Chiang Mai yhdessä päivässä + pikavisiitti Tachileikiin

Sanomattakin on selvää, että yksi päivä ei riitä millään. Ei, vaikka meillä olikin mainiot paikallisoppaat Kurre ja Anont.

Chiang Maihin tutustumista ei helpottanut myöskään se, että edellinen ilta oli venähtänyt varhaisen aamun puolelle (lue täältä).

Mutta kerrankos sitä. Loistavassa seurassa aika kuluu huomaamatta.

Chiang Mai Old Town

Meillä oli aamulla treffit paikallisoppaitten kanssa, ja kun oltiin puolin ja toisin ihmetelty vähiin jääneitä unia ja hieman huteraa oloa, startattiin vallihaudan ympäröivälle vanhan kaupungin alueelle 'terveysaamiaiselle'.

Pitkäksi venyneen illan jälkeen idut ja inkiväärismoothiet cappucinon kera tulivat enemmän kuin tarpeeseen.

Fruit Pulse Healthy juice baria sopii suositella ilman kohmeloakin, sillä tarjolla on taivaallisia annoksia pikkurahalla. Kaikki on freesiä kuin mikä ja on melkein pakko ihmetellä, kuinka he ylipäätään pystyvät myymään lohet ja muut tuoreet herkut niin edulliseen hintaan.

Mikäli siis liikut tällä suunnalla, käy ihmeessä herkuttelemassa ja kokemassa ihmeparantuminen edellisen illan riennoista.

Vanhaa muuria Chiang Main Old Townin ympärillä

Ja paras aamiainen ever!

Anont ja voimaannuttava aamiainen

Kurren lohiaamiainen näytti mainiolta maustekurkkuineen.

Koska Kurre ja Anont olivat lähdössä Suomeen, suunnattiin aamiaisen jälkeen tuoretorille ostamaan Suomeen viemisiksi tuoreita mausteita. Mikäli kaipaat tuliaisvinkkejä, suosittelen ostamaan kotiinviemisiksi thaimaalaisia mausteita juurikin tuoretoreilta. Siellä tavara on halvempaa ja tuoreempaa kuin markettien tarjonta.

Vanha kaupunki oli sympaattinen vanhoine rakennuksineen ja terveyskahviloineen. Old Town muistuttaa myös vahvasti Lanna-kulttuurista (osa Pohjois-Thaimaasta on aikoinaan ollut Lannan kuningaskuntaa ja siksi sen aikakauden tyyliä kutsutaan lannaksi), joka tarkkaan käännettynä tarkoittaa miljoonaa riisiviljelmää. Pohjois-Thaimaassa maan sanotaan olevan niin vihantaa, ettei tarvitse kuin heittää riisinjyvät tuuleen ja istua odottelemaan satoa.

Lannan voisi kaiketi tänä päivänä sanoa olevan Pohjois-Thaimaan brändi, siinä missä Bali on Indonesian. Ja totta puhuen, sen verran mitä me nähtiin, Chiang Main vanhassa kaupungissa oli paljonkin Balin Ubudia. 

(Lannan historiaa enemmän täällä).

Olisipa aikaa ja jaksamista ollut enemmän. Tämä hurmaava vanha kaupunki olisi sen ansainnut.

Aina kannattaa piipahtaa tuoretorilla!

Bor Sang (kirjoitetaan myös Bo Sang) village

En osaa sanoa miksi, mutta jo vuosia sitten thaimaalaisten taitavista käsistä syntyneistä paperivarjoista on tullut minulle lähes pakkomielle. Niitä on pitänyt olla, mieluummin paljon ja hyvin värikkäinä versioina.

Tästäpä syystä olin valinnut yhdeksi kohteeksi Bor Sang käsityöläiskylän, jossa valmistetaan ja käsin maalataan näitä upeita taideteoksia, joita siis sateenvarjoiksikin kutsutaan. Bo Sangissa on toki paljon muutakin upeata käsityöläistarjontaa ja nähtävää.

Paras aika vierailla täällä olisi silloin, kun vuosittaiset Handmade Umbrella & Handicrafts festivalit pidetään. Ajankohta on yleensä vuoden alkupuoliskolla, mutta vaihtelee vuosittain, eikä päivämääriä ilmoiteta yleensä kovinkaan ajoissa.

Käynti Umbrella Making Centerissä oli enemmän kuin mielenkiintoinen. Kaikki, siis kaikki tehdään käsin ja luonnonmateriaaleista. Paitsi että tänä päivänä taitavat käyttää maalauksiin nykyaikaisimpia värejä, kuin joskus muinoin.

Jos emme olisi olleet reissussa pelkillä käsimatkatavaroilla, saattaa olla että mukaan olisi tarttunut yksi jos toinenkin jättiläissateenvarjo. Ne oli huikeita! Tällä kertaa kuitenkin pieniin käsimatkatavaroihin mahtui ainoastaan parit paperiset lampunvarjostimet, vaikka nyt jo harmittaa ettei niitä hamstrannut lisää.

Koska aika oli kortilla, me tehtiin ostokset sateenvarjotehtaan myymälästä, kuten kunnon turistit konsanaan. Veikkaan kyllä, että kylän katujenvarsimyymälöistä sama tavara olisi irronnut huomattavasti halvemmalla.

Sateenvarjotehtaan näyttävä sisäänkäynti.

Nää on niin mageita!

Ja tehtaan myymälää.

Tässä näitä valmistuu.

Thaimaan Mae Sai & Myanmarin Tachileik

Oltiin jotenkin annettu itsemme ymmärtää, että Chiang Maista Myanmarin rajalle olisi autolla noin parin tunnin matka. Tämä oli yksi syy, miksi valittiin rajajuoksun lähtöpaikaksi Chiang Mai.

Totuus oli kuitenkin toinen. Tämä parin tunnin päässä oleva raja-asema osoittautui olevan kiinni, ja mikäli olisimme tehneet taustakartoitukset niin kuin aikuiset ihmiset (mihin kastiin ei ilmeisestikään kuuluta), olisimme tienneet tämän jo ennen reissun alkua.

Taas oli hypättävä autoon aamun liian aikaisina tunteina ja ajaa Mae Sain kaupunkiin Thaimaan ja Myanmarin rajalla. Aikaa yhteen suuntaan oli arvioitu kuluvan 4 tuntia, mutta tämäkin osoittautui tiukan vuoristotien ja siellä olevien massiivisten tietöiden takia toiveajatteluksi. Eikä edestakainen matka ottanut kuin 12 tuntia.

Persehän siinä puutui kaikesta ajamisesta, eikä aikaa sen paremmin Mae Saihin tai Tachileikiin jäänyt nimeksikään. Onneksi Kurre sentään on kirjoittanut Tachileikista edes hieman enemmän. Kurren jutun voit lukaista täältä.

Matkan varrella bongattu kalastaja.

Mae Sain kaupunki ja raja-asema suoraan edessä.

Rajanylitys oli helppo, mitä nyt aina vähän kuumottaa, kun pitää luovuttaa passi raja-asemalle. Saako sen palatessaan takaisin, vai onkohan virkailijat keksineet jotain? Passista on tullut yllättävänkin tärkeä täällä maailmalla seilatessa, ja ilman sitä liikkuminen tuntuu melkein kuin alastomana kulkisi.

Äkkiseltään Tachileikin rajakaupunki vaikutti hyvin samalta, kuin monet Thaimaan kylät. Varsinkin rajan toisella puolella oleva Mae Sai.

Kuten Kurrekin kirjoitti, aivan raja-aseman yhteydessä oli Thaimaan puolelta tutut markkinat, joissa oli tarjolla kaikkea mahdollista. Thaimaan markkinoilla ei tosin vielä yksikään kaupustelija ole tullut tarjoamaan sinisiä nappuloita, eli Viagraa. Tachileikin markkinoilla Viagra-koreja roikotti kaulassaan yksi jos toinenkin kaupustelija, eikä kieltäytyminen meinannut tulla kuuloonkaan.

Miten niin ette tarvitse Viagraa? Ettekö ymmärrä kuinka halvalla sitä nyt irtoaisi?

Juu ei ymmärretty ei.

Me tyydyttiin pariin 'rantaRay-Baneihin' (ne tuli tarpeeseen) ja syötiin maittavat lounaat ennen paluuta Thaimaan puolelle. Nautittiin me hetki myös paikallisten mielenkiinnosta ja päädyttiin yksiin jos toisiinkin valokuviin parin tytön kanssa.

Saatettiin me tulla vähän huijatuksikin, mutta se nyt ei ole mitään uutta.

Mutta enivei, Tachileik vaikutti mielenkiintoiselta ja reissu sinne paremmalla ajalla on joku päivä varmasti ajankohtainen. Koko Myanmar kiinnostelee kovasti, sillä vaikka ollaankin rajoilla pyörähdetty jo kolmesti, ei me olla nähty oikeastaan mitään.

Ehkä ensi kerralla sitten.

Onko sinulla jo kokemuksia Myanmarista?

Tachileik, City of the Golden Triangle

Burmalaiset tytöt halusi kuviin.

4 kommenttia

  1. OMG miten ihania nuo paperivarjot! Ymmärrän sen surun tunteen kun et saanut noita useampaa hommattua kotiin! Niin on taas nättejä kuvia ja ihania nähtävyyksiä.
    Ihanaa viikkoa sinne Heidi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi varjot on kyllä niin upeita taideteoksia, ettei voi kuin huokailla. Mutta aika hankalia ja osa liian isoja kuljetettavaksi.

      Kiitos Outi, ihanaa viikkoa sinullekin<3

      Poista
  2. Tein joskus 80-luvulla tuommoisesta varjosta lampunvarjostimen. Varsi vaan poikki ja plafondiksi kattoon. Saman tekisin vieläkin, jos jostain löytyisi kaunis paperiverho. On nuo kyllä jo ihan taideteoksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mutta, sittenhän me ollaan samanmoisia :D Itsekin olen tehnyt sekä kattoplafondia, että myös vastaavaa seinäversiota (miksi sitä nyt voisikaan kutsua), ja hienoja olivat. Sitten olen myös yhden terassin katon vuorannut alapuolelta kokonaan kirkkaan värisillä paperivarjoilla. Sekin oli mahdottoman hieno, vaikka itse sanonkin :)

      Taideteoksia ovat ehdottomasti<3

      Poista

Back to Top