Liebster Award - 11 pientä paljastusta

Linda asuu Vietnamissa -blogin Linda antoi blogilleni Liebster Awardin, kiitos Linda! Sain sen jo alkuvuodesta 2017, mutta silloiset jutut Balin reissusta ja sittemmin myös Hong Kongista saivat unohtamaan koko haasteen. Kunnes nyt täällä Lilltervon rannalla se muistui mieleeni.

Haasteen tarkoituksena on tuoda näkyvyyttä 'uusille' blogeille, ja vaikka tässä ollaan blogimatkaa taitettu jo reilu kaksi vuotta (kiitos ihanat lukijat), päätin ottaa haasteen vastaan.
Liebster Awardin säännöt: 

  • Kirjoita postaus palkinnon saamisesta ja julkaise se blogissasi
  • Kiitä henkilöä, joka nimitti blogisi ja linkkaa hänen bloginsa postauksessasi
  • Lisää blogiisi Liebster Awardin logo osoitukseksi palkinnosta
  • Lisää postaukseen myös palkinnon säännöt
  • Vastaa palkinnon antajan esittämiin kysymyksiin
  • Nimitä 5-11 uutta blogia
  • Keksi kysymykset bloggaajille, jotka nimität
  • Ilmoita nimityksestä valitsemillesi bloggaajille ja linkkaa oma postauksesi heille
  • Linkkaa Liebster Award -postauksesi myös sinut nimittäneen blogin postaukseen (eli esim. tähän)

Tällä hetkellä meidän family elää jossain välitilassa, eli ei (ehkä) enää Thaimaassa, mutta ei vielä seuraavassakaan kohteessa (joka on vielä salaisuus), joten annan vastaukset nyt Thaimaa -näkökulmasta.




Lindan minulle esittämät kysymykset (sisältää joitain paljastuksia):  

1. Mikä on parasta tämän hetkisessä asuinmaassasi? 

Kolme juttua; se lämpö ja aurinko, sekä ne ihmiset. Vaikka monesti sanotaan thaimaalaisten olevan kiinnostuneita vain rahasta, niin enpä ole koskaan saanut yhtä valloittavia ystäviä, kuin viimeisen kolmen vuoden aikana. Ja moni heistä paikallisia.

2. Entä ikävintä?

Näitä asioita ei välttämättä kahden viikon lomalla huomaakaan, mutta ikävimpiä asioita on kaksi, joitten välillä on hankala päättää kumpi on pahempi; korruptio vai sananvapaus (tai sen puuttuminen).

Varsinkin Etelä-Thaimaan saarien osalta puhutaan paljon mafiaperheistä, ja esimerkiksi virkamiesten korruptoituneisuudesta. Voisinpa sanoa sen olevan vain huhupuhetta, mutta en voi. Rahalla voi selvitä ongelmista, mutta toisaalta myös rahan kiilto silmissä virkamiehet saattavat keksiä maksunaiheita. Yleensähän näihin asioihin ei lomallaan törmää (me ollaan menetetty poliisille vain 500€ koko asumisen aikana), mutta ei se enää yllätäkään.

Sananvapaudesta sen verran, että todellista sellaista ei ole. Kaikenlainen kuningashuoneen ja valtaeliitin arvosteleminen tai toimien kyseenalaistaminen saattaa ihan oikeasti johtaa vankilaan. Ja tätä todella valvotaan.

Tulen kirjoittamaan näistä vaikeistakin aiheista vielä myöhemmin, joten pysykää kuulolla.

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?

Mulla on joku kummallinen Panama- kuume ollut jo pidempään (johtuukohan Pako-sarjasta?), joten varmaan sitten sinne. Olisihan se nasta edes nähdä.

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?

Viime vuodet on tullut pyörittyä Suomen lisäksi Kaakkois-Aasiassa, mutta vasta yhden kerran Balilla. Ja vaikka Bali herätti myös ristiriitaisia tuntemuksia, menisin sinne kiljuen uudestaan. Ja menenkin, epäilemättä.

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?

Uusia perunoita ja HK:n blöötä. Ja jälkimmäinen ehdottomasti kylmänä ja kotisinapilla maustettuna suoraan pötkönä suuhun vain. Äijämeininkiä, vai mitä?

6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

Tähän pitäisi sanoa, ettei koskaan pitäisi sanoa että ei koskaan. Mutta en sano, vaan sanon että hyvin suurella todennäköisyydellä en. Tällä hetkellä nautin 'kesäparaislaisena' Suomen kesästä, mutta ihmettelen myös minkä ihmeen takia ollaan taas päädytty viettämään täällä melkein kolme kuukautta.

7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?

Mun mielestä ehdottomasti Songkran, eli Thaimaan uusi vuosi, jota vietetään huhtikuun puolenvälin paikkeilla. On vaikea kuvitella miltä tuntuu maailman suurin vesisota, ellei sitä pääse itse kokemaan. Se on aivan hullua ja toisinaan vähän vaarallistakin. Mutta hauskaa yhden päivän. Ei kuitenkaan pidempään mulle, kiitos.

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

Kaikki sujui jopa yllättävän jouheasti, joten siitähän se rohkeus vain kasvoi. Ensimmäisen riskinoton jälkeen tuntuu, että mikä tahansa voi olla mahdollista. Pitää vain tehdä päätös ja lähteä kulkemaan sitä kohti.

Vaikein juttu ehdottomasti oli esikoisen Suomeen jääminen. Mutta sekin on kääntynyt jo iloksi siitä, että myös poikaa on purrut matkailukärpänen ja maailmannäkemisen jano kaikkien Aasiassa vietettyjen kuukausien aikana. Otan siitä pienen kunnian.

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai tämän hetkisessä asuinmaassasi?

Ehdottomasti ja sitä kohti tässä mennään. Mutta yksi osoite kerrallaan. Nyt ollaan Paraisilla kesä, syksymmällä siirrytään uuteen kohteeseen, josta ajatus syntyi kyllä enemmän kuin puskasta. Mutta siitäkin myöhemmin lisää. Kiinnostavia vaihtoehtoja uudelle kohteelle on vaikka miten paljon, se tästä tekeekin haastavaa. Mutta Samui on sydämessä pysyvästi ja voi olla että palataan sinne vielä.

10. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?

Se hetki, kun rakas ja paljon ikävöity esikoinen asteli Samuin lentokenttäramppia ylös vetäen matkalaukkua perässään. Näitä hetkiä odotan aina kuin kuuta nousevaa, sillä mikään ei ole perhettä tärkeämpää. Meillä on loistava tiimi.

11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne?

Aion. Kesän aikana pyörähdetään Teneriffalla, siitä sitten Koh Phanganille ja Samuille tietty moikkaamaan ystäviä. Ja se mihin lähitulevaisuus meidät nyt sitten lopulta sijoittaa, vaikuttaa myös tuleviin reissuihin. Mutta niitä tulee varmasti.

Haluan osaltani antaa tunnustuksen seuraaville blogeille:

1. Konalla. Seuraan mielenkiinnolla nelihenkisen perheen muuttoa Havaijille, sillä hei, Havaiji! En ole koskaan siellä käynyt, haluaisin kyllä, joten siksikin olen jäänyt koukkuun tähän blogiin. Tällä hetkellä perheessä luovutaan Suomesta, eikä se tietenkään ole pelkästään helppoa. Luopuminen ei koskaan ole.

2. Merkintöjä Panamasta. Kuten mainitsin, mulla on kummallinen Panama-kuume, ja siksi lueskelen Jennin merkintöjä elämästä Panamassa. Mielenkiintoista!

3. SlowDownUnder. Minttu on miehensä kanssa kierrellyt Australiaa ristiin rastiin jo melko pitkään, ja olen seurannut heidän seikkailuaan. Musta tuntuu että meissä on jotain samaa kulkurimaisuutta, ja nälkä on kasvanut syödessä. Odotan mielenkiinnolla, mihin heidän kompassinsa tulevaisuudessa osoittaa.

4. Matkaopas vapauteen. Matkaopas vapauteen -blogin Rosita on inspiroiva persoona, joka viettää myös valtaosan vuodesta muualla kuin Suomessa, viimeksi Australiassa. Vaikka Rosita tällä hetkellä hengähtääkin Suomessa, niin lähtö on varmaa. Odotan mielenkiinnolla mihin nainen seuraavaksi suuntaa. Rositalta myös loistavia vinkkejä pennin ja matkojen venyttämiseen, kannattaa tsekata!

5. Operaatio varpaat mereen. Tämä blogi on itselleni vielä uusi tuttavuus, mutta Senor Rose kertoo elämästään Espanjassa, ja aihe kiinnostaa kovasti. Saa nähdä ottaako Senor Rose haasteesta kopin.



Minun kysymykseni ovat:

1. Mikä on parasta tämän hetkisessä (tai siinä josta juuri lähdit) asuinmaassasi?
2. Entä ikävintä?
3. Mikä on ollut kaikista käymistäsi maista mieleenpainuvin?
4. Mihin maahan et matkustaisi? Miksi?
5. Mitä asioita kaipaat Suomesta?
6. Mikä on ollut pelottavin tapahtuma uudessa asuinmaassasi?
7. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin tämän hetkisessä (tai edellisessä) tai Suomessa?
8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?
9. Kuinka ulkomailla asuminen on muuttanut elämääsi?
10. Nimeä kolme kauneinta rantaa, jossa olet käynyt?
11. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

Onnea tunnustuksen saaneille! Seuraan mielenkiintoisia kuvioitanne jatkossakin.

Ihanaa juhannusta kaikille!



8

Hyvä ilma, parempi mieli

Viime aikoina on blogissa tullut ulistua vähän kaikesta; kylmyydestä, ikävästä, ulkopuolisuuden tunteesta, mökkihöperöitymisestä ja vaikka mistä. Sori siitä. Ei ollut tarkoitus oksentaa ihan kaikkea teille. Mutta nyt kun ilmojen puolesta on ollut muutakin kuin kökköä, mieli on kovasti kohonnut. Ehkä tästä selvitäänkin.

Tosta kun saadaan vielä raivattua, niin alkaa työpiste olemaan kohdillaan.

Lilltervo
Saaristo on valtavan ihana!

Isolla kirkolla

Jep, me käytiin isolla kirkolla männä viikolla. Tai ei nyt aivan siellä, vaan pitkän sillan toisella puolella Kalliossa. Esikoisen seinät kaipasivat erinäisiä reikiä, ja niitä ne sitten saivat. Vanhan talon seiniin ei meidän ammattitaito ja vehkeet ihan riittäneet, joten lopputulos oli reikäjuustoa. Saivat pojat samaan syssyyn vähän pakkelointityömaata ennen seuraavaa muuttoa, joka pienellä veikkauksella tapahtuu noin vuoden päästä.

Pyörähdin myös tätini luona Puistolassa yökylässä, mikä oli oikein mukavaa. Mulla on valtavan ihana ja villi täti, jonka hersyvä seura tekee elämästä aurinkoista. Tällä kertaa täti tarvitsi hieman apua internetin ihmeelliseen maailmaan. Vaikka yhdessä yössä ei maailmaa hirveästi ehditty parantamaan, niin riittävästi kuitenkin, jotta seuraavana päivänä oli iloisempi mieli lähteä ajamaan kohti merenrantaa.

Tällä kertaa ajelin mökkimaisemiin yksin, sillä muu perhe jäi pääkaupunkiseudulle. Tomppa auttamaan ystäviä ja Miska tapaamaan omia kavereitaan. Olisin voinut itsekin jäädä, mutta olen 'kyläluutana' jokseenkin epäonnistunut. Yksi yö riitti ja oma rauha vei voiton.

Löysin vuorenkilpiä metsästä ja päädyin tekemään niille kukkapenkin.

Saunan jälkeen maistuu nämä maisemat. Kunhan saadaan vielä laiturit oiotuksi.

Savottaa ja rohkeutta

Ensimmäisen kerran ikinä yövyin millään mökillä yksin. Siis aivan yksin. Naapureissakaan ei tuntunut olevan ketään, joten tehtävä ei tuntunut helpolta. Mutta tein sen, ja nukuin vieläpä erittäin hyvin. Sitä tulee liian usein annetuksi pelolle valta (minä ainakin), ja jättää yrittämättä vaikka nimenomaan pitäisi. Nyt opin ainakin sen, että pystyn keskellä hiljaista metsää ja kaukana kaikesta nukkumaan yöni rauhassa. Ihan yksinkin.

Täällä meren rannalla ei hommat tekemällä lopu. Risusavottaa olisi vaikka talkoisiin asti, joten vapaa-ajan ongelmia ei synny. Vaikka tehdään omaan tahtiin ja silloin kun huvittaa, löydän itseni rämpimässä tontin pöheiköissä niin pitkään, että Tomppa käskee viimein lopettamaan. Sillä voisihan sitä ihan vaan nauttiakin. Joutsenperheestä, auringonpaisteesta, maisemista, hyvästä kirjasta ja rauhasta. Toivottavasti löydän myös tämän moodin kesän aikana. Se hyvä puoli päivittäisessä risusavotassa kuitenkin on, ettei muusta fyysisestä harjoittelusta tarvitse sen lisäksi huolehtia.

Kaikki on hiton hyvin

Meillä on tässä edessä saarirykelmä, jossa Tomppakin käy kalalla. Juuri nyt vastarannalla soi kaihoisa saksofoni, meri on tyyni ja laskeva aurinko lämmittää vielä hetken. Ihan unelmaa.

Mitkä ovat sinun kesäsi unelmahetkiä?

Jossain tuolla on saksofonin soittaja.

8

Enkö kuulu tänne enää?

Tällä hetkellä tuntuu, että olen tullut liian syvälle pöpelikköön. Missään ei ole ketään. Sitä se toki tuppaa mökillä olemaan (ja saakin olla), mutta silti. Johtuuko se Suomesta, väsymyksestä, hämmennyksestä vai mistä? Enkö kuulu tänne enää?

Sopeutuuko tähän? Ehkä kyse on vaan kulttuurishokista. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu, että pitäisi vaan lähteä. Ehkä mieluiten Samuille. Pakata laukut ja liikkua.

Tomppa lähtee joka päivä, kalaan. Tuntuu ettei sekään keksi oikein mitään muuta. Ehkä se selvittelee aalloilla omaa päätään. Miettii mitä kuuluisi tehdä. Mökillä tai ylipäätään Suomessa. Tai tulevaisuudessa.

Onneksi meillä kävi yllätysvieraita! Kiitos Ira ja Harri seurasta.

Nättiä on kyllä.

Ei haitannut vino laiturikaan, kun Ira ja Harri tuli kylään.

Kulkureita kaikki

Matkalla Suomeen törmättiin sattumalta velipuoleeni, joka työskentelee Luxemburgissa. Oli juuri matkalla muuttohommiin Suomessa, sillä heilläkin pakattiin perhe Ranskaan. Ollaan siis kulkureita kaikki.

Yritin yhtenä päivänä tehdä tuttavuutta laiturin päässä notkuvalle joutsenelle, mutta myös sen mielestä olin väärässä paikassa. Vaikka kuinka yritin leperrellä lämpimästi, se murisi takaisin. Tai ehkä se oli enemmänkin sellaista villikissan sähinää siipien pörhentelyllä höystettynä. Päätin jättää uuden kaverin rauhaan.

Voi saakeli että on ikävä näihin Samuin maisemiin!

Voi mikä ikävä

Huomaan facebookissa ja instagramissa reagoivani juttuihin, jotka käsittelevät ulkomaita; siskon kuvat Hong Kongista, tuttujen reissut, ulkosuomalaisten bloggaajien ajatukset kesän vietosta Suomessa ja siitä, onko sinne pakko joka vuosi mennä. En tiedä itsekään onko.

Mutta sen tiedän jo nyt, ettei välttämättä ole ihan parasta aloittaa kaikkea uudestaan muutaman vuoden välein. Viime vuonna myytiin Suomen elämä lopullisesti, tänä vuonna myyntiin meni Samui. Ja nyt on todella vaikeata ymmärtää päätöksessä piilevä 'viisaus'.

Ikävöin myös aamukahvihetkiä kartanolla.

Ei siitä pääse mihinkään, että kaunista meidän saarella on.

Koh Samui

Samuilla (meidän kotisaarella) tapahtuu meistä huolimatta, ja tuntuu että pitäisi olla siellä. Mukana auttamassa ja aikaansaamassa muutosta. Ystävämme Brent on edistynyt kovasti Samui Clean -projektinsa kanssa, ja se on mahtavaa. Projektin alkutaipaleella oltiin välillä ainoat paikalle tulleet. Mutta Brent ei antanut periksi. Ihanaa, että asiat menevät eteenpäin.

Ikävää lisää sveitsiläisten unelmanaapureittemme auringonlaskukuvat. Millaisetkohan uudet naapurit he ovat saaneet? Onko Dummy-koira vielä tervetullut 'meidän' pihalle?

Entäs sitten Sopa? Ei minkäänlaisia bändipäivityksiä facebookissa. Eikö se pidä liveiltoja enää, kun Tomppa ei ole paikalla? Voi Sopa!

Ja minkä ihmeen takia Pauliinankin facebook-päivitykset täyttyvät Phanganin auringonlaskuista tai nousuista? Suolaa suoraan haavoihin. Ei helpota yhtään.

Miten niin ikävä Samuille...

Aamulenkit ihanien naapureitten kanssa.

Merivesikin oli hieman lämpöisempää.

Sinne vaan, taivaanrantaan!

Ikävä kaikkia vuosien varrella tulleita ystäviä.

Tuolla mun koti on, voi että!
0

Tarhapöllö Paraisilta, terve!

Tarhapöllö täällä terve! Viikko mökillä takana, ja olen jo vieraantunut ulkomaailmasta. Ellei ulkomaailmaksi lasketa sitä, että kahlaa Vain Elämää- sarjan jaksoja läpi illasta toiseen. Tai aamuyöllisiä silmiintuijotuksia supikoiran kanssa.

Aamukahviseuraa on löytynyt myös auringonsäteissä lämmittelevästä rantakäärmeestä, meren pinnalla nousuun läpsyttelevistä ja laskuun jarruttavista joutsenista, sekä kaukaisuudessa kukkuvasta käestä. Silloin kun on tarjennut nauttia kahvinsa ulkona. 13 astetta merituulessa on kylmää kyytiä.

Tässä aamukahvipaikassa rappusten vieressä aurinkoa ottaa rantakäärme.

Suomen vaarallisimmat eläimet 

Kun saapuu Suomeen kobrien naapurista, ei kyyt ja tarhakäärmeet juuri hetkauta. Siinä kun  Samuilla koiralenkillä saattoi törmätä vaikka kobraan, Suomen ympäröivään luontoon suhtautuu turhia jännittämättä.
 
Mutta nämä helvetin punkit, näitä mä kammoksun. Punkkihan on Suomen vaarallisin eläin, eikö olekin? Ja nyt ollaan tungettu alueelle, jossa niitä riittää. Jos parin tunnin puutarhan raivauksen jälkeen löytää niitä itsestään viisi, se on jo paniikkiin oikeuttava määrä.

Lyhyen googlettamisen jälkeen selvisi, että Paraisilla yli neljän viikon lomalaisillekin jaetaan punkkirokotuksia ilmaiseksi. Sehän on hyvä. Ainoa vaan, että 50% suoja tulee vasta kaksi viikkoa rokotuksen jälkeen ja noita rokotuksiakin pitäisi ehtiä ottamaan sarjana. Ensinnäkin näin kesäkuun puolen välin hujakoilla me ollaan jo vähän myöhässä, eikä rokotus auta edes borrelioosiin.

Kun punkkirokotus on vielä hetken harkinnassa, päädyin kokeilemaan 'huuhaa'-hoitoja. Josko etikka-, vesi-, laventeliöljyseos pitäisi katseilta ärsyttävästi piiloutuvat pikkuriikkiset tappajat loitolla. Onneksi laventelin tuoksu on hienostuneen hurmaava, varsinkin kun sitä tulee paniikissa alvariinsa suihkittua korvannipukasta pikkuvarpaaseen. Tuoksun perusteella voisikin melkein kuvitella itsensä läntisen Välimeren maisemiin.

Ihastuttavan laventelin tuoksusta huolimatta punkit saisivat puolestani kuolla sukupuuttoon! Mikä niitten funktio muutenkaan on?

Grillikatoksesta ihan muikeat maisemat, kunhan saadaan vähän raivattua.

Muutama muukin metri löytyy siistittävää, niin saadaan maisemat kohdilleen.

Parainen on vielä mysteeri

Tiesittekö muuten, että Parainen on iltasanomien kyselyn perusteella suosituimpien mökkikuntien listalla numero kaksi? Ei siis lainkaan hassumpi paikka mökkihöperöityä. Kun menneestä viikosta muutama päivä meni kuumeessa, on Parainen kuitenkin jäänyt vielä mysteeriksi. Mutta onhan kesää vielä jäljellä.

Hirveän suurta lämpölottovoittoa ei ilmeisesti ole ihan heti näkyvissä, mutta toivottavasti pian. Jotenkin näen itseni hyppimässä laiturilta veteen (vitsi vitsi), soutamassa kesämekko päällä vastapäiseen saareen, istumassa lämpöistä iltaa saunan terassilla ja poimimassa mustikoita iltapalaksi. Mustikanvarpuja ainakin on käsittämätön määrä niin pitkälle kuin silmä kantaa.

Mutta on näissä vesissä ainakin kalaa,

vai mitä sanotte?

Terveisiä Moikkulasta!

Mikään ei lämmitä mieltä kolealla meren rannalla enempää, kuin Moikkulasta tulleet valokuvat. Karvakorvien kesähoitolassa Koh Phanganilla on kaikki hienosti. Onneksi.

Kiitos Moikku ja Oikku! Suukkoja koirille.

Moikun lähelle ei tarvitse muitten yrittää, siitä Boo pitää huolen.



Salsatäti on hyvin vihainen, sillä se on vieläkin HOIDOSSA ;)

Boon ja Salsan kuvat on saatu Moikkulasta.
8

Paljon mahtuu viikkoon

Niin se vaan katosi viikko ja vähän ylikin, että hupsista vain. Juurihan me toivuttiin Samuin naapureitten järjestämän grilli-illan jälkeisestä kevyestä kohmelosta. Sen jälkeen on tullut reissattua 36 tuntia Suomeen, hoidettua kolme muuttoa (pitäähän tavaroita nyt vähintään kerran vuoteen liikuttaa), sairastuttua flunssaan (tietty), ja ehdittyä ihmettelemään Suomen jäätävää vastaanottoakin. Onneksi kuitenkin vain ilmojen puolesta.

Kyllä näissä Paraisten maisemissakin mieli lepää.

Pomppulennot ja liikakilot

Kuten mainitsin viime postauksessa, voisi meidän lentoreittiä sanoa jopa järjettömäksi. Mutta, kun halvalla sai, se tuntui riittävän järkevältä. Kun kolmea henkeä liikuttaa lentokoneilla, parin sadan säästö naamalta on kolmella kerrottuna jo aika paljon pätäkkää. Paitsi että me oltiin kuin ummikot ensimmäistä kertaa reissussa, ja maksettiin varmasti vähintään säästön verran ylimääräisinä kiloina ja laukkuina. En edes halua tietää tarkkaa summaa, siksi jätän seuraavat viikot tiliotteet katsomatta.

Me oltiin Miskan kanssa jo viikkoja aikaisemmin pakattu postilla lähetettävät tavarat valmiiksi odottamaan Tompan omaa panosta, jota ei muistutteluista huolimatta tapahtunut. Kun on jäärä, niin on kunnon jäärä. Lähtöä edeltävänä iltana vielä kehoitin Tomppaa viemään sovitusti kamat meidän paikalliselle ystävälle, joka olisi hoitanut paketit postiin, mutta jäärä päätti roudata kaikki tavarat mukanaan. Nostin kädet pystyyn ja ajattelin, että herran on näköjään opittava tämäkin asia kantapään kautta. Oppiko se, jää nähtäväksi, mutta uskoisin. Sen verran tuskaisen näköisenä se parilla Air Asian tiskillä kaivoi kuvetta.

Huh mikä läjä laukkuja...
Meidän luottotaksikuski päätti ottaa pienet välijumpat.
Voi että Thaimaa...syksymmällä nähdään, jos ei muuta niin koirien hakureissulla.

Malediivien lentokentän luxus-palvelu

Kerrassaan mielenkiintoista. Malediiveilla olisi kyllä ihan mielellään myöhästynyt vaikka lennolta, mutta tässä tapauksessa kaikki oli valitettavasti ajallaan. Kun päästiin Malediiveilla passintarkastukseen, meidät ohjattiin istumaan sivuun. Vähän siinä ihmeteltiin että kuinka nyt ehditään hakemaan ne miljoona laukkua sieltä hihnalta ja siirrettyä seuraavalle lennolle. Ei meillä kuitenkaan liikaa aikaa ollut. Mutta tyttö keräsi passit ja kysyi kuinka monta laukkua on matkassa. 'No aika monta ja vähän päälle.' Entäs seuraava kohde? No Dubaihin on suunta ja siitä sitten eteenpäin.

Ja tyttö lähti. Puolen tunnin päästä tyttönen palasi takaisin, antoi boarding passit seuraavalle ja sitä seuraavallekin lennolle ja kertoi laukkujen olevan jo matkalla koneeseen. Ja seuraavan kerran laukkuarmeijaa tarvitsee etsiä vasta Dubaista seuraavassa kohteessa, eli Frankfurtissa. Huh, olipas hienoa. Oltiin kuitenkin hiki valuen vedetty laukkuläjää lautalta bussiin, sieltä koneeseen Suratthanissa, sen jälkeen seuraavaan koneeseen Kuala Lumpurissa. Ostettiin me välissä yksi iso matkalaukkukin, jotta saatiin kokonaislaukkumäärää pudotetuksi yhdellä. Täysin aivotonta toimintaa, joten älkää vaan tehkö niin kuin me. Kaikessa järjettömyydessään tehtiin taatusti kallein reissu ikinä ja vielä pitkän kaavan mukaan.

Pieni mutta pippurinen Malediivien lentokenttä. Kyllä siellä kauppojakin löytyi.

Emirates Airline

Ollaan muuten ennenkin lennetty kyseisellä lentoyhtiöllä, enkä voi kuin suositella. Ei yhtiötä aivan turhaan ole valittu vuonna 2016 maailman parhaaksi. Edellisenä vuonna sijoitus oli viides, kun taas Qatar Airways oli ykkönen, joka omassa rankingissani on number one. Molemmilla lentoyhtiöillä kaikki vaan toimii niin kuin pitää; palvelu, ruoka & juomat, viihde, ja usein myös hinnat. Kannattaa siis tsekata tarjouksia, kun todella haluaa rahoillensa vastinetta.

Todella jäätävää!

Vaikka noita säätiedotuksia seurattiin jo Samuilta käsin, niin se kuinka vilu asettui luihin ja ytimiin Seutulassa järkytti silti. Eikä vastaanotto edes parantunut muutaman päivän aikana, päinvastoin. Siinä appilan parvekkeella istuessa mieli halusi välittömästi takaisin Samuille. Taivas roikkui niskassa tipotellen jäätävää vettä, välillä rakeita ja räntääkin. Miksi ihmeessä pitää tunkea itsensä kesäksi Suomeen? Tietenkin Jesse ja muut sukulaiset, mutta mikäli Jesse ensi vuonna reissaa Australian ja Balin väliä, saattaa Suomen visiitti vaihtua heittämällä Baliin.

Muuttoja ja muuttoja

Muutettiin itsemme siis Samuilta tien päälle tietämättä täysin jatkosta. Ahtauduttiin appiukon pieneen kaksioon kaikkine kamoinemme, jolloin appiukko joutui evakkoon. Muutettiin esikoinen, sullottiin itsemme autoon ja muutettiin taas. Tällä kertaa kesäasukeiksi Paraisille mökkiin, jota ei oltu edes nähty. Matkan varrella käytiin vielä ostamassa pikkuruinen vene Jesparsilta Pickalan portista, sillä täytyyhän sitä nyt hyvä ihminen kalaan päästä. Ainakin ton kitaristin.

Mökki ja tontti, aivan ihanat! Kiitos Pauliina avusta mökin hankinnassa ja tervetuloa viettämään puutarha/viiniviikonloppua. Ehkä me pannaan paljuun tulet, puetaan ne hopeiset biksut päälle ja avataan kylmä Prosecco? Satoi tai paistoi.

Haluaisitko sinä antaa ensikertalaiselle vinkkejä Paraisille ja lähiseudulle?

Jesparsilta siis veneet, puutarhapatsaat ja vielä herkullista kalaakin!

On kyllä nättiä, vielä kun lämpenisikin.

Paljukin löytyy.

Takka on ollut kovasti käytössä viimeiset kolme päivää.
0

Mä taidan romahtaa

Olin täysin tietoinen, ettei lähteminen tule olemaan helppoa. Mutta että näin vaikeata?

Samui oli meille kaukainen unelma 14 vuotta. Sitten siitä tuli ihanaa todellisuutta melkein kolmeksi vuodeksi. Ja nyt siitä pitäisi luopua. Ainakin hetkeksi (ehkä), eikä se tule olemaan helppoa. Hyvästien jättö (hei älä huoli, kahden vuoden päästä me tullaan takaisin), tuoksujen hengittäminen toistaiseksi viimeistä kertaa, maisemien huokailu samaten, kaikki yhtä itkun tuhertamista. Mutta pahin oli vielä edessä.

Hulluhan näistä maisemista vapaaehtoisesti lähtee...

Se oli Miskan koulun jättäminen. Tai ei niinkään se jättäminen, vaan koulun opettajien ja oppilaitten hyvästit Miskalle. Silloin tulva oli valmis ja mä romahdin.

Miskan lukuvuosi täällä olisi jatkunut heinäkuulle asti, mutta lähdön takia pyydettiin todistusta jo aiemmin. Eikä siinä mitään erikoista, tällaisissa paikoissa ihmisiä tulee ja menee. Ja Miskan koulu on sujunut niin mallikkaasti, ettei mistään kertaamisesta tai lisäkokeista tarvinnut olla huolissaan. Uskomaton kaveri on tästä 14-vuotiaasta Samuin vuosien aikana kasvanut. Niin uskomaton, ettei meillä ollut edes tarkkaa käsitystä, ennen kuin opettajien ja rehtorin palautteet tulivat. Niitten lukemisen jälkeen piti istua vielä pitkä tovi, sillä ei itkemiseltä olisi eteensä nähnyt.

Antaa opettajien puhua:

Mikä ihana koulu, Lamai International School.

Kyllä Miska näitä hetkiä vielä kaiholla muistelee.
Mr. Jon (miskan luokanvalvoja)

- 'Miskan luokanvalvojana', jolla on ollut ilo opettaa ja olla tekemisissä hänen kanssaan päivittäin, voin vilpittömällä mielellä ja suurella ilolla sanoa Miskan olevan hieno roolimalli ja upea henkilö, jota hänen ikätoverinsa kunnioittavat suuresti. Miska on ajatteleva, älykäs, ja valtavan hieno persoona, mikä tekee hänestä koulussa erittäin pidetyn. 

Miska antaa kaiken panoksensa koulutöilleen, jotka ovatkin aina olleet johdonmukaisia ja korkeatasoisia, sekä valmistuneet ajoissa.

Lisäksi Miska on ihminen, joka ei kaihda itsenäistä opiskelua tai johtajaroolin ottamista luokan projekteissa. Miskaa on ollut suuri ilo opettaa ja hän tulee olemaan suuresti kaivattu Lamain kansaivälisessä koulussa. Miska on fantastinen persoona.'

Tässä kohtaa oli ihan turha enää pidätellä kyyneleitä. Ja lisää seurasi:

- ' Miska, on ollut suuri ilo opettaa sinua nämä viime vuodet. Onnea tulevaisuuteen!' - Rehtori Dan

- 'Olet mahtava ja älykäs lapsi. Onnea Miska!' - Krista

Ja niin edelleen. Voitte ehkä kuvitella kuinka lämmitti. Vaikka ollaan oltu kouluun enemmän kuin tyytyväisiä sen mahtavan ilmapiirin takia (Suomen nihkeähkön jälkeen), palaute ja niistä välittyvä lämpö mykisti. Onneksi olemme pystyneet tarjoamaan Miskalle näin upean ja positiivisen kokemuksen maailman toisella laidalla. Koulun suunnalta aistittavissa oleva aito ikävä teki omasta ikävästä vielä rajumman. Näitten palautteiden ja muistojen jälkeen ei ole yhtään helpompi lähteä.

Kiitos opettajat, valmentajat ja ystävät. Kuljette sydämissämme aina!

Mahtavia ystäviä on saatu paikallisista ja ulkomaalaisista.

Kiitos valmentaja ja liikunnanopettaja Milosch!

Ja kiitos koko joukkue.


Alle vuorokausi lähtöön

Alle vuorokausi uusiin seikkailuhin, ja vasta aloitettiin pakkaaminen. Eilen vielä ehdittiin naapuriin grillaamaan ja jammailemaan, mutta tässä tämä nyt alkaa olemaan. Elämä Samuilla ainakin hetkeksi. Voi olla, ettei uusi kohde miellytä ja jäädäänkin Samuille jo syksyllä uudestaan. Mutta voi myös olla, että seuraava pari vuotta vähintään menee täysin uusissa maisemissa, kunhan ollaan haettu koirat täältä matkaan. Saa nähdä, millä mielellä ollaan kesän jälkeen. Paljon on jäänyt pohdittavaa.

Ette muuten arvaa, millaisella pomppulennolla matkataan kohti Suomea; Suratthani - Kuala Lumpur - Malediivit - Dubai - Frankfurt - eikä siitä eteenpäin vielä edes lippua. Aivan järjetön kuvio, mutta kun halvalla sai.

Onko sulla yhtä päättömiä lentoreittejä tehtynä tai tulossa?

Kiitos ihanat naapurit ja ystävät!

Oli mahtavat grillijuhlat ja jamit.
6

Uskotko kummituksiin?

'Uskotko kummituksiin?' kysyi Mr Rock minulta valoja sammuttaessaan. En oikein tiennyt, mitä tuohon olisi pitänyt toista loukkaamatta vastata.
'Hmm, tavallaan uskon ja tavallaan en usko', vastasin hieman hämmentyneenä.
'Eikö Suomessa kuitenkin uskota joulupukkiin ja enkeleihin?' jatkoi Rock...

Mr Rock

Mr Rockin upeaa taidetta

Näin alkaa vakkarikynäilijä Tompan tarina hänen ja taiteilija Rockin Bangkokin reissusta. Mutta annetaanpa Tompan jatkaa:

Olin Rockin kanssa viime perjantaina viisuminhakureissulla Bangkokissa (tästä varmaan erillisartikkeli piakkoin). Rock on siis kovaa vauhtia tulossa kesällä kansainvälisille suurmarkkinoille Suomeen, ja tästä johtuen teimme reissun Bangkokiin. Tämä oli minulle ensimmäinen matka, jonka olen ikinä tehnyt paikallisen kanssa. Ja kuten Kurren jutuista on voinut lukea, niin tällä tavoin pääsee aivan eri syvyyksillä tutustumaan paikallisiin ihmisiin, heidän tapoihin ja uskomuksiinsa. Ja kuinka ollakaan, törmäsimme juuri Kurreen lentäessämme Samuilta Bangkokiin! Toivottavasti saamme taas lukea blogista Kurren uusista reissuista.

Matkamies Kurre samalla lennolla.

Henkimaailma 

Aiemmin mainitsemani kummituskeskustelu yllätti allekirjoittaneen pahasti. Itse olen kohtuullisen skeptinen kaikkea kohtaan; olen eronnut kirkosta, enkä usko joulupukkiin. Aihe on kuitenkin lähellä thaimaalaisten sydäntä ja näkyy arjessa hyvin vahvasti. Voinko siis kylmästi todeta, että minähän en satuolentoihin usko, vai olisiko kuitenkin hieman diplomaattisempi vastaus paikallaan? Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon, koska en halunnut loukata Rockin tunteita. Toisaalta, en myöskään koe minkäänlaista tarvetta jakaa omaa epäuskomistani kenenkään kanssa. Mielestäni jokainen voi uskoa mihin haluaa, kunhan uskomusten seurauksena ei synny ääriliikkeitä.

Aikaisemmin päivällä odottaessani Rockin poispääsyä viisumitoimiston haastattelusta, istuin kadun varressa ja ihmettelin ihmisten virtaa toimiston edustalla sijaitsevan isohkon henkien talon luona. Paikalliset veivät talolle ainakin banaaninippuja, limpparia, keksipaketin, kukkia ja suitsukkeita. Rockin palattua kysyin häneltä mikä tässä on ideana. Rock kertoi, että ihmiset käyvät toivomassa hengiltä onnea viisuminhakuunsa, samoin kuin matkalle lähtijöiden omaiset käyvät pyytämässä, että heidän perheenjäsenensä matka menee hyvin ja matkalainen pääsee turvallisesti takaisin kotiinsa. Tämän lisäksi onnistuneen viisuminhakemisen jälkeen tulee käydä kiittämässä henkiä, samoin kuin on syytä kiittää matkalta palaamisen jälkeenkin. Ei siis ihme, että henkien talolla kuhisi ihmisiä ruuhkaksi asti.

Bangkokin viisumikeskus.
One night in Bangkok...

Wikipediasta löytyy kohtuullisen hyvin lisätietoa erilaisista 'kummituksista' Thaimaassa. Tähän en koe tarvetta lähteä kaikkia listaamaan, mutta kokemukseni perusteella voinen todeta, että thaimaalaisten maailmassa kummituksilla ja hengillä on valtava rooli. Tuleeko tämä muuttumaan tulevien 'internet-sukupolvien' myötä, sen aika näyttää.

Muista kuitenkin asioidessasi thaimaalaisten kanssa tai lomaillessasi Thaimaassa, että asioiden taustalla on jotain yliluonnollista. Se voi huvittaa ja se voi hirvittää. Esimerkiksi pari kuukautta sitten paikallisuutisissa oli rekkakuski ajanut rekkansa ojaan hulppeassa humalassa. Kuin ihmeen kaupalla kuski selvisi kuitenkin pelkillä ruhjeilla. Lehden haastattelussa hän totesi erikseen, että kyllä kännissä voi ajaa, koska henget ovat hänen puolellaan. Meidän kaikkien onneksi paikallispoliisi oli asiasta eri mieltä ja laittoi kaverin telkien taakse.

Tulikuuma Chatuchakin puisto lauantaina.

Taiteilija Rock (henkilökuva löytyy täältä)

Todettakoon tähän loppuun vielä, että olen Rockin kanssa tehnyt hänen kaupalleen verkkosivut, missä voit käydä tutustumassa hänen taiteeseensa. Ja mikäli haluat tilata itsellesi, tai vaikka lahjaksi thaimaalaisia perinteitä kunnioittavia upeita taideteoksia Rockin tekeminä, se olisi hienoa. Kauppa ja tilausohjeet löytyvät täältä thai-arts.weebly.com.

'There is no reason to search for happiness. Happiness is always around us.'

Tomppa

Pakollinen selfie Samuin lentokentällä.

 *artikkeli sisältää kumppanuusmarkkinointia
2
Back to Top