Sellainen vuosi 2017

Kirjoittamisesta vakiopaikallani terassilla ei meinaa tulla mitään. Taifuunisateitten mukanaan tuomat kummalliset minikärpäset ovat joka puolella. Hiuksissa, silmissä, tietokoneen näytöllä, viinilasissa ja jopa rintsikoissa. Ja niitä on tuhansia. Ihan helvettiä.

Mutta yritetään.

Kuva meidän naapurilähiön huikealta näköalapaikalta.

Vuosi 2017

Vuosi 2017. Uskomattoman pitkä ja silti kovin nopea. Mihin se meni? Mitä tapahtui? Oliko se hyvä, vai aivan surkea?

Ehkä lopulta kuitenkin hyvä, vaikka hetkittäin ei siltä tuntunutkaan. Paljon ehti tapahtumaan, jopa niin paljon, että piti oikeasti itsekin ruveta lukemaan blogia vuosi taaksepäin.

Koska kaikesta ei ole aikaa (eikä edes kehtaa) kirjoittaa blogiin, piti vielä selata Thaimaanrannan maalarit- Instagramiakin, jotta sai kokonaisemman kuvan. Jos et muuten vielä seuraa meitä siellä, kannattaa. Siellä ne parhaimmat valokuvat on :)

Yksi meidän suosikkirannoista Samuilla, Thongson bay.

Fisherman's village.

Thongson bay.

Vuosi 2017 piti sisällään:

Ihmisremppaa

2017 jää historiankirjoihin rasittavana hampaitten vuotena. Melkein kaikki jäljellä olleet amalgaamipaikat sanoi itsensä irti, ja lähes jokainen vei mennessään puolet hampaasta. Näitä riitti ja mahtui vuoteen kiitettävästi.

Ja jottei siinä oli tarpeeksi, pari juurihoidon tarvettakin ilmeni. Toinen kesällä Suomessa, joka johti hampaan poisvetämiseen ja toinen täällä Bangkok Hospitalissa. Samuin keikalla hammaslääkäri tarjosi tosin ensimmäiseksi botoxia toiseenkin poskeen. Vitsikäs kaveri, mutta hampaasta tuli erinomainen.

Mä pidän thaimaalaisten huumorintajusta, mutta tosikolle se ei välttämättä sovi.

Ehkä tässä sitten painetaan vuoteen 2018 ehompana kuin koskaan, sillä yksi isompikin leikkaus osui tähän vuoteen. Tämä myös Bangkok Hospitalissa. Vaikka iso leikkaus vieraassa maassa tuntui hypyltä tuntemattomaan, niin se kannatti. Ei niitä vaihtoehtojakaan tosin ollut.

Jo vuosia vaivannut ongelma jäi historiaan ja elämisen laatu loikkasi mojovan askeleen parempaan.

Rempoista huolimatta (tai niistä johtuen), oikein hyvä vuosi.

Maenam beach.

Taustalla häämöttää Koh Phangan.

Matkoja

Malesia ja sieltä Penang kuuluu pakollisiin kuvioihin. Vuoden työviisumit on haettava sieltä, kun muutakaan ei olla vielä keksitty. Penang on nähty jo sen verran moneen kertaan, että mitään erityistä hinkua ei siihen suuntaan enää ole. Paitsi että tammikuussa sinne on mentävä uudestaan. Vuoden 2017 Penangin reissu tuli vietettyä ruokamyrkytyksen kourissa.

Hong Kong x 2. Kaksi visarunia on tullut tehtyä Honkkareihin, ja toinen jokseenkin järjettömästi. Puolitoista vuorokautta Samuilta lähdön jälkeen olin jo takaisin kämpillä. Mutta ehtihän siinä käydä nauttimassa illallisen systerin kanssa.

Hämmentävä Bali. Ensimmäinen kerta Balilla koskaan, eikä reissu jättänyt kylmäksi. Odotukset olivat kovat, mutta varsinkin Balin rannat näin Samuin rantoihin tottuneille oli aikamoinen shokki. Kaikki se rannoilla seilannut muovirompe veti sanattomaksi ja teki uimisesta paikoin ällöttävääkin. Kuinka hemmetin paljon paskaa tuolla merissä onkaan? Voi meitä hyvät ihmiset!

Mutta siltikin, Balin kutsua on vaikea hiljentää. Saa nähdä löydämmekö itsemme sieltä ihmettelemästä tammikuussa uudestaan.

Suomi, Tomppa jopa kaksi kertaa. Joka kesäinen Suomen visiitti oli ilmojen puolesta sanoinkuvaamattoman säälittävä. Hytistä nyt kylmässä meren rannalla sateen vihmoessa niskaa. Ei jumaliste.

Ensi vuonna jätetään Suomi väliin ja satsataan muihin maihin. Koko porukan Suomen reissuun kuluvilla euroilla reissaa kummasti vaikka minne.

Mutta kaikkinensa ei mikään järisyttävä matkailuvuosi. Ainoastaan muutama reissu, joista vain yksi uuteen tuttavuuteen. Ensi vuodelle pitää keksiä jotain mielenkiintoisempaa.

Seminyak beach Balilla.

Muuttoja ja häätö

No mehän muutettiin. Unelmakartanosta Eurooppaan, noin niin kuin toistaiseksi. Paitsi että Eurooppa (lue Teneriffa) sai sitten kuitenkin jäädä. Ensimmäinen kuukausi Suomen Paraisilla toi niin jäätävän ikävän takaisin Samuille, että siitä ei selvitty mitenkään.

Kun me 'muutettiin' Suomeen, muutettiin ensin Tompan faijalle. Sitten Tompan mutsille, sitten Paraisille, josta Tompan faijalle, sitten Airbnb -kämppään Lauttasaareen. Siitä sitten viimein Samuille.

Oltiin firmaa ja koiria lukuunottamatta ehditty luopumaan kaikesta Samuilla. Mietittiin me firmankin myymistä, mutta ehkä myymättä jättäminen oli yksi tienviitoista, jota ei lähtiessä tajuttu.

Toinen tienviitta oli ehdottomasti laukusta löytynyt unelmakartanon avain. Siis itsehän näen tienviittoja vaikka kivissä ja männynkävyissä, mutta tämä oli jo liikaa. Oli pakko palata takaisin.

Vaikka palaaminen Samuille oli helppoa, niin uuden kodin löytäminen ei. Lähtökohtaisesti koirien kanssa asunnon saanti ei ole täällä katukoirien täyttämällä saarellakaan helppoa, eli aikaa oli varattava ihan kunnolla.

Ensimmäinen etappi Samuilla oli hotelli. Onneksi sen jälkeen saatiin toimia dogsittereinä meidän entisillä naapureilla heidän ollessaan Sveitsissä. Muuten olisi voinut tulla itku.

Ensimmäinen talonvuokraus epäonnistui koko lailla täysin. Kauan haaveiltu beach house jäi jälleen haaveeksi, vaikka ehdittiin reilu viikko sellaisessakin asua. Sitten saatiin häätö. Etkö vielä lukenut?

Voin vilpittömästi todeta, etten ehkä koskaan ole tavannut niin hullua ihmistä, kuin tämä hampaaton venäläinen. 'Tapan mielihyvin teidän koirat, niin voitte sitten jäädä tähän asumaan'. Juu, kiitos ei.

Tuosta hiukan masentuneena palattiin sveitsiläisten lukaaliin ja aloitettiin rumba uudestaan. Kunnes tielle osui viidakkotalo.

Tässä on toistaiseksi hyvä olla. Vaikka ollaankin syvällä viidakossa sinne kuuluvien käärmeitten kanssa, niin ihan heti en haluaisi vaihtaa maisemaa.

Saa nähdä mitä vuosi 2018 tällä saralla tuo tullessaan.

Rantatalon maisemaa Bophut beachillä.

Ystäviä

Vuosi 2017 ei tuonut juurikaan uusia ystäviä, mutta muutamia syventyneitä sellaisia. Moikku & Oikku, Pauliina, Rock, Sopa, Don, Brent, Ira & Harri, Sari & Mika, Pekka K, kiitos kun olette olemassa. Ja pitikö sunkin Vesa nyt jäädä hetkeksi Suomeen? Täällä kun olisi niin hyvä olla. Tulethan pian takaisin?

Paraisilla vietetty kesä oli haastava, koska kesä oli mitä oli. Mutta oli meillä mainiot mökkinaapurit. Tervetuloa Anina ja Tomppa Samuille keväällä, täällä odotellaan jo kovin.

Blogin kautta tulee myös paljon yhteydenottoja lukijoilta. Iso, iso kiitos siitä! Moni lukijoista on tullut jo hyvinkin 'tutuiksi'. Sellaisiksi ystävien esiasteiksi.

Lisäksi yhteydenpito muutamien bloggaajien kanssa on ollut ihan mahtavaa. Voisin mainiosti kuvitella itseni ystäviksi muutaman 'blogitutun' kanssa, kuten esimerkiksi Rositan ja Minnan (Australian tyttäret). Toivottavasti jonain päivänä nähdään ihan livenäkin!

Taivaan taidetta viidakkotalossa.

Oikotiellä Maenamista Lamaille kuvattua.

Yhteenveto

Hitonmoista säätöähän vuosi on ollut, yllättyikö joku? Mutta täällä ollaan taas. Näillä juurilla, joista blogi taannoin sai alkunsa.

Ehkä vähän viisaampina (ei mitenkään sanottua meidän ollessa kyseessä), mutta ainakin hemmetin onnekkaina. Jos jotain on opittu, niin se että elämä kantaa. Voi pojat se kantaa!

Uudenvuodenlupaukset

En tee yhtäkään. Elämä on yllätyksiä täynnä, eikä huomisesta voi koskaan tietää. Parempi vaan luottaa ja antaa mennä. Mikäli ei tässä elämässä onnista, niin ehkä sitten seuraavassa.

Aivan valtavan upeata Uutta Vuotta 2018 teille lukijat! Kiitos kun olette!

Ps. Jutun kuvina Thaimaanrannan maalareitten instagramin vuoden 2017 suosituimmat kuvat.


Auringonlaskua Bangrakista kuvattuna.
10
Back to Top