Markkinahumua Fisherman's villagessa

Fisherman's villagen tunnelma on kuin huopatossutehtaalla, hiljainen ja pysähtynyt. Vaikka kylä on täynnä korkean tason ravintoloita (kyllä, myös kalliita), hoitoloita ja putiikkeja, niin Chawengin kaltainen vipinä sieltä puuttuu. Paitsi perjantaisin. Silloin tämä uinuva kylä herää eloon klo 18-23 välillä, kun saaren kauppiaat ja käsityöläiset valtaavat pääväylät sivukujineen. Fisherman's villagen markkinahumua kannattaa lähteä katsomaan pidemmältäkin, sillä perjantaisin koko kylä kuplii elämää, tuoksuja, makuja, esityksiä ja rytmejä. Jopa niin, että hetkittäin ja tietyillä kadunpätkillä voi rytmien perusteella kuvitella itsensä vaikka Kuubaan tai Jamaikalle.

Fisukylän pääportti, jonne on helppo tehdä vaikka treffit.

Karma Sutra ravintola on kuuluisa hyvästä ruoastaan. Itseäni miellyttää paikan sisustus ja kaikki kekseliäät ratkaisut.

Jos yhtäkkiä tuntuu meno kuin Kuubassa konsanaan, johtuu se tästä. Kannattaa ottaa ilo irti ja mennä vaikka opettelemaan salsaa!

Vatsa täyteen eksoottisesti ja edullisesti

Thaimaalainen ruoka on erittäin maukasta, etenkin pienistä paikallisten katukojuista ostettaessa. Perjantaisin Fisherman's villagen kadut täyttyvät tirisevistä pannuista ja grilleistä sekä niistä lähtevistä herkullisista tuoksuista. Tarjolla on ribsejä, vartaita, mustekalaa, Pad thaita, jälkiruokia, hedelmiä, paahdettuja toukkia ja vaikka mitä sellaista, joita et kuvittele edes löytäväsi. Kuten esimerkiksi alkoholilla kyllästetyt hyytelöt, joita pääsee maistelemaan lusikalla. En tiedä kuinka monta lusikallista tarvitaan hyvään nousuhumalaan ja onko se näillä hyytelöillä edes mahdollista, mutta täytynee jonain päivänä testata.

Fisherman's villagen (tuttavallisemmin fisukylä) ravintolat ovat mielestäni melko kalliita, ja siksi sinne harvemmin tulee normi-iltana lähdettyä syömään. Vielä harvemmin suostun maksamaan lounaasta fisukylän hintoja, mutta perjantain markkinoita suosittelen väkevästi. Silloin vatsansa saa täyteen lompakkoon kerääntyneillä kolikoilla, eikä juomapuolikaan katukojuista ostettaessa tee lomabudjettiin liian suurta lovea. Mielestäni parhaimmat ja terävimmät mojitot esimerkiksi löytyvät juurin näistä pienistä kojuista, joissa alkoholimittaa ei ole nähtykään.

Kaikkea kummallista on tarjolla.

Ei muuta kuin take away- mojitot matkaan!

Shoppailijan paratiisi

No varsinainen shoppailijan paratiisi on mielestäni Balilla, mutta Samuita ajatellen se sijaitsee juuri täällä. Kehotan vilpittömästi korvamerkkaamaan osan lomabudjetista juuri fisukylän markkinoita ajatellen, sillä uskallan väittää täältä löytyvän vähän jokaiselle jotakin; vaatteita, laukkuja, elektroniikkaa, matkamuistoja, palanen sitä Baliakin, koruja, huiveja ja muita rättejä leluista puhumattakaan. Eli melkein mitä vaan. Mutta muista tinkiä. Samoista tavaroista saatetaan pyytää aivan eri hintoja paikasta riippuen, joten ensin kannattaa kierrellä ja vertailla, ja palata sitten tinkimään. Fisukylä on kuitenkin niin pieni, että tuskin ehdit kuukahtamaan ostoksia tehdessäsi.

Muinakin päivinä saaren parhaimmat putiikit löytyvät mielestäni juurikin fisukylästä, sillä Chawengin tarjonta on mielestäni enimmäkseen juuri turisteille suunnattua höttöä. Fisukylän putiikeissa saat kylläkin maksaa mekosta ehkä kolme kertaa enemmän kuin muualla, mutta on se sen arvoista. Liian monen Chawengilta ostetun mekon on saanut heittää roskakoriin ensimmäisen pesun jälkeen, joten hieman kalliimpi vaatekappale maksaa näin itsensä ajan kanssa takaisin.

Nämä Karma Sutra- putiikit ovat olleet mun suosikkeja jo vuosikaudet. Ei niin halpaa, mutta vallan ihanaa.

Putiikkien tarjonta on aivan ihanaa, mutta niin ovat niitten sisustuksetkin.

Arvatkaa kuinka monta värikästä laukkua itseltäni löytyy?

Tässä enemmän sitä krääsää.

Kaikkea ihmeellistä maan ja taivaan väliltä.

Värejä ja lisää värejä...

Matkamuistojen ostamisenkin voi hyvin jättää fisukylään.

Loppuillan ohjelma

Kun me tähdätään fisukylän markkinoille, aikataulu menee usein seuraavan kaavan mukaan: Ensin jaksamisen mukaan kierrellään kojut ja tehdään 'herätehankinnat', sen jälkeen kerätään lautasille valikoituneista kojuista murkinat (pari mojitoa voi ottaa siinä shoppailun lomassa) ja suunnataan Freedom Way Bariin toivoen, että vielä löytyisi yksi vapaa pöytä. Mikäli ruokakojuista ei ole löytynyt mieluista vatsan täytettä, saa Freedom Way Barin emännältä melkein jopa saaren parasta Pad Thaita lautasellisen reilulla eurolla.

Freedom Way barille on ihan ok, että tuot ravintolan ulkopuolelta eväät sisälle, kunhan tilaat drinkit ravintolasta. Varaa tälle loppuillan 'aktiviteetille' vähintään tunti, sillä ravintolassa on perjantaisin jamit ja saattaa olla ettet millään malttaisi lähteä pois. Housebändi soittaa reggaetwistillä covereita laidasta laitaan, meininki on mukavan rentoa ja mukaansa tempaavaa. Saatat jopa yllättää itsesi laulamasta mukana, ehkä jopa lavalta?

Thaimaan kuuluisia käsin kaiverrettuja saippuoita kauniissa rasioissaan.

Tästä vaikka hauskoja tauluja kotiin tai lahjaksi.

Sijainti

Fisherman's village sijaitsee Bophutissa, noin kymmenen minuutin matkan päässä Chawengilta. Jos liikut taksilla (suosittelen, ettei tarvitse laskea mojitojen määrää), niin kuskit kyllä löytävät perille. Tämän päivän taksien hinta tuntuu olevan pääsääntöisesti sen 400 bahtia (vajaa 12€), menet sitten minne tahansa.

Kun tulet fisukylän pääportista sisään ja kävelet eteenpäin rantakadulle, tulet risteykseen, jota hallitsee molemmin puolin oleva Karma Sutra- ravintola. Tuorein ostoskeskus The Wharf sijaitsee risteyksestä vasemmalle, kun taas Freedom Way bar sijoittuu risteyksestä oikealle, melkein rantakadun päähän. En usko että eksyt. Ja menet sitten kumpaan suuntaan tahansa, kadut on täynnä kojuja ja ostettavaa elämyksineen varmasti riittää.

Hauskaa iltaa!

Paikallinen nuoriso kokoontuu ainakin markkinoitten aikana rannalle illan viettoon.

Tästä risteyksestä voi sitten lähteä joko vasemmalle tai oikealle. Kaikkea löytyy molemmista suunnista.

Fisukylän talot on valloittavia. Iso osa on vanhoja ja sittemmin remontoituja kalastajien puutaloja.

4

Leikkaukseen Thaimaassa

Oletko ihan varma mitä olet tekemässä? No en. Onko ihan pakko? No on. Kuinka sä uskallat? Jaa no...pakko ottaa tilanne samoin kuin ensimmäinen laskuvarjohyppy; luottaa siihen että kaikki toimii ja hengissä selvitään.

Bangkok international hospital Koh Samui

Pakko mennä

Kirotut akkojen vaivat. Varmasti miehille on omat viheliäiset ongelmansa, mutta kiroan silti. Pari viimeistä kuukautta on vierähtänyt vanhojen ongelmaelinten kanssa vastatuuleen soutaen, joten oli aika 'hypätä laskuvarjolla'. Onneksi Samuilla on hyvät kansainväliset sairaalat, joissa moni ulkomaalainen jopa lomillaan hoitaa ongelmiaan pois päiväjärjestyksestä tai hankkii esimerkiksi sileää pintaa ihoonsa. Ja ollaan mekin täällä ollessamme jo useamman kerran joutuneet turvautumaan ammattilaisten apuun, mutta ei kuitenkaan vielä mitään näin radikaalia. Oma tilanteeni oli kuitenkin jo sen verran ongelmallinen, että leikkauspöytä tropiikissa jäi ainoaksi vaihtoehdoksi. Ja hirvittihän se.

Sinne meni elin

Asiaa sen enempää avaamatta (moni nainen kyllä tietää mistä puhun), leikkauspöydälle jäi kiukutellut elin. Oli melkein kuin kampaamossa olisi ollut, kun kirurgi ennen leikkausta kysyi mitä tehdään sen ja sen kanssa; haluatko pitää vai napataanko vähän? Ja saisiko olla jotain muuta? No ei kiitos, mulle riittää ihan tämä peruskuvio. Kunhan kaikki sujuu mallikkaasti ja pääsen vajaan viikon päästä Hong Kongiin (turhamainen minä siellä koitti inistä). Tajuan itsekin että se reissu saattaa jäädä tekemättä, mutta voihan sitä silti haaveilla. Pienet hapet naamariin ja unten maille.

Onneksi viihtyvyyteen on satsattu, eikä missään ollut kuolemanharmaita pintoja.

Meidän osastolla oli oma sisäpuutarhakin.

Lääkefarssi

Kun heräsin nukutuksesta, tajusin kyllä välittömästi että leikkaus oli ohi. Kivut oli järkyttävät. Olin ennakkoon varma (Suomen hoitoihin verraten), että kipulääkettä pumpataan sen verran paljon ettei tarvitse kipuilla, mutta olin täydellisen väärässä. Morfiinia annettiin liian pieniä määriä neljän tunnin välein (kunnes sekin lopetettiin), eikä se riittänyt mihinkään. Vaikka kuinka soitin kelloa ja pyysin lisää lääkettä, niin parasetamoli oli ainoa mitä tarjottiin. En tiedä mistä johtui kuvioihin tullut valtava päänsärky, mutta sairaalan nappuloilla sitä ei saatu kertaakaan nujerretuksi.

Ystäväni Pauliina tuli Samuille juuri päivää ennen leikkausta ja koska naisen taustalla on vahva terveydenhoitoalan ammattitaito, jopa hän kävi neuvottelemassa lisää lääkettä. Itse olin asian suhteen jo luovuttanut. Sen verran Pauliinan vaatiminen vaikutti, että jotain lisäpillereitä ilmestyi pöydälle, mutta vain sen yhden kerran. Sama meininki jatkui, minä söin parasetamolia ja vitamiineja sekä kärsin kivuista. Ehkäpä täällä sitten vaan hoidetaan kaikki niin luomuna, sillä muuta selitystä on vaikea keksiä.


Ottaisitko akupunktion?

Tänään oli tarkoitus päästä kotiin, mutta se peruttiin yllättäen. Ystäväni kirurgi kävi kääntymässä ja valitin vielä hänellekin mojovaa päänsärkyäni, johon hän suositteli akupunktiota. Sitä saisi alakerrasta, laitetaanko sellaista tulemaan? Vaikka ystäväni kirurgi on kultakimpale, en ollut kuitenkaan halukas maksamaan pienestä luxuksesta. Saattaa olla että sinne olisi jäänyt päänsäryt, mutta päätin kaikesta huolimatta vaatia kotiin pääsyä. Helvetinmoinen päänsärky on ikävä kaveri, mutta toisaalta se peitti melko hyvin alleen leikkauksesta johtuneet säryt. Olin siis ilmeisesti selvinnyt leikkauksesta erinomaisesti. Kun laahustin sairaalan käytävillä aamusta iltaan, sain hoitajilta osakseni ihailevia katseita ja 'you are very strong'- ihmettelyjä.

Ruokailu

Kun puhutaan Bangkok International Hospitalista (joka on siis kallis ja hyvin arvostettu), voisi kuvitella ruoan ravintolatasoiseksi. En kuitenkaan päässyt kokeilemaan mitä se olisi voinut olla, sillä ilmeisesti leikkauksestani johtuen jouduin liemiruokavaliolle. Kun olin ollut 1,5 vuorokautta täysin ilman ruokaa ja juomaa, ja eteeni tuotiin neljä kupillista värillistä suolatonta vettä en sortunut. Maistoin kyllä, ja päätin tyytyä pulloveteen. Seuraava ruokaelämys oli riisivelli, jota pakotin itseni syömään popsien samalla salaa Pauliinan tuomaa suklaata. Onneksi oli Fazerin sinistä!

Eilen illalla joku nainen käväisi ruokalistan kanssa kysymässä mitä ottaisin aamupalalle ja silloin pieni toivon kipinä heräsi. Valitsin listalta American breakfastin ja petyin suunnattomasti aamulla, kun eteeni kannettiin jälleen riisivelliä.

Näillä eväillä ei paljon juhlittu.

Yhteenveto

Kaikkihan meni vallan mainiosti, eikä alkujännitystä lukuunottamatta pelottanut sen kummemmin. Hoitsut oli todella mukavia tai sitten täysin kielitaidottomia, ja jos ei lääkefarssia lasketa mukaan, niin uskoakseni myös ammattitaitoisia. Komplikaatioistahan ei näin ennakkoon tiedä mitään, joten se jää sitten nähtäväksi. Mutta olen erittäin onnellinen, että asia on viimein hoidettu ja elämänlaatu pääsee parantumaan.

Haluan vielä sanoa sen, että sairaalaan joutumista ainakin Thaimaassa on turha pelätä. Itse vietin pari päivää hyvässä valvonnassa ja melkein hotellitasoisessa yksityishuoneessa, jonne oli tuotu petivaatteet myös kanssayöpyjille. Ruokalistan mukaan tarjolla olisi saattanut olla ihan makuelämyksiäkin, vaikka tällä kerralla pääsin maistamaan niitä ainoastaan yhden leivoksen verran.

Me ollaan käytetty Samuin sairaaloista tähän mennessä Bandon international hospitalia, Thai international hospitalia sekä tätä viimeisintä tuttavuutta Bangkok International hospitalia. Kaikki näistä ovat olleet erittäin hyviä. Jos joskus joutuu vaativampaan operaatioon Samuin lomallaan, kääntyisin ehkä kuitenkin Bangkok International hospitalin puoleen, ihan vaan varmuuden vuoksi. Saman katon alta löytyy todennäköisesti kaikki tarvittava.

Oletko sinä joutunut turvautumaan sairaaloihin omilla reissuillasi?

Huoneesta nyt löytyi kaikki mitä tarvitsi jääkaappia myöten.

Bye bye huone.
12

Millainen reissaaja minä olen?

Monissa matkablogeissa on pohdittu omaa roolia reissaamisen näyttämöllä ja itse törmäsin tähän Laura's Itinerary- blogissa. Kommentoinkin silloin Lauralle, että taidan jossain vaiheessa itsekin pohtia millainen reissaaja nykyään olen, sillä moni asia on tässä vuosien varrella muuttunut. Eikä sitten kuitenkaan olekaan, ja se hieman yllätti. Tässä teille omat pohdintani:


Lämmintä sen olla pitää!

Mitään muutosta ei ole tapahtunut vuosien varrella, vaikka Suomen kolean kosteat säät ovatkin vaihtuneet Thaimaan trooppisiin. En silti edelleenkään ole valmis (Suomea lukuunottamatta) sijoittamaan senttiäkään kylmyyteen. Talvi ei ole mun juttu, joten reissut ennen ja jatkossakin tulevat suuntaumaan jos ei nyt ihan tropiikkiin, niin ainakin lämpöön.

Kaupunkilomatkaan ei ole ihan mun juttu, sillä mieluummin koluan maaseutua, saaria ja rantoja. Ennen vanhaan tuli käytyä Madridissa, Amsterdamissa, Pariisissa sun muissa kaupungeissa useastikin, mutta nykyään mieluummin ei. Vaikka on tähän pariin vuoteen mahtunutkin muutama Penangin reissu, Kuala Lumpur ja parin viikon sisällä myös Hong Kong. Eli poikkeus vahvistaa säännöt tässäkin.

Penangin verkasta kaupunkielämää.

Matkanjärjestäminen

Mä olen niin surkea matkanjärjestäjä ja kaikki jää aina viime tippaan, mutta siitäkin huolimatta ja kaiken sen uhalla olen omatoimimatkailija. Mutta, historiastani löytyy useitakin pakettimatkoja, ja yksi hauskimmista ikinä oli Ibizalle suuntautunut sellainen. Nykyään kuitenkin vuokraan mieluummin sen oman venekuskin, kuin ahtaudun jo valmiiksi täyteen turistipaattiin, vaikka se maksaisikin hieman enemmän. Tiukat aikataulut eivät myöskään tunnu omilta, sillä haluan säilyttää vapauden pysähtyä ihmettelemään asioita milloin mihinkin.

Yksin vai ryhmässä

En ole koskaan matkustanut yksin, joten kokemus siitä on nolla. Vaikka en olekaan mikään ryhmäihminen, vaan ennemminkin omien polkujen kulkija, niin aivan yksin reissussa ei sekään ole mun juttu. Tai en tiedä, voisikohan se olla? Tykkään jakaa fiiliksiä toisen kanssa; katsella auringonlaskua rannalla, myöhästyä viimeiseltä lautalta, etsiä majapaikkaa yön pimeinä tunteina ja kirjata kommelluksia ylös. Yksin se saattaisi olla astetta ikävämpää.

Nykyään me reissataan perheenä ja vaikka samojen tyyppien näkeminen välillä ottaakin hermoon, niin on se silti antoisaa. Me ollaan aika hyvin yhteenhitsautunut tiimi, vaikka edellisen Balin reissun jälkeen vanhin poika totesikin, ettei enää koskaan aio lähteä meidän kanssa reissuun. Tämä johtui viime hetkille jääneestä pakkauksesta ja aamulautalta melkein myöhästymisestä taksikuskin kaahatessa kaasu pohjassa lauttasatamaan. Onneksi ehdittiin, ettei koko Balin reissu tyssännyt siihen.

Kyllä reissut parhaimpien ystävien kanssa on ihan parasta. Kuvassa muuten matkamies Kurre.

Ihanan hullu reissuperheeni Koh Phanganilla.

Niin se pakkaaminen

Mä pakkaan aina viimeisenä yönä ennen reissua. Tai jos reissu ei ala aamusta, niin pakkaan pari tuntia ennen. Enkä ikinä milloinkaan mahdu pelkästään käsimatkatavaroihin. Mitä jos siellä meneekin urheilemaan, entäs jos onkin jotkut juhlat tai jos sittenkin haluaisin vaihtaa vihreän mekon oranssiin, tms? On käytännössä aivan sama kestääkö reissu viikonlopun vai viikon, sama matkalaukku lähtee matkaan. Se on aina myös täynnä. Pientä edistystä on ehkä tapahtunut, sillä Phanganin parin päivän reissusta selviän nykyään yhdellä olkalaukulla.

Koh Phangania parhaimmillaan.

Lomatouhut

Vaikka rakastan rantoja, en silti pysty palvomaan aurinkoa. Mieluummin istun puun tai varjon alla ja sitäkin korkeintaan pari tuntia, sitten on jo vaihdettava maisemaa. Rannalla löhöämistä en kestä pitkään, vaan ennemmin hyppään skootterin selkään ja lähden tutustumaan seudun pikku kujiin ja muuhun elämän menoon. Luonto on aivan ykkönen.

Pidän myös vähän rämäpäisistä jutuista, kuten benji ja laskuvarjohyppääminen, mutta en silti aivan missä tahansa lähtisi niitä kokeilemaan. Sukeltaminen harrastuksena on herätettävä uudelleen henkiin, ratsastusta rannalla ainakin kokeiltava ja moni muukin aktiviteetti odottaa haltuunottoa. Kaikki nimittäin onnistuisi aivan helposti jo ihan nykyisillä kotinurkilla.

Oikeastaan hävettää melkein myöntää, ettei erilaiset monumentit ja museot kiinnosta kuin silloin, kun ne kohdalle melkein väkisin sattuvat. Erikseen lähden hakeutumaan niihin erittäin harvoin, sillä mieluummin ihmettelen paikallista elämänmenoa katsellen ihmisiä ja imien ympärillä olevaa energiaa. Ja mikäli hyvä bändi sattuu kohdalle, saatan mahdollisuuksien mukaan jopa unohtua tunneiksi siitä nauttimaan. Oikeastaan olen havainnut sen, että parhaat reissukokemukset syntyvät niistä pienistä kiperistä tilanteista, kun kaikki ei menekään ihan niin kuin piti.

Seminyakillakin olisi päässyt ratsastamaan.

Hotelli vai Airbnb?

Sekä että. Mutta sen verran prinsessa musta on matkan varrella tullut, että kyllä siellä mieluusti se kolme tähteä saa olla. Ja niin kuin aina, poikkeus vahvistaa säännöt. Edellisellä Balin reissulla asuttiin kahdessa alle kolmen tähden paikassa ja molemmat oli omalla tavallaan hurmaavia. Jos paikassa löytyy persoonallisuutta muuten, kelpuutan muun 'sinne päin olevan'.

Nykyään me valitaan yleensä Airbnb (jos Tomppa on matkanjohtajana niin varmasti), vaikka itse valitsisin oikein mieluusti välillä hotellin sen helppouden takia. Hostellit on nähty silloin nuorempana, enkä unohda koskaan kokemusta Portugalista, milloin piti jakaa yksi vessa ja suihku koripallojengin kanssa. Silloin piti herätä viideltä aamulla, mikäli halusi ehtiä suihkuun silloin kun vettä vielä oli saatavilla. Vessassa käynnistä siinä paikassa ei vissiin tarvitse mainita mitään.

Balin persoonallista asumista erittäin halvalla.

Ravintolat ja shoppailu

Erittäin harvoin mitään gourmet ruokaa, vaikka välillä onkin mukava asettaa takapuolensa kunnon tuolille muovituolien sijaan. Juon myös mieluummin viiniä kuin olutta, joten ihan jokaisesta paikasta viiniä ei ainakaan Aasiassa saa. Mutta parhaat pöperöt kyllä yleensä löytyy paikallisten pienistä puljuista ja vielä huomattavasti edullisemmin.

Shoppailu ei ole mun juttu yhtään. Voin todeta, että nyt on aivan pakko ostaa uusi olkalaukku, ja silti huomaan vielä muutaman kuukaudenkin jälkeen käyttäväni sitä vanhaa. Reissuilla pyrin kuitenkin ostamaan edes pienen sisustusjutun kotiin, sillä se muistuttaa matkasta vielä jälkeenpäinkin. Mikäli rahaa olisi enemmän käytössä, voisin hyvinkin löytää sisältäni shoppailijan.

Ihan parasta illallisella, Tiramisu ja hyvä viini.

Millä reissuun?

Iso osa reissuista on tehtävä lentäen, mutta kaikkein mieluimmin vuokraisin auton ja etenisin niin. En pidä lentämisestä, sillä taidan pelätä sitä ja se on kuulkaa minulle ihan uusi juttu. Onko se tämä ikä vai mikä, mutta ennen oli aivan toisin. Enkä todellakaan suostu lentämään millä tahansa lentoyhtiöllä, vaan tarkistan aina yhtiön maineen. Koska nykyään itselläni on pieni epämukava olotila lennon alusta loppuun, niin mikäli vaan on mahdollisuuksien rajoissa, pakkaan porukan autoon ja vietän mieluummin vaikka muutaman ekstratunnin reissussa.


Summa summarum

Tämä 'prinsessa' haaveilee rantalomasta rauhallisella saarella ja riippumatossa löhöilystä palmun alla. Majoituksena olisi tietenkin persoonallinen rantabungalow ja kävelyetäisyyden päässä pieni rantakapakka, joka on kuuluisa tajunnan räjäyttävistä jameistaan. Koska haaveiden rantalomassa lapsikin on ehkä mummolassa, niin hyvissä jameissa voisi auringon nousuun hyvinkin vierähtää...

Minkälainen reissaaja sinä olet?

Kuvasta poiketen en kulje reissuillani kännykkä kädessä. Tässä piti pikaisesti reagoida esikoisen ongelmaan.

Mitäpä sitä muuta tarvitsisi?

Mainio pieni ravintola upeissa maisemissa Samuilla, Samui camp. Kannattaa tsekata perjantaijamit!

Tässä Phanganin pieni salaisuus, Hide on high.

Ei sen tämän kummempaa tarvitse olla.
*postaus sisältää affiliate- linkkejä.
2

Clean the beach boot camp, osa 2

Mä niin odotan näitä aina!

Aivan todellakin, sillä jossain vaiheessa se rannalla makoilu alkaa kuitenkin kyllästyttämään. Varsinkin jos siitä pystyy nauttimaan melkein vuoden ympäri, kuten me onnelliset. Oikeastaan meidän ranta-alustojen kulutus on nykyään minimaalista, sillä varjo vie voiton aina kuin se suinkin on mahdollista. Paitsi silloin, kun tarjolla on jotain näin mahtavaa ajanvietettä. Clean the beach boot camp on ihan hemmetin hieno konsepti, kiitos Krix Lutherin, jonka päästä loistoidea on syntynyt Phuketin rannoilla jo vuonna 2013. Onneksi sittemmin ilmiö on rantautunut ainakin Krabille ja tänne Samuillekin, koska on mukavaa päästä antamaan takaisin. Aivan huikeata olla messissä!

clean the beach boot camp
Tässä koko tiimi tällä kertaa. Ensi kerralla sä voisit olla mukana?


Mitä, miten ja kenelle?

Kaikille meille, ikään ja kokoon katsomatta. Koska kirjoitin ensimmäisesta boot campista jo aiemmin täällä, niin siksi tässä lyhyt kertaus:

  • First we train
  • then we clean 
  • then we eat (vaikkei tämä iskulauseessa luekaan)

Eli näin se menee. Tapahtuman alkutreenit on omasta mielestäni se paras osio, sillä hyvin harvoin sitä pääsee ilmaiseksi nauttimaan huippuvetäjän luotsaamista treeneistä. Ja vieläpä mitä kauneimmilla ja kuvauksellisimmilla rannoilla. Eikä muuten haittaa yhtään sekään, että tällaisiin tapahtumiin ottaa yleensä osaa kerrassaan upeat ihmiset; iloiset, avuliaat ja ystävälliset. Paikalliset ja turistit ikään katsomatta. Vaikka treenit ovatkin kovat (vieläkään näin kahden päivän jälkeen en pysty kunnolla kävelemään), niin jokainen pystyy ja saa suorittaa ne oman tasonsa mukaan. Tai olla suorittamatta. Treeniosuuden päättää aina hauska ja yhteishenkeä kohottava 'leikkimielinen kisailu', jossa treenataan enemmänkin niitä 'naurulihaksia'. Melko täydellistä!

Siivouksen osuus on noin tunnin mittainen, ja siinä ajassa kymmenet osallistujat ehtivät kyllä pussittamaan jätettä yllättävän paljon. Välillä voi pulahtaa uimaan ja naureskella paikallisten kalastajien ihmetteleviä ilmeitä, sillä usein ilmeistä voi lukea jotakuinkin näin; 'Mitä ihmettä nämä hullut oikein pyörivät säkkeineen ristiin rastiin?' Mutta siisteys ja siivous tarttuu, se on aina ilo huomata.

Treeneihin ei ole pakko ottaa osaa, voi tulla myös vaan siivoamaan ja syömään.

Ehkä parhaimpia treenimaisemia missä olen ollut.

Aika mahtavaa...

Yllättävän rankkaahan toi on.

Sitten vähän vettä ja siivoamaan.

Kivempi kävellä näissä maisemissa, kun paikat on kunnossa.


Sponsorit

Niitä aina tarvitaan ja onneksi halukkaitakin on löytynyt. Tällä kertaa päästiin sijoittamaan tapahtuma erään brittiperheen rantatontille, minne sitten ruokasponsorin oli väkensä kanssa kätevä kantaa grilli ja tarjoiluista notkuvat pöydät. Nyt onkin kyllä sanottava, että tämänkertainen kattaus oli aivan omaa luokkaansa. Ne jotka ovat käyneet heittämässä frisbeegolfia Samui Disc Golfissa, ovat todennäköisesti päässeet tutustumaan myös Nigelin grilliherkkuihin. Ainakin kannattaisi, sillä puhutaan kuitenkin grilliruoasta, jolle itse ainakin antaisin niitä kuuluisia Michelin tähtiä hetkeäkään epäröimättä. Kiitos Nigel & BBQ catering.

Kaikki mukaan

Tapahtuma on siis avoin kaikille, joten kannattaa ehdottomasti ottaa lomaohjelmistoon. Mä nyt voisin kehua ilmiötä vaikka maailman tappiin, mutta tule itse ottamaan selvää, sittenpähän näet! Facebook on tiedottamisen suhteen selkeästi paras kanava, joten ei muuta kuin etsimään hakusanalla Clean the beach boot camp. Tässä linkki Samuin tapahtumiin. Ja huom! Kaikki on ilmaista.

Vai oletko jo kenties ottanutkin osaa?

Eikä ollut muuten kertakäyttövehkeitä, vaan ihan tiskattavaa tavaraa.

Ja grilli kävi kuumana.

Ruokaa oli niin paljon, että tuplaporukalle olisi riittänyt.


Palmun varjon alla oli tunkua.

Ihan paras tapa viettää päivää.

Tässä vasemmalla itse Nigel. Kiitos vielä kerran!

Plai Laem beach siivottuna.
2
Back to Top