Kuinkas sen auton kanssa sitten kävikään?

Noin kello 13 sunnuntaipäivänä Tomppa huuteli aitojen ulkopuolelta, voisinko tulla avaamaan kulmaoven. Sähköportti ei auennut, se oli sateista johtuen vetänyt jälleen herneen nenäänsä. Vedin sadekaavun mekkoni päälle, ja juoksin avaamaan. Eihän pankin edustajaa voinut sateessa seisottaa.

Ja siellä ne seisoivat litimärkinä, Tomppa sekä pankin edustaja. Kyllä, sunnuntaipäivänä kaatosateessa. Kaikkea tässä on tullut nähtyä, jopa täällä Thaimaassa, mutta kyllä tämä tapaus pääsee heittämällä kärkisijoille. Tuiman näköiseltä maastopukuiselta mieheltä puuttui ainoastaan konekivääri.

Olin itse mielikuvitellut pankin edustajan sliipatuksi virkamieheksi, jonka kanssa istutaan alas ja juodaan kahvit.


Kun sitä vettä tulee, sitä kanssa tulee.

Mistä kaikki alkoi

Auton tarpeestahan se alkoi. Sadekausi viidakkotalon pimeillä kujilla teki siirtymisistä astetta pelottavampia (ainakin näin naisimmeiselle), joten uhkasin muutolla ellen saisi autoa. Kaksi kertaa viidakkotiellä kaatuneena en pitänyt uhkausta edes kohtuuttomana (lue täältä).

Tarkoitus oli ostaa joku halvempi pick up, sellainen joka kiipeää ketterästi talolle eikä ole moksiskaan tielle itsepäisesti sijoittuneista isoista kivenmurikoista. Niitä löytyy varsinkin nyt, kun sade on vienyt viimeisetkin hiekanjyvät mennessään.

Mutta käytetyn hyvän ja kohtuuhintaisen auton löytäminen Samuilta osoittautui haastavaksi tehtäväksi (kirjoitin siitäkin täällä). Oli siis siirryttävä koluamaan autoliikkeitten tarjontaa.

Kurja tiepahanen...

Kyllä täällä autotarjontaakin on, hinnat vaan vähän hämmästyttää.

Taas tarvittiin tulkkia

Onneksi meillä on tulkki. Tässä matkan varrella Rock on osoittautunut enemmän kuin kullan arvoiseksi. Meillä toki autetaan puolin ja toisin for free, mutta kun silloin tällöin puhutaan itsekkäistä thaimaalaisista, niin on todellinen onni omata tällaisia ystäviä.

Käytiin siis autokaupoilla (tarjonta säälittävää), mutta viimein Nathonista löytyi yksi, jossa kaveri ei väkisin yrittänyt myydä mitään. Oikeastaan tästä liikkeestä löytyi moniakin mainioita vaihtoehtoja, mutta ei siinä hintaluokassa, johon me oltiin varauduttu.

Yhden auton kohdalla Tomppa sitten kysyi farangin rahoitusmahdollisuudesta. Onnistuu kuulemma, mutta tarvitaan thaimaalainen takaaja, johon Rock välittömästi huusi hep! Ei oltu ajateltu auton hankkimista tällä tavalla, mutta oli silti järkevämpää valita kunnon auto ylihinnoitellun romun sijaan.

Ja koska Rock halusi auttaa, valinta oli selvä. Me upgreidattiin autohaave jokseenkin nopeasti ja alettiin järjestelemään asiaa.

Ihana Rock!

Kuinka homma toimi

No oikein mikään ei meinannut toimia. Maksettiin varausmaksu autosta, annettiin meidän tarvittavat tiedot ja Rock antoi omansa. Pyydettiin autoliikettä vielä fiksaamaan uudet päällysteet etupenkkeihin ja homman piti olla selvä kolmessa päivässä.

Vaan ei ollut, koska Thaimaa. Siihen meni kolme viikkoa. Monen moista säätöä, soittelua ja vähän hermostumistakin oli ilmassa. Vettä tuli taivaan täydeltä, seinät kaatui päälle ja lähellä oli jopa auton vuokraaminen, mikä olisi lohkaissut budjetista turhan siivun. Onneksi hermo piti.

Sen jälkeen kun pankin edustaja (maastopukuinen mies) oli käynyt kuvaamassa Rockin kodin ja meidän kodin, Rockin taideteoksia ja meidän firman osoitteeksi laittamaa taloa, piti rahoituspäätöksen tulla taas huomenna. Sitten ylihuomenna, sitten yhdeksältä aamulla, sen jälkeen kolmelta iltapäivällä, sitten tunnin päästä, ja viimeiseksi seuraavana aamuna kello yhdeksän. No ei tullut.

Jo silloin kun tämä maastopukuinen pankin edustaja (ilman konekivääriä) ilmestyi meidän pihalle, olin valmis puhaltamaan pelin poikki, ja riskienkin ohella tyytymään paljon halvempaan kaaraan.

Välillähän sateella liikkuminen näyttää tältä.

Viimeinkin

Tompan saa hermostumaan yhtä helposti kuin purkan lähtemään tukasta. Onneksi siippa on matkan varrella oppinut hieman pitämään puoliaan ja jopa korottamaan ääntään, sillä välillä se on tarpeen.

Koska me oikeasti tarvittiin auto, Tompan viimeinen puhelu pankkiin oli tiukka; 'kolme viikkoa on nyt kulunut, ja joko se päätös tulee välittömästi, tai me lähdetään etsimään toista autoa. Käteisellä. Piste.'

Pankkineidin vastaus tuli heti; 'selvä, tulkaa hakemaan auto.'

Kuten jokaisen puhelun jälkeen, piti kuitenkin pyytää Rockia vielä soittamaan pankkiin ja varmistamaan asia, sillä kielimuuri oli mahdoton. Mitä virkailija oikeasti tarkoitti? Oliko pankkineiti vaan pantannut vastaustaan ties kuinka monta päivää? Siis yksinkertaisesti tuleeko sitä autoa vai ei?

Ja kyllä vaan, seuraavana päivänä Tomppa, ja Rock veljenpoikineen ajoivat autoliikkeeseen hakemaan kolme viikkoa takaperin varaamamme auton.

Siinä se sitten on, meidän auto.


Autoliikkeessä auto oli koristeltu kukkasin sisältä ja ulkoa. Onnea tuomaan.

Autoa odotellessa talolle johtava ainoa silta ehti kuitenkin romahtamaan. Nyt sitten ajellaan kieli keskellä suuta, ettei pudota vasemmalle, eikä oikealle...

Oikeastaan tähän voisi lisätä senkin, että meidän valtavan suosittu sähköportti elää aivan omaa elämäänsä. Se joko jättää aukeamatta kokonaan, jolloin ei liikuta millään moottoripelillä, tai ei suostu sulkeutumaan, jolloin jokainen viidakkotienoon koira pyrkii sisälle. Ja tämä siis sen jälkeen, kun portin korjaaja kävi. Nyt ei voi syyttää edes sadetta.

Harva se päivä ollaan oltu fiksaamassa tietä.

Nyt uusin päänvaiva on tämä ainoa silta.

Lyhyt info farangille auton hankintaan rahoituksella:

Tarvitaan:
  • 1 paikallinen takaaja (raha-asiansa kunnialla hoitanut)
  • 3x sen verran käsirahaa, kuin thaimaalainen joutuu maksamaan, eli noin 20% auton hinnasta.
  • kaiken maailman firman papereita, työlupia, sekä paikallisen takaajan firman papereita
  • 6 kuukauden tiliotteet sekä takaajalta että farangilta (ja jos et vielä tiennyt, me 'valkolaiset' ollaan niitä farangeja)
Eli ei se rahoitus ihan helposti tule, mutta on se mahdollista. Toisaalta ymmärrän ongelman, sillä Suomessa tarkistetaan luottotiedot ja asia on selvä. Täällä ei voida tarkistaa luottotietoja meistä ulkomaalaisista, joten kelpoisuus on selvitettävä jotenkin muuten. Esimerkiksi näin, kuten yllä kirjoitin.

Jos meillä nyt joku lyhennys vaikka hieman myöhästyy, mahtaako maastopukuinen kaveri ilmestyä pihalle sen konekiväärin kanssa? Kukas sen tietää?
8

6+1 tsekkaamisen arvoista kohdetta Maenamilla

Maenam? 14 vuotta reissuja Samuille, eikä me tiedetty Maenamista juuri mitään ennen kuin muutettiin tänne. Veikkaan että monelle muullekin Samuin matkaajalle on käynyt näin. Paitsi ehkä reppureissaajille, sillä verrattuna moneen muuhun rantaan Samuilla, Maenamin kuvankauniilla biitsillä majoittuu vielä hyvinkin halvalla.

Ja biitsi on kyllä aivan mieletön. Pitkä, rauhallinen kaunotar ilman turhaa häslinkiä.

Me ollaan asuttu Maenamissa nyt  alle kaksi kuukautta, joten paljon on seudulla vieläkin koluttavaa. Mutta tässä omasta mielestäni 6+1 tsekkaamisen arvoista kohdetta Maenamilla:

Chillaamaan, chillaamaan

1. Maenamin ranta

Kuusi kilometriä vaaleankeltaista hiekkaa sopii loistavasti vaikka lenkkeilyyn, makoilemisesta nyt puhumattakaan. Eikä kukaan tule häiritsemään. Paitsi ehkä muutamat lupsakkaat rantakoirat. Verrattuna esimerkiksi Bophutin rantaan, Maenamin rannalta löytyy vielä monia halpoja ja persoonallisia ruokapaikkoja, joten nälissään ei auringonpalvonnasta tarvitse kärsiä. Mutta ravintoloita ei ole vieri vieressä, joten älä jätä lounaspaikan etsimistä siihen hetkeen, kun verensokeri romahtaa ja hermot alkaa kiristymään. Huippuranta myös uimiseen.

Yksi Samuin kiistämättä hienoimmista spoteista on muuten W Koh Samuin ranta, jossa kannattaa pyörähtää vaikka drinksuilla. W Koh Samuin maanantaiset leffaillat (screeniltä) ovat olleet tässä sadekaudella kortilla, mutta mikäli ne palaavat ohjelmistoon, otetaan se myös meille ohjelmistoon.

Siellä sen Koh Phangankin kurkkii

Todella sympaattisia halpoja ruokapaikkoja.

W Koh Sasmuin täydellinen rantaspotti

2. Samui Disc Golf

Hemmetin hauskaa puuhaa vaikka koko perheelle, vaikkei lajia olisi koskaan kokeillutkaan. Edullinen, eksoottinen mutta haastavakin tarpeen vaatiessa. Olen muuten kirjoittanut paikasta täällä. Samui Disc Golf on auki joka päivä klo 9-18 (säävaraus, ja kannattaakin tsekata heidän Fb-sivuiltaan), mutta maanantaisin ja keskiviikkoisin klo 15-18 kenttä on varattu liigakisoihin. Jos pokkaa riittää, voi sinnekin toki mennä. Huhut kertovat Tompan kirjoittavan aiheesta artikkelin pian.

Samui Disc Golf

3. Kitesurfing, kiteboarding (leijalautailu)

Nämä on niitä juttuja, jotka kuuluu siihen' pakko kokeilla joskus' -kategoriaan. Siis mulla, ei teidän ole pakko. Mutta mikäli hotsittaa, Maenamin ranta on se kohde. Maenamilla sijaitsee saaren vanhin kitesurfing -koulu Koh Samui Kiteboarding, jossa voi käydä aiheesta lyhyemmän, tai jopa neljäpäiväisen kurssin sertifikaatteineen. Paras aika kitesurffingille Samuilla sijoittuu marraskuusta helmikuulle, jolloin odotettavissa on edes jonkinmoisia tuulia.

Kunhan mä saan ton nuorison pian saarelle, niin eiköhän tämäkin asia saada ruksatuksi bucket-listalta.

4. Tree Bridge Coffee, cable ride, zipline (vaijeriliukua)

Sori että hehkutan tätä paikkaa taas (voit lukea jutun täältä), mutta minkäs teet. Huikeat näköalat, polvia tutisuttavaa tekemistä, humoristinen henkilökunta, ja bonuksena vielä Secret Falls -vesiputous. Vaikka menisikin pupu pöksyyn eikä vaijeriliusta tulisikaan mitään, aina voi nauttia maisemista ja vesiputouksesta.

Itse asiassa tässä meidän naapurissa on myös toinen vaijeriliukua tarjoava firma Canopy Adventures (Samuin ensimmäinen), ja nämä tosiaan ovat lähes samoilla mestoilla. Canopyyn mentäessä ajaa muuten meidän talon ohi, ja voin nyt ainakin viime päivien perusteella sanoa, ettei yksikään auto pääse tällä hetkellä perille. Sen verran on sateet kolhineet meidän tietä ja vieneet ainoasta sillastakin suurimman osan mennessään. Ja ennen kuin sateet vähän hellittää, ei mitään ole tehtävissä.

Mutta oikein mukavia heppuja löytyy Canopyltakin, heitä tässä on jokainen aamu koiralenkillä moikkailtu.

Tree Bridge Coffee

Sinne vaan keikkumaan!

5. Treehouse Silent Beach

No kun tämäkin mystinen paikka vei mennessään, niin hehkutanpa vielä (viimeksi hehkutin täällä). Todella sympaattinen pieni resortti beachillä, ihan vaikka majoittumiseen. Jos ei muuten nappaa, käy edes lounaalla tai auringonlaskun drinksulla. Lupaan ettet pety. Ja follow the flowers!

6. Shortcut to Lamai

Aivan ehdottomasti kannattaa kurvailla tämä näköalatie Maenamilta Lamaille! Tietä voi kutsua vaikka onnellisuuden tieksi, sillä toisinaan kun mieli on matalalla, riittää kun ajaa tämän reilun puolen tunnin matkan saaren ykkösmaisemissa. Eipähän harmita sen jälkeen.

Kun löydätte Maenam soi 1 (siellä myös shortcut kyltti), niin siitä vaan matkaan kohti Lamaita. Reitistä juttua täällä. Jos aikaa löytyy, kannattaa myös seurata vesiputouskylttejä. Täällä nimittäin lymyilee oma putoussuosikkini.

Onnellisuudentien mielenkiintoinen kirjakauppa/ravintola

Ja suosikkiputous

+1. Maenamin iltamarkkinat

Samuilla suositut kiertävät iltamarkkinat ilmestyvät torstaisin Maenamille. Verrattuna esimerkiksi Fisherman's villagen perjantaimarkkinoihin, Maenamilla ei tarvitse läkähtyä väenpaljouteen. Tilaa hengittämiseen ja shoppailuun löytyy, mutta myyjämäärä ei yllä Fisherman's villagen tasolle. Eikä siis myöskään asiakasmäärä. Maenamin markkinat voisi olla enempi rauhaa rakastavalle juuri sopiva.

Tässä nämä tällä hetkellä. Kunhan tämä sadekausi hellittää otettaan, niin lupaan Maenamistakin lisää vinkkejä.

Seuraavaksi kerron teille mielenkiintoisista kiemuroista auton hankkimiseen liittyen. Ne onkin sen verran kummallisia, ettei melkein itsekään uskoisi todeksi.

4

Illalliselle Hong Kongiin

Elämän hauskimmat ja onnistuneimmat jutut on ehkä juuri niitä hetken mielijohteesta syntyneitä tapahtumasarjoja. Vaikkei näitä kolmen kuukauden välein pakolliseksi määrättyjä rajajuoksuja voi hetken mielijohteiksi toki kutsua, niin tietyissä tapauksissa rajanylityskohteen valinta onnistuu sitä olemaan.

Eli meidän tapauksessa lähes aina, kun suunnittelut jätetään viime tippaan.

Aina viime tipassa

Tällä kertaa se kuitenkin kannatti. Bangkok Airways heitti meilitse niin hyvän tarjouksen, että siihen oli pakko tarttua. Näin vaihtui suunniteltu autoreissu Ranongin kautta Myanmarin puolelle suoraan lentoon Hong Kongiin. Siellä asuu nimittäin sisko perheineen.

Koska Tomppa teki pari viikkoa sitten neljän yön järjettömän visiitin Suomeen, eikä rajanylitys ollut hänelle pakollinen, lähdettiin Miskan kanssa kahdestaan.

Samuin lentokentällä virkailija totesi naama virneessä - 'jätitte sitten aivan viime hetkeen maasta poistumisen', ja niinhän me tehtiin. Onneksi kaikki meni tällä kertaa putkeen, vaikka viime hetken ukkosmyräkkä toi suunnitelmaan omat haasteensa. Meillä kun ei vieläkään ole autoa, ja täällä tulvat kunnon sateilla ovat ennemminkin sääntö kuin poikkeus.

Ei todellakaan pitäisi jättää rajanylitystä viimeiseen päivään. Ei ainakaan meidän tuurilla.

Ihastun Hong Kongiin aina vain enemmän

Kaupunkikuvan siisteys jaksaa aina hämmästyttää.

Sopivina annoksina ihmispaljous on mukavaa.


Kaiken maailman katukauppiaita.

Hong Kong hetkessä

Tästä ei saa matkapostausta kirveelläkään, sillä me ei ehditty nähdä kovinkaan paljoa. Paitsi mainio meksikolainen ravintola Brickhouse, joka samoin kuin useat ravintolat Hong Kongissa jäävät todennäköisesti löytämättä, jollet joko tiedä siitä, tai eksy paikalle vahingossa.

Brickhouseen on hankala eksyä, sillä mitään julkisivua ravintolalle ei ole. On vain pieni kuja talojen välissä, jonne tietämätön ei ehkä koukkaisi kujan hämäryyden takia. Me koukattiin, sillä meillä olikin paikallisoppaat. Ruoka oli taivaallista, musiikki hämmentävää ja keskustelun kannalta mahdottoman kovalla, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen ravintola. Brickhouse tarjoaa kuvun täytettä arkisin jopa yökahteen ja viikonloppuisinkin neljään.

Siskon kanssa ehdittiin parantamaan maailmaa yhden proseccolasillisen verran, muutoin metsästettiin tiettyä kenkäkauppaa, odoteltiin taikurikaupan avautumista, hypittiin metrosta junaan ja sieltä taksiin, palattiin useampaan otteeseen hakemaan unohtuneita puhelimia, ja nukkuakin piti välissä.

Hong Kongista jäi siis tällä kertaa käteen jokunen kännykkään tallentunut valokuva, tietyt kengät ja läjä korealaisia kasvonaamioita. Mutta aivan sama vaikka potkisi kiviä kadullla, kunhan sen voi tehdä yhdessä tärkeimpien kanssa.

Brickhousen sisäänkäyntiä

Huippumaukkaat grillatut maissit parmesanilla!

Siskon kanssa otetaan aina lasilliset äidille.

Paluulennon pyryharakka

Olin suunnitellut paluulennolla nauttivani ruoan kanssa lasin viiniä ja ottamalla loppumatkan tirsat, mutta ei se mennyt niin.

Kone oli lähes tyhjä ja helposti olisi voinut valita vaikka kokonaisen penkkirivin itselleen. Sitä ehdottikin viistosti takanani istunut nainen. 'Tunnetko ton tyypin sun vieressä?' - nainen kysyi. Naurahdin ja vastasin tyypin olevan poikani.

Siitä se sitten alkoi, valtava säpinä ja rönsyileminen joka suuntaan. Leivosta syödessäni ja kahvia juodessani nainen repäisi tarjottimen edestäni ja hoputti kuvaamaan auringonlaskua, sillä pitää elää hetkessä. Koko maailma tekee kuolemaa, koska ihmiset ajattelevat vain rahaa, nainen totesi. Mene ja nauti laskevasta auringosta, sillä mitään pahaa ei voi tapahtua juuri nyt!

Vaikka noita auringonlaskuja on tullut jo koneestakin nähtyä, oli pakko mennä. Sen verran intensiivinen persoona oli kyseessä.

Komea auringonlasku

Rouva Zu, sillä valoisalla tavalla hullu ihminen, joka laittaa miettimään miksi meidän oli tarkoitus törmätä. En tiedä teistä, mutta itse koen välillä vahvasti tietynlaiset 'tienviitat', ja tämä Samuilla ensimmäisen kerran 36 vuotta sitten käväissyt nainen tuntui siltä. Hyvässä vai pahassa, se jää nähtäväksi.

Sekaisin meni ainakin taksitiski Samuin kentällä, teinipoikani ja vastaantullut Tomppa. Kun Miska ei erotessamme suostunut halaamaan rouva Zu:ta, tarjolla oli nenän hieromista sekä tai chita. Miska pyöritteli päätään ja pyyhki hikeä otsaltaan.

Sillä hikihän siitä kaikesta tohinasta tuli. Saa nähdä mitä tästä seuraa, sillä rouva Zu on tullut etsimään Samuilta sijoituskohdetta. Lupasin tavata uudestaan tämän naisen, jonka sydämen Bali on vienyt yli 30 vuotta sitten.

Katsotaan mitä tuleman pitää...
2

Häkellyttäviä juttuja

This is Thailand. Tähän lauseeseen kiteytyy moni häkellyttävä asia, joita Thaimaassa riittää. Mikäli taas tekee mieli kirjoittaa näistä häkellyttävistä asioista, pitää miettiä kieli keskellä suuta kuinka sen tekee, koska ollaan Thaimaassa. Varsinkin jos haluaa viipyä täällä pidempään.

Kokeillaan kepillä jäätä

Moni Phuketin ja Pattayan kävijä tietää, että välillä rantatuolit ovat ok, välillä ei. Samuilla ei vielä ole testattu rantatuolien kieltämistä, enkä toisaalta tiedä onko siitä ollut toivottavaa hyötyä muissakaan testipaikoissa. Tosin en edes tiedä mikä se toivottava hyöty on ollut. Pakko myöntää, ettei oma ymmärrys aina pysy uudistusten ja kokeilujen perässä.

Moni asia hämmästyttää.

Mietitäänkö uusia säännöksiä ja jos mietitään, mietitäänkö riittävästi?

Turismi on Thaimaalle äärettömän tärkeätä, vaikka sen uskominen on toisinaan ollut kovalla koetuksella. Välillä tuntuu, ettei tänne oikeastaan halutakaan turisteja. Tai jos halutaan, pinkan on suotavaa olla kunnossa. Keinoja turistien rahastamiselle nimittäin löytyy.

Me suomalaiset ollaan totuttu sakkoja maksamaan. Me hoidetaan kiltisti pysäköintisakot, ylinopeussakot sun muut, eikä meidän tarvitse sen kummemmin miettiä mihin raha menee. Se menee sinne minne pitääkin.

Täällä ei ehkä kuitenkaan ole niin. Kun ajat kypäräratsiaan ilman kypärää, maksamasi sakkoraha päätyy todennäköisesti jonkun poliisin taskuun. Monesta ongelmasta myös selviää rahalla, kunhan sitä osaa tarjota täsmälleen oikeaan aikaan juuri oikealle taholle. Itse en pidä tästä, mutta jollekin huono-onniselle väärässä paikassa olijalle, tai väärän henkilön kanssa ongelmiin joutuneelle se saattaa tarjota pelastuksen. Ehkä hyvä niin.

Vaan kehen voi luottaa?

Bangrak beach.

Tiukennettuja vanhoja lakeja

Se, että armeija on tiukentanut otettaan esimerkiksi korruption kitkemisessä, on loistava asia. Se, että puututaan Thaimaan taksimafiaan ja vaaditaan takseja käyttämään mittareita, on hyvä asia. Samuilla en ole vielä kertaakaan onnistunut käyttämään taksia, jossa mittari olisi päällä, siksi taksit täällä ovatkin hävyttömän kalliita. Mutta tähänkin pitäisi nyt tulla muutos.

Thaimaassa ei voi olla yliaikaa (overstay), sen sanoo laki. Aiemmin yhden päivän overstay ei ole aina tuonut edes sitä 500 bahtin sakkoa, mutta viime aikoina ihmisiä on jopa pidätetty samasta asiasta. Ja ratsioita on tehty lähellä rajoja, jonne ihmiset suuntaavat hakemaan leimoja passeihin. Olkaa siis tarkkoja päivämäärien suhteen! Tämän ei pitäisi olla sen suurempi ongelma, mutta välillä ihmiset sattuvat vaikka sairastumaan juuri ennen maasta poistumista. Silloin siitä voi tulla ongelma. Aina yliaika ei ole itsestäkään kiinni.

Itse olin leikkauksessa viime maaliskuussa, ja vaikka en ollutkaan fyysisesti optimaalisessa matkustuskunnossa heti leikkauksen jälkeen, oli pakko lähteä. Silmät puolihimmeinä ja kroppa heikkona (onneksi oli lääkitys kohdillaan) tuli heitetyksi muutaman päivän Hong Kongin reissu. Koville se otti, mutta mentävä oli.

Asuinpaikkailmoitukset, visarunit sun muut, vanhoja lakeja ja tiukennettuja tarkkailuja. Ei Thaimaahan niin vain enää kadota.

Maenamin upea ranta.

Ihanan rauhallista ja kaunista.
 
Uusia kummajaisia

En enää löytänyt sitä juttua, jossa kiinalainen turisti sai vajaan 3000 euron sakon kalojen ruokkimisesta. Siis jos kaloja ei saa ruokkia, sääntöä sopii toki noudattaa, ei siinä mitään. Mutta nämä sakkojen suuruudet ja mahdolliset vankeustuomiot häkellyttävistä asioista jaksaa yllättää.

Kummajaisista häkellyttävimpinä pidän näitä uusimpia sähkötupakkaan ja rannoilla tupakoimiseen liittyviä lakeja. Sähkötupakka on Thaimaassa kielletty, ja välineitten tuominen maahan laitonta. Jopa kymmenen vuoden vankeustuomion uhalla. Aika kova juttu.

Tänä syksynä on myös uutisoitu marraskuussa käyttöön otettavasta tupakointikiellosta useilla Thaimaan rannoilla, eikä siinäkään mitään. Jos minulta kysyttäisiin, aloittaisin kuitenkin roskisten järjestämisellä rannoille, samoin kuin niitten säännöllisillä tyhjennyksillä. Kun roskiksia ei tuppaa näkemään missään, ei omien roskien poiskuljettamisesta ei ole tehty turhan helppoa. 

Vaikka tupakointikiellon ajatus on hieno (vähemmän mikromuovia mereen), sanktiot kiellon noudattamatta jättämisestä ovat huikeat; reilu 2500 euron sakko, tai jopa vuosi vankeutta. Jäätävä juttu tämäkin, kun esimerkiksi kännissä ajamisesta autolla on uutisoinnin mukaan saanut reilun 250 euron sakon ja kuukauden putkareissun.

Tarkoittaako uusi kielto jatkossa sitä, että poliisit päivystävät sankoin joukoin rannoilla narauttamassa tietämättömiä? Voi kuulostaa hullulta, mutta ei kovin kaukaa haettua. Pitääkö 100 000 bahtia maksaa poliisille heti (kuten yleensä sakkotilanteessa), vai aletaanko tilanteessa tinkimään - 'Ai sulta löytyy vain 250€? No maksa se', ja raha sujahtaa poliisin taskuun.

Se on varmaa, että normithaimaalaisella ei ole varaa maksella tällaisia sakkoja, joten sääntö koskenee meitä farangeja. Onko se reilua? Ja avaako tämä uuden mainion mahdollisuuden poliiseille ekstrarahan keräämiseen? Kas, siinäpä vasta kysymyksiä...

Olen muuten aiemminkin kirjoittanut näistä häkellyttävistä jutuista. Jos et vielä ole ehtinyt lukaista, voit tehdä sen täällä.

Maenamin ranta oli viimeksi myös mukavan siisti.

Trash Heron kanssa siivoamassa.

Kun me ollaan oltu eri kokoonpanojen kanssa siivoamassa rantoja, kyllä päällimmäisenä ongelmana näen kaiken muovijätteen. Ja sen, ettei roskiksia ole missään.

6

Autokaupoilla

Kun tällä viidakkotiellä on jo kaksi kertaa vetänyt komeat lipat mopolla (kirjoitin siitä täällä), alkaa tekemään autoa mieli. Varsinkin nyt, kun sateet ovat vieneet viimeisetkin hiekanjyvät tieltä ja jättänyt jäljelle vain vieriviä kivenmurikoita. Kotitien viimeisen kilometrin valottomuus ei auta asiaa yhtään. Mutta vaikka tie olisikin tip top, pelkäisin tätä pimeyttä. Ei hotsita ei.

Tahdon siis auton. Mieluiten pick upin. Sellaisen lavallisen kulkupelin, jolla voi kruisailla koirien kanssa myös biitsille. Ennen me hoidettiin sekin mopoilla, mutta silloin koiria olikin vain kaksi.

Katsokaa nyt näitä meidän apureita! Vasemmalla Panom, sitten Rockin oppipoika, autokauppias ja Rock. Vähänkö meillä on hieno autonostojengi!

Samuin autokanta

Täällä paikallisten hökkeleittenkin pihalla seisoo tuliterä ja helvetin kallis pick up, sellainen josta me voidaan haaveilla. Näitä tuliteriä ja upeita autoja saa kyllä halvemmalla kuin Suomesta, mutta jos pankkitilillä ei ole liikaa ylimääräistä, menee homma jo huomattavasti hankalammaksi.

Kun meille sopivista käytetyistä huudetaan aivan älyttömiä summia, ei auto helpolla löydy. Muttei senkään takia viitsisi ostaa uutta, tai vastaavasti ostaa vanha naurettavalla summalla. Hullu toki saa olla, mutta tyhmä ei mielellään.

Samuin autokanta on kovin uusi, siksi käytettyjä ei meinaa löytyä kirveelläkään. Ja jos löytyy, niin auto josta Suomessa maksaisit korkeintaan tonnin, irtoaa täällä ehkä kolmella tonnilla. Ja hyvällä tuurilla pysyy kasassa seuraavaan kuukauteen.

 Siinä tonnin auto. Mulle saisi maksaa tonnin että ajaisin tolla ;)

Autoliikkeet

Voi jumaliste sentään! Vai ostaisitko itse hampaattomalta ja leveästi hymyilevältä varvastossuhiipparilta homeelta haisevan, yli 20 vuotta vanhan ja pikkuisen eri värisillä maaleilla fiksatun jeepin muutamalla tonnilla? Auton, jonka sisätiloista hajusta päätellen löytyy joku raato muutaman vuoden roskista puhumattakaan.

Siis eikö myyjillä tosiaankaan ollut aikaa edes näyttää imuria auton sisätiloille? Käykö kauppa niin kovin, ettei yksinkertaisimpiin myynnin edistämishommiin riitä mielenkiintoa? Hiton humoristia tyyppejä ja mielellään niiltä auton ostaisikin, mutta ei saakeli sentään.


 Ai saakeli näitä kavereita, melkein tunsi itsensä heti kusetetuksi ;)
Homeinen jeeppi, muuten ihan kiva. Maalikin näyttää tässä kuvassa hienolta, mutta kyllä lähempi tutkailu sai melkein naurun irtoamaan.

Ei me edes osata ostaa autoa ja tuurikin meillä on hiton huono

Koska meillä ei ole ollut Suomessakaan onnea autokaupoilla, kuinka se onni sitten tänne siirtyisi. Lähetettiin yhdestä autosta kuvia meidän luottoystävälle Samuilla, joka on toiminut autonvuokrausbisneksessä täällä jo vuosia, ja kaverin kommentti meidän arvioihin oli, että 'teillä tyypit ei ole minkäänlaista käsitystä mitä te olette ostamassa'. Ja onhan se justiinsa noin.

Saa siis nähdä millainen luuska meiltä vielä löytyy.

Tästä laitettiin meidän ystävälle Donille kuva ja pyydettiin ajatuksia. Don oli aika tyrmäävä. Hinta vajaa 4000€. Mutta vanteet oli hienot!


Jotain tällaistahan me siis tarvittaisiin, mutta järkevällä hinnalla. Pitäkää peukkuja!

2

Koska halvalla sai

Paikallinen K-rauta HomePro, jokaisen rakentajan ja sisustajan paratiisi (tai helvetti), on tullut tässä matkan varrella aika tutuksi (kirjoitin siitä mm. täällä). Sinne kun menee hakemaan yhtä pikku juttua, päätyy todennäköisesti ajamaan kahdella turvoksiin pakatulla mopolla kotiin. Koska halvalla sai.

Meillä on viime viikkojen ajan lojunut nurkissa jos jonkinlaista 'huippuhalpaa' tavaraa, mutta se johtuu vaan siitä että palvelu HomeProssa on ihan ainutlaatuista. Myyjiä ja apureita on hyllyjen välit täynnä, suurin osa puhuu thaita, ja aina pitää metsästää joku toinen 'kielitaitoinen' auttamaan. Ja siinä odotellessa jää aikaa tarjouslaarien tonkimiseen.

Tiedättehän te kuinka siinä käy.

Vanha vessanpönttö

Kun halvalla saa

Lopputuloksena nurkista löytyy verhotankoa, kattolamppuja, liian kapeita verhoja, liian lyhyitä verhoja ja nyt viimeisenä uusi vessanpönttö. Koska halvalla sai.

Ei me ehditty ajattelemaan, että jonkun pitäisi myös vaihtaa 15 vuotta palvelleen pöntön tilalle se uusi. Ettei se olisikaan sellainen hommeli, jonka helposti itse täräyttää paikoilleen.

Työn teettäminen

Tarvittiin siis joku ammattilainen. Onneksi meillä on Panom, jonka kautta löytyy vaikka mitä. Siis kirjaimellisesti. Vessanpönttötalkoisiin ilmoittautui kaksi kaveria, ja kaupan päälle saatiin viskipullo takataskussaan hiippaileva sähkömies. Sitten oli vielä Panom.

Eihän meillä sähköhommia pitänyt olla, mutta niitä kyllä järkkääntyi melko nopeasti, kun lähitienoilta pimahti sähköt. Ja se johtui vain ja ainoastaan viskimiehen ruuvaamista pistorasioista ja piuhojen yhdistelyistä.

Sähköjen pimahtamisen jälkeen viskimies ja Panom hävisivät kylille etsimään aiheuttamaansa vikakohtaa ja vessanpönttökaverit uima-altaalle kessulle. Eihän mikään masiina sentään ilman sähköä toimi. Parin tunnin keikka uhkasi vääjäämättä venyä hamaan tulevaisuuteen ja hinta kohota mihin lie.

Koska vanha vessanpönttö oli jo irrallaan eikä uusi vielä paikoillaan, alkoivat puskat kutsumaan. Onneksi on iso piha, jonka uumeniin tällainen tyttönenkin tässä miesvaltaisessa remonttimaailmassa pääsee katoamaan puskapissalle.

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Saatiin sähköt ennen pimeyttä, vessanpönttö paikoilleen ja kaupan päälle muutama toimimaton sähkökatkaisin. Ei me veiläkään tiedetä mitä viskimies edes yritti tehdä.

Uusi vessanpönttö sijoittui vähän vinoon, muttei se niin justiinsa.

Meillä on kaikenlaisia puskia, puissa ja maassa.
Viskimies puskahommiin. Huomatkaa takataskussa pilkottava pullo.

Uusi pönttö vähän vinksallaan, mutta toimii.

Ensin meinattiin kysyä viskimieheltä neuvoja omiin sähköhommiin, muttei me sitten viittitty ;)

Hinnoista

Parhaimmillaan Thaimaassa työlle tuleva hinta on kamalan vähän. Välillä tekee oikein tiukkaa maksaa kunnon työstä niin mitättömiä summia.

Tässä jotain viime aikojen esimerkkejä:

  • Uusi vessanpönttö 43 euroa.
  • vessanpöntön asennus 4 miestä ja muutama tunti 38 euroa.
  • Mopon jarrujen kiristys 0 euroa ja tämä jo monessa paikassa. Ehkä täällä on tapana hoitaa 'turvallisuusasiat' tällä tyylillä. Ehkä kaikesta ei edes farangia ylilaskuteta.
  • mopon akun lataus korjaamolla 1,28 euroa.
  • Uudet rännit taloon (paljon ränniä) 2 ihmistä ja 2 päivää 38 euroa.

Jihuu, onneksi on paikkoja, jossa työn teettäminen on teettäjällekin vielä kannattavaa! Sitä paitsi, mä olen jo ihan rakastunut Panomiin.

Ton pöntön oli tarkoitus lähteä remonttimiesten matkaan, mutta se unohtui puutarhaa komistamaan ;)

Meillä on myös uusi päiväunipaikka. Vähän karmeen värinen katos, mutta halvalla sai ;)

14
Back to Top