Kun tätä reissua on takana 27 päivää, lienee paikallaan vetää yhteen alkumatkan sähläyksiä. Kuten tiesitte, tätä Bandyä kuljettaa kaksi näissä hommissa täysin noviisia, ja pitkän matkan päällikköinä häärää kaksi rescuekoiraa Thaimaasta. Kaikki mahdoton(kin) on siis mahdollista.
Alla muutamat noviisien vinkit:
- Kun parkkeeraat auton, tsekkaa maasto ensin! Meidän stoppi Tsekkien jollain camping -alueella keskellä yötä meinasi kehkeytyä katastrofiksi. Lienee sanomattakin selvää, että väsy painoi silmäluomia ja nälkä kurni vatsassa, kun löydettiin pimeitten kujien päästä viimein matkaparkille. Kyseessä oli sellainen "help your self" -parkki aidatulla alueella, jonne pääsi sisään ajamalla auto portin eteen, jolloin portti aukesi. Paikalla oli joku muukin auto, mutta kyseinen tyyppi nukkui päätalon jossain huoneessa meidän saapuessa. Ei nähty kyseistä henkilöä missään vaiheessa. Ajettiin auto plotille, jolloin Bandyn etupyörät upposi saman tien pehmeään maahan. Sen jälkeen sitä ei tarvinnut liikuttaa senttiäkään, tarkoittaen sitä, ettei ollut mitään toivoa saada minkäänlaista vaakatasoa mihinkään suuntaan. Ketään ei näkynyt, joten nukuttiin niin vinossa, kuin ikinä vaan mahdollista. Aivot teki sinä yönä kovasti töitä yrittäessään hiffata mikä on meininki, eikä nukkumisesta meinannut tulla yhtään mitään. Onneksi aamulla joku valloittavan ystävällinen raksamies ilmaantui paikalle ja veti meidät kovalle maalle. Ihmiset💜. (Meidän Youtube -videon kyseisestä vajoamisesta voit katsoa täältä).
 |
| Uponneena Tsekeissä. |
- Kun parkkeeraat (tai ajat) kiinnitä huomio myös puihin ja sähköjohtoihin! Tai muuten auton katolta saattaa jäädä jotain matkalle. Milanossa meidän fribapysäköinti tehtiin sen verran hankalaksi (liian korkea auto), että jouduttiin parkkeeraamaan puiston reunaan ja rakennustyömaan alueelle PUUN ALLE. Tämä tarkoitti sitten sitä, että oksa nappasi lähtiessä kiinni katolla olevaan antenniin. Onneksi paikalliset fribakaverit huomasi kyljessä roikkuvan satelliittiantennin, muuten auton kylkikin olisi saattanut saada uudet komeat kuviot. Samainen antenni (taitaa olla kirottu) jäi Mijaksen fribakentältä lähtiessä roikkuviin sähköjohtoihin, ja se olikin sitten vähän kuumottavampi paikka. Äärimmäisen kapea vuoristotie, jossa autoja kulki yllättävänkin paljon. Ei ollut mitenkään helppoa päästä piuhoista irti vielä niin, ettei yksikään auto tipu reunalta jorpakkoon. (Hämmästele video tästä).
 |
| Bandyn otsatatti ei ole vielä jäänyt jumiin, mutta antenni on. |
- Autosta ulos astuessasi, tsekkaa mihin astut! Meillä on nyt muutaman kerran astuttu suoraan koiran paskaan.
- Suunnittele seuraava yöpaikka ennen päivän ajourakkaa! Muuten saattaa mennä aivan totaaliseksi pyörimiseksi. Silloin tällöin ennalta suunniteltu paikka osoittautuu mahdottomaksi (vaarallinen, liian täynnä, sotkuinen, kamala), ja sitten matka jatkuu pahimmillaan jopa seuraavat 200 kilsaa, mutta ilman suunnitelmaa liikkuminen on vaan typerää. Me tehdään sitä koko ajan, joten puhun nyt todellakin kokemuksen syvällä rintaäänellä. Note to myself - älä liiku ennen suunnitelmaa!
- Syö, syö ja syö! Ilman riittävää energiaa kaikki muuttuu iltaa kohden paskaksi. Varsinkin, jos et tiedä mitä olet tekemässä.
 |
| Reissailu vaatii täyttä vatsaa ja mielenrauhaa. |
- Lisää arvioituun ajoaikaan vähintään kaksi tuntia extraa! Varsinkin jos olet vähänkään samanlainen säätäjä, kuin me. 100 kilometriä ei mene reilussa tunnissa, vaikka Google maps niin väittäisikin. Ei ainakaan meillä kahden koiran kanssa. Koiria pitää kusettaa (itseään myös), tulee ruuhkia, rekka on tukkinut koko tien, tai joulukulkue sekoittaa koko pakan. Ihan mitä vaan voi sattua, JA SATTUU.
- Käytä hätävilkkuja! Tää on itseasiassa ihan loistava neuvo. Kun me sekoiltiin muun muassa Ranskan tietulleilla (missä ei siis tänä päivänä ole mitään palveluhenkilökuntaa paitsi luurin päässä), me turvauduttiin ensimmäisten tööttäilyjen ja raivostuneitten autoilijoitten jälkeen hätävilkkuihin. Silloin perässäolijat eivät tule samaan jonoon, vaan valitsee suosiolla viereisen jonon. Saat sitten itse aivan rauhassa neuvotella luurihenkilön kanssa mitä tehdään. Hätävilkut toimii myös ahtailla kujilla ja vaikka vähän leveämmilläkin, jos vaikka on aivan pakko turvautua u-käännökseen. Me käytetään niitä nyt ihan surutta, silloin perässäolijat tietää taatusti, että urpoja on liikenteessä😅.
- Kun parkkeeraat, käännä auton sivupeilit kylkiä vasten! Me unohdetaan toi aina, ja sitä varten Nizzan rantatiellä ohi ajanut paku yritti viedä kuskin puoleisen peilin mennessään. Onneksi se ei hajonnut kokonaan, vaan saatiin se teipattua kasaan.
- Täytä varastoja silloin kun asiat on sopivasti hollilla! Toisin kuin Suomessa, kauppoja ei olekaan ihan joka paikassa, eikä ainakaan näitten valtateitten (esim. A-7) varrella. Monesti ruokakaupat ja bensa-asemat on taajamissa ahtaitten katujen varsilla, eikä matkista ole valitettavasti suunniteltu ihan niihin kapeimpiin kujiin ja ahtaimpiin koloihin.
- Kun puskailet, ota huomioon (ainakin Espanjassa) talvikuukausien tuulet! Toisin sanoen avarilla paikoilla ja varsinkin vuorilla, tuuli saattaa heiluttaa koko autoa sen verran, ettei uni tahdo tulla. Näin kävi meille Mijaksen vuorilla, ja suunniteltiin jopa keskellä yötä majapaikan vaihtoa. Ei kuitenkaan jaksettu, vaan keinuttiin sitten tuulen tahtiin koko yö. Aamulla hiukan väsytti.
- Chillaa, sitä vartenhan reissussa ollaan!
 |
| Aikalailla paras puska Mijaksen vuorilla, mutta tuona yönä myrskysi. |
 |
| Ihanat💛 |
Ps. Tähän mennessä meillä on hajonnut auton toinen sivupeili, se antenni katolla, jääkaapin ja pakastimen kaasujäähdytys, jääkaapin oven lukko, vessan oven kahva, ja jotain muuta pientä, jotka on kuitenkin saatu korjatuksi. Eteenpäin mennään, ja kaiken kokoisilla ruuvareilla on selkeästi ollut paikkansa.
Alla olevaa kuvaa klikkaamalla pääset tsekkaamaan meidän videon ensimmäisistä matkapäivistä (episodi 1). Muista tilata myös kanava😁.
