Pattaya beach - not for me

 

 

 

OMB (oh my Buddha!).

 

Olen äärimmäisen harvoin tuntenut olevani NIIN vahvasti väärässä paikassa, kuin tällä kertaa Pattayalla. En ole aiemmin tarkkaan miettinyt miksi ei ole tullut koskaan lähdettyä Pattayalle, mutta enpä ole ollut väärässäkään sen pienen tuntuman kanssa, että en pitäisi siitä kuitenkaan. Ennakkoluuloja juu, mutta omalla kohdallani ne osuivat nyt oikeaan.

 

Mainittakoon tähän vielä sen verran, että esimerkiksi Jomtien beachillä me ei tällä kertaa ehditty käymään, eikä juuri muuallakaan, mutta istuttiin me sentään taksissa matkalla vähän rauhallisimmille seuduille. Sinne mihin Pattayan frisbeegolf -rata oli rakentunut. Se alue näytti oikein mukavan idylliseltä.

 

Mutta siis, Pattaya beachistä en tykännyt lainkaan.

 

Pattaya beach.
 
"Rakastavaisten tunneli"

 

Me valittiin majoituskohteeksi Pattayalta nimenomaan Pattaya beach. Voi siis hyvin olla, ettei esimerkiksi Jomtien olisi mennyt näin ihon alle, kuin nyt tämänkertainen valinta. En tietenkään odottanut Pattayalta paratiisirantoja, enkä edes rentoa saarimeininkiä, mutta on kyllä pakko todeta, että te jotka ette vielä ole käyneet Samuilla tai Phanganilla, käykää nyt ihmeessä. Sieltä sentään löytyy vielä paratiisiakin.


Minulle Pattaya näyttäytyi likaisena ja surullisena. Korona ja kaikki rajoitukset, sekä matkustelun hankaluus verottaa kohdetta varmasti, mutta en ehkä ollut varautunut näin ikäviin näkyihin. Enkä voi siis tietää onko Pattaya beachillä aina tuollaista, joten siksipä lukekaa tämä teksti tällä varauksella. Toivottavasti tuolla normaaleina aikoina on edes hieman positiivisempi pöhinä.


Me yövyttiin neljä yötä Page 10 -hotellissa, joka oli oikein mainio. Ystävämme Matti on yöpynyt siellä aiemminkin ja pystyi suosittelemaan hotellia, ja siksipä me valittiin se. 38 neliön huone oli riittävän iso kahdelle ja viihtyisäkin, kylpyamme tuli testatuksi ja suihkussa riitti painetta (mikä ei muuten ole itsestään selvyys Thaimaassa). Reilun 30 euron vuorokausihinnalla sai huoneen lisäksi niin valtavan aamiaisen kahdelle kuin vaan pystyi syömään, käyttöoikeuden hotellin kuntosaliin, samoin kuin hotellin katolla sijaitsevalle uima-altaalle. Voi olla että vieraitten vähyyden takia katolla olevassa Sky barissa ei kuitenkaan tällä kertaa ollut henkilökuntaa paikalla, mutta baarin puhelimella pystyi hoitamaan tilaukset näppärästi katollekin. 

 

Page 10 -hotellin kattoterassi

 

Mä olen aina ollut sitä mieltä, että Samuilla on todella kauniita rantoja, ja nyt Pattaya beachin nähneenä, tämä vain vahvistui. Olin toki tietoinen ettei Pattayan merivesi ole aivan puhtaimmasta päästä, ja vaikka Pattaya beach olikin nyt jollain tavalla "ihan siisti", en olisi voinut viihtyä siellä edes puolta tuntia. Samui on näemmä tehnyt musta kermaperseen, eikä tällöin mikä tahansa ranta käy.

 

Me ei siis vietetty päiviä rannalla, sillä mikäli ei oltu liikenteessä, viihdyttiin hotellin kattouima-altaalla. Muutenkaan Pattaya ei tuntunut tarjoavan meille mitään järkevää tekemistä, joten kun ei oltu fribailemassa, otettiin mahdollisimman chillisti ja ladattiin akkuja kotiin paluuseen. Page 10 -hotelli sijaitsi kyllä mainiolla paikalla, aivan Central Festivalin ja Pattayan Night marketin vieressä ja ehkä pari sataa metriä tuosta masentavasta rannasta. Me käytiin visiitillä sekä Centralissa, että Night Marketissa, vaikka saalis tällä kertaa jäikin vähän laihaksi. Yhdet haaremihousut löysin itselleni ja parit tyynynpäälliset kotiinkin, mutta siinäpä se. Aika paljon oli kauppapaikkoja tyhjinä näissä molemmissa paikoissa, mutta se tuntuu näinä aikoina olevan normaalia, vaikkakin surullista.

 

Oltiin me onneksi me ehditty käydä tonkimassa Nathonin pikkuruisessa tukkukaupassa, muuten matkalaukkuihin olisi jäänyt syntisen paljon tyhjää tilaa. Eihän Thaimaasta nyt sentään tyhjin käsin voi Suomeen palata.


Pattaya beachin Night Market.



Yksi nasta ruokapaikka me kuitenkin rantakadulta löydettiin, ja siellä sitten vietimmekin iltaa muutamaan otteeseen. Kamikaze Steak & Cafe oli nasta paikka pelkästään hauskojen ja hulluttelevien tarjoilijoitten takia, mutta sai sieltä lähes varmuudella ehkä maailman isoimpia hampurilaisia. Muutenkin ruokalista oli kattava (ehkä jopa turhankin), ja vaikkei ravintola mitään gourmet -elämyksiä tarjonnutkaan, niin kyllä niillä annoksialla nälkää sai siirrettyksi melkein vuorokaudella.  

 

Rehellisyyden nimissä me ei nähty Pattayasta juuri mitään, mutta enimmäkseen se johtui varmaan siitä, ettei enempää huvittanut nähdäkään. Oli jotenkin vain liikaa kävellä iltaisin sen rantakadulla istuvan naisen ohi, joka teräaseella kaapi sääriään syville avohaavoille. Tai seurata aamiaisella liian pienissä kengissä hyppivää ladyboyta, kenelle tie ei riittänyt ja jonka hypyt oli sen verran vauhdikkaita, ettei sellaista rytmiä pelkän viinan voimalla ruokita. Tai katsella illalliselle mennessä niitä lukuisia maskinaamaisia maksullisia naisoletettuja pitkin rantaviivaa - ei ei ei.


Helmikuussa 2022 Pattaya beach oli raskas.

 

Kamikazen annosten koossa riitti, Matillekin :)

Siinäpä se, maailman ehkä toiseksi suurin hampurilainen.

Löytyi sieltä onneksi myös vähän romanttisempiakin ravintoloita.


4

Shoppailu Samuilla 2022

 

 

Kuten nyt aiemmissa Samui -postauksissa olenkin maininnut, niin Samui ei ole sama kuin esimerkiksi kolme vuotta sitten. Samuin kaltaiset saaret ja vastaavat kohteet, jotka elävät lähes 100% turismista, ovat koronan takia kuin varjo entisestään. Paikallisille toki löytyy niitä omaan tyyliin sopivia vaateputiikkeja, mutta aika harvoista sellaisista olen koskaan itselleni mitään löytänyt. Ja turistien vaatimuksia liikkeet tuskin täyttää.


Mutta katsellaanpa mitä käymämme paikat Samuilla tänä vuonna tarjosivat:


Central Festivalin iltamarkkinat


Chaweng

 

Central Festival on toiminnassa kuten ennenkin, mikäli sulkee silmänsä lukuisilta tyhjiltä kauppapaikoilta. Meille länkkäreille suunnattu Tops Mart (erittäin kattava ruoka/viinikauppa) on laajentunut huomattavasti vieden monen aiemmin paikalla olleen pienen putiikin tilat. Adidas, Rip Curl, Miniso (mun suosikki), Uniqlo ja muut kansainväliset brändit löytyy edelleen, sekä tietenkin Central kauppa, joka on vähän niin kuin meidän Stockmann (turhan kallis, mutta kaikkea löytyy). Itselleni eräs must go -kaupoista Central Festivalissa on Supersports -liike, sieltä on vähän pakko silloin tällöin nimittäin hakea ainakin yhdet uudet Skechersit. Central Festivalin parkkipaikalla sijaitsevat iltamarkkinat näyttivät olevan toiminnassa, viikonpäivistä en tosin ehtinyt ottaa selvää.


Valtaosa Chaweng beach roadin liikkeistä on suljettu. Joitain liikkeitä sinnittelee auki siellä täällä, mikä tekee shoppailusta Chawengilla melko haastavaa. Muutama liike saattaa olla auki tietyllä kohtaa, ja sitten seuraavaa liikettä saattaa pahimmassa tapauksessa joutua etsimään parikin kilometriä. Jos mopolla liikkuu, ei tietenkään ongelmia, mutta jalkapelillä shoppailureissusta voi tulla kilometrien pituinen. Shoppailu Chawengilla ei siis tällä hetkellä välttämättä kannata.


Tyhjää on Central Festivalissa


Bangrak


Bangkrakissa on tällä hetkellä enemmän elämää, mutta siellä taas ei ole koskaan ollut juuri mitään shoppailtavaa - eikä kyllä vieläkään. Bangrak Minimart kannattaa kuitenkin mainita, sillä se on aina ollut alueella asuvien länkkäreitten luottomarketti. Tuontisiidereitä, viinejä, oluita ja perustarvikkeita löytyy melko kattavasti niinkin pienestä marketista, eikä Thaimaassa olevat kummalliset alkoholinmyyntikellonajat ole siellä oikein koskaan toimineet. Jos kauppa on ollut auki, juomaa on saanut. Jokin uusi ja vielä kattavampi viiniliike oli myös ilmestynyt Bangrakiin, mutta siellä me emme ehtineet käymään. Sen verran paljon oli ystäviä tavattavana, että viinit nautittiin ihan muualla, kuin kämpillä romanttisesti kaksistaan.


Mainittakoon muuten tässä kohtaa sellainen, että Thaimaan apteekit ihan joka puolella ovat lomareissulla varteenotettavia tuliaisten hankkimispaikkoja. Esimerkiksi aivan törkeän hyviä ja todella puhdistavia paikallisia hammastahnoja kannattaa ainakin harkita, niin pysyy hymy valkoisena ilman valkaisugeelejäkin. Noitten lisäksi erilaiset linimentit lihaksille ja tiikeribalsamit on ainakin ihan must, sekä kaikki ihanat kasvonaamiot. Myös useat lääkkeet, jotka ovat Suomessa reseptien takana, ovat Thaimaassa reseptivapaita. Näistä mainittakoon nyt vaikka lihasrelaxantit ja astmalääkkeet (ja kortisoonit, ja antibiootit, ja ja ja...). Kannattaa ainakin käydä vaikka Morya Pharmacyssa tsekkaamassa tarjonta.


Fisukylä (virallisesti siis Fisherman´s village)


Parhaimman laatuiset hepeneet löytyy edelleen ehdottomasti fisukylän pienistä värikkäistä putiikeista, riittää kun kävelet kohtuullisen lyhyttä rantakatua päästä päähän. The Wharf oli jo silloin kolme vuotta sitten surullisen tyhjä putiikeista, mutta nyt se vasta tyhjä olikin. Samoin Fisukylän kuuluisat ja eläväiset perjantain iltamarkkinat olivat nyt kuin varjo entisestään, vaikka joitakin kojuja olikin pystytetty rantakadun varteen. 


Mutta putiikkeja oli avoinna, ja piristystä shoppailun lomaan voi hakea alueen monista viihtyisistä hipsterityyppisistä kahviloista ja ravintoloista. Ja mikäli liikut illan tullen rantakadulla Smile House -resortin kohdilla, saatat törmätä erittäin rakkaaseen ystäväämme Khun Rockiin, joka vietti kanssamme kesää Paraisilla vuonna 2017. Rock on thai -traditioihin kuuluvan puhvelinnahan kaivertamisen todellinen mestari, ja hänen aivan käsittämättömän ainutlaatuisia töitään on mahdollista ostaa juurikin tuolta fisukylän rantakadulta (ainakin toistaiseksi). 

 

Mikäli törmäätte Rockiin, kertokaa ihmeessä Heidiltä ja Tompalta terveisiä💖.

 

Fisukylässä on ainakin kaksi Saonan myymälää. Ehdottomasti kannattaa käydä.

Rakas rakas ystävämme Rock.

Aivan uskomattoman hienoja töitä.

Varmasti ei tule toista samanlaista vastaan.

 

Nathon


Samuin "pääkaupungissa" Nathonissa on edelleen useitakin perusrättejä ja laukkuja myyviä kauppoja, juurikin siis niitä, joita ei tällä kertaa oikein muualta löytynyt. Nathon on muutenkin aina elävä, sillä siellä sijaitsevat Samuin virastot ja onhan Nathon koko saaren hallinnollinen keskus. Ravintoloita löytyy ja vastaleivottuja leivoksia ja kakkujakin saa ostettua ranskalaisista leipomoista. Voisin melkeinpä sanoa, että vähiten korona on iskenyt juurikin Nathoniin, sillä pääsääntöisesti siellä elää ja asioi juurikin paikalliset.


Tässä vielä yksi shoppailuvinkki Nathoniin (jos hermot vaan ikinä riittää😂):

 

Mikäli olette joskus Samuin reissuilla ostaneet rantamekkoja, t-paitoja, shortseja, laukkuja, toppeja, haaremihousuja, sun muita perusjuttuja, mitä nyt Thaimaan reissulla ikinä pitää ostaakaan (ei siis mitään putiikkikamaa), niin Nathonin sivukadulta löytyy pikkuruinen tukkukauppa, joka myy kaikkea tuota, vieläpä tukkuhintaan. Eli karkeasti noin kolmanneksella siitä, mitä samasta tavarasta muualla maksaisit. Tavaraa ja rättiä on liikkeessä hulluuteen asti, mutta onneksi henkilökunta on erittäin avuliasta ja naureskelevaa. Me käydään tuolla ostostaivaassahelvetissä aina, kun syystä tai toisesta pyörähdetään Nathonissa. 


Koska en voi antaa kadun nimeä (valitettavasti Google maps antaa vain thaimaankielisen kadun nimen) , annan pikaiset ohjeet:


Paikallista Nathon Pier ja käännä selkä merelle. Oikealle puolelle pitäisi jäädä pieni parkkipaikka-alue, jossa muuten pidetään paikallisia ruokamarkkinoita iltaisin. Iltamarkkinoitten kohdalta lähtee kadunpätkä kauemmaksi merta (sisämaahan päin), jota vähän eteenpäin kävelemällä tulee risteys, mistä käännyt sitten oikealle. Tätä kadunpätkää eteenpäin kävellessä vasemmalle puolelle tietä tulee ennen pitkää hyvin pieneltä vaikuttava rättikauppa, josta näkee jo heti, että sitä tavaraa todella tursuaa joka paikasta. Täällä ei sitten mikään maksa juuri mitään.

 

Siinäpä se - löysit perille!


Vitsit me muuten tehtiin viimeksi paljon löytöjä...


uuh miten sekopäinen ostostaivas...

Tänne pitää todellakin varata aikaa tonkimiseen.

Kaikkea on joka paikassa, myös katosta roikkumassa.

Ei ole helppo tavaratalo...


4

Muutamat mainittavat beachit Samuilla vuonna 2022

 

 

Mikään ei ole niin kuin ennen, ei edes paratiisisaaren rannat ja rantaelämä. Mutta siltikin, mikään ei myöskään muuksi muuta sitä, että yrityksiä tulee ja niitä menee, mutta elämän täytyy jatkua. 


Niin myös Samuilla.

 

Osa käymistämme rannoista oli todella surullisia näkyjä (kuten esimerkiksi Chaweng beach toisaalta), mutta onneksi osa rannoista on jopa paremmassa jamassa kuin ennen. Kyllä, se on mahdollista, varsinkin kun puhutaan niistä lyhyistä pienistä poukamista, joista me ollaan aina kovasti tykätty. Kaikkein mieluisinta meille tällä reissulla oli se, että ihan jokaista rantapoukamaa ei monikansalliset yritykset olleet vielä ehtineet vallata, sillä tämän tyyppisissä maailman tilanteissa niin vaan tuppaa käymään. Raha puhuu ja kaikella on hintansa.

 

Tässä kuitenkin vähän fiilistelyä niiltä rannoilta, joilla tällä kiireisellä retkellä ehdittiin pysähtymään:


Oijoi, miten ihanan rentouttava Thongson beach

Thongson bayn sympaattiset pullukat.


Thongson bay

 

Aloitetaan vaikka Thongson baysta, joka on kaikki nämä vuodet ollut yksi meidän suosikkirannoista. Se on lyhyt sympaattinen rantapoukama Choeng Mon beachin ja Samuin Beverly Hillsin välissä. Samuin Beverly Hills on meidän piireissä saanut nimensä siitä, että se on kukkula ja siellä todella on miljoonaluokan kämppiä. Ja tarkoitan todellakin miljoonaa euroissa.


Thongson Bayn parasta antia on ehdottomasti jo vuosikymmeniä paikallisen perheen hallussa ollut resortti ja ravintola Thongson Bay Bungalow & Restaurant. Noi resortin bungalowit on ihan kivalla paikalla merta kohti, mutta onhan ne oikeasti jo aikas vanhoja. Siis mulle toki kelpaavia, mutta en tiedä kuinka moni suostuu matkustella ihan niin vaatimattomasti. Mun silmiin ne on sympaattisia kaikkine terassien riippumattoineen ja simpukkaverhoineen, siis sillä tavalla jotenkin jopa yksinkertaisen mauttomia. Mutta kuten sanoin, oikein oikein sympaattisia. 

 

Ja sympaattinen on koko resortin touhu. Ruoka on oikeasti aina maukasta ja tarjoilijaporukka täysin omassa luokassaan. Ja tässäkin - ei mitään priimaa, mutta todella omanlaisiansa persoonia. Me käytiin tuolla useana eri päivänä välillä hieronnassa, välillä lounaalla ja aina vähän rantaelämästä nauttien. Meidän lisäksi muitakin asiakkaita riitti jokaisena päivänä, ja se oli huojentavaa nähdä. Ja uutuutena nyt - resortin mailla pyörii kaksi pulleaa possua kaikkien koiranpentujen lisäksi. Hauskaa oli seurata possujen rantahiekalla pyöriskelyä ja rantavedessä nautiskelua. Oi että.

 

Kandee käydä tsekkaamassa. 


Jotenkin tällä rannalla on ehkä eniten se kotifiilis.

Pikkuinen, sievä Thongson bay.

Pullukat metsästi herkkuja.

Thongson bayn vaatimattoman sympaattiset bungalowit.


Bangrak beach

 

Bangrakin alue on jo vuosia ollut enemmänkin sellaista seutua, missä expatit asuskelevat omissa huviloissaan ja paikalliset sitten vähän vaatimattomammin. Sieltä löytyy kalatoria, hedelmäkojuja, pieniä partureita, pikkuisia iltamarkkinoita jne, mutta koskaan aiemmin Bangrak ei oikeastaan ole ollut niinkään turistialue, vaikka Phanganille menevät Seatranin lautat sieltä lähtivätkin (ei muuten lähtenyt nyt).


Tänä päivänä Bangrakin beachille on noussut toinen toistaan komeampia rantaklubeja ja resortteja ja nyt esimerkiksi Chawengin ollessa enemmän tai vähemmän välitilassa, suosittelen mieluummin majoittumaan tällä hetkellä esimerkiksi Bangrakiin. Vaikkei ranta olekaan kummoinen, noissa rantaklubeissa ja resorteissa on ne omat uima-altaat joka tapauksessa. 


Elämää Bangrakissa on, sillä tavalla sopivasti sekoitellen paikallista meininkiä ja vähän fiinimpää illallistamista. Auringonlaskukin näyttää Bangrakissa komealta, ja sen voi käydä vaikka omin silmin toteamassa uudessa näköalapaikassa nimeltään Mainthy Pool Lounge & Restaurant. Me oltiin menossa tsekkaamaan toi paikka, mutta ei niin yllättävä trooppinen sade valitettavasti torppasi tämän suunnitelman. Ehkä ensi kerralla sitten.


Samrong beach


Tämä on myös ollut jo vuosia meillä suosikkirantana juurikin siksi, ettei siellä koskaan törmää kovinkaan moneen auringonpalvojaan, ja tätä nykyä varmasti vielä paljon vähempään. Paikalla joskus vuosia sitten toiminut Arayaburi resortti ei ainakaan sellaisenaan ole enää toiminnassa, jos on ollenkaan. Uima-allas alue oli dead ja allaskin hoitamatta. Resortin alueella toiminut ravintola ja pikkuinen rantabaari olivat nekin kaput, emmekä me tällä kertaa ehtineet tutkia poukamaa sen paremmin. Surullisen kuollutta oli, mutta sitten taas heille jotka eivät muita kaipaakaan, oiva paikka mennä nauttimaan aurinkoisesta hiljaisesta rannasta.

 

Samrong beach, heti siinä Thongson Bayn lähellä.

Samrong beach oli todella tyhjä.

 

Bang Por beach (tai Bang Po beach, sama asia)


Maenamista vielä enemmän Nathoniin päin sijaitsee todella rauhallinen Bang Po beach. Joitakin pieniä rantaravintoloita alueelta löytyy edelleen, mutta myös jokunen silloin muutama vuosi sitten avattu ravintola on vastaavasti joutunut sulkemaan ovensa. Ranta itsessään on rennolla tavalla miellyttävä, vaikkei se uimiseen ihan paras olekaan. Siellä täällä on vähän kivistä, mutta suosittelen ehdottomasti pysähtymään johonkin rannan ravintoloista vaikka lounaalle (esim. Freestyle beach bariin), niin saa vähän käsitystä mistä tuolla on kysymys. 

 

Rennon miellyttävä Bang po beach.

Bang Porin mukava sveitsiläisomisteinen Freestyle Beach Bar.

 

Choeng Mon beach


Yksi meidän monivuotisista suosikeista on ollut myös Choeng Mon beach, joka on tällä hetkellä Chawengin lailla lähes kuollut, mutta samalla myös heräämässä henkiin. Lähes uusia ja isojakin hotelleja näyttää ränsistyvän pystyyn, kun taas pienempiä ja vanhempia paikallisia ravintoloita ja resortteja jatkaa kuten ennenkin. Mukavaa on se, että näissä paikallisissa paikoissa on käytetty tämä hiljainen aika hyväksi remontoiden kulahtaneita bungaloweja, kuten nyt esimerkiksi Kirati Resort & Restaurantissa

 

Choengmon beachillä on aloittanut myös uusi mainio rantaklubi Mira Serene. En tarkalleen tiedä milloin ravintola on Choengmonille ilmestynyt, mutta silloin kolme vuotta sitten sitä ei vielä ollut. Lokaatio on kyllä täydellinen - mikäs sen ihanampaa, kuin upottaa varpaat rantahiekkaan illallisen ajaksi. Elävää musiikkia on tarjolla ja jos menette linkkiä pitkin Mira Serenen sivulle, tarkkasilmäisimmät saattaa bongata myös Tompan estradilla😁.


Psst... mä hukkasin kännykkäni tuonne rantahiekalle eräissä synttäribileissä (mitään en ollut ottanut😂), mutta henkilökunta oli hienosti napannut sen talteen. Huh huh, meinasi ihan hieman mennä koko loma pilalle niinä tunteina, kun olin erossa kännykästä. Mieti nyt, pankit ja kaikki mahdollinen tunnistautuminen on vaan tehty niin vaikeaksi ilman kännykkää. Ihanaa että piditte huolta kännykästä sillä aikaa, kun itse seikkailin jossain muualla💜.


Tässäpä nämä Samuin rannat tällä kertaa. Muualle ei ehditty, eikä oikeastaan edes yritetty.


Ps. Choengmonilla on myös käytetty hyväksi tämä turistittomuus, ja meren lahteen rakentuukin nyt jonkinlaista keinotekoista koralliriuttaa jo olemassa olevien luonnollisten lisäksi. En tiedä kuinka paljon nähtävää siellä vielä tällä hetkellä on, mutta myöhemmin mitä ilmeisemmin.


Ps2. Pari ravintolavinkkiä myös Choengmonille olkaatten hyvät:

 

1. Anong Restaurant Choengmon: Uuh mitä pihvejä! Siis harvoin Thaimaassa ihan oikeasti saa kohtuuhintaista ja vielä hyvääkin pihviä, mutta täältä saa. Palvelu on briljanttia, samoin kaikki ruoka. Oh, nam nam.

 

2. Akbar: Aivan loistavan maukasta intialaista ruokaa, suosittelen! Me muuten tilattiin pari kertaa ihan kämpillekin Akbarista ruokaa, kun satoi eikä millään malttanut lähteä liikenteeseen. Vahva suositus, jos intialaisesta tykkää.


Myös Choengmon beach on aika tyhjä.

Mira Serenessä esiintyi kaikkien suosikki Max.

Anong Restaurantissa on ihan huippupihvit.
4

Samui Swine Classic IX - The Swineshank Redemption, Hyzenbrownie "Destination Open 2022" ja Pattaya Disc Golf Open

 

 

Samuilla vuosittain järjestettävät kansainväliset frisbeegolf -kisat oli yksi suurimmista syistä, miksi kaikesta koronasekoilusta huolimatta päätettiin lähteä reissuun. Helvetin kalliiksihan se tuli nelinkertaisine koronatesteineen ja SHA ++ -hotellivarauksineen, mutta hetkeäkään ei ole kaduttanut. Tai noh... jos viitsisi tarkkaan kalkuloida reissuun uponnut rahamäärä, niin tajuaisi että oltaisiin normiaikana vietetty sillä summalla melkeinpä puoli vuotta Samuilla.


Normiaikaa ei nyt ole (ei ehkä edes näköpiirissä), mutta reissaajat tietää, että välillä on vaan päästävä lähtemään.

 

Samuilla pääsee heittämään puhveleitten kanssa.

 

Samui Swine Classic IX - The Swineshank Redemption & Hyzenbrownie "Destination Open" 2022

 

Samuilla järjestettiin tänä vuonna koronapaussin jälkeen kahdet frisbeegolf -kisat. Toinen Maenamilla Samui Disc Golfin toimesta ja toinen Laem Sorissa Laem Sor Beach Disc Golfin toimesta. Kiitos jälleen kerran tuhannesti Nigel & Luke ja Dave, sekä lukuisat muut kisatalkoisiin osallistuneet. Järjestelyt ja kisojen meininki oli aivan omaa luokkaansa, vaikkei kaikkia maailmantähtiä tällä kertaa paikalle saatukaan. Ne jotka lukuisista riskeistä huolimatta saapuivat valtamerten yli Samuille - kiitos teille ja meillekin. 

 

Mukana oli taas paljon suomalaisia, kuten myös ruotsalaisia, venäläisiä, thaimaalaisia, brittejä, jenkkejä, norjalaisia, itävaltalaisia ja kanadalaisia, eli vaikka ketä maailman toisilta laidoilta ja jo vuosia Samuilla asuneita. Paljon oli vanhoja tuttuja, mutta myös mielenkiintoisia uusia kohtaamisia - kerrassaan siis lämminhenkistä ja ihanaa. Voi mahoton miten kova ikävä onkaan ollut Samuin palmuratoja ja mutkatonta meininkiä, aivan sellaista ei nimittäin mistään muualta ole vielä löytynyt.

 

Ilmassa oli selkeästi huomattavissa kovasti patoutunutta reissun tarvetta ja tätä unohtumatonta kisafiilistä, jonka Samuin letkeän rento ja ainutlaatuinen ilmapiiri tälläkin kertaa tarjosi. Kirsikkana kakun päällä oli jälleen Nigelin kisoihin päättynyt grillipuffa, pienimuotoiset jamit pimeyden laskeuduttua ja trooppisen sateen paiskoessa kaikki osalliset litimäriksi. Mutta se ei haitannut, lämpöä riitti ja se minkä sade kastelee, Samuin ikuinen kesä kuivaa hetkessä.

 

 

Samuin kovimmat voittajat.

Tomppa omien sarjojensa ykkönen.

Nigelin grillipuffaa...

 

 

Valitettavasti meidän osalta Laem Sorin kisat jäivät väliin. Vietettiin edellinen yö hotellilla karanteenissa, eikä saatu aamulla lupaa poistua ennen kuin hiukan liian myöhään, ja sekin ruinaamalla. Pakattiin kuitenkin kiekot reppuihin ja lähdettiin ajelemaan saaren toiselle puolelle toivoen, että kisojen aloitus olisi hieman myöhässä. Tällä kertaa se toive ei toteutunut, me myöhästyttiin vain puoli tuntia, mutta kisaovi ehti kohdallamme sulkeutumaan. Vaikka vähän harmittikin, oli silti erittäin mukavaa seurata muitten kilpailuja ja nautiskella burritoksia jääkylmän oluen kera. Kyllä kannatti ottaa kaikki mahdolliset riskit, ja vain lähteä reissuun. 


Virallisten PDGA -kisojen lisäksi kisattiin kaikkea muutakin hauskaa, kuten parikisoja, viikkokisoja, ja ehkä kaikkein hauskinta Glow -kisaa. Glow -kisassa heitettiin umpipimeässä hohtavilla glow -kiekoilla, joita valaistiin fikkarilla juuri ennen heittoa. Glow -kiekot näkyvät siis pimeässä, ja kieltämättä kierroksessa oli aivan omanlaisensa haasteet ja hauskuudet. Jos olisi älynnyt, olisi voinut pelätä pimeässä luikertelevia käärmeitä, mutta sellaiseen ei onneksi äly riittänyt.

 

Kaikkinensa - Uuh, miten ihana viikko!

 

Ps. Samui Swinessa suomalaisia mitalisteja oli kaikkiaan 11 (ja puoli, katsokaa vaikka kuvasta😂. Kuvasta puuttuu yksi suomalainen mitalisti, jonka puuttuminen me juurikin kuvaushetkellä huomattiin).

 

Samuin suomalaiset mitalistit.

Osa Samuin frisbeegolf -perhettä

Pattaya Disc Golf Open

 

Uskokaa tai älkää, ensimmäisen kerran ikinä me käytiin Pattayalla (Pattayasta enemmän myöhemmin). Vaikka ollaan käyty Thaimaassa sen satatuhatta kertaa, Pattaya ei ole koskaan imenyt meitä kyläilylle. En oikeastaan tiedä miksi (paitsi nyt tiedän) ei vain ole tullut mentyä. Ehkä siksi, että Samuin ja Phanganin idylliset saaret ovat riittäneet meille. 


Tällä kertaa Qatar perui meidän alkuperäiset lennot ja meille ilmaantui mahdollisuus pidentää reissua parilla päivällä. Tästä syystä (ja Samuille luvatut sateet) me päätettiin osallistua vielä yksiin fribakisoihin, lähtihän sinne Samuiltakin monia muitakin pelaajia. Käsittääkseni tämä Pattaya Disc Golf -rata on ollut avoinna hieman reilu vuoden, mutta nämä helmikuun PDGA -kisat olivat radalla ensimmäiset laatuaan. Ja vaikka jännitys kupruili järjestäjienkin vatsanpohjassa, kaikki oli enemmän kuin upeasti hoidettu.

 

Pattaya Disc Golf Open ja lehdistöä

Pattayan kisakaverit.

Kisapäivä alkoi virallisella osuudella ja kun me saavuimme alueelle (noin puoli tuntia Pattaya Beachiltä), oli meitä vastassa poliisiohjaus. Ensimmäinen ajatus oli että "ääh, onko tullut jotain ongelmia ja kisat on peruttu", kunnes sitten selvisi kisojen saama julkisuus. Paikalla oli TV -kanavia, lehdistöä, kuvernööriä ja virallisia puheita, sekä kirsikkana kakun päällä viranomaisten puttiharjoituksia. Aikamoisen juhlavaa etten sanoisi.


Kaikki järjestelyt ruokailuineen ja fasiliteetteineen oli valloittavan omintakeisia, kuten Thaimaassa tuppaa olemaan. Vaikka kisojen alkuun sisältyi virallista toimintaa, kisojen jälkeen meininki oli taas mukavan rentoa. Ehkä kaikkein upeinta näissä Pattayan kisoissakin oli juuri se ylpeys, millä paikan omistajat frisbeegolf -rataa ovat rakentaneet ja millä hartaudella ensimmäiset kisansa järjestivät. Pattayallakin kisajärjestelyistä vastuun otti Samuilta tunnettu Luke, ja muuten hienosti koko homman hoitikin.

 

On muuten tavattoman hienoa elää mukana frisbeegolfin nousussa Thaimaassa - Phukettiin on avattu uusi rata Disc Golf Phuket, Chiangmaissa on kaksi Disc Golf Chiang Mai, Koh Makilla yksi Frisbee Golf Koh Mak, Koh Changillakin yksi Koh Chang Disc Golf, ja nyt Pattayallakin uusi. Samuilla on ollut kaksi rataa jo vuosia. 

 

Seuraavaksi ehkä Koh Phangan? Anyone?


Vaikka oma peli on tällä hetkellä kaaoksessa eikä kisahermojakaan näköjään ole, on uskomattoman hienoa kuulua tähän sydämelliseen kiekkoperheeseen.


💗 you all!


Pattayan kovimmat voittajat.

Tomppa teki yhdellä kierroksella kaksi holaria, ja se on kova juttu.

Meidän kaikkien ihana maskotti Kenzie💜


2
Back to Top