Ei lemmikkejä tälle alueelle!

No pet allowed in this area, fine 5000 bath

Näin tylysti todetaan kylään ilmestyneissä kylteissä. Eli ei lemmikkejä tälle alueelle, tai sakkoa pamahtaa 135€. Sakottajasta ei ole tietoa, mutta niskavillat nousi kyllä pystyyn. Tilannehan on se, että tässä kylässä on ainakin 30 taloa, joista vähintään kymmenessä on lemmikkejä. Ja okei, ei ne makaa hiiren hiljaa tonteillansa aamusta iltaan vaan meteliäkin syntyy, varsinkin kun epämääräisiä 'hiippareita' kuljeskelee kylätiellä. Kuten esimerkiksi me lenkeillämme. Joku on nyt vetänyt herneen syvälle sieraimeensa.

Jos kylässä ei olisi liikaa CCTV- kameroita, voisin repiä nämä pois. Mutta 'isoveli' valvoo...

Mutta lukuunottamatta niitä alkukylän pensaissa päivystäviä ja vapaana juoksevia 'tappajakoiria' (täältä löytyy lisää) ja naapurin taivaisiin tuijottelevaa Dummya, elukat pysyvät aitojen sisällä ja liikkuvat ainoastaan hihnan päässä ihmispalvelijoittensa kanssa. Tai no, saattaa korealaisen naapurin kaksi koiraa välillä päästä karkuun, varsinkin jos kaverilla on käynyt vieraita ja on päästy nauttimaan miestä väkevämpää. Mutta ei se meitä haittaa. Onneksi Boo on pysynyt tontillaan viime ajat.

Ehkä kyltti ei koske meitä, jotka jo asumme tässä kylässä, tai sitten se koskee. Yhtäkään sakkoa ei olla kuitenkaan vielä saatu, vaikka lenkitämme edelleen ystäviämme kylän raitilla. Mikäli sakosta jonain päivänä tulee todellisuutta, saatan joutua sotajalalle. Vähintään joudun muuttamaan. Ei tähän voi jäädä niskoja nakkelemaan. 

Naapurin Mama ja Dummy, joka näki ensimmäisen kerran meren. Olihan se valtava ;)

Meidän Salsa ja Boo, sekä naapurin Dummy. Arvatkaa mentiinkö lujaa?

Koiranomistajan rooli ei ole helppo

Ei todellakaan, ainakaan täällä. Muistan hyvin lomiemme alkuajat, kun irtokoiria oli valtavia määriä ja niitä juoksenteli vapaina ilman huolen häivää. Nyt koiria on huomattavasti vähemmän kuin silloin, kiitos näitten vapaaehtoisryhmien, jotka huolehtivat koirilta pallit pois ja yrittävät löytää adoptioperheitä poloisimmille. Valehtelematta valtaosa adoptioperheistä on meitä länkkäreitä, jotka joudumme koko ajan ahtaammalle kapenevien asuntomahdollisuuksien takia. Meitä ei huolita kohta mihinkään. Kuinka sitten käy irtokoirille, jos yhä harvempi pystyy niitä ottamaan? En tiedä, muttei vaikuta hyvältä.

Monissa Samuin facebook- ryhmissä, joissa yritetään auttaa kaltoin kohdeltuja, sairaita ja hylättyjä elukoita, koitetaan löytää kotia reppanoille. Meillä on jo kaksi, ystäväpariskunnalla neljä ja tiedän monia, joilla koiria on vielä enemmän. Auttajiakin varmasti löytyisi, mikäli näkymät esimerkiksi vuokra-asunnon suhteen olisi valoisammat. Me ei ainakaan pystytä ottamaan nyt yhtään kyseisten eläinystävällisten kylttien takia. Eikä siksikään, että kartano on katkolla muutenkin.

Meidän hyvän ystävämme Tawanin koira. Sunnuntait ovat pyhitetty yhteiseksi rantapäiväksi :)


Tawan ja Coco.

Ensimmäinen ostajaehdokas on löytynyt

Enkä tykkää siitä yhtään. Kartano on ollut jo joitakin kuukausia myynnissä, mutta tätä ennen yhtäkään ehdokasta ei ole löytynyt. Vaan nyt on, siksi me pakataan aamulla koirat mopoihin ja ajetaan rannalle ostajaehdokkaita evakkoon. Itsekkäästi toivoisin, ettei talo mene kaupaksi, mutta tarkemmin ajatellen en välitä. Johan tässä olisikin jo aika saada ektrahaasteita elämään, vaikka sitten uuden huushollin etsimisen merkeissä.

Vaikka talon nykyinen omistaja lupasi, että voidaan olla vähintään sopimuskauden loppuun, niin ei täällä silti voi tietää mitään varmaksi. Katsotaan kuinka meidän käy. Se mitä maallisesta mammonasta luopuminen ja vapauden tielle heittäytyminen on tuonut mukanaan, on usko tulevaan. Siihen, että kaikki kuitenkin menee niin kuin on meille parhaaksi. Vaikkei se hetkeen tuntuisikaan siltä.

Välillä on hyvä purnata

Tämä postaus meni aavistuksen enemmän purnauksen puolelle, kuin oli tarkoitus. Ei ollut tarkoitus. Välillä hampaita vaan kiristää paikallisten lyhytnäköisyys. Jos me ei huolehdita koirista, kuka sen tekee? Alkaako niitä sitten olemaan kaduilla ja turistien pohkeissa enenevä määrä, se jää nähtäväksi. Tukisivat nyt edes vapaaehtoisia (osa toki tukeekin) tässä helvetinmoisessa urakassa, niih...

Lähiaikoina alkaa eräs katukoirien huolenpitoprojekti yhden Fb-ryhmän kautta, ja ilmoitin meidät siihen mukaan. Veikkaanpa että kyyneliltä ei sillä tiellä vältytä. Mutta siitä sitten enemmän, kun on sen aika.

Asutko ulkomailla? Mikä sinut saa purnaamaan uudessa kulttuurissa?

Näitä sanotaan 7/11- koiriksi. He kerjäävät ja pitävät majaa kauppojen ulko-ovien edessä. Tätä selvästi ruokitaan.

Kuka muistaa vielä Choengmonilla kalastavan Menin? Hänellä on edelleen kaikki hyvin, kiitos myös turistien, jotka kodin kadottua huolehtivat Menin ruokinnasta.

8
Back to Top