Petokaloja ja Nalle Puhia

Vaikka itse täällä kärvistelen mökkikuumeen (siitä sitten myöhemmin) ja esikoisen asunnon vaihdosta johtuvien pienten 'kouristusten' parissa, niin onneksi mieheltäni sentään irtosi pieni kalastusaiheinen kirjoitus lopettamaan lyhyen blogihiljaisuuden. Eli ei niin vierasta kynäilijää tämäkään enää, vaan pientä jutun tynkää petokalojen perässä juoksevalta tutulta Tompalta:

Petokaloja ja Nalle Puhia

Suomessa on monta hienoa asiaa, mitä tulee kaivattua Thaimaastakin käsin. Niitä ovat esimerkiksi sukulaisten ja ystävien lisäksi raikas kesäsää sekä kalastaminen. Suomeen saavuttuamme ensimmäiseksi piti saada kesäauto alle ja hankintalistan kakkossijaa piti virveli, joka kaikessa lähtöhässäkässä unohtui Samuille. Sopivasti rakas veljeni asuu puolet vuodesta (tai ylikin) veneellään Espoon ja Kirkkonummen saaristosta nauttien, joten kuinka ollakaan löysin siis itseni vastikään veneilemästä Suomen suvessa.

Olin tilannut aurinkoa kalaretkeämme varten, mutta tällä(kin) kertaa kesäsää yllätti ja täräytti massiivisen sadealueen koko Suomen päälle. Onneksi kuitenkaan ei pahemmin myrskynnyt, joten venematka kohti kalakerhon saarta sujui mukavasti kylmästä oluesta nauttien ja kuulumisia vaihdellen. Veneilimme siis tihkusateessa rauhallisesti kohti kalaseuran saarta, missä vanhat tutut Mosse vaimonsa kanssa, sekä Pete olivat jo lämmittäneet saunankin valmiiksi. Meidän tehtäväksi jäi siis saunoa hyvin, heittää talviturkki hyiseen mereen sekä valmistautua iltaruokailuun. Olin tavannut Mossen ja Peten viime syksynä samaisella (salaisella) saarella Kirkkonummen edustalla, jolloin Mosse nostikin vierestä useamman kilon taimenen, ja olikin vallan mukavaa viettää pikkuisessa mökissä loppuiltaa tutun porukan kanssa korttia pelaten ja tarinoita kuunnellen.

Jerry ja illan eväät

Samat vaatteet, kuin joulukuusia myydessäkin

Veljestäni Jerrystä sen verran (kyllä, ollaan siis Tom & Jerry), että hän vietti ison osan nuoruudestaan ystäviensä kanssa kalastellen, oli sitten kesä tai talvi. Ja juuri näiltä Espoon ja Kirkkonummen lahdilta sai äitimuori harva se ilta useammankin petokalan tuliaisiksi. Liekö siitä jäänyt tämä 'saaristolaisfiilis' päälle, sillä tänä päivänä useammallakin hänen ystävällään on asumiskelpoiset veneet, joissa ystävykset perheineen viettävät hyvinkin paljon aikaa yhdessä Etelä-Suomen saaristoa kierrellen.

Seuraavana aamuna meillä oli tarkoitus lähteä pienemmällä veneellä tutkimaan lähialueen kaislikoita. Aamu oli kuitenkin ihan yhtä kirkas kuin edellisiltanakin - vettä tuli taivaan täydeltä - joten odottelimme puoleen päivään asti sadealueen siirtymistä mantereen puolelle. Sade ei meinannut kuitenkaan millään loppua, joten reilun tunnin tuloksettoman tihkusateessa heittelyn jälkeen päädyimme takaisin saareen lämmittämään päiväsaunaa. Mahtavien löylyjen jälkeen siivosimme jälkemme ja siirryimme seuraavaan saareen tuulen suojaan. Tämä saari on toisen kalakerhon saari, jonne Mosse ja Pete olivatkin menneet jo aiemmin ja mihin Jerryn kavereita oli tulossa useampi veneellinen viikonlopun viettoon.

Vettä ja lisää vettä

Kaunis Suomen luonto

Tässä kohtaa aurinkokin oli alkanut paistamaan jo kesäisen mukavasti ja Jerry loihti meille herkullista pyttipannua salaisella reseptillä. Pari veneellistä ystäviäkin rantautui siinä herkutellessamme, minkä jälkeen Jerry lähti viemään minua kohti Suomenojan satamaa ja ottamaan kyytiin oman perheensä, rescue-koiransa ja ystävänsä tytön. Tällä(kään) kertaa kalaonni ei siis oikein osunut kohdilleen eikä varsinaisesti ilmakaan, mutta muuten retki oli mukavan rentouttava.

Tämän kirjoituksen tärkeimpänä taka-ajatuksena ei ehkä nyt ollutkaan kalastus, vaan se sielunmaisema, joka veljestäni ja hänen ystävistään löytyy. Tietynlainen kiireettömyys ja sellainen Nalle Puh-tyyppinen 'ei tehdä mitään' -asenne, jonka moni unohtaa arjen kiireissä ja työn temmellyksessä. Osittain tällaisen 'oravanpyörän' aiheuttamaa kiirettä mekin olemme lähteneet Thaimaahan asti karkuun, mutta tämän retken ansiosta voinen todeta, että sitä pääsee karkuun ihan kotinurkillakin. Eikä tämä ole suinkaan sama asia kuin laiskuus, ennemminkin puhuisin jonkinlaisesta 'Zen-meditaatiosta'...

Etelä-Suomen saaristoa
Paistoihan se aurinkokin lopulta!

Suomen saaristoa
Se jälkimmäinen kalaseuran saari

Isoa venettä voi näköjään ohjata ihan varpaillaankin?

Jerryn perheen rescue-koirat ja ystävän tyttö
En epäile yhtään, etteikö veneiden kanssa riittäisi puuhaa ja välillä myös hermojen kiristelyä. Mielestäni on kuitenkin mielettömän hienoa, kuinka Jerry ystävineen on löytänyt tämän 'saaristolaisuuden' ja osaavat nauttia siitä läpi vuoden - yhdessä ja myös erikseen. Tämän tyyppinen elämäntapa ei varmastikaan sovi kaikille, kuten ei Thaimaahan muuttokaan, mutta nostan joka tapauksessa hattua ja iloitsen Jerryn valinnasta. Kun meidän perheelle Thaimaa on ollut 'se juttu', niin Jerrylle ja hänen perheensä juttu on ehdottomasti ollut vene+ meri+ saaristo.

Mikä on sinun juttusi? Oletko jo päässyt toteuttamaan haaveitasi ja mitä se on vaatinut?

Tomppa- petokalojen metsästäjä
2
Back to Top