Vieraskynäilijä Tomppa: Koh Phanganin parhaat rannat, osa 2

Tämä postaus on tehty vieraskynäilijänä. Tässä Tompalta odotettu jatko-osa Koh Phanganin rannoista, olkaa hyvät:

'Jatketaan edellisen postaukseni jalanjäljissä paratiisisaari Koh Phanganin parhaiden rantojen metsästystä. Jos et vielä lukenut ykkösosaa, niin löydät sen täältä. Edellisessä tarinassa käytiin saaren pohjoisrannoilla ja tällä kertaa suuntana ovat eteläosan rannat, kuten esimerkiksi maailmankuulu Full Moon Party -ranta Haad Rin. Kaitsu lupautui jälleen oppaaksemme ja näin lähdimme lihakset öljyttyinä ajelemaan kohti legendaarista Full Moon rantaa.

Haad Rin

Kuten ehkä jo mainitsin, olimme Heidin kanssa vuosia vältelleet koko Phangania Full moon -juhlien vuoksi. Epäilemättä levottomat juhlat, mutta ei aivan meidän juttu. Onneksi Vesa kutsui meidät Phanganille hääillalliselle reilu vuosi sitten, sillä ensivisiitin jälkeen päästiin Phangan 'kammostamme' ja siitä onkin sittemmin tullut toinen kotimme.

Haad Rin lienee se kaikista kuuluisin ranta villien täydenkuun juhliensa ansiosta. Huippusesongin aikaan piskuinen ranta kerää kuuleman mukaan paikalle jopa 50.000 bilettäjää ja kaikki rannan baarit huudattavat teknoa (tai mitä lie) toinen toistaan kovempaa. Matka Haad Rinille jo itsessään on elämys - hissukseen ajelemista mäkistä ja mutkittelevaa rantatietä pitkin, missä upeat näköalat ovat ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Mutta suurin yllätys itselleni oli itse Haad Rinin ranta. Vastassa oli mitä kuvauksellisin paratiisiranta, puhdasta valkeaa hiekkaa ja erittäin kirkas turkoosi vesi. Samaten rannan pohja oli täydellinen, hienoa hiekkaa loputtomiin (tai ainakin pitkälle), ei kiviä tai koralleja pistelemässä jalkapohjiin. Ja mikä parasta, ei roskia kellumassa vasten kasvoja. Olin kertakaikkisen hämmästynyt - miten tämä juhlaranta voi olla näin siistissä kunnossa. Iso WAU siis.

Ei moitteen sanaa Haad Rinin rannasta, wau!


Eikä vesikään paljoa tämän kirkkaampaa voisi olla.

Jumankekka niitä näköaloja...

Nautiskeltuamme aikamme Haad Rinin turkoosin kirkkaassa vedessä päätimme jatkaa matkaa seuraavaan kohteeseen. Nälkä kuitenkin hiipi jo mukaan kuvioihin, joten pysähdyimme rantareitin varrella olevaan näköalaravintolaan syömään. Ja jessus taas näitä paikkoja! Paikallista herkkuruokaa noin 100 thb/ annos (alle 3€), upeat näköalat Phanganin länsirannikolle ja aina Koh Samuille asti. Olisi varmaan nähnyt Samuin kotimökinkin, jos olisi osunut kiikarit matkaan.

Näissä maisemissa lounaat tuppaa venymään, eikä ihme.


Hat Sadetin ranta ja luonnonsuojelualue

Kuten olette voineet kirjoituksistani päätellä, oma 'karttakuvani' Phanganista on edelleen varsin epämääräinen. Vaikka koko länsiranta tuntuu olevan täynnä erinäisiä rantoja, emme kuitenkaan suunnanneet niille, vaan ruokailun jälkeen täräytimme vuoriston yli saaren itäpuolelle Hat Sadetin kansallispuiston rantaan. Kaitsu kertoi, että pahimpien tulvien aikaan puoli vuorta oli sortunut Hat Sadetiin johtavalle tielle, eikä ollut ollenkaan varmaa pääsisimmekö edes perille. Ja toden totta, loppupätkästä oli noin parin sadan metrin matkalta tie romuna. Korjausurakoitsijat olivat ilmeisesti vastikään räjäyttäneet tien tukkineen järkäleen pois edestä ja pääsimme kaivinkoneiden keskeltä ajelemaan aina suojelualueen parkkipaikalle asti. Kaitsullakaan ei löytynyt tälle parkkialueelle selitystä, mutta jätimme siis mopot parkkiin, kuittasimme nimet vartijan vihkoon ja kävelimme alas rantaan. Myöhemmin selvisi, että kaiketi nimen kirjoittamisen jälkeen olisi voinut ajaakin rantaan, mutta tällä kertaa tehtiin näin. Kävelymatkaa kertyi ehkä huimat 200 metriä, mikä ei ollut paha rasti lainkaan.

Ranta oli pieni ja vallan sievä, tosin hiekka ei ollut omaan mieleeni. Ja kun rantahiekalta löysin epämääräisiä limanuljaskoja, joita heti epäilin meduusan palasiksi, totesin että eiköhän tämä ole nyt nähty. Vieressä olisi ollut myös kuuluisa Hat Sadetin vesiputous suojelualueineen, mutta meillähän oli jo kiirus seuraavaan paikkaan.

Nätti tämä Hat Sadet myös.


Hide on high (mitähän lie tarkoittaa?)

Onneksemme Kaitsu on ehtinyt vuosien saatossa ajaa saarta ristiin rastiin, joten häneltä löytyi jälleen yksi aivan odottamaton helmikohde takataskusta. Hat Sadetin tieltä käännyimme oikealle ja sitten taas oikealle kuoppaiselle hiekkatielle. Meinasimme kääntyä moneen kertaan ympäri, koska tie oli kertakaikkisen surkeassa kunnossa, emmekä me muut edes tienneet minne Kaitsu oli meitä viemässä. Suomalainen sisu ja näyttämisen halu kuitenkin voitti, ja niin vain sinnittelimme varovasti mopoillamme joitakin satoja metrejä viidakkopolkua ylös. Ja mitä taas löytyikään - yksi huimimmista paikoista, missä itse olen päässyt käymään! Hide on High on nimensä mukaisesti melkoinen salakapakka, missä voi yöpyäkin edullisesti. Ruokaakin löytyy (ainakin joskus), sekä tietenkin virvokkeita. Ja aivan mielipuoliset maisemat. Tämä olisi juuri sellainen paikka, missä voisin löytää sisäisen säveltäjämestarini, mikäli piiloutuisin sinne kuukaudeksi soittelemaan. Tosin siinä tapauksessa en kaipaisi muita ihmisiä enkä baaria viereen - vain minä, kitara ja upea luonto.

Hide on high, wooow!

Mikäs täällä oli köllötellessä. Kuvassa oppaamme Kaitsu.

Tällainen pieni salakapakka.


Maisemat puhukoot puolestaan...


Kaiteeseen ei vissiin kannata lähteä nojailemaan.

Thong Nai Pan

Nautittuamme virkistävät hedelmäpirtelöt (vai oliko peräti olut?) jatkoimme matkaa pohjoiseen seuraavalle rannalle. Itse asiassa kahdelle rannalle; Thong Nai Pan Yai (eteläisempi) ja Thong Nai Pan Noi (pohjoisempi). Täällä olimmekin joskus käyneet Moikun kanssa ja edelleenkin vastassa oli todella kauniit rannat ja erittäin leppoisa kylätunnelma. Thong Nai Panin rannoille ja rantoja ympäröiville vuoren rinteille on noussut enemmän luksuspuolen resortteja ja villoja, mikä varmasti omalta osaltaan 'rauhoittaa' kylän eloa. Toki täältä löytyy myös edullista majoitusta, mutta tämä ei välttämättä ole juhlivan nuorison ykkösvalinta. Kylästä löytyi myös suomalaisen Jannen vetämä ravintola Hacienda Happy Days - suosittelemme!

Thong Nai Pan


Wednesday Barin jameja kohti

Kello olikin äkkiä jo lähes viisi, joten ajelimme takaisin majapaikkaamme Moikun tykö - olihan koiratkin käytävä ruokkimassa. Samaten illalla oli luonnollisesti (ainakin meikäläisen) päästävä Wednesday Barin jameihin soittamaan, joista voit lukea lisää vaikkapa tästä postauksesta.

Loppujen lopuksi emme siis suinkaan nähneet kaikkia rantoja, mutta näimme taatusti monta upeaa rantaa ja huimia näköalapaikkoja, sekä erikoisempia piilopaikkoja. Ja täytyy nyt kuitenkin todeta, että kyllä meikäläisen peukku parhaasta rannasta tämän kierroksen perusteella nousee Haad Rinille. Ainakin tällä reissulla tuulet olivat suotuisat ko rannalle, vesi uskomattoman kirkasta, hiekka aivan mahtavaa ja kokonaisuutena ranta oli erittäin siisti. Kaikkinensa siis aivan huima. En tiedä minkälainen bilemeininki kylässä on iltaisin, mutta mikäli olet Phanganille suuntaamassa, suosittelen vähintäänkin pyörähtämään tällä kuuluisalla rannalla!

Kaikkea hyvää!

Tomppa/ vieraskynäilijä

Oletko sinä jo ehtinyt käymään Phanganilla?'
2
Back to Top