Sisällön tarjoaa Blogger.

Viimeiset sävelet

Darwin

Darwin ja Barry, kanadalaisia molemmat, soittivat kauan sitten yhdessä kotikulmillaan Kanadassa. Molempien polut risteilivät maailmalla, tuoden monien mutkien kautta kummatkin Koh Samuille.

Minulla oli ilo ja kunnia päästä soittamaan kummankin kanssa erään resortin jäähyväiskeikalla kolme viikkoa sitten. Tämä keikka oli minulle toinen Darwinin kanssa ja ensimmäinen basisti Barryn kanssa.

Keikka oli unohtumaton. Johnin (laulu), Barryn (basso) ja BB:n (paikallinen rumpalivelho) rytmit vetivät porukan tanssilattialle, ja Darwinin saksofonisoolot sekä melodiat olivat timanttisia.

Vain kaksi päivää myöhemmin Darwin oli palaamassa toiselta keikalta kotiin ja törmäsi väärin pysäköityyn pakettiautoon. Hän ei selvinnyt.

Tomppa ja Darwin.

Hyvästit

Tämän viikon tiistaina kävimme hyvästelemässä Darwinin viimeiselle matkalleen saaren vanhimmassa temppelissä Thong Krutissa. Paikalla oli kymmeniä Darwinin ystäviä saarelta sekä Darwinin veli, nykyisin Australiassa asuva Byron perheineen.

Keskiviikkona auringonnousun aikaan Byron kävi laskemassa tuhkat turkoosin meren syvyyksiin.

Samana iltana Darwinin ystävät kokoontuivat My Bariin muistelemaan loistavaa saksofonistia ja soittamaan yhdessä hänen muistolleen. Barry, Darwinin vanha soittokaveri, oli hoitanut käytännön järjestelyt ja julkaisi muistotilaisuuteen avoimen kutsun. Kaikki halukkaat olivat tervetulleita.

Barry, John, Joe ja Japi

Paikallisia reggaetähtiä hollantilaisen kitaristin kanssa.

Paikan päällä oli monia minulle uusia kasvoja. Mutta kuten moni illan aikana totesi, paikalla oli likimain kaikki saaren parhaat muusikot.

Musiikkikattaus oli myös sen mukaista; bluesista fuusio-jazzin kautta flamencoon ja reggae-hitteihin. Erityisen hieno hetki kuitenkin oli, kun Darwinin 13-vuotias veljenpoika soitti upean saksofonisoolon. Se oli pysäyttävää.

Finn ja Barry.

Samui All Stars.

Oli upeata nähdä, miten musiikki yhdistää. Ikä, sukupuoli tai kansallisuus ikään kuin katoavat musiikin sisään. Parikymppiset paikalliset ja yli 60-vuotiaat expatit soittivat yhdessä, nauru raikasi ja groove oli kohdillaan.

Musiikin yhdistävä voima on aivan huikea!

Seuraavana päivänä Byron kirjoitti avoimen kirjeen kaikille Darwinin ystäville, jonka hän pyysi myös jakamaan. Byron kuvaa musiikin voimaa ja ystävyyttä niin kauniisti, että halusin jakaa nämä hienot ajatukset myös teidän kanssanne.

Turvallisia kilometrejä kaikille!

- Tomppa

Ps. Pahoittelut pimeällä otettujen kuvien huonosta laadusta.

Alla Byronin avoin kirje:

To the Koh Samui All Stars & Musical Tribe

'Overwhelming' is the word that comes to mind to describe the incredible musical talent on this beautiful island.

And with the memories of last night's farewell to Darwin still fresh in my mind, I'd like to take a moment to thank you all on behalf of his family & many friends around the world for one of the most amazing musical experiences of my life!

As Darwin's (slightly) older brother, I've had the great pleasure of watching him perform many times through the years & there where at least two things about last night musical farewell that felt wonderfully unique to me. The generosity of both your time & your talent (with many of you juggling Darwin's farewell with your own gigs & other commitments) & your performances all came straight from the heart (just like Darwin would have played).

Some of you might not be aware - there was a time not long ago when Darwin was living back in Canada when he didn't touch his saxophone for more than 2 years! Then after a visit with Barry on Koh Samui, Darwin started talking about playing again. And when Darwin chose to start fresh in Thailand late last year I was thrilled when he told me his saxofone was coming along for the ride.

Here's where you deserve more of my thanks & admiration.

It was you who helped Darwin find his musical spark again, his new musical family & I'm forever grateful. The 'musical tribe' you've created here is quite magical & it's easy to see why Darwin chose Koh Samui as his new home.

Although his time with you was far too short, it means the world to me & his family to know he found happines here (again, thanks to YOU).

Last night you spoke to me about Darwin's kindness. His love to meet new people & have a good chat (must run in the family). You told me about the special way he listened to you - not just 'hearing', but really listening - & his (slightly twisted?) sense of humour.

You share stories about Darwin being genuine - a true friend - & someone who leaves you feeling better than when he found you.

And then there's his music...

You know better than anyone how rare & special talent Darwin was. He was born to share his passion with the world!

In all my days, in all my travels, I've never met another sax player who could pour his heart & soul into every note that came out of his saxophone the way Darwin could.

I'm so glad you had the opportynity to know the same Darwin, brother, friend I grew up with & am now finding it difficult to imagine my life without.

I wasn't prepared for the depth of caring, love & respect you all share for my brother over such a brief time. Please know Darwin would be proud to have shared the stage with you, his amazing musical tribe.

And finally, thank you for the care & support you gave to Darwin's nephew Finn when he suprised me with his performance. On a night full of suprises (thanks Barry!), I'm confident Finn will remember his first appearance on stage in Koh Samui always!

I like to imagine a 'passing of the sax' from Uncle to Nephew & hope Finn one day finds his tribe as Darwin found you.

Thank you for honouring his life in the very best way possible... through song.

My wish for you is to remember Darwin with a smile on your face & to know how important you were in his road to happiness.

May Darwin & his music forever find a place in your heart,

Byron & Nina, Finn & Maya

Darwinin muistolle.


10+ vinkkiä prinsessoille

Thaimaa on jokaisen naisen unelma. Tai ainakin meidän, jotka vähänkään ollaan persoja hemmottelulle. Kaikki se luksus minkä pohjolassa jättää haaveilun tasolle, on täällä toteutettavissa minihintaan.

Ja vaikka Samui on thaimaalaisittain jonkin verran tyyris paikka, on hemmottelujen hinnat silti Suomeen verrattuna aivan eri luokkaa.

Joten varaa lomalompakkoosi hemmottelua varten korvamerkittyä rahaa. Tuskin tulet katumaan.

Coco Tam's on hurmaava, kuten kuvakin jo kertoo.

Kaikkea löytyy

Putiikkeja, hoitoloita, ravintoloita, markkinoita, hierojia ja vaikka mitä. On Central Festivalia, sekä rantakyliä putiikkeineen ja markkinoineen lähes hulluuteen asti.

Koska kaikista et ehdi edes haaveilemaan, tässä vinkki yhden päivän aikana toteutettavalle kierrokselle. Jos matkan varrella tulee kova hiki tai aika tekee tepposet, voi tuon jakaa kahdellekin:

Fisherman's Village

Onhan lomalla vähän shoppailtavakin, eikö? Oletan että kyllä, joten aloitetaan päivä sellaisella. Suosittelen valitsemaan edes hieman pilvisen päivän, sillä hiki tulee kummasti.

Ota suunnaksi Fisherman's Village (tuttavallisemmin fisukylä), mutta ei liian aikaisin, sillä moni putiikeista aukeaa vasta puolen päivän hujakoilla.

Aikainen lintu tosin madon nappaa, ja jos kuulut heihin, istahda hetkeksi johonkin Fisherman's villagen kahviloista. Näitä löytyy mm. The Wharfilta ja sen läheisyydestä. Ja tätä nykyä muuten hyviä kahviloita löytyykin.

Muutama vuosi sitten avattu miellyttävä ostoskeskus on tänä päivänä tosin jo hieman surullinen näky, sillä suuri osa liiketiloista ammottaa tyhjyyttään. Alkuvuosien hypetys on ohi ja kuten monelle turistikohteelle käy, rakennetaan liikaa turisteille suunnattuja valtavia komplekseja. En muuten epäile yhtään, etteikö liian kovilla tilavuokrilla olisi osuutta tyhjyyteen.

Mutta se siitä. Wharfilta löytyy silti putiikkeja, joitten tarjontaan kannattaa satsata. Varsinkin jos halpa markkinakama on jo nähty, ja haluat kotiin viemisiksi jotain, jossa kehtaa esiintyä muuallakin kuin bungalowin terassilla tai mökkitalkoissa.

Ms. Carino

Ms. Carino.

Tässä jokunen mainitsemisen arvoinen putiikki:

  • Ms.Carino. Tämä liike hurmaa jokainen kerta paitsi sisustuksellaan tai tuoksullaan, myös tarjonnallaan. Kaikkea ihanaa kevyttä mekkoa ja tunikaa, jotka sopivat Samuin rentoon lomatyyliin, sekä myös nahkalaukkuja, koruja, tossuja jne. Eikä vain naisille, vaan myös lapsille.
  • Dalaya Boutique. Sama kuin yllä, koska beachlife. Saman brändin toinen putiikki löytyy fisukylän rantakadulta, ja siellä tarjonta on suurempi, mukaanlukien Balilta tuotetut sisustustuotteet.
  • 69 Slam. Bikineitä, uikkareita sun muuta saarielämään sopivaa.
  • Amazonas. Sama kuin yllä, yllättäen.
  • Blue Vanilla. Koska mä rakastan kaikkea balilaista sisustushärpäkettä, rakastan myös tätä putiikkia. Näitä löytyy saarelta jo useampikin, ja fisukylästäkin toinen mokoma. Tämä toinen fisukylän rantakadulla sijaitseva putiikki on isompi, ja sen yhteydessä toimii myös rantakahvila. Siellä voi shoppailun lomassa vaikka lepuuttaa varvastossujaan cappuccinoa nauttien.

Dalaya Boutique
Dalaya Boutique.

Blue Vanilla.
Blue Vanilla.


Mikäli aika Wharfilla sai aikaan lämpöhalvauksen, kannattaa pysähtyä ostoskeskuksen kohdalla rannalle nousseeseen Coco Tam's & Peppina kompleksiin, joka on varsin miellyttävä kokonaisuus. Siis aivan maailmanluokan meininkiä.

Coco Tam'sissa voit varvastossujen rentouttamisen sijaan lepuuttaa vaikka koko kroppaa rannalle sijoitetuissa löhötuoleissa. Tai vaikka rantabaarin riippumatossa. Juomaksi suosittelen rosésangriaa, ja huikopalaksi mitä tahansa italialaisen keittiön herkuista. Ei ihan halvin mesta, mutta must visit. Ja jos olet illalla liikenteessä, klo 21.30 on tarjolla tulishow (joka ilta), josta kannattaa ehdottomasti käydä kuvaamassa muutamat videoklipit.

Coco Tam's

ja herkullinen rosésangria.

The Wharf sijaitsee rantakadun toisessa päässä, mutta suosittelen myös kävelemään sinne rantakadun toiseen päähän. Vaikka pelkästään siksi, että rantakadulla sijaitsee Samuilla jo harvinaisiksi herkuiksi jääneitä alkuperäisiä kalastajien taloja. Nämä fisukylän vanhat talot ovat tyylillä restauroitu, kannattaa siis kantaa myös kameraa mukana.

Fisukylän rantakadulla sijaitsee ainakin kaksi (ellei kolmekin) Saona -putiikkia, joitten tarjonta kannattaa myös käydä tonkimassa. Saonaa löytyy saarelta muualtakin, mutta Fisherman's Villagessa pääsee nappaamaan ainakin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Saonan ranskalainen beachmuoti on laadukasta ja kestää vaativammatkin katseet. Hinnat on luonnollisesti katumarkkinoita kalliimpia, mutta laadun puolesta sen arvoisia. Must visit nämäkin.

Ja kun ollaan fisukylässä, on pakko käydä ihastelemassa myös ranskalaisen Karma Sutra -ravintolan uusittu tyrmäävän ihastuttava sisustus. Ei ruoassakaan mitään moittimista ole, mutta tuohon ravintolaan voisin vaikka muuttaa. On se niin huikea. Ensimmäiseksi antaisin tosin kenkää suurimmalle osalle tarjoilijoista, joita ei palvelualttiudesta voi juurikaan kehua.

Luin jossain vaiheessa jostain, että fisukylää kutsuttaisiin myös 'pikkuvenäjäksi', mutta kyllä meininki melkolailla ranskalaista tänä päivänä on. Ja ihan tyylikästä sellaista.

Saona

Saonan rantatyyliä.

Hoidot

Rankan shoppailupäivän jälkeen (miksei sitä ennenkin), kunnon leidit suuntaavat hoitoihin. Koska olemme sen arvoisia.

Kasvo -ja muita hoitoloita on melkein joka kulmalla, mutta valitsin tässä yhden Central Festivalissa olevan. Olen joissain muissakin käynyt, mutta tänne tunnun aina palaavan. Koska hinta ja laatusuhde kohtaavat.

Central Festivalissa voi toki hoitaa kaikki shoppailutkin, sillä tarjontaa riittää n. 160 putiikin verran. Silti väitän, että kauniimmat hepenet löytyvät fisukylästä.

Mutta ne hoidot. Central Festivalin yläkerrassa on kaksikin kauneushoitolaa, jotka molemmat tarjoavat halvimmillaan tunnin kestävää peruskasvohoitoa kymmenellä eurolla. Hoitolat sijaitsevat vierekkäin, joten voit valita itsellesi mukavamman.

Itse olen käynyt Royal Spassa ottamassa jos jonkinmoista hoitoa, joten suosittelen sitä. Edellisellä kerralla Pauliinan kanssa nautittiin kollageenihoidosta, joka oli enemmän kuin ihana. Hetken jo tuntui että kymmenen vuotta lähti kertaheitolla naamasta pois, mutta tässä iässä nämä hetket vaan ovat niin häviävän lyhyitä.

Ja vielä bonusvinkkinä ammattitaitoinen hierontapiste:

Silloin aikoinaan Samuin lomilla hieronnat otettiin rannalla, sillä rannalla tuli pääsääntöisesti vietettyä valtaosa päivistä.

Rantahierojat ovat toki ok, mutta valitettavan usein sieltä saatu hieronta on ainakin omaan makuun liian höyhenen kevyttä. Ja ymmärrän sen, hierojatyttöset ajattelevat meidän länkkäreitten särkyvän liian helposti. Perusvinkki hierojan valitsemiselle onkin se, että mikäli mahdollista, valitse aina se paikan vanhin hierojanainen. Häneltä todennäköisimmin löytyy riittävää kokemusta ja vuosien mukanaan tuomaa ammattitaitoa.

Vain yhden kunnon rantahierojanaisen itse tiedän, siksi nykyään otan hieronnan jossain liikkeessä. Ja onneksi (kiitos taas Pauliinan), olen löytänyt tästä meidän kylältä Maenamissa mainitsemisen arvoisen liikkeen.

Nan Maenam Massage sijaitsee Maenamin pääkadun varrella, suoraan siis pääportista sisään ja rannan suuntaan. Liike on avoinna joka päivä 10-22, ja tarjolla on eri hierontojen lisäksi myös ainakin manikyyriä ja pedikyyriä.

Ja toisin kuin monessa muussa paikassa, Nan Maenam Massagen hierojat ovat myös oikeasti koulutettuja, mikä tekee ainakin omasta olostani turvallisemman. Thaihierontaan kuuluu myös tietynlaiset nikamien 'rusauttelut', jotka on turvallisempi ottaa kun tietää tekijän olevan ammattilainen.

Tähän hoitolaan kannattaa matkustaa pidemmältäkin. Sillä mieti, tunnin perinteinen thaihieronta vain hieman yli kuusi euroa...

Tässäpä tätä ohjelmaa yhdelle päivälle. Oletko sinä jo päässyt nauttimaan Thaimaan hoitoloista?


Hierontapaikan sisustuskin on erittäin miellyttävä.

Samui Bike Week 2018

Jo kymmenennen kerran järjestetty Samui Bike Week-tapahtuma oli jälleen komea. Kun kohtalaisen pieni saari täyttyy toinen toistaan loistokkaimmilla isoilla pyörillä, ei se jää keneltäkään huomaamatta.

Eikä varsinkaan silloin, jos sattuu törmäämään satojen, ellei tuhansien pyörien yhteisletkaan ajajien promotessa kypärän tärkeyttä matkallaan jollekin saaren temppeleistä.





 Samui Bike Week 10th Anniversary

Tänäkään vuonna ei kyse ollut pelkästään bileistä, vaan kaksipäiväisen humun aikana kerättiin lippu-, ja muilla myyntituloilla myös rahaa sitä tarvitseville. Viime vuoden huikea saldo 500 000 bahtia (reilu 13 000 euroa) lahjoitettiin kunnalliselle Koh Samui Hospitalille Nathonissa. Tapahtuman yksi tärkeimmistä pointeista oli myös buustata Samuin turismia, mikä on tänä vuonna myös Bangkok Airwaysin tavoitelistalla korkealla.

Samui Bike Week -tapahtuma on yksi saaren suurimmista vuosittaisista festareista, ja se pidetään yleensä toukokuun alkupäivinä. Thaimaalaisten suosikkibändien esiintyminen bileissä takaa sen, että myös kaikki kynnelle kykenevät paikalliset säntäävät juhliin. Motoristeja festareille ei tule pelkästään Thaimaasta, vaan oikeasti ympäri maailmaa, mikä onkin aika käsittämätöntä ja todella hienoa. 

Tänäkin vuonna päätapahtuma järjestettiin Chaweng Lakella 4.-5.5. lähellä legendaarista Reggae Pubia. Ja kyllähän vuorten ympäröimä järven alue antaa tilaisuudelle komeat puitteet. Suurelle festarialueelle on vapaa pääsy, ruokaa on myynnissä mielin määrin, ja jotain biker-tyyppistä vaatetta sun muuta härpäkettä. Mikäli haluat katsoa bändejä lähempää, maksamalla sisäänpääsymaksun 350 bahtia pääset bilealueelle juhlimaan. Mutta bändit kuulee vallan mainiosti myös ilmaisalueella.

Suosittelen ehdottomasti muillekin, kuin pelkästään motoristeille. Mutta ole varovainen, pyöräkuume saattaa nousta.

Koska olen kirjoittanut aiheesta jo aiemmin (voit lukea sen täältä), ei tällä kertaa tämän pidempää tarinaa. Antaa kuvien puhua puolestaan.











Hän ei selvinnyt

'Kysymys ei ole siitä, joudutko liikenneonnettomuuteen, vaan kysymys on ainoastaan siitä milloin se tapahtuu'. Näin sanoi Miskan koulun rehtori vain reilu kuukausi sitten.

Vuosi toisensa jälkeen Thaimaa pysyy kärkisijoilla liikenteessä tapahtuvien kuolemien suhteen. Maailman terveysjärjestö WHO on listannut Thaimaan liikenteen maailman toiseksi kuolettavimmaksi Libyan jälkeen. Vuonna 2016 Thaimaassa kuoli 50-60 henkeä päivässä.

Se on järkyttävä määrä ihmisiä. Aivan liikaa ihmisiä.

Eikä Samui ole sen parempi.

Kun kuolemat tulevat liian lähelle

Ensin en ajatellut kirjoittaa näin ikävistä asioista, mutta kolme päivää sitten saatu surullinen viesti sai ajattelemaan toisin.

Olkoon vaikka siitä syystä, että paljon muuta ei toista kunnioittaakseen voi enää tehdä. Ei tässä tilanteessa, kun ei oltu omaisia tai niin kovin läheisiä.

Mutta oltiin kuitenkin yhdessä, vielä muutama päivä sitten. Kun kaikki oli hienosti ja tulevaisuus näytti lupaavalta. Edellinen kirjoitukseni koski meidän unelmien lisäksi juuri tätä kyseistä iltaa. Voit halutessasi lukea sen täältä.

Kun silloin puhuin 'lopettajaisten bilebändistä', en voinut kuvitella mitään tämän kaltaista. Nyt 'lopettajaiset' pelkästään sanana tuntuu aivan hirveältä. Puhuinko vielä karmastakin?

Darwinin saksofoni

Darwin

En tiedä mitä tapahtuu bändille nyt, kun loistava kanadalainen saksofonisti Darwin maanantaiyön pimeinä tunteina joutui moottoripyöräonnettomuuteen. Eikä selvinnyt.

Hän oli taitava. Todella taitava.

Paikallisissa musiikkipiireissä kovasti arvostettu muusikko, jonka aika ei todellakaan ollut lähteä. Saksofonisti, joka toi upeilla sooloillaan biiseihin ryhtiä ja melodiaa. Joka viimeisenä yhteisenä iltanamme veti uskomattoman hienon keikan.

Kun ainoa tuuletin ei toiminut ja hiki valui puroina, Darwin oli silti onnellinen. Heillä oli upea tiimi, katsojia oli valtavasti ja tunnelma oli paras koskaan näkemäni. Siksi Darwinkin uskoakseni oli onnellinen. Kun yleisö nauttii olostaan, myös muusikko tekee sen.

Soikoon saksofoni vielä upeammin niillä vihreämmillä niityillä.

Kauniisti soi saksofoni

Dao

Reilu kuukausi sitten, ystävämme pitkäaikainen naisystävä (meidänkin ystävä) oli ylittämässä tietä mennessään kauppaan. Jollain oli liian kiire moottoripyörällään, eikä Dao nähnyt tulevaa. Hän jäi moottoripyörän alle, lensi pitkän matkan lyöden päänsä. Hänkään ei selvinnyt.

Vaikkei me oltukaan Daon kanssa ihan sydänystäviä, niin hyvän ystävämme menetyksen sivusta seuraaminen oli kova paikka. Onneksi oli ystäviä lähellä pahimman tuskan aikana.

Ensimmäisen kerran koskaan olimme paikallisissa hautajaisissa. Hyvin kauniit monipäiväiset seremoniat olivat niin kovin erilaiset suomalaisiin verrattuna.

Kaikki olivat tervetulleita temppeliin, ja itsensä todella tunsi lämpimästi tervetulleeksi. Menehtyneen sukulaiset pitivät meistä kaikista huolta, ruokkivat ja ottivat lähelle. Vaikka suru oli varmasti musertava.

En ole koskaan nähnyt kauniimpia hautajaisia. Kiitos että saimme olla mukana.

Toivon voimia kaikille läheisensä menettäneille.

Temppelit täällä ovat upeita luomuksia.

Pieni tarina erään ympyrän sulkeutumisesta

Oli vuosi 2001, kun rantauduttiin Samuille ensimmäisen kerran. Väsyneinä viiden viikon Malesia-Thaimaa -turneesta jaksettiin tuskin liikkua hotellin altaalta mihinkään. Eikä ollut tarviskaan, kunhan vaan ladattaisiin akkuja.

Ja niitä sitten ladattiin, samalla kun rakastuttiin saareen. Tai oikeammin siihen pieneen rantakaistaleeseen, jossa mieli lepäsi. Ei me juuri muuta nähtykään.

Niinä päivinä 17 vuotta sitten, mieli teki tepposet. Se ei jättänyt rauhaan, vaan vaati päästä takaisin saarelle, aina kun se mitenkään oli mahdollista.

Eden beach bungalows

Eden beach bungalows Koh Samui

Karma Sutra

Joskus silloin Samuiunelman alkuaikoina löysin Hua Thanonista (Samuilla) vaateputiikin, jonne piti palata aina uudestaan. Väriä Karma Sutra-putiikista ei puuttunut ja vuosien saatossa nämä sateenkaaren värit löysivät rättien muodossa tiensä myös omaan vaatekaappiini. Aina kun osuttiin siskon kanssa yhtäaikaa Samuille, käytiin täydentämässä vaatekaapit Karma Sutran Balilta tulleilla vaatteilla.

Tämä samainen Karma Sutra-putiikki toimi innoittajana silloin, kun muutama kappale suomalaisia nuoria miehiä tarvitsi oppisopimuspaikan, ja meille tuli hinku järjestää sellainen. Koh Samui ja Karma Sutra-putiikki, sekä Aasialaisten tuotteiden maahantuonti yhdistettynä lähipiirin työpaikkatarpeeseen johti siihen, että pian me kopioitiin samoja pirteitä värejä ensimmäisen oman sisustusliikkeen seiniin.

Sittemmin Karma Sutra-vaateputiikki muutti, ja nyttemmin en edes tiedä löytyykö sellainen saarelta enää. Omistajapariskunta erosi myöhemmin, mutta ainakin osittain samojen omistajien valloittava Karma Sutra ravintola sijaitsee vielä Fisherman's Villagessa. Sekin on tosin puolittunut vuosien takaisesta, mutta löytyy pääsisäänkäynnistä alkavan tien rannan puoleisesta päästä. Kannattaa muuten käydä, mikäli täällä päin kurvailette. Jos ei muuten, niin sisustuksellisesti tämäkin paikka on ihan omaa luokkaansa, vaikka väreistä on nykyään jo luovuttu.

Alkuperäinen Karma Sutra putiikki.

Ja meidän pieni putiikki.

Meidän kauppa, ja paljon myös Balilta.

Lopettajaisten bilebändi

Mutta me emme tienneet, että samalla Karma Sutra -pariskunnalla oli myös upea resortti Eden Beach Bungalows Bo Phut beachillä noudatellen samaa Balilaista tyyliä kuin alkuperäinen kauppakin. Kunnes viime lauantaina tämä tuli ilmi. Hieman myöhään kylläkin, sillä he olivat juuri myyneet paikan, ja siksi me siellä olimmekin. Mafiapomon sydämen vienyt bilebändi (Starfish band), jossa Tomppa soittaa, oli tälläkin kertaa palkattu tarjoamaan viimeistä viihdettä illan juhlijoille. Voit lukaista Tompan aiheesta kirjoittaman jutun täältä, sekä kuunnella joitain Starfish-bändin keikkavideoita täältä.

Bändin kolmesta keikasta kaksi on osunut lopettajaisiin. Onko se nyt sitten niin, että kun kutsu bändille tulee, voi olla lähes varma että kyseessä on viimeinen ilta? Tällä tavalla profiloituminen ei ehkä ole kiva, mutta bileet ovat kyllä olleet aivan huikeat.

Me rakastuttiin Samuihin, ihastuttiin Karma Sutran väreihin, toteutettiin pitkäaikainen unelma ja muutettiin viimein tänne. Sekä haudattiin Karma Sutran omistajien resortti.

Pienimuotoinen ympyrä siinä sulkeutui. Ehkä tässä on jotain karmaa?



Starfish band

Back to Top