutustua thaimaalaiseen elämään muualla kuin tavallisten turistireittien varrella, suosittelen lämpimästi että hakeutuu juuri Mae Sain kaltaiseen kaupunkiin ja majoittuu hiukan varsinaisen keskustan ulkopuolelle; Thaimaa on maantieteellisesti kaksi kertaa isompi kuin Suomi, ja tutustumisen arvoisia paikkoja riittää taatusti.

Joku saattaa väittää, että jossakin ei ole kuin rumia rakennuksia tai tyhjää maaseutua, mutta mielestäni juuri näissä paikoissa löytyy thaimaalaisuus, johon ei välttämättä pääse tutustumaan turistialueilla. Ei tarvitse olla huolissaan siitä että kuolisi nälkään tai tulisi huijatuksi; thaimaalaiset ovat sydämeltään erittäin lämpimiä, eikä kielitaidon puute ole yleensä esteenä matkustamiselle - elekielellä sekä sormia ja käsiä käyttämällä pärjää pitkälle. Ja hymy on aina eduksi!

Sai-joki

Paluu Chiang Maihin


Parin päivän Mae Sai ja Thachileik -vierailuni oli päättymässä, ja taas turvauduin mopotaksiin mennessäni linja-autoasemalle. Iltapäivällä taivas pilvistyi, ja jo Mae Saissa tuli muutama vesipisara. Paluumatkalla alkoi sataa enemmänkin, ja rekkoja oli yllättävän paljon liikkeellä. Kiemurtelevilla vuoristoteillä jonot liikkuivat etanavauhtia jo pimenneessä illassa, ja saavuimme sateiseen Chiang Maihin vasta myöhään perjantai-iltana. Sain kuitenkin vielä nauttia Chiang Main tunnelmasta kokonaisen viikonlopun maanantai-iltapäivään asti.

Mae Saista Chiang Raihin kulkeva vaatimattomampaa mallia oleva linja-auto.

Matkaliput tilattava ajoissa

Itse asiassa minulla oli tarkoitus palata etelään lentoteitse, mutta nettisivustoilta kävi ilmi, että halpalentoyhtiöillä ei enää ollut lippuja ennen joulua, vaikka tarkastin sivustoja jo viikkoa ennen suunniteltua paluuaikaa. Bangkok Airwaysin suora menolento Samuin saarelle olisi maksanut 9000 THB eli lähes 250 euroa; en kuitenkaan suostu maksamaan kotimaan lennosta yhtä paljon kuin maksan asunnostani vuokraa sähköineen ja vesineen kahdessa viikossa. Päätin, että matkustan yöjunan makuuvaunussa Chiang Maista Bangkokiin runsaalla 20 eurolla ja Bangkokista Surat Thanin kaupunkiin noin 15 eurolla. Varasin kaikki lippuni Galare Guest Housen vastaanotosta, ja sieltä myös haettiin sekä linja-autoliput linja-autoasemalta että junaliput juna-asemalta pientä maksua vastaan. Katsoin, että pääsen sillä tavalla paljon helpommalla.

Chiang Main rautatieasema.

Vuorokauden kestävät junamatkat

Yöjuna lähti asemalta maanantaina 19.12. klo 17 ja saapui Bangkokin Hua Lamphongin päärautatieasemalle vain puolisen tuntia myöhässä seuraavana aamuna. Ehdin hyvällä marginaalilla klo 8.05 lähtevään Surat Thanin junaan. Pidän junassa matkustamisesta. Junat eivät ole samaa standardia kuin Suomen Pendolinot, mutta niissä on tunnelmaa. Matkustin Bangkokiin toisen luokan makuuvaunussa, jonka istuimet muutetaan vuoteiksi muutaman tunnin matkustamisen jälkeen. Yöjunassa matkustaminen ei ehkä sovi ääniyliherkille eikä sellaisille, jotka eivät pysty nukahtamaan kovin helposti. Itse nukuin kohtuullisen hyvin aamuun asti, jolloin junaemäntä toi minulle edellisenä iltana illallisen yhteydessä tilaamani kahvin; harvoin saa aamupalan sänkyyn.

Surat Thaniin lähtevä päiväjuna oli huomattavasti uudempaa kalustoa kuin yöjuna. Aivan matkan alussa univormuun pukeutunut mies piti jokaisessa vaunussa thain kielellä pitkän luennon tupakointikiellosta ja junassa tupakoimisesta seuraavista sakoista ym. Harvalle falangimatkustajalle sama mies tuli myöhemmin kertomaan samat asiat englanniksi - tiivistettynä kahteen lauseeseen. Yöjunassa junaemäntä ilmoitti, että vessoja saa käyttää tupakkahuoneina. Eivätkä vessat todellakaan haisseet tupakansavulle; olivathan ikkunat auki ja tuuletus siinä mielessä kunnossa että piti kammata hiukset jokaisen vessassa vedetyn savukkeen jälkeen. Surat Thanin junan isännät ilmoittivat että juna pysähtyy sekä Hua Hinissa että Chumponissa viideksi minuutiksi ja että sen verran oli aikaa käydä junan oikeanpuoleisella laiturilla tupakoimassa. Heavy-nikotinistille kaksi tupakkaa yhdeksässä tunnissa on vähän, mutta selvisin koettelemuksesta Surat Thaniin asti.

Junassa lipun hintaan sisältyneestä lounaasta huolimatta oli jo hiukan nälkä. Juna-asemalta paikallisbussilla lähes tunnin kestäneen matkan jälkeen kirjoittauduin sisälle vakiohotelliini My Place, josta onneksi löytyi vapaa huone sesonkiajasta huolimatta. Ja iltamarkkinoilla syödyn illallisen jälkeen yöunet maistuivat taivaalliselta 26 tunnin matkustamisen jälkeen.

Makuuvaunu, jossa istuimet muutetaan vuoteiksi jossakin vaiheessa iltaa.

Mukavaa uudenvuoden odotusta!

Kurre


0

Lomille lompsis

Koulut joulutauolle

On se reipas, meidän 13-vuotias miehen alku. Koko syksy on painettu koulua ja fudistreenejä säästä riippumatta. Koulupäivät kokonaisuudessaan on melko pitkiä, siihen kun vielä treeneihin suoraan koulusta, niin päivän pituudeksi tuleekin jo yli 11 tuntia. Ja silti, mitä jaksan ihmetellä suuresti, opiskeluinto on ollut vähintäänkin ihailtavaa. Joinain päivinä saatoin jopa olla uskomatta, että kaikki läksyt on hoidossa ja kokeisiinkin on luettu, mutta nyt epäilyt lähinnä hävettää. Hyvin on hommat hoidettu, kun todistusta katselee.

kansainvälinen koulu koh samui
Miska ja koulukavereita.

Monet koululaisten vanhemmat Suomessa on tuskastelleet Wilman kanssa (niin minäkin jo vuosia) lähinnä siksi, että valtaosa 'normilasten' palautteista oli yleensä aina negatiivista ja äärimmäisen harvoin opettajilla oli aikaa laittaa Wilmaan mitään positiivista. Ehkei se ollut tarkoituskaan, en tiedä, mutta negatiivisten palautteiden läpikäyminen ja niihin vastaaminen päivästä toiseen oli jäätävän raskasta. Tunnelma itsellä oli sellainen, että helvetti soikoon, kuinka kaikki voi muka päivästä toiseen mennä päin takapuolta? Eikö se oma jantteri tee ikinä mitään oikein? Harvemmin kuitenkaan tuli  kiitosta tai kehuja minkään kanavan kautta.

Vähän jännitti Miskan todistus tästä kansainvälisestä koulusta (Lamai International school). Kun sen viimein sai opettajan henkilökohtaisesti antamana käteensä, ei voinut kuin silmäkulmiaan pyyhkien lukea opettajien laittamia arvosteluja. Hyvänen aika, meillähän onkin valloittava, fiksu, erittäin taitava ja omilla aivoillaan hienosti ajatteleva teini, jota on kunnia saada opettaa. Siis mitä? Wau.

Tästä on hienoa lähteä lomille.

kansainvälinen koulu koh samui
Joulujuhlat

joulupukkikin oli, ja sillä oli kuuma

kansainvälinen koulu koh samui
Tomppa ja Miskan liikunnan ope, joka on myös Miskan jalkapallojoukkueen valmentaja

kansainvälinen koulu koh samui
mukana oli myös oppilaitten järjestämiä kilpailuja

kansainvälinen koulu koh samui
pientä joulujuhlanäytelmääkin oli luvassa

Lomalle viimeinkin

Mieheni ystävä juuri totesi, että 'aika hauska ajatus, että te lähdette lomalle sieltä, minne moni tulee lomalle, tai ainakin haluaisi tulla'. Mutta näin se on, me lähdetään lomalle. Ja me lähdetään Balille, viimeinkin. Vaikka täältä on - ainakin Suomeen verrattuna - todella edullista ottaa nokka kohti Balia, niin me ei olla koskaan sinne eksytty. Se oli unelmakohteitani reilu 20 vuotta sitten, mutta parempi mennä edes nyt, vaikka ei kommentit Balin nykykunnosta kovin mairittelevia olekaan; aussituristien bilepaikka (Kuta), rannat pilattu ja täynnä roskaa sun muuta. Se on nyt mentävä sitten omin silmin toteamaan.

Canggu

Me valittiin ainakin alkuun sijoituspaikaksi Canggu, josta ei niin hirveästi löydy blogikirjoituksia. Canggu on kuulemma surffareitten ja skeittareitten kohde, sillä sieltä löytyy yllättäen paljon skeitattavaa. Vaikka me ei lähdetäkään reissuun skeittilaudat kainalossa, niin esikoinen kavereineen tekee niin. Balin reissun ollessa meille ensimmäinen, ei paikalla niin ollut väliä. Canggu kävisi yhtä hyvin ja jopa paremminkin kuin esimerkiksi Kuta, joka on siis täysin pilalla. Tai niin ne ainakin väittävät. Ubudissa on pakko käydä, se taitaa olla niitä harvoja Balin kehuttuja kohteita, mutta muuten taidetaan vuokrata skootterit ja mennä fiiliksen mukaan. Balin vinkkejä otetaan kyllä riemuiten vastaan. Olisiko sinulla heittää niitä?

Aikaa Balilla on vain reilu viikko, sillä päätettiin tälle lomareissulle yhdistää myös pakollinen vuosittainen viisumireissu Penangille. En jaksa kovinkaan paljon enää innostua Penangista, ja se johtunee juurikin tuosta 'pakollisuudesta'. Vuoden bisnesviisumia Thaimaahan ei näyttäisi saavan muualta, vaikka kuinka ollaan etsitty vaihtoehtoja. Jos jollain on tästä muuta varmaa tietoa, niin otetaan sekin kiitollisena vastaan.

Eiköhän tästäkin seikkailu saada

Mitä tapahtuu Balilla, tai minne nyt sitten 'eksytäänkään', siitä sitten jatkossa. Meidän viisumireissut ilman ylimääräisiä seikkailuja ja säätöjä ovat aika harvinaisia, joten eiköhän jotain keksitä nytkin. Toistaiseksi tilanne on vielä se, että ylihuomenna on lähtö, eikä meillä ole edes maastapoistumislippuja hankittuina. Kirjanpitäjältäkään ei olla vielä saatu viisumiin tarvittavia papereita, eli meille tyypillistä viime hetken hässäkkää on ilmassa. Ja huomenna on jouluaatto. Mutta eiköhän tämä tästä.

Hyvää joulua ihanat lukijat Suomessa ja muualla!

Loppuun vielä kuvia Samui Football golfista, joka on aina yhtä hauskaa. Varsinkin jos on nuorisoa messissä, niin kannattaa käydä tsekkaamassa. Kirjoitin siitä mm. täällä.

Sopii älyttömän hyvin kaikille lapsenmielisille

Meillä katosi pallo ja sitä sitten etsittiin bambujen ja palmujen seasta, ylhäältäkin :)

Kaunis 18- reikäinen kenttä, jossa haasteita piisaa

Kenttä on melkein kuin joku kasvitieteellinen puutarha

taidettakin löytyy

ja kanojen lisäksi nyt oli myös villi koiranpentu

Aika ihana, vai mitä? Noi kookospähkinät on myös meidän koirien suurta hupia
10

Pako Pohjois-Thaimaahan

Kun Samuilla sataa ja tulvii, Kurre pakkaa yleensä toimistonsa reppuun ja lähtee liikkeelle. Niin myös tänä vuonna. Onneksemme näistä Kurren reissuista syntyy usein myös tarinoita blogiin, ja tässä niistä jälleen yksi. Lähtekääpä Kurren kyydissä pohjoiseen:

Samuin joulukuun alun sateet ja tulvat

Samuilla tämän vuoden syksy oli harvinaisen kuiva ja kaunissäinen. Keskiviikkona 30.11. sain erään pitkän, monta viikkoa kestäneen ruotsinnoksen valmiiksi ja ajattelin pitää muutaman päivän vapaata ja nauttia elämästä. Torstaina hoidin juoksevia asioita, ja perjantaina alkoi sataa - aluksi hiljaa, mutta lauantain vastaisena yönä yhä voimakkaammin. Tässä artikkelissa väitetään, että Samuilla satoi 48 tunnin aikana 90 mm vettä. Kyllä sitä vettä olikin.

Lauantain vastaisena yönä minun piti blogiemännän ja hänen miehensä kanssa vietetyn erittäin maukkaan lammasillallisen jälkeen poiketa skootterillani Chawengin keskustaan, mutta kadulla oli niin paljon vettä, että kulkuvälineeni sammui vesimassojen puolessavälissä puolisen kilometriä ennen määränpäätäni. Ei auttanut kuin taluttaa skootteri kuivemmalle katuosuudelle. Onneksi pääsin kotiin - ei mitenkään kastumatta, mutta kuitenkin.

Lauantaina heräsin virkeänä ja uteliaana uuteen päivään. Sadetta piisasi, mutta iltapäivällä sade hellitti sen verran, että päätin lähteä vilkaisemaan tulvia ja ottamaan valokuvia. Huomasin terassillani läpikastuneet kenkäni ja ajattelin nostaa ne kylpyhuoneen puolelle. Kiireessäni otin vettä valuvat kengät ja liukastuin olohuoneen kaakelilattialla. Vasen nimetön vääntyi 90 asteen kulmaan. Sain sormen kuitenkin väännetyksi jotenkuten suoraksi, mutta niveltä en saanut kohdalleen. Piti lähteä kahlaamaan vesissä 500 metrin päässä sijaitsevaan sairaalaan, josta minut lähetettiin toiseen sairaalaan, koska sormi ei ollut vain sijoiltaan vaan myös murtunut, Toisessa sairaalassa sanottiin, että sormi leikattaisiin seuraavana päivänä. Minulla oli kuitenkin sovittuna rutiinitarkastus mantereella sijaitsevassa Thaksinin sairaalassa maanantaina, joten päätin odottaa ortopediaa siihen asti. Thaksinin sairaalan ortopedi saikin nivelen väännetyksi paikalleen ja sormen oikeaan asentoon; sormi kiinnitettiin tiukasti lastaan, ja ortopedin mielestä paraneminen kestää kolmisen viikkoa.

Muuttuneet suunnitelmat

Olin pakannut reppuuni mukaan sen verran, että voisin ihan hyvin mennä muualle, jos Samuin tulvat jatkuisivat. Ja niinhän ne jatkuivat. Phuketin saarelle taas oli luvattu myrskyä, joten hiukan ajattelin suuntautua Hua Hiniin. Mutta koska en tänä vuonna ollut käynyt pohjoisessa, siellä sattui olemaan suomalaisia ystäviäni käymässä, piti joka tapauksessa käydä jollakin rajalla leimaamassa passia ennen joulukuun loppua ja sain suoran lennon Suratthanista Chiang Maihin kohtuuhintaan, lähdinkin pohjoiseen. Perillä odotti täydelliset ilmat.

Näkymät hotellini ravintolasta

Chiang Mai
Vene Ping-joella
 
Päivän retki Chiang Main vuoristoihin

Olen jollakin tavalla kyllä tykästynyt Chiang Maihin ja kaupunkia ympäröivään vuoristoon. Kaupungissa ja lähiseuduilla riittää näkemistä ja kokemista. Kannattaa vähän surffailla vaikkapa rantapallo.fi-sivustolla ja tutkia, mitä kaikkea on tarjolla. Viime vuonnakin olin ystävieni kanssa vuoristoretkellä. Tänä vuonna vuokrasin auton kuskeineen hotellistani - Galare Guest Housesta - ja lähdimme kolmen hengen porukassa tutustumaan kuninkaalliseen talvipalatsiin, Don Suthepin huipulla sijaitsevaan temppeliin ja kuningattaren kasvitieteelliseen puutarhaan. Kuninkaallisen talvipalatsin puutarhassa kukkivat tähän vuoden aikaan Suomen kesässäkin viihtyvät kukat, joten siinä mielessä puutarha ei tarjoa hirveästi eksotiikkaa. Toki valtavat joulutähtipensaat ja pasuunakukat olivat näyttävät. Suthep-vuoren huipulta on erinomaiset näkymät kaupungille ja kasvitieteellisessä puutarhassa riittää ihmettelemistä. Kolmannen nähtävyyden jälkeen oli jo sen verran nälkä, että piti pysähtyä myöhäislounaalle. Ravintolan sijainti sorisevan puron vieressä oli lähes täydellinen. Syömisen jälkeen olisi maistunut päiväunet, mutta matka jatkui.

Joulutähti ja pasuunakukka sulassa sovussa keskenään

Vieraskynäilijä Suthep-vuoren temppelin rappusissa

Kuningattaren kasvitieteellisessä puutarhassa oleva kävelysilta, josta pääsee katsomaan viidakkoa lintuperspektiivistä

Orkideoita puutarhan eräässä kasvihuoneessa

Timo ja Seppo tilaamassa ruokaa

Solisevan puron ääressä

Hmong-vuoristoheimon kylä

Olin aikaisemmin käynyt Hmong-vuoristoheimon kylässä, mutta en juuri tässä kylässä - Pha Nok Kok. Myöhään iltapäivällä ei turisteja enää näkynyt, ja olimme ainoat falangit tutustumassa kylään mainion oppaamme ja rauhallisen kuljettajamme Tuun johdolla. Törmäsimme vanhaan naiseen, joka kutsui meidät hänen yksityismuseoonsa. Kukaan meistä ei ollut ikinä käynyt niin primitiivisessä museossa, ja paljain jaloin maalattialla tallusteleva mummo esitteli meille hamppukuidun valmistamisen eri työvaiheita. Yleensä kylässä on joitakin myyntikojuja, joissa kyläläiset myyvät käsin valmistettuja tuotteitaan aikaisemmin päivällä. Lämpötila alkoi laskea, ja oli aika palata kaupunkiin.

Hmong-vuoristoheimon lapsia

Phan Nok Kok -kylän naisia lämmittelemässä tulen ääressä

Paluu kaupunkiin

Olimme lähteneet liikkeelle aamukymmeneltä, ja oppaamme ja minä palasimme Galareen iltaseitsemältä. Ja kun yleensä kysytään hintoja, niin eläkkeelle jäänyt kirjanpitäjäystäväni laski, että meiltä kului kolmelta hengeltä yhteensä 4 200 THB (n. 112 euroa). Tuohon lukuun sisältyi auton vuokra, kuljettajan palkka, sisäänpääsymaksut, lounas kohtuullisen kalliissa ravintolassa ja bensat sekä 200 THB:n tipit.

Tekemistä ja kokemista päivisin ja iltaisin

Chiang Mai on erittäin monipuolinen kaupunki, joka taatusti tarjoaa jokaiselle jotakin. Ostosmaniaa kärsiville on jos jonkinlaisia markkinoita, toreja ja putiikkeja, seikkailunhaluisille vuoristopolkuja pyörällä laskettelimen voi olla mieleen, eläimistä kiinnostuneille valtava eläintarha, kulttuurimatkailijalle löytyy temppeleitä ja vaikkapa tanssiesityksiä, ja luontoa rakastavat voivat lähteä vaellusretkelle vuoristoon. Kannattaa siis tutkailla, mitä kaupungissa tapahtuu. Ja syksyistä monipäiväistä Loy Krathong-juhlaa pitää nähdä ja kokea ainakin kerran elämässään. Loy Krathongista olen kirjoittanut parikin juttua aikaisemmin; jutut löytyvät täältä ja täältä.

Vanhaa kaupunkia ympäröivä vallihauta


Mukavaa joulunodotusta!

Kurre
0

Vapaus reppuun pakattuna

Vapauden maku

Sen maku on niin voimakas, että mikään miedompi ei maistu juuri miltään tai tunnu missään. Elämä on valintoja, ja jossain menneisyydessä meidän porukka on huomaamattaan valinnut vapauden. Silläkin on toki hintansa, kuten esimerkiksi irrallisuuden tunne (kirjoitin siitä täällä) ja ehkä myös jonkin asteinen pennittömyys, mutta silti vapaaksi itsensä tunteminen on järisyttävä fiilis. En vaihtaisi sitä mihinkään. Paitsi ehkä siihen, että olisi pari miljoonaa euroa tilillä ja vapaus silti selkärepussa. Mutta vapaa voi olla ilman niitä ylimääräisiä eurojakin.

Voiko mikään kuva kuvata vapautta tämän paremmin?
Kartano katkolla

Kirjoitin vähän aikaa sitten 'Kartano katkolla' - postauksen, jossa kerroin meidän remonttitalkoista ja siitä, että huushollin uudistetun ilmeen jälkeen omistaja ilmoitti myyvänsä talon. Siis meidän kartanon, voi jumaliste! Kuinka se nyt kehtaakin? Meille annettiin etuosto-oikeus taloon, hintakin oli mielestämme ihan järkevä, joten jäätiin pohtimaan asiaa. Ajatus kartanon omistamisesta kutkutti kyllä, vaikka olisinkin ensin halunnut ostaa Suomesta mökin. Mä lupasin joillekin lukijoille palata tähän kartanonostoaiheeseen, kun olisi lisää kerrottavaa, joten tässä se nyt tulee; vapaus voitti. Me ollaan kuitenkin vasta reilu pari vuotta sitten päästy kunnolla vapauden vietäviksi ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vahvempi sen ote on. Meitä ei enää huvita sitoa itseämme mihinkään materiaan ja sen myötä paikkaan, ainoastaan rakkaisiin ihmisiin ja hyvään oloon.

Tällä hetkellä näin on hyvä olla. Koko perhe on nyt yhdessä koossa, tässä talossa, näillä leveysasteilla ja jos meillä kahden kuukauden päästä on talon etsintä edessä, niin mitä sitten? Oikeastaan sekin ajatus on hullun kutkuttava. Voisi taas aloittaa alusta ihmetellen ja meidän tapauksessa myös nauttien elämän epämääräisyydestä. Ollaan ilmeisesti sen verran omituisia, että uudet alut näyttävät puhaltavan meihin lisää energiaa ja tekevän elämän taas astetta 'mielenkiintoisemmaksi' (voi myös lukea haastavammaksi).

Maailman ihanimpia hetkiä esikoisen kanssa.

ja juniorin

unohtamatta tietenkään tätä karvaista parivaljakkoa.

Tekeekö mieli pidemmille matkoille?

Moni lukija on kysellyt ja valinnutkin pidemmät matkat parin viikon sijaan, sillä vaihtoehtoja kyllä on. Joku jää virkavapaalle, toinen ottaa palkatonta lomaa, tai sitten lopputilin ja lähtee. Tästäkin kirjoitin Vapaus -postauksessani hieman takaperin. Lähinnä kirjoituksen oli tarkoitus antaa vähän ideoita kahden viikon lomien vaihtamiseen pidemmiksi, sillä samoilla lentolippujen hinnoilla on silloin mahdollisuus viipyä pidempään kohteessa, mikä on ainakin muuttamisesta haaveileville järkevää. Kahden viikon lomalla ei paikka millään tule kovin tutuksi, vaikka siellä kävisi 15 vuotta putkeen, mutta kolmen kuukauden lomalla pääsee jo melko hyvin jyvälle. Jos Suomen kotinsa saa vaikka vuokratuksi siksi ajaksi, niin peruselämä täällä on huomattavasti halvempaa.

Kun pystyy jokainen päivä imemään taivaanrannasta energiaa, niin siinä on jotain mahtavaa!

Aika kaunista täällä on muutenkin.

Meillä nuoriso onkin oivaltanut tämän erittäin hyvin. Esikoinen saapui kolmen kuukauden lomalle reilu viikko sitten, hänen ystäviään tulee tiputellen Aasiaan ja yhdessä ryhmä tapaa vajaan kahden viikon kuluttua Balilla. Osa porukasta on tehnyt paljon duunia ennen reissua, osa on jälleenvuokrannut kämppänsä ja toiset taas minimoineet kulunsa. Mutta Suomen talvesta kolmeksi kuukaudeksi Aasian riisipeltoja ja rantoja ihmettelemään kuulostaa loistavalta idealta.

Kun itse olin kaksikymppinen, ei maailma ollut näin pieni. Mikä internet, whatsapp, skype tai edes kännykät? Ei sitä silloin niin vain lähdetty. Nyt onkin aivan mahtavaa seurata sivusta nykynuorison valintoja ja meininkiä. Heistä voisi melkeinpä käyttää termiä 'Vapaana syntyneet'. Maailma muuttuu ja nuoret ovat tällä hetkellä paljon meitä edellä monessa asiassa, eikä vähiten rohkeudessa. Eikä nämä nuoret miehet asu hotelleissa, ne vuokraa porukalla huvilan maksaen kukin 10 euroa/ päivä. Huomattavasti parempi vaihtoehto, kuin nukkua samalla hinnalla jonkun hostellin kapeassa kerrossängyssä.

Eikä pelkästään nuoret tee näin, monissa meissä 'vanhuksissakin' on heränyt eräänlainen kapinamieli kaikkia sääntöjä ja normeja kohtaan. Voiko kukaan ulkopuolinen sanoa mitä voit tehdä, tai kuinka tulisi elää? Kovinkaan moni ei oikeasti halua elää kahdeksasta neljään -kuviota ainoana vaihtoehtona, vaan etsii itselleen sopivampia ja mieluisampia reittejä onnellisuuteen. Maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana, hyvä niin. Elämä olisi kaiketi viisainta elää juuri nyt, sillä loppupelissä huomisesta ei koskaan tiedä.

Meiltä kysytään monesti mikä on meidän suosikkiranta, joten Chawenghan se. Ja tämä tietty spotti siellä :)

Nippu kuntoon

Olen itse henkilökohtaisesti sitä mieltä, että ihmiset on tehty liikkumaan. Näkemään maailmaa ja tutustumaan toisiin kaksijalkaisiin vähän naapuripitäjää kauempana. Välillä polulta harhaan astuen, välillä taas vuoren laelta upeata maisemaa hengittäen. Elämään elämää täysillä. Se elämä, jota me nyt elämme ei varmasti epävarmuudessaan sovi kaikille, mutta jonkinlainen 'riskinotto' ja omalta mukavuusalueelta ulos punkeminen saattaa silti olla erittäin avartavaa. Kannattaa kokeilla, sillä itsestään voi löytää sellaisiakin vahvuuksia, joita ei tiennyt edes olevan. Näillä uusilla 'oivalluksilla' mekin eletään ehkä hieman vähemmän peläten ja enemmän luottaen.

Suosittelin Rosita Juurisen 'Matkaopas vapauteen' -kirjaa Vapaus- postauksessani ja haluan suositella myös Rositan 'Nippu kuntoon'- taloustietoisen reissaajan opasta tilanteeseen, jossa vapaus koukuttaa siinä määrin, että paikoillaan on vaikea pysyä. Nippu kuntoon -oppaassa on loistavia vinkkejä mm. matkakassan kerryttämiseen, miten hankkia lisätuloja tienpäällä ollessa, miten hyödyntää jakamis- ja vertaistalouden mahdollisuuksia matkustellessa (airbnb, housesitting, uber..), sekä monia monia muita.

Rosita on itse loistava esimerkki siitä, miten pystyy matkustamaan ilman kurjistelua, pieniä nautintoja myöskään unohtamatta. Simppelillä elämäntavalla ja sopeutuvalla asenteella kulut pystyy puristamaan hyvinkin pieneen, kun tavoitteena on matkustella enemmän tai jopa elää suurin osa vuodesta maailmalla. Rosita (kuten myös mekin) saamme usein vastata kysymykseen, miten meillä on varaa matkustaa niin paljon? Nippu kuntoon -kirjassa Rosita jakaa hyväksi kokemansa keinot edulliseen matkusteluun ja jakaa parhaat vinkkinsä sinun kanssasi. Vahva suositus kirjaan!

Lue lisää ja tilaa Nippu kuntoon - Taloustietoisen reissaajan opas koodilla 'thaimaanranta' tästä 10% alennuksella:

Koodilla 'thaimaanranta' saat kirjasta 10% alennuksen
Matkaopas vapauteen -kirjan ja Nippu kuntoon! -kirjan voi tilata myös kätevästi kimpassa yhteishintaan 25€ ja saada molemmista koodilla 'thaimaanranta' 10% alennuksen. Tilauksen pääset tekemään tästä

Kirjat yhteishintaan 25€ -10% 'thaimaanranta' -alennus

Ja muuten, jos joku halajaa tähän suuntaan vaikka töiden toivossa, niin blogin kautta voi ottaa minuun yhteyttä. Kerron sitten lisää mahdollisuudesta, joita ystävilläni voisi olla tarjota. 

*kaupallinen yhteistyö
0

Tulvat ohi & Clean the beach boot camp

Loppuihan ne sateet viimein

Kuuden päivän kovat sateet ja siitä johtuneet tulvat ylitti uutiskynnyksen jopa Suomessa. Pakko myöntää, olihan se välillä aika hurjaakin. Paljon on ollut vaurioita kaduilla ja kylillä, mutta eniten tulvista on taatusti kärsineet köyhimmät paikalliset lauta-, ja peltihökkeleissään, unohtamatta tietenkään katukoiria ja kissoja. Vaikka välillä meinasi itselläkin hermo pettää, niin pienellä muistuttelulla pystyi kyllä rauhoittelemaan mieltään. Sieltä se aurinko aina tulee, ennemmin tai myöhemmin. Nyt siinä vähän kesti.

Moni Samuille suuntaava on ottanut yhteyttä blogiin, ehkä eniten juuri vakuuttuakseen siitä, että ei se loma vielä etukäteen ole pilalla, vaikka täällä onkin voinut kruisailla kaduilla kanooteilla. Kävipä muuten niinkin, että ainakin yhtenä tulvapäivänä jopa armeijan kaverit kuljetti turisteja matalapohjaisella veneellä hotelliin sun muualle. Hyviä kuvia oli uutisissa, kun turistit istui sateenvarjo kädessä veneessä, joita sotilaat 'taluttivat' reisiä myöten vedessä. Toivottavasti saivat napattua kerrankin normaalista poikkeavia lomakuvia kavereille jaettavaksi.

Ihana Thong Son bay sateitten jälkeen.

Mutta nyt se on ohi, ainakin toistaiseksi. Vielä täällä keskustelupalstoilla on roikkunut pieni uhka, että sama ilmamassa joka pyöri Samuin yllä viimeksi, palaisi takaisin ensi viikolla vieläkin vihaisempana. Mutta kuten tämän myräkän aikana huomattiin, näille saarille on kohtuuvaikeata ennustaa säätä edes 12 tuntia eteenpäin. Pidetään siis kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että aurinko voittaa ja myrsky vaihtaa suuntaa.

Clean the beach boot camp

Onnistuihan se viimein. Tapahtuman oli tarkoitus olla jo viikko sitten (kuten kirjoitin), mutta ilmojen herrat heitti haasteita siihen tahtiin, että operaatiota siirrettiin viikolla. Siirto oli hyvä veto, sillä tulvat toi kaduille ja rannoille mukanaan vähän sitä sun tätä aina rikkinäisistä muovituoleista autonrenkaisiin. Siivottavaa riittää varmasti hamaan tulevaisuuteen ympäri saarta, jonka jälkeen voikin jälleen aloittaa alusta. Toivottavasti näin tulee myös tapahtumaan.

Tämä puhdistusoperaatio tällaisenaan oli historian ensimmäinen Samuilla. Vuonna 2013 Phuketissa alkunsa saanut 'CBBC' rantautui Samuille täällä asuvan jalkapallovalmentaja Darrenin takia, joka halusi tehdä jotakin sotkuisten rantojen suhteen. Erilaisia vaihtoehtoja googlatessa Darren törmäsi CBBC:iin, otti idean 'isään' yhteyttä ja siitähän tämäkin sitten lähti. Vaikka hotellit pitävät yleensä huolta omista spoteistaan, niin helposti muu osa rannoista jää jotakuinkin heitteille. Näitten rantojen huonoa kuntoa ja roskaisuutta me sitten nenää nyrpistäen kauhistellaan tekemättä mitään. Tai no, varmasti me 'turistit' omalta osaltamme hoidamme roskamme pois, mutta että kulkisi varmuuden vuoksi ylimääräiset jätesäkit kainalossa korjaten muittenkin roskia? Ei ihan helposti, eikä ainakaan kahden viikon lomalla. Tapahtuma oli siis enemmän kuin tervetullut.

First we train

Konseptiin oleellisena osana kuuluu ensin 45:n minuutin treenit valmentajan johdolla (meillä se oli Darren), jonka jälkeen hengityksen tasaannuttua tunnin verran rannan siivousta. Aika tarkkaan meillä tänään tätä aikataulua noudatettiin, eikä kukaan edes kuollut treeneissä. Tiukkaa touhu kuitenkin oli, sillä pilvisyydestä huolimatta oli melkein 30 astetta lämmintä. Vähän oli unihiekkaakin silmissä liian vähien yöunien jälkeen, joten voi olla että treenit olisi voineet mennä hienomminkin vähän paremmissa ruumiin ja sielun voimissa. Älyttömän hauskaa oli kuitenkin, ja jumppa toimi mainiona jään murskaajana toisilleen tuntemattomille ihmisille. Siitä oli hyvä sitten siirtyä seuraavaan ohjelmanumeroon pari ystävää rikkaampana ja täysin heränneenä.

Pieni haastattelutuokio Darrenin kanssa treenien lomassa




Vesipuhveli odotti vuoroaan nurmikentälle.


Then we clean

Samuin ensimmäiseksi puhdistettavaksi rannaksi valikoitui ehkä se kaikkein roskaisin, kalastajien käyttämä ja lauttasataman rasittama Bangrak beach. Mereltähän aina tulee tavaraa rannoille, mutta pakko sanoa, ettei nämä paikalliset kalastajat myöskään ole siitä siisteimmästä päästä. Ranta oli pullollaan paitsi kalastajien verkkoja (joihin ei saanut koskea), mutta myös kaiken maailman muovia, pulloja ja autonrenkaita. Hommaa siis piisasi ja olisin mielelläni jatkanut siivoamista ainakin seuraavan tunnin. Tiukka treeni ennen siivoamista kyllä sai verensokerin laskemaan sen verran, että se toinen tunti olisi vaatinut jo jotain evästä matkaan.

Vaikka saatiinkin alkuun hieman pälyileviä ja ihmetteleviä katseita niskaan, niin tuli niitä peukkuja ja hymyjäkin. Liittyipä joukkoon myös joku touhua ihmetellyt, ilmeisesti satamanrakennuksen siivooja rikkalapionsa ja harjansa kanssa, nimittäin ne välineet meiltä puuttui täysin. Tarvetta olisi ollut myös haravalle ja jopa järeämmälle moottoroidulle kalustolle, mutta me mentiin niillä eväillä mitä meillä oli. Ja tehtiin se, mihin tässä ajassa pystyttiin. Toivottavasti jatkoa piisaa. Peukut Darrenille!

Kyllähän noi kalastajat alkuun vähän vinoon katsoivat :)


Sataman työntekijöiltä peukut.





Kuten kuvasta näkyy, niin hauskaahan meillä oli!







Ja sitten syötiin

Hikinen aamupäivä päättyi Boat Barin omistaja Chrisin talkoolaisille sponssaamalle ilmaiselle lounaalle, joka tuli todelliseen tarpeeseen, eikä hetkeäkään liian aikaisin. Me käydään muutoinkin ravintolassa syömässä varsinkin keskiviikkoisin, kun tarjolla on livemusaa ja barbequeta. Erittäin mukava paikka muutenkin ja kovasti mukavat omistajat. Huippupisteet myös Chrisille tämän tempauksen sponsoroinnista.

Tapahtumasta muuten

Tapahtuma on aivan mielettömän hieno tilaisuus tutustua sekä paikallisiin ihmisiin, että kohteissa asuviin ulkomaalaisiin. On erittäin helppo antaa vilpitön suositus liittyä talkoolaisiin ympäri Aasiaa, ihan vaikka kahden viikon lomallakin. CBBC:n sivuilta löytyy aikatauluja eri kohteisiin, joten menkää ihmeessä sekaan vaan. Takaan sen, että osallistumalla olet ehdottomasti saavana osapuolena, olkoon sitten kyse uusista ystävistä, hyvistä treeneistä tai hiton hyvästä mielestä.

Hyvä Darren, vielä kerran! Ja liittykäähän mukaan joukkoon!

Hyvä Darren!

ja hyvä me!
42
Back to Top