Voi tuska...

On ollut vähintään tuskaista muokata blogin ulkonäköä, kun kirjoittajan historiasta ei löydy juuri mitään aiheeseen liittyvää. Mutta mä tiedän jo, miltä html-koodissa näyttää musta väri ja pari muutakin oleellista asiaa, kuten millä koodilla saa keskitettyä vaikka blogin otsikon. Muutama päivähän tässä on vierähtänyt, lopputulos on jotain "uutta" ja jotain "muuta", mutta en tiedä vieläkään olenko tyytyväinen. Erinäisten hutien jälkeen valmista ei ainakaan ole vielä tullut, vaikka muutamia ylipitkiä päiviä olenkin istunut selkä vääränä ruudun edessä. Toivottavasti kestätte vielä hetkisen, pakkohan näitten joskus on valmistua. Ja välikommentit blogin uudesta ilmeestä ovat enemmän kuin tervetulleita, joten olkaa hyvä vaan!

Pieni Koh Phanganin pyrähdys tehtiin viikonloppuna, kun vanhempi poika kavereineen pyysi reissuun mukaan. Ja koska Miska voisi todennäköisesti muuttaa Phanganin Challenge-parkiin, niin sinnehän sitä sitten oli mentävä. Eikä siinä mitään, mä TODELLA pidän siitä pienemmästä naapurisaaresta niin paljon, että kun mä vielä muutaman kerran siellä käyn, niin edessä saattaa olla jopa saaren vaihto. Mutta ei kerrota sitä vielä kenellekään.


Samuilta pääsee jo mopollakin Koh Phanganille, mutta me päädyttiin vuokraamaan.


Kyllä mä voisin muuttaa juuri tähän...

Kuten tiedätte, meidän reissuilla sattuu ja tapahtuu, joten ei tämäkään ihan käsikirjoituksen mukaan sujunut. Aamulla oli tarkoitus viedä koirat taas The Dogfatheriin hoitoon, mutta kun saatiin auto lainaksi se tunti liian myöhään, niin koirahoitola oli jo pannut porttinsa säppiin. Eikä mikään auttanut. Kello 13 Phanganin lauttaan oli tarkoitus ehtiä ja koska koirahoitola olisi avannut ovensa seuraavan kerran klo 16, niin jotain muuta oli keksittävä. Onneksi Tomppa sai sovittua kylän työmiesten kanssa koirien hoidon, eli mahkut pikku lomaan oli taas olemassa.

Ja niin me muut, juniorit mukaan lukien (ei ole nimittäin yhtään varmaa, että 2-kymppiset baari-illan jälkeen selviävät klo 13 mihinkään) seistiin viimein lauttalippuja jonottamassa sopivasti ennen H-hetkeä. "Me muut" siitä syystä, että Tomppa oli tuolloin vielä kämpillä sopimassa koiran hoidosta ja pakkaamassa itsensä satamaan.

Mutta ei sekään sitten niin sujuvasti mennyt, koska "Halfmoonin" takia lautta olikin loppuunmyyty, eli siis täynnä. Otin pikapuhelun Tompalle, ettei turhaan kiirehtisi, koska seuraava lähtee vasta klo 16.30, joten aikaa olisi. Sitten kuitenkin vähän yli klo 13 virkailijat ilmoittivat yllättäen, että "nyt äkkiä lauttaan", josta johtuen Tomppa sai hetken päästä soiton, että sorry me ollaan jo menossa. Ei siinä auttanut muu, kun piti nopeita päätöksiä tehdä.


Fullmoon partyjen pitopaikka, Haad rin.

Jostain syystä päivä oli rahapoliittisista syistä myös hankala, sillä meidän korteilla ei automaateista rahaa saanut. Tuli juostua noin kahdeksan automaattia Samuilla ennen lautanlähtöä ja jokunen muu myös Phanganilla, mutta kun rahaa ei irronnut, niin sitä ei irronnut. Onneksi automaatit tykkäsivät matkakaveri Jullen kortista enemmän, joten sai alkupääoman lainattua siihen asti, kun Tomppa toi käteistä seuraavalla lautalla. Ai niin, ennen sen lautan lähtöä Tompalla oli kuitenkin riittävästi aikaa törmätä betoniporsaaseen hintana murtunut varvas.

Saari oli yhtä jumalainen kuin viimeksikin. Ihastuttavat tuntemattomat ei enää niin tuntemattomia, mutta yhtä ihastuttavia ja ilta oli erittäin mukava. Jokin siinä saaressa on sellaista, että kiireinenkin hyytyy, ja tarkoitan tätä nimenomaan positiivisessa mielessä.

Reiluun vuorokauteen mahtui mopoilua huikeissa maisemissa, se Challence park (taas), illallinen Phanganin suomiporukassa, koko saaren kattava sähkökatkos (paikallisen mukaan johtui jostain onnettomuudesta), juttelua puhuvan linnun kanssa, yömyssyt ja aamukahvit terassilla meren äärellä.

Niin ja yksi ryöstöyritys, kun nämä elämännälkäiset nuorukaiset päättivät lähteä tutustumaan Halfmoon-partyihin "aikuisten" ja lasten mentyä nukkumaan. Pienellä ja pimeällä kujalla joku mopo ilmestyi taakse, jonka jälkeen muuta porukkaa ympäriltä alkoi vyörymään kohti. Onneksi neuvokkaat juniorit pääsivät tilanteesta karkuun ja sitten muun juhlaporukan mukana poiskin, eikä mitään katastrofaalista päässyt tapahtumaan.

Loppu hyvin ja niin edelleen. Saari hurmasi jälleen ja jos viimeksi ei riittänyt kaksi päivää, niin nyt ei todellakaan riittänyt yksi. Seuraavaa minilomaa odotellessa...


Rakkauden saari? Ehkä se on niin...
7
Back to Top