Kun prinsessat nukkuvat, soturit taistelevat

Olen siirtynyt yläkerran prinsessahuoneesta alakertaan talon ainoan ilmastointilaitteen alle. Joudun nukkumaan mahdollisimman epämukavalla sohvalla tukipuitten painaessa rankaan, mutta kun piti valita hikoilemisen ja selkäjumien välillä, valitsin jälkimmäisen.

Ei auta muu, täällä on aivan tajuttoman kuuma.

Sitä paitsi, yläkerran välikatossa on bileet. Joka päivä ja joka ikinen yö ja se yksinkertaisesti kuumottaa. Päivisin tolkuissani veikkaan rottia, illan hämärtyessä päähän hiipii ajatuksia Rockin mainitsemista 'henkilöistä'. Jos siellä sittenkin kävelee joku?

Mutta täällä on siis kuuma, ihan helvetin kuuma ja kuivaa kuin saharassa. Aivot on jumissa, ja koko luonto tuntuu seonneen.

Rottia vilistää viidakkotiellä päivittäin (aiemmin ei), ja todennäköisesti tuolla välikatossakin. Puhumattakaan käärmeistä, mistä päästäänkin tämän aamuiseen herätykseen.

Tästä se päivä lähti.

Kun prinsessat nukkuvat, soturit taistelevat

Kun nousin epämukavalta alakerran sohvalta selkä taas juntturassa, katse osui oven alta työnnettyyn paperinpalaseen.

Käärme löyty ulkosohvast abt (about) 1.30. Älä saa sydärii aamul käärmeesee ja veree.

Siitähän se aamu sitten lähti.

Mutta kova jätkä toi Miska.

Siinä unohtui äkkiä aamukahvin keittelyt, kun piti rynnätä laskemaan elossa olevat teinit ja koirat. Onneksi jokainen tuhisi tyytyväisenä tahoillaan.

Ja sieltähän ne sitten löytyi, terassin verijäljet ja samassa sotkussa kuollut kärmes. Tavarat oli sikin sokin, mutta ymmärtäähän sen, kun käärme oli majoittunut sohvan sisärakenteisiin. Ilman koiria tämäkin hiljainen alivuokralainen olisi jäänyt huomaamatta, mutta Bumba oli kuulemma huutanut suoraa huutoa ja Boo tuijottanut hullun kiilto silmissä sohvaa.

Ja Miska viimeisteli homman.

Kuinka hemmetissä en ole herännyt?

Kun teini sitten puolen päivän jälkeen ojenteli jäseniään huoneessaan, kävin kiittämässä ja torumassa. Näistä paikallisista käärmeistä kun ei tiedä, on parempi jättää ottamatta tarpeettomia riskejä.

Vaikka tämänkertainen käärme oli harmiton Bridle Snake, se olisi myös voinut olla lähes samannäköinen Malayan Krait, joka sitten onkin taas very deadly. 50/50 mahdollisuus selvitä hengissä, vaikka saisi ajallaan vastamyrkytkin. Ja valitettavasti suurin osa käärmekuolemista tapahtuu juuri näissä lahtaustilanteissa.

Kärmes pääsi hengestään, mutta ei auta.

Ensimmäisen viikon tapahtumat

Tomppa lähti kohti Suomea maanantaina, ja ollaan tässä ystäväni Pauliinan kanssa pohdittu mitä kaikkea kolmeen viikkoon tulee mahtumaan. Se että kaikki menisi putkeen on silkkaa toiveajattelua, eikä ensimmäisen viikon perusteella uskalla ihan hirveitä jatkostakaan odottaa.

• Maanantai

1. Startattiin aikataulun mukaan kotikoulu, sillä Miska käy nyt Kulkurit-koulua peruskoulun päästötodistuksen saamiseksi. Sen puoleen kaikki okei, juniorilla on nyt asenne kohdillaan.
2. Starttasin myös kolmen viikon kuntokuurin kymmenen kilsan lenkillä, ja yllätyin kuinka hyvin jalka nousi. Onneksi on uima-allas, sillä lämpöhalvaushan tässä ilmastossa meinaa tulla. 
3. Boo hinkkasi toista korvaansa ihan hulluuteen asti, joten päätin aamulla käväistä sen kanssa meidän luottolekurilla. 

Onneksi on uima-allas, vaikkakin pieni.

• Tiistai

1. Aamulenkillä koirien kanssa muutama viidakkorotan perkele. Ne varmaan sekoaa, kun vettä ei meinaa löytyä edes putouksesta.
2. Kulkurit-koulua lukkarin mukaan.
3. Boo autoon ja visiitti eläinlekurille. Punkkihan se siellä, sekä korvatulehdus molemmissa korvissa. YLLÄTYS. Lääkkeet matkaan, kuten myös Bumballe, jolla on nyt sitten todettu munuaistulehdus krooniseksi muuttuneena. Loppuelämän rumba, voi Humba Bumba.
4. Talon 'supernopea' nettiyhteys sanoi itsensä irti, eikä kännykkäliittymän netti jaksa oikein pelittää viidakkotalolla. 

• Keskiviikko

1. Centipedehän se siellä aamulenkillä ja Salsa kimpussa. Onneksi ehdin häätämään Salsan hitolleen, ettei tarvinnut viedä sitäkin lekurille.
2. Kulkurit-koulua ei tarvinnut käydä, koska nettiongelma. Soitto 3BB:lle, joka lupasi apua vasta torstai-iltapäivälle. Voi hitto.
3. Rouvan aamulenkki, joka meinasi päättyä heti portin ulkopuolelle. Viidakkotalon hiekkatie on niin kuiva ja hiekka juoksevaa, ettei siitä meinaa selvitä kaatumatta. En sentään kaatunut, mutta nilkka muljahti sen verran ikävästi, että piti haukkoa henkeä 10 minuuttia. Mutta sisulla perkele vetelin 10 kilometriä, ja onnistuin saamaan pari muutakin muljahdusta samalle nilkalle. Se oli sitten siinä, loppupäivänä en voinut astua jalalla tippaakaan. Kuntokuurin tulevaisuus näyttää melko huonolta.

• Torstai

1. Ei mitään toivoa kävellä millään tavalla normaalisti. Onneksi lepokipu hellitti, mutta kaikki liikkuminen on saamarin hankalaa ja koirien lenkit hyvin verkkaita ja kivuliaita.
2. Jäätävä kraanaflunssa. Tiedättekö sellaisen flunssan, missä nenä valuu vettä kilpaa silmien kanssa? Silmät muurautuu umpeen ja vaakataso on lähes ainoa asento, missä pystyy olemaan. Mutta ei se mitään, se on varmaan hyväksi nilkallekin.
3. Iltapäivälle luvatut netinkorjaajat saapuivatkin kymmeneltä aamulla, mutta näin ne aikataulut täällä toimii. Mikään ei ole varmaa paitsi se, että aika on suhteellinen käsite. Mutta hurraa, netti toimii!
4. Äkkiä kuromaan Kulkurit-koulun rästejä.

• Perjantai

1. Aamulenkillä taas rottia perkele. Mikähän niitä vaivaa?
2. Kulkurit koulua ja sitä pahuksen uskontoa, mistä ei millään ilveellä saa vapautusta, vaikkei olla kirkkoon kuuluttu ikuisuuksiin. 
3. Tompan kattoon virittämät nettijohtoviritelmät romahti alas, vieden osan kattomaaleista mennessään. Kiitti. Nyt tämä johtohelvetti saa lojua kaksi viikkoa lattialla, sillä tämän rouvan säätämiset tuskin olisivat sen paremmat.
4. Pahin kraanaflunssa taltutettu antihistamiinilla, joka toimii mulla samoin kuin unilääke. Ei siis minkäänlaista aivotoimintaa.

• Lauantai

1. Koulusta vapaata ja Miska olikin yökylillä kaverinsa luona. Uskalsin siis yöpyä yksin, jihuu!
2. Ystävämme Pecksi on palaamassa Suomesta takaisin Samuille, ja meillä hoidossa ollut kaverin mopo oli tarkoitus palauttaa kotiin. Olin tilannut tätä varten Miskan kaverinsa kanssa viemään mopon Pecksin kämpän lähistölle, mutta täällä harvemmin menee kuten Strömsössä.
3. Puhelinsoitto Miskalta, että mopo hajosi. Onneksi neuvokkaat juniorit sai mopolle työntöapua korjaamolle, jonne väsähtänyt mopovanhus jäi hoitoon.
4. Onneksi oli vielä mun mopo. Miska ja kaveri takaisin viidakkotalolle (Miskan mopostakin irtosi eturakenteesta jotain) ja kahdella mopolla uudestaan kohti Pecksin kämppää.
5. Minä viimein huonojen uutisten kera Pecksiä vastaan lentokentälle. Onneksi matkamiehellä ei ollut ongelmaa ajella mun mustalla paholaisella siihen asti, kunnes oma mopo taas palautuu ajokuntoon.
6. Illallinen Sopassa pitkästä aikaa. Kiitos Jukka ja Pekka. Ja ihana Sopa tietty.

• Sunnuntai

1. Yllä kuvattu käärme-episodi. 
2. Nilkka hitusen parempi ja haaveilen paluusta kuntokuuriin. Onnistuisikohan huomenna jo kymmenen kilsan lenkki? Edes sisulla perkele...
3. Mopokorjauksen hinta 260 bahtia, on se vaan halpaa täällä.
4. Iltalenkillä koirien kanssa paidaton nuorimies päristeli mopollaan viidakkotiellä vastaan naama kauhusta kankeana. Perässä juoksi Panomin kymmenen koiraa meidän tullessa vastaan kolmen koiran voimalla. Tällä vuorille päättyvän tien varressa ei ole mitään, joten mitä se täällä teki? Luulen ja toivon, ettei paidaton kaveri uskaltaudu tänne uudestaan ainakaan yöaikaan. Ja jos näin tapahtuu, toivottavasti koirien vastaanotto on silloin astetta tulisempi.
5. Netti toimii, joten päätän tämän ensimmäisen haasteviikon uuniloheen, viinilasilliseen ja hyvään elokuvaan.

 

Soturit vahtii.

Näihin maisemiin viikko on hyvä päättää. Taustalla Koh Phangan.

4

Vihdoinkin! Grand Andaman Hotel, ja leimat tietty

Oli taas se neljännesvuosittainen h-hetki, kun piti koukata jonkun rajan yli. Ihan vaan saadakseen leiman passiin, jolla saa luvan viettää seuraavat kolme kuukautta maan rajojen sisällä.

Meillä tällaiset retket menee harvemmin ihan putkeen, eikä jännitykseltä tullut kehuttavasti nukuttua reissua edeltävänä yönä. Lähinnä siksi, että tämä reissu tehtiin juniorin kanssa kahdestaan.

Meille matkoiltaan helpoimmat rajanylitykset sijoittuu Thaimaan ja Malesian rajalla sijaitsevaan Satuniin (kirjoitin viimeksi täällä), sekä Thaimaan ja Myanmarin rajalla sijaitsevaan Ranongiin.

Edeltävä rajajuoksu tehtiin juurikin Ranongiin jo toisen kerran, ja silloin virkailijat totesivat kylmän viileästi 'no more visaruns', lue vaikka täältä. Joten arvattavasti lopputulos hieman kuumotti.

Mutta kun tuo kyseinen raja on niin helposti saavutettavissa; mukava lauttamatka, jonka päälle viiden tunnin ajot, ja siihen vielä lyhyt venematka Myanmarin puolelle. Ajateltiin siis ottaa taas riski, mutta yöpyä tällä kertaa vihdoin Myanmarissa.

Oli muuten loistava vaihtoehto. Ei pelkästään siksi, että ilman hotellivarausta ei kuulemma oltaisi neljän jälkeen enää edes päästy Myanmariin, vaan myös siksi että vaihtoehto oli huomattavasti rennompi kuin aiemmat säädöt tällä rajalla.

Tällä kertaa olin varannut Grand Andaman hotellilta huoneen. Meillähän oli tavoitteena voittaa casinolla 100 000 paikallista kahisevaa.

Longtail boatilla pääsee myös Myanmariin, mutta me mentiin vähän turvallisemmmin.

Huikea ensivaikutelma Grand Andaman hotellista

Grand Andaman Hotel ja uhkapelit

Grand Andaman hotelli sijaitsee nippa nappa Myanmarin puolella Thahtay Kyun saarella. Vaikka saari onkin yleinen rajanylityspaikka, mistään turistirysästä ei missään nimessä voi puhua.

Useimmiten leimajanoiset farangit pyörähtää veneellä saarelle, tsekkaa itsensä Myanmariin, polttaa saarella ehkä tupakan, ja tsekkaa itsensä Myanmarista ulos.

Kyllä, melko kreisiä. Mutta pakko mikä pakko.

Mutta lukuunottamatta kansallista lottoa, kaikenlainen uhkapelaaminen on Thaimaan puolella kiellettyä, joten moni jää myös yöksi. Grand Andaman hotellilla on nimittäin casino. 24 tuntia uhkapelaamista joltain gurulta haetuilla onnennumeroilla saattaa muuttaa koko elämän, eikö vain?

No meillä ei ollut hankittuja onnennumeroita - olisi ehkä pitänyt olla - mutta casinolle mekin suunnattiin. Se oli iso osa suunniteltua trippiä. Toki olisi pitänyt arvata että  casino saattaa olla k-18, mutta meillä ei paljoa arvailla etukäteen (jos et jo tiennyt).

Joku saattaa ehkä ajatella, että kuinka ajattelematonta onkaan viedä teini aikuisten casinolle, mutta 'this is Thailand'. Tietynlainen jäykkyys elämästä on rapissut jo aikoja sitten. Ja onpahan teinillä sitten kerrottavaa kiikkustuolissa, kuinka mutsin kanssa käytiin silloin casinolla. 'JA MÄ OLIN VAAN 15'!

Casinoreissu meinasi kyllä tyssätä heti alkuunsa ikärajan takia, mutta turvamies oli onneksi ymmärtäväinen - 'kun me tultiin tänne just pelaamaan' - ja tuli jopa antamaan parhaat vinkit peleihin.

Casino on siis auki 24/7 ja vaikka me pyörähdettiin myös aamulla ruletin ääressä, jäi 100 000 bahtia haaveeksi. Ei me onneksi hävittykään, sillä tasapainoillessa voittojen ja häviöitten kanssa jäätiin jotakuinkin nollalinjalle.

Yläkerrassa olisi ollut 'isojen poikien' pelit, mutta siellä meillä ei ollut lupa edes poiketa.

Miellyttävä ensivaikutelma myös sisältä.

Hotellin aulabaari oli nälkäisille auki keskiyöhön.

Valtava uima-allas.

Thahtay Kyun Island  

Itse 250 -huoneinen hotelli ja koko alue on kuin suoraan James Bond -elokuvasta. Tämä hotelli on myös ainoa tällä 1800 hehtaarin saarella

Saari itsessään on äärimmäisen kaunis, ja koskemattoman oloinen. Niinhän ne myös väittävät, että Andamaanienmereltä löytyy Thaimaan kauneimmat rannat ja maisemat, ja alueella sijaitsee myös laajat koralliriutat. Kokemisen arvoinen kohde pelkästään siksi.

Lyhyen venematkan päässä on pieni rajakaupunki Kawthaung (aivan siis Myanmarin eteläkärjessä), joka tunnetaan paremmin nimellä Victoria Point. Tällä kerralla tämä jäi meiltä näkemättä, mutta ehkä sinne sitten seuraavalla retkellä.

Koko 800 saaren Mergui on niitä viimeisiä paikkoja, jossa voi vielä bongata myös merimustalaisia. Näitä merten sinnikkäitä reissaajia mokeneita, jotka yhä seilaavat trooppisilla saarilla asettuen aloilleen vain monsuunien ajaksi johonkin suojaisaan luonnonsatamaan.

Myanmarissa itsessään on jotain pysäyttävän kaunista ja aitoa. Vaikka ollaan nähty sitä vasta hyvin vähän, jokaisen visiitin jälkeen nälkä kasvaa.

Kun tällä reissulla avasin aamulla hotellihuoneen verhot ja astuin parvekkeelle, henki meinasi pysähtyä. Vaikka asutaan paratiisissa itsekin, aamuhetki viereisissä puissa roikkuvien apinoitten kanssa poltti jälkensä muistojen kovalevylle.

Puhumattakaan siitä edessä avautuvasta Mergui-saaristosta.

Kawthaung rajakaupunki Myanmarissa.

Ja niin mielettömät maisemat Mergui-saaristoon.

Myös auringonlaskun aikaan.

Kolmen viikon haaste

Kolmen kuukauden leimat on nyt passissa ja edessä kolmen viikon haaste. Tomppa lähti eilen Suomeen ja meidän harteille jäi viidakossa selviytyminen.

Mitä jos seuraava kobra ilmestyy pihalle ja siitä pitäisi selvitä yksin? Tai vielä pahempi jos se pääsee puremaan, ja pitäisi suoriutua alta aikayksikön jonnekin hoidettavaksi? Nämä asiat käyvät mielessä, mutta turha niihin on jumiin jäädä. Sitä on vain selvittävä.

Ensimmäisen selviytymispäivän saldo oli kuollut skorpioni, ja kylppärissä seikkaileva hyppysammakko. Tämä hyppysammakko on varsin söpö ja sen olisi voinut antaa olla, mutta en hirveästi välitä pohtia yöllä milloin kaveri lätsähtää poskelle.

Liukkaan kaverin metsästys ei ollut erityisen helppoa, mutta muutama pyyhkeen heittely-yritys pudotti tyypin pyykinpesuaineastiaan, ja siitä sitten Bumban suuhun. Tietenkin. Täytyyhän kroonisen munuaispotilaan jotain myrkkyä saada kitusiinsa.

Yksinäisen aamulenkin yllätys oli vastaan juoksevat kolme valtavaa puhvelia. Ei ollut hajuakaan mitä pitäisi tehdä, kun koko tien leveydeltä rynnistää vauhdin sokaisemaa lihaa sarvet päässä. Hypätäkö jokeen vai ottaa coolisti?

Koska olen reipas tyttö ja reikä päässä, päädyin jälkimmäiseen. Onneksi strategia toimi. Tuskin olen kuitenkaan hirveän pelottavan näköinen (tai voin mä aamuisin ollakin), mutta jostain syystä puffelit veti liinat kiinni rynnäten metri ennen törmäystä pusikkoon.

Huh, olisinpa saanut sen videolle.

Näistä Lipa Noin maisemista ei ole helppoa astua Suomen kylmyyteen.

4

Yhtä jännää aina

En tiedä osattaisko meillä edes olla, ellei joku vääntäisi vatsan pohjassa. Itse kun vielä vedän kaikki jännitykset potenssiin sata, ei ole aina helppoa. Tietyssä pisteessä ei tarvitse edes nukkua.

Ja vaikka kuinka hoen itselleni että huoli pois, se ei poistu. Aivan saakelin sama mitä päätän.

Joten taas jännitetään.

Hirmumyrsky Mangkhut

Ensin jännitettiin Mangkhutin iskemistä Hong Kongiin. Moni nimekäs hirmumyrsky on tykännyt riehua sillä seudulla oikeinkin näyttävästi, eikä Mangkhut ollut sen kesympi. Taisihan tuo olla pahimpia myrskyjä aikoihin.

Vaikka Honkkarit on kohtuullisen kaukana meistä, siellä asuu meille maailman tärkeimpiä tyyppejä. Siskolla ja perheellä on kuitenkin kaikki nyt hyvin ja kotipilvenpiirtäjäkin yhtenä kappaleena.

Mutta aikoinaan yksi hirmumyrskyistä irrotti oven heidän autostaan, eli kyllä näitten myrskyjen kanssa varuillaan saa olla.

Meillä jännitetään nyt sitten kyseisen hirmumyrskyn rippeitä ja häntiä, joitten pitäisi riepotella vähän meitäkin tässä seuraavien päivien aikana.

Viidakkotalossa ei sinänsä ole mitään hätää, sillä sähköjen menemiseen ollaan jo totuttu. Lentävät palmunlehdet ja putoilevat kookospähkinät saattaa olla kohtalokkaitakin, varsinkin jos sattuu mopolla piipahtamaan niitten lentoreitille. Jokusen kerran on jo saanut väistellä lentäviä kenkiä sun muuta irtokamaa.

Mutta oikeasti tässä huolestuttaa ensi torstain Myanmarin keikka, jonne on tarkoitus lähteä Miskan kanssa autolla. Ja ihan kahdestaan vielä. Tähän reissuun osuu nimittäin yhteensä neljä venematkaa.

Jos huonosti käy, tännepäin uumoillut kolmen metrin aallot ei tule tekemään matkasta helppoa, etenkään kun on kaksi meren voimaa pelkäävää tyyppiä kyseessä. Nyt ollaan sitten kädet kyynerpäitä myöten ristissä, että tämä saakelin myrskyn hännät paiskoo meitä ihan hiton nopeaan. Ja että torstaina olisi jo tyyntä.

Hong Kongissa jonkun parvekkeelta lähti tuoli lentoon.

Tältä näytti siskon kylillä

*Hong Kongin kuvat lähetti sisko perheineen.

Viisumit

Syy miksi mennään Grand Andaman hotelliin Myanmariin, on tietenkin viisumit. Tai oikeammin se passeihin toivottavasti saatava kolmen kuukauden leima. Tässä neljän vuoden aikana nämä rajajuoksut on valehtelematta alkaneet v*tuttamaan ihan huolella. Viimeksihän meillä kävi kyseisellä raja-asemalla näin.

Mä en vieläkään voi ymmärtää, miksi me haetaan Penangilta vuoden viisumi, ja siitä huolimatta joudutaan piipahtamaan rajan toisella puolella kolmen kuukauden välein? Se ottaa aikaa, vaatii rahaa ja aiheuttaa vähintään koirien hoidon takia harmaita hiuksia.

Aivan käsittämätöntä soopaa, ja pistää välillä melkein vihaksi.

Mutta enivei, loppuviikosta jännitetään paitsi laivamatkaa kolmemetrisissä aalloissa, myös niitä leimoja. Saa nähdä mitä siitäkin tulee. Myanmarin puolelle on tarkoitus kuitenkin jäädä yöksi, sillä hotelli on jo maksettu. Eli syteen tai saveen.

Eikä tässä vielä kaikki. Eilen reissuauto jätti käynnistymättä, ja vaikka akku käytiin tänään lataamassa korjaamolla, niin jättääkö auto meidät jonnekin Ranongin vuoristoon, jää nähtäväksi.

Mutta mun mielikuvitelmissa kaikki menee tietenkin putkeen, ja me käydään Miskan kanssa uhkapelailemassa casinolla sellaiset 100 000 bahtia taskuun.

Toivottavasti päästään tällaisella kelillä veneilemään.

Ja tässä Myanmarin raja-asema. Mukavin asema missä ollaan koskaan käyty.

Tomppa Suomeen

Tästä tullaankin siihen, miksi lähdetään Miskan kanssa kahdestaan viisumireissulle.

Tomppa on lähdössä alkuviikosta duunikeikoille Suomeen, ja saa oman leimansa passiin sillä reissulla. Eli tällä meidän visareissulla koirat on Tompan hyvässä hoidossa kotona.

Mutta sitten me vasta jännitetäänkin.

Siis mitähän helvettiä tulee tapahtumaan sen kolmen viikon aikana, kun viidakkotaloa vahtii yksi superjännittäjä 15 vuotiaan teinin kanssa. Tai no, onhan meillä noi koirat ja virnuileva puutarhuri, joka on nyt valitettavasti kylläkin kadonnut jo 95%.

Voi itkujen itku.

Muutama päivä sitten päästiin taas listimään yksi valtava kobra ja tänäänkin yksi pirullinen centipede. Sen lisäksi pariin päivään on mahtunut jo kaksi 'SKORPIOOONI!!!' -huutoa, joista tämä viimeisin köllötteli kylppärissä pyrstö pystyssä. Onneksi muuten näin, sillä tuo sojottava skorpionin pyrstö on se mikä ihmisen havahduttaa. Näistä pikku riesoista olen kirjoitellut täällä.

En todellakaan tiedä miten selviän seuraavista viikoista. Voi tulla äitiä ikävä ja voi olla niinkin, että Phanganin Moikkulassa soi ovikello.

Ainakin sitä voi hermoromahdella ihan helvetisti jo ennakkoon, eikö vain?

Viimeisin valtava monokkelikobra.

v'ttumaisen pieni skorpioni, koko nimittäin hämää.

Skorpionin tappaja lähtee kolmen viikon lomalle.

Mutta onneksi meillä on Samuin seisoja Boo.

9

Hyvä Suomi!

Me ollaan oltu näissä rantojen siivoushommissa jo monen paikallisen ryhmän kanssa. Oma suosikkini näistä on ollut Clean The Beach Boot Camp ihan siksi, että talkoolaisia rääkätään 45 minuutin ilmaisella rantatreenillä ennen siivoukseen päästämistä. Siinä hommassa hiki valuu, eikä seuraavan päivän kävelystäkään meinaa tulla mitään. Olen epäilemättä hullu masokisti.

Puhumattakaan siitä ilmaisesta barbeque- lounaasta, jonka on useimmiten hoitanut Samui Disc Golfin Nigel. NIIIIN uskomattoman huikeeta grillipöperöä, että kuola alkoi valumaan tässä ihan vain muistellessa. Katso vaikka täältä.

Clean The Beach Boot Camp - Koh Samui on viime aikoina ollut siivousten suhteen kovin vaisuna, ja veikkaan sen johtuvan vastuuvetäjien kiireisestä elämästä, tai vastuuvetäjän puutteesta. Konseptin mukaan vetäjän tulisi kuitenkin olla edes jonkin sortin treenauksen ammattilainen.

Toivottavasti ryhmä herää henkiin jossain vaiheessa, niin päästään taas nauttimaan rantojen siivouksesta koko rahan edestä.

Tämän lisäksi me ollaan raivattu rantoja myös ystävämme Brentin perustaman Samui Clean- ryhmän mukana, joka on nykyään aika pitkälle fuusioitunut paikallisen Trash Heron kanssa. Ja hyvä niin, ihan turhaa ylläpitää monia pikkuruisia ryhmiä, mikäli voimat voi kerran yhdistää.

Uskomatonta jälkeä saa näinkin pieni porukka parissa tunnissa aikaan.

Trash Hero Koh Samui

Trash Hero Koh Samui siivoaa säännöllisesti joka sunnuntai ympäri saarta, mutta tästä huolimatta raivattavaa rantapöpelikköä riittää. Samuin Trash Hero 'päällikön' pallilla istuu vaikutusvaltainen paikallinen nainen, ja ehkäpä juuri tästä syystä on mukaan saatu usein jopa armeijan ja muitten viranomaisten edustajia.

Mutta vaikka siivouksissa käy vapaaehtoista talkooporukkaa ihan kohtuudella, niin paljon suuremmallekin joukolle olisi käyttöä.

Eli mukaan vaan, mikäli tänne päin suuntaat lomille. Viikottaiset siivouskohteet selviävät Trash Heron FB-sivulta (linkki yllä).

Valitettavasti muovi merissä riittää.

Kesäaikaan vesi on pahimmillaan todella matalalla, mutta silloin on hyvä aika siivota.

Trash Hero Koh Samui, meitä on monta.

Hyvä Suomi!

Joka viikko me ei valitettavasti ehditä Trash Heron talkoisiin. Välillä ne pidetään liian kaukana, ja jos paikan päälle ajaminen vie tunnin ja toinen samanmoinen takaisin, jää meiltä talkoot väliin. Viime sunnuntaina siivouskohteena oli kuitenkin meidän koirien vakio uimaranta, ja vaikka me siivotaankin siellä omin päin kerran viikossa, oli pakko lähteä myös Trash Heron mukaan.

Viime sunnuntain keikka alkoi näin;

Tuntematon mies: 'Hello' where are you from?'

Me: 'From Finland, and you?'

Tuntematon mies: 'Suomesta'...

error error, yhteys pätkii...mitä se sanoi?

Ja katsos kyllä, kokonainen perhe reippaine pellavapäisine lapsineen, suomeksi vielä. Mutta koska keskustelu kääntyi täysin puskista tuttuun kieleen, piti aivojen hetki totutella yllättävään tilanteeseen. Totuttelun jälkeen puhetta kyllä riitti.

Ja näin meitä suomalaisia oli siivoustalkoissa yhteensä seitsemän. Hyvä me!

Hyvä Suomi, hyvä me!

Pienestä pitäen hyvällä asialla.

100 Degrees East Marine Team, Koh Samui

Monet lukijat on kyselleet hyvän sukelluskoulun perään Samuilla, mutta kun meidän porukka on sukellellut Phanganin tyyppien kanssa, ei Samuin kouluista ole ollut antaa kummoisia vinkkejä.

Paitsi että nyt on. Sukelluskoulu 100 Degrees East Marine Teamin miehistöä oli paikalla neljä raavasta ja leppoisaa kaveria, ja voin hyvin kuvitella että tämän kyseisen porukan kanssa ei tule olemaan tylsää. Vakuutuin täysin siitäkin, että minkä tahansa kokemuksen valitset, ei näitten tyyppien kanssa tarvitse olla huolissaan turvallisuudesta.

Mikäli siis haluat käydä sukelluskurssin Samuin lomallasi, lähteä muuten vain sukeltamaan/ snorklaamaan, tai miksei vaikka Ang Thong Marine Parkiin, kannattaa kääntää tämä kortti.

Meidät on ainakin kutsuttu heidän retkelleen mukaan, joten siitä varmasti juttua blogiin jossain vaiheessa.

Oletko sinä jo käynyt Trash Heron rantatalkoissa?

100 Degrees East Marine Teamin porukkaa. Oikealla Uusi-Seelantilainen sukellusopas Ben

Samaa sukelluskouluporukkaa.

Muovia ja pulloa riittää.

Näissä maisemissa siivottiin tällä kertaa.

2

Oivalluksia

Kun pitkäksi venyneen illan jälkeen saa silmänsä viimein auki, ja huomaa kellon näyttävän yli kymmentä, iskee välitön hoppu kömpiä alakertaan keittämään kupposet kahvia ja hoitamaan koirat aamu-uinneille.

Ensimmäiseksi terassilla silmät osuvat kuitenkin uutuuttaan kiiltävään valkoiseen moottoripyörään. 'Jaahas, meillä on joku' - huudan Tompalle, sillä mopo on meille täysin tuntematon.

Tomppa kömpii terassille aivan yhtä väsyneenä ja samalla hetkellä siihen pompsahtaa myös puutarhurimme Panom.

'Tom, eikö olekin hieno pyörä' -kuvitellaan Panomin sanovan.

'No aivan mahdottoman hieno' - me ihastellaan haukotellen.

Panomin tuliterä menopeli

Sitten käydään läpi menopelin hintaa ja sen kuukausilyhennyksiä Panomin pohtiessa samalla ääneen mahtaisiko Tomppakin tarvita sellaisen. Tässä kohtaa Panom osoittaa meillä majailevaa ystävämme mopoa, joka on varovasti sanottuna jo parhaimmat päivänsä nähnyt.

Lisäksi selviää, että 'fai' (sähköt, ei hajuakaan kuinka kirjoitetaan) on syynä siihen, ettei hiuksiaan saa nykyään millään ilveellä kunnolla huuhdelluiksi meidän suihkussa. Vesi valuu tipoittain, silloin kun se ylipäätään jaksaa valua. Mutta ei kuulemma auta kuin odottaa vähintään sen pari kuukautta, että saaren sähköt ehkä viimein toimimaan. Meillähän mennään nykyään semisähköillä (nit noi fai), kuten kirjoitin viimeksi.

Väsyneen (mutta mielekkään) keskustelutuokion päätteeksi auton lavalle kasataan hajonnut televisio, piiputtava X-boxi ja tyhjentynyt kaasupullo, ja startataan Panomin perässä kylille hoitamaan asiat kuntoon.

Että sellainen säpinäaamu tänään. Kun katselee Panomin poikamaisen innostunutta elehdintää ja virnettä, ei päivä voisi oikeastaan alkaa iloisemmin.

Päivän aikana selvisi muuten sellainenkin uskomaton juttu, että viidakkotalo saa kuin saakin betonitien vielä tämän vuoden puolella.

Mikäli näin tapahtuu, meillä korkataan pullo Proseccoa.

Ja herra itse oppaaksi televisiokorjaamoon.

Boat Barin jamit

Syynä pitkäksi venyneeseen iltaan oli tietysti Boat Barin jamit, ne joissa Tomppa toimii hostina. Jameja ei meinaa nykyään millään pystyä jättämään väliin, sen verran huikeita muusikoita on saatu vieraiksi. Usein samoja tyyppejä, mutta toisinaan myös täysin uskomattomia uusia taitureita.

Uusimpana ihanuutena Boat Barissa on tietty rummut (niitä ei alussa ollut), ja niitä hakkaava vakiokaveri ukrainalainen Niko. Pelkästään Niko tarjoaa sellaista meininkiä, jota viimeksi eilen eräs puolituttu venäläinen kaveri totesi saaren parhaaksi.

Nyt kun ollaan saatu loistavia muusikoita jameihin, tarvitaan enää maksavia asiakkaita. Vaan kyllähän tämä saari nyt aika tyhjältä tuntuu. Elokuu on ohi, ja seuraava sesonki alkaa vasta joulun hujakoilla. Uusia ravintoloita avataan, ja niissä saattaa jo kahden kuukauden päästä olla lappu luukulla.

Jos siis eksyt saarelle, kannattaa ehdottomasti tulla keskiviikkoiltana Boat Bariin piipahtamaan. Vaikka vain kannatuksen vuoksi.

Bangrakin satamaa, siellä se Boat Barikin on.

Melkein muutettiin taas

Se oli joku sellainen 'me halutaan ihmisten ilmoille'- ilmiö, kun alettiin katselemaan uutta kämppää.

Kierreltiin ja kaarreltiin pitkin vilkkaampia alueita, sillä voisihan se vaihteeksi olla hienoa kävellä biitsille, jumppamestoille ja ylipäätään sinne missä liikkuu joku muukin kuin kobra.

Kobrahan meillä oli taas kaksi päivää sitten kylässä, mutta ennen kuin ehdin kaivamaan kättä pidempää avuksi, se roikkui jo Bumban suussa lötkönä.

Mutta vierailevat kobrat ei olleet maisemanvaihtoajatuksen syynä, vaan tämä lievän negatiivisesti iskenyt erakkofiilis.

Chawengin järven rannalta löytyikin kelpo mesta. Ranskalainen omistajapariskunta asuu talossa vuosittain vain elokuussa, mikä olisi sopinut meille vallan mainiosti. Meillä kun on - tätä kesää lukuunottamatta - tavoitteena viettää kesät Suomessa.

Meidän yllätykseksi kolme koiraa olisi ollut omistajille täysin ok. Tai no, niinhän se hampaaton venäläinenkin silloin sanoi, kunnes muutti mieltään. Tämän lisäksi vielä, Chawengin talon vieressä on lemmikeille suunnattu hotelli, eli koirien hoito rajajuoksuilla olisi muuttunut huomattavasti helpommaksi.

Mutta mutta. Kun siinä kohtaa kaivettiin eteen nykyinen vuokrasopimus, todettiin että ennen huhtikuuta ei meikäläisillä ole minkäänlaista saumaa vaihtaa maisemaa.

Olisihan tuon voinut tietää jo ennemminkin.

Tässä viimeisin babykobra.

Oivallus

Me pysytään siis viidakkotalossa, ja metsästellään kobria silloin tällöin. Ja pidetään kädet ristissä, jotta uusi betonitie ilmestyisi ennen marraskuussa alkavaa sadekautta.

Toivotaan myös, että semisähköt muuttuu pian normisähköiksi. Olisihan se juhlaa taas jonain päivänä tuntea hiuksensa putipuhtaiksi, eikä juosta kesken suihkun joka kerta sammuttamaan ja käynnistämään sähköjä siksi että vesipumppu älyäisi herätä.

Silti kun tänään haravoin pihaa (Panom on taas 90% kadonnut) ja Tomppa valvoi hommaa jääkahvi kädessään terassilta, oli pakko todeta että meillä on kaikki aivan saakelin hyvin. Täällä näin, kummallisessa viidakkotalossa.

Onneksi ei päästy muuttamaan!

Ps.

Viitaten edelliseen juttuuni, Koh Tao keissin tiimoilta on kuulemma pidätettynä 12 kyseisten artikkeleitten tykkääjää ja jakajaa. Samoiten kyseisen rikoksen uhri on kuulemma päässyt Thaimaan mustalle listalle, mikä tarkoittaa ettei asiaa maahan ole.

Sananvapautta ja demokratiaa?

Tervetuloa viidakkotaloon!

Tässä maisemassa kun avaa silmänsä, ei voi tulla huono päivä.

4

Samuin kuumat perunat, osa 1

Nuorena likkana jenkeissä reissatessani muistan sen, että miljoonan tv-kanavan maassa ei tarvinnut katsoa kuin uutisia. Ei tarvinnut rikossarjoja tai trillereitä, uutisissa riitti draamaa.

Täällä vastaavasti actionia tapahtumien lisäksi tarjoaa paikallisten expattien Facebook-ryhmä, sekä lähisaarten asioista raportoiva Samui Times. Jälkimmäisen toimittajaa on viranomaisten toimesta haastettu käräjille (jopa vangittavaksikin) jo useampaan otteeseen liian 'rehellisestä' tai provosoivasta kirjoittelusta.

Mene ja tiedä kaikkien artikkeleitten paikkansapitävyydestä, mutta keskusteluja ne ainakin herättää.

Kuinka joku uskaltaakin?  Täällähän pitää varoa mitä sanoo, ja erityisen vaarallista on julkaista jotain muitten jaettavaksi. Pahimmassa tapauksessa artikkelin jakajallekin koittaa hikiset paikat.

Ensiksi mainitusta FB-ryhmästä liian villiksi äityneet keskustelun aloitukset ja vaarallisimmat kommentit häipyvät ylläpitäjien toimesta melko nopeaan. Ymmärrän hyvin. Vähän turha on kaivaa verta nenästään, mikäli aikomuksena on pysyä saarella.

Esimerkiksi M*F*A sanaa ei passaa sanoa ääneen, pitää puhua 'bisnesmiehistä'. Näin meitä viime viikolla valaisi paikallinen nainen, kun juttelimme vähän turhan huolettomasti käyttäen m-sanaa.

No, no, no.

Kirjoitan siis turvallisemmin 'bisnesmiehistä'. Niitä saarilla riittää.

Samuin kuumat perunat, osa 1

• Semisähköt

Sähköt Samuilla on lähes vitsi, vaikka huomattavaa edistystä on vuosien varrella tapahtunutkin. Nyt ollaan kuitenkin palattu menneisyyteen, sillä tarinan mukaan mantereelta saarille tuleva (tai Samuilta Phanganille menevä) vedenalainen sähkökaapeli satamassa on hajonnut. Syynä erään aluksen laskema ankkuri. 

Viime aikoina Samui on tarjonnut semisähköä, ei ollenkaan sähköä, ja onneksi toisinaan ihan kunnon sähköäkin. Mutta sinne tänne ilmaantuvat ja koko kylän sammuttavat sähkökatkokset on tiukkaa tavaraa varsinkin yrittäjille. Ei ihme.

Vähintä mitä ihmiset ryhmissä vaativat, on kunnon ilmoitukset ajoissa. Jos tietoa tihkuisi ennakkoon, ihmiset osaisivat varautua, ja yrittäjät voisivat siirtää tapahtumiaan.

Vaan ei. Jonnekin ajoittain ilmestyy paikallisen sähköviraston kiinnittämiä lappusia tulevista sähkökatkoista päivineen ja kellonaikoineen, mutta yksikään näistä kellonajoista ei ole vielä pitänyt kutiaan.

Sähköjä on, kun ei pitäisi, ja sähköjä ei ole, kun pitäisi. Ennakoi siinä sitten.

Ja vedenalaisten kaapelien korjaukseen varovaisten arvioitten mukaan menee ainakin kuukausi.

Aiheeseen liittyvä keskustelupätkä kyseisestä FB-ryhmästä:

"But don't worry, as we're only gonna disconnect your power here and there, a bit at a time, but we haven't got a clue where or when cos our bosses say something different every day, so we don't know who's cut off tomorrow. Sorry." :)

Älkää välittäkö kirjoitusvirheistä ;)

• Johtaako Koh Taoa 'bisnesmiehet' vai ei?

Vuodesta 2014 Koh Taon maine on aiheuttanut polemiikkia. Valitettavan monet epäselvät kuolemantapaukset, raiskaukset, katoamiset ja muut onnettomuudet, joita nuoret turistit ovat kohdanneet, on nostanut saaren otsikoihin ympäri maailman.

Näitä juttuja ei saisi jakaa, niitä ei saisi kommentoida, eikä niihin voi ottaa kantaa. Ellei sitten halua itselleen ongelmia. 

Nyt uusin raiskausjuttu heinäkuun lopulta on nostanut varsinaisen myrskyn. Monet tuntuvat tietävän että mikään saarella ei kestä päivänvaloa, kun taas viranomaiset ovat raivoissaan saaren maineen pilaamisesta.

Tämä taas on johtanut mm. Samui Timesin toimittajan pidätysmääräykseen, samoin kuin erään yli 800.000 jäsentä käsittävän FB-ryhmän ylläpitäjän. En mainitse tätä ryhmää nimeltä, sillä hys hys.

Mutta tästä puhutaan. Samoin kuin niistä kahdesta burmalaisesta, jotka istuvat vieläkin todennäköisesti syyttöminä vankilassa vuonna 2014 tapahtuneen kahden murhan jälkeen. 

Paljon olisi tietoa, mutta kukaan ei uskalla puhua. Koska 'bisnesmiehet', joita viranomaisten mukaan ei Taolla ole.

Minitemppeli Maenamin rannan päädyssä

• Poliisit & korruptio?

Tämähän täällä puhuttaa aina. 'Good guys in, bad guys out'- motto saa välillä tragikoomisia piirteitä, kun kuulee ja lukee paikallisista tapahtumista.

Viime aikoina on puhuttu mm. ajokorttiratsioista, kypäräratsioista ja varsinkin siitä, pääsevätkö paikalliset vähemmillä sakoilla kuin me farangit. Toisten mielestä usein jopa ilman sakkoja, toisten mielestä huomattavasti halvemmalla.

Mutta mihin sakoista kerätyt rahat menevät? Valtion kassaan, vai taskujen pohjalle, siinäpä vasta kysymys.

Mutta mikäli vastaavan poliisipäällikön kolmen vuoden virasta joutuu maksamaan jopa 10.000.000 bahtia, voi olla varma että jostain tuleva poliisipäällikkö joutuu virkaan sijoittamansa rahat keräämään, ennen kuin pääsee 'apajille'.


Aikamoista.

Aina mielenkiintoiset ratsiat

Montaa kypärää ei kuvassa näy

• Samuin kuuluisa kävelevä nainen

Ensimmäisen osan lopuksi hieman kevyempi aihe, josta on viime aikoina ollut juttua.

Joku Samuilla kävijä on saattanut törmätä Chawengin ja Lamain välillä kävelevään hyvin ruskettuneeseen ja kovasti laihaan lippalakkipäiseen naiseen. Hän on kuulemman Israelista, ja on viettänyt jo vuosia Samuilla ilman minkäänlaista viisumia.

Mitä hänelle on tapahtunut ja miksi hän on täällä, moni miettii. Mutta jo vuosia hän on kävellyt tätä väliä edestakaisin.

Välillä ihmiset pysähtyvät hänen kohdalleen tarjoten kyytiä, jonka hän toisinaan ilmeisesti kohteliaisuudesta hyväksyy. Mieluummin hän kuulemma kävelisi.

Ensi kerralla jos tilanne sen sallii, pysähdyn hänen kohdalleen. Toivottavasti hän ottaa silloin tarjouksen vastaan.

Tällaisia pohdintoja näillä main. Samuin uutistoimisto sulkee nyt läppärin ja palaa jatko-osan kanssa jonain toisena hetkenä.

Valtavan kaunis Maenam beach

4