Koska olen aloittanut blogin kirjoittamisen vasta alkuvuodesta, niin en vielä ole ehtinyt linkittyä kovinkaan moniin haasteisiin, sivustoihin, enkä juuri mihinkään ryhmiinkään. Muutaman linkin olen facebookin kautta blogiini laittanut, mutta siinäpä se, ja kyllähän te tiedätte mitä se tarkoittaa; ei juurikaan lukijoita tai kommentteja seuraajista puhumattakaan. Mutta ajattelin kasvattaa itseäni tällä saralla ja osallistua nyt alkuun tähän Instagram Travel Thursday- proggikseen. Saa nähdä miten reisille menee...
Mä kirjoitan nyt vähän toisin päin, eli yhdestä "lomapäivästä" Suomessa siitä syystä, että meidän perhe viime syksystä lähtien teki muuttoa Thaimaan Koh Samuille. Viime joulua lukuunottamatta ollaankin majailtu siellä ja nyt ollaan siis täällä pohjolassa nauttimassa Suomen suvesta ennen paluuta saarellemme Thaimaassa. On ihanaa nähdä ystäviä ja sukulaisia täällä, grillata makkaraa ja syödä mansikkakakkua, mutta on toisaalta myös riuduttava ikävä koiraamme "Boota" Samuilla sekä sitä jollain tavalla niin lungia elämää. Mun mielestä on nimittäin sekä huvittavaa, että jotenkin sympaattista, kun Thaimaalaiset pyrkivät ottamaan pienet unet aina kuin mahdollista. En usko että se on laiskuutta, ehkä se on ennemminkin sitä suurta oivallusta.
Mutta anyways, mun mielestä Suomen kesään kuuluu ehdottomasti edes yksi päivä Hietsun kirppiksellä myyntihommissa. Sellainen oli ohjelmassa eilen ja olihan se juuri sitä mitä aina ennenkin. Aikamoista hullunmyllyä heti aamutuimaan unisilla silmillä ja liian vähällä kahviannoksella. Muutama tunti meni auton tyhjennyksen jälkeen yrittäessä saada tavarat pöydille ja vaaterekkeihin, kun innokkaimmat (tai lue "härskeimmät) ostajat tonkivat kassit ja pussit levälleen asfaltille. Ja vaikka kuinka aina päättää, että nyt en anna sen tapahtua, niin kyllä se vain niin menee, että saat loppupelissä kaivella tavaroitasi sieltä sun täältä. Käykö muillekin niin en tiedä, vai johtuuko tämä kohdallani vaan liian pehmoisesta luonteesta?
Mutta kuten aikaisempinakin vuosina, päivä oli erittäin onnistunut. Aamulla vähän ripsi vettä vaikka jotain ihan muuta luvattiin, eikä meillä tietenkään ollut mitään pressuja tai muoveja mukana. Mutta tällä kertaa usko oli vahvempi kuin epäusko ja luotto säätiedotusten lupaamaan aurinkoiseen päivään sen verran vahva, että sellainen siitä sitten kuitenkin kehkeytyi.
Olin naapurin rouvan kanssa myymässä ja voitte kuvitella kuinka turvoksissa kahden naisen auto voi maksimillaan olla. Jollei mieheni olisi sitä pakannut, sellainen tavaramäärä ei kuuna päivänä olisi autoon mahtunut. Ja koska mieheni tämän epäkiitollisen homman hoiti, niin myytävien tavaroitteni joukosta löytyi myös mitä ihmeellisimpiä letkuja, johtoja, työkaluja, ruuveja ja muttereita, sekä paljon kaikkea sellaista masiinaa, mistä kaksi blondia ei ymmärtänyt yhtikäs mitään. Myy niitä siinä sitten, hip hei.
Mutta mä olen huomannut kaikkien Hietsussa viettämieni päivien yhteenvetona, että juuri se tavara minkä ajattelit heittää roskikseen tai kantaa uffille myy kaikkein eniten. Ja aina se on yhtä ällistyttävää. Kun viime vuonna ainakin meikäläisellä hittituote hietsussa oli laukut, niin tänä vuonna hiteiksi muodostuivat juuri nuo mieheni epämääräiset härpäkkeet aiheuttaen ajoittain jopa kaaosta myyntipöytäni takana. Olikohan siinä syynä se, että torilla on niin harvoin tarjolla miehillekin jotain ja kannattaisikohan sitä kokeilla vielä uudemmankin kerran?
Minä ja naapurin rouva Hietsun kirppiksellä
Laitan tähän loppuun myös muutaman suosikkikuvani Koh Samuilta, olkaatten hyvät.
Päivä Maenam beachillä
Bang por beach
Aika pysähtynyt Maenam beachillä
Samrong bay, missä kaikki?
Meidän Boo
Tämä blogikirjoitukseni on osa kuukausittaista Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca.
Minutkin löytää myös instagrammista nimellä Thaimaanrannan_maalarit
6
Mä kirjoitan nyt vähän toisin päin, eli yhdestä "lomapäivästä" Suomessa siitä syystä, että meidän perhe viime syksystä lähtien teki muuttoa Thaimaan Koh Samuille. Viime joulua lukuunottamatta ollaankin majailtu siellä ja nyt ollaan siis täällä pohjolassa nauttimassa Suomen suvesta ennen paluuta saarellemme Thaimaassa. On ihanaa nähdä ystäviä ja sukulaisia täällä, grillata makkaraa ja syödä mansikkakakkua, mutta on toisaalta myös riuduttava ikävä koiraamme "Boota" Samuilla sekä sitä jollain tavalla niin lungia elämää. Mun mielestä on nimittäin sekä huvittavaa, että jotenkin sympaattista, kun Thaimaalaiset pyrkivät ottamaan pienet unet aina kuin mahdollista. En usko että se on laiskuutta, ehkä se on ennemminkin sitä suurta oivallusta.
Mutta anyways, mun mielestä Suomen kesään kuuluu ehdottomasti edes yksi päivä Hietsun kirppiksellä myyntihommissa. Sellainen oli ohjelmassa eilen ja olihan se juuri sitä mitä aina ennenkin. Aikamoista hullunmyllyä heti aamutuimaan unisilla silmillä ja liian vähällä kahviannoksella. Muutama tunti meni auton tyhjennyksen jälkeen yrittäessä saada tavarat pöydille ja vaaterekkeihin, kun innokkaimmat (tai lue "härskeimmät) ostajat tonkivat kassit ja pussit levälleen asfaltille. Ja vaikka kuinka aina päättää, että nyt en anna sen tapahtua, niin kyllä se vain niin menee, että saat loppupelissä kaivella tavaroitasi sieltä sun täältä. Käykö muillekin niin en tiedä, vai johtuuko tämä kohdallani vaan liian pehmoisesta luonteesta?
Mutta kuten aikaisempinakin vuosina, päivä oli erittäin onnistunut. Aamulla vähän ripsi vettä vaikka jotain ihan muuta luvattiin, eikä meillä tietenkään ollut mitään pressuja tai muoveja mukana. Mutta tällä kertaa usko oli vahvempi kuin epäusko ja luotto säätiedotusten lupaamaan aurinkoiseen päivään sen verran vahva, että sellainen siitä sitten kuitenkin kehkeytyi.
Olin naapurin rouvan kanssa myymässä ja voitte kuvitella kuinka turvoksissa kahden naisen auto voi maksimillaan olla. Jollei mieheni olisi sitä pakannut, sellainen tavaramäärä ei kuuna päivänä olisi autoon mahtunut. Ja koska mieheni tämän epäkiitollisen homman hoiti, niin myytävien tavaroitteni joukosta löytyi myös mitä ihmeellisimpiä letkuja, johtoja, työkaluja, ruuveja ja muttereita, sekä paljon kaikkea sellaista masiinaa, mistä kaksi blondia ei ymmärtänyt yhtikäs mitään. Myy niitä siinä sitten, hip hei.
Mutta mä olen huomannut kaikkien Hietsussa viettämieni päivien yhteenvetona, että juuri se tavara minkä ajattelit heittää roskikseen tai kantaa uffille myy kaikkein eniten. Ja aina se on yhtä ällistyttävää. Kun viime vuonna ainakin meikäläisellä hittituote hietsussa oli laukut, niin tänä vuonna hiteiksi muodostuivat juuri nuo mieheni epämääräiset härpäkkeet aiheuttaen ajoittain jopa kaaosta myyntipöytäni takana. Olikohan siinä syynä se, että torilla on niin harvoin tarjolla miehillekin jotain ja kannattaisikohan sitä kokeilla vielä uudemmankin kerran?
Minä ja naapurin rouva Hietsun kirppiksellä
Laitan tähän loppuun myös muutaman suosikkikuvani Koh Samuilta, olkaatten hyvät.
Päivä Maenam beachillä
Bang por beach
Aika pysähtynyt Maenam beachillä
Samrong bay, missä kaikki?
Meidän Boo
Tämä blogikirjoitukseni on osa kuukausittaista Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca.
Minutkin löytää myös instagrammista nimellä Thaimaanrannan_maalarit