Sisällön tarjoaa Blogger.

Koh Phanganille sukeltamaan, eiku...

Vihaan aamuseitsemän lentoja, jos joku ei sitä vielä tiennyt. Mutta jollen itse ota matkanjohtajan viittaa harteilleni, näköjään vähintään yksi sellainen osuu jokaiselle reissulle. Eikä tämäkään ollut poikkeus. Tästä mietteitä täällä.

Kun tiedän kellon soittavan ennen kukonlaulua, voin vain haaveilla nukkumisesta. Ehkä parin tunnin zipit, jonka jälkeen alkaa mielipuolinen pyöriminen ja kellon soiton odottaminen. Stressaako kukaan muu aikaisista herätyksistä tähän malliin, vai olenko ainoa hullu?

Valmiiksi väsyneenä paluumatkalle

Kun takana on pitkäksi venyneitä iltoja (mutta hei, kivaa oli), auton penkillä puudutettuja takamuksia ja siihen päälle se aamuseiskan lento, voikin sitten iloisen pirteästi vihellellä menemään. Not.

Kaiken lisäksi stressasin jo valmiiksi seuraavan päivän sukellusreissua, sillä sitä vartenkin olisi herättävä aamukuuden hujakoilla.

Pelkästään tuleva sukellus kuumotti jo ihan huolella.

Mikäli tulette Samuille Suratthanin kautta, on Donsakin satamasta hypättävä lauttaan. Tosin vähän suurempaan kuin tämä.

Onneksi paluumatka meni putkeen

Tai ainakin sinne päin. Sillä tavalla meille tyypillisesti.

Lennettiin Chiang Maista ensin Bangkokiin, ja sieltä sitten Suratthaniin. On hemmetin paljon halvempaa koukata sitä kautta, kuin lentää Bangkokista suoraan Samuille. Tätä reittiä me oltiin lähdettykin, joten auto oli jätetty parkkiin Suratthanin lentokentälle.

Ja siellähän se kiltisti odotti, toinen takarengas tyhjää täynnä. Tämä ongelma ei ollut meille mitenkään uusi, jo useampaan otteeseen oltiin ihmetelty renkaan hiljalleen tyhjentymistä. Mutta meille tyypilliseen tapaan asian hoitaminen aina unohtui.

Kaiken kukkuraksi auto ei käynnistynyt. Jos totta puhutaan, tämäkin ongelma oli ilmoitellut itsestään jo pari kertaa, mutta tuskin tarvitsee sanoa, ettei senkään suhteen oltu laitettu tikkua ristiin?

Onneksi sen verran oli sentään katsottu pidemmälle, että lähdettiin reissuun Sopalta lainattujen kaapeleitten kera. Jossain takaraivossa joku pieni ääni nimittäin varoitteli, että jollei halua myöhästyä lennolta tai lautalta, on parempi varautua.

Kentän henkilökunta toimi sankareitten tavoin ja tällä tarkoitan sitä, että elkeet onnistuneen operaation jälkeen olivat kuin sankareilla. Tuli siis loistofiilis paitsi siitä että saatiin autoon eloa, mutta myös kenttähenkilökunnan sankarillisista tuuletuksista ja läpsyistä.

Tyypit varmaan yhtä onnellisia kuin me, kun auto saatiin toimimaan.

'Pako vankilasta' Koh Phanganin tyyliin

Sellaista uutuuden viehätystä ja 'pakko nähdä kaikki kolkat' -fiilistä Phangan ei enää aiheuta, vaikka siellä toki on vielä paljon enemmän nähtävää, mitä ollaan tähän mennessä ehditty kokemaan. Tällä kertaa ei kuitenkaan ollut ylimääräistä aikaa.

Seuraavana aamuna oli tarkoitus lähteä Sail Rockille. Mainitsinko jo, että herätys olisi kuudelta? Tai että olen erittäin taitava stressaamaan liian aikaisia herätyksiä?

Ja niinhän siinä kävi. Univelkojen takia paineltiin Moikun luona nukkumaan jo heti kymmenen jälkeen, eli aikaa olisi kunnon uniin. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Heräsin 01.00 ja se oli siinä. Vatsa sekaisin kaikesta stressaamisesta laskeskelin koko yön kuinka pitkään ehtisin vielä nukkua, jos se jostain ihmeen syystä olisi mahdollista. Vaan eipä tarvinnut.

Kirjoitin aiemmin omasta sukelluskammostani, joka olisi tarkoitus saada taltutetuksi. Kammo on hankittu aikoinaan Suomen Harmajalla, saatu vähän taltutettua Koh Tao Diversin sukelluksella Taolla, mutta kunnon niskaotetta kammosta ei ole saatu. Enkä tiedä saadaanko koskaan, sillä tällä stressaamisella se ei edes selviä.

Kun olin koko yön laskeskellut lampaita sen johtamatta yhtään mihinkään, oli herätyskellon soidessa pakko todeta Tompalle  'jos mä nyt lähden sukeltamaan, mä hukun sinne varmasti'. Ja sen jälkeen vintti pimeni.

Ennen nukahtamista ehdin kuitenkin toivoa, ettei Tomppa laittaisi huoneen oven hakasta kiinni ulkopuolelta lähtiessään sukeltamaan, ja jättäisi nukkuvaa koko päiväksi lukkojen taakse.

Mutta justiinsa niinhän siinä sitten kävi.

Lukkojen takana ilman vettä, kun koirat yrittivät ulvoa apua vangiksi jätetylle. Yritin kovasti muistella millainen hakanen toisella puolella oli, jos sen olisi jotenkin saanut oven raosta pois paikoiltaan. Mutta ei saanut, Moikku on rakentanut talon liian hyvin.

Parveke huoneessa kyllä oli, mutta sieltä hyppääminen ei tuntunut järkevältä ajatukselta. Se pakoreitti oli aavistuksen liian korkealla, eikä tehnyt mieli testata väsyneitten luitten kestävyyttä.

Aikani tilannetta pohtiessani äkkäsin parvekkeella riippumaton. Sen verran on vankilaelokuvia katseltu, että mieleen juolahti pako 'lakanamalliin'. Irroitin riippumaton toisesta päästä ja testasin kuinka pitkälle alas se ylettäisi.

Ja ylettihän se, riittävän alas että loppumatkan hypystä todennäköisesti selviäisin murtamatta luita tai muljauttamatta nilkkoja.

Näin on sitten suoritettu ensimmäinen vankilapako ikinä. Aikamoiset naurut sain Tompalta ja Moikulta, kun ehtivät sukellukseltaan kämpille.

Pakoreitti ja paossa käytetty riippumatto.

Phanganin kauneutta<3

Phanganilla parasta on ehkä auringonlaskut
Phanganin jamit 2x viikossa.

Phanganin reissuun kuuluvat aina jamit

Näin tälläkin kertaa. Samuilla oli jo jonkin aikaa lomaillut Salla perheineen, ja oltiin yritetty treffata jo siellä omalla saarella, mutta omat aikataulut ei antaneet myöten. Mutta kun Salla ja kumppanit olivat siirtyneet jatkamaan lomaansa Phanganilla, oli jamien merkeissä viimein aikaa tavata heidätkin. Oli hauska tavata Salla & kumppanit, nähdään taas ensi kerralla!

Nämä legendaariset jamit (jo vuodesta 2007) pidetään Phanganilla joka tiistai ja lauantai klo 19-01, ja jatkot päälle jos meininki on kova. Osoite on: The Jam Bar Koh Phangan, Hin Kong beach road. Sinne siis kaikki muusikon retkut ja hyvien jamien diggaajat, luvassa voi olla ihan mitä vain. Melko varmasti Moikunkin löytää sieltä kitaransa kanssa, ja aika usein myös Tompan.

Ja muuten, jos blogin lukijoissa löytyy Thaimaan matkailijoita Satakunnan alueelta, kannattaa liittyä Sallan ylläpitämään Satakunnan Thaimaan matkaajat FB-ryhmään.

Se on moro nyt, ensi kerralla sitten kovanonnen Bumban melkein sydärin aiheuttaneesta taipaleesta.


Voi Humbanbumba...

Chiang Mai yhdessä päivässä + pikavisiitti Tachileikiin

Sanomattakin on selvää, että yksi päivä ei riitä millään. Ei, vaikka meillä olikin mainiot paikallisoppaat Kurre ja Anont.

Chiang Maihin tutustumista ei helpottanut myöskään se, että edellinen ilta oli venähtänyt varhaisen aamun puolelle (lue täältä).

Mutta kerrankos sitä. Loistavassa seurassa aika kuluu huomaamatta.

Chiang Mai Old Town

Meillä oli aamulla treffit paikallisoppaitten kanssa, ja kun oltiin puolin ja toisin ihmetelty vähiin jääneitä unia ja hieman huteraa oloa, startattiin vallihaudan ympäröivälle vanhan kaupungin alueelle 'terveysaamiaiselle'.

Pitkäksi venyneen illan jälkeen idut ja inkiväärismoothiet cappucinon kera tulivat enemmän kuin tarpeeseen.

Fruit Pulse Healthy juice baria sopii suositella ilman kohmeloakin, sillä tarjolla on taivaallisia annoksia pikkurahalla. Kaikki on freesiä kuin mikä ja on melkein pakko ihmetellä, kuinka he ylipäätään pystyvät myymään lohet ja muut tuoreet herkut niin edulliseen hintaan.

Mikäli siis liikut tällä suunnalla, käy ihmeessä herkuttelemassa ja kokemassa ihmeparantuminen edellisen illan riennoista.

Vanhaa muuria Chiang Main Old Townin ympärillä

Ja paras aamiainen ever!

Anont ja voimaannuttava aamiainen

Kurren lohiaamiainen näytti mainiolta maustekurkkuineen.

Koska Kurre ja Anont olivat lähdössä Suomeen, suunnattiin aamiaisen jälkeen tuoretorille ostamaan Suomeen viemisiksi tuoreita mausteita. Mikäli kaipaat tuliaisvinkkejä, suosittelen ostamaan kotiinviemisiksi thaimaalaisia mausteita juurikin tuoretoreilta. Siellä tavara on halvempaa ja tuoreempaa kuin markettien tarjonta.

Vanha kaupunki oli sympaattinen vanhoine rakennuksineen ja terveyskahviloineen. Old Town muistuttaa myös vahvasti Lanna-kulttuurista (osa Pohjois-Thaimaasta on aikoinaan ollut Lannan kuningaskuntaa ja siksi sen aikakauden tyyliä kutsutaan lannaksi), joka tarkkaan käännettynä tarkoittaa miljoonaa riisiviljelmää. Pohjois-Thaimaassa maan sanotaan olevan niin vihantaa, ettei tarvitse kuin heittää riisinjyvät tuuleen ja istua odottelemaan satoa.

Lannan voisi kaiketi tänä päivänä sanoa olevan Pohjois-Thaimaan brändi, siinä missä Bali on Indonesian. Ja totta puhuen, sen verran mitä me nähtiin, Chiang Main vanhassa kaupungissa oli paljonkin Balin Ubudia. 

(Lannan historiaa enemmän täällä).

Olisipa aikaa ja jaksamista ollut enemmän. Tämä hurmaava vanha kaupunki olisi sen ansainnut.

Aina kannattaa piipahtaa tuoretorilla!

Bor Sang (kirjoitetaan myös Bo Sang) village

En osaa sanoa miksi, mutta jo vuosia sitten thaimaalaisten taitavista käsistä syntyneistä paperivarjoista on tullut minulle lähes pakkomielle. Niitä on pitänyt olla, mieluummin paljon ja hyvin värikkäinä versioina.

Tästäpä syystä olin valinnut yhdeksi kohteeksi Bor Sang käsityöläiskylän, jossa valmistetaan ja käsin maalataan näitä upeita taideteoksia, joita siis sateenvarjoiksikin kutsutaan. Bo Sangissa on toki paljon muutakin upeata käsityöläistarjontaa ja nähtävää.

Paras aika vierailla täällä olisi silloin, kun vuosittaiset Handmade Umbrella & Handicrafts festivalit pidetään. Ajankohta on yleensä vuoden alkupuoliskolla, mutta vaihtelee vuosittain, eikä päivämääriä ilmoiteta yleensä kovinkaan ajoissa.

Käynti Umbrella Making Centerissä oli enemmän kuin mielenkiintoinen. Kaikki, siis kaikki tehdään käsin ja luonnonmateriaaleista. Paitsi että tänä päivänä taitavat käyttää maalauksiin nykyaikaisimpia värejä, kuin joskus muinoin.

Jos emme olisi olleet reissussa pelkillä käsimatkatavaroilla, saattaa olla että mukaan olisi tarttunut yksi jos toinenkin jättiläissateenvarjo. Ne oli huikeita! Tällä kertaa kuitenkin pieniin käsimatkatavaroihin mahtui ainoastaan parit paperiset lampunvarjostimet, vaikka nyt jo harmittaa ettei niitä hamstrannut lisää.

Koska aika oli kortilla, me tehtiin ostokset sateenvarjotehtaan myymälästä, kuten kunnon turistit konsanaan. Veikkaan kyllä, että kylän katujenvarsimyymälöistä sama tavara olisi irronnut huomattavasti halvemmalla.

Sateenvarjotehtaan näyttävä sisäänkäynti.

Nää on niin mageita!

Ja tehtaan myymälää.

Tässä näitä valmistuu.

Thaimaan Mae Sai & Myanmarin Tachileik

Oltiin jotenkin annettu itsemme ymmärtää, että Chiang Maista Myanmarin rajalle olisi autolla noin parin tunnin matka. Tämä oli yksi syy, miksi valittiin rajajuoksun lähtöpaikaksi Chiang Mai.

Totuus oli kuitenkin toinen. Tämä parin tunnin päässä oleva raja-asema osoittautui olevan kiinni, ja mikäli olisimme tehneet taustakartoitukset niin kuin aikuiset ihmiset (mihin kastiin ei ilmeisestikään kuuluta), olisimme tienneet tämän jo ennen reissun alkua.

Taas oli hypättävä autoon aamun liian aikaisina tunteina ja ajaa Mae Sain kaupunkiin Thaimaan ja Myanmarin rajalla. Aikaa yhteen suuntaan oli arvioitu kuluvan 4 tuntia, mutta tämäkin osoittautui tiukan vuoristotien ja siellä olevien massiivisten tietöiden takia toiveajatteluksi. Eikä edestakainen matka ottanut kuin 12 tuntia.

Persehän siinä puutui kaikesta ajamisesta, eikä aikaa sen paremmin Mae Saihin tai Tachileikiin jäänyt nimeksikään. Onneksi Kurre sentään on kirjoittanut Tachileikista edes hieman enemmän. Kurren jutun voit lukaista täältä.

Matkan varrella bongattu kalastaja.

Mae Sain kaupunki ja raja-asema suoraan edessä.

Rajanylitys oli helppo, mitä nyt aina vähän kuumottaa, kun pitää luovuttaa passi raja-asemalle. Saako sen palatessaan takaisin, vai onkohan virkailijat keksineet jotain? Passista on tullut yllättävänkin tärkeä täällä maailmalla seilatessa, ja ilman sitä liikkuminen tuntuu melkein kuin alastomana kulkisi.

Äkkiseltään Tachileikin rajakaupunki vaikutti hyvin samalta, kuin monet Thaimaan kylät. Varsinkin rajan toisella puolella oleva Mae Sai.

Kuten Kurrekin kirjoitti, aivan raja-aseman yhteydessä oli Thaimaan puolelta tutut markkinat, joissa oli tarjolla kaikkea mahdollista. Thaimaan markkinoilla ei tosin vielä yksikään kaupustelija ole tullut tarjoamaan sinisiä nappuloita, eli Viagraa. Tachileikin markkinoilla Viagra-koreja roikotti kaulassaan yksi jos toinenkin kaupustelija, eikä kieltäytyminen meinannut tulla kuuloonkaan.

Miten niin ette tarvitse Viagraa? Ettekö ymmärrä kuinka halvalla sitä nyt irtoaisi?

Juu ei ymmärretty ei.

Me tyydyttiin pariin 'rantaRay-Baneihin' (ne tuli tarpeeseen) ja syötiin maittavat lounaat ennen paluuta Thaimaan puolelle. Nautittiin me hetki myös paikallisten mielenkiinnosta ja päädyttiin yksiin jos toisiinkin valokuviin parin tytön kanssa.

Saatettiin me tulla vähän huijatuksikin, mutta se nyt ei ole mitään uutta.

Mutta enivei, Tachileik vaikutti mielenkiintoiselta ja reissu sinne paremmalla ajalla on joku päivä varmasti ajankohtainen. Koko Myanmar kiinnostelee kovasti, sillä vaikka ollaankin rajoilla pyörähdetty jo kolmesti, ei me olla nähty oikeastaan mitään.

Ehkä ensi kerralla sitten.

Onko sinulla jo kokemuksia Myanmarista?

Tachileik, City of the Golden Triangle

Burmalaiset tytöt halusi kuviin.

Kurre, ja esimakua Chiang Maista

Chiang Mai kolmessa päivässä, paljonko siinä ehtii näkemään? No ei juuri yhtään mitään. Onneksi sentään Kurren. Ja no okei, hippusen verran muutakin.

Meidän reissut nyt on vaan tällaisia:

'Nyt ei kyllä jätetä ihan viime tippaan lippujen ostamista' - no eipä niin.

'Seuraava reissu suunnitellaan sitten ihan vimpan päälle' - juupa juu.

'Eikä sitten mitään aamuseiskan lentoja' - no eipä tietenkään.

Juniori Suomeen & Qatar Airways

Juniori oli toimitettava Suomeen ja tämä sitten määritteli loppuviimein myös meidän viisumireissun. Ihan ei oltu valmiita heittämään juuri 15 vuotta täyttänyttä teiniä Samuilla koneeseen, ja sanoa että 'pärjäile ja koita löytää perille'.

Oli siis saatettava nuorimies Bangkokiin ja siellä Qatarin lennolle Dohan kautta Hesaan.

Minähän en tietenkään nukkunut ennen reissua, sillä kaikki mahdolliset kauhukuvat juniorin eksymisistä ja koneesta myöhästymisistä pyöri kauhuelokuvan lailla päässä. Mieli ruksutti valppaana, mutta kroppa otti nokkiinsa.

Meillä kävi kuitenkin hitonmoinen tuuri, kun Bangkokin kentällä pyöriessä korviin kantautui kuuluvalla suomen kielellä 'tervehdys Samuin suomalaiset'.

Samuilta Khanomiin muuttanut ystävämme Reijo oli sattumalta menossa samalla Qatarin lennolla Helsinkiin, eikä meidän tarvinnut muuta kuin kirjoittaa tarvittavat paperit Qatarin tiskillä. Alaikäinen ei nimittäin ihan tosta noin vain voi lennellä miten sattuu.

Pakko tässä mainita, että ilman Reijoakin homma olisi toiminut loistavasti. Qatarin henkilökunta otti juniorin huolehdittavakseen, escortit olisi löytynyt kentiltä ja ohjannut kaverin oikealle portille, tiskille, koneeseen jne. Eikä olisi maksanut yhtään extraa.

Mutta tätä ei tällä kertaa nyt sitten tarvittukaan. Ilman pyytämistäkin Qatarin porukka vaihtoi juniorin ja Reijon paikat vierekkäin koko matkalle, ja näin sai kaverukset samankielistä seuraa toisistaan. Kiitos Reijo vielä kerran!

Ja kiitos Qatar, palvelun huikea taso yllättää joka kerta.

Näin me päästiin lähtemään kohti seuraavaa etappia. Niitä nimittäin oli; Chiang Mai, Tachileik (Myanmar), Koh Phangan ja viimein Samui. Aikaa oli viisi päivää.

Kurre takana ja Anont polkemassa.

Kurren Chiang Mai

Blogiin säännöllisen epäsäännöllisesti kirjoittava matkamies Kurre muutti vuosi sitten Samuilta Chiang Maihin. Se oli suuri menetys Samuille ja meille, mutta ymmärrän Kurrea. Kymmenen vuotta Samuilla oli tällä erää riittävästi.

Meidän on ollut tarkoitus käydä Chiang Maissa jo vuosikaudet, ei vaan ole tullut aiemmmin lähdetyksi. Ollaan vielä ainakin toistaiseksi enemmän saari-ihmisiä ja kaivataan merta ympärille, kun taas Chiang Mai tarjoaa jotain ihan muuta.

Ja Thaimaan toiseksi suurimpana kaupunkin valtavasti tarjoaakin. Se mitä me ensikertalaisina CM:sta ehdittiin näkemään, oli lähes säälittävää.

Hotellista ei onneksi tarvinnut huolehtia, sillä Kurre ja Anont olivat järjestäneet meille loistohuoneen älyttömän halvalla samasta kompleksista, jossa itsekin asuvat. Flora Housen yhdistetty keittiö ja olohuone + makuuhuone + kylpyamme + terassi ja parveke parilla kymmenellä eurolla/yö oli lähes ilmaista, varsinkin kun ottaa huomioon päivittäiset siivoukset. Eipä voi kuin suositella, mikäli tuonne joskus suuntaatte.

Olimme perillä vasta myöhään illalla. Laukut huoneeseen ja illalliselle Bird of Paradise -ravintolaan. Tästä ravintolasta lisää juttua myöhemmin, sillä siitä kirjoittaminen jää Kurrelle. Kerrottavaa ravintolasta riittää, joten kannattaa pysyä kuulolla.

Bird of paradisen taivaallinen ankka mustikkahyytelöllä.

Chiang Main vanhaa kaupunkia.

Aina on tilaa vielä yhdelle suomalaiselle

Miten ihmeessä meitä suomalaisia löytääkin joka kolkkaan? Ensimmäinen illallinen Chiang Maissa ja meitä odotti jo pöydässä suomalainen kaveri. Jarkko on kierrellyt Kaakkois-Aasiaa vuosien varrella enemmänkin, mutta on päätynyt ainakin toistaiseksi asumaan Chiang Maihin.

Mukava kaveri, jonka elämän kokemuksia olisi voinut kuunnella pidempäänkin. Sen verran on kilometrien aikana sattunut ja tapahtunut, että kirja jos toinenkin voisi olla paikallaan.

Jarkko, toivottavasti nähdään meidän saarilla ja alahan kirjoittelemaan!

Oli hauska tavata Jarkko!

Ja yhdelle 'pimeän' loton rouvalle

Iltahan ei meinannut loppua millään, sillä Bird of paradise-ravintolassa säännöllisesti vieraileva thaimaalainen rouva nauttii seurasta. Toisena Chiang Main iltana samassa ravintolassa tämä rouva saapui seurustelemaan ja seuraamaan tiukkaa Etelä-Korea-Saksa jalkapallomatsia.

Vaikka uhkapelit ovat Thaimaassa lailla kiellettyjä, 'underground'-pelejä silti pelataan. Tämä kyseinen rouva nettoaa kuullun mukaan hommassa oikein mukavasti, kuten kävi tälläkin kertaa. Itse olisin todennäköisesti veikannut toisin, mutta tämä rouva veikkasi oikein; Etelä-Korea upotti Saksan ja Ruotsi lähetti laulukuoroon Meksikon.

Ja me muut päästiin nauttimaan rouvan tarjoamista juomakierroksista.

Yritä siinä sitten päästä aikaisin nukkumaan, jotta olisit aamulla iskussa tulevalle Chiang Mai-kierrokselle...

Ensi kerralla Chiang Maihin täytyy varata paljon enemmän aikaa.

Chiang Main ruokamarkkinoilta bongattua.


Lomasaaren kiireitä

Vähän viitaten tohon Tompan edelliseen kirjoitukseen, ajattelin availla näitä omiakin 'kiireitä'. Silloin tällöin nimittäin kuulee, että 'onhan sulla aikaa' ja 'miten ihmeessä sä saat ajan kulumaan', ja totta puhuen, ihmettelen tätä välillä itsekin.

Mutta Thaimaassa aika on suhteellinen käsite (kirjoitin siitä täällä ja vähän täälläkin). Yksikään päivä ei mene suunnitellun mukaan, mikä on taas toisaalta mahtavaa.

Sillä tätähän olen halunnut. Hypätä pois oravanpyörästä ja tiukoista aikatauluista. Tyhjän päälle, ilman varmuutta taloudellisesta hyvinvoinnista. Se henkinen vapaus kun painaa omassa vaakakupissa huomattavasti enemmän.

Ja sitäpaitsi, ei mulla ole täällä edes työlupaa, eikä sellaisen hankkiminen ole erityisen helppoa. En voi siis periaatteessa tehdä töitä, ainakaan täällä. Vaikka meillä paikallinen firma onkin, joudun tyytymään vaimon rooliin, sillä toisen työluvan saaminen firmaan vaatisi muutaman thaimaalaisen palkkaamista, eikä siinä ole mitään mieltä. Tai edes taloudellisia resursseja.

Ja mitä ihmeen hommaa me niille keksittäisiin? Toinen puutarhuri? Siivooja? Oma hieroja tai muay thai-valmentaja?

Jatkan siis tällä epämääräisellä statuksella toistaiseksi ja yritän selvitä. Vaikkei se rahan pyytäminen edes siipalta ole kovin mukavaa, niin kaikkeen näköjään tottuu.


On tällä vaimolla onneksi suunnitelmia, kuten työstämäni kirja, mutta tästä sitten lisää kun kirjassa on kansien lisäksi myös sisältöä.

Lentokoneesta kuvattuna Angthong marine park


Kaikki ihanat vieraat

Viime aikoina on ollut ihan oikeasti kiire, ja siksi blogi on joutunut vähän kärsimään. Mutta älä pelkää, ei se kokonaan unohdu. Välillä pitää kuitenkin keskittyä nauttimaan elämästä ja varsinkin niistä tänne löytäneistä ystävistä.

Ensin tulivat Markus ja kumppanit (lue täältä) ja heti perään siskoni poikansa kanssa. Muutamia suomalaisia blogin lukijoitakin on saarella hypähdellyt, ja heitä on pyritty ja ehdittykin tapaamaan mahdollisuuksien mukaan.

Vieraitten perään piti ponkaista jälleen rajalle. Pelkästään rajahyppely aiheuttaa pientä stressiä ja tietää usein unettomia öitä allekirjoittaneelle. Meidän reissuilla kun sattuu ja tapahtuu aina kaikenlaista. Stressaamisessa olen edelleen vallan taitava, vaikka sellaista karkuun tässä taannoin lähdettiinkin.

Mutta niistä vieraista, heitä on ollut paljon. Vaikka vieraat jo itsessään on ihan parhaita, niin on myös tuliaiset. Oma ykköstoiveeni on aina salmiakki ja toisena Fazerin suklaat (vink vink), mutta maailman paras siskoni hemmotteli asioilla, jollaisista en olisi edes kehdannut haaveilla. Kiitos Nina!

Ja kiitokset maistuvista tuliaisista myös Vesa, sekä Hannele ja kumppanit, jotka saitte laukkuunne mahtumaan kassillisen herkkuja!

Samui Disc golf, ja taitavat heittäjät ;)

No nämä juniorit oli kyllä oikeastikin ihan taitavia.

Ja sitten vähän futisgolfia...

Pieni 'kesäloma'

Nyt on kolmen kuukauden leimat passissa, ja tästä rajajuoksusta juttua sitten seuraavaksi. Tällä reissulla me tavattiin myös blogiin kirjoittava matkamies Kurre, jota olikin jo mahdoton ikävä.

Kurre lähti kumppaninsa kanssa Suomen visiitille, mutta lupasi kirjoitella blogiin heti kun käännöshommiltaan kerkiää. Kurrella on ollut kädet täynnä töitä koko viimeisen vuoden, ja siksi  ollaan jouduttu odottamaan huikeita matkatarinoita tovi jos toinenkin. Mutta ehkä ei enää kauaa.

Meidän esikoinen suuntasi myös Suomeen mummolaan, ja taitaa muuten olla ensimmäinen kerta ikinä, kun yritetään saada aika kulumaan ihan vaan kahdestaan. Mutta eiköhän tässä jotain säpinää taas ilmaannu, ettei liian helpolla päästä.

Ollaan kuitenkin vähän niin kuin lomalla tulevat viikot. Ensin otetaan hetki chillisti, nukutaan univelat ja parannetaan alkaneet flunssat, ja sitten voikin alkaa purkamaan roikkuvia asioita kalentereista. 'Repaleisen' ja yllätyksiä täynnä olleen kevään jälkeen niitä nimittäin riittää.

Mutta pysykää kuulolla, sillä ilman suurempia tulipaloja juttuihinkin luulisi taas löytyvän aikaa. Tulossa on ainakin visarunia Myanmariin, Chiang Maita pimeän loton rouvineen, 'vankilapakoa' Phanganilla, ja sen sellaista.

Muistakaa nauttia kesästä missä ikinä sitä vietättekin ja ihan vaan lorvailla! Se tekee kuulemma hyvää :)

Onneksi me ollaan kaikki vähän 'nyrjähtäneitä' :)

Maailman paras perhe<3

Tomppa: Tee mitä voit, sillä mitä sinulla on, siellä missä olet - Theodore Roosevelt

Tässä hieman vieraskynäilyä Tompan toimesta ja asiaa mm. kitaransoitosta. Sekä huipputarjous tähän liittyen.

Olkaa hyvät:

Ajattelin tässä postauksessa avata hieman kuulumisia työasioista, mikä tuntuu olevan se yleisin kysymys, kun tutustumme uusiin ihmisiin. Tässä on tosin semmoinen miina, että se mikä on faktaa tätä kirjoittaessa, saattaa olla jo vaihtunut uusiin kujeisiin muutaman viikon päästä.

Tässä kuitenkin pieniä paljastuksia blogin lukijoille. Vaikka tänään ei jotain ratkaisua näkyisikään, se ei tarkoita sitä, etteikö ratkaisu voisi löytyä huomenna. Elämä kantaa kyllä!

Tomppa ja yli 25 vuotta matkassa ollut kitara.

Hidas alku

Alunperin tarkoitukseni oli löytää täältä riittävästi kitaraoppilaita toimeentulon turvaamiseen. Olen opettanut kitaransoittoa noin 20 vuotta, ja pidän siitä suuresti. Oppilaitten innoituksen ja kehityksen seuraaminen on paras palkkio opettajalle.

Täällä ongelmaksi muodostui ensin sopivan työluvan saaminen ja seuraavaksi opetukseen sopivan paikan löytäminen. En ole halunnut vuokrata omiin nimiin 'kokopäiväistä' toimitilaa, koska toiveissani on saada oppilaita ainoastaan muutamalle päivälle viikossa. Homma on siis pyörinyt lähinnä ajatuksen tasolla viimeiset liki neljä vuotta.

Kiinteistövälittäjäksi

Asuntojen vuokraustoiminta astui mukaan kuvioihin melko salakavalasti. Se ei ollut tarkoitus, mutta siihen ajauduttiin pari vuotta sitten silloisen landlordimme toiveesta.

Homma toimi paikoitellen oikein mukavasti, mutta kävi raskaaksi viime kesän jälkeen. Silloin en enää itse manageerannut taloja, vaan toimin ainoastaan agenttina. Valitettavasti landlordin oman väen palvelusinto ei purrut asiakkaisiin tarpeeksi ja huonojen palautteiden johdosta Airbnb sulki yhden silloisista kohteista. En löytänyt tällä kertaa yhteistä säveltä landlordimme kanssa vuokraustoiminnan toimintatavoista ja hinnoittelusta, joten viimeiset kauttani tulleet asiakkaat olivat Samuilla helmikuussa 2018.

Tämän jälkeen Airbnb on muutenkin ollut tapetilla täällä - kuka saa vuokrata taloja ja miten?

Etätyö

Tärkeimpänä ja rakkaimpana työnäni on Musiikkikoulu Rock House. Hoidan täältä käsin opetuspaikkojen varaukset Suomessa, markkinoinnin, kirjanpidon (materiaalitoimitukset kirjanpitäjälle), oppilaslistaukset, palkkojen laskemiset ja muut hallinnolliset työt. Apunani Suomen päässä on Hamppe, jonka apua erinomaisen opetustyön lisäksi on ollut kultaakin arvokkaampaa. Kiitos Hamppe ja muut huippuopettajamme!

Satunnaisesti olen pitänyt myös Skype-kitaratunteja, mutta viidakkotalon aikaisempi onneton nettiyhteys teki siitä hankalaa. Onneksi nyt ollaan saatu kunnon kaapelit taloon ja netti toimii kuin unelma.

Bändit ja muut jamittelut

Viimeisen puolen vuoden ajan olen isännöinyt Boat Barin jameja keskiviikkoisin. Tämän lisäksi perjantaisin soitan Stop@Sopassa kitaraa Oudin ja Natin kanssa. Eli pientä lisätuloa on näin löytynyt kitaransoiton avulla. Muutama isompi keikkakin on kevään aikana eksynyt kalenteriin, mutta mitään vakituisempaa ei vielä muuten ole näköpiirissä.

Musisointi muitten kanssa on kuitenkin sitä parasta huumetta, jota suosittelen kaikille. Bändi, jamit, kaverin kanssa soittaminen...kyllä!

Boat Bar ja keskiviikkojamit.

Kesä 2018

Pari viikkoa sitten pääsin vihdoin aloittamaan kitaratunnit paikallisen musakoulun tiloissa. Ystävämme Rockin tulkkauksen avulla sain vuokrattua musakoulusta opetustilan tarpeitteni mukaan - tällä hetkellä opetan maanantaisin. Kun saan lisää oppilaita, voin vuokrata heiltä vielä 1-2 lisäpäivää.

Eikä tarvinnut odottaa kuin melkein neljä vuotta. Nyt olemme päässeet hyvään vauhtiin Rockin, Carlin, Brentin ja Kerryn kanssa ja odotan innolla milloin saadaan tyypit jamittelemaan Boat Bariin.

Vihdoin myös muutama kuukausi sitten aloitettu keskustelu viiden tähden hotellin kanssa tuotti tulosta (kiitos jälleen ystävämme Rock), ja näillä näkymin ensimmäiset kitaratunnit hulppean hotellin asiakkaille pidetään jo ensi viikolla. Katsotaan mitä tuleman pitää.

Kitaraoppilas ja rakas ystävämme Rock.

Tomppa ja ukrainalainen rumpali Niko.

Opetusympäristöä hotellilla.

Mitä seuraavaksi?

Odotan jännityksellä miten hommat ison hotellin kanssa etenevät. Parhaassa tapauksessa saan hotellin kautta myytyä itselleni riittävän määrän kitaratunteja viikoittain. Huonoimmassa tapauksessa pidän muutamia ilmaisia esittelytunteja resortin rannalla palmun katveessa kahvia nauttien. Jos ei muuta, niin ehkä tämän kautta saan myytyä itseni ja bändin hotelliin keikalle.

Kuten mainitsin, saimme viimein kunnollisen nettiyhteyden viidakkotalolle. Nyt aloitan Skype-kitaratuntien pitämisen uudelleen ja toivottavasti minut löytää myös Rockwayn OmaOpe-listalta.
Olen matkan varrella tehnyt liki 500 opetusvideota Rockwaylle ja seuraavan Suomen reissun yhteydessä päästään todennäköisesti kuvaamaan uusiakin kursseja.

Voit katsoa muutamia ilmaisia opetusvideoitani täältä (valitse mieluinen kurssi, useimmissa kursseissa on pari ilmaista videota).


Skype-kitaratunnit kanssani ja lahjakortit

Eli jos kaipaat kitaratunteja kotisohvallesi, mökille tai reissuun, niin nyt jos koskaan on oivallinen hetki aloittaa kanssani; Blogin lukijana saat kitaratunnit kanssani spesiaalihintaan -30% tarjouskoodilla THAIMAANRANTA - klikkaa tästä ilmoittautumaan! Tarjous Skypetunneista/ lahjakorteista on voimassa 31.7.2018 asti.

Kirjoita ilmoittautumislomakkeessa ETUKOODI -kenttään koodi THAIMAANRANTA, ja saat 30% alennuksen kursseista.

Fyysinen lahjakortti onnistuu myös, eli tässä on vallan hyvä lahjaidea vaikka kaverille, häihin, tuliaisena mökille, syntymäpäiviin, jne. Mikäli haluat fyysisen lahjakortin tiettyyn osoitteeseen, mainitse siitä 'kerro lisää toiveistasi'- kentässä.

Todettakoon loppuun vielä se, että mikäli olet suuntaamassa Samuille lomamatkallasi, niin voit tulla tunneilleni myös täällä. Lainakitara löytyy kyllä.

Erinomaista kesää kaikille - pidetään musiikki elävänä niin Suomessa kuin maailmallakin!

Tomppa /Thaimaanrannan maalari 

Kuvaa klikkaamalla pääsee myös ilmoittautumaan Skype-kitaratunneilleni ja lunastamaan 30% blogialennuksen: 

Skype-kitaratunnit
Klikkaa kuvaa ja pääset ilmoittautumaan kursseille.
 
Back to Top