Sisällön tarjoaa Blogger.

Suosikkivesiputouksen jäljillä

Kun on noin 17 vuotta pyörinyt näillä nurkilla, ja vasta nyt löytää suosikkivesiputouksensa, voi melkein tuntea itsensä saamattomaksi. Mitä ilmeisemmin pitäisi huomattavasti enemmän koluta lähitienoota, sillä ei tämä nyt niin suuri saari ole. Ehkä se on vain tämä arki joka rytmittää päivät niin, ettei aikaa mukamas jää. Tai sitten tässä on vain selityksen makua.

Koh Samuin vesiputoukset
Onhan toi aika virkistävää

Kyllä näillä kylteillä perille löytää

Kierrä ja ihmettele 

Siitä minä pidän, sillä saari on erittäin kaunis. Ihan parasta on hypätä mopon selkään ja lähteä vaan ajelemaan. Pysähtyä mielenkiitoisen näköisiin paikkoihin ja valita se pieni tie, joka näyttää vievän ihan viidakkoon. Välillä vastaan voi tulla liian jyrkkä ylämäki, niin kuin meille usein käy, kun on liian 'lussut' mopot. Mutta silloinkin voi kääntyä takaisin ja valita seuraavan pikkukujan. Vähintä mitä tällaisilla retkillä koet, on paikallinen elämä, ja siinäkin riittää ihmettelemistä. Vesipuhveleita, kallellaan olevia taloja (roskaakin valitettavasti), viljelmiä, apinoita ja vaikka mitä. Kyllä paikallisten kekseliäisyyskin välillä vetää ihan sanattomaksi. Suunnitellulta reitiltä poikkeaminen on kuitenkin lähes poikkeuksetta sen arvoista.

Onnellisuuden tiellä kannattaa vaikka pysähtyä tähän mielenkiintoiseen kirjakauppaan
 
Matkalla voi törmätä vaikka näin kauniiseen koiraan

 Shortcut Maenamista Lamaille

Samuilla on reilut kymmenen vesiputousta, joista ehkä tunnetuimmat ovat Namuang 1+2. Mutta monia muitakin löytyy ehkä vahingossakin, kuten meille kävi. Päivän suunnitelma oli lähteä jonnekin Lipa Noin suuntaan sen kummempia suunnittelematta, mutta päätimme heittää mutkan Maenamista Lamaille. Maenamista lähtee liikenteeltä lähes vapaa 'shortcut' Lamaille, jota olenkin suositellut aiemmissakin kirjoituksissani. Syy on se, että tämä tie kulkee vuorten yli ja läpi ihastuttavien maalaismaisemien. Tien voi luonnollisesti ajaa autollakin, mutta ei siitä ihan samanlaista fiilistä saa. Reitti jotenkin vaatii sen 'vapaana syntynyt' -fiiliksen, jonka vain mopolla ajo tarjoaa.

Ollaan jo taannoin ristitty tämä reitti 'Onnellisuuden tieksi', koska sitä ajaessa vaan tulee niin hyvä mieli. Tällä kertaa tehtiin sen verran poikkeus, että päätettiin ottaa yksi kuja sivuun risteyksessä olleen pienen kyltin takia. Käsintehdyssä kyltissä luki vesiputous, joten sinne siis! Vaikka tätä reittiä on tullut useinkin ajetuksi, niin kyseinen putous on jäänyt väliin. Ei olisi kannattanut, sillä paikka on kerrassaan mainio. Tosin tieosuus on paikoitellen hieman haastava, mutta ehdottomasti pienen vaivan arvoinen.

Tämä on siis vesiputouksen ensimmäinen kyltti yhdessä matkalla olevassa risteyksessä

Tällainen mönkijä olisikin näillä teillä paras vaihtoehto

Ja wow, mitkä maisemat!

Vai mitä?

Loppupää putoukselle on vähän jyrkkääkin

Khun Si Waterfall

Missään kyltissä ei lukenut putouksen nimeä, mutta pienellä googlettelulla se näyttäisi olevan tämä. Jos joku kaipaa tarkempia koordinaatteja, niin niitä löytyy tästä. Mutta kylttejä putoukselle oli useampikin, eli eksymään tuskin pääsee. Tai sitten on oltava eksymisissä ihan omaa luokkaansa, niin kuin me esimerkiksi. Vesiputous sijaitsee yksityisillä mailla, joten paikallinen perhe ottaa vierailijat tontilla vastaan. Heiltä saa myös ostetuksi virvokkeet ja suosittelenkin sitä, vaikka sitten kannatuksen vuoksi.

Mainittakoon tässä, että maisemat jo 'tankkauspisteellä' ovat huikeat. Kannattaa siis pysähtyä hetkeksi ja antaa kameran laulaa. Koko alue (siis perheen maat) on muutenkin upeasti hoidettua viljelmää ja äkkiseltään bongasin ainakin banaania ja mangoa. Reitti putoukselle kulkee viljelmien läpi ja kestää noin kymmenen minuuttia. Vaikka matka on lyhyt, niin aivan pieniä lapsia en ottaisi mukaan. Ainakin meidän tenavat olivat nuorempana sellaisia pomppu-ukkoja, että pää edellä putoaminen olisi ollut erittäin todennäköistä.

Mutta reitti kannattaa tehdä. Mielestäni tämä putous voittaa Namuangit mennen tullen ja olin todella yllättynyt, kuinka hyvin vettä virtasi. Samuilla eletään nyt kuitenkin kuivinta mahdollista aikaa. Yleensä vesiputoukset kannattaa käydä tutkimassa juuri sadekauden jälkeen, kun vettä on maksimaalinen määrä, mutta ehkä nämä Samuin tämän kauden 'tulvat' ovat tehneet tehtävänsä ja vettä juoksee nyt muuallakin. Ja hei, uimaankin pääsee moniin 'altaisiin', eli tsimmarit matkaan!

Mutta, antaa kuvien puhua puolestaan:






Khun Si vesiputous, kyllä kelpaa!

Thaimaanrannalle asumaan?

Itselläni on seurannassa Rosita Juurisen loistava blogi Matkaopas Vapauteen. Luen muutenkin paljon ulkomaille muuttaneiden suomalaisten kirjoittamia blogeja, etenkin nyt, kun itsekin ollaan samanlaisella matkalla. Rositan blogi ei ole pelkästään päiväkirjamaista pohdintaa arjesta kulloisessakin kohteessa (eikä meidän kaltaista älytöntä säätämistäkään), vaan blogi tarjoaa lukijoilleen myös eväitä oman unelmansa toteuttamiseen. Moni tuntuu haaveilevan muutosta palmujen alle lämpimään, mutta unelmien alulle laittaminen hirvittää. Ja saattaa se tuntua välillä jopa ylitsepääsemättömältäkin.

Kun Rosita otti yhteyttä haastattelupyynnön merkeissä, otin pyynnön vastaan. Mikäli jotenkin pystyy auttamaan muita unelmiensa toteuttamista suunnittelevia, voi omalta osaltaan olla hyvillä mielin. Jouduinpahan samalla itse pohtimaan niitä lähtökohtia, mistä meidän porukka 'tyhjän päälle' hyppäsi. Aikamoista säätöä etten sanoisi. Mutta me ollaankin vähän 'pimeitä'; me ollaan Thaimaanrannan maalareita. Siitä blogin nimikin taannoin syntyi.

(Kaikki tässä postauksessa olevat kuvat juontaa juurensa Thaimaa -ihastuksen alkutaipaleelle)

Suosikkikauppani Samuilla jo vuosia; Karma Sutra. Löytyy nykyään Lamailta ja Fisherman's Villagesta.

Minä ja silloisen suosikkiresortin koira Rambo.

Tässä pätkiä haastattelusta: 

  •  Rosita: Miten syttyi kipinä Thaimaahan muutosta?
Vastaus: Tehtiin 2001 kuuden viikon Aasian reissu, jossa oli Malesian puolella tarkoitus kartoittaa paikkoja , mihin voisi muuttaa. Malesia oli joku aivopieru, sillä kumpikaan meistä ei ollut siellä edes käynyt aikaisemmin. En kuollakseni muista mistä koko juttu sai alkunsa. Mutta olimme jo silloin kertaalleen myyneet kaiken omaisuuden tarkoituksena asuminen ulkomailla...

  • Rosita: Oletteko joutuneet luopumaan jostain Thaimaahan muuton vuoksi?
Vastaus: Kun olin 'luopunut' äidistä, ei materiasta luopuminen sitten tuntunutkaan juuri miltään. Meillä ei ollut edes omistusasuntoa, jonka olisi voinut laittaa vuokralle, ainoastaan vuosien varrella kerääntynyt pieni omaisuus. Kun autot ja muut oli myyty, sillä pääsi jo hyvin alkuun...

  • Rosita: Mitä kaikkea Thaimaa -vuodet ovat teille 'antaneet'?
Vastaus: Reilu kaksi vuotta Thaimaassa on vahvistanut luottoa siihen, että elämä kantaa. Vaikka lähdimme vähän tyhjän päälle tietämättä, mitä bisnestä täällä edes tulemme tekemään, niin yksi asia on vaan johtanut toiseen...

Yllä siis otteita haastattelusta, mutta käy ihmeessä Matkaopas Vapauteen -blogissa lukemassa koko haastattelu.

Bang kao beachia vuodelta 2009.

Big Buddha samoin vuonna 2009.

Hua Thanonin muslimikylän markkinoita.

Mitä itse hiffasin? 

Välillä on ihan hyvä pohtia asioita, vaikka sitten näin jälkikäteen. Meidän tapauksessa tosiaan tehdään ensin ja pohditaan vasta sitten. Vaikka välillä tuntuu ettei meillä ehkä olekaan kaikki inkkarit samassa kanootissa, niin lähtemistä en kadu päivääkään. Tutustuin eilen mukavaan suomalaiseen pariskuntaan, jotka ovat itse lapsineen asuneet jo vuosia ympäri maailmaa. Kun yksi paikka kyllästyttää, voi mahdollisuuksien mukaan muuttaa suunnitelmaa ja suunnata toisaalle.

Eikä ole olemassa mitään 'maitojunaa', se on se pointti. Jos jotain niin hämmentävää tapahtuu, että on palattava takaisin Suomeen, miten niin se tapahtuisi 'maitojunalla'? Onhan koettuja elämyksiä ja kokemuksia taskun pohjalla taatusti kourakaupalla mistä ammentaa. Loppupelissä ne taitaa sittenkin olla kultaakin arvokkaampia.

Vapaa vuosi -kurssi

Meidän tapa testata siipiä ei välttämättä sovi jokaiselle, enkä uskalla sitä suositellakaan. Matkaopas Vapauteen -blogin Rositalla on juuri alkamassa aihetta käsittelevä Vapaa vuosi -verkkokurssi, jota suosittelen kaikille irtiottoa pohtiville, joilla on vielä hieman hakusessa miten kaiken voisi startata.  

Tässä linkki Vapaa vuosi -verkkokurssiin!

Miltä maistuisi elämä jossain muualla ja missä se voisi olla?

Crystal bay ei ole vuosien varrella juurikaan muuttunut.

Maenamin ihanan rauhallinen ranta.

Meidän ensimmäinen ystävä Samuilla, Rasta Barin Chan. Vieläkin paikka löytyy Chawengilta.

Me silloin joskus unelmien alkuvaiheilla jossain Khaosan Roadin nurkilla.

Uskomatonta, Finnair teki sen taas!

Pahoittelen etukäteen tätä kirjoitusta, mutta on astetta vaikeampaa suoltaa järkevää tekstiä, kun v-käyrä on kohonnut taivaisiin eikä kiihtyneen pulssin takia edellisen yön nukkumisesta meinannut tulla mitään. Mutta kirjoitan siitä huolimatta.

Meidän perheen suhde Finnairiin on ollut törmäyskurssilla jo muutamaan otteeseen (täältä voi vaikka lukea), mutta siitä huolimatta perheen nuorisoa on vielä lennätetty kyseisen itsepalveluyrityksen siivin kaukolennoista lyhyempiin siirtymiin. Tämä kuitenkin ennen tätä tuoreinta tapausta, nyt sillekin laitettiin piste. Tämä tarina meni näin:


Se nuoriso

Vanhin poikani ei kanna hevosenkenkiä taskuissaan eikä ole koskaan ollut erityisen 'Hannu Hanhi' touhuissaan, joten kaikkea sattuu. Kun viesti Kööpenhamina-Helsinki lennolta myöhästymisestä saavutti Koh Samuin, en ehtinyt edes yllättymään. Tällä kertaa oli sitä epäonneakin matkassa rikkoutuneen junan verran. Tilalle piti tuleman toinen juna joka jatkaisi lentokentälle, mutta tätä ei vielä 40 minuutin odottelunkaan jälkeen saapunut. Onneksi etsintöjen jälkeen löytyi taksi ja pojat pääsivät kentälle, mutta se oli myöhäistä. Portti oli suljettu, kone lähdössä eikä ketään kenen kanssa puhua. Kööpenhaminassa ja Malmössa olleiden skeittikisojen hinta nousi näin potenssiin jotakin. Vielä ei tiedetty mitä.

Koska pojilla ei ollut tietokonetta mukana, eikä budjetissa ylimääräistä rahaa Finnairin hitaaseen asiakaspalveluun jonottamiseen, tarjosin apua. Kuvittelin myös, että pystyisin hieman paremmin neuvottelemaan aikuisten ihmisten kanssa, kuin skeittikisoissa rähjääntynyt nuoriso. Voi kuinka väärässä olinkaan.


Finnairin itsepalvelu

Oikeastaan tuossa pitäisi lukea asiakaspalvelu, mutta koska sitä ei ole, niin siksi näin. Osa teistä varmaan ymmärtää mitä tarkoitan. Soitin siis sinne. Sain vasta reilun 15 minuutin yrityksen jälkeen 'itsepalveluun' yhteyden (Finnairin viimeinen lento oli lähdössä parin tunnin päästä), ja vastaanotto oli se mitä odotin; 'Tietenkään he eivät voi ottaa poikia veloituksetta seuraavalle lennolle, miten sellainen nyt olisi mahdollista'? 'No ei tietenkään' sanoin, vaikka se monelle asiakaspalvelualttiille yritykselle onkin. Kuten esimerkiksi Bangkok Airwaysille, joka otti pojan veloituksetta seuraavalle lennolleen, kun oli myöhästynyt oikealta lennoltaan 1,5 tuntia juurikin Finnairin myöhästymisen takia. Eikä muuten Air Asiakaan veloittanut muutamaa euroa enempää lentolippujen vaihtamisesta edellisellä Balin reissulla. Kokeilepa sellaista Finnairilla, ei muuten onnistu. Ensin maksat muutosoikeudesta satasen ekstraa, jonka jälkeen maksat vielä jotain lisää riippuen haluamastasi lennosta. Jotenkinhan se raha pitää asiakkailta saada.

No keskustelu Finnairin 'itsepalveluhenkilön' kanssa jatkui ja sai melkein koomisiakin piirteitä. Olin samaan aikaan itse netissä heidän sivuillaan ja katsoin, että koneessa oli tilaa ja halvimmat Value -liput maksoivat 147,75 €. Mutta lippuja ei voinut netistä enää ostaa, sillä jos koneen lähtöön on alle neljä tuntia, se ei sivuilta onnistu. Tämä henkilö linjan toisessa päässä sanoi kyllä, että hän voi ne ostaa ja koska pojat ovat vasta parikymppisiä he pääsevät nuorisolipulla. Hinta 118€ ja jotain. Lupasin palata hetken päästä, kunhan varmistan että hinta käy myös poikani ystävälle. Poikani tili ammotti tyhjyyttään, joten jouduin tästäkin syystä olemaan pankkikortteineni välikädessä.

Mitä helvettiä tapahtui hinnalle?

Soitin Finnairin 'itsepalveluun' uudestaan. Linjan toisessa päässä oli eri henkilö kuin aiemmin, mutta hän sanoi kolleegansa kirjanneen meidän keskustelut ylös ja olevansa siksi tilanteen tasalla. Eli ei muuta kuin lippuja ostamaan. Tovin päästä virkailija pyysi odottamaan hetken. Olin tällä välin päivittänyt Finnairin lippusivun (vaikkei sieltä enää voinut ostaakaan), ja edelleen Value-lipun hinta oli se 147€ ja rapiat. Paikkojakin vielä oli.

Sitten virkailija palasi puhelimeen ja heitti tälle muorille jauhot suuhun. 'Meillä on vain näitä Value -lippuja enää jäljellä kymmenen kappaletta (netissä luki viisi), ja hinta on 390€'. 'Ai mitä'? 'Kyllä, 390 euroa'. Vaikka olin varannut maksukortin viereen, niin en nyt sentään aivan idiootti ole. Sivuillakin sanottiin hinnaksi 147€ ja edellinen itsepalvelija tarjosi nuorisolippua hintaan 118€. Rahastaako Finnair ikävään tilanteeseen joutuneita asiakkaita myös tällä tavalla? Viimeinen lento lähdössä kyseiselle päivälle, niiltähän voi silloin pyytää mitä vain? Mietin tätä yön yli ja olen vakavasti sitä mieltä että näin on. Pöyristyttävää.

Parasta tässä oli ehkä se, että Finnairilta soitettiin pojalle meidän puhelinkeskustelun jälkeen ja tarjottiin lentoa 200 eurolla. Eli Finnairin nettisivuilla luki 147€, edellinen virkailija tarjosi nuorisolippua 118€, toinen virkailija hintaan 390€ (haloo!), joka oli kuulemma viimeinen hinta. Mihin perustui tämä 200€? Siihenkö, että sanoin bloggaajana kirjoittavani farssista?


Onneksi on muitakin lentoyhtiöitä

Niinpä. Arvatkaa ostinko lippuja? No en. Eikä sellaista päivää enää tulekaan, että kääntyisin Finnairin puoleen. Onneksi on olemassa muitakin lentoyhtiöitä, joilta saa vielä palvelua, välillä jopa  myötätuntoakin. Kuten esimerkiksi Bangkok Airways, Qatar Airways, Turkish Airlines ja monet muut. Jopa Aasian halpalentoyhtiö Air Asia onnistuu Finnairia paremmin.

Tällä kertaa pojat lennätettiin Helsinkiin Norwegianilla, jonka nettisivuilta pystyi ostamaan lentolippuja vielä pari tuntia ennen koneen lähtöäkin. Eikä hintakaan ollut kuin 109 euroa.

Hevonpaskaa sanon minä. Finnair on aikansa elänyt.

Nyt tulee provosoiva kysymys; kuinka huonoja kokemuksia sinulla on Finnairista? Täällä saa avautua...


Samuilla muuten paistaa taas, joten tervetuloa!

Vieraskynäilijä Tomppa: Hong Kong Disneyland- seikkailu

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, niin samana päivänä kun me tyttäret vietimme hemmotteluhetkiä prinsessahoidoissa, perheemme urokset pakkasivat lapset autoon ja lähtivät nauttimaan seikkailusta Disneylandissa. Tässä Tompan tarinaa siitä retkestä, olkaa hyvät:

Hong Kong Disneyland- seikkailu

Hong Kongin reissullamme ei montaa asiaa oltu sovittu ennakkoon, mutta Disneylandiin oli päästävä. Sehän sopi minulle hyvin, koska itse pidän huvipuistoista. Lauantai aamuna Aksu-pojalla oli ensin fudistreenit komealla Football Clubilla, minne suuntasimme Heidin kanssa puolen päivän korvilla. Tarkoituksena oli syödä kevyt lounas klubilla ja sen jälkeen ukko-porukassa täräyttää nokka kohti Disneylandia rouvien suunnatessa jonnekin shoppailemaan ja 'hoitoihin'.

Football Clubilla älylaitteet oli kielletty, ihan loistavaa!

Lounaan jälkeen lähdettiin sitten Aksun, Miskan ja Karin kanssa kohti Disneylandia. Hong Kongin ruuhkaisat kadut eivät haitanneet tunnelmaa lainkaan ajellessamme rauhallisesti avo-bemarilla auringonpaisteessa pilvenpiirtäjien lomassa. Itse asiassa tämä erikoisen mukava 'sightseeing' jo itsessään oli aivan loistava tapa viettää lauantai-päivää ja pääsimmekin kivuttomasti kolmen vartin ajamisella Disneylandin porteille. Todettakoon tässä kohtaa, että paikan päälle pääsee myös julkisilla hienosti, eli kannattaa tutkia vaihtoehtoisia reittejä oman tarpeen mukaan. Disneylandin alueella on myös huimia hotelleja, eli majoittuminen paikan päälläkin saattaa olla hyvä vaihtoehto.







Hong Kong Disneyland

Hong Kong Disneyland sijaitsee Penny's Baylla Lantaun saarella vajaan tunnin ajomatkan päässä Hong Kongin ytimestä. Huvipuiston avajaisia vietettiin syyskuussa 2005, minkä jälkeen se on noussut pienistä alkuvaikeuksista huolimatta maailman 13. suosituimmaksi puistoksi. Huvipuisto on laajentunut vuosien saatossa ja tänä päivänä sieltä löytyy seuraavat omat 'teema-alueet':

  • Pääkatu/ Main Street      
Oikein viehättävän 1900-luvun taitteen henkeen rakennettu amerikkalaiskylä, mistä löytyy jos jonkinlaista herkkua, ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä.
 

Näyttävän näköistä
  •  Adventureland
Mitäpä olisi huvipuisto ilman Tarzania? No, täältä läytyy Tarzan aiheisia seikkailuratoja, viidakon läpi kulkeva jokilaiva sekä ihastuttava Lion King -show.

  • Fantasyland
Prinsessa Ruususen koti, samoin Nalle Puh, Dumbo sekä Tuhkimo löytyvät täältä. Toimii takuuvarmasti nuoremmille ja erityisesti tytöille.

  • Tomorrowland
Tämä teema-alue palveli meidän ryhmää valtaosan lauantaipäivästä. Star Wars, Iron Man, Buzz Lightyear, mitä sitä pojat voi muuta toivoa. Itse asiassa Iron Man -osasto oltiin avattu vastikään tämän vuoden tammikuussa.




Iron Man



  • Toy Story Land
Nimensä mukaisesti täältä voi löytää Toy Story -elokuvien hahmoja sekä seikkailuja. Mukana on esimerkiksi Slinky Dog Dash -vuoristorata sekä Green Army Men Parachute -laite.

  • Grizzly Gulch
Kullankaivajien aarremaa - täältä löytyi erinomaisen viihdyttävä Big Grizzly Mountain Runaway Mine Cars -vuoristorata.

  •  Mystic Point
Nimensä mukaisesti kaikkea mystistä. Teemana on 1900-luvun alkuun sijoittuva tarina Englantilaisen herrasmiehen Henry Mysticin seikkailuista ja kartanosta Papua Uudessa-Guineassa.

Hong Kongin Disneylandilla on suunnitelmissa avata Frozen Land vuonna 2020, sekä Marvel alue vuoteen 2023 mennessä. Itseasiassa tällä hetkellä Tomorrowlandista löytyvä Iron Man Experience on ensimmäinen seikkailurata tulevalla Marvel alueella.

Mitä mieltä puistosta?

Huh, sen verran on valtava alue jo nyt kyseessä, että eihän siinä riitä yksi päivä millään. Ihmisiä oli kuitenkin jatkuvasti liikaa, eli aktiviteetteihin joutui poikkeuksetta jonottamaan vähintään puoli tuntia. Siihen päälle kävelymatkat eri alueitten välillä, hattaran syönnit, vessassa käynnit sekä pikku välipalat ja kas - niinhän se ilta alkoi jo hämärtämään.

Käytännössä meidän porukka vietti aikaa Tomorrowlandissa sekä tovin verran Grizzly Gulchissa. Halusimme kokeilla Toy Story Landin laskuvarjomasiinaa, mutta jonotusaika oli liki tunnin, joten skippasimme sen. Vaikka emme ehtineet läheskään kaikkiin paikkoihin emmekä edes niihin muutamaan härveliin, jotka olivat toivelistalla, niin kokonaisuutena päivä oli erittäin onnistunut. Disneyland tarjosi meille upean elämyksen, kamalan paljon ihmisiä, hienoja seikkailuja sekä unohtumattoman ajelun avoautolla päivänpaisteessa pelipaikoille, sekä takaisin ytimeen illan laskeutuessa. Ehdottomasti siis upea retki!

Hong Kong Disneyland, huvipuiston hinnat:

Lapset (3-11v)           419HKD (n. 51€)
Yleisliput (12-64v)    589HKD (n. 72€)
Seniorit (65+ v)         100HKD (n. 13€)

Jaa tähän oma tarinasi huimasta huvipuistokokemuksestasi!

Tomppa

Ja hieman Star Warsia



Samassa paketissa Stanley, Victoria Peak, prinsessahetki ja Soho

Hong Kong on sen verran hullu paikka, että sen hektisyys todellakin tarttuu. Ja kun kerran taksillakin pääsee halvalla ja näppärästi siirtämään luunsa paikasta toiseen, niin mikä ettei. Helposta liikkumisesta (tai siitä huolimatta) johtuen on pakko näin jälkikäteen todeta, että tahti oli meilläkin sen verran hengästyttävä, ettei näin jälkikäteen voi millään muistaa minä päivänä reissussa tehtiin mitäkin. Joku päivistä vietettiin kuitenkin näin:

Kyllähän Stanley bay vetää vertoja monellekin vastaavalle paikalle. Itse yllätyin erittäin positiivisesti

Lounas Football clubilla

Oltiin sovittu ennakkoon, että yhden päivän perheitten miehet viettävät Disneylandissa, kun taas me tyttäret nautitaan hyvin ansaitusta hemmottelusta kauneushoitolassa. Päivä aloitettiin kuitenkin koko porukka yhteisellä lounaalla paikallisella Football clubilla. Kyseinen clubi (jäsenille) oli melkein mykistävä kaikkine palveluineen ja olisin kohtalaisen tyytyväinen, mikäli jotain vastaavaa löytyisi myös Samuilta. Minulle ei täysin edes valjennut mitä kaikkea clubilta löytyy, mutta ainakin sitä itseään jalkapalloa, squashia, kuntosalia, uima-allasta ja ravintoloita. Eli varsinkin sateisena päivänä kokonaisen vuorokauden aamusta iltaan saa mukavasti kulumaan samalla alueella. Ihmiset nauttivat siellä myös illallisia ja viettivät juhliaan, sekä tapasivat muuten tuttuja tai yhteistyökumppaneita.

Ihan parasta clubilla oli kuitenkin se, että kaikki älylaitteet oli kielletty, kännykät, tabletit, kaikki. Tähän maailman aikaan ja vielä Honkkareissa, ihan huippua.

Kunnioitettava ikä clubilla.

Ja mikäs clubilla on aurinkoistakin päivää viettäessä.

Hurmaava Stanley

Lounaan jälkeen herrat ottivat suunnan Disneylandiin ja koska meillä siskoni kanssa oli aika kauneushoitolaan vasta kolmen tunnin päästä, päätimme hypätä taksiin ja suunnata Hongkongin saaren eteläpuoleiselle rannalle. Heti perille päästyä harmitti, ettei aikaa ollut enemmän, sillä Stanley hurmasi täysin. Tuntui kuin olisi teleportannut itsensä Välimeren tuuliselle rannalle Monacoon.

Sanomattakin oli selvää, ettei siellä asunut kaikkein köyhin väestönosa, vaikka ymmärsinkin että Centralin kerrostaloasunnon hinnalla sieltä voisi löytää jopa pienen talon. Kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen paikka Honkkareissa, jossa voisin hyvin nähdä itseni kuokkimassa omaa pientä puutarhaani ennen iltapäivän purjelautailua. Ehkä syynä oli se, että oma mielenterveyteni tarvitsee sen rannan, johon mennä selvittelemään päätään silloin, kun aivoissa on liian monta välilehteä auki.

Kun vanhoihin rakennuksiin laitetaan vielä väriäkin, minä olen myyty.

Ja kukkakaupat jaksavat hurmata aina.


Huhtikuun alun ilma Stanleyssa oli sekin kuin suoraan Välimereltä, aurinkoisen kirkas ja kuiva. Lämpötila pysytteli kolmenkympin alapuolella, kun se kesäkuukausina on juuri sitä tukahduttavan hiostavaa tropiikkia. Pidin 'rantaboulevardin' ihmisvilinästä, jota ei ollut liikaa vaan juuri optimaalisesti. Parin tunnin visiitin saldo tässä historiallisessa ja entisaikojen kalastajakylässä jäi vallan säälittäväksi, vaikka tutustuimmekin pintapuolisesti ostoskeskukseen, Murray Houseen ja minua taas eniten kiinnostavaan Stanley Marketiin. Murray House on muuten aikoinaan toiminut brittiarmeijan majoitustilana ja sen sijaintikin on ollut Centralissa, josta se on sittemmin siirretty paloina tänne. Hauska tarina kertoo, että uudelleen kasattaessa rakennuksen sisällä olleet viisi pylvästä eivät jostain syystä enää 'sopineet' sisälle, joten tänä päivänä ne sijaitsevat rakennuksen ulkopuolella näyttävää merimaisemaa katsellen.

Stanley market (eli paikalliset markkinat) yllätti muihin markkinoihin verrattuna oikeastaan laadukkuudellaan. Perusrihkaman lisäksi sieltä löytyi mm. upeita sisustustuotteita ja käsitöitä, ja vieläpä järkevään hintaankin. Ehdottomasti näkemisen arvoiset markkinat Honkkareissa ja vahva suositus koko Stanleylle.

Itselleni lämpötila oli rantalomailuun hieman liian alhainen, mutta kyllä Stanleyssa moni oli sitäkin tekemässä.

Rantabulevardia

Murray House

Oikealla olevan puun takana näkyvät Murrayn pylväät, jotka aikoinaan siis ovat olleet talon sisällä.

Stanley Market


Olisin muuten löytänyt Stanley Marketista vaikka mitä ostettavaa...


Hemmottelua kasvohoidossa

Koska koko Honkkareitten matka meinasi tyssätä omaan leikkaukseeni, siskoni halusi tarjota minulle pienen luksushetken kauneushoitolassa. Se oli varmasti hyvä vaihtoehto shampanjabaarille, jonne olin vannottanut hänet viemään minut, mikäli kunto ei riittäisi muuhun. Thaimaassahan saa kasvohoitoja erittäin huokeasti (jopa Samuilla), mutta oli kyllä erityinen 'prinsessahetki' päästä kunnon hoitolaan konsultin analyysin kautta. Vaikka naamani nähtyään konsultti totesikin välittömästi, että tähän naamaan tarvitaan nyt selvästi kohotusta ja valkaisua. Kohotuksen otin kiitollisena vastaan, mutta ei nyt herranjestas sentään mitään valkaisua. Mähän asun Thaimaassa! Tiedä siitä sitten kuinka paljon kasvot 'kohosi', mutta puolentoista tunnin lepohetki hoitolan pedillä tuli kyllä tarpeeseen.

Victoria Peak

Tällä kertaa syötiin llallinen siskoni kotona, ja koska asunto sijaitsee sopivasti Victoria Peakin läheisyydessä, päätimme pyörähtää siellä vielä ennen illallista. Edellinen reissu Victoria Peakille tehtiin yhdeksän vuotta sitten reippaillen, kostoksi itsellemme aamuun asti vierähtäneestä 'baari-illasta'. Mutta silloin ei ollutkaan lapsia matkassa.

Tällä kertaa hyppäsimme autoon ja ajoimme tupaten täynnä olevalle huipulle. Vaikka myöhästyimme auringonlaskusta, ehdimme silti näkemään Symphony of lights- valoshown (ei se oikeasti ole mikään ihmeellinen) ja upeat Hong Kongin valot manteretta myöten. Ja ovathan ne sieltä ylhäältä katsottuna huikea elämys. Victoria Peakille pääsee myös Peak Tramilla ja busseilla, ja kokemuksena Tram on varmasti mielenkiintoinen, vaikka meikäläisen hermoille kuitenkin mahdoton tehtävä. Sillä siinä ajassa kun jonotat, olisit jo kävellyt perille ja ehkä jopa takaisin. Kannattaa muuten muistaa, että ilma puolen kilometrin korkeudessa voi olla jopa viisi astetta viileämpää, joten viileämpänä iltana kannattaa ottaa ainakin pitkähihaista matkaan. Itselläni ollut siskon lainaama kevyttoppatakki oli huhtikuisena iltana tarpeen ja siitä huolimatta sormet olivat kohmeessa.

Honkkareissa on muuten aika käsittämätöntä, että vaikka kyse on pilvenpiirtäjien täyttämästä ja kuhisevasta paikasta, niin palmut ja luonto ovat silti aivan lähellä. Sopivaksi vastapainoksi kaikelle hektisyydelle.

Onneksi Honkkareissa luontokin on lähellä

Ja näitä Victoria Peakilta näkyviä valoja olisikin sitten voinut tuijottaa loputtomiin



Victoria Peakilla on myös kauppakeskus

Mutta katsokaa näitä jonoja! Tässä menisi tunti poikineen

Ja vielä vähän Sohoa

Jottei tämä päivä olisi loppunut liian lyhyeen (ja koska meillä oli lapsenvahti), päätimme vielä tehdä pikavisiitin Sohon yöelämään. Tämä pyörähdys tosin jäi melko lyhyeksi, koska allekirjoittaneen kunto hiipui kovaa vauhtia. Yksi baari Staunton streetillä ehdittiin silti tsekata, juuri sopivasti samaan aikaan, kun paikalliset viranomaiset puuttuivat lähialueen baarien kaduilla seisoviin asiakkaisiin. Oikeastaan se mitä muistan yhdeksän vuoden visiitistä Sohoon oli juurikin nämä kaduille aamuun asti rönsyilevät ravintoloitten asiakkaat, jotka siis tällä kertaa survottiin ravintoloihin sisälle. Moni tosin näytti suuntaavaan väljemmille vesille johonkin muualle.

Me valittiin paikaksi Staunton streetin kulmassa sijaitseva Staunton´s Wine Bar & Cafe, joka kuulemma joskus on ollut kovasti suosittukin, mutta josta siskoni nyt käytti nimitystä 'väsynyt Staunton'. Aikalailla sitähän se oli, tai ehkä se vaan johtui pitkän illan väsyttämistä baarin asiakkaista. Mutta eniwei, Staunton streetiltä löytyy monia muitakin varteenotettavia drinksupaikkoja. Me kuitenkin lopetettiin päivän urakka viimein tähän, vaikka nuorempana se olisi saattanut jatkua aamuun saakka. Sohossa sekin on mahdollista.

Hyvää Uutta vuotta Thaimaa!

Ensi kerralla sitten herrojen päivästä Disneylandissa. Sitä ennen soditaan yksi Songkran (Thaimaan uusi vuosi) alta pois, jonka pääpäivä Samuilla on 13. huhtikuuta. Edellisen vuoden Songkran fiiliksiä ja aiheesta enemmänkin pääset lukemaan täältä ja täältä.

Hong Kongista huolimatta kysynkin nyt, joko sinä olet ehtinyt viettämään Songkrania Thaimaassa?


Back to Top