Tekemisen ytimessä - vihdoinkin!

Jo oli aikakin!

Remppa on pyörinyt hitaasti, mutta varmasti jo reilun viikon. Suurimmaksi syyksi tiukkaan starttiin veikkaan uhkaustani, sillä sanoin Tompalle aikaa olevan vappuun - toukokuun eka päivä tämän frouvan löytää nimittäin puutarhasta. Uuh, miten odotankaan reisilihasten rasittamista kasvimaalla ja kukkapenkeissä - onhan siitä jo tovi.

Mutta siis, remppaa pukkaa. Ensimmäinen viikko on mennyt purkaen, saumaten ja hioen. Hiomisiin mun ei tarvitse itse osallistua, kiitos nuoruudessa kipeänä urheillen hankitun rasitusastman, jonka takia en voi maskia pitää, enkä siksi siis hioa. Ei sillä että mitenkään erityisesti haluaisin hinkata puupaneeleista vanhoja lakkoja pois, se nyt kuitenkin on se kaikkein v-mäisin puuha remontin tekemisessä. Kuka ihme on koskaan keksinytkään, että mäntyiset puolipaneelit olisi vanhetessaan ja kellastuessaan edes mitenkään erityisen kauniita?

 

Työmaa portaikko. Paljon on paneelia.

Onneksi pikkuaulan muovimaton alta löytyi kunnon lankut.

 

Meillä oli tarkoituksena aloittaa remppa toisesta makuuhuoneesta yläkerrassa, mutta muovimaton alta paljastuneen raakalautalattian takia ei päästy hommassa alkua pidemmälle. Tarvittiin siis uutta lattialankkua (myös puolikkaaseen olohuoneeseen), ja viimein nyt joku aika takaperin sitä saatiinkin. Kannattaa muuten kilpailuttaa yrityksiä, sillä jopa meidän muutaman sadan metrin lankkutilauksessa säästettiin tuhat euroa tosta noin vain tilaamalla oikeasta paikasta ja tyytymällä kakkoslaatuun, joka omasta mielestäni näyttää kyllä vallan priimalta. Näissä kakkoslaadun lankuissa on kuitenkin oksapaikkoja, mutta meille sillä ei ole tuon taivaallista merkitystä, sillä lankut maalataan. Kiitos Sarokkaan yhteyshenkilön, joka älysi tarjota meille vähän vähemmän priimaa tavaraa, eikä väkisin myynyt sitä kalleinta mahdollista. Nyt on olkkarin yksi reuna täynnä erikoiskuivaa ja 14,5 cm leveätä lankkua, muualle ei noin pitkät lankut mahtuneet.

Elämä kaaoksen keskellä siis jatkuu ja KAIKKI on taas pölyssä.

Kun yläkerran makkari siirtyi tehtävälistan kakkoseksi, päädyttiin tekemään portaikko ensin. Veikkaanpa olkkarin ja makkarin remontin sujuvan kuitenkin portaikkoa nopeammin, sillä katto - ja seinäpaneeleitten hiomiseen menee oma aikansa. Mä kyllä tykkään meidän kattopaneeleista ja vähän ehkä niistä puolipaneeleistakin, mutta en siitä lakkapinnasta, jota ei luojan kiitos ole vielä katossakin. Kattopaneelitkin on joku taannoin maalannut sen verran huonolla maalilla, että puolet maaleista riippuu riekaleina, joten hommassa piisaa. Vaikka maalaaminen itsessään on mukavaa ja kevyttäkin puuhaa, katon ollessa kyseessä tilanne on täysin toinen. Vieläkin on tuoreessa muistissa tuvan tummanruskeitten kattolankkujen maalaaminen valkoiseksi. Vasta viisi kerrosta maalia oli riittävä ja hyvä ettei välillä itku päässyt - on se katon maalausasento kuitenkin sen verran raskas.

 

Tällä hetkellä portaikko on siinä kaikkein sotkuisemmassa vaiheessa ja tämä vaihe on luonnollisesti myös ärsyttävin. Vaikka kuinka kuinka ja mitä yrittäisi, hiomispöly löytää tiensä jokaiseen huoneeseen, vaatteisiin ja kaikille pinnoille. Mieli tekisikin jo maalaamaan ja ennen kaikkea näkemään uudet pinnat. Alakerrassa meillä on rumpuhuoneen vanhaa paperitapettia lukuunottamatta vaaleat seinät, mutta portaikkoon ja meidän makkariin olen suunnitellut molempiin värikkäämmät tehosteseinät. Lattioitten väriksi olen päättänyt (öhöm, olen saanut taiteellisen johtajan tittelin) sellaisen vaalean hiekan sävyn ja maltan tuskin odottaa sitäkään, kun näen värin uusissa lankuissa. Aikamoista juhlaa nimittäin oli, kun alakerran lattioihin valittu mustikkamaito oli viimein lankkujen päällä. On se vaan niin herkku väri.

Toivottavasti pääsen jo viikonlopun aikana maalaamaan portaikon kattopaneelit😁.

Ai niin muuten, ensimmäinen kurki on kuultu! Sieltä se kesä tulee💕

Kohta saadaan olkkariinkin uudet lattiat ja seinät.

Virtasen maalitehtaan herkulliset saaristolaisvärit

Rempan lisäksi kaikkea muutakin hommaa piisaa. Pitäisi uusia liitenrin kattokin.

Mun seuraava taideprojekti :)

3

Onnen tyttöjä

Onnen tytöt, Salsa ja mä.

Kun mä nyt mietin muutaman kuukauden aikaa taaksepäin, Salsan tilanne oli ERITTÄIN huono. Jopa niin huono, että me jouduttiin vakavasti miettimään kuinka kauan annetaan Salsan kärsiä. Ajatuskin noista synkistä hetkistä on karmea näin jälkikäteenkin, mutta jos olisitte nähneet Salsan liikkumisen ja elämänhalun hiipumisen, tietäisitte mitä käytiin läpi. Ennen niin iloinen ja riistan perässä sinkoileva koiratyttö oli vain varjo entisestään - perse ei noussut ilman apua ylös, lenkkejä ei tehty, oli vain pientä hiipimistä tontin nurkilla.

Olihan se kamalaa.

 

Kesää me nyt Salsan kanssa odotellaan.

Hankikeleillä vielä liikkuminen oli hankalaa.

 

Röntgenkuvat ja eläinlääkärissä käynnit ei vihjanneet mistään totaalisen hirveästä nivelrikosta (vaikka nivelrikko onkin), mutta silti toinen ei pystynyt mihinkään. Onneksi ruoka kuitenkin maistui, vaikkakin huonoimpina hetkinä ruokakippo tyhjeni makuuasennossa. 

Mikään lääkekään ei tuntunut tehoavan. Monia eri vaihtoehtoja kokeiltiin särkylääkkeistä pitkäkestoisiin piikkeihin - eikä apua. Joku lääke auttoi kuukauden verran, mutta onnen sirpaleitten jälkeen palattiin kuitenkin ikävään kipurumbaan. Syvä huoli painoi hartioita ja jokaisen epäonnistuneen lääkekokeilun jälkeen toivo hiipui. Kirjoitinkin aiemmin Salsan tilanteesta ja onneksi silloin kirjoitin, sillä sain postauksen jälkeen teiltä lukijoilta paljon loistavia vinkkejä. Kiitos tuhannesti niistä, sillä;

Niillä vinkeillä Salsa on nyt täysin uusi tyttö, ja mamma is very happy! Toivottavasti tämä onnen huuma myös jatkuu näin, eikä mitään pahempia takapakkeja ole tulossa. Salsa on sellainen hassun näköinen avaruuskoira - pääpuoli on susikoiramainen ja jalat lyhyen lännät, kuten beaglella tai mäyräkoiralla ja aivan selkeästi tämä kummallinen vartalomalli ei juuri kestä ylimääräistä riistan perään spurttailua tai ojien yli hyppimistä. Siksi tästä eteenpäinkin kaikenlaiset äkkipyrähdykset olisi parasta saada minimiin.

 

Kiitos vielä vinkeistä kaikille niitä antaneille. Vinkkien perusteella löydettiin ainakin tällä hetkellä erittäin toimiva resepti nivelrikon kanssa elämiseen. Mikäli joku muu siellä ruudun toisella puolella etsii vastaavanlaisiin vaivoihin apua, nappaa tästä yksi resepti:

 

• Trocoxil (särkylääke), annetaan kerran kuukaudessa 6 kk ajan, sitten pidetään kuukauden tauko. (Tarvitaan resepti).
• Flexadin Advanced (koiran nivelille). Se sisältää denaturoimatonta kollageenityyppiä II, omega-3-rasvahappoja ja E-vitamiinia. Kollageeni on tärkeä osa rustoa, omega-3-rasvahapot tukevat nivelterveyttä ja E-vitamiini toimii voimakkaana, nivelille tärkeänä antioksidanttina. 
• Hyaluron 365 nestemäinen. Tämä sisältää mm. glukosamiinia, MSM, kondroitiinisulfaattia ja hyaluronihappoa.
  
  

 

En tiedä mikä noista ylläolevista on se joka eniten auttaa, mutta kombona ainakin tällä hetkellä toimii täydellisesti. Pitkästä aikaa meillä mennään kevättä kohti huojentuneemmin mielin ja toivotaan siihen perään helkatin lämmintä ja pitkää kesää. Aurinko lämmittää osaltaan kipeitä jäseniä, liikkuminen on helpompaa ja mukavampaa, ja mikäli ei huvita liikkua, voi oikoa jäsenensä pehmeälle sammalmatolle ja laskea ohi lipuvia pilviä. 

 

Me onnentytöt - Salsa ja mä - voidaan tehdä sitä yhdessä.

Nyt mennään jo metsissäkin, kunhan vähän varotaan.

Salsa nauttii aina takan lämmöstä.

Ja vielä kuva Boosta lempipaikallaan vahtimassa.

 

4

Huh, vihdoin se alkaa - eiku...

Mä olen ollut viime viikkoina hieman känkkäränkkänä, ja kun talvi vyöryi koko voimallaan vielä  takaisin (YLLÄTYS!), tuntuu että voisin räjähtää pienemmästäkin asiasta. Todellisuudessa tuo jo jonkin aikaa kengässä hiertänyt kivi liittyy tekemättömyyteen, kun en ole päässyt tekemään niitä asioita mitä haluan. Nyt sitten pöljien kevättä seuranneen takatalven myötä taannuin lähes eskarilaisen tasolle.

"Mut kun mä haluun, mä haluun! Etkö sä tajua? Ja vielä parasta; "Kohta mä en enää kestä!"

Ja kun toinen osapuoli yrittää venkslata koronarajoitusten takia hankalaksi menneitä musatuntikuvioita, mä näen vain tietokonetta tuijottavan laiskurin. Reilua - no ei, mutta mä vaan niin haluaisin jo päästä liikkelle. Onneksi tolla siipalla näytti viimein menevän kuppi nurin kaikesta marmatuksesta ja puhisemisesta, ja se pari päivää sitten viimein totesi "okei, huomenna sitten aloitetaan".

 

Jee!

 

Nyt saisi talvi jo väistyä

 

Ja mä puhun nyt siis remontista, sehän on ollut joulusta lähtien stand by -tilassa. Tai lähes stand by, sillä ehdin mä tässä välissä maalata puolikkaan olohuoneen lattian. Olkkarin toista puolta en ole vielä päässyt maalaamaan muovimaton alta löytyneen raakalaudan takia, mikä taas tarkoittaa lattian repimistä auki, eikä sellaista hommaa ihan näin hyytävillä keleillä pysty tekemään. Tarkoitus olisi kuitenkin myös viihtyä täällä samaan aikaan, eikä vain tunkea toppahousua jalkaan ja siitäkin huolimatta jäätyä pystyyn.

Joten, kun pakkaset vielä kiristää pipoa(kin), päätettiin aloittaa remppahommat tekemällä meidän makkari ensin. Ollaan oltu kovasti toiveikkaita ja aikalailla varmojakin, että makuuhuoneen muovimaton alta löytyy kunnon höylätyt lankut. Sellaiset on kuitenkin yläkerran pikkuisessa aulatilassakin, joten miksipä ei myös makkarissa. Siinä tapauksessa remppa olisi ollut helppo - ei olisi tarvinnut kuin levyttää pari seinää uusiksi, maalata ne seinät, ja tietenkin alta löytynyt lautalattia Virtasen Porstuan jollakin hempeällä saaristolaisvärillä. 

Mutta kun se ei vaan mee niin. 

 

Innostus oli kova ja heti aamiaisen jälkeen tälläsin itseni vimosen päälle remonttivehkeisiin, nappasin sorkkaraudan käteen ja raotin muovimaton alta löytyvää levyä - ja olisin melkein voinut purskahtaa itkuun. Muovimattohirvityksen alta paljastui sellaista sekasikiölautaa etten ole ennen nähnyt, ja raotkin lautojen välissä niin rouheat, että kapoisempi jalka voisi huonolla tuurilla sujahtaa jonnekin purujen sekaan.

 

Se siitä remppastartista tähän hätään.

 

Me ollaan kohta kaksi vuotta nukuttu keskeneräisessä makkarissa.

Tällainen surkuhupaisa laudoitus löytyi muovimaton alta.

MUTTA EI TÄSSÄ PARKU AUTA. Uusiksi menee koko hoito.

 

Eilisen remonttipäivän pystyi siis pyyhkimään kalenterista. Samoin sen innostavan fiiliksen, joka aina syntyy kun tietää pääsevänsä tekemisen ytimeen. Mä taannuin taas puhisemaan - en niinkään siitä että lattia oli aivan paskaa, vaan enemmänkin siitä, ettei vieläkään päästy riehumaan remonttia eteenpäin. Nyt on ensin ostettava kallista lattialankkua (miten puutavara onkin niin karmeissa hinnoissa?), sillä vanhojen lautojen metsästykseen käytetyt kuukaudet ei ole tuottanut tulosta. Vinkkinä siis muillekin lattialautojen metsästäjille - ihan Hannu Hanhimainen tuuri pitää käydä, että löydät ensimmäisenä jonkun vanhojen lankkujen ilmoituksen ja onnistut vielä tekemään kaupatkin niistä. Ei muuten ole helppoa.

Eniten mua tässä kohtaa huolestuttaa kuitenkin se, että toi siippa "keksii" taas muita kiireitä ja mä taannun taas kiukuttelemaan. Voisin ehkä paiskoa vähän oviakin ja muuta yhtä typerää.

Tai ehkä mä taas tartun sorkkarautaan ja puran kaikki lattiat säpäleiksi. Kun ton musatyypin oma viihtyvyys alkaa kärsimään, on senkin taas pakko tarttua härkää sarvista.

Jep. Silleen mä teen.

Ps. Onpa muuten jotenkin ollut loputtoman tuntuinen talvi, eiks vaan?

Olkkari on aina vaan kesken...

ja portaikko on kesken. Hommaa piisaa.

9

Tervetuloa neiti kevät!

Terminen kevät alkaa ilmeisesti silloin, kun päivät ovat pysyvästi plussan puolella. Itse sidon kevään alkamisen aina almanakkaan (vaikka sataisi jääkimpaleita), eli maaliskuun ekaan päivään.

Joten tervetuloa neiti kevät - sinua on odotettu!

Muutamat viime päivät on olleetkin jo todella keväisiä, eikä millään olisi meinannut uskoa roikkuvansa vielä helmikuussa. Aurinko lämmitti, hanskat oli liikaa, samoin kuin toppahousut, ja pipokin sai jäädä eteisen hyllyyn. Tompan äidiltä saadut liian isot huopikkaat tönöttää eteisessä vielä kuitenkin, sillä kovimpien pakkasten aikana opin käyttämään niitä saunakenkinä.

Vaikka lunta vielä tippa onkin, olen ehtinyt jo tekemään tarkastuskierroksia puutarhassa. Narsissit kurkkivat, vuorenkilpimätäs nostaa vihreänä päätään ja ainakin kukkapenkistä löytynyt jonkin sortin neilikka on selkeästi myöskin selvinnyt talvesta. Noista muista kasveista ei sitten vielä tiedäkään, mutta eiköhän sieltä moni muukin herää auringon säteitten lämmittämänä taas uuteen kevääseen. Saa nähdä miten käy talon seinustalta useampaan paikkaan siirretylle juhannusruusulle, se oli nimittäin leikattava matalaksi siirron takia, koska se oli aivan valtava. Juhannuksen hujakoilla se kukki talon seinustalla kuin mikäkin palvottu kaunotar, levitellen juuriaan valitettavasti talon kivijalkaan ja siksi se saikin häädön. Toivottavasti olen onnistunut säilyttämään ruusun hengissä, ja se kukkii ylväänä taas jonain päivänä muuttaen puutarhan kaukaisemmat kolkat paraatipaikoiksi.

Naapureista saatuja perennoja

Viime kesänä naapureista lahjoituksina saadut vanhat perennat ovat ensimmäistä kertaa talvehtineet meidän puutarhassa. Niitä varten rakennettu uusi kukkapenkki (paremminkin kivipuutarha) on sekin kaivautunut lumen alta. Tällä hetkellä kaikki näyttää siellä vielä kuolleelta (vähän niin kuin mä talven jälkeen), mutta toivon kovasti niittenkin selviämistä. Ja mikäli talvehtiminen on jostain syystä epäonnistunut, on meillä lupa käydä kaivamassa tyhjän vanhan tönön puutarhasta enemmänkin ja siirtää omaan pihaan. Meillähän on Pauliinan kanssa parikin eri puutarhaa, mihin saadaan lapiottemme ja luvan kanssa lähteä tonkimismatkalle. 

Ihanaa miten linnut jo laulaa. Selvästi uusia soundeja on ilmestynyt lähipuihin, vaikka peltojen yllä ei vielä muuttolintuparvia ole näkynytkään. Eiköhän niitäkin tässä maaliskuun aikana ilmaannu, viimeistään nyt ainakin huhtikuussa.

Ja pian voi ainakin startata grillikauden (hups, mehän grillattiinkin koko talvi, hih..), vaihtaa huopikkaat varvastossuihin ja toppahousut kesämekkoon. Se on onnea se!

Vai lupasiko joku vielä jotain pakkasia???

Finnish seasons explained:

Winter

Fool's spring (joo mä tiedän että ollaan vasta tässä😂)

Second winter

Spring of deception

Third winter

mud season

actual spring

Hyvää fool's springsiä vaan kaikille tasapuolisesti😁

Ihanan valoisaa vielä kuuden jälkeenkin.

4