Sisällön tarjoaa Blogger.

Yhtä jännää aina

En tiedä osattaisko meillä edes olla, ellei joku vääntäisi vatsan pohjassa. Itse kun vielä vedän kaikki jännitykset potenssiin sata, ei ole aina helppoa. Tietyssä pisteessä ei tarvitse edes nukkua.

Ja vaikka kuinka hoen itselleni että huoli pois, se ei poistu. Aivan saakelin sama mitä päätän.

Joten taas jännitetään.

Hirmumyrsky Mangkhut

Ensin jännitettiin Mangkhutin iskemistä Hong Kongiin. Moni nimekäs hirmumyrsky on tykännyt riehua sillä seudulla oikeinkin näyttävästi, eikä Mangkhut ollut sen kesympi. Taisihan tuo olla pahimpia myrskyjä aikoihin.

Vaikka Honkkarit on kohtuullisen kaukana meistä, siellä asuu meille maailman tärkeimpiä tyyppejä. Siskolla ja perheellä on kuitenkin kaikki nyt hyvin ja kotipilvenpiirtäjäkin yhtenä kappaleena.

Mutta aikoinaan yksi hirmumyrskyistä irrotti oven heidän autostaan, eli kyllä näitten myrskyjen kanssa varuillaan saa olla.

Meillä jännitetään nyt sitten kyseisen hirmumyrskyn rippeitä ja häntiä, joitten pitäisi riepotella vähän meitäkin tässä seuraavien päivien aikana.

Viidakkotalossa ei sinänsä ole mitään hätää, sillä sähköjen menemiseen ollaan jo totuttu. Lentävät palmunlehdet ja putoilevat kookospähkinät saattaa olla kohtalokkaitakin, varsinkin jos sattuu mopolla piipahtamaan niitten lentoreitille. Jokusen kerran on jo saanut väistellä lentäviä kenkiä sun muuta irtokamaa.

Mutta oikeasti tässä huolestuttaa ensi torstain Myanmarin keikka, jonne on tarkoitus lähteä Miskan kanssa autolla. Ja ihan kahdestaan vielä. Tähän reissuun osuu nimittäin yhteensä neljä venematkaa.

Jos huonosti käy, tännepäin uumoillut kolmen metrin aallot ei tule tekemään matkasta helppoa, etenkään kun on kaksi meren voimaa pelkäävää tyyppiä kyseessä. Nyt ollaan sitten kädet kyynerpäitä myöten ristissä, että tämä saakelin myrskyn hännät paiskoo meitä ihan hiton nopeaan. Ja että torstaina olisi jo tyyntä.

Hong Kongissa jonkun parvekkeelta lähti tuoli lentoon.

Tältä näytti siskon kylillä
*Hong Kongin kuvat lähetti sisko perheineen.

Viisumit

Syy miksi mennään Grand Andaman hotelliin Myanmariin, on tietenkin viisumit. Tai oikeammin se passeihin toivottavasti saatava kolmen kuukauden leima. Tässä neljän vuoden aikana nämä rajajuoksut on valehtelematta alkaneet v*tuttamaan ihan huolella. Viimeksihän meillä kävi kyseisellä raja-asemalla näin.

Mä en vieläkään voi ymmärtää, miksi me haetaan Penangilta vuoden viisumi, ja siitä huolimatta joudutaan piipahtamaan rajan toisella puolella kolmen kuukauden välein? Se ottaa aikaa, vaatii rahaa ja aiheuttaa vähintään koirien hoidon takia harmaita hiuksia.

Aivan käsittämätöntä soopaa, ja pistää välillä melkein vihaksi.

Mutta enivei, loppuviikosta jännitetään paitsi laivamatkaa kolmemetrisissä aalloissa, myös niitä leimoja. Saa nähdä mitä siitäkin tulee. Myanmarin puolelle on tarkoitus kuitenkin jäädä yöksi, sillä hotelli on jo maksettu. Eli syteen tai saveen.

Eikä tässä vielä kaikki. Eilen reissuauto jätti käynnistymättä, ja vaikka akku käytiin tänään lataamassa korjaamolla, niin jättääkö auto meidät jonnekin Ranongin vuoristoon, jää nähtäväksi.

Mutta mun mielikuvitelmissa kaikki menee tietenkin putkeen, ja me käydään Miskan kanssa uhkapelailemassa casinolla sellaiset 100 000 bahtia taskuun.

Toivottavasti päästään tällaisella kelillä veneilemään.

Ja tässä Myanmarin raja-asema. Mukavin asema missä ollaan koskaan käyty.

Tomppa Suomeen

Tästä tullaankin siihen, miksi lähdetään Miskan kanssa kahdestaan viisumireissulle.

Tomppa on lähdössä alkuviikosta duunikeikoille Suomeen, ja saa oman leimansa passiin sillä reissulla. Eli tällä meidän visareissulla koirat on Tompan hyvässä hoidossa kotona.

Mutta sitten me vasta jännitetäänkin.

Siis mitähän helvettiä tulee tapahtumaan sen kolmen viikon aikana, kun viidakkotaloa vahtii yksi superjännittäjä 15 vuotiaan teinin kanssa. Tai no, onhan meillä noi koirat ja virnuileva puutarhuri, joka on nyt valitettavasti kylläkin kadonnut jo 95%.

Voi itkujen itku.

Muutama päivä sitten päästiin taas listimään yksi valtava kobra ja tänäänkin yksi pirullinen centipede. Sen lisäksi pariin päivään on mahtunut jo kaksi 'SKORPIOOONI!!!' -huutoa, joista tämä viimeisin köllötteli kylppärissä pyrstö pystyssä. Onneksi muuten näin, sillä tuo sojottava skorpionin pyrstö on se mikä ihmisen havahduttaa. Näistä pikku riesoista olen kirjoitellut täällä.

En todellakaan tiedä miten selviän seuraavista viikoista. Voi tulla äitiä ikävä ja voi olla niinkin, että Phanganin Moikkulassa soi ovikello.

Ainakin sitä voi hermoromahdella ihan helvetisti jo ennakkoon, eikö vain?

Viimeisin valtava monokkelikobra.

v'ttumaisen pieni skorpioni, koko nimittäin hämää.

Skorpionin tappaja lähtee kolmen viikon lomalle.

Mutta onneksi meillä on Samuin seisoja Boo.

Hyvä Suomi!

Me ollaan oltu näissä rantojen siivoushommissa jo monen paikallisen ryhmän kanssa. Oma suosikkini näistä on ollut Clean The Beach Boot Camp ihan siksi, että talkoolaisia rääkätään 45 minuutin ilmaisella rantatreenillä ennen siivoukseen päästämistä. Siinä hommassa hiki valuu, eikä seuraavan päivän kävelystäkään meinaa tulla mitään. Olen epäilemättä hullu masokisti.

Puhumattakaan siitä ilmaisesta barbeque- lounaasta, jonka on useimmiten hoitanut Samui Disc Golfin Nigel. NIIIIN uskomattoman huikeeta grillipöperöä, että kuola alkoi valumaan tässä ihan vain muistellessa. Katso vaikka täältä.

Clean The Beach Boot Camp - Koh Samui on viime aikoina ollut siivousten suhteen kovin vaisuna, ja veikkaan sen johtuvan vastuuvetäjien kiireisestä elämästä, tai vastuuvetäjän puutteesta. Konseptin mukaan vetäjän tulisi kuitenkin olla edes jonkin sortin treenauksen ammattilainen.

Toivottavasti ryhmä herää henkiin jossain vaiheessa, niin päästään taas nauttimaan rantojen siivouksesta koko rahan edestä.

Tämän lisäksi me ollaan raivattu rantoja myös ystävämme Brentin perustaman Samui Clean- ryhmän mukana, joka on nykyään aika pitkälle fuusioitunut paikallisen Trash Heron kanssa. Ja hyvä niin, ihan turhaa ylläpitää monia pikkuruisia ryhmiä, mikäli voimat voi kerran yhdistää.

Trash Hero Koh Samui
Uskomatonta jälkeä saa näinkin pieni porukka parissa tunnissa aikaan.

Trash Hero Koh Samui

Trash Hero Koh Samui siivoaa säännöllisesti joka sunnuntai ympäri saarta, mutta tästä huolimatta raivattavaa rantapöpelikköä riittää. Samuin Trash Hero 'päällikön' pallilla istuu vaikutusvaltainen paikallinen nainen, ja ehkäpä juuri tästä syystä on mukaan saatu usein jopa armeijan ja muitten viranomaisten edustajia.

Mutta vaikka siivouksissa käy vapaaehtoista talkooporukkaa ihan kohtuudella, niin paljon suuremmallekin joukolle olisi käyttöä.

Eli mukaan vaan, mikäli tänne päin suuntaat lomille. Viikottaiset siivouskohteet selviävät Trash Heron FB-sivulta (linkki yllä).

Valitettavasti muovi merissä riittää.

Kesäaikaan vesi on pahimmillaan todella matalalla, mutta silloin on hyvä aika siivota.

Trash Hero Koh Samui, meitä on monta.

Hyvä Suomi!

Joka viikko me ei valitettavasti ehditä Trash Heron talkoisiin. Välillä ne pidetään liian kaukana, ja jos paikan päälle ajaminen vie tunnin ja toinen samanmoinen takaisin, jää meiltä talkoot väliin. Viime sunnuntaina siivouskohteena oli kuitenkin meidän koirien vakio uimaranta, ja vaikka me siivotaankin siellä omin päin kerran viikossa, oli pakko lähteä myös Trash Heron mukaan.

Viime sunnuntain keikka alkoi näin;

Tuntematon mies: 'Hello' where are you from?'

Me: 'From Finland, and you?'

Tuntematon mies: 'Suomesta'...

error error, yhteys pätkii...mitä se sanoi?

Ja katsos kyllä, kokonainen perhe reippaine pellavapäisine lapsineen, suomeksi vielä. Mutta koska keskustelu kääntyi täysin puskista tuttuun kieleen, piti aivojen hetki totutella yllättävään tilanteeseen. Totuttelun jälkeen puhetta kyllä riitti.

Ja näin meitä suomalaisia oli siivoustalkoissa yhteensä seitsemän. Hyvä me!

Hyvä Suomi, hyvä me!

Pienestä pitäen hyvällä asialla.

100 Degrees East Marine Team, Koh Samui

Monet lukijat on kyselleet hyvän sukelluskoulun perään Samuilla, mutta kun meidän porukka on sukellellut Phanganin tyyppien kanssa, ei Samuin kouluista ole ollut antaa kummoisia vinkkejä.

Paitsi että nyt on. Sukelluskoulu 100 Degrees East Marine Teamin miehistöä oli paikalla neljä raavasta ja leppoisaa kaveria, ja voin hyvin kuvitella että tämän kyseisen porukan kanssa ei tule olemaan tylsää. Vakuutuin täysin siitäkin, että minkä tahansa kokemuksen valitset, ei näitten tyyppien kanssa tarvitse olla huolissaan turvallisuudesta.

Mikäli siis haluat käydä sukelluskurssin Samuin lomallasi, lähteä muuten vain sukeltamaan/ snorklaamaan, tai miksei vaikka Ang Thong Marine Parkiin, kannattaa kääntää tämä kortti.

Meidät on ainakin kutsuttu heidän retkelleen mukaan, joten siitä varmasti juttua blogiin jossain vaiheessa.

Oletko sinä jo käynyt Trash Heron rantatalkoissa?

100 Degrees East Marine Teamin porukkaa. Oikealla Uusi-Seelantilainen sukellusopas Ben

Samaa sukelluskouluporukkaa.

Muovia ja pulloa riittää.

Näissä maisemissa siivottiin tällä kertaa.

Oivalluksia

Kun pitkäksi venyneen illan jälkeen saa silmänsä viimein auki, ja huomaa kellon näyttävän yli kymmentä, iskee välitön hoppu kömpiä alakertaan keittämään kupposet kahvia ja hoitamaan koirat aamu-uinneille.

Ensimmäiseksi terassilla silmät osuvat kuitenkin uutuuttaan kiiltävään valkoiseen moottoripyörään. 'Jaahas, meillä on joku' - huudan Tompalle, sillä mopo on meille täysin tuntematon.

Tomppa kömpii terassille aivan yhtä väsyneenä ja samalla hetkellä siihen pompsahtaa myös puutarhurimme Panom.

'Tom, eikö olekin hieno pyörä' -kuvitellaan Panomin sanovan.

'No aivan mahdottoman hieno' - me ihastellaan haukotellen.

Panomin tuliterä menopeli

Sitten käydään läpi menopelin hintaa ja sen kuukausilyhennyksiä Panomin pohtiessa samalla ääneen mahtaisiko Tomppakin tarvita sellaisen. Tässä kohtaa Panom osoittaa meillä majailevaa ystävämme mopoa, joka on varovasti sanottuna jo parhaimmat päivänsä nähnyt.

Lisäksi selviää, että 'fai' (sähköt, ei hajuakaan kuinka kirjoitetaan) on syynä siihen, ettei hiuksiaan saa nykyään millään ilveellä kunnolla huuhdelluiksi meidän suihkussa. Vesi valuu tipoittain, silloin kun se ylipäätään jaksaa valua. Mutta ei kuulemma auta kuin odottaa vähintään sen pari kuukautta, että saaren sähköt ehkä viimein toimimaan. Meillähän mennään nykyään semisähköillä (nit noi fai), kuten kirjoitin viimeksi.

Väsyneen (mutta mielekkään) keskustelutuokion päätteeksi auton lavalle kasataan hajonnut televisio, piiputtava X-boxi ja tyhjentynyt kaasupullo, ja startataan Panomin perässä kylille hoitamaan asiat kuntoon.

Että sellainen säpinäaamu tänään. Kun katselee Panomin poikamaisen innostunutta elehdintää ja virnettä, ei päivä voisi oikeastaan alkaa iloisemmin.

Päivän aikana selvisi muuten sellainenkin uskomaton juttu, että viidakkotalo saa kuin saakin betonitien vielä tämän vuoden puolella.

Mikäli näin tapahtuu, meillä korkataan pullo Proseccoa.

Ja herra itse oppaaksi televisiokorjaamoon.

Boat Barin jamit

Syynä pitkäksi venyneeseen iltaan oli tietysti Boat Barin jamit, ne joissa Tomppa toimii hostina. Jameja ei meinaa nykyään millään pystyä jättämään väliin, sen verran huikeita muusikoita on saatu vieraiksi. Usein samoja tyyppejä, mutta toisinaan myös täysin uskomattomia uusia taitureita.

Uusimpana ihanuutena Boat Barissa on tietty rummut (niitä ei alussa ollut), ja niitä hakkaava vakiokaveri ukrainalainen Niko. Pelkästään Niko tarjoaa sellaista meininkiä, jota viimeksi eilen eräs puolituttu venäläinen kaveri totesi saaren parhaaksi.

Nyt kun ollaan saatu loistavia muusikoita jameihin, tarvitaan enää maksavia asiakkaita. Vaan kyllähän tämä saari nyt aika tyhjältä tuntuu. Elokuu on ohi, ja seuraava sesonki alkaa vasta joulun hujakoilla. Uusia ravintoloita avataan, ja niissä saattaa jo kahden kuukauden päästä olla lappu luukulla.

Jos siis eksyt saarelle, kannattaa ehdottomasti tulla keskiviikkoiltana Boat Bariin piipahtamaan. Vaikka vain kannatuksen vuoksi.

Bangrakin satamaa, siellä se Boat Barikin on.

Melkein muutettiin taas

Se oli joku sellainen 'me halutaan ihmisten ilmoille'- ilmiö, kun alettiin katselemaan uutta kämppää.

Kierreltiin ja kaarreltiin pitkin vilkkaampia alueita, sillä voisihan se vaihteeksi olla hienoa kävellä biitsille, jumppamestoille ja ylipäätään sinne missä liikkuu joku muukin kuin kobra.

Kobrahan meillä oli taas kaksi päivää sitten kylässä, mutta ennen kuin ehdin kaivamaan kättä pidempää avuksi, se roikkui jo Bumban suussa lötkönä.

Mutta vierailevat kobrat ei olleet maisemanvaihtoajatuksen syynä, vaan tämä lievän negatiivisesti iskenyt erakkofiilis.

Chawengin järven rannalta löytyikin kelpo mesta. Ranskalainen omistajapariskunta asuu talossa vuosittain vain elokuussa, mikä olisi sopinut meille vallan mainiosti. Meillä kun on - tätä kesää lukuunottamatta - tavoitteena viettää kesät Suomessa.

Meidän yllätykseksi kolme koiraa olisi ollut omistajille täysin ok. Tai no, niinhän se hampaaton venäläinenkin silloin sanoi, kunnes muutti mieltään. Tämän lisäksi vielä, Chawengin talon vieressä on lemmikeille suunnattu hotelli, eli koirien hoito rajajuoksuilla olisi muuttunut huomattavasti helpommaksi.

Mutta mutta. Kun siinä kohtaa kaivettiin eteen nykyinen vuokrasopimus, todettiin että ennen huhtikuuta ei meikäläisillä ole minkäänlaista saumaa vaihtaa maisemaa.

Olisihan tuon voinut tietää jo ennemminkin.

Tässä viimeisin babykobra.

Oivallus

Me pysytään siis viidakkotalossa, ja metsästellään kobria silloin tällöin. Ja pidetään kädet ristissä, jotta uusi betonitie ilmestyisi ennen marraskuussa alkavaa sadekautta.

Toivotaan myös, että semisähköt muuttuu pian normisähköiksi. Olisihan se juhlaa taas jonain päivänä tuntea hiuksensa putipuhtaiksi, eikä juosta kesken suihkun joka kerta sammuttamaan ja käynnistämään sähköjä siksi että vesipumppu älyäisi herätä.

Silti kun tänään haravoin pihaa (Panom on taas 90% kadonnut) ja Tomppa valvoi hommaa jääkahvi kädessään terassilta, oli pakko todeta että meillä on kaikki aivan saakelin hyvin. Täällä näin, kummallisessa viidakkotalossa.

Onneksi ei päästy muuttamaan!

Ps.

Viitaten edelliseen juttuuni, Koh Tao keissin tiimoilta on kuulemma pidätettynä 12 kyseisten artikkeleitten tykkääjää ja jakajaa. Samoiten kyseisen rikoksen uhri on kuulemma päässyt Thaimaan mustalle listalle, mikä tarkoittaa ettei asiaa maahan ole.

Sananvapautta ja demokratiaa?

Tervetuloa viidakkotaloon!



Tässä maisemassa kun avaa silmänsä, ei voi tulla huono päivä.


Samuin kuumat perunat, osa 1

Nuorena likkana jenkeissä reissatessani muistan sen, että miljoonan tv-kanavan maassa ei tarvinnut katsoa kuin uutisia. Ei tarvinnut rikossarjoja tai trillereitä, uutisissa riitti draamaa.

Täällä vastaavasti actionia tapahtumien lisäksi tarjoaa paikallisten expattien Facebook-ryhmä, sekä lähisaarten asioista raportoiva Samui Times. Jälkimmäisen toimittajaa on viranomaisten toimesta haastettu käräjille (jopa vangittavaksikin) jo useampaan otteeseen liian 'rehellisestä' tai provosoivasta kirjoittelusta.

Mene ja tiedä kaikkien artikkeleitten paikkansapitävyydestä, mutta keskusteluja ne ainakin herättää.

Kuinka joku uskaltaakin?  Täällähän pitää varoa mitä sanoo, ja erityisen vaarallista on julkaista jotain muitten jaettavaksi. Pahimmassa tapauksessa artikkelin jakajallekin koittaa hikiset paikat.

Ensiksi mainitusta FB-ryhmästä liian villiksi äityneet keskustelun aloitukset ja vaarallisimmat kommentit häipyvät ylläpitäjien toimesta melko nopeaan. Ymmärrän hyvin. Vähän turha on kaivaa verta nenästään, mikäli aikomuksena on pysyä saarella.

Esimerkiksi M*F*A sanaa ei passaa sanoa ääneen, pitää puhua 'bisnesmiehistä'. Näin meitä viime viikolla valaisi paikallinen nainen, kun juttelimme vähän turhan huolettomasti käyttäen m-sanaa.

No, no, no.

Kirjoitan siis turvallisemmin 'bisnesmiehistä'. Niitä saarilla riittää.

Samuin kuumat perunat, osa 1



  • Semisähköt
Sähköt Samuilla on lähes vitsi, vaikka huomattavaa edistystä on vuosien varrella tapahtunutkin. Nyt ollaan kuitenkin palattu menneisyyteen, sillä tarinan mukaan mantereelta saarille tuleva (tai Samuilta Phanganille menevä) vedenalainen sähkökaapeli satamassa on hajonnut. Syynä erään aluksen laskema ankkuri. 

Viime aikoina Samui on tarjonnut semisähköä, ei ollenkaan sähköä, ja onneksi toisinaan ihan kunnon sähköäkin. Mutta sinne tänne ilmaantuvat ja koko kylän sammuttavat sähkökatkokset on tiukkaa tavaraa varsinkin yrittäjille. Ei ihme.

Vähintä mitä ihmiset ryhmissä vaativat, on kunnon ilmoitukset ajoissa. Jos tietoa tihkuisi ennakkoon, ihmiset osaisivat varautua, ja yrittäjät voisivat siirtää tapahtumiaan.

Vaan ei. Jonnekin ajoittain ilmestyy paikallisen sähköviraston kiinnittämiä lappusia tulevista sähkökatkoista päivineen ja kellonaikoineen, mutta yksikään näistä kellonajoista ei ole vielä pitänyt kutiaan.

Sähköjä on, kun ei pitäisi, ja sähköjä ei ole, kun pitäisi. Ennakoi siinä sitten.

Ja vedenalaisten kaapelien korjaukseen varovaisten arvioitten mukaan menee ainakin kuukausi.

Aiheeseen liittyvä keskustelupätkä kyseisestä FB-ryhmästä:

"But don't worry, as we're only gonna disconnect your power here and there, a bit at a time, but we haven't got a clue where or when cos our bosses say something different every day, so we don't know who's cut off tomorrow. Sorry." :)


Älkää välittäkö kirjoitusvirheistä ;)

  • Johtaako Koh Taoa 'bisnesmiehet' vai ei?
Vuodesta 2014 Koh Taon maine on aiheuttanut polemiikkia. Valitettavan monet epäselvät kuolemantapaukset, raiskaukset, katoamiset ja muut onnettomuudet, joita nuoret turistit ovat kohdanneet, on nostanut saaren otsikoihin ympäri maailman.

Näitä juttuja ei saisi jakaa, niitä ei saisi kommentoida, eikä niihin voi ottaa kantaa. Ellei sitten halua itselleen ongelmia. 

Nyt uusin raiskausjuttu heinäkuun lopulta on nostanut varsinaisen myrskyn. Monet tuntuvat tietävän että mikään saarella ei kestä päivänvaloa, kun taas viranomaiset ovat raivoissaan saaren maineen pilaamisesta.

Tämä taas on johtanut mm. Samui Timesin toimittajan pidätysmääräykseen, samoin kuin erään yli 800.000 jäsentä käsittävän FB-ryhmän ylläpitäjän. En mainitse tätä ryhmää nimeltä, sillä hys hys.

Mutta tästä puhutaan. Samoin kuin niistä kahdesta burmalaisesta, jotka istuvat vieläkin todennäköisesti syyttöminä vankilassa vuonna 2014 tapahtuneen kahden murhan jälkeen. 

Paljon olisi tietoa, mutta kukaan ei uskalla puhua. Koska 'bisnesmiehet', joita viranomaisten mukaan ei Taolla ole.


Minitemppeli Maenamin rannan päädyssä

  • Poliisit & korruptio?
Tämähän täällä puhuttaa aina. 'Good guys in, bad guys out'- motto saa välillä tragikoomisia piirteitä, kun kuulee ja lukee paikallisista tapahtumista.

Viime aikoina on puhuttu mm. ajokorttiratsioista, kypäräratsioista ja varsinkin siitä, pääsevätkö paikalliset vähemmillä sakoilla kuin me farangit. Toisten mielestä usein jopa ilman sakkoja, toisten mielestä huomattavasti halvemmalla.

Mutta mihin sakoista kerätyt rahat menevät? Valtion kassaan, vai taskujen pohjalle, siinäpä vasta kysymys.

Mutta mikäli vastaavan poliisipäällikön kolmen vuoden virasta joutuu maksamaan jopa 10.000.000 bahtia, voi olla varma että jostain tuleva poliisipäällikkö joutuu virkaan sijoittamansa rahat keräämään, ennen kuin pääsee 'apajille'.


Aikamoista.

Aina mielenkiintoiset ratsiat

Montaa kypärää ei kuvassa näy

  • Samuin kuuluisa kävelevä nainen
Ensimmäisen osan lopuksi hieman kevyempi aihe, josta on viime aikoina ollut juttua.

Joku Samuilla kävijä on saattanut törmätä Chawengin ja Lamain välillä kävelevään hyvin ruskettuneeseen ja kovasti laihaan lippalakkipäiseen naiseen. Hän on kuulemman Israelista, ja on viettänyt jo vuosia Samuilla ilman minkäänlaista viisumia.

Mitä hänelle on tapahtunut ja miksi hän on täällä, moni miettii. Mutta jo vuosia hän on kävellyt tätä väliä edestakaisin.

Välillä ihmiset pysähtyvät hänen kohdalleen tarjoten kyytiä, jonka hän toisinaan ilmeisesti kohteliaisuudesta hyväksyy. Mieluummin hän kuulemma kävelisi.

Ensi kerralla jos tilanne sen sallii, pysähdyn hänen kohdalleen. Toivottavasti hän ottaa silloin tarjouksen vastaan.

Tällaisia pohdintoja näillä main. Samuin uutistoimisto sulkee nyt läppärin ja palaa jatko-osan kanssa jonain toisena hetkenä.

Valtavan kaunis Maenam beach


Irtioton paikka?

Suomessa on tänä vuonna vietetty superkesää, ainakin mitä me ollaan täällä iltapäivälehtien lööppejä seurailtu. Pienen pohjoisen kansa on saanut monta kertaa kesän aikana nautiskella jopa Samuitakin trooppisemmissa keleissä, ja se on ollut hämmentävää.

Mutta tiedättekö mistä täällä kaukana huomaa, että syksy on jo kolkutellut oville? No siitä, että sähköpostiin ja messengeriin tupsahtelee tasaiseen tahtiin kysymyksiä kuten;

- Miten hitossa te sen teitte?
- Mitä se vaati?
- Paljonko sitä pätäkkää oikein pitää olla?
- Entäs jos on lapsia? tai koiria?

Ja mä ymmärrän hiton hyvin. Eihän sitä noin vain voi lähteä.

Entä jos voisikin? Edes muutamaksi kuukaudeksi.

Lähtisitkö?

Koh Samuin paratiisia

Miksei voisi?

"Moni pienipalkkainen duunari tai työtön voi miettiä, että on elitistien hommaa kaavailla vapaampaa elämäntyyliä ja ettei tavallinen ihminen moiseen pysty. Tosiasia kuitenkin on, että moni on lähtenyt kulkemaan unelmiaan kohti jotakuinkin tyhjätaskuna, sisäisen palon johdattamana. Tahto on löytänyt keinot ja pakottanut käyttämään mielikuvitusta ja laittamaan itseään likoon. Moni heittäytyjä kertoo kokeneensa olleensa eniten elossa, kun on astunut ulos taloudellisesta turvasatamasta."

Näin kirjoittaa Rosita Juurinen kirjassaan Toimistosta Travelleriksi - Matkaopas vapaampaan elämään. 

Allekirjoitan tämän täysin, sillä omakohtaista kokemusta on.

Ei meillä ollut sijoitusasuntoja, eikä meillä ollut oikeastaan paljon muutakaan. Mitä nyt vuosien varrella nurkkiin kertynyttä tavaraa, jota kyllä osoittautuikin olleen yllättävä määrä. Tätä rompetta realisoidessa matkakassaa kertyi hämmästyttävän paljon.

Eli melkolailla kuuluttiin tuohon kategoriaan 'tyhjätaskut'. Mutta täällä ollaan silti, vaikka välillä takapuoleen hiipiikin huoli, että kuinka seuraavasta vuodesta taas selvitään. Koulumaksut, vuokrat sun muut.

Silti, vaikka ylimääräisiä rahareikiä ilmaantuu tasaisen tappavaan tahtiin (auton korjaus, Bumban sairaus, koulun konkurssi), niin jotenkin ainakin toistaiseksi asiat ovat vielä lutviutuneet. 'Tahto on löytänyt keinot, pakottanut käyttämään mielikuvitusta ja laittamaan itseään likoon' - aivan niin kuin Rosita kirjoittaa.

Yllättäen - ja sekös tässä aina ihmetyttääkin - asiat tapahtuvat ja ongelmat ratkeavat. Yksi juttu johtaa toiseen, joka johtaa seuraavaan ja taas voi hengittää helpommin. Ja jatkaa oman unelmansa elämistä.

Tätä Samui on, flip flop zone

Sisäisen palon Markus Kauhanen

Ajatellaanpa vielä hetki kaveria, joka ilman kunnon pyöräilykokemusta lähti taivaltamaan Tsekeistä Uuteen-Seelantiin. Taskussa ei ollut pätäkkää nimeksikään, mutta silti matka on jatkunut määrätietoisesti taloudellisista ongelmista huolimatta. Apua on löytynyt, kun sitä on tarvittu.

Koska 'sisäinen palo'. 

Markus jatkaa fillarimatkaa edelleenkin noin 300 euron kuukausibudjetilla, ja määränpään tavoittamiseksi on arvioitu vierähtävän vielä nelisen kuukautta. Veikkaan silti, että määränpää ei ole enää SE juttu, vaan koko matka itsessään. Kaikki ne unohtumattomat kokemukset, jotka matkan aikana kertyvät. Kaikki ihmiset, kaikki pyyteettömät auttajat, jotka ovat osaltaan mahdollistaneet 'sisäisen palon' todeksi tekemisessä.

Nyt Markuksella hajosi muuten vanha ja kulahtanut läppäri, mutta toivotaan että tähänkin ongelmaan löytyy vielä apu. Markuksen reissublogiin pääset tästä.

Koh Phanganin paratiisia



Toimistosta Travelleriksi - Matkaopas vapaampaan elämään

Ne jotka tuntevat meidät, tietävät että meillä tehdään ensin ja mietitään sitten. En suosittele tätä tyyliä kenellekään, sillä ei se arvatenkaan helpoin reitti ole. 

Mikäli silloin vuonna 2001 olisin lukenut Rositan Toimistosta Travelleriksi -kirjan, veikkaan ettei oltaisi odoteltu 14 vuotta, ennen kuin kunnolla uskallettiin lähteä toteuttamaan omia unelmia. 

Jos sinä olet alkanut pohtimaan, pitääkö sinun sittenkään suorittaa sitä perinteistä normien mukaista elämänkaavaa, tai pyrkiä menestymään mittareilla, jotka eivät ehkä tunnukaan enää omilta, niin Rosita Juurisen Toimistosta Travelleriksi - Matkaopas vapaampaan elämään -kirjasta löytyy varmasti vinkkejä suuren hypyn alkuun panemiseksi.

Omalta osaltani autan toki, mutta itse suosittelen tätä kirjaa, sillä Rosita avaa todella kattavasti erilaisia pelkotiloja jotka ovat muutoksen esteenä ja ennen kaikkea antaa paljon konkreettisia vinkkejä omien haaveitten toteuttamiseen. 

Ei se unelmien toteuttaminen välttämättä olekaan niin vaikeata! 

Thaimaanrannan maalareitten lukijoilla on elokuun loppuun asti mahdollisuus tilata kirja (joko e-versio, tai sitten ihan painettu kirja) 10% alennuksella ja ilman toimituskuluja. Voit halutessasi tilata myös molemmat versiot kirjoista, kovakantinen vaikka lahjaksi jollekin lähipiirin vapaudesta haaveilevalle.

Olen lähes varma, että miettimällä niitä kysymyksiä, joita Rosita kirjassaan kutsuu sinut miettimään ja soveltamalla kirjan toimintamalleja, pääset hyvään vauhtiin omassa muutostyössäsi, jos vain päätät ryhtyä toimeen!

Ja toimeenhan kannattaa ryhtyä, eikö niin?

Tätä linkkiä klikkaamalla ja laittamalla kassalla koodiksi 'thaimaanranta', saat tilauksesta 10% alennuksen: Toimistosta Travelleriksi - Matkaopas vapaampaan elämään



*Kaupallinen yhteistyö
Back to Top