Sisällön tarjoaa Blogger.

Muuttolinnut lähtökuopissa

Kohta mennään taas. Ensin Helsinkiin muutamaksi päiväksi ja siitä sitten kotia kohti. Sitä Samui meille nyt on, koti. Vaikkei meillä seinillä varustettua taloksi kutsuttua objektia siellä vielä olekaan, niin jos sydän on siellä, eikö kotikin silloin ole?

Ihana Chaweng, onhan siitä jo aikaa...

Talo puuttuu

Mutta en ole vielä huolissani. Rakkaat edelliset naapurimme ilmoittautuivat jo majoittamaan meidät alkuun (onhan heilläkin valtava kartano), joten naapurin pöljääkin pöljempi Dummy pääsee multihalaukseen ennen omia koiria. Omat Phanganilla lomailevat karvaturrit joutuvat odottamaan siihen asti, kunnes uusi lukaali löytyy. Ja toivottavasti löytyy pian.

Naapurin Dummy, meillekin kovin rakas rokkityttö

Boo lempipaikassaan mopon kyydissä

Salsa-prinsessa

Kuulun moniin FB-ryhmiin joissa ilmoitellaan myytäviä ja vuokrattavia taloja, ja viimeiset ajat ovat vierähtäneet ryhmiä selaillessa. Jos nyt en paremmin tietäisi, olisin saattanut jo menettää toivoni. Hinnat on järkyttäviä ja kohteet mitä sattuu. Hinnoitteleeko Samui itsensä jo turistien ulottumattomiin? Melko lähelle ainakin. Tai sitten saaren luonne muuttuu hiljalleen enemmän luksuskohteeksi.

Kun aikaisemman kartanomme hintaa tuli pidettyä aivan liian kovana, alkaa diili pikkuhiljaa tuntumaan järkevältä. Valitettavasti ainakaan toistaiseksi ei 'kartanonrouvaksi' ole paluuta. Luotan silti siihen, että sopiva kolo aidattuine puutarhoineen meillekin vielä löytyy. Kunhan pääsemme paikan päälle etsintäreissuille. Ei se ehkä viikossa löydy, mutta jos kahdessa edes...

Tässä muuten pari linkkiä, mikäli pidempiaikaisen talon etsintä on ajankohtaista:

Thailand-property
Samui Days.

Jos pääsisi aloittamaan puutarhahommat taas uudelleen.

Barcelona ja Turku

Ensin Barcelona, sitten Turku. Sen jälkeen vielä muutakin, mutta nämä ensimmäiseksi mainitut osuivat kovin lähelle. La Ramblalla sijaitsee rakkaitteni asunto ja pienen hetken jouduin olemaan oikeasti huolissani. Onneksi huoli osoittautui tässä tapauksessa tarpeettomaksi ja kaikki rakkaat turvassa muualla. Turun torin vieressä taas sijaitsee hammaslääkäri, jossa olen kesän aikana käynyt. Onneksi en ollut siellä eilen. Olen pahoillani heidän puolestaan, jotka tragedian joutuivat kokemaan.

Kahteen päivään on mahtunut paljon huolta ja hengenahdistusta. Omat murheet tuntuvat tällä hetkellä mitättömiltä.

Syvä osanottoni kaikille läheisensä menettäneille.

Crystal bay

Iso luuta lakaisee, osa 2

Muistatteko aikaisemman 'Iso luuta lakaisee' -kirjoitukseni? Jos se on jäänyt lukematta, juttuun pääsee käsiksi täältä.

Oikeustaju koetuksella

Ollaan oltu solmussa moneen kertaan, kun oma oikeustajumme ei ole mennyt yksiin thaimaalaisen kanssa. Asiat jotka meidän ajatustemme mukaan olisivat päivän selviä, ovat Thaimaassa jotain muuta. Voisin tietenkin kirjoittaa vain positiivisista asioista (onneksi suurin osa on juuri niitä), mutta miksi kirjoittaisin? Ei kaikki ole kultaa mikä kiiltää ja elämäähän vastoinkäymisetkin ovat.

Mökkinaapurimme totesi eilen, että näin länsimaalaisena tuntuu aivan järjettömältä ajatus, kun jotain työlupia kysellään ihmisiltä, jotka antavat aikaansa palkattomaan vapaaehtoistyöhön. Kuten rantojen siivous. Mutta niin se vaan on, enkä keksi siihen muuta selitystä kuin kuuluisa kasvojen menetys. Vaikka hyväntekeväisyyden taustalla olisikin yhteinen hyvä, saatetaan se tulkita väärin. Ehkä he kokevat sen varpaille astumisena tai jopa ylimielisyytenä. Vaikka talkooihmiset sydämestään haluavat vain auttaa, harva heistä haluaa itselleen ylimääräisiä ongelmia viranomaisten kanssa. Enkä ihmettele.

Voi miten kaipaankaan elämää varvastossuissa.

Tietoisuus kasvaa

Mutta on moni thaimaalainenkin moisista epäkohdista pää pyörällään. Suomessa vieraillut thaimaalainen ystävämme ihmetteli mm. hotellien toimintaa jätteiden suhteen. Kun viiden tähden hotelleista jää ruokia tähteiksi (ajatelkaa kaikkea buffet- pöydistä yli jäänyttä ruokaa), niin sen sijaan että niitä voisi lahjoittaa vaikka moniin Samuillakin toimiviin löytökoiratarhoihin, ne laitetaan roskiin. Henkilökunta saa syödä ylijäämää paikan päällä, mutta hekään eivät voi kuljettaa sitä perheelleen. Ja Samuin ikävästä jäteongelmasta olenkin jo kirjoittanut.

Ystävämme kertoi myös toisesta järkyttävästä asiasta, joka sai suuni loksahtamaan auki. Vieläkin kuulemma siellä täällä (katseilta piilossa) kellon ylittäessä iltakymmenen, jopa joistain viiden tähden hotelleista valutetaan jätevettä mereen. Helvetti siis, tähän maailmaan aikaan? Toivon todella ettei sinne lasketa sitä itseään.

Kuinka ajattelematonta on olla huolehtimatta rannoista? Onneksi Samuilla on vielä tämän näköistä.


Korruptio

Olen mä tästäkin varmasti joissain sivulauseissa kirjoittanut, mutta kaivetaan nyt vielä vähän lisää verta nenästä. Kaikkeen korruptioon ei lomalainen suinkaan reissuillaan törmää, eikä todennäköisimmin mihinkään, mutta niin voi käydä myös uskomattomissa tilanteissa. Kuten esimerkiksi onnettomuuksissa.

Sattuu onnettomuus sitten hotellissa, tai vaikka tieliikenteessä, saattaa ambulanssi tulla paikalle siitä sairaalasta, joka maksaa ilmoittajalle/ tilaajalle eniten. Eli hotellin edustaja soittaa tiettyyn sairaalaan ja saa provision järjestämästään asiakkaasta. Voi se ambulanssin järjestäjä olla myös onnettomuustilanteeseen saapunut poliisi, joka saa asiakkaasta korvauksen. Raha ratkaisee. Ei sekään länsimaalaiseen ajatusmalliin oikein istu, vai mitä? Ei se käynyt myöskään thaimaalaisen ystävämme järkeen. Hänhän asian otti puheeksi.



Melkein putkareissu

Kuka muistaa sen? Jos olet missannut jutun, voit lukaista sen täältä. Silloin meillä oli tilanne 'poliisin' kanssa, jossa 500 euroa sujahti 'pillit päällä' paikalle tulleen poliisin taskuun. Kun vaihtoehtona oli putkareissu, oli helpompi luikkia tilanteesta rahalla. Summa ei ollut meille mitätön, mutta koimme maksamatta jättämisen riskit kuitenkin suuremmiksi.

Kuukausi takaperin, tämä rahaa meiltä kerännyt israelilainen 'turistipoliisi' pidätettiin. Iso luuta on onneksi lakaissut. Sinä hetkenä, kun kaveri kävi turistipoliisin univormussa ja paikallisen poliisin avustamana keräämässä meiltä kolehdin, emme tienneet olevamme tekemisissä israelilaisen mafian kanssa. Ihmettelimme kovasti vuokranantajamme raivostumista siitä, että kyseiset poliisit ovat ylipäänsä tulleet heidän kyläänsä. Se kun ei ollut sopivaa ollenkaan. Nyt ymmärrän miksi.

Samuilla on viime aikoina pidätetty armeijan toimesta ainakin viisi poliisipäällikköä, ja toiveena onkin, että armeijan 'siivoustoimet' tuo vihdoin jotain järkeä myös korruptioon. Ja sitä myöten myös tavallisten ihmisten turvallisuuteen. Kun iso luuta lakaisee, toivoa on. Ehkä.

Mutta 29.8.2017 me lähdetään katselemaan lisää. Paluu Samuille on vihdoin ajankohtainen ja sydämeni laulaa onnesta. Voi vietävä että mun on ikävä koiria!

Oletko sinä saanut päänsärkyä oman asuinpaikkasi epäkohdista?

Meidän ongelmavyyhti, ihanaakin ihanampi Boo.

Kohta nautitaan taas näistä auringonlaskuista!

Ei se ollutkaan mua varten

Muistatteko reilu vuosi takaperin, kun kärsin vakavasta mökkikuumeesta? Jos ette, jutun voi lukaista täältä.

Silloin tuli kierreltyä ympäri Varsinais-Suomea ja muuallakin hullunkiilto silmissä, josko jostain löytyisi oma pieni tupa. Ei tarvinnut olla edes punainen, mutta mielellään vanha. Ja ehdottomasti rannalla. Näihin ne haaveet silloin kaatuivatkin. Joko oli ihana mökki, muttei rantaa, tai ranta ja kamala mökki. Kolmantena vaihtoehtona oli tietenkin järjetön hinta.

Niin me tungettiin tulevaa mökkiä varten säästetyt tavarat ystäviemme varastoon Nurmijärvelle ja häivyttiin takaisin Samuille. Kunnes keväällä alkoi mökin metsästys uudestaan. Tällä kertaa tosin pelkästään vuokrausmielessä. Aika oli tehnyt tehtävänsä, enää ei tarvinnut omistaa.

Aivan ihanaa, kun Paraisten keskustassa pääsee näin lähelle vanhojen talojen elämää.

Mökkielämää

Meille löytyi Pauliinan kautta mökki vuokralle. Mukava, riittävän iso ja halpa. Ja mikä parasta, ihan meren rannalta. On saunottu, tavattu ystäviä ja grillailtu. Mutta uitu ei kertaakaan. Jos Tomppa ei kävisi ahkerasti kalassa, olisi rantakin turha. Vesi on vaan ollut niin pirun kylmää.

Alkuun mökkielämä hämmästytti. Viettää nyt aikaa kaukana kaikesta, rauhassa männyn tuoksuisessa metsässä. Männyt muuten tuoksuvat vallan ihanalle. Ihan tulee lapsuuden Mäntyharju mieleen.

Sitten mökkeily vähän jo kyllästytti. Toki siihen tarvittiin ripaus huonoa tuuriakin, kun omaan käyttööni tarkoitettu kesäauto hajosi. Meillä ei tunnu olevan erityisen hyvää tuuria kesäautojen suhteen, sillä viime vuonnakin hajosi kaksi kesäautoa.

Kun Tomppa kierteli kansainvälisiä markkinoita Rockin kanssa, jäin itse jumiin rikkinäisen auton takia. Tähän viikkoon asti olen juuri ja juuri uskaltanut ajaa Turkuun, mutten oikein pidemmälle. Enkä sinnekään mielelläni kovin usein. Olisihan se nimittäin juhlaa jäädä kaatosateessa jonnekin tienposkeen tuntematta seudulta ketään jonka soittaa apuun.

Voiko kauniimpaa kaupan julkisivua ollakaan?

Valloittavia vanhoja taloja Parainen täynnä.

Paraisilla tuulee aina

Eikö? Tänä vuonna on kuulemma tuullut yllättävän paljon muuallakin, mutta ainakin täällä on männyt olleet harva se päivä vinossa. Ei ne aivan niin huoju kuin palmut Samuilla, mutta puhuri on kyllä ollut vaikuttava. Mukaan pakkaamani shortsit ovat päätyneet jalkaan tasan kaksi kertaa, mekoista puhumattakaan.

Onneksi vanhoista tavarakätköistä on löytynyt tähän kesään paremmin sopineita villasukkia ja toppatakkeja. Ilman niitten tuomaa lämpöä olisi liikkuminen rajoittunut saunan ja takan edustan välille. Vaikka en Samuin jälkeen kovia helteitä kaivannutkaan, niin tällä hetkellä odotan kovasti hien valumista noroina pitkin selkärankaa. Sitä luihin ja ytimiin menevää lämpöä, joka vihdoin rentouttaa viimassa jähmettyneet hartiat.

Mä voisin asua tossa talossa, mutta mielelläni jossain tropiikissa.

Ja Paraisilla on paljon ruusuja.

Aika pieni paikka Parainen on tällaiselle Helsingissä vuosia asuneelle tyttöselle. Vaikka saaristotie on päivittäinkin ruuhkainen, niin Paraisilla saa kyllä olla rauhassa. Nyt en kehtaa ajaa enää edes sinne, koska auton romun pitämä ääni muistuttaa erehtymättömästi nuorison tuunaamien autojen pörinää. Pakoputki rikki sanoisin, tai sitten jotain vielä pahempaa. Parkkeerata nyt tällainen mölykone hiljaa kuiskivalle rantaraitille.

Ei mulla mitään Paraista vastaan ole, don't get me wrong. En vaan tiennyt, ettei mökkielämä sitten kuitenkaan ollut mua varten. Ehkä välillä ja sopivina annoksina, mutta kuten monissa jutuissa, liiasta tulee ähky. On siis hyvä ettei törmätty siihen mökkiin, joka olisi ollut 'ihan pakko ostaa'. Tänä vuonna se olisi jo ehkä ihan pakko myydä. Mutta no, me vaihdetaankin mielipidettä melkein yhtä tiuhaan kuin kalsareita.

Tuuliviiri rauhaton...

Valssin askeleetkin voi ottaa haltuun Paraisten keskustassa.

Ihana perhonen.

Tomppa: Rauman seikkailut ja kuuden tähden hotelli, osa 2

Tässä vieraskynäilijä Tompan jatko-osa Rauman seikkailuille thaimaalaisen ystävämme kanssa. Stoorin ensimmäisen osan pääset lukemaan täältä.

Poroholma, Rauma
Poroholma ja kuunari Kathrina

Rauman seikkailut ja kuuden tähden hotelli, osa 2

Olimme siis selvinneet pienellä päänsäryllä Rauman markkinoitten kakkospäivään. Kuten moni lukijamme on varmasti huomannut, meilläpäin ei liikaa suunnitella ennakkoon asioita. Näin oli myös yöpaikkojemme kanssa. Iltapäivällä sain toisen serkkuni - Hannun veljen Jukan - kiinni ja kuin ihmeen kaupalla hänen naapuristaan löytyikin sitten kaveri, joka oli juuri aloittanut vuokraamaan isänsä vanhaa taloa Airbnb:n kautta. Saimme sovittua yhden yön majoituksen erikoisehdoilla ja pääsimme illan suussa nauttimaan jälleen ystävien vieraanvaraisuudesta. Olipas mahtavaa päästä pitkästä aikaa vaihtamaan kuulumisia Jukan ja hänen vaimonsa kanssa. Saimme myös ilon tutustua Iiro Kosken suunnittelemiin Raum Rome Paris- tuotteisiin sekä itse tuotantoprosessiin. Kaikki tiet eivät siis suinkaan vie Roomaan! Linkki Raum Rome Paris -facebookiin on tässä.

Heinäkuisena yönä...

Jukan naapurin Airbnb -talo.

Useamman viinilasin ja lonkeron jälkeen nukuimme siis Jukan naapurissa ja lähdimme uusin voimin kolmanteen markkinapäivään. Ja vettä tuli. Sitä tuli koko päivän ihan riittävästi. Thaimaan vieraamme Rock hytisi kylmissään, vaikka olinkin antanut hänelle villasukat, villapaidan, talvitakin ja pipon. Semmoinen se on se Suomen kesä - lähtee kuin purkka tukasta...

Onnekkaita kohtaamisia

Sadepäivään osui kuitenkin myös onnekas sattuma. En ole kovinkaan aktiivinen facebook -käyttäjä, mutta sadetta pidellessämme huomasin pikkuserkkuni Leon päivityksen @Rauma. No siitä sitten viestiä Leolle että oletkos maisemissa? Ja olihan tuo!

Lyhyt selitys asialle: kauan sitten kun maailma oli vielä mustavalkoinen, Leon isoisä ajautui riitoihin suvun kanssa silloisen sukumme mökin myymisestä. Niin harmillista kuin se onkin, vastaavia tapauksia taitaa olla Suomi pullollaan. Näin ollen en siis ollut koskaan tavannut serkkujeni poikia Leoa ja Hugoa (joita tässä siis kutsun pikkuserkuikseni), vaikka Leo löysikin minut jo vuosia sitten facebookista. Ja itseasiassa Leo (eli siis juurikin tämä radiossa soiva Suomen uusi Irwin Goodman Leo) on pitänyt jo musakoulussamme Rock Housessa parit tuuraustunnitkin. Tässä artistin linkki: Leo

Vihdoinkin, mustan pitsin sateisena iltana kellon kymmenen aikaan menimme Rockin kanssa Poroholmaan, missä Leo oli Gerda -nimisellä kuunarilla vetämässä karaokea. Eksyimme kuitenkin ensin Kathrina -nimiseen kuunariin ja kun kysyin laivan kannella, että 'onkohan Leo täällä', niin selvisi että Leo on naapurikuunarissa, mutta keittiöstä löytyy Hugo. No hemmetti, ei muuta kuin alas ja esittäytymään.

Pikkuserkkuni Hugo

Pikkuserkkuni Leo (Stillman)

Oli aivan superia tavata ensimmäistä kertaa myös Hugo sekä hänen hyviä ystäviään. Minttukaakao lämmitti ja juttua olisi varmaan riittänyt, mutta ilmeisesti kylmän päivän tuloksena Rock oli melko huonona, joten hän lähti autoon odottamaan. Minä pinkaisin vartin jutustelun jälkeen naapurikuunari Gerdan karaokeen tapaamaan Leoa. Ja voi että, sama riemukas fiilis, kun pääsi ensimmäisen kerran halaamaan pikkuserkkua! Vaihdoimme pikaiset kuulumiset karaoken ohessa, minkä jälkeen kiirehdin autolle. Kellon lähestyessä puolta yötä löysimme Airbnb:stä vuokraamaani asuntoon. Vuokraisäntänä toimi Suomessa opiskeleva vietnamilainen nuorimies, joka olikin vallan mukava ja kävi vielä kotoaan hakemassa lääkkeitä Rockille. Huh, kaikki hyvin ja nukkumaan.

Poroholman helmiä

Kiitokset

Aamulla Rockin vointikin oli jo onneksi parempi ja lauantai meni markkinoilla vallan vauhdikkaasti. Täytyy kyllä olla onnellinen tästä Rauman reissusta, vaikka myynti olisikin voinut olla monin verroin parempaa. Olen kovasti onnellinen että pääsin viettämään iltaa rakkaitten serkkujeni Hannun ja Jukan kanssa. Ja vähintään yhtä mahtavaa oli vihdoin päästä kasvotusten tapaamaan mystiset pikkuserkkuni. Sanoisin myös Rockin olleen kovin otettu kaikesta vieraanvaraisuudesta sekä tietenkin näistä erikoislaatuisista elämyksistä Raumalla Hannun ja Jukan luona. Puhumattakaan upeista kuunareista, valloittavista ihmisistä ja paitataiteilija Iiro Koskesta. Tämä ei varmasti jää tähän - kaikille vielä sylin täydeltä kiitoksia!

Tomppa/ Vieraskynäilijä

Ps. Suosittelemme käymään kuunari Kathrinalla syömässä - väittävät että sieltä löytyy nykyään Suomen parhaat pihvit ja huippua lohikeittoa! Kesät laiva on Rauman Poroholmassa ja talvisin Helsingin kauppatorilla.

Pss. Hugokin on aktiivinen musiikin saralla, käy tutustumassa For Lions -bändiin!

Tomppa: Rauman seikkailut ja kuuden tähden hotelli, osa 1

Tämän jutun on tehnyt vieraskynäilijä, ja tällä kertaa näppäimistöä käytti vaihteeksi Tomppa. Tompan kaksiosainen juttu kertoo hänen ja Rockin seikkailusta Raumalla, joten olkaa hyvät:

Kuva: Tomi Laaksonen, kuvassa Tomppa.

Rauman seikkailut ja kuuden tähden hotelli, osa 1

Näin se päivä vihdoin koitti, että kuukausien valmistelujen jälkeen suuntasin Samuin ystävämme Rockin kanssa kohti Rauman kansainvälisiä suurmarkkinoita. Olimme hankkineet myyntipaikkaamme varten telttakatoksen, pöydän, penkin, printterin, tv:n, pressut sekä muuta tilpehööriä. Teltan painoiksi olimme veistelleet ohimennen myrskyn kaatamasta männystä isot pölkyt. Vanha sotaratsumme Volvo oli ahdettu edellisiltana aivan täyteen, ja puoli kuuden aikaan keskiviikkoaamuna starttasimme iloisin mielin Rauman suuntaan.

Kansainväliset suurmarkkinat

Koska olimme harjoitelleet edellispäivänä teltan kasaamista sekä verkkoaidan ripustamista, kauppamme oli kuin olikin auki jo yhdeksän aikaan aamulla, kun paikalla tehtiin palotarkastuksia. Myyntikojumme sijaitsi aivan kanaalin vieressä ja vieressämme oli muuan suomalaismies myymässä luonnonkosmetiikkaa sekä ugandalaisia vaatteita. Kävi myös ilmi, että sama mies tunsi hyvin vaimoni Ugandaan muuttaneen tuttavan Ukon, joka on perustanut sinne vaimonsa Niinan kanssa safariyrityksen. Heidän yrityksestään Piece of Uganda Safaris voit käydä lukemassa täältä. Niin se vaan maailma on pieni paikka!

Kansainväliset suurmarkkinat Raumalla


Ihmisiä liikkui heti aamusta alkaen alueella mukavasti. Rock jatkoi pöydän ääressä keskeneräistä työtään ja näytti ihmisille miten tämä uniikki taide syntyy;

  1. Ensin Rock raapustaa varovasti terävällä metallitikulla suunnittelemansa teoksen ääriviivoja nahkaan.
  2. Sen jälkeen hän naputtaa erikoistyökalulla varovasti nahkaan kuvion mukaisesti reikiä. Näin kuvio alkaa hahmottumaan katsojallekin jo paremmin.
  3. Työn edetessä Rock jatkaa ääriviivojen tekemistä sekä rei'ittämistä.
  4. Lopuksi kun kaikki kuviot ovat valmiita, Rock leikkaa terävällä veitsellä kaikki ylimääräiset osat nahasta pois, eli jäljelle jää ainoastaan naputeltu taideteos.
  5. Tämän jälkeen teos maalataan varovasti tyylin mukaisesti.
  6. Viimeisenä vaiheena teos asetellaan silkkikankaan päälle, mikä toimii kauniina taustana ja käy myös jo itsessään taulun kehyksistä.
  7. Kokonaisuudessaan yhden teoksen tekemiseen kuluu noin 150-200 työtuntia.

Rock työssään.

Kuuden tähden hotelli

Päivä sujui vallan mukavasti ja illalla lähdimme katsastamaan tyttöjen kesäsiirtolanakin toiminutta serkkujeni kesäpaikkaa. Onneksemme rakas serkkuni Hannu sattui sopivasti tulemaan Raumalle ja sai vielä järjestetyksi meille majoituksen. Päivän markkinahumun jälkeen olikin vallan hauskaa seurata Rockin ilmeitä ja elekieltä saapuessamme Hannun luokse.

Hannu oli loihtinut meille savulohta, kanttarelleja, Halloum-juustoa, silliä jne, joten pääsimme heti terassille nauttimaan huippuluokan illallista. Illallisen jälkeen siirryimme rantasaunaan kahden kitaran kanssa, sillä täytyyhän sitä saunoessa vähän musisoidakin. Tarina kertoo, että muutama vuosi sitten kitaraa soitettiin myös saunassa ja meressäkin, mutta tällä kertaa tyydyimme musisoimaan saunan terassilla. Punaviinin ja lonkeron voimin nautimme illasta pitkälle yöhön, ja itselläni oli ainakin järkyttävän hauskaa. Iso kiitos Hannulle järjestelyistä ja upeasta seurasta!

Mitä tapahtui seuraavina päivinä, se selviää varmastikin seuraavassa numerossa.

Tomppa, vieraskynäilijä.

Melkoisen ihana kartano.

Sympaattinen rantasauna.
 
Kyllä näissä maisemissa kelpaa saunoa.

 
Back to Top