Kurre: 5 vinkkiä junalla ja linja-autolla Thaimaassa matkustaville

Halvin vaihtoehto ei aina ole järkevin

Thaimaassa sekä junat että linja-autot ovat eritasoisia, ja halvin vaihtoehto ei todellakaan aina ole järkevin - paitsi jos haluaa matkustaa mahdollisimman hitaasti ja ahtaasti. Kerran menin Surat Thanista Ranongiin isolla linja-autolla, jonka kyydissä oli ihmismatkustajien lisäksi kukkoja, kananmunia, mopo ja vaikka mitä muuta tarpeellista ja vähemmän tarpeellista. Bussi pysähtyi joka kylässä, ja matka kesti yhteensä kahdeksan tuntia eli suomalaisen työpäivän. Vahingosta viisastuneena valitsin paluumatkalleni pikkubussin, joka maksoi aivan saman verran - ilman tipuja - ja joka vei matkustajat pisteestä A pisteeseen B yhdellä pysähdyksellä alle neljässä tunnissa. Nykyään kun valitsen bussin, VIP on maaginen lyhenne, joka takaa matkustamismukavuuden. VIP tarkoittaa, että linja-autossa ei ole kuin 24 istuinta, tarjoillaan pientä naposteltavaa ja vesipullo. Ja mikä tärkeintä: VIP ei pysähdy joka maitolaiturilla ottamassa kyytiin mummon seuraavan kylän sukulaisilleen lähettämät vihanneskassit, joten matka taittuu kohtuullisen nopeasti.

Vanhempaa mallia olevat linja-autot Mae Sain linja-autoasemalla

Kilometrit eivät paljasta matkustusaikaa

Thaimaassa matkustaessa ei yleensä kannata kysyä kilometrejä määränpäähän, koska matka-aika johtuu enemmänkin teitten kunnosta, luonnonolosuhteista ym. Kerran vuosia sitten olin Koillis-Thaimaassa, ja meidän piti hakea erään sukulaisen muuttokuorma jostakin. Kysyin tyhmyyttäni kilometrimäärää ja sain vastaukseksi että matkaa oli ehkä noin 300 kilometriä. No, tottahan toki halusin mukaan. Kysyin mihin aikaan lähdetään. Englanniksi vastaus kuului 3 pm (siis kello 15). Menin ajoissa nukkumaan, ja otin jopa yhden nukahtamislääkkeen, jotta nukkuisin erinomaisen ja pitkän yön. Auta armias, kun talon valot syttyvät, ihmiset alkavat puuhastella ja minut tullaan herättämään - kello kaksi yöllä. Sorry, sorry tarkoitin, että me lähdemme 3 am (kello 3 yöllä), oli matkavastaavan selitys.

Lähdimme matkaan lava-autolla, kuljettaja ja varakuljettaja - jolla ei ollut ajokorttia, mutta oli innokas harjoittelemaan autolla ajamista - matkustamossa ja kolme matkustajaa lavalla. Aamulla aurinko alkoi paahtaa, ja nousimme vanhalla lava-autolla jyrkkiä vuoristoteitä ehkä 20 kilometrin tuntivauhdilla. Aurinko paistoi yhä paahtavammin, ja yritimme rakentaa jonkinlaisen pressukaton suojaksemme, mutta eihän se paljoa auttanut. Olimme perillä sukulaisen luona 16 tuntia kotipihalta lähdettyämme.

Seuraavana päivänä pakkasimme sukulaisen muuttotavarat lavalle; siinä oli mopo, pyykkikone, laatikostoja ja petivaatteita, vaatteita jne. Nyt myös täti oli mukana lavalla; ei meillä juurikaan istumatilaa ollut. Matkaa oli edessämme 16 tuntia, ja auto alkoi kiivetä vuoristorinteitä. Oli kerrassaan upeat maisemat, mutta kun alkoi satamaan kaatamalla ja lämpötila tippui tippumistaan, maisemien vaikuttavuus menetti merkityksensä. Voin vakuuttaa, että ei ollut kivaa enää. Kyseisen matkan jälkeen en ole ikinä sen koommin kysynyt kilometrimäärää vaan matkustusaikaa.

Lava-autolla menossa Isaanin Baan Na Laon kylää kiertämään eräänä Songkranina.

Kannattaa pukeutua lämpimästi

Thaimaalaisilla on kummallinen tapa säätää ilmastointilaitteet mahdollisimman kylmälle heti kun heille tarjoutuu siihen mahdollisuus - niin myös junissa ja linja-autoissa. Sen takia kannattaa varata matkalle kuin matkalle mukaan rennot ja lämpimät vaatteet - ja, jos avolavalla matkustaa, ehkä myös sadeviitta. VIP-busseissa lämpötila on vakiokylmä, mutta junissa pääsee ongelmasta, kun valitsee kakkosluokan vaunun, jossa vain tuulettimet. Varsinkaan yöllä harvoin on edes Thaimaassa niin kuumaa, että ilmastointi olisi tarpeen, jos ikkunat ovat auki.

Hua Lamphongin rautatieasema Bangkokissa.

Makuuvaunussa matkustaminen tuo säästöjä

Yöllä matkustamisessa on itse asiassa kaksi suurta hyötyä. Jos ei halua tuhlata lomapäiviä matkustamiseen, voi nukkua mukavasti junan makuuvaunussa. VIP-bussissakin istuimen saa lähes makuuasentoon, ja pystyy nukkumaan ainakin jonkin verran. Ja kun matkustaa yöllä, ei tarvitse hotellihuonetta yöksi. Toisaalta, jos aikaisemmin on kulkenut pitkiä matkoja vain lentoteitse, voi olla mielenkiintoista matkustaa päivällä, jolloin linja-auton tai junan ikkunasta saa jonkinlaisen käsityksen hymyjen maan vaihtelevista maisemista. Monet suomalaiset arvostavat Suomen eri vuodenaikoja ja niitten tuomaa vaihtelua maisemiin. Asiasta voi tietenkin olla eri mieltä, ja itse pidän Suomen vuodenaikojen ylistämistä hiukan liioiteltuna, koska kyllä vuodenajat eroavat toisistaan täällä Thaimaassakin. Vieraile vaikkapa Koillis-Thaimaassa marraskuusta helmikuuhun, maaliskuusta kesäkuun loppuun ja heinäkuusta lokakuun loppuun; tulet huomaamaan että sekä lämpötilat että sademäärät vaihtelevat hurjastikin. Ja eri vuodenaikoina maisemat näyttävät täysin erilaisilta.

Maaseutumaisema.

Varaa liput etukäteen

Nykyään netistä pystyy sekä varaamaan että maksamaan lentoliput kätevästi, mutta varsinkin sesonkiaikoina ja Thaimaan pyhien aikoina pitää olla erittäin ajoissa liikkeellä. Myös junaliput ja linja-autoliput pitää ostaa ajoissa, jos toiveena on matkustaa tiettynä päivänä ja haluaa matkustaa esimerkiksi VIP-bussilla. Kyseisiä lippuja ei voi varata netin kautta, vaan ne on ostettava aseman lippuluukusta. Ellei halua itse mennä asemalle, voi delegoida koko lipunhankkimisprojektin matkatoimistolle tai vaikkapa majapaikan vastaanoton järjestettäväksi. Tietenkin palvelu maksaa, mutta maksaahan asemille kulkeminenkin. Ja tässä yhteydessä on huomattava, että asemat saattavat sijaita jopa erittäin kaukana. Monessa kaupungissa on sitä paitsi monta asemaa, ja on oltava perillä siitä, miltä asemalta mikäkin kulkuneuvo kulkee.

Lopuksi haluan sanoa, että Thaimaassa yleisillä kulkuneuvoilla matkustaminen on kohtuullisen helppoa, ja lähes aina löytyy ystävällisiä virkailijoita, jotka pystyvät auttamaan. Tyypillisellä Suomi-mentaliteetilla, jonka mukaan kaiken pitää sujua minuuttiaikataulussa ilman yllätyksiä, ei kuitenkaan pärjää kovin pitkälle. Pakkaa siis jo etukäteen matkalaukkuusi riittävästi kärsivällisyyttä, hyväntuulisuutta ja lämpimiä hymyjä ja lähde seikkailemaan - olethan kuitenkin lomalla.

Vetureita Hua Lamphongin asemalla.

Hua Lamphongista on metroyhteys muualle Bangkokiin.

Jos määränpää ei ole metrolinjan varrella, voi ottaa mopotaksin, tuk-tukin, linja-auton tai tavallisen taksin.

Matkaterveisin,

Kurre

4 kommenttia

  1. Aikoinaan 80-luvulla tuli mtkustettua vastaavalla tavalla Udonista Nakhon Phanomiin ja takaisin päivän aikana.Meitä oli pickupissa kaiken kaikkiaan 12 henkeä.Sen reissun jälkeen jäykän suomalaisen nivelet paukkui ja pitkään.

    VastaaPoista
  2. Itsekin olen ollut lava-auton kyydissä satoja ja taas satoja kilometrejä, ja vaatihan matkustustapa joustavuutta sekä mieleen että niveliin.

    VastaaPoista
  3. Linja-autolla matkustamisessa on kyllä aivan oma tunnelmansa! Olen itsekin esimerkiksi juurikin Thaimaassa kulkenut bussilla, ja siinä ihanasti maisemia. Välillä matkan kulku on ollut aika haipakkaa ja monista tuntui puuttuvan kääntyvyysohjelma, sillä muutamaan kertaan olen pelännyt bussin kaatumista kovassa vauhdissa. Pitänee ensi kerralla kokeilla tuollaista VIP bussia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Tuula, kiitos viestistäsi. Valitettavasti Kurre ei enää ole keskuudessamme vastaamassa sinulle, mutta samaa mieltä olen kanssasi, että niin kivaa kuin bussilla matkustaminen mm. Thaimaassa onkin, välillä on kyllä saanut oikeasti pelätä bussin kaatumista. Varsinkin niitten minivanien. Huh huh.

      Poista

Back to Top