Morjens 2020 - vihdoinkin!

Nyt ei ole luvassa mitään remppaan liittyvää (pakkoloma jee!!!), vaan ihan perusteellista marmatusta. Ja manausta. Manaan nimittäin vuoden 2020 hornan tuuttiin. 

 

Hautautukoon se syvälle unholan risukasaan, niin syvälle ettei sinne aurinkokaan paista. Pitää erikseen mainita tuo edellinen, koska väittävät auringon välillä paistavan myös risukasaankin. Tuonne unholan kasaan ei koskaan enää tarvitse yhdenkään säteen osua. 

 

Sillä hetkellä kun 2021 potkaisee edeltäjänsä hornaan, kulautan kokonaisen pullollisen kuplivaa Proseccoa kitusiini. Hah, menehän siitä!

 



 

Monelle tämä viimeisiään vetävä vuosi on ollut raskas. Eniten surettaa ne vanhukset, jotka vuoden neljän seinän sisällä istuessaan (k%#onapa#ka) ovat menettäneet viimeisenkin liikkuvuutensa. Meidänkin lähipiiristä heitä löytyy, ja se kyllä saa mielen surulliseksi. On mennyt hermoja ja otettu eroja, tehty konkursseja ja saatu vatsahaavoja, monilla on mennyt kaikki uusiksi. Puhumattakaan heistä, joiden tunnelin päässä ei enää näy edes valoa.


Toisaalta mieli sanoo, että me ollaan ansaittu tämä. Luonto panee hanttiin ihan vimpan päälle, koska kaikessa kepeydessämme me ollaan tuhottu sitä mielin määrin. Ajattelematta toki, mutta silti. Nyt luonnolla on aikaa tervehtyä ja meidän tajuntaan on viimein lekalla isketty se, kuinka tärkeä luonto todellisuudessa on. Vihreät metsät, puhtaat vedet ja onnelliset eläimet. Me tarvitaan niitä enemmän, kuin ne meitä.


Ryhtiliikkeen paikka siis. 


Koronavuosi 2020 jää historian kirjoihin. Meidät on pakotettu pysähtymään ja miettimään. Hermot on menneet tuhat ja sata kertaa, ja kapinahenkikin iskenyt päälle, mutta aina kun itseäni v*tuttaa eniten, pakotan pääni tajuamaan sen, että kaikella on tarkoitus.


Ei se välttämättä aukea nyt, eikä kohtakaan, mutta jonain päivänä. Jollain tavalla.


2020 oli meillekin rankka. Ja toisaalta kun pidempään pysähtyy ja tarkemmin ajattelee, hyviä asioita tapahtui huomattavasti huonoja enemmän. Siksi olen kiitollinen tästäkin koetuksesta.


Vuoden vaihtuessa huokaistaan kaikki syvään ja toivotetaan koko sydämestämme valoisa ja onnellinen vuosi 2021 tervetulleeksi.


Toivon kaikille teille koko elämänne Parasta Vuotta 2021💖. Lämpöä, rakkautta, terveyttä, onnea, läheisyyttä, menestystä, rahaa - ihan kaikkea!


Pus.


Ps. Kuvina omat suosikkini historialliselta vuodelta 2020.

Ps2. paitsi vika kuva. Se on sieltä missä toivon tulevana vuonna 2021 taas olevani. Eli Samuilta💛







2

Rumpuhuoneen remppa, osa 3 ja olkkarin remppa, osa 1 ja siihen päälle joulumasis

Joulu meni jo, yääähh... ja juuri kun meillä oli niin ihanaa. 

 

Mietittiin Tompan kansa, että milloin ollaan viimeksi oltu pelkästään nelistään joulun vietossa - eikä kumpikaan muistanut. Aina on ollut vieraita. Viime vuonna joulun vietti töllissä kaivatut vieraat Hong Kongista ja isäni (mutta ei esikoinen), sitä ennen Samui-vuosina oli aina jotain tuttuja käymässä, vaikka perheenä yhdessä oltiinkin. Ehkä siitä on jo 15 vuotta? 

 

Tämä joulu oli ihana. Vain me ja pojat, ja tietty koirat. Aamusaunaa, iltasaunaa, aamusaunaa, iltasaunaa, hyvää ruokaa, suklaata, kynttilöitä, lahjoja (joo ollaan oltu kiltisti), maailman parannusta, koronaihmettelyä, paikalleen jumittumisen kiroilemista (kaikki haluaisivat jo reissuun) ja China handia. China handista (jonka esikoinen meille Samuilla opetti), on muutamassa vuodessa kehkeytynyt meidän perheen traditio. Aina kun nähdään, me pidetään turnaukset. 

 

Suvun perintöpallo 50 -luvulta

 

Nyt joulun jälkeen iski aikamoinen burn out. Pojat lähti ja me ollaan ihan blääh. Oltiin jo ennakkoon päätetty, että joulun ja vuodenvaihteen väli ei tehdä mitään remppaa, ollaan vaan ja keskitytään välillä bisneksiin (lue rahaan, sitä kun on tässä remppaillessa vähän palanut). Mutta me ei osata keskittyä nyt yhtään mihinkään. Takki on tyhjä ja niin pääkin. 

 

Eilen pakotettiin itsemme Taalintehtaalle heittämään kiekkoa, josko siitä saisi energiaa. Pakotin itselleni myös viikon mittaisen joogahaasteen, jos edes siitä saisi lisää virtaa. Tai ideoita, tai edes remontissa jämähtäneet lihakset auki. No nyt on kaksi päivää joogaa takana ja lihakset vaan eri tavalla kipeinä. Pakotan silti itseni jatkamaan, muutenhan sitä on vain säälittävä luuseri. 


Remppaaminen on kuulkaa helppoa, vaikkei se fyysisesti aina siltä tunnukaan. Rempatessa voi kuitenkin nostaa aivot narikkaan ja tehdä vaan. Toisin sanoen ei tarvitse miettiä niitä asioita, joille oikeasti pitäisi suoda ajatus jos toinenkin. Niin kuin nyt vaikka kuinka selvitä pahimmassa tapauksessa seuraavastakin koronavuodesta (toivottavasti ei!) rahallisesti, ja mitähän sitä sitten keksisi. Yrittäjä ei voi vain olla, pitää olla suunnitelmia. Eikä nyt jaksaisi suunnitella yhtään mitään.

 

Ehkäpä pitäisi vaan aloittaa rempan jatkot, ja lopettaa itsensä pakottaminen pakkolomalle. Näillä aivoilla ei nyt näytä syntyvän viisaita ajatuksia. 

 

Pitäisi päästä reissuunkin, huoh...


Rumpuhuoneen pikkuhuone ennen

 

Rumpuhuoneen remppa ja kuuselle paikka

 

Rumpuhuone ja se pikkuinen tila ennen sitä on olleet menetettyjä tapauksia jo reilu 1,5 vuotta. Olen kyllä koko ajan ollut varma, että kaiken sen rojun ja p#skan alta on kaivettavissa prinsessa. Kunhan vaan saa vision ja lähtee toteuttamaan sitä. Tai sitten alkaa vaan purkamaan, ja visio seuraa sitten perässä.


Enkä ollut väärässä. 

 

Noin viikon duuni rumpuhuoneessa ja ennen kaikkea se mustikkamaito saa nyt huokaisemaan ihastuksesta joka kerta ohi kulkiessa. Jopa rumpuhuoneen edessä olevasta pikkuisesta tilasta tuli parempi kuin uskalsin toivoakaan, sillä mitään visiota tilan suhteen ei ollut. Ne vaan tuli rempan edetessä. Seinät on nyt kuitenkin levytetty ja maalattu, lattia maalattu, jopa kattolistat on paikoillaan. Karmit ikkunoista ja ovista puuttuu, lattialistat puuttuu ja sähköt on vielä sinne päin, mutta tarkoitus olikin saada tilat väliaikaisesti joulukuntoon.

 

Rumpuhuoneen pikkuhuone jälkeen.

Vielä puuttuu listoja ja muuta, mutta ne sitten joskus.

 

Kuten olohuonekin, sillä kuuselle oli saatava paikka. Meillä löytyi puolikkaasta olohuoneesta muovimaton alta lautalattia (tätä toivottiin kovin), mutta tiedettiin, ettei olkkarin toisesta puolikkaasta löydy kuin raakalautalattia. Joten revittiin jouluksi lautalattia esiin ja levytettiin seinät, koska ikkunoitten siirtelyjen jälkeen niin oli pakko tehdä. Lautalattia on nyt todennäköisesti alkuperäisessä vihreän värissään, mutta maalataan se sitten, kunhan saadaan kunnon lautalattia aikaiseksi myös olkkarin toiseen päähän. Eli hommaa piisaa jatkossakin.


Mutta kuusi sai paikkansa ja osa Becksin huvilalta hankituista huonekaluista myös. Loputkin huonekalut ehkä sitten, kun kannetaan kuusi pihalle. En tiedä milloin tän sysipimeyden keskellä raaskin niin tehdä - ehkä vasta maaliskuussa - mutta aivan sama. Me tarvitaan nyt valoa ja kynttilöitä, pimeys on iskenyt lekalla tajuntaan. Ja kun sanon pimeys, niin tarkoitan PIMEYTTÄ. Saakeli että sitä riittää.

 

Eka talvi täällä meni jotenkin usvassa ja uutuuden viehätyksessä, mutta tämä toka talvi ei tunnu nyt menevän millään. Voisin helposti harpata tästä ensin helmikuulle ja sitten huomenna huhtikuuhun. Voisipa niin tehdä.

 

Onneksi valoa kohti mennään. Ehkä se mielikin tästä kirkastuu...


Toivottavasti teillä oli ihana joulu💖


Osa olkkaria ennen...

ja jälkeen


Joulu tuli sittenkin.


6

Rumpuhuoneen remppa, osa 2 - ihana mustikkamaito

Se maalikaupan rouvan AIKA siniseksi varoittelema väri osoittautui lapsuudessa tutuksi tulleeksi hempeän mustikkamaidon siniseksi. Rumpuhuoneen nariseva (lue ihana!) lautalattia sai nyt tämän jännittämäni herkun pintaansa ja lopputulos on yksinkertaisesti niin täydellinen, että käyn useamman kerran päivässä ihan vaan ihastelukierroksella. Mustikkamaitoon totaalisesti rakastuneena todennäköistä on ainakin se, että yläkerran makkarin lattiat saavat saman sävyn ylleen. Ja jos ihan hulluksi heittäydyn, myös alakerran olohuone.

 

Tai ehkä se olisi jo liikaa.

 

Rumpuhuoneesta on väliseinän myötä kehkeytynyt nyt kaksi pikkuruista huonetta - minun vieras huone ja jonkinlainen "välihuone", joka odottaa vielä seinäremppaa, kunhan mustikkamaito on kunnolla kuivunut. Huoneitten väliin on tulossa Becksiltä hankittu ikivanha peiliovi liukukiskoilla, sitten kun jonain päivänä saan oven maalatuksi villin suunnitelmani pohjalta. Se mitä tähän pieneen tilaan ennen kylppäriä sitten joskus kehkeytyy, on vielä mysteeri itsellenikin. Ennen se toimi lähinnä romuvarastona, mutta nyt mustikkamaidon takia se ei mitenkään käy. Se olisi suorastaan pyhäinhäväistys.

 

Ja niin rumpuhuoneesta kehkeytyi prinsessahuone.

Kaikki kierrätystä, paitsi tietenkin uusi maali.

Pikkuhuoneen seinät rempataan, mutta se jää vielä odottamaan inspiraatiota.

Intouduin tuossa muutama päivä takaperin tarttumaan tapettitähtihaasteeseen (kaikillahan niitä tapettitähtiä on?), koska homman piti olla älyttömän helppo ja meille jäi Becksin vintiltä löytyneitä tapetin jämiä vielä jäljelle. Ei siis muuta kuin tuumasta toimeen.


No, se "viiden minuutin tähtien taittelu" vei blondilta koko illan ja vaikka lopputulos olikin ihan kohtuullinen, lupaan etten ihan heti ala moisia värkkäämään. Aika usein kun saan jonkun inspiraation ja kuvittelen olevani luovuuteni huipulla, huomaan molempien peukaloitteni olevan keskella samaa kämmentä, eikä tekosieni lopputulos ole lähimainkaan sitä mitä piti. Että semmoista tällä(kin) kertaa. Onneksi tässä ennen joulua ei ole aikaa askarrella yhtään enempää, kunhan saadaan olohuone rempatuksi edes siihen malliin, että kehtaa kantaa joulukuusen sisään. Viime vuonna tähän aikaan joulukuusi jo ilahdutti olohuoneessa, ja kaiken tän harmaan paskan vesisateen keskelle kaipaan kuusen kimallusta jo aivan mielipuolena. 


Täällä painetaan siis remppahanskat kädessä ja hikikarpalot otsalla kuuselle paikkaa. Jouluna sitten otetaan molemmat pojat avosylin vastaan ja pysähdytään. Edes hetkeksi.


"Rentouttavia" jouluvalmisteluja itse kullekin💝


Ps1. Jos joku nyt jossain miettii lautalattian maalaamista, niin Virtasen Porstua puulattiamaali on aivan älyttömän hyvä. Ja varsinkin kiiltävänä.

 

Ps2. Linkki tapettitähden ohjeisiin löytyy täältä.


Tapettitähti myös Becksiltä tulleista tapetinjämistä.

Olohuoneesta toivottiin löytyvän lautalattia...


ja niinhän sieltä löytyikin, onneksi!


8

Rumpuhuoneen remppa, osa 1 - kirotut makulatuuripaperit

 Oletko AIVAN varma siitä papulaaripaperista? -kysyi Tomppa useammin kuin kerran.

 

Olen olen - vastasin useammin kuin kerran, enkä voinut olla enempää epävarma.

 

Ne jotka tietää, niin tietää ettei mitään papulaaripaperia ole olemassakaan, mutta makulatuuripaperi oli ilmeisesti sanana sen verran vaikea, että se kääntyi Tompan suussa väkisin papulaariksi. Ja se on ihan fine, sen verran ällistyttävä sana makulatuuripaperi on. Mistä lie saanut nimensä?


Joku on muinoin levyttänyt meidän rumpuhuoneen seinät puukuitulevyillä, jotka oli kuka lie sitten maalannut päälle millä lie tärpätillä. Meidän oli tarkoitus tapetoida Becksin huvilan vintiltä löytyneillä vanhoilla paperitapeteilla rumpuhuoneen kaksi seinää ja maalata sitten loput. Jotta vanhojen puukuitulevyjen raot saisi nätisti piiloon, päädyttiin paperoimaan koko huone ensin makulatuuripaperilla. Homman piti olla helppoa kuin saunan lämmittäminen vaan kun ei ollut, kuten ei monikaan muu asia meidän elämässä. Tarkemmin ajatellen helppojen asioitten laskeminen onnistuu yhden käden sormilla, kaikki muu kääntyy ennemmin tai viimeistään myöhemmin haastavaksi.


Kuten makulatuuripapereitten liisteröiminen. Siis silleen siististi.


Helvetilliset makulatuuripaperit!

Tosta oikean puoleisesta seinästä näkee, ettei mennyt kovin hyvin.


Liisteriä ei meinannut kirveelläkään (no ei me oikeasti kirveellä yritetty) saada tasaiseksi, eikä makulatuuripaperikaan asettunut sitten millään seinään sileästi. Ilmakuplia puhkottiin ja reunoja liisteröitiin uudestaan vieläkin klimppisemmällä liisterillä, sitten maalattiin ja seuraavana päivänä jälki oli EDELLEEN ala-arvoista. Sitten puhkottiin ja liisteröitiin taas lisää (kummasti noita ilmakuplia ilmestyi aina uusiin paikkoihin), ja jälleen maalattiin. Eikä vieläkään hyvä. Onneksi Becksin vintiltä löytynyt kukkatapetti sentään asettui seinään paljon makulatuuripaperia kauniimmin ja helpommin, vaikka tarkkasilmäinen kyllä löytää kupruilevan kulman ja yhden kohdan, missä kuvio ei sitten asetukaan tasan.


Monen väännön jälkeen meni nyt kuitenkin mielenkiinto seinien kanssa tappeluun, joten mennään eteenpäin. Tilasin Tompalta väliseinän rumpuhuoneen ja vessan välille, joka yllättäen tyyliin "pyörähdän tossa varastossa" -välillä oli ykskaks pystyssä. Koska molemmat huoneen päädyt ovat sen verran pikkuiset, huoneittein väliin (kiitos uuden väliseinän) tulee Becksin vintiltä löytynyt vanha peiliovi liukuovisysteemillä. VidaXL:ltä tilattu liukuovikisko on jo saapunut ja vanha peiliovikin työn alla pihavarastossa. Vaikka vanhat ovet ovat todella kauniita jo sellaisenaan, uhraan sen muutostöihin ja frouvan visioihin. 

 

Tämän tiedon valossa tähän ovipuuhasteluun menee seuraavat kaksi viikkoa kaiken muun rempan ohessa, mutta sellaista se luova työ nyt vaan on, ja mitä sitä nyt ei visioittensa eteen tekisi ;)


Lupaan kuvia, mikäli tuunattu liukuovi joskus valmistuu ja sitä kehtaa mihinkään näytellä.

 

Seuraavaksi maalataan rumpuhuoneen lautalattia ehkä liian sinisellä maalilla, koska frouva sai siitäkin taannoin vision. Tänään hain Perniön Väri ja tapetti -liikkeestä tilaamani Virtasen porstua -lattiamaalin, jonka väriksi olin valinnut Saariston värikartasta värin Biskopsö. 


Sanoin ihanalle maalikaupan omistajalle että 


vähän jännittää tää väri,


johon omistajaneitokainen totesi että


onhan se kyllä AIKA sininen...

 

Vanha ovi työn alla, koska mullahan on visio ;)

Becksin vintiltä löytynyt vanha tapetti on musta aika sievä.

Talvikin kävi :)

 

5
Back to Top