Follow the flowers

Kuten olen jo aiemmin todennut, vielä vuosienkin jälkeen Samuilta löytyy uusia mestoja, myös meille. Koko ajan tänne rakennetaan ja samaan hengenvetoon puretaan, mutta nyt tarkoitan uusilla mestoilla paikkoja jotka ovat jo olleet, mutta joihin me ei olla vielä löydetty. Itse asiassa koko Maenam alueena on jäänyt meille kummajaiseksi.

Vaan nyt asutaan täällä, vähän niin kuin böndellä.


Maenam beach

Jos rauhaa kaipaat, Maenamin ranta on SE paikka. Ainakin näin lokakuussa, kun melkein ketään ei liiku missään. Aivan sama kuinka kulahtaneissa bikineissä olet liikkeellä, kukaan ei katso kuitenkaan.

Hiekka ei ole valkoista kuten Chawengilla, vaan kauniin vaaleankeltaista. Voit hyvin viettää aurinkopäivää keräämällä vaikka vaaleankeltaisia kiviä, kuten itse yllättäen teen. Mitä niistä väsään, on vielä mysteeri. Jos olen oikein reipas ja saan ison saaliin, ripottelen niitä kukkapenkkeihin. Jos laiskottaa, taidan värkätä kivan pohjan lasikippoon, johon laitan kynttilän palamaan.

Kynttilöille on nimittäin käyttöä, kun sähköt katkeaa. Tähän mennessä meillä on ollut kaksi sähkökatkosta, ja voin vannoa että viidakossa on todella pimeätä. Eikä pimeällä terassilla ole mukava istua, varsinkaan kun ollaan paikallistettu kateissa olleet rotat terassin ränniin. Ei yhtään kiva.

Silent beach (Maenam). Kaunista vai mitä?

Follow the flowers

Sanotaan, että Maenam on niitä paikkoja, jonne reppureissaajatkin vielä tulevat. Halpa, kaunis, sopivasti hippi. Sitä paitsi tästä pääsee kätevästi lautalla Phanganille, jos alkaa kyllästyttämään. Tällä noin kuusi kilometriä pitkällä kaistaleella on kuitenkin vielä mahdollisuus reilulla kympillä majoittua rantabungalowiin, kuten esimerkiksi Treehouse Silent Beachilla.

On muuten kerrassaan valloittava mesta, jonne löydettiin taas sattumalta. Eräänä asunnon etsimispäivänä, kun koluttiin ringroadilta rantaan johtavia pikkuteitä, huomattiin yhden hiekkatien alkuun laitetut melko huomaamattomat kyltit. Kylteissä oli kehoitus 'Follow the flowers'. Pakkohan niitä kukkia oli sitten lähteä seuraamaan.

Söin Treehousessa parhaimman lounaan naismuistiin. Se oli joku aamiaiswrap, täytteenä fetajuustoa, salamia, paistettua kananmunaa ja jotain herkullista siirappia. Tomppa vastaavasti otti riskin ja naposteli tulisia lihapullia. Kaiken riisin ja thaikkupöperön jälkeen oli NIIIIIN mukava löytää jotain tavallisuudesta poikkeavaa, halvallakin vielä. Todella mielenkiintoinen menu muutenkin, aivan pakko poiketa uudestaan. Onneksi se on tossa lähellä.

Ai niin, kaikille diginomadeille lupaavat tarjota ilmaisen sujuvan wifiyhteyden, joten sinne vaan mukaville sohville makoilemaan. Oiva paikka myös auringonlaskun metsästäjille, sillä tarjolla on ainakin Happy hour -mojitoja. En ihmettele ollenkaan, jos löydän itsenikin sieltä pian mojito toisessa ja kamera toisessa kädessä.

Treehouse Silent Beach, suosittelen!

Todella idyllinen paikka ja halvat mukavat rantabungalowit.

Re_fill, Re_use, Re_cycle!!!

Erittäin mukava olohuonemainen meininki.

Maenamin markkinat

Mikään bilettäjän mesta Maenam ei ole. Yöelämää ei juurikaan löydy, vaikka kyllä täältäkin pääsee lavataksilla Chawengille. Suositut viikottaiset iltamarkkinat löytyy ainakin torstaisin klo 17-22. Markkinat eivät ole yhtä massiiviset, kuin esimerkiksi Fisherman's villagen perjantaimarkkinat, mutta oikein leppoisat. Sinne mekin tästä nyt suunnataan.

Maenamista varmasti myös tulevaisuudessa.


Pakolliset markkinamojitot.
8

Viikonloppuna viidakkotalossa...

Tapahtui pidennettynä viikonloppuna viidakkotalossa:

Käärmeet

Olihan se selvä, että niihin törmätään. Viidakossa kun ollaan, kummalliset kolinat jotenkin kuuluu asiaan. Rapinat ei niinkään hetkauta, mutta kolina hätkähdyttää. Yleensä ne kuuluu katosta.

Torstai-illan kolahdus johdatti Tokay-gekkon ja käärmelaiheliinin kaksinkamppailuun. Terassin katossa roikkuva ottelu johti käärmeen putoamiseen liskon suusta, muttei onneksi kenenkään niskaan. Se mihin kärmes sitten joutui, jäi arvoitukseksi. Boo ja Salsa oli kyllä kärppänä paikalla luiron pudotessa...

Seuraavat aamukahvit terassilla meinasi mennä henkeen kaksimetrisen käärmeen kurkkiessa rännistä. Me nähtiin käärmeestä pää ja häntä, kahden metrin välille saattoi mahtua lisäksi metrin mutkakin, mutta kun ei nähty, niin olkoon käärme sitten kaksi metriä.

Se ei suostunut häipymään, vaikka kuinka yritettiin. Ränni on harmittavan hankala, kun sinne ei pääse käsiksi. Katelkoot sieltä sitten.

Ystävykset Rock ja Tomppa

Rauhoittava lorina...

Nuoriso

Ai että kun oli mukava herätä perjantaiaamuna Miskan uuteen naamaan. Juniorilla oli kavereita yökylässä, ja vaikka kuinka kiellettiin menemästä yöllä terassille, sieltähän se oli käynyt pää edellä sukeltamassa betoniin. Sinne kaikkien sahojen ja lapioitten sekaan. Siltä se naama sitten aamulla näytti.

Ystävät

Ystävämme Rock on auttanut meitä monessa. Perjantaiksi oli sovittu Rockin ja vaimo Jindan visiitti meille, ja onneksi oli. Saatiin edes hetki happea viidakkotalosta, joka viikonlopun aikana antoi kaikkensa.

Vaikka Rock perheineen on asunut Samuilla ehkä 20 vuotta, löytyi heillekin jotain uutta. Nimittäin 'meidän' vesiputous ja varsinkin Tree Bridge Coffee. Se huikea ravintola puussa. Kannattaa muuten käydä, jos Samuilla piipahdatte. Vaikka edes kaffella.

Ravintolasta saa myös ruokaa, ja rohkeimmille on lisäksi tarjolla vaijeriliukua mun mielestä ihan kohtuuhintaan. Neljä siirtymää 900 bahtia (noin 23 €) ja seitsemän liukua 1200 bahtilla.

Maisemat ovat kuninkaalliset, vaikka korkeanpaikankammoisille ehkä kuumottavat. Viidakon lisäksi yläilmoista pääsee ihailemaan taustalla häämöttävää Koh Phangania.

Mukava päivä ennen iltaa.

Siellä se, Koh Phangan

Voi miten valokuvauksellinen tyttö
Rockin vaimo Jinda


Rotat

Olin pitkästä aikaa varannut lauantai-illan tyttöjen juttuihin, eli naamavärkin pelastukseen. Aurinko, merituuli, nyt vielä viidakkokin siihen päälle. Välillä pärställe on vaan otettava aikaa, ettei kohta näytä sata vuotiaalta muumiolta.

Naamioilla läträilyn jälkeen kiipesin yläkerran pimeään makuuhuoneeseen ja napsautin valot päälle. Ensin reagoin oikealla silmällä liikkeeseen ja oikeastaan samaan hengenvetoon myös vasemmalla. Kaksi pulleata pitkähäntäistä karvapalloa sujahti huoneen eri kulmissa olevista aukoista katon sisään.

Suusta ei kuulunut pihaustakaan. Kaksi helvetin isoa rottaa makuuhuoneessa ja seison kuin patsas paikoillani. Kunnes havahduin karjumiseen; 'TOOMPPAAA!!!'

Eihän siitä mitään hyötyä ollut. Kutsumattomat kämppäkaverit meni jo. Sinne jonnekin MUN kattoon. Nyt mun pitää nukkua NIITTEN(KIN) kanssa, kunnes keksitään joku ratkaisu. Vaikka sitten ne vaaleanpunaiset karkit. Rotat pääsee hengestään, sillä me EI mitenkään kaikki mahduta samaan huoneeseen.

Toistaiseksi kateissa on siis ainakin se kaksimetrinen kärmes ja kaksi rottaa. Ystävämme Vesan mukaan rottien 'rakkauden pesä' lienee katossa myös, mutta mä en voi edes ajatella sitä. Tai mä pakkaan laukut.

Täältä sitten vaijerilaskua olkaa hyvät!

Skorpiooni 

Laukkujen pakkaus meinasi olla lähellä jo sunnuntaina, kun aamulenkki koirien kanssa päättyi skorpioonin kuolemaan.

Koirat juoksi vapaana ja Tomppa siinä iloisesti perässä hyppien. Seurasin muutaman metrin päässä, kun Tomppa yhtäkkiä päästi miehekkään karjaisun ja otti näyttävän kolmen metrin loikan tien sivuun.

Siinähän se törrötti pyrstö komeasti pystyssä. Toinen Thaimaassa näkemämme skorpiooni (edellinen oli muuten vaatekaapissa). Olisi se voinut olla kengässäkin, mutta onneksi nyt näin. Sen olisi voinut jättää menemään omia menojaan, mutta kun vapaana juoksevat karvaturrit olivat siitä liian kiinnostuneita, se pääsi hengestään. I'm sorry.

Lisää Tokay-gekkoja

Pari päivää me häädettiin sitä valtavan kokoista ulostajaa, ennen kuin saatiin se ulkoruokintaan. Tänään toimistohuoneessa oli seuraava.

Onhan tässä vielä muutama tunti liskon metsästysaikaa, ennen kuin pääsee rottien kanssa nukkumaan...

Kaikki jutun kuvat ovat meidän mukavasta perjantaipäivästä. Rottiin, käärmeisiin ja skorpiooniin ei kamera jostain syystä ehtinyt mukaan...

Hetket...

Kun ei ole kiire mihinkään...

Kiitos mukavasta päivästä!

8

Poikkeuksellinen lokakuu

Samalla kun me harjoitellaan arkea viidakkotalossa, thaimaalaiset valmistautuvat rakastamansa kuninkaan hautajaisiin. Tänään on kuninkaan kuoleman ensimmäinen vuosipäivä, vaikka varsinaisia hautajaisseremonioita vietetäänkin 25.-29. lokakuuta. Tästä eteenpäin tämä päivä tulee olemaan virallinen vapaapäivä.

Vuoden takaiset tunnelmat kuninkaan kuoleman jälkeen voi lukaista täältä.

Mä olen aivan fiiliksissä näistä maisemista!

Kun kukaan ei oikein tiedä

Vuosi sitten kukaan ei tuntunut tietävän, miten suru-uutinen tulisi vaikuttamaan. Sama juttu nyt, tietoa tippuu hiljalleen. Mutta lokakuusta oli odotettavissa enemmän tai vähemmän poikkeuksellinen.

Kun kuun alussa kuunteli huhuja, sai kuvan että lokakuu tulee olemaan todella hiljainen. Ei bileitä, ei meteliä, ei alkoholia puoleen kuukauteen. Veikkaanpa että jokunen ehti huhuista huolestuneena hamstraamaan kaappeihinsa satsin viinaksia. Sitten kaikki taas muuttui. Eikä ainakaan lokakuun alku Samuilla ole ollut erityisen poikkeuksellinen. Tosin en tiedä kummoista yökerhomeininkiä Chaweng on tarjoillut, meillä kun harvemmin on tarvetta lähteä sitä katsomaan.

Phanganin full moonit ainakin peruttiin, kuten myös jamit lokakuulta. Myös Samuilla ainakin Sopassa liveillat ovat katkolla, samoin Boat Bariin suunnitellut keskiviikkojamit siirrettiin suosiolla marraskuulle. Koska baarin pitäjillekään ei protokolla tunnu olevan aivan selvää, on parempi hieman himmailla.

Ja niin ovat nämäkin :)

Viimeisimpien tietojen mukaan ainakin Phuketin Patongilla 12.-29. lokakuuta yökerhoissa volumenappulat väännetään hiljaiselle, jotkut baarit jopa suljetaan tälle ajalle. Livemusaa on soitettava sisätiloissa tai verhojen takana, niin ettei niitä kaduilta näe. Eiköhän tätä kuviota ole odotettavissa muuallakin.

Turistin kannattaa varautua ainakin siihen, että 26. lokakuuta moni paikka on kiinni. Nähtävyydet, shoppailut ja muu vastaava toiminta on viisainta suunnitella muille päiville.

Bangkokissa on hautajaisten ajalle varmasti odotettavissa ruuhka jos toinenkin, varsinkin kun osa teistä on kokonaan suljettuina. Ainakin lennoille ehtimisen suhteen kannattaa siis olla tarkkana.

Meillä on myös mainio paikallinen kahvila. Se on puussa.

Maenam beachillakin kaikki hyvin.

Kunnioitetaan omalta osaltamme

Ei se paljoa vaadi. Vaikkei virallisia kieltoja juuri olekaan annettu esimerkiksi baarien tapahtumille ja alkoholin tarjoiluille, voi niitä silti loppukuusta enenevässä määrin tulla. Koska kukaan ei tiedä tarkalleen, mennään päivä kerrallaan. Eiköhän me tästä selvitä.

Artikkelin kuvat ovat viime päivien satoa, eivätkä sinänsä liity juttuun. Toivottavasti niistä kuitenkin on iloa.

Myrskyä odotellessa. Kuva meidän parvekkeelta.

6

Welcome to the jungle

Nettiyhteys tökkii, puhelinyhteys tökkii, mutta hengissä ollaan. Kuuteen päivään on vaan mahtunut pirun paljon. Muuttoa, rotan ja Tokay -gekkon perässä juoksemista, vuotavan putken lisäksi muutama toimimaton. Mutta mikään ei yllätä, kuinka voisikaan? Muutettiinhan me viidakkoon.

Kun ei olla siivottu meitä ennen taloon muuttaneen Tokayn ulosteita, ollaan maalattu ja ihmetelty. Tiskattu pölyttyneitä astioita, ja ihmetelty. Fiksailtu järjettömiä putkiviritelmiä, ja ihmetelty taas. Sekä yritetty asettua taloksi. Tähän kummalliseen viidakkotaloon.

Sateen jälkeen paistaa aurinko :)

Kutsuvat oranssit portaat.

Ei muuten tuoksu tuckeen ulosteet yhtään hyvältä.

Viidakkotalo vei voiton

Uniin tullut viidakkotalo vei viimein voiton. Kodin vierestä löytyy nyt vesiputous, vaijeriliukurata, kahvila puussa sijaitsevine terasseineen, Tarzan baari ja luojan kiitos - meidän täysipäiväinen talonmies kahdeksan koiransa kanssa. Ei tarvitse tiukan paikan tullen luottaa ainoastaan Boon apuun, sillä Salsahan on prinsessa. Yhdessä olemme siis vahvoja.

Muutama huolettomana nukuttu yö sai nimittäin eri vivahteen, kun tarina kertoi vesiputoukseen heitetystä ruumiista ja kassakaapissamme olevasta aseesta. Kassakaappi sijaitsee 'varastohuoneessa', mutta ase ei ole siellä enää. Talon omistajan asuessa täällä se kuulemma vielä oli. Ymmärrän hyvin, ettei rouva viihtynyt talossa yksin.

Me sen sijaan viihdytään oikein mainiosti.

Talon vahti, Boo

Prinsessa Salsa nauttii elämästä.

Meidän talonmies

Meillä on täysipäiväinen talonmies, kahdeksan koiraa, yksi poika ja vaimo. Ei me näitäkään tarvittaisi, mutta kun näitä tuppaa kuulumaan pakettiin.

Yritettiin puolittaa talonmiehen työtaakkaa ajattelematta sitä, että se puolittaisi myös perheen ansiot. Joten me jatketaan koko porukan kanssa, vaikka tullaan varmasti tekemään paljon itse. On silti huojentavaa tietää että on joku kelle soittaa, kun tarvitsee apua. Kunhan osaa thaimaata.

Panom (talonmiehen nimi) ei puhu sanaakaan englantia. Meidän thaimaan kielen taito taas on lähes surkeata. Kun yksi tarkoittaa yhtä ja toinen ymmärtää toista, yllätyksiltä ei varmasti vältytä. Mutta hauskaa meillä on ollut, vaikkei kukaan tiedä mille nauretaan.

Talonmies Panom ja poika.

Unelmien makuuhuone

Vaikka en muistanutkaan, olen aina haaveillut valtavasta makuuhuoneesta, jossa voi herättyään nauttia tyhjän tilan antamasta energiasta. Nyt sellainen on. Tila täynnä mahdollisuuksia.

Sitä ei voi sisustaa noin vain, vaan sen kanssa täytyy elää ja katsella mitä se tarvitsee. Voi nimittäin olla, ettei se tarvitse mitään.

Uni on unelmien makuuhuoneessa ollut vallan nautinnollista, vaikka viime yönä välikatossa asuva 'salavuokralainen' ilmoittikin olemassaolostaan. Toivottavasti ollaan väärässä ja tyyppi on vain kattoon silloin tällöin hakkaava puunoksa. Tai korkeintaan sitten se karkuun päässyt Tokay -gekko. Mieluummin ei kuitenkaan viidakkorotta seurueineen. Pitänee soittaa tunkeutujasta talonmiehelle.

Koko makuuhuonetta ei saa kuvaan millään.

Villi luonto

Vaikka puutarha on hoidettu, on se silti sopivalla tavalla villiintynyt. Ei mitään geometrisiä pensasleikkauksia, vaan pitkiksi venähtäneitä kiinanruusuja, cashew -pähkinäpuita, banaania, kookosta, mangoja ja koko ajan kuuluvia ääniä.

Voisikohan täällä törmätä vaikka apinaan? Tai sitten kobraan? En tiedä, aika näyttää. Kymmeneen vuoteen ei talonmies ole nähnyt kobraa aitojen sisäpuolella (joo, meillä oli tulkki), mutta ulkopuolella ainakin kaksi. Apinoista ei ollut puhetta, mutta kyllä niitä tällä saarella on, ihan villeinäkin.

Me vasta opetellaan elämään täällä. Herätään aamukuudelta ääniin, eikä oikeastaan tee edes mieli kääntää kylkeä. Mieluummin ottaa kupin höyryävää kahvia ja kävelee ulos saamaan happimyrkytyksen.

Yksi harras toive mulla on; ettei pitkään aikaan tarvitsisi talorumbaan lähteä. On täällä sen verran hyvät fibat.

Täällä ei pysty tappamaan edes orkideaa.

Pieni allaskin löytyy.

Vuorten siimeksessä voi saada jopa happimyrkytyksen ;)

Ei haittaa herätä näissä maisemissa.
15

Talon metsästystä osa 6 - ihmiset

Sen jälkeen kun laitettiin oma asunnonhakuilmoitus paikalliseen FB-ryhmään, ei ole tarvinnut tavata koiravihaajia. Myös yllättävän moni talon omistaja on ottanut suoraan yhteyttä. Kovaa on menty ja kilometrejä kertynyt ihan helvetisti.

Kiteytyksenä voisin todeta että Samui on ylihinnoiteltu, mutta asunnon etsintä itsessään käy mainiosti uusiin ihmisiin tutustumiseen. Mielenkiintoisia tyyppejä, joitten seurassa vierähtää tehokkuuden kannalta aivan liian pitkä aika. Yllättävintä  on ihmisten avoimuus, mykistävää mutta vallan ihanaa.

Jo aikaa sitten kirjoitin kuinka huikeata on, että täällä voit istua samassa pöydässä sekä gangsterin, että psykiatrin kanssa. Tai vaikka kirurgin, aivan sama. Titteleitä ei tuijoteta. Me ollaan kaikki samassa veneessä, ollaanhan me Samuilla.

Maisemia matkan varrelta.

Tällaista pikkuriikkistä käytiin myös katsomassa.

Tässä pieni otos tapaamistamme talon omistajista:

Englantilainen papukaijanainen

Harvemmin täällä kuitenkin on niin, että rouva on ulkomaalainen ja isäntä paikallinen. Tässä tapauksessa oli toisinpäin.

Kiireisen paikallisen bisnesmiehen englantilainen kotirouva otti meidät vastaan puhuva papukaija olkapäällään. Lintuja oli muitakin, mutta tämä tanssiva kaija oli mainio. Lintua vähän ujostutti, vaikka muutaman tanssiaskeleen se suostuikin näyttämään. Veikkaan että hetken päästä olisin saanut pulun jo olkapäälle. Lähellä se ainakin oli.

Talo oli kahdelle ihmiselle valtava, ja seuraava vielä valtavampi rakentui jo viereen. Pariskunnan oli tarkoitus muuttaa sinne, ja meille olisi tarjolla tämä nykyinen lukaali.

Talo oli jotenkin surullinen. Se oli uima-allasta myöten kamalan likainen. Lattioilla oli linnun paskaa ja seinän vierustoilla roskapusseja. Rouvan sähkönsininen mekkokin oli epäilemättä kaijan ulosteessa, kun siellä ollessakin rouva totesi linnulle, että 'taisit plöräyttää juuri mun olkapäälle'. Miten voi asua paskan seassa?

Ei me nirsoja olla, mutta talossa saisi olla hyvät värinät. Se voittaa luksuksen mennen tullen.

Kuva viidakkotalon uima-altaasta

Viidakkokuningatar ja minä.

Saksalainen viidakkokuningatar

Kampaamoyrittäjäksi ryhtynyt viidakkohippi! Saarelle 22 vuotta sitten muuttanut saksalaisnainen hakee vertaansa. Nainen osti silloisen miehensä kanssa valtavan tontin halvalla paikasta, jossa luksusresortteja ei ole. Tämä melkein viidakossa sijaitseva 10 000 neliön tontti veti mykäksi. Samoin kuin nainen. Rouvasta voisi saada sydänystävän?

Kun 'what ever' -miesystävä taannoin muutti takaisin Saksaan, jäi rouva saarelle tontin vartijaksi. Entinen sukelluskouluyrittäjä ei viihdy mahtavilla tiluksilla enää yksin, vaan muutti 'lähemmäksi sivistystä' koirineen, ja otti meihin yhteyttä. Sillä hänellä oli kutina ihmisistä, jotka osaisivat arvostaa paikkaa. Eli siis siitä, että me oltaisiin ne ihmiset. Me kun etsittiin ilmoituksessamme myös mukavaa landlordia.

Paikka itsessään oli kuin minipentagon. Hassu kahdeksankulmainen talo salmiakkikaakeleineen hämmästytti ja ihastutti. Se sai vetämään henkeä moneen kertaan. Se tulee uniin, eikä jätä rauhaan päivälläkään.

Viidakkotalon keittiötä.

viidakkotalon ulko-olohuone.

viidakkotalon wc-taidetta

Koirille se olisi paratiisi. 4500 neliötä aidattua puutarhaa, jonka ympärillä reilu saman verran viidakkoa. Tämän ympärillä vielä paljon lisää viidakkoa. Ei naapureita, ainoastaan talonmies, joka perheineen ja koirineen asuu viereisellä tontilla. Sympaattinen mies, ihana vaimo ja hurmaava poika. Sekä kuuden koiran lauma. Me sovittaisiin varmasti kaikki hyvin yhteen.

Tämä olisi tilaisuus, jollainen tuskin koskaan enää tulee vastaan. Jos yläkerran makuuhuoneeseen pystyisi majoittamaan esikoisen ja 20 kaveria, saatte ehkä käsityksen mittasuhteista. Samoin kuin siitä, että pelkästään puutarhaan voisi hyvin rakentaa skeittipoolin. Puhumattakaan siitä 'omasta' vesiputouksesta, joka lorisee tontin kyljessä.

Odotettavissa olisi varmasti kobria ja muita luikertelijoita, mutta se mikä kolme vuotta sitten hirvitti, ei pelota enää. Ainoa kysymysmerkki on sijainti. Paitsi että se on vähän kaukana, viimeinen 400 metrin tieosuus on yhtä kivenmurikkaa. Ei katuvaloja, eikä asfalttia. Sadekausikin ongelmineen on tulossa. Selviäisikö siellä?


kuninkaallinen tie portilta viidakkotalolle.

Pakettiin kuuluva talonmies perheineen ja koirineen.

Valtavan makuuhuoneen sänky.

Ruotsalainen buddhisti

Me muuten mentiin viidakkotalosta suoraan tapaamaan tätä omistajaa.Toisaalta tämä kauluspaitaan pukeutunut ruotsalainen bisnesmies oli täysin erilainen viidakkorouvaan verrattuna, mutta toisaalta heitä yhdisti tietynlainen hippeys.

Ruotsalaisen isoisä oli suomalainen, joten tietyt sanat kuten rakkaus sujui suomeksi mainiosti. Ja tämä kaveri oli rakkautta täynnä. Bisnesten takia vuosikausia jenkeissä viettänyt mies oli päätynyt Samuille kuten mekin, lomien aikana puhjenneen rakkauden takia. Jo neljätoistavuotiaana herännyt kiinnostus buddhismiin oli aiheuttanut sen, että tie Aasiaan oli välttämätön. Ennemmin tai myöhemmin.

Nyt kuusi vuotta saarella pysyvästi asunut on mies on lähellä sitä, mitä on elämältään hakenut. Valaistunut, henkistynyt ja mielenrauhansa saavuttanut. Korkeasti kouluttautunut kaveri on paitsi insinööri, myös kallonkutistaja (kuten hän itse ilmaisi), sekä nyt viimeisenä meditointiretriittien järjestäjä.

Talo oli viimeisen päälle. Juuri remontoitu pieni unelma hyvällä paikalla, vaikka vähän kliini. Moderni, ehkä hengetönkin. Voisin hyvin kuvitella miltä seinät näyttäisi sen jälkeen, kun koirat kävisivät kuraisina nojailemassa. Mutta hyviä ihmisiä ja hienoja naapureita.

Jos tähän taloon muuttaisi, joutuisi varmasti viikon mittaiselle retriitille. Sekä ruotsalaisen valvovan katseen alle.

Mihin nyt?

Ykköspaikkaa pitää helppo kohde tutuissa maisemissa. Mukavan jenkin omistama talo turvallisessa kyläyhteisössä. Helppo kohde, jossa kaikki olisi valmiina. Se tosin vapautuisi vasta kolmen viikon päästä. Vuodet Thaimaassa ovat kuitenkin kasvattaneet rohkeutta, joten olisiko se nykyään jopa liian helppo?

Kakkospaikkaa pitää vahvasti kummallinen viidakkokohde. Kohde jota kolme vuotta sitten ei olisi uskaltanut edes harkita. Nyt se ei jätä rauhaan.

vielä näkymä viidakkotalon makuuhuoneen terassilta.

2

Ei vielä onnea talon metsästyksessä

Talon metsästys ei ole tuottanut tulosta. Vielä olisi viikko aikaa, ennen kuin sveitsiläiset majoittajamme palaavat tonteilleen, joten olisi huojentavaa löytää oma kolo siihen mennessä. Mutta viikko on pitkä aika, tai sitten ei.

Viikko ei riitä mihinkään, kun aikaa vieviä ongelmia ilmaantuu pyytämättä. Kuten tämä sveitsiläisten vesitankin hajoaminen. Ei naurattanut, eikä olisi ollut aikaakaan ihmetellä vesipumppuja ja putkia, tietämättä niistä tuon taivaallista. Pumppu kyllä toimi (ainakin äänen perusteella), mutta oli päivän selvää ettei millään ehditty kuluttamaan 12 000 litraa vettä yhden yön aikana. Ja sitä ennen melkein 12 000 litraa kahden viikon aikana, kun asuttiin rantatalossa. What???

Onneksi tämä kylä toimii kuin junan vessa. Vähän kun käy ylätalon respassa ihmettelemässä ongelmasta, niin jo alkaa miestä lappaamaan talolle. Tai ainakin tälle talolle. Muistan kyllä naapuritalossa asuessamme, että huomenna saattoi olla vaikka kolmen kuukauden päästä.

Ilman vettä ei olisi voinut odottaa kolmea kuukautta, vaikka uima-allas onkin. Hampaat, hiukset ja muut pesut kloorivedellä - ei kiitos.

Nyt on 'räjähtänyt' (kyläpäällikön toteamus) vesitankki ohitettu ja vesi johdettu isolta talolta putkia pitkin kohteeseen. Aikaa tähän vähän tuhraantui, ja se oli pois talon metsästyksestä.

Samoin oli suihkukaapin lasioven hajoaminen. Mä en tajua. Pikkuhiljaa voisi jutut alkaa menemään niin kuin Strömsössä.

Näitä kylttejä on nyt nähty, joka päivä monta tuntia.

Kotiin ei olla vielä löydetty

Mutta monia epäsopivia kohteita on karsittu listalta. Liian pieniä taloja, liian pieniä pihoja, älyttömän hintaisia rotiskoja isolla tontilla, ja vaikka mitä. Mutta ei tarpeisiin sopivaa. Avuliaisiin ihmisiin ollaan kyllä tutustuttu, kuten sellaisiin myötätuntoisiin ranskalaisiin, jotka olisivat olleet valmiita laskemaan vuokrapyyntöään, jotta koirat saisivat kodin. Koirien kanssa etsiminen kun ei ole niin helppoa. Mutta tämä talo oli vasta rakenteilla, eikä odottamiseen ole juuri aikaa.

Olen kovasti ihastunut ranskalaisiin, joita tuntuu olevan tällä saarella joka toinen talon omistaja. Elegantteja, ystävällisiä ja sivistyneitä ihmisiä, toisin kuin se hampaaton venäläistynyt gangsteri. Usein kuulee puhuttavan ranskalaisten ylimielisyydestä, mutta ainakaan täällä sellaista ei havaitse. Paitsi se gangsteri. Se oli oikeasti hampaaton.

Erään talon vahtikoirat.

Ja saman talon koirapäällikkö.

Hylättyjä taloja, menetettyjä maisemia

Näitä surullisia taloja ja jopa komplekseja on vähän joka puolella. Kalliilla aloitettu, muttei koskaan lopetettu, tai sitten saatettu valmiiksi, mutta sitten jotain tapahtunut. Valtavia lukaaleja tyhjinä ja rapistuneina. Täällä tyhjä talo on pian entinen, viidakko imaisee hyvin nopeasti.

Koska lisää vaan rakennetaan, uusia torsoja voinee odottaa. Näin talon etsijän näkövinkkelistä se on kovin harmillista. Kuka omistaa, mihin voisi soittaa ja pelastaa edes yhden näistä taloista?

Hylätty kokonainen kylä henkeä salpaavissa maisemissa.

Vain yksinäinen koira hylätyssä kylässä.

Mutta tässä on talo, jonka ottaisin ehkä heti. Saas nähdä...

Kun lähtee Chawengilta sivuun, näkee vielä sitä aitoa elämää. Tätä mä haluan.

Onnea uudesta työstä!

Mutta ei me onneksi olla ainoastaan puurrettu, sillä sekaan on mahtunut myös ilouutinen. Ystävämme Koh Phanganilta on käynyt pitkän haastattelukierroksen Samuin Bangkok hospitalissa, ja sai kuin saikin huippuviran. Onnea ihanalle Oikulle, meidän koirien pussaajalle, kun en itse pääse sitä tekemään.

Haastattelujen lomassa ollaan tutkittu yhdessä taloja, jännitetty tulevaa työpaikkaa ja iloittu sen saamisesta. On entistä huojentavampaa hakeutua Bangkok hospitaliin, kun tai jos sen aika vielä tulee. Nyt on turvallista sairastaa!

Oikku ja Moikku.

Paljon onnea uudesta työstä!

Kyllä täällä maisemia riittää!

4
Back to Top