Sisällön tarjoaa Blogger.

Koska halvalla sai

Paikallinen K-rauta HomePro, jokaisen rakentajan ja sisustajan paratiisi (tai helvetti), on tullut tässä matkan varrella aika tutuksi (kirjoitin siitä mm. täällä). Sinne kun menee hakemaan yhtä pikku juttua, päätyy todennäköisesti ajamaan kahdella turvoksiin pakatulla mopolla kotiin. Koska halvalla sai.

Meillä on viime viikkojen ajan lojunut nurkissa jos jonkinlaista 'huippuhalpaa' tavaraa, mutta se johtuu vaan siitä että palvelu HomeProssa on ihan ainutlaatuista. Myyjiä ja apureita on hyllyjen välit täynnä, suurin osa puhuu thaita, ja aina pitää metsästää joku toinen 'kielitaitoinen' auttamaan. Ja siinä odotellessa jää aikaa tarjouslaarien tonkimiseen.

Tiedättehän te kuinka siinä käy.

Vanha vessanpönttö

Kun halvalla saa

Lopputuloksena nurkista löytyy verhotankoa, kattolamppuja, liian kapeita verhoja, liian lyhyitä verhoja ja nyt viimeisenä uusi vessanpönttö. Koska halvalla sai.

Ei me ehditty ajattelemaan, että jonkun pitäisi myös vaihtaa 15 vuotta palvelleen pöntön tilalle se uusi. Ettei se olisikaan sellainen hommeli, jonka helposti itse täräyttää paikoilleen.

Työn teettäminen

Tarvittiin siis joku ammattilainen. Onneksi meillä on Panom, jonka kautta löytyy vaikka mitä. Siis kirjaimellisesti. Vessanpönttötalkoisiin ilmoittautui kaksi kaveria, ja kaupan päälle saatiin viskipullo takataskussaan hiippaileva sähkömies. Sitten oli vielä Panom.

Eihän meillä sähköhommia pitänyt olla, mutta niitä kyllä järkkääntyi melko nopeasti, kun lähitienoilta pimahti sähköt. Ja se johtui vain ja ainoastaan viskimiehen ruuvaamista pistorasioista ja piuhojen yhdistelyistä.

Sähköjen pimahtamisen jälkeen viskimies ja Panom hävisivät kylille etsimään aiheuttamaansa vikakohtaa ja vessanpönttökaverit uima-altaalle kessulle. Eihän mikään masiina sentään ilman sähköä toimi. Parin tunnin keikka uhkasi vääjäämättä venyä hamaan tulevaisuuteen ja hinta kohota mihin lie.

Koska vanha vessanpönttö oli jo irrallaan eikä uusi vielä paikoillaan, alkoivat puskat kutsumaan. Onneksi on iso piha, jonka uumeniin tällainen tyttönenkin tässä miesvaltaisessa remonttimaailmassa pääsee katoamaan puskapissalle.

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Saatiin sähköt ennen pimeyttä, vessanpönttö paikoilleen ja kaupan päälle muutama toimimaton sähkökatkaisin. Ei me veiläkään tiedetä mitä viskimies edes yritti tehdä.

Uusi vessanpönttö sijoittui vähän vinoon, muttei se niin justiinsa.

Meillä on kaikenlaisia puskia, puissa ja maassa.
Viskimies puskahommiin. Huomatkaa takataskussa pilkottava pullo.

Uusi pönttö vähän vinksallaan, mutta toimii.

Ensin meinattiin kysyä viskimieheltä neuvoja omiin sähköhommiin, muttei me sitten viittitty ;)

Hinnoista

Parhaimmillaan Thaimaassa työlle tuleva hinta on kamalan vähän. Välillä tekee oikein tiukkaa maksaa kunnon työstä niin mitättömiä summia.

Tässä jotain viime aikojen esimerkkejä:

  • Uusi vessanpönttö 43 euroa.
  • vessanpöntön asennus 4 miestä ja muutama tunti 38 euroa.
  • Mopon jarrujen kiristys 0 euroa ja tämä jo monessa paikassa. Ehkä täällä on tapana hoitaa 'turvallisuusasiat' tällä tyylillä. Ehkä kaikesta ei edes farangia ylilaskuteta.
  • mopon akun lataus korjaamolla 1,28 euroa.
  • Uudet rännit taloon (paljon ränniä) 2 ihmistä ja 2 päivää 38 euroa.

Jihuu, onneksi on paikkoja, jossa työn teettäminen on teettäjällekin vielä kannattavaa! Sitä paitsi, mä olen jo ihan rakastunut Panomiin.

Ton pöntön oli tarkoitus lähteä remonttimiesten matkaan, mutta se unohtui puutarhaa komistamaan ;)

Meillä on myös uusi päiväunipaikka. Vähän karmeen värinen katos, mutta halvalla sai ;)

Vieraskynäilijä Tomppa - Äkkilähtö Suomeen

Sillä välin kun viidakkotalossa kamppailtiin sadekauden haasteiden kanssa, Tomppa pyörähti pikavisiitillä Suomessa. Mutta syy pikavisiittiin oli vähintäänkin loistava. Joten tässä teille aiheesta Tompan vieraskynäilyä, olkaa hyvät:

Äkkilähtö Suomeen

Tätä oli odotettu. Reilut kymmenen vuotta verta, hikeä ja kyyneleitä. Hyvien ystävien kanssa väännetty ja käännetty Rockway.fi on netissä toimiva musiikkikoulu, jonka parissa on aikaa vierähtänyt. Hullut kaverukset hienon idean kanssa, joka saatiin kuin saatiinkin starttaamaan 5.11.2007. Nyt koitti siis palvelun 10-vuotis juhlat ja ilokseni sain kutsun kinkereihin.

Olimme keskustelleet Heidin ja Miskan mukaan lähdöstä, mutta muutaman päivän Suomi-visiitti ei heille olisi tarjoillut juuri mitään räntää lukuunottamatta. Itselläni oli muutamia takaraivossa kolkuttavia asioita, mitkä toivoin saavani hoidetuksi samaisella reissulla.

Lopullinen päätös Suomeen lähdöstä tehtiin niinkin ajoissa kuin perjantaina iltapäivällä. Lauantaina aamuyöstä ajoinkin jo mopolla matkalaukku selän taakse sidottuna Samuin lentokentälle.

Lähtöhetkellä Samuin lentokentällä.

Bangkokin reunamilla aamun sarastuksessa.

Rockway.fi 10-vuotis hulabaloot

Firman juhlat järjestettiin ravintola Dubrovnikissa Helsingissä. Oman porukan lisäksi paikalle oli kutsuttu opettajat, yhteistyökumppanit sekä asiakkaita. Näin kitaristin ja musafanin silmin olikin melkoista, kun illan aikana lavalla esiintyi toinen toistaan mielenkiintoisempia huipputaiteilijoita.

Illan erikoisuutena oli 10-vuotis juhlien kunniaksi Tuomas Wäinölältä kymmenelle kitaralle tilattu erikoisteos. Kuinka usein mahtaa samalla lavalla olla tuollainen määrä aivan Suomen huippukitaristeja? Kenties ei koskaan. Tuomas Wäinölä, Timo Kämäräinen, Erkka Korhonen, Mika Tyyskä, Kristian Wahlström, Matias Kupiainen, Marzi Nyman, Jarmo Hynninen ja Ville Suorsa. Bassossa Lauri Porra (kitaristi nro 10) ja rummuissa Anssi Nykänen. Voin taata että esitys oli melkoinen!

Yksi illan ehdottomista kohokohdista itselleni oli lapsuuden ystäväni ja vanhan bändikaverini tapaaminen juhlissa. Nykyinen Lordi-yhtyeen salainen basisti pääsikin uuden levyn äänityksistä paikalle ja vuosien tauon jälkeen oli huippuhienoa vaihdella kuulumisia. Kiitos siis kertaalleen Rockwaylle sekä kaikille paikalle päässeille. Oli kyllä aivan erinomaiset juhlat!

Rockway 10v - 10 kitaristin supersessio

Rockway 10v - 10 kitaristin supersessio.

Rockway 10v - jamimeininkiä.

Maanantaina lepopäivä

Matkaväsymyksen lisäksi taisi väsyttää myös hieman pitkään venyneet juhlat. Kävin kuitenkin moikkaamassa kavereita Helsingissä, missä Jukan, Sandeepin ja Katjan kanssa eksyimme sattumalta Tenho- ravintolaan syömään herkullista pizzaa sopivasti klassisen nykymusiikin säestyksellä. Tenho oli erinomaisen mielenkiintoinen paikka, jossa tuntui olevan sopivan underground -meininkiä, jollaista voisi olettaa löytävänsä vaikkapa Berliinistä.

Etsintäkuulutus päällä?

Kyseessä oli siis peltipoliisin väläyttämä sakko Paraisten saaristotiellä jo ennen juhannusta. Olin kuitenkin peltipoliisin kanssa eri mieltä aiheesta ja olin reklamoinut sakon varmuuden vuoksi kaksi kertaa. Elokuun lopussa poliisitäti soitti ja pyysi käymään asemalla, koska olin reklamoinut tuplasti. Totesin silloin asian menevän liian vaikeaksi, joten nielin tappioni ja maksoin sakon pois.

Nyt kuitenkin lokakuussa posteljooni oli kantanut kirjeen äidilleni, jossa asiasta muistuteltiin. Poliisiasemalle soitettuani minulle kerrottiin, että ellen hae sakkoa henkilökohtaisesti, minusta tehdään etsintäkuulutus. Siis mitäh? Sakko jonka olen maksanut jo aikaa sitten? Parempi kuulemma olla itse yhteydessä Oikeusrekisterikeskukseen, josko vaikka löytäisivät rahani. Sen enempää ei setä poliisilta asiakaspalvelua löytynyt.

Tiistaina ajoin pankkiasioitten jälkeen suoraan Kilon poliisiasemalle. Virkailija tulosti laskun, jonka jälkeen painuin autoon soittamaan oikeusrekisterikeskukseen. Virkailija sai uuden viitenumeron yhdistettyä aikaisempaan maksuuni, joten ei siis enää etsintäkuulutusta. Kiitos.

Loppu hyvin, kaikki hyvin

Poliisiaseman jälkeen tapasin Samuillakin talvehtineet ystävämme Jullen ja Jöllin. Oli mukava vaihtaa edes pikaiset kuulumiset kahvin ääressä, pianhan kaverukset suuntaavat taas talvea karkuun Thaimaan lämpöön.

Ja ennätinpäs illan suussa vielä yhdelle huurteiselle isäni kanssa. Siitä siirryin sujuvasti äitini luo, jonne veljeni perheineen oli tulossa illastamaan.

Keskiviikolle jäi juniorin joululahjojen ostaminen, sillä Samuilta ei valitettavasti kunnon skeittikamaa löydy. Luonnollinen valinta ostoksille oli Lamina, vuosien arvokas yhteistyökumppani Kalajärven skeittikisoista. Laminan jälkeen täräytin kassieni kanssa vielä Rockwayn toimistolle kiittämään ja kumartamaan, josta jatkoin junalla lentokentälle. Paluumatka saarelle kiepsahti tällä kertaa Krabin kautta, ja hieman sumussa ajelinkin jo seuraavana iltapäivänä kotiin.

"Back on the Rock" kuten paikalliset sanovat. Mahtava Suomen reissu takana, mutta kyllä on kiva olla kotona!

Kaikkea hyvää kaikkiin ilmansuuntiin ja erityiskiitokset rakkaalle äidille ja isälle. Huikean muikeaa isänpäivää kaikkiin koteihin!

Tomppa the vieraskynäilijä.

Kuvat Tom Stillman / Miikka Varila

Rockway 10v - näkyy ja kuuluu!

Sadekauden haasteita

Sadekausi

Koh Samuin sadekausi sijoittuu lokakuusta joulukuulle (noin yleensä), ja parhaimmillaan se tarkoittaa aurinkoisia päiviä yöllisine sateineen. Pahimmillaan se on peruuntuneita lentoja, tulvivia katuja ja neljän seinän sisällä kököttelyä. Täällä asuville se voi myös tarkoittaa koulubussin peruuntumista ja koulujen sulkemista, sillä turvallisuus ensin.

Vaikka ei ollakaan vielä päästy viime vuoden joulukuun sademääriin, niin toinen peruuntunut koulupäivä on jo menossa. Hammaslääkäri oli myös 'pakko perua' -listalla, ja ensimmäinen asia jonka täti puhelimessa sanoi, oli 'big water today, you can not come khun Heidi?' Juu, en voi tulla en.

Suomessa voi sataa vaikka kaksi viikkoa yötäpäivää, eikä arki pysähdy. Täällä on toisin, sitä tulee kerralla ja paljon. Siihen päälle kun saadaan vielä sähköt veks, voi juhlat alkaa. Toivottavasti näin ei käy, sillä Tomppa on pikavisiitillä Suomessa ja mulla saattaa sitten mennä sormi suuhun. Ehkä muutamakin, varsinkin kun sähköportti lakkasi toimimasta jo nyt.

Kuva Choengmonilta. Ei niin paha, mutta ihan haastava.

Viidakkotaloa mitataan

Eiköhän kohta käy selväksi mistä talo on tehty. En osaa veikata kuinka paljon vettä nyt vuorokauden aikana on tullut, mutta paljon se on joka tapauksessa. Muuttohässäköissä heitettiin läppää siitä, tuleeko katto sadekaudella syliin, joten nyt odotellaan mielenkiinnolla. Jotenkin sitä aina unohtaa, kuinka paljon märkää voi mahtuakaan muutamaan tuntiin.

Terassin katto näyttää ainakin vuotavan, eikä tämän hetken sateet ole lähelläkään sitä mitä se pahimmillaan on. Koita talo nyt kestää edes torstaihin, kun Tomppa on takaisin saarella!

Plai Laemilta Choengmonilla.

Vielä pääsee läpi.

Kausiötökät

Välillä ilma on täynnä kaskaita, välillä valtavia koppakuoriaisia. Toisinaan on niin jäätävä määrä isoja lentomuurahaisia liikenteessä, että niitä saa mopolla ajaessa kaivaa suusta ja sieraimistakin. Tällä hetkellä viidakkotalon ympäristö on täynnä pieniä lentäviä öttiäisiä, jotka tunkee kaikkiin valonlähteisiin palaen näissä heti. Senpä takia pöytätasot lattioista puhumattakaan ovat täynnä pikkuruisia raatoja.

Sade tuo myös muut elukat lähemmäksi ihmisiä, kuten esimerkiksi käärmeet. Vaikka nyt ei ollakaan käärmeitä nähty sen koirien tappaman lisäksi, en halua tietää mikä jättiläinen tallusteli viime yönä katolla. Koiriin se ainakin pisti vipinää.

Tosta ei sitten päässytkään.

Vesi noussut melkein jonkun auton ikkunaan asti.

Pysy tilanteen tasalla

Jos joku blogin lukijoista on tällä hetkellä saarella, niin tässäpä oiva FB-linkki tulvien ja liikenteen ja tilanteesta; Thunder Road Reporters. Varsinkin näin mopoilijan näkövinkkelistä loistava ryhmä seurata varoituksia ja ajankohtaistia tieolosuhteita kuvineen.

Sadekauden ollessa vasta aluillaan, taidetaan me sittenkin tarvita se auto...

Oletko sinä päässyt 'nauttimaan' trooppisista tulvista jossain päin maailmaa?

Kyllä mopoilijat täällä oppii ajamaan, vaikka vähän tulviikin.

Postauksen kuvat ovat alinta lukuunottamatta yllä mainitusta FB-ryhmästä.

Normipäivä?

Se alkoi niin kuin pitikin. Aamukahvit lämpimällä terassilla, Miska koulubussiin, koirat putoukselle ja 'bisnekset' käyntiin. Tälle päivälle oli suunnitelmissa jäätävä määrä paneutumista vaativia rästihommia ennen inhottavaa juurihoitoa.

Toisen kahvikupillisen aikana talonmies Panom köpötteli basilikalahjat kädessään mäkeä ylös. Näitä saisi nyt istutella ja kiirekin on, olihan juurineen irroitetut basilikat jo vähän nuukahtaneita. Kumma miten hyvin puhe kulkee ja ymmärrys toimii kahden täysin eri kieltä puhuvan ihmisen välillä. Naurua ja nyökyttelyä - sillä hoituu meillä kaikki.

Panom polttohommissa.

Valloittavat thaimaalaiset

Thaimaalaisten ystävällisyys on päässyt pitkästä aikaa kunnolla ihastuttamaan. Täytyy tulla vähän päätieltä sivuun, niin voi olla varma että sitä vielä löytyy. Mä olen niin ihastunut meidän talonmieheen banaani- ja basilikalahjoineen (puhumattakaan rotanloukuista), että tekisi päivittäin mieli halata kaveri ruttuun.

Eikä pelkästään talonmies, muitakin ihastuksia on ollut. Kuten eilen, kun hain Miskaa koulubussilta. Olin laittanut miljoonalaukun (jota käsilaukuksikin kutsutaan) mopon satulan alle säilytystilaan, ja bussia odotellessa kaivoin sieltä puhelinta. Mopo oli parkissa ja satula auki, kun heti ensimmäinen pappa nakuttavalla mopollaan horjui kysymään tarvitsenko apua. Papan oma mopo pysyi hädin tuskin kasassa, mutta apua olisi löytynyt heti.

Ihanat thaimaalaiset! Vielä mä opin kieltäkin. Tänäänkin opin miten sanotaan tankki täyteen - 'tem thang'. Oikeinkirjoituksesta ei tosin hajuakaan, mutta tältä se kuulostaa. Alku se on sekin.

Me istutetaan ja Bumba varastaa.

Aloe veraa meillä on hulluuteen asti.

Tästä löytyy nyt basilikaa, korianteria ja chiliä.

Vähän on rotanloukut ruosteessa.

Sitten alkoi menemään pieleen

Kun viettää päivää rennosti yrttejä istutellen ja talonmiehen kanssa höpötellen, jää ne aiotut asiat tekemättä. Mutta oli pakko suunnata juurihoitoon. Tomppa lähti ensin erään landlordin kanssa tapaamiseen, itse hyppäsin suihkuun ja kiireellä eteenpäin. Vaikka hammaslääkäri oli viimeksi tunnin myöhässä, ajattelin itse olla ajoissa. Olihan päivän käynti jo etukäteen maksettu, entäs jos hammaslääkärillä olisikin siellä jonoksi asti ihmisiä.

Meillä on kauko-ohjattava portti ja kun avasin sen, naapurilähiön koirat tunki portista sisään ja meidän koirat portista ulos. Ei auttanut kuin laittaa mopo parkkiin, häätää vieraita ulos ja yrittää saada omat hurtat sisään. Ei onnistunut ja kello tikitti. Liikkeelle ei voinut lähteä, sillä Boo juoksee vaikka mihin asti mopon perässä. Tompan palaaminen ei olisi voinut osua parempaan hetkeen.

Kuninkaallinen portti ;)

Koirat ja Tomppa sisään, vieraat rakit pihalle ja mopo käyntiin. Mutta jottei hyvä lähtöyritys nyt saisi kummallista käännettä, niin eihän mopo tietenkään startannut. Ja nyt oli jo hemmetin kiire. Portti auki, Tompan mopo tilalle ja menoksi. Onneksi se sentään toimi.

Paitsi että jarrut ovat olleet puheissa pitkään. Tai siis se, että ne pitäisi fiksata. Takajarru on sökönä ja näin ummikolle etujarruun turvautuminen sai vetämään komeasti stongan yli. Onneksi se sentään tapahtui näillä hiljaisilla kujilla, eikä vilkkaalla ringroadilla ja säästyttiin pelkällä asfaltti-ihottumalla. Enkä myöhästynyt juurihoidosta kuin kymmenen minuuttia.

Tai no oikeastaan 20, kun ensimmäinen kymmenen minuuttia klinikalla meni haavojen hoitoon. Mutta hampaat on nyt kunnossa, luojan kiitos.

Kirottu mopo

Meillä oli Tompan kanssa treffit mopokorjaamolla, jossa oman kulkupelin akkua ladattiin. Koska koirat oli vielä ruokkimatta, lähdin Tompan mopolla muonahommiin. Olihan Boo kaiken lisäksi ehtinyt karata jo uudestaan. Matkalla kotiin etujarrut yllätti taas, kuinkas nyt muuten. Saatiin vielä toisellekin kyljelle vähän rupea...

En aja sillä enää koskaan. Kirottu mopo.

Pakko laittaa vähän seesteisempi kuva loppuun.

Tervetuloa Bumba ja säpinät!

Oikeastaan tyyppi näyttää enemmän Timonilta kuin Bumbalta (tiedän, oikea nimi olisi Pumba), mutta esikoisen nimeämä rääpäle on nyt Bumba. Pieni luuranko, jolle ei löytynyt ottajaa. Rääpäle joka matkasi mopon kyydillä kauppakassissa viidakkotaloon. Bumba.

Ei tästä varmaan mitään traumoja jää ;)

Kiitos näille ihmisille, jotka pitävät huolta heikommista.

Risteyksen koiraperhe

Koiria Samuilla riittää, eikä kaikki suinkaan voi hyvin. Bumban perhe otettiin talteen vilkkaasta risteyksestä, ja kaikki perheenjäsenet Bumbaa lukuunottamatta ovat sijoittuneet koteihin. No pystyinkö pitkäänkin seuraamaan FB-kyselyjä eikö kukaan OIKEASTI HALUA Bumbaa? - en tietenkään. Lasi viiniä ja huomasin kirjoittaneeni meidän ehkä selviävän vielä yhdestä koirasta.

Niinpä me köröteltiin seuraavana päivänä reppanan kanssa kotiin. Vaikka tyyppi oli viettänyt varhaislapsuutensa vilkkaassa risteyksessä mopojen seassa, mopoilu itsessään ei ollut varsinaisesti hallussa. Eikä meillä ollut muuta kyytiä tarjota.

Kun Salsa taannoin sullottiin rantakassissa mopon jalkatilaan, sai Bumba tyytyä kauppakassiin. Yritettiin me ensin ilman, mutta kun yhden jalan sai pysymään mopon sisäpuolella, toinen putosi toisen reunan yli. Se meni vähän vaaralliseksi.

Kookospähkinät on ihan parhaita leluja.

mikään ei voita uimista.

Tästä vinkkelistä näyttää isommalta kuin onkaan. Bumba.

Boo ja Salsa vielä pohtivat 

Ensimmäinen reaktio oli puhdas uteliaisuus. Sitä seurasi pelko - voiko toi rääpäle viedä mun paikan? Tästä pelosta johtuen tulivat fiilikset varautuneisuudesta jopa inhoon. Mä en katso tota, se ei voi tulla mun viereen, mun on pakko häätää toi mahdollisimman kauaksi. Ja sitä rataa.

Onneksi Bumba oli sinnikäs, ehkä vähän bimbokin, eikä välittänyt. Nuoruuden innolla se sinkosi milloin kummankin päälle, veteli ruokakupit tyhjiksi, otti turpiinsa ja aloitti uuden kierroksen.

Vaikka Boo ja Salsa vielä miettivät kuinka ärsyttävä tyyppi onkaan, niin huomattavia muutoksia on havaittavissa. Inho on vaihtunut mielenkiintoon, jopa innostukseen. Tyypin kanssahan voi vähän painiakin! Ja niin sitä mennään pitkin mantuja. Lähinnä Salsa ja Bumba, mutta välillä myös Boo.

Pahin vastenmielisyys on ehkä voitettu. Bumba on hyvä tyyppi ja pienestä koostaan huolimatta mainio vartijan alku. Näistä rescue -koirien isistä kun ei tiedä, niin nähtäväksi jää millainen mutantti tästä vielä kasvaa. 

Bumba ja Salsa

Boo

Viidakkotalon muut kuulumiset

Meidän kutsumattomat vieraat, kirjoitin niistä täällä. Ainakin yksi kaksimetrinen käärme löytyi henkihieverissä Boon ja Salsan jäljiltä. Toivottavasti se oli juuri rännikäärme. Tompan ostama rotanloukku ammottaa edelleen tyhjyyttään, mutta rotanmyrkyt ovat hävinneet. Sillä seurauksella että kaksi rotanpoikasta on löytynyt kuolleena keittiön pöydältä.

Sehän on vaan hyvä, mutta kertoo toisaalta myös siitä, että rottien rakkaudenpesä (kuten Vesa sanoi) on olemassa tuolla jossain. Ehkä juuri siellä meidän makuuhuoneen katossa. Rottamutsia -ja faijaa ei ole näkynyt, mutta olisiko käynyt niin hyvä tuuri että nekin olisivat heittäneet henkensä, en ole kauhean vakuuttunut. Vaikka rapina on hiipunut, ei se ole silti vaiennut kokonaan.

Tämä vuosi on ollut varsinaista ihmisremonttia. Bangkok hospitalin lisäksi tutuiksi on tulleet hammasklinikat Samuilla, Turussa, Kaarinassa ja nyt taas Samuilla. Kun edellisen postauksen kirjoitin puoli naamaa turvonneena, niin tiesihän sen että putki jatkuu.

Ilmoittauduin siis hammaslääkäriin, jossa lekuri ensimmäiseksi nauroi ' taitaa rouva tarvita vähän filleriä myös toiseen poskeen'. Ai että mä pidän thaimaalaisten suoruudesta.

Viidakkotaloa.

Back to Top