Rescuekoirat Boo & Salsa

Salsa

Salssa, Salssanpalssa, prinsessa.

Salsa on kaikkien kaveri. Yöllinen äheltäjä, joka tyhjentää auki jäänyttä varastoa pihamaalle sen minkä kerkeää. Salsa on myös prinsessa, joka huokaisee syvään ja onnellisesti päästessään ilmastointilaitteen alle kuumalta karkuun. Salsaa saa halata aina, kunnes Salsa menee nukkumaan. Silloin Salsa murisee.

Salsa syö ihan kaiken. Siksi se onkin vähän 'pumpui', täkäläisittäin siis pullero. Siinä missä herra Boo valikoi ja jättää ruokaa lautaselle, Salsa imuroi nekin. Ja yöpalaksi kelpaa helposti pulleasti pörisevät kaskaat. Iltalenkillä Salsa huvittaa kanssakulkijoitaan kuljettamalla suussaan kirkuvia kaskaita kuin hienompaakin saalista, kunnes syö siitä puolet. Vain puolet, sillä puolikkaita kaskaita löytyy terassilta yön jälkeen useita. Mikä se juttu on, ei mitään käsitystä, mutta Salsalle kelpaa kaikki. Salsasta lisää täällä.

Rantapossu Salsa



Boo

Boo, Bobo, Hopsunpopsu, Hobitti, Bobodoboo.

Sitten se Boo. Aamuisin ja uniensa jälkeen laulava raggari, kiero kuin korkkiruuvi. Koskaan ei voi tietää milloin se iskee hampaansa vaikka lähimpiin kiveksiin. Näin on käynyt sillä seurauksella, että yön pimeinä tunteina ystävän kasseihin ommeltiin kuusi tikkiä. Boo rakastaa lihaa ja siksi se tietää miltä maistuu israelilainen pikkupoika, thaimaalainen vuokranantaja ja suomalaiset kivekset. Tietää se paljon muutakin, kuten kuinka hyökätä puskasta pahaa aavistamattoman kyläpäällikön pojan mopon eteen. Onneksi siinä ei käynyt pahemmin ja laskukin jäi alle sataan euroon.

Boo tietää mistä kohtaa aita on heikoin, ja käyttää tätä tietoa menestyksekkäästi. Varsinkin kun ollaan liian myöhään lähdössä tärkeään tapaamiseen. Boota ei jätetä, se pitää siitä itse huolen.

Boo ei hyväksy kaikkia, mutta ne ketkä Hobitti hyväksyy, niille hän laulaa. Laulettavaa tarinaa riittää, mutta siinä missä thaimaan kieli on melodioittensa takia osoittaunut hankalaksi oppia, thaimaalaisen koiran laulu se vasta haastavaa onkin. Boosta aiemmin ainakin täällä.

Boo, hullunkiilto silmissä, kuinkas muuten.



Rescue koirat lähtee mukaan

Kun Boo aikoinaan muutti meidän terassille, emme todellakaan olleet valmistautuneet. Mutta Boo ei kysellyt. Reilu vuosi siitä haettiin Boolle kaveri, kun joku oli hylännyt Salsan eräälle klinikalle. Nyt meillä on sellainen ystäväkaksikko, paita ja peppu, joita ilman ei voi elää. Joten huolestuneille tiedoksi, Salssa ja Hobitti lähtevät sinne minne mekin.

Tällä hetkellä meidän turrit ovat Moikkulassa Phanganilla, viettämässä kesää ja kuluttamassa kolmen kuukauden karanteenia, ennen kuin voivat lentää sinne mitä kohti meillä keula osoittaa. Siitä lupasin kertoa sitten myöhemmin, kun se suunta selkiää varmaksi. Moni Thaimaassa lomaileva törmää katukoiriin, ja usea varmasti adoptoisikin uskollisen terassilla nukkuvan turren kotimaahansa, mikäli se ei olisi niin hankalaa. Mutta ei se oikeasti ole ylitsepääsemätöntä, vaikka se aikaa rokotuksineen ja testeineen viekin. Hieman apua siihen kyllä tarvitaan, mutta sitäkin löytyy.


Erottamattomat, Boo ja Salsa


Onneksi meillä on ystäviä Phanganilla, jotka tuntevat tarvittavia ihmisiä. Kuten esimerkiksi Koh Pha Ngan Animal Loversin Sabrinan. Meillä on toki koirien rokotukset ollut järjestyksessä alusta asti, joten ei tarvittu kuin se kaikki muu työ, jotta ei tarvitse jättää karvaisempia perheenjäseniä tänne. Tai no, ei mekään sitten lähdettäisi.

Nämä Phanganillakin olevat vapaaehtoisperiaatteella toimivat eläinjärjestöt tekevät arvokasta työtä, sillä thaimaalaiset eivät niinkään välitä koirista. Ja kun kulkukoiria riittää, ne myös lisääntyvät. Koirien steriloinnin lisäksi järjestöt hoitavat sairaat eläimet, ruokkivat ja yrittävät järjestää elukoille pysyviä koteja. Meillä on näitä rescuekoiria nyt kaksi ja sen on pakko riittää toistaiseksi, mutta jos sinulla olisi tilaa uskolliselle ystävälle, niin adoptoi. Älä osta.

Ja mikäli joskus Thaimaan reissullasi olet sydän vereslihalla miettinyt jonkun kulkukoiran kohtaloa, niin näitä avustusjärjestöjä voi auttaa vaikka rahallisesti. 20 euroakin on Thaimaassa iso raha. Avusta vaikka Sabrinan Koh Phan Ngan Animal Loversia. Toinen loistava vaihtoehto on tukea PhaNgan Animal Carea, jonka kanssa Sabrinakin tekee yhteistyötä. Näissä järjestöissä raha menee ainakin oikeaan kohteeseen.

Oletko sinä harkinnut koiran tai kissan adoptointia?

Tässä eräästä ravintolasta bongattu lelukoira

Ja tässä taas Samui Football Golf areenalta bongattu ihana pentu

8 kommenttia

  1. Jos en olisi niin allerginen, meillä olisi ehdottomasti rescue koira. Ihania karvakamuja teillä kyllä on.
    Mukavaa viikkoa ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi Outi, sä olisit varmasti täydellinen emo koirillekin!

      Ihanaa viikkoa sullekin!

      Poista
  2. Äääk miten ihana ja mielenkiintoinen blogi! Olen ollut Thaimaassa vasta kaksi kertaa mutta ikävä sinne on kova! Mieheni asui joskus Aasiassa muutaman kuukauden ja on matkustellut muutenkin paljon enemmän. Välillä sitä haaveilee että mitä jos? Jos vain pakkaisi kimpsut ja kampsut ja lähtisi? Toisaalta Suomessa on moni asia hyvin, joita reissujen jälkeen aina osaa arvostaa mutta toisaalta, sekin on vain tottumiskysymys. Ja helposti sitä ihmiset jää siihen helppoon ja "ihan hyvään" elämään, mutta haaveilevat ihan muusta. Mutta niin kuin jossain postauksessa kirjoitit, että elämä on tässä ja nyt ja se kyllä kantaa ☺ Ollaan kyllä aika "hulluja" ja tehdään asioita nopealla temmolla mutta muutto ulkomaille tuntuu hieman hurjalta! Ehkä se asioista luopuminen, vakkarityö, raha-asiat mietiyttää.. Jos olisimme mieheni kanssa kaksin niin varmaan tulisi lähdettyä tosta noin vaan, mutta pieni lapsi ja varsinkin koiramme mietityttää (etenkin koirat, kuulostaa niin hankalalta niiden lennättäminen?:D) Uppouduin kirjoituksiisi ja laitoin heti seurantaan!
    Minun pari kk sitten aloittamani blogi löytyy anniinajalkanen.blogspot.fi.

    Kaikkea hyvää teille sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anniina ja toivottavasti jaksat seurata jatkossakin!

      Juu onhan se niin, että lähteminen on aina hyppy tuntemattomaan. Mutta mutta, lapset pärjää satavarmasti ja saavat taatusti upeita kokemuksia muistojen arkkuun. Lasten ei edes tarvitse osata kohdemaan kieltä, sillä lapsille on niin helppoa saada ystäviä kielimuurista huolimatta. Ja juuri yhdessä ryhmässä eräs ympäri maailmaa asunut rouva kertoi muuttaneensa koirien kanssa vaikka minne. Eli sekään ei näemmä ole ongelma, mistä itse olen kyllä tosi onnellinen. Niin ja eräs tuttavapariskunta muutti esimerkiksi Ugandaan koiransa kanssa Suomesta, joten mahdollista on.

      Haaveileminen kannattaa aina, ehkä se vielä jonain päivänä vie teidät maailmalle. Eihän mekään heti lähdetty, vaan rohkeutta piti hakea vuosia. Mutta sitten kun lähdettiin, niin ruokahalu kasvoi ja lisää tekee mieli nähdä. Sillä elämä kyllä kantaa, eikä ole olemassa mitään maitojunaa. Kaikki kokemukset ovat varmasti kultaakin kalliimpia sitten joskus.

      Mutta tsemppiä teille ja uskoa haaveisiin!

      Mä menen nyt tutustumaan sun blogiin.

      Mukavaa kesän odotusta!

      Poista
  3. Heips!
    Vähän jännää, kun ei vieläkään paljastunut seuraava kohdemaanne ;)
    Koirien ja kissojen tuonti esmes Australiaan on aika pitkä (ja kalliskin), muttei mahdoton prosessi. Muutamia tuttuja esimerkkejä tästä on. Samoin kuin ihmisten "maahantulolupa", niin se on vain työtä ja nippu rahaa eli listan asioita toteuttamista. Itse lemmikittömänä ei sikäli kokemusta, mutta perustuen tuttujen kertomaan. Jos jotakuta kiinnostaa, niin esim. Suomesta (ryhmän 3 maa) tänne tuontiin on tämmöinen nivaska taskeja. Karanteenipäivä tais maksaa jotain 150 aud/pv (100e).

    http://www.agriculture.gov.au/cats-dogs/step-by-step-guides/category-3-step-by-step-guide-for-dogs

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttu, mä taisin jossain vaiheessa vähän kertoa sulle suunnitelmista? Siellä mainitsin pari kohdetta, ja se johon siirrytään, on toinen näistä ;). Mutta älä vielä kerro kellekään ;). Ja tehän voisitte tulla sinne meidän naapureiksi, mikäli teillä vielä on paikka auki;)

      Näinhän se on, yleensä asiat tuntuu hirveän hankalilta (varsinkin byrokratia), mutta sitten kun vaan alkaa suorittamaan askel kerrallaan, niin ei se niin karmivaa olekaan.
      Mutta järjettömän hintaista toi karanteeni! Siis meillä koirat on täällä 'karanteenissa' 90 päivää, mutta elävät normaalia 'vapaata' elämää. Eikä se maksa muuta kuin sen, mitä maksettaisiin muutenkin koirien kesälomasta kaverin luona.

      Poista
  4. Ok, jee! Sepäs mielenkiintoista!
    Kuulolla ollaan...

    VastaaPoista

Back to Top