Vaikka heinäkuun ilmat on olleet yhtä vuoristorataa, niin pisaraakaan vettä ei ole ripsinyt. Tai jos on, se on mennyt ohi tajunnan sekä meiltä että pihakaivolta.
Perunat nuokkuu pellolla ja zucchini vetelee viimeisiään, vaikka alkuun näytti että juuri saadaan pötkylää grillille.
Kun ei ole satanut, ei nurmikkoa ole tarvinnut ajaa - juniori kiittää - eikä hyttysiä hätyytellä. Sastamalan porukkakin kummasteli, kun pihaillallista ei tarvinnut kauhoa kiireellä huppu päässä ja hyttyssavut nenässä.
Kaikki on janoissaan. Luonto ja eläimetkin epäilemättä.
Meidän kaivosta on vesi loppunut jo pariin otteeseen, joten tästä pihapiiristä ei peuroille ja pupuille vesiä juuri jaella. Onneksi meillä on tuo kallisarvoinen työnjohtaja ja paikallinen VPK, joka on toimittanut kuivuneeseen kaivoon vettä. Korvausta vastaan tietenkin, mutta palvelu on pelannut enemmän kuin kiitettävästi.
Riippuvuus muista hävettää kuitenkin vähän. Meitä varoitettiin jo muuttovaiheessa porakaivon tarpeellisuudesta, mutta ajateltiin ensin tsekata mihin olemassa oleva kaivo pystyy. Ei näköjään kovin kummoiseen.
Eikä tuo kannettu vesikään kauaa kaivossa pysynyt. 4500 litraa ja reilu viikko, kun maa oli slurpsannut kovimpaan janoonsa suurimman osan.
Inhottavan kallis hankinta, jota ei olisi näin äkkiä ja tähän remonttikonkurssiin kaivannut. Mutta tähän pihakaivoon on enää turha vettä kantaa. Todistettavasti se ei siinä pysy.
Hidasta on
Remontin edistymistä on ollut huikeata seurata, kun kaikki sujuu suitsait sukkelaan.
Hah! In my dreams.
Tällä hetkellä ajatus puhtaasta kodista tuntuu helvetin kaukaiselta. Turvallinen käynti yöpissalle omaan vesivessaan vielä kaukaisemmalta.
Meillä on nyt parimetriä syvä ja koko keittiön mittainen monttu lattiassa. Juuri siinä kohtaa huushollia, mistä kaikki käynti ympäri taloa tapahtuu.
Onneksi kaivosta on sentään vesi loppu, niin ei tarvii harmitella sen enempää. Tarpeen tullen on joka tapauksessa vääntäydyttävä maisemahuussiin pihan perälle.
Tähän paskaisimpaan remonttivaiheeseen ei tietenkään kaivattu vielä veden loppumista ja nyrkkipyykkeilyä. Sen verran tiuhaan tahtiin pölystä itsekseen seisovia pöksyjä ja huppareita ilmestyy pesujonoon.
Porakaivofirmoihin on otettu jo yhteyttä, mutta jonot näyttää olevan sellaista kuukauden luokkaa. Tästä tilanteesta selvitään toki, ja olisihan tämäkin nyt pitänyt tietää ja blaa blaa blaa... Mutta olisi se silti ollut melkein unelmaa, jos joka osa-alue olisi pelannut edes vähän sujuvammin.
Mutta ei kai sellaista "sujuvaa" nyt mahda olla kellään.
Onneksi saatiin yllättävää remonttiapua pariksi päiväksi. Kiitos Petsku ja Tobias! Ja kiitos taas työnjohtaja!
Vielä tiukempaa olisi ilman teitä.
4
Perunat nuokkuu pellolla ja zucchini vetelee viimeisiään, vaikka alkuun näytti että juuri saadaan pötkylää grillille.
Kun ei ole satanut, ei nurmikkoa ole tarvinnut ajaa - juniori kiittää - eikä hyttysiä hätyytellä. Sastamalan porukkakin kummasteli, kun pihaillallista ei tarvinnut kauhoa kiireellä huppu päässä ja hyttyssavut nenässä.
Kaikki on janoissaan. Luonto ja eläimetkin epäilemättä.
 |
| Kiitos Tomppa ja VPK! |
Meidän kaivosta on vesi loppunut jo pariin otteeseen, joten tästä pihapiiristä ei peuroille ja pupuille vesiä juuri jaella. Onneksi meillä on tuo kallisarvoinen työnjohtaja ja paikallinen VPK, joka on toimittanut kuivuneeseen kaivoon vettä. Korvausta vastaan tietenkin, mutta palvelu on pelannut enemmän kuin kiitettävästi.
Riippuvuus muista hävettää kuitenkin vähän. Meitä varoitettiin jo muuttovaiheessa porakaivon tarpeellisuudesta, mutta ajateltiin ensin tsekata mihin olemassa oleva kaivo pystyy. Ei näköjään kovin kummoiseen.
Eikä tuo kannettu vesikään kauaa kaivossa pysynyt. 4500 litraa ja reilu viikko, kun maa oli slurpsannut kovimpaan janoonsa suurimman osan.
Inhottavan kallis hankinta, jota ei olisi näin äkkiä ja tähän remonttikonkurssiin kaivannut. Mutta tähän pihakaivoon on enää turha vettä kantaa. Todistettavasti se ei siinä pysy.
 |
| Sorry kukat, tossa on meidän seuraavat pesuvedet. |
Hidasta on
Remontin edistymistä on ollut huikeata seurata, kun kaikki sujuu suitsait sukkelaan.
Hah! In my dreams.
Tällä hetkellä ajatus puhtaasta kodista tuntuu helvetin kaukaiselta. Turvallinen käynti yöpissalle omaan vesivessaan vielä kaukaisemmalta.
Meillä on nyt parimetriä syvä ja koko keittiön mittainen monttu lattiassa. Juuri siinä kohtaa huushollia, mistä kaikki käynti ympäri taloa tapahtuu.
Onneksi kaivosta on sentään vesi loppu, niin ei tarvii harmitella sen enempää. Tarpeen tullen on joka tapauksessa vääntäydyttävä maisemahuussiin pihan perälle.
Tähän paskaisimpaan remonttivaiheeseen ei tietenkään kaivattu vielä veden loppumista ja nyrkkipyykkeilyä. Sen verran tiuhaan tahtiin pölystä itsekseen seisovia pöksyjä ja huppareita ilmestyy pesujonoon.
Porakaivofirmoihin on otettu jo yhteyttä, mutta jonot näyttää olevan sellaista kuukauden luokkaa. Tästä tilanteesta selvitään toki, ja olisihan tämäkin nyt pitänyt tietää ja blaa blaa blaa... Mutta olisi se silti ollut melkein unelmaa, jos joka osa-alue olisi pelannut edes vähän sujuvammin.
Mutta ei kai sellaista "sujuvaa" nyt mahda olla kellään.
Onneksi saatiin yllättävää remonttiapua pariksi päiväksi. Kiitos Petsku ja Tobias! Ja kiitos taas työnjohtaja!
Vielä tiukempaa olisi ilman teitä.
 |
| Riittävällä porukalla liikkuu puuhellakin. |
 |
| Lattian purkua |
 |
| Keittiö tällä hetkellä |
 |
| vanhoja viinapullon korkkeja löytyi lattian alta |
