Sisällön tarjoaa Blogger.

Vieraskynäilijä Tomppa: Koh Phanganin parhaat rannat, osa 1

Tämän jutun kirjoittana häärää ystävämme Tomppa, olkaa hyvät:

'Kuten monet rakkaat lukijat jo tietävät, meidän luottokaveri ja koirakuiskaaja Moikku auttaa kun olemme reissun päällä - kuten viimeksi Balilla käydessämme. Helmikuun alussa pääsi vihdoin auttamaan Moikkua koirien hoitajana hänen viisuminhaku -reissunsa ajaksi. Tällä kertaa sainkin nauttia peräti viikon Phanganin tunnelmasta ja ehdin kokea naapurisaartamme hieman eri silmin. Tässä jutussa siis hieman vinkkejä Phanganille menijöille:

Mae Haad

Koiruuksia tiedossa

Elämä ei koirien kannalta aina ole ruusuista ja valitettavasti paikalliset taulapäät ovat vuosien saatossa myrkyttäneet jo 16 koiraa Moikulta. Siis kuusitoista! Syitä tähän ei länsimaalaisena ymmärrä. Onko kyseessä kateus, pelko vai silkka mielenvikaisuus? Joka tapauksessa Moikku on parhaansa mukaan rakentanut aitaa pihansa ympärille, jotta koiruudet eivät seikkailisi vääriin paikkoihin. Mutta kuten tiedätte, koirathan kyllä keksivät reitin ulos.

Edellisen reissuni viimeisellä tunnilla koiramme Boo kaatoi pari metriä betoniharkkoaitaa halutessaan pihalle. Oma tavoitteeni viikon aikana olikin korjailla kyseinen pätkä aitaa. Näin siis tein - sekoitin laastia ja paikkailin aukkoa, kunnes koirat kaatoivat sen taas, kaksi kertaa. Kolmannella kerralla hain tuoretta laastia kaupasta ja yritin tehdä tarkkaa työtä, jotta kivet ja harkot oikeasti pysyisivät paikallaan. Lopuksi sijoitin varastossa lojuneen ison bambuoven koko komeuden eteen suojaamaan paikattua aukkoa kuivumisen ajaksi. Siinä ajassa kuitenkin Nelli, Turre ja Riesa olivat jo löytäneet seuraavan karkauspaikan. Viimeisimmän tietoni mukaan korjaamani kohta on kuitenkin edelleen kasassa, joten pidetään peukkuja että se pysyykin vielä jonkun tovin pidempään.

Tostahan pääsee yli vaikka mäyräkoira.

Lupautuessani koiravahdiksi ajattelin, että tässähän on oivallinen tilaisuus nauttia omasta rauhasta ja soittaa kitaraa päivät pitkät, siihen kun ei yleensä tunnu löytyvän riittävästi aikaa. Suunnitelma muuttui hieman, kun Samuilla talvea viettävät Julle ja Jölli pääsivät Phanganille vieraakseni kolmeksi yöksi. Saavuimme siis Boon ja Salsan (meidän koirat), sekä Jullen ja Jöllin kanssa Thong Salan satamaan maanantaina, missä Moikku oli kärrymopon kanssa vastassa. Fiksuna kaverina Moikku oli tuupannut kärrymopon kyytiin toisenkin mopon, joten saimme hienosti kyydin koko porukalle.

Pari tuntia myöhemmin tiputimme Moikun ja hänen vaimonsa Oin takaisin satamaan viisumireissulle. Tässä kohtaa oli jo nälkä, joten suuntasimme viereiselle ruokatorille nauttimaan edullisen lounaan. Viereisessä pöydässä yllättäen istui ruokailemassa Kaitsu, jonka kanssa olin edellisellä Phanganin reissulla auttanut Moikkua tien korjaamisen kanssa. Koska Kaitsulla ei ollut kiire, sovimme yhteisestä illallisesta ja seuraavan päivän saarikierroksesta. Saimmekin näin oppaaksemme mitä mainioimman saaren erikoisasiantuntijan.

Oppaamme Kaitsu ja tienrakennushommat Moikulla

Phanganin parhaat rannat ja muut nähtävyydet

Jostain syystä en kaikista aiemmista visiiteistäni huolimatta ole tajunnut lainkaan, mihin mikäkin tie on menossa. Löysimme kuitenkin Kaitsun kymmenen aikaan aamulla sovitusta paikasta, ja lähdimme ajamaan kohti saaren pohjois-osaa auringon porottaessa kirkkaan siniseltä taivaalta.

Haad Khom & Chaloklum 

Haad Khom on pieni idyllinen ranta pohjoisessa. Phanganin lännenpuoleinen rantatie kulkee aina saaren eteläkärjessä sijaitsevasta Haad Rinistä aina Haad Khomiin asti. Tästä voi sitten reippaimmat matkailijat halutessaan kävellä viidakko/kallioreittiä reilun tunnin matkan eristyksissä olevalle Bottle Beachille. Chaloklumin ranta on heti Khomin vasemmalla (länsi) puolella pienen niemenkärjen takana. Chaloklumissa sijaitsee myös suosittelemani sukelluskoulu Dive Inn.

Chaloklumin ranta on kalastusaluksista ja sukelluskoulujen paateista huolimatta kaunis ja siisti - ehdottomasti mielestäni tutustumisen arvoinen paikka. Hyviä pieniä rantaravintoloita löytyy sopivasti joka lähtöön. Voisin kuvitella että Samuilla sijaitseva Bangrakin ranta on joskus ollut samankaltainen paratiisiranta, mutta valitettavasti Bangrakin paikalliset kalastajat, hotellit ja laivayhtiöt ovat sittemmin päästäneet rannan melko huonoon kuntoon (Bangrakin siivoustalkoista voit lukea täältä). Tokikin Bangrak on huomattavasti enemmän täyteen rakennettu, mutta siltikin... Eli peukku Chaloklumille, mikä vielä täyttää paikkansa hienosti paratiisirantojen joukossa.

Haad Khom

Haad Khom

Chaloklum

Utopia

Matkalla Chaloklumista Haad Mae Haadille löytyy yksi todellinen helmi - Utopia. Ilmeisestikin tähän oli tarkoitus rakentaa valtava hotellikompleksi, mutta jossain vaiheessa rakennustyömaata kävikin ilmi, ettei tähän kohtaan saanut rakentaa. Jäljellä jäi siis lukuisia talojen luurankoja. Se helmi kuitenkin löytyy, kun malttaa ajaa mutkikasta tietä aina huipulle asti. Jollain ilveellä luurankohotellin katolle on saatu lupa pitää ravintolaa, ja voin kyllä sanoa, että tämän hienompia maisemia ei kenties vielä koskaan ole tullut vastaan. Aivan huikeat 360 asteen näköalat saavat pinttyneemmänkin synkistelijän hymyilemään. Paikalla on myös tarjolla elävää musiikkia auringonlaskun aikaan aina silloin tällöin, joten tästä ei vierailukohde paljon parane. Varaudu kuitenkin hankalaan maastoon ajaessasi jyrkähköjä ja osittain huonokuntoisia teitä, ettei käy huonosti. Huh.


Hengästyttävät näkymät Utopialta

Haad Mae Haad & Koh Ma

Haad Mae Haadin ranta sijaitsee aivan saaren luoteiskulmassa ja on siitä erikoinen, että rannalta kulkee muutaman sadan metrin pituinen hiekkasärkkä viereiselle Koh Man saarelle. Tämä ranta on kokonaisuutena erittäin idyllinen, mutta kuten valitettavasti aina käy, niin tähänkin rantaan ollaan nyt rakentamassa suurempaa hotellikokonaisuutta. Ja se omasta mielestäni kyllä tuhoaa alueen luonnollista kauneutta. Tästä löytyy myös Phanganin ainoa rauhoitettu vesialue, missä voi hyvällä tuurilla päästä snorklaamaan tai sukeltamaan kilpikonnien, pienten haitten ja lukuisien muitten trooppisten kalojen kanssa.

Mae Haad ja takana Koh Ma

Rentoa Mae Haadia

Haad Salad & Haad Yao (west)

Jälleen erittäin kauniita rantoja, missä on ehdottoman mukava nauttia kuumasta auringosta ja vilvoittavista juomista. Haad Salad on aikoinaan toiminut merirosvojen piilopaikkana, mutta sittemmin tämänkin paikan ovat vallanneet sekä budjetti-, että luksusmatkailijoitten resortit. Matkalla Haad Saladista Haad Yaolle löytyy myös Rasta Home- niminen ravintola, mistä kerron seuraavassa jutussa enemmän.

Pitkän kierroksen päätteeksi lounastimme Phangan Challengissa ja nauroimme ihmisten kommelluksille tässä vallan mainiossa vesipuistossa, mistä voit lukea lisää vaikkapa täältä.

Seuraavaksi vuorossa sitten osa kaksi. Siinä jutussa kerron myös mikä minun mielestäni oli käymistämme rannoista se kaikkein mainioin.

The Challenge Phangan, monesti käyty ja aina yhtä hauska!
Kaikkea hyvää,

Tomppa/ vieraskynäilijä'

Mitä kuuluu Samuille ja meille?

Elämää Balin jälkeen

Meillähän kävi kerrankin munkin tuuri, kun onnistuttiin välttämään Samuin kuuluisiksikin tulleet tammikuun alun tulvat. Olisiko Suomen lehdistössä uhrattu asialle niin paljon palstatilaa ilman Janne Katajan seuruetta, mene ja tiedä, mutta tilanne Samuilla oli tuolloin kohtalaisen kehno. Juuri kun joulukuun alun tulvista oli selvitty, saatiinkin saarelle seuraavat. Joulukuun kaaokset ehdittiin kokemaan, näitä tammikuun kuulemma vielä pahempia päästiin seuraamaan pienen välimatkan päästä Balilta.

Tulvat ovat nyt menneen talven lumia ja joitain teillä ja niitten reunoilla olevia hiekkakasoja, sekä hurjiakin asfaltin pintaan syntyneitä koloja lukuunottamatta arki on palannut saarella normaaliksi. Mitään tuhoja menneistä ei juuri ole näkyvissä. Onneksi myrkkyliuosta lentokentän läheiselle tielle valunut 'kaatopaikkakin' on lopettanut vuotamisensa. Löyhkä oli niin luotaantyöntävä, että kaikki mahdolliset vaihtoehtoiset reitit oli otettava käyttöön, eikä niitäkään montaa ole. Mutta se oli nyt siinä, ja viimeiset pari viikkoa on ollut sitä mihin aikaisempina vuosina on saanut tottua, herkuttelua auringon kanssa.

Chinese new year
Auringosta nauttijoita nämäkin. Kiinalainen uusi vuosi toi tullessaan heitä paljon, ja he rakastavat kameran edessä kujeilua :)
Asentoja riitti. On nämä vaan niin hauskoja ;)

Taas on maistunut huurteinenkin rannalla.

Ne saamarin jätteet

Ne jätteet ja varsinkin se viheliäinen muovi, joka sai aikaan hermostusta myös Balilla (kirjoitin siitä täällä), on ollut tapetilla myös Samuilla jo useamman vuoden. Siinä missä Bali oli siisti muilta osin paitsi rannoilta, niin Samui on vastakohta. Täällä rannat ovat kyllä upeassa kunnossa, mutta vastaavasti saaren sisämaahan tupsahtelee sinne tänne jätekasoja, henkien talojen hautausmaita ja muita kummallisuuksia. Asiaan sen paremmin vielä vihkiytymättä, olen kuitenkin antanut itseni ymmärtää, että saaren ainoa jätelaitos on jo vuosia ollut kuollut. Miksi sitä ei olla saatu kuntoon, ei harmainta aavistustakaan, mutta kun elintärkeä jätehuollon elementti loistaa poissaolollaan, on jälkikin sen mukaista.

Täällä toimii kyllä satunnaisesti Trahs Hero, Clean the beach bootcamp ja muita kokoonpanoja, mutta kun oikein järkevää loppusijoituspaikkaa tempauksista syntyneille jätesäkeille ei välttämättä löydy, niin hieman hankalaa tuntuu olevan. Paikallisia ei myöskään tohdi lähteä kovaan ääneen neuvomaan, siitä kun ei synny muuta kuin kasvojen menetys ja ongelmia. Mutta touhuttava on silti, eikös vaan? Tällä hetkellä saarella asuva jenkkiystävämme Brent (pitkään blogia seuranneet tuntevat hänet myös koirakuiskaajana) puuhaa yhtä siivousryhmää lisää, johon tietenkin otamme osaa sankoin joukoin. Onhan saari myös meidän koti. Mihin haasteisiin tämä ryhmä törmää jatkossa, se jäänee nähtäväksi ja palaan tähän varmasti tulevaisuudessa.

Luin paikallisesta keskusteluryhmästä (ryhmän jäsenet ovat saarella asuvia ulkomaalaisia), että edellisessä meidän lähirannalle sijoittuvassa siivoustempauksessa jopa poliisit olivat tulleet kyselemään talkoolaisten työlupia. Siis vapaaehtoistyöstä jumalavita??? Jos sellaista ei ollut esittää, niin jotain seuraamuksiahan siitä tuli. Myös väärään sijoituspaikkaan osuva työlupa ei oikeuttanut touhuamaan Bangrakin alueella, edes siivoustalkoissa. Toivottavasti kukaan ei sentään joutunut putkaan.

Sinne sun tänne näitä jätteitä dumpataan. Tämä kyrpii ja kovasti.

30 miljoonaa muovipulloa on 30 miljoonaa liikaa, jollei niitä saada järkevästi kiertoon.

Kuinkas meidän kartanolle on käynyt?

Niin, jos joku ei vielä tiedä, meidän vuokraama kartano on laitettu myyntiin (kirjoitin siitä täällä). Tai omistajan mukaan se ainakin piti laittaa. Tämähän tapahtui yllättäen juuri sen jälkeen, kun oltiin huhkittu pari viikkoa kartanon sisäpuolen maalauksen parissa. Potentiaalisia ostajaehdokkaita ei kuitenkaan ole näkynyt, enkä ole törmännyt yhteenkään kartanon edustalla haahuilevaan epäilyttävän näköiseen tyyppiin, joka olisi saattanut olla mahdollinen asunnon vakoilija. Ketään ei siis ole näkynyt, eikä mitään ole kuulunut. Tyyntä myrskyn edellä? Voi olla, tai sitten halukkaita ei ole ilmaantunut. Kun kysyimme äskettäin talon omistajalta vuokrasopimuksemme pitävyydestä (eli pitäisi olla vielä reilu vuosi aikaa asua tässä), niin hän totesi vaan että 'tietenkin sopimus pitää'. Ja mikäli haluamme viipyä pidempään, sekin kuulemma onnistuu, ei tarvitse kuin ilmoittaa hänelle. Eli tässä eletään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Nähtäväksi jää kuinka pitkään, sillä ei täällä kuitenkaan voi olla täysin varma juuri mistään.

Mutta ei se mitään, tämä sopii näköjään meille. Pieni turvattomuuden tunne ja pelko persauksissa pitää vaan hereillä ja silmät ja korvat mahdollisuuksille avoimina. Tiedättekö mitä Bali myös opetti meille? No sen, että sinnekin voisi ajatella muuttavansa. Maailmassa on niin monta mielenkiintoista paikkaa, että olisi melkein sääli pysähtyä ensimmäiseen. Vai?

Kuinka 'irrallaan' sinä pystyt elämään, vai tarvitsetko jonkun turvasataman?

Ennen kaikkea rakkaat ystävät ja lukijat, onnellista ystävänpäivää kaikille!

On meillä niin ihanat naapurit! Aloe veraa tuli lahjaksi koko puska.

Ystäviäkin ehdittiin tapailemaan. Tässä lapsuuden ystävä Sari miehensä kanssa, Tomppa ja matkamies Kurre.

Hyvää ystävänpäivää meiltä Samuilta!

Vielä kerran Bali!

Vähemmän nähtävyyksiä, enemmän elämyksiä

Sellaisia me vähän ollaan. Aika huonoja jonottamaan lippuluukuille samaan aikaan satojen turistien kanssa, ellei nyt sitten osu kohdalle 'ihan pakko nähdä' - monumentti tai vastaava. Mieluummin ajellaan omin päin skootterilla, huokaillaan maisemia ja pysähdytään kun on nälkä tai jotain hengästyttävän mielenkiintoista. Näin kävi Balillakin. Ainoat 'must see' -listalla olleet asiat olivat surffaus, Canggu & Ubud ja riisiterassit. Nämä me koettiin, pari muuta pääsi listalle vähän vahingossa.

Vesipullot tuntui olevan näitten apinoitten suosiossa.

Tästä tämä kaveri parkkeerasi lähikaupan oven eteen varastamaan turistien ostokset

Ubudin Monkey forest (The Sacred Monkey Forest Sanctuary)

Koska Ubudiin päädyttiin kaksikin kertaa, joista ensimmäisellä mopon parkkeerausyritys apinoiden puikkelehtiessa kadulla osoittautui ehkä jopa hankalaksi, oli jotenkin luonnollista ajautua Monkey forestin portista sisään. Eikä se ollut huono vaihtoehto, sillä hauskojahan nuo varastelevat pienet häiriköt ovat, ja kuvauksellisiakin.

12,5 hehtaarin Apinapuistossa elää 600-700 makaki-apinaa (balilainen pitkähäntäapina) viidessä eri leirissä. Toisinaan leirien väliin syntyy pientä kahinaa, kuten esimerkiksi kuivan kauden aikana, kun eri jengit joutuvat joelle päästäkseen kulkemaan vieraan territorion läpi. Meidän visiitti osui sadekaudelle, joten tätä puolta ei apinoitten tempperamentista päästy näkemään, vaan saatiin nauttia rauhallisesta rinnakkaiselosta.

Monkey forestin alueella on myös kolme temppeliä, joista ainakin yhden uskotaan olevan jopa 600-700 vuotta vanha. Lisäksi puistossa on luokiteltuna 115 eri puulajia, joista osa ainakin satavuotiaita ja ylikin. Turistimäärästä huolimatta puistossa pystyy omituisella tavalla aistimaan valtavan määrän energiaa ja ehkä jopa temppelien jumalten läsnäolon. Sen verran laajasta alueesta on kyse, että ilman muita ihmisiä (ja niitä muutamaa krääsäkauppaa lukuunottamatta) voisi hyvin kuvitella olevansa syvällä viidakossa ikivanhan hautausmaan uumenissa.

Suosittelen jättämään kassit ja varsinkin muovipussit lippuluukulle säilöön, sillä ne saattavat helposti päätyä karvaisten pitkäkyntisten hyppysiin. Samasta syystä varoisin myös kameran ja kännykän kanssa heilumista. Puiston ohjeissa kehoitetaan niin ikään olemaan panikoimatta, mikäli apina hyppää vaikka olkapäälle, mutta voisin hyvin kuvitella sen olevan helpommin sanottu kuin tehty. Jotta apinat eivät myöskään provosoituisi, kannattaa uhkarohkeat silmiinkatsomiset jättää väliin. Me päädyttiin varoituksista huolimatta ottamaan vesipullot mukaan ja sinnehän ne meni, parempiin suihin ja leikkeihin.

Monkey forestin mystistä metsää.

Onhan nämä söpöjä otuksia.

Banaani uppoaa.

Mikäs tässä köllötellessä, kun kaveri nyppii turkkia.

Kylmän viileästi otti tämä tyttö olkapäillä ratsastavan banaanivarkaan.

Tegallalang Rice Terraces

Näistä kuvista Bali on ainakin itselleni tuttu. Vaikka toki myös temppeleistä, patsaista, surffilaudoista ja aalloistaan. Riisiterassit oli siis nähtävä oman kameran linssin läpi. Koska viljelmät sijaitsevat noin puolen tunnin matkan päässä Ubudista, oli se helppo yhdistää samaan keikkaan. Ubud ansaitsisi huomattavasti enemmän aikaa, kuin kaksi muutaman tunnin pyrähdystä, sillä näkemistä ja kokemista riittäisi loputtomasti.

Ja hyvä että mentiin riisiterasseille, sillä olihan ne hengästyttävän upeat. Me liikuttiin vuokramopoilla tännekin, mutta esimerkiksi Ubudista voi vaikka palkata oman kuskin viemään paikalle. Eipähän tarvitse sitten raapia päätään parkkipaikan suhteen. Populaa riitti nimittäin täälläkin, vaikka vettä tuli paikoitellen kuin saavista kaatamalla. Sateesta johtuen mekin tyydyttiin vain katselemaan huikaisevia maisemia, sen sijaan että oltaisiin lähdetty viljelmille kävelemään. Se olisi ollut mahdollista pientä korvausta vastaan, ja muissa sääolosuhteissa kinttupoluille olisi varmasti lähdettykin. Eräs paikallinen kauppias totesi seistessämme saman katoksen alla, että Ubudissa sataa joka ikinen päivä. Mutta ei kai nyt sentään?

Pelkästään matka Ubudista riisiterasseille oli sydäntäraastava, sillä käytännössä koko puolen tunnin matka oli täynnä toinen toistaan upeampia sisustustuotekauppoja ja paikallisten taiteilijoitten pajoja. Siis koko matka pelkkää kyyneltä kun ei ehtinyt, eikä raaskinut sateen takia stopata ostoksille. Eihän kahdella mopolla mitään kovin suurta olisi saanut kuljetetuksikaan. Olisin helposti voinut viettää kyseisellä kadulla vaikka muutaman päivän, mikäli lompakko olisi pursunut rupioita. Tänne palaan varmasti silloin, kun seuraava talon vaihto osuu kohdille.


Meidän harmiksi riisit oli kerätty ja altaat tyhjinä, mutta vaikuttavan näköistä silti.


Riisiterassien reunalla oli kahviloita, joissa pystyi ruokailun ohessa huokailemaan upeita maisemia.

Kauppaa kaupan perään, kuinkas muuten.



Tanah Lot temppeli

No niin, olihan meidän nähtävä myös ehkä Balin kuuluisin temppeli Tanah Lot. Tyrskyjen äärellä olevaan temppeliin tehtiin reissu Canggusta käsin, koska se sijaitsee aivan siinä hollilla. Hyvä että piipahdettiin täälläkin, ovathan nämäkin maisemat vertaansa vailla. Tarina kertoo, että tätä maalla, mutta silti meressä seisovaa temppeliä vartioivat myrkylliset merikäärmeet, jotteivät pahat henget pääsisi temppeliin.

Siinä se, vaikuttava Tanah Lot

Puistomainen alue on kohtuullisen iso, kun mukaan laskee vielä reunamilla sijaitsevat lukuisat matkamuistomyymälät, merkkiliikkeet, kahvilat ja ravintolat. Olipa yhden kahvilan pihalla olevassa puussa myös valtava lepakko roikkumassa, samoin kuin pari hyvin laiskan oloista sivettikissaa makoilemassa pöydällä. Näistä sivettikissojen ulosteesta syntyy muuten maailman kallein kahvi Kopi Luwak, jota vastuunsa tunteva kahvinjuoja ei osta. Ai miksikö? No siksi, että yleensä sivettikissojen elinolosuhteet vastaavat turkistarhauksen olosuhteita ja todennäköisesti Balillakaan näitten kissojen elinolot eivät aina kestä päivänvaloa. En myöskään näe mitään syytä osallistua kahviplantaasiretkille, sillä ne kuuluvat samaan joukkoon muitten eläinten kustannuksella tehtyjen turistiaktiviteettien kanssa. Vastuullisiakin yrittäjiä varmasti löytyy, mutta tarkkana saa olla. Ei siis norsuratsastuksia, valokuvia villieläimet sylissä tai halailua huumattujen tiikereitten kanssa, eikös niin?

Alueella on myös pienempiä temppeleitä, kiinnitä huomiota pukeutumiseen, mikäli haluat vierailla niissä.

Ja maisemat olivat kyllä hienot.


Tanah Lot Bali
Tavaraa löytyy Tanah Lot temppelialueelta ihan kiitettävästi.


Haukoitteleva lepakko

Laiskat sivettikissat

Bye bye Bali

Kun Balin aiheuttamasta ensihämmennyksestä on nyt kulunut jo yli kuukausi, voin vilpittömästi sanoa tuntevani jonkin asteista haikeutta. Bali hämmentää edelleen, mutta eri tavalla. Ymmärrän valtavan hyvin ihmisiä jotka menevät sinne aina uudestaan ja uudestaan, sillä minullekin saattaa käydä niin.


Entäs sinulle?

Ps. Seuraavassa postauksessa palataan viimein Samuin kuulumisiin, joten pysyhän kuulolla!

Eat, pray, love elokuva teki Ubudia hyvinkin tutuksi

Me tapaamme vielä Bali!

Seminyak ja muut hämmentävät beachit Balilla

Vieläkin hämmentää

Niinhän mä mainitsin jo täällä ja vähän täälläkin siitä, että piti hetken aikaa oikein sulatella Balia, ennen kuin lähti kirjoittamaan siitä mitään. Ja arvatkaapas mikä oli syy? No ne rannat tietenkin. Jos Balille kuitenkin jo vuosikymmeniä on kansainvaeltanut käsittämätön määrä Ausseja (ja toki muitakin), niin siihen on täytynyt olla syy. Surffaus varmasti yhtenä kovimpana, mutta kun sitä ei oikein voi surffata menemättä rannoille, niin siksi mä hämmennyin, alkuun kovastikin. Tai sitten  musta on vaan tullut kranttu näitä Samuin rantoja tallatessa. Meillä on nimittäin aika kivat rannat, vaikka itse sanonkin. Ja puhtaat.

Seminyak

Jep, Sanur ei ollut meidän juttu, joten otettiin askel taaksepäin sinne Canggun kylkeen. Siellä oli mukavasti elämää ja kaikkea muutakin hämmentävää, kuten vaikka Seminyak. Oltiin Canggusta käsin käyty siellä parina iltana shoppailemassa ja illallisella, joten ajateltiin tällä kertaa majoittua suoraan mestoille. Ja hitto millainen helmi Airbnb:stä löydettiinkään! 50 metriä Seminyakin aalloista ja surffilaudoista, ei ollenkaan hassumpaa. Varsinkin kun kämppä oli just eikä melkein meidän makuun; vähän rustiikkinen ja kaikki vähän sinne päin, mutta joka persoonallisuudellaan valloitti täysin. Kaiken lisäksi maksettiin kuusi henkeä helposti majoittavasta huushollista vain 30 dollaria/ yö, joten kyllä se hotelliyöt voitti mennen tullen.

Kyllä, tällaisessa asuisin itse mielelläni.

Ulko-olohuoneessa oli osittain katto, mutta seinien virkaa näytteli bambuaita.

Hyvin nukutti moskiittoverkkojen alla.

Mielikuvitus on laulanut tämän kämpän sisustusta suunnitellessa.

Kämppä teki Miskaankin vaikutuksen persoonallisuudellaan.

Värimaailma oli just mulle :)

Tällainen ovi toivotti meidät tervetulleeksi kämppään. Kannattaa tsekata Airbnb:n tarjontaa.


Seminyakin ranta oli tosi aktiivinen, eli siis porukkaa oli paljon, mutta niin myös muuta härpäkettä. Meidän kämpiltä lähdettäessä ensimmäinen rantaravintola ja surffikoulut löyty ihan vierestä. Aallotkin oli niinä päivinä kohtuulliset, joten ei ollut itselläkään ongelmaa lähteä verestämään juuri hankittuja 'taitoja'.Tosin ei mulla mitään taitoja ole, joten kaikki tuntui melkein yhtä vaikealta kuin ensimmäiselläkin kerralla. Mutta kokeiltavahan sitä taas oli.

Jos ei olisi huvittanut surffata, Seminyakin rannalla olisi voinut ainakin ratsastaa, tai lentää sellaisella moottoroidulla liitovarjohärvelillä. Taisi siellä olla myös jotain banaanipötkylän vetoa ja muita turistirannoille kuuluvia vesiaktiviteetteja. Mukavia ja kohtuuhintaisia ravintoloitakin löytyi, vaikka mulle Balin ruoat oli kaikkinensa hienoinen pettymys. Usein päädyin salaattiin, vaikken pupuruoan ystävä yleensä olekaan. Siitä kun ei millään meinaa lähteä nälkä kuin hetkeksi. Seminyakin rantaspotti oli kuitenkin yksi lemppareistamme Berawan lisäksi.

Seminyakin aktiviteetteja.

Seminyak

Surffaaminen onnistuu Seminyakissa hyvin ja aallotkin oli ihan kivoja.

Seminyakin aktiviteetteja.

Tässä rauhallista Berawa osuutta.

Seminyakin iltaelämä ja ostosmahdollisuudet

Vähän kaikkea löytyi melkein jokaiseen makuun; kalliita merkkiputiikkeja, tosin suurin osa merkeistä liittyi surffaukseen, skeittaukseen tai muuten vain enempi sellaiseen asenteelliseen genreen. Joitain aivan ihania sisustuspuoteja löytyi myös, sekä balilaisittain tyylikkäitä hopeakoruja. Ja sitten oli sitä krääsää. Vaan nämä 'putiikit' olikin sitten ihan omaa luokkaansa. Yleisesti ottaen myyjät oli erittäin ystävällisiä, mutta krääsäkaupoissa sai varautua ihan mihin vain. Suurin osa niitten myyjistä (ja ihan todellakin) oli aivan pöllyssä. Tuskin edes viinasta, vaan veikkaanpa että jostain 'yrteistä'. Yksikin myyjänretale poltti kämmeneeni sätkällä mukavan palovamman, jonka sitten pyrki nuolemaan terveeksi. Meno näissä oli muutenkin sen verran härskiä ja ihmiset 'iholla', etten viitsinyt ilman Tomppaa astua lopulta edes sisään. Ja jos astuit sisään etkä sitten ostanutkaan, ei ollut mitenkään tavatonta saada peräänsä 'fuck off'- huutoja.

Ravintoloita löytyi vaikka jokaiselle illalle eri. Myös sateenkaari-ihmisille löytyi tarjontaa, mitä en muissa käymissämme kylissä nähnyt. Seminyakissa viihtyisin ehkä viikon verran, sen jälkeen olisi vaihdettava maisemaa.

Joku unisieppari tuli itsekin ostettua. Täältä löytyi kyllä valtavan kokoisia!

No mikä siellä sitten hämmensi eniten?

Kyllä se oli ne biitsit. Ainakin näin tammikuussa rannat oli paikoitellen järkyttävänkin paskaiset, ja Kuta nyt oli odotetusti se kaikkein sotkuisin. Ensin ei ajateltu käydä siellä lainkaan, mutta halusin sittenkin nähdä sen, jotta voisi edes kehua käyneensä. Vaikka Kuta muuten oli ihan mielenkiintoisen oloinen valtavalla tarjonnallaan, niin voisin korkeintaan nauttia jonkun juoman janooni sen rannalla. Pyyhettäni en varmasti kaivaisi esille. Toivon todellakin, että sadekauden ulkopuolella myös Kuta siistiytyy, sillä en ikinä koskaan milloinkaan suostuisi kahlaamaan metritolkulla rantaveden jätteissä.

Roskia oli paikoitellen muillakin rannoilla ihan kohtuudella, mutta oli siellä myös kylttejä, joissa pahoiteltiin ongelman olevan ikävän ja ajoittuvan joulukuusta maaliskuulle. Ja kyllä siellä tehtiin jokainen päivä myös töitä roskien suhteen (jopa isoilla koneilla), sillä onhan rantojen siisteys väkisin myös paikallisille yrittäjille tärkeätä. En kuitenkaan ihmettele ollenkaan, miksi paikalliset surffaajat kuulemma mahdollisuuksiensa mukaan häipyvät Balilta syksyllä ja palaavat vasta keväällä.

Mutta on Bali monella tapaa niin ihana, että haluan ehdottomasti nähdä sen myös sadekauden ulkopuolella, kun rannat ehkä antavat parastaan. Saaren toisen puolen rannat ovat tähän aikaan vuodesta todennäköisesti siistimmät, kuten Sanurkin oli, ja näin myös paikalliset antoivat ymmärtää. Me nähtiin tällä puolella saarta rantoja Canggusta Kutaan, ja niissä valitettavasti muovia riitti.

Voi meitä ihmisiä, ja kaikkea sitä muovia jota me tuotetaan. Eikö tästä muovijätteestä nyt mitenkään saisi jotain miljoonaluokan bisnestä aikaiseksi? Anyone?

Ja Ps. Älkää antako mun hämmentää, olen nimittäin satavarmasti menossa Balille takaisin. Sillä enemmän Bali kuitenkin ihastutti, kuin vihastutti.

Että näin...

Joka päivä siivottiin, ja jokainen päivä se saatiin aloittaa uudestaan. Hyvä että siivottiin kuitenkin.

Kutan hujakoilla tällaista. Toivottavasti toi ruskea vesi ei tule viemäreistä.

Leikkisitkö itse lapsesi kanssa näissä roskissa?

Ilman roskia Kutakin on kaunis.

Back to Top