Pako Pohjois-Thaimaahan

Kun Samuilla sataa ja tulvii, Kurre pakkaa yleensä toimistonsa reppuun ja lähtee liikkeelle. Niin myös tänä vuonna. Onneksemme näistä Kurren reissuista syntyy usein myös tarinoita blogiin, ja tässä niistä jälleen yksi. Lähtekääpä Kurren kyydissä pohjoiseen:

Samuin joulukuun alun sateet ja tulvat

Samuilla tämän vuoden syksy oli harvinaisen kuiva ja kaunissäinen. Keskiviikkona 30.11. sain erään pitkän, monta viikkoa kestäneen ruotsinnoksen valmiiksi ja ajattelin pitää muutaman päivän vapaata ja nauttia elämästä. Torstaina hoidin juoksevia asioita, ja perjantaina alkoi sataa - aluksi hiljaa, mutta lauantain vastaisena yönä yhä voimakkaammin. Tässä artikkelissa väitetään, että Samuilla satoi 48 tunnin aikana 90 mm vettä. Kyllä sitä vettä olikin.

Lauantain vastaisena yönä minun piti blogiemännän ja hänen miehensä kanssa vietetyn erittäin maukkaan lammasillallisen jälkeen poiketa skootterillani Chawengin keskustaan, mutta kadulla oli niin paljon vettä, että kulkuvälineeni sammui vesimassojen puolessavälissä puolisen kilometriä ennen määränpäätäni. Ei auttanut kuin taluttaa skootteri kuivemmalle katuosuudelle. Onneksi pääsin kotiin - ei mitenkään kastumatta, mutta kuitenkin.

Lauantaina heräsin virkeänä ja uteliaana uuteen päivään. Sadetta piisasi, mutta iltapäivällä sade hellitti sen verran, että päätin lähteä vilkaisemaan tulvia ja ottamaan valokuvia. Huomasin terassillani läpikastuneet kenkäni ja ajattelin nostaa ne kylpyhuoneen puolelle. Kiireessäni otin vettä valuvat kengät ja liukastuin olohuoneen kaakelilattialla. Vasen nimetön vääntyi 90 asteen kulmaan. Sain sormen kuitenkin väännetyksi jotenkuten suoraksi, mutta niveltä en saanut kohdalleen. Piti lähteä kahlaamaan vesissä 500 metrin päässä sijaitsevaan sairaalaan, josta minut lähetettiin toiseen sairaalaan, koska sormi ei ollut vain sijoiltaan vaan myös murtunut, Toisessa sairaalassa sanottiin, että sormi leikattaisiin seuraavana päivänä. Minulla oli kuitenkin sovittuna rutiinitarkastus mantereella sijaitsevassa Thaksinin sairaalassa maanantaina, joten päätin odottaa ortopediaa siihen asti. Thaksinin sairaalan ortopedi saikin nivelen väännetyksi paikalleen ja sormen oikeaan asentoon; sormi kiinnitettiin tiukasti lastaan, ja ortopedin mielestä paraneminen kestää kolmisen viikkoa.

Muuttuneet suunnitelmat

Olin pakannut reppuuni mukaan sen verran, että voisin ihan hyvin mennä muualle, jos Samuin tulvat jatkuisivat. Ja niinhän ne jatkuivat. Phuketin saarelle taas oli luvattu myrskyä, joten hiukan ajattelin suuntautua Hua Hiniin. Mutta koska en tänä vuonna ollut käynyt pohjoisessa, siellä sattui olemaan suomalaisia ystäviäni käymässä, piti joka tapauksessa käydä jollakin rajalla leimaamassa passia ennen joulukuun loppua ja sain suoran lennon Suratthanista Chiang Maihin kohtuuhintaan, lähdinkin pohjoiseen. Perillä odotti täydelliset ilmat.

Näkymät hotellini ravintolasta

Chiang Mai
Vene Ping-joella
 
Päivän retki Chiang Main vuoristoihin

Olen jollakin tavalla kyllä tykästynyt Chiang Maihin ja kaupunkia ympäröivään vuoristoon. Kaupungissa ja lähiseuduilla riittää näkemistä ja kokemista. Kannattaa vähän surffailla vaikkapa rantapallo.fi-sivustolla ja tutkia, mitä kaikkea on tarjolla. Viime vuonnakin olin ystävieni kanssa vuoristoretkellä. Tänä vuonna vuokrasin auton kuskeineen hotellistani - Galare Guest Housesta - ja lähdimme kolmen hengen porukassa tutustumaan kuninkaalliseen talvipalatsiin, Don Suthepin huipulla sijaitsevaan temppeliin ja kuningattaren kasvitieteelliseen puutarhaan. Kuninkaallisen talvipalatsin puutarhassa kukkivat tähän vuoden aikaan Suomen kesässäkin viihtyvät kukat, joten siinä mielessä puutarha ei tarjoa hirveästi eksotiikkaa. Toki valtavat joulutähtipensaat ja pasuunakukat olivat näyttävät. Suthep-vuoren huipulta on erinomaiset näkymät kaupungille ja kasvitieteellisessä puutarhassa riittää ihmettelemistä. Kolmannen nähtävyyden jälkeen oli jo sen verran nälkä, että piti pysähtyä myöhäislounaalle. Ravintolan sijainti sorisevan puron vieressä oli lähes täydellinen. Syömisen jälkeen olisi maistunut päiväunet, mutta matka jatkui.

Joulutähti ja pasuunakukka sulassa sovussa keskenään

Vieraskynäilijä Suthep-vuoren temppelin rappusissa

Kuningattaren kasvitieteellisessä puutarhassa oleva kävelysilta, josta pääsee katsomaan viidakkoa lintuperspektiivistä

Orkideoita puutarhan eräässä kasvihuoneessa

Timo ja Seppo tilaamassa ruokaa

Solisevan puron ääressä

Hmong-vuoristoheimon kylä

Olin aikaisemmin käynyt Hmong-vuoristoheimon kylässä, mutta en juuri tässä kylässä - Pha Nok Kok. Myöhään iltapäivällä ei turisteja enää näkynyt, ja olimme ainoat falangit tutustumassa kylään mainion oppaamme ja rauhallisen kuljettajamme Tuun johdolla. Törmäsimme vanhaan naiseen, joka kutsui meidät hänen yksityismuseoonsa. Kukaan meistä ei ollut ikinä käynyt niin primitiivisessä museossa, ja paljain jaloin maalattialla tallusteleva mummo esitteli meille hamppukuidun valmistamisen eri työvaiheita. Yleensä kylässä on joitakin myyntikojuja, joissa kyläläiset myyvät käsin valmistettuja tuotteitaan aikaisemmin päivällä. Lämpötila alkoi laskea, ja oli aika palata kaupunkiin.

Hmong-vuoristoheimon lapsia

Phan Nok Kok -kylän naisia lämmittelemässä tulen ääressä

Paluu kaupunkiin

Olimme lähteneet liikkeelle aamukymmeneltä, ja oppaamme ja minä palasimme Galareen iltaseitsemältä. Ja kun yleensä kysytään hintoja, niin eläkkeelle jäänyt kirjanpitäjäystäväni laski, että meiltä kului kolmelta hengeltä yhteensä 4 200 THB (n. 112 euroa). Tuohon lukuun sisältyi auton vuokra, kuljettajan palkka, sisäänpääsymaksut, lounas kohtuullisen kalliissa ravintolassa ja bensat sekä 200 THB:n tipit.

Tekemistä ja kokemista päivisin ja iltaisin

Chiang Mai on erittäin monipuolinen kaupunki, joka taatusti tarjoaa jokaiselle jotakin. Ostosmaniaa kärsiville on jos jonkinlaisia markkinoita, toreja ja putiikkeja, seikkailunhaluisille vuoristopolkuja pyörällä laskettelimen voi olla mieleen, eläimistä kiinnostuneille valtava eläintarha, kulttuurimatkailijalle löytyy temppeleitä ja vaikkapa tanssiesityksiä, ja luontoa rakastavat voivat lähteä vaellusretkelle vuoristoon. Kannattaa siis tutkailla, mitä kaupungissa tapahtuu. Ja syksyistä monipäiväistä Loy Krathong-juhlaa pitää nähdä ja kokea ainakin kerran elämässään. Loy Krathongista olen kirjoittanut parikin juttua aikaisemmin; jutut löytyvät täältä ja täältä.

Vanhaa kaupunkia ympäröivä vallihauta


Mukavaa joulunodotusta!

Kurre

Ei kommentteja

Back to Top