Talon metsästystä, osa 4 - muutto

The beach house

Niinhän me juuri tehtiin, kuten olen opettanutkin. Ei siis maksettu vuokratakuita ja vuokraa ennen avainten saamista, vai maksettiinko? No tietenkin maksettiin ihan koko hoito, toisin kuin aina neuvon. Eikä me saatu edes avaimia, vaan se siirtyi seuraavalle aamulle kello kymmeneen.

Kun välittäjästä ei aamulla kuulunut mitään, pieni pelko hiipi perseeseen. Kävikö meille vanhanaikaisesti? Meidän ranskalaisvietnamilainen välittäjä (ystävämme kuvasi italialaisen taskuvarkaan näköiseksi) oli lähdössä synttärireissulle juuri kyseisenä päivänä puolenpäivän aikaan, ja kun kello läheni h-hetkeä, pikkiriikkiset tuskanhikipisarat valui otsalta. Ei jumaliste!?

Mutta tulihan se soitto sieltä, ja voin luvata, etten taaskaan enää ikinä maksa ennakkoon yhtään mitään.

Avaimia ei olla vieläkään saatu, koska ne on piilotettu paikkaan, jonka ainoastaan omistaja tietää. Ja omistaja lähti yllättäen Ranskaan. Että semmoista. Ehkä sitten joskus. Olisihan näitä ovia mukava saada lukkoon edes öisin. Onneksi on sentään koirat.




Meidän bilehile, ranskalaisvietnamilainen välittäjä.


Ei toimi:

Eihän kaiken voi odottaa toimivan, ainakaan täällä. Eikä siinä mitään, täällä oppii kyllä sopeutumaan ja nielemään suusta ulos pyrkivät ärräpäät. Tässä muutaman päivän ajan bongattua:


  • Terassin räystäs tiputtaa suoraan terassille. Pari päivää ehdittiin pohtia terassin kohdalla rännissä olevaa aukkoa, että noinkohan se on tukossa vai mitä? Kunnes tänään satoi. Ei se tukossa ollut, vaan mukavasti roiskuttaa katolta vedet suoraan terassin lattiaan ja siitä komeassa kaaressa muutaman metrin ympäriinsä. 
  • Terassin katos, tai se mitä meillä ei ole. Tosin ranskalainen omistaja esitteli onnellisena 'isoa' aurinkovarjoa, joka meiltä kyllä löytyy. No, voitte ihan itse katsoa kuvasta. Ei se katon virkaa aja, joten sateella ollaan sisätiloissa koko porukka, koirat mukaan lukien. Katos pitää siis järjestää. 

Boo ja Salsa, ja katon virkaa hoitava aurinkovarjo.

  • Olohuoneen ilmastointilaite puhalsi, muttei muuten hoitanut virkaansa. Ja kun tämäkin talo päivän mittaan varaa lämpöä itseensä, viilennys ei olisi pahitteeksi. Kerron myöhemmin mistä muusta syystä toimivuus olisi paikoillaan.
  • Jääkaappi oli hitaasti lämpenevää sorttia, joten luultiin sitä risaksi. Ja vähän ehdittiin valittaakin. Kunnes se parin päivän päästä paransi tapansa.
  • Ehdittiin me jo hajoittaa yksi ikkunakin, kun termiittien syömä ikkunan karmi avattaessa levisi käsiin. Termiittejä löytyi luonnollisesti lisää, eli odotettavissa saattaa olla lisää levinneitä karmeja.
  • Mihin hittoon me viedään roskat? Kukaan ei tiedä ja siihen on saatava joku näkemys. Ei niitä sentään mihin tahansa voi viskoa, sillä sitä vastaanhan täällä taistellaan.
  • Peilikaappi tiputti ovensa, mutta onneksi sentään Tompan syliin. Muuten meillä olisi ollut lattia täynnä sirpaleita.
  • Riivatun sähköt. Valittiin siis kuitenkin talo kadun varrelta, jossa ei ainakaan festareita panna pystyyn. Naapurissa olevan thaimaalaisen resortin pitäjän perusteella viereinen luxushotelli vie energiaa siihen malliin, että meidän muitten on tyytyminen vähempään. Joten tervetuloa himmenevien ja voimistuvien valojen paratiisiin. Onneksi säkkipimeydeltä ollaan vielä säästytty.


Kirottu home

Vaikka käytiin täällä parikin kertaa ennen muuttoa, mikään ei haissut tai edes varoittanut homeesta. Kun sitten muuttopäivänä oli viimein tarkoitus päästä parin viikon matkalaukkuelämästä eroon, jäi toive haaveeksi. Vaatekaappeihin ei tarvinnut laittaa mitään, koska kaikki laatikot ja kaapit oli vahvasti täynnä valkoista kukkaa.

Seuraava päivä ja sitä seuraavakin hurahti niitä pestessä ja auringossa kuivattaessa. Kiitos kuumasta auringosta ja burmalaisista puutarhureista, jotka ottivat osaa laatikkotalkoisiin. Siinä me, rintarinnan ilman yhteistä kieltä jynssättiin niitä yksi toisensa perään. Ja jätettiin kuivaaminen auringolle.

Mutta nyt on hyvä, ainakin toistaiseksi. Vaatteet on kaapeissa, ja matkalaukut terassilla pienen katoksen alla odottamassa paikkaa, joka niille jossain vaiheessa keksitään.

Näissä trooppisissa maissa pienikin talon tyhjänä pitäminen tuo tullessaan homeen. Toisin kuin Hong Kongissa, täällä ei niinkään tunneta sisäilman kuivauslaitteita, vaan ilmastointilaite ajaa saman asian. Samoin tietenkin tuuletus. Aina sekään ei auta, kuten täällä viime talvena kolme kuukautta ollut ystäväni kertoi. Kaapin päällä seisoneet kengät kasvoivat karvaa kuukaudessa.

Tällaista on siis elämä beach housessa. Vähän hippiä, mutta sehän on vaan asennekysymys.


Kirottu home!

Koirat

Viimeinkin ne on täällä. Boo ja Salsa, joita on koko kesä kaivattu. Onnellisina ja varmasti vähän ihmeissään mihin taas on tultu. Mutta hyvin maistuivat ravut eilen rannalla.


Boon ja Salsan rapuranta


Juniorin kriisit

Pitäähän sitä teinin kanssa kriisejä olla, mutta mitä hittoa? Eikös se juuri sanonut haluavansa muuttaa takaisin Samuille? Ja nyt se ei sitten haluakaan. Uusi koulu on ehditty vaihtaa jo kolmesti, ennen kuin yksikään on ehditty aloittamaan. Tasotesteissä on käyty ja silti vaihdettu yhdestä seuraavaan. Josko se nyt sitten huomenna starttaisi, vaikkei sitä yllätystyttöystävää Suomesta tänne saadakaan.

Sillä välin Suomessa:

Esikoisen yhteen viikonloppuun mahtui murtunut sormi, ryöstetty pankkitili, sekä alakerran asuntoon vuotanut astianpesukone. Phuuh...

Oli meillä Samui Festivalitkin männä viikonloppuna, vaikkei niihin tutustuminen hääppöistä ollutkaan. Ehdin käydä noukkimassa parit auton renkaista tehdyt kierrätysruukut terassille, vaikka tarjolla olisi huhujen mukaan ollut myös maailman pisin ilmainen buffet- pöytä. Siitä en tiedä, mutta ruuhkat ainakin olivat sen mukaiset. Toinen huhu kertoo myös, että buffet alkoi klo 17.00 ja klo 17.01 ruoat olivat jo loppu.

Festareita Samuilla riittää ja se on mukavaa.

Kierrätystä tämäkin, ja aika kivan näköisiä tuotteita onkin.

4
Back to Top