Tämän postauksen on tehnyt vieraskynäilijä Pauliina, joka vajaa pari vuotta sitten vietti vuorotteluvapaansa paratiisisaari Koh Phanganilla. Niinä aikoina mekin Pauliinan kanssa sitten tutustuttiin.
Mutta pidemmittä puheitta, tässä Pauliinan ajatuksia saarille paluusta:
Lomavärssy
Palasin lomallani Koh Phanganille, saarelle jolla vietin vuorotteluvapaan vajaa pari vuotta sitten.
Viime vuonna kävin Koh Samuilla, mutta tarkoituksella jätin naapurisaaren väliin. Syy... en pystynyt menemään sinne, kaipuuni saarelle oli niin kova, että tuska tuntui armottomalta. Ajattelin olevani liian heikko mennäkseni kotiin.
Tänä vuonna keräsin rohkeuteni ja suuntasin suoraan sinne. Paikkaan mikä vei sieluni. Paikkaan, joka on kuin koti, joka on kuin tuntematon hyvä. Joka on kuin rakkaus minulle.
Paluu saarelle
Lauttamatka oli yhtä helvettiä. Ei pelkästään sen vuoksi että vihaan suljettuja paikkoja, vaan koska pelkäsin reaktiotani astuessani kotisaarelle.
Pelko oli aivan turha. Astuessani laituriin kylmä hiki kuivui alta sekunnin, ja minut valtasi upea helpotuksen tunne. Olin kuin vastarakastunut teini. Hyppelin laiturilla ja thaikut katsoi mua kuin ufosta laskeutunutta muukalaista. Banana lady on palannut saarelle.
Aikani saarella vietin Cyana Beach Resortissa, jota pitää Frank. Hän tuli tutuksi vuorotteluvapaani aikana. Heidi kirjoittikin jo Frankin resortista, voit lukea jutun täältä. Sinne on palattava, sillä paikka on aivan huippu.
Aika Phanganilla meni liian nopeaan. Näin paljon ystäviä ja tuttuja, mutta liian moni jäi näkemättä. Perinteisesti kuitenkin jameissa tuli käytyä ja makkaraperunat Hutussa nautittua.
Toivon todella, että jo edesmenneen kuninkaan rakastamaa saarta kunnioitettaisiin jatkossakin, eikä sitä rakennettaisi täyteen turistipotaskaa. Tälle saarelle mahtuu edelleen hipit ja rokkarit vierekkäin ja päällekkäin. Lohduttavaa kaltaiselleni hylkiölle, joka rakastaa järjestystä ja outoa kyllä, vapauden tunnetta.
Phanganilta Samuille
Phanganilta suuntasin Heidin kyydissä autolautalla Samuille. Oli muuten elämäni miellyttävin lauttakyyti. Tasainen ja lempeä. Lautat jotka kulkevät näiden saarten välissä ovat suurimmalta osin vain ihmisten kuljetuksiin ja niiden matkustusaika on 30-45 minuuttia. Autolautta samalla matkalla ottaa 1,5 tuntia.
Täällä Samuilla majoituin Maenam beachille, hotelliin nimeltään The Hammock Samui Beach Resort. Valitsin tämän kohtuullisen hinnan ja sijainnin takia. Maenam on rauhallinen alue, josta kuitenkin löytyy kaikki tarvittava.
Ranta on hieman karkeampaa hiekkaa, eikä aivan hienoa. Se on myös nopeasti syvenevä, me like! Hiekka ei pöllyä korviin, eikä tarvi kahlata kilometriä ennen uintia. Rannalla majoittumisen huippupuoli on mielestäni merituuli, joka tekee tukalan kuumastakin ilmasta siedettävän. Nyt on meinaan todella kuuma. Mutta en valita, sopii mulle.
Rannalla on tietenkin myös rantakoiria, joilla kaikilla on oma rantakaistale reviirinä. Tän hotellin rantakoira on kova tyyppi. Se vetää turpaan isompiaan, ellei halua niitten kanssa leikkiä. Nimesin sen Kärtyksi. Se ei juuri muista välitä, paitsi tietysti parkkeerasi mun terassille. En ole sitä syöttänyt, ettei kiintyisi kodittomana meikäläiseen turhaan. Jostain kumman syystä se kuitenkin tässä usein möllöttää. Kyllä koira koiran tunnistaa.
No mitä täällä Samuilla on sitten tullut tehtyä?
Tietty maattua rantsulla ja lilluttua meressä. Käyty jameissa ja nähty kavereita. Thaikkujen uusi vuosikin tuli vietettyä vesisodan merkeissä. Hieronnoissa ja kaiken maailman käsi- ja jalkahoidoissa on myös maattu tunti jos toinenkin.
Paljon kivaa on vielä edessä tällä reissulla.
Shoppailua Bo Phutin Fisherman's Villagen ihanissa putiikeissa. Perinteinen kasvohoito Central Festivalin hoitolassa. Parit markkinat. Yöpyminen tämän blogin pitäjän viidakkotalossa kobrien ja petokoirien keskellä.
Ai että mä odotan näkeväni Boon, Salsan ja Bumban. Erityisesti Boon, joka on thaimaanpystykorva, tai ainakin melkein puhdas sellainen. Boossa on taikaa. Se on peto, joka ei niin vaan ole ihan kaikkien kaveri. Ja tunnetusti tykkään eniten hiukka hankalemmista, erikoisista tyypeistä. Niin ihmisissä, kuin eläimissäkin. Sori vaan kaikki kaverit :)
Voikaa hyvin ja lomailkaa kauniissa Thaimaassa!
- Pauliina
Ps. Blogin pitäjä on täysin syytön tähän tekstiin
0
Mutta pidemmittä puheitta, tässä Pauliinan ajatuksia saarille paluusta:
Koh Phanganin jumalaiset auringonlaskut |
Lomavärssy
Palasin lomallani Koh Phanganille, saarelle jolla vietin vuorotteluvapaan vajaa pari vuotta sitten.
Viime vuonna kävin Koh Samuilla, mutta tarkoituksella jätin naapurisaaren väliin. Syy... en pystynyt menemään sinne, kaipuuni saarelle oli niin kova, että tuska tuntui armottomalta. Ajattelin olevani liian heikko mennäkseni kotiin.
Tänä vuonna keräsin rohkeuteni ja suuntasin suoraan sinne. Paikkaan mikä vei sieluni. Paikkaan, joka on kuin koti, joka on kuin tuntematon hyvä. Joka on kuin rakkaus minulle.
Paluu saarelle
Lauttamatka oli yhtä helvettiä. Ei pelkästään sen vuoksi että vihaan suljettuja paikkoja, vaan koska pelkäsin reaktiotani astuessani kotisaarelle.
Pelko oli aivan turha. Astuessani laituriin kylmä hiki kuivui alta sekunnin, ja minut valtasi upea helpotuksen tunne. Olin kuin vastarakastunut teini. Hyppelin laiturilla ja thaikut katsoi mua kuin ufosta laskeutunutta muukalaista. Banana lady on palannut saarelle.
Aikani saarella vietin Cyana Beach Resortissa, jota pitää Frank. Hän tuli tutuksi vuorotteluvapaani aikana. Heidi kirjoittikin jo Frankin resortista, voit lukea jutun täältä. Sinne on palattava, sillä paikka on aivan huippu.
Aika Phanganilla meni liian nopeaan. Näin paljon ystäviä ja tuttuja, mutta liian moni jäi näkemättä. Perinteisesti kuitenkin jameissa tuli käytyä ja makkaraperunat Hutussa nautittua.
Toivon todella, että jo edesmenneen kuninkaan rakastamaa saarta kunnioitettaisiin jatkossakin, eikä sitä rakennettaisi täyteen turistipotaskaa. Tälle saarelle mahtuu edelleen hipit ja rokkarit vierekkäin ja päällekkäin. Lohduttavaa kaltaiselleni hylkiölle, joka rakastaa järjestystä ja outoa kyllä, vapauden tunnetta.
Minä ja Oikku |
Phanganilta Samuille
Phanganilta suuntasin Heidin kyydissä autolautalla Samuille. Oli muuten elämäni miellyttävin lauttakyyti. Tasainen ja lempeä. Lautat jotka kulkevät näiden saarten välissä ovat suurimmalta osin vain ihmisten kuljetuksiin ja niiden matkustusaika on 30-45 minuuttia. Autolautta samalla matkalla ottaa 1,5 tuntia.
Täällä Samuilla majoituin Maenam beachille, hotelliin nimeltään The Hammock Samui Beach Resort. Valitsin tämän kohtuullisen hinnan ja sijainnin takia. Maenam on rauhallinen alue, josta kuitenkin löytyy kaikki tarvittava.
Ranta on hieman karkeampaa hiekkaa, eikä aivan hienoa. Se on myös nopeasti syvenevä, me like! Hiekka ei pöllyä korviin, eikä tarvi kahlata kilometriä ennen uintia. Rannalla majoittumisen huippupuoli on mielestäni merituuli, joka tekee tukalan kuumastakin ilmasta siedettävän. Nyt on meinaan todella kuuma. Mutta en valita, sopii mulle.
Rannalla on tietenkin myös rantakoiria, joilla kaikilla on oma rantakaistale reviirinä. Tän hotellin rantakoira on kova tyyppi. Se vetää turpaan isompiaan, ellei halua niitten kanssa leikkiä. Nimesin sen Kärtyksi. Se ei juuri muista välitä, paitsi tietysti parkkeerasi mun terassille. En ole sitä syöttänyt, ettei kiintyisi kodittomana meikäläiseen turhaan. Jostain kumman syystä se kuitenkin tässä usein möllöttää. Kyllä koira koiran tunnistaa.
Mun terassilla köllöttelevä karvaturri. |
Ja muita rantakoiria. |
Maenamin kiinalaistemppeli |
No mitä täällä Samuilla on sitten tullut tehtyä?
Tietty maattua rantsulla ja lilluttua meressä. Käyty jameissa ja nähty kavereita. Thaikkujen uusi vuosikin tuli vietettyä vesisodan merkeissä. Hieronnoissa ja kaiken maailman käsi- ja jalkahoidoissa on myös maattu tunti jos toinenkin.
Paljon kivaa on vielä edessä tällä reissulla.
Shoppailua Bo Phutin Fisherman's Villagen ihanissa putiikeissa. Perinteinen kasvohoito Central Festivalin hoitolassa. Parit markkinat. Yöpyminen tämän blogin pitäjän viidakkotalossa kobrien ja petokoirien keskellä.
Ai että mä odotan näkeväni Boon, Salsan ja Bumban. Erityisesti Boon, joka on thaimaanpystykorva, tai ainakin melkein puhdas sellainen. Boossa on taikaa. Se on peto, joka ei niin vaan ole ihan kaikkien kaveri. Ja tunnetusti tykkään eniten hiukka hankalemmista, erikoisista tyypeistä. Niin ihmisissä, kuin eläimissäkin. Sori vaan kaikki kaverit :)
Voikaa hyvin ja lomailkaa kauniissa Thaimaassa!
- Pauliina
Ps. Blogin pitäjä on täysin syytön tähän tekstiin
Fisherman's villagen perjantaimarkkinat |
Viidakkotalon Tomppa |
Upeita maisemia Maenamilta. |