Uskotko kummituksiin?

'Uskotko kummituksiin?' kysyi Mr Rock minulta valoja sammuttaessaan. En oikein tiennyt, mitä tuohon olisi pitänyt toista loukkaamatta vastata.
'Hmm, tavallaan uskon ja tavallaan en usko', vastasin hieman hämmentyneenä.
'Eikö Suomessa kuitenkin uskota joulupukkiin ja enkeleihin?' jatkoi Rock...

Mr Rock

Mr Rockin upeaa taidetta

Näin alkaa vakkarikynäilijä Tompan tarina hänen ja taiteilija Rockin Bangkokin reissusta. Mutta annetaanpa Tompan jatkaa:

Olin Rockin kanssa viime perjantaina viisuminhakureissulla Bangkokissa (tästä varmaan erillisartikkeli piakkoin). Rock on siis kovaa vauhtia tulossa kesällä kansainvälisille suurmarkkinoille Suomeen, ja tästä johtuen teimme reissun Bangkokiin. Tämä oli minulle ensimmäinen matka, jonka olen ikinä tehnyt paikallisen kanssa. Ja kuten Kurren jutuista on voinut lukea, niin tällä tavoin pääsee aivan eri syvyyksillä tutustumaan paikallisiin ihmisiin, heidän tapoihin ja uskomuksiinsa. Ja kuinka ollakaan, törmäsimme juuri Kurreen lentäessämme Samuilta Bangkokiin! Toivottavasti saamme taas lukea blogista Kurren uusista reissuista.

Matkamies Kurre samalla lennolla.

Henkimaailma 

Aiemmin mainitsemani kummituskeskustelu yllätti allekirjoittaneen pahasti. Itse olen kohtuullisen skeptinen kaikkea kohtaan; olen eronnut kirkosta, enkä usko joulupukkiin. Aihe on kuitenkin lähellä thaimaalaisten sydäntä ja näkyy arjessa hyvin vahvasti. Voinko siis kylmästi todeta, että minähän en satuolentoihin usko, vai olisiko kuitenkin hieman diplomaattisempi vastaus paikallaan? Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon, koska en halunnut loukata Rockin tunteita. Toisaalta, en myöskään koe minkäänlaista tarvetta jakaa omaa epäuskomistani kenenkään kanssa. Mielestäni jokainen voi uskoa mihin haluaa, kunhan uskomusten seurauksena ei synny ääriliikkeitä.

Aikaisemmin päivällä odottaessani Rockin poispääsyä viisumitoimiston haastattelusta, istuin kadun varressa ja ihmettelin ihmisten virtaa toimiston edustalla sijaitsevan isohkon henkien talon luona. Paikalliset veivät talolle ainakin banaaninippuja, limpparia, keksipaketin, kukkia ja suitsukkeita. Rockin palattua kysyin häneltä mikä tässä on ideana. Rock kertoi, että ihmiset käyvät toivomassa hengiltä onnea viisuminhakuunsa, samoin kuin matkalle lähtijöiden omaiset käyvät pyytämässä, että heidän perheenjäsenensä matka menee hyvin ja matkalainen pääsee turvallisesti takaisin kotiinsa. Tämän lisäksi onnistuneen viisuminhakemisen jälkeen tulee käydä kiittämässä henkiä, samoin kuin on syytä kiittää matkalta palaamisen jälkeenkin. Ei siis ihme, että henkien talolla kuhisi ihmisiä ruuhkaksi asti.

Bangkokin viisumikeskus.

One night in Bangkok...

Wikipediasta löytyy kohtuullisen hyvin lisätietoa erilaisista 'kummituksista' Thaimaassa. Tähän en koe tarvetta lähteä kaikkia listaamaan, mutta kokemukseni perusteella voinen todeta, että thaimaalaisten maailmassa kummituksilla ja hengillä on valtava rooli. Tuleeko tämä muuttumaan tulevien 'internet-sukupolvien' myötä, sen aika näyttää.

Muista kuitenkin asioidessasi thaimaalaisten kanssa tai lomaillessasi Thaimaassa, että asioiden taustalla on jotain yliluonnollista. Se voi huvittaa ja se voi hirvittää. Esimerkiksi pari kuukautta sitten paikallisuutisissa oli rekkakuski ajanut rekkansa ojaan hulppeassa humalassa. Kuin ihmeen kaupalla kuski selvisi kuitenkin pelkillä ruhjeilla. Lehden haastattelussa hän totesi erikseen, että kyllä kännissä voi ajaa, koska henget ovat hänen puolellaan. Meidän kaikkien onneksi paikallispoliisi oli asiasta eri mieltä ja laittoi kaverin telkien taakse.

Tulikuuma Chatuchakin puisto lauantaina.

Taiteilija Rock (henkilökuva löytyy täältä)

Todettakoon tähän loppuun vielä, että olen Rockin kanssa tehnyt hänen kaupalleen verkkosivut, missä voit käydä tutustumassa hänen taiteeseensa. Ja mikäli haluat tilata itsellesi, tai vaikka lahjaksi thaimaalaisia perinteitä kunnioittavia upeita taideteoksia Rockin tekeminä, se olisi hienoa. Kauppa ja tilausohjeet löytyvät täältä thai-arts.weebly.com.

'There is no reason to search for happiness. Happiness is always around us.'

Tomppa

Pakollinen selfie Samuin lentokentällä.

 *artikkeli sisältää kumppanuusmarkkinointia

2

48 tuntia kotiin

Ei mikään kevyt kotimatka, vähän reilu 48 tuntia väliä Helsinki - Samui. Oltaisiin pystytty heittämällä parempaan, jos oltaisiin annettu lentojen varaamisille ja tsekkauksille edes hieman enemmän aikaa. Mutta meillä kun tehdään harvemmin niin. Eikä kiireeseenkään tohdi aina vedota, vaikka oli kai meillä sellaistakin. Sössitty homma, ei siinä muuta.

Mainitsin aiemmassa 'Takaisin ruotuun'- postauksessani, että tällä kertaa Turkin levottomuuksien takia meillä päädyttiin ottamaan viime hetken liput Qatar Airwaysille, vaikka muuten oltaisiin todennäköisesti lennetty jälleen turkkilaisella. Qatar kiinnosti valmiiksi jo siksikin, että yhtiö alkaa lentämään Helsingistä lokakuun hujakoilla. Ei nyt sentään suoraan Bangkokiin, vaan Dohan kautta, mutta kun olin selvittänyt lentoaikoja, niin pidin kovasti mahdollisuudesta istua kaksi noin kuuden tunnin pätkää koneessa. En nimittäin ollenkaan siedä kymmenen tunnin istumista kovilla ja ahtailla penkeillä, joissa en koskaan onnistu nukkumaan. Eikä muutaman leffan katsominen putkeen sekään oikein nappaa. Siksi kaksi kuuden tunnin pätkää oli kiva testata, vaikka se toikin lentoaikaa kaikkinensa pari tuntia lisää.

Hyvännäköistä maisemaa oli tarjolla koneen ikkunasta. Tuplasateenkaarikin nähtiin :)

Koska Helsingistä ei pääse vielä suoraan Dohaan, me lennettiin Tukholman kautta. Qatar kuuluu muuten samaan allianssiin Finnairin kanssa, joten finskin pisteiden keräilijälle senkin puolesta oiva vaihtoehto sen lisäksi, että lentolippujen hinnat näyttäisi ainakin tällä hetkellä olevan kaikkein edullisimmat. Tykkään sitä paitsi tilaisuuden tullen bongailla uusia lentokenttiä, joita tähän paluumatkaan osuikin kaksi. En ollut nimittäin koskaan käynyt Arlandassakaan. Meidän koneitten  vaihdot oli tosin niin napakat, ettei haahuiluun ja shoppailuun olisi jäänyt ihmeemmin aikaa, mikäli olisi jotain ostettavaa miettinyt. Itse en juuri koskaan osta kentiltä mitään, niissä kun vesipullokin maksaa helposti sen kaksi euroa. Pihi akka kun olen.

Arlandan kentällä etsittiin kuumeisesti kärryjä, joita ei löytynyt. Voin sanoa, että meidän käsimatkatavaratkin oli vedetty niin maksimiin, kuin vain voi, sillä olihan kuljetettavana tietokoneita, X-boxeja, kameroita sun muita, ettei ruumaan saatavien laukkujen 30:n kilon raja ylittyisi. Taakka oli aika valtava, mutta siitä oli siis selvittävä kantaen. Dohan kentällä kärryjä taas löytyi kivasti ja ensivaikutelma kentästä oli muutenkin ihan mainio. Huomasi selkeästi, että asioita ei Dohassa oltu tehty pikkurahalla, sillä matkustajille oli tarjolla mm. Applen tietokoneita vapaasti eri pisteissä. Sen sijaan ainakaan siinä spotissa, jossa meidän lähtöportti oli, ei ollut yhtä kahvilaa kummempaa istua. Leikkihuoneita ja perhehuoneita sen sijaan riitti tarjolle.

Dohan kenttä

Mikäs näillä koneilla aikaa tappaessa

Vaikka väli Tukholma-Doha lennettiin jotenkin ahtaalla jalkatilalla eri konetyypistä johtuen, niin väli Doha-Bangkok mentiinkin sitten reippaasti väljemmin. En ollut koskaan aiemmin lentänyt Airbus A380:llä, eli maailman suurimmalla matkustajakoneella, joten huikea kokemushan se oli tämäkin. Tilaa oli, ruoka oli älyttömän hyvää ja kaikkea sai niin paljon kuin halusi. Itseäni kiinnostaa aina myös se, tarjoillaanko lennolla viiniä, sillä lento ilman paria hyvää viinilasillista jää meikäläiseltä ostamatta. Näillä lennoilla kaikki kuului hintaan. Vaikka meistä jokainen ihan oman mokan takia ripoteltiin ympäri konetta yksikseen istumaan, niin hyvä ruoka viineineen, elokuvat ja kirja teki matkasta ihan rattoisan. Onneksi Miskakin on jo kansainvälinen nuori mies, joten kuusi tuntia meni kevyesti ilman nukkumista ja huolehtimista. En tiedä johtuuko koneen valtavasta koosta, mutta matka oli kyllä todella tasainen. Tällä kertaa ei tarvinnut jännittää tippaakaan.

Omat ruudut kaikilla ja leffoja sun muuta mielin määrin

Ruoka peittoaa Finnairin mennen tullen!

Lähtöselvitysten tekemättä jättäminen, sekä jatkolentojen ostamattomuus kostautui sitten Bangkokin kentällä, eikä paikkoja suoraan Samuille löytynyt. Ja ihmekö tuo! Eletäänhän nyt kuitenkin eteläeurooppalaisten kovinta lomasesonkia ja vaikka me se tiedettiinkin, niin omaan tuuriin uskominen saisi meilläkin jo jäädä historiaan. Kun ennen vanhaan ostettiin suorat lennot Samuille Bangkokin kentältä jos siltä tuntui, niin nykyään kaikki lennot on kyllä tupaten täynnä. Näin me jäätiin tällä kertaa lataamaan akkuja hikiseen Bangkokiin.

Tälläkin Bangkokin visiitillä napattiin taksi suoraan Khao San Roadille (josta kirjoitin aiemminkin), josta on vuosien saatossa jostain syystä tullut meille tukikohta tässä hektisessä miljoonakaupungissa. Yllättäen meillä ei ollut ennakkoon varattua hotellia, mutta siellä suoraan hotelliin sisään käveleminen on ihan normaalia. Tällä kertaa kyllä muutama ensimmäinen kohde oli jo täynnä, joten oli tyytyminen ensimmäiseen vapaaseen Rambuttri Houseen Soi Rambuttrilla, joka sijaitsee ihan Khaosanin vieressä. Paikka on kyllä sijaintinsa puoleen täydellinen, sillä kaikki on kävelymatkan päässä; shoppailumahdollisuudet, viihtyisät ruokaravintolat, yökerhot ja muut. Eli yhden yön visiitille kaikki tarvittava. Khaosanilta löytyy nykyään myös uusia hienompiakin ravintoloita vähän vaativampaan makuun, ja vaikka toisaalta pidän ajatuksesta, niin toisaalta se on myös pysyvästi muuttanut koko alueen alkuperäisen hengen. Mutta näin taitaa valitettavasti käydä monelle 'hyvälle' kohteelle.

Soi Rambuttri

Meidän oli tarkoitus ostaa suorat lentoliput Samuille heti seuraavalle päivälle, mutta koska onni taaskin karttoi meitä eikä netti toiminut, niin haaveeksihan toikin jäi. Onneksi saatiin edes liian kalliit 'mutkaliput' alakerrassa olevan matkatoimiston kautta, eikä tarvinnut jäädä odottelemaan kotiin pääsyä useammaksi päiväksi. Se oli nimittäin vaarana. Ja onneksi huomattiin juuri ennen nukkumaan menoa aamun 9.20 sovittujen lentojen muuttuneen 8.15 lennoiksi, sillä matkatoimisto ei maininnut sanallakaan siitä meille mitään.

Meidän 'mutkaliput' tarkoitti lentoa Surat Thaniin (reilu tunti), sieltä bussikyytiä Donsakin satamaan (reilu tunti), lauttaa Samuille (1,5 tuntia) ja taksia satamasta kotiin. Surat Thaniin pääsee Bangkokista ainakin Air Asialla, Thai Airwaysillä, Nok Airilla, tai niin kuin me tultiin; Thai Smile Airwaysilla. Lento on tunnin lyhyt rykäys ja huomattavasti halvempi edellä mainituilla yhtiöillä, kuin Samuille suoraan operoivalla Bangkok Airwaysilla. Sitä paitsi kuvio on todella helppo. Surat Thanin kenttä on erittäin pieni ja nopea, ja sieltä saa ostettuksi bussi + lauttayhdistelmän Samuille asti, mikäli ei ole ehtinyt hankkimaan lippuja ennakkoon. Bussissa voikin ottaa sitten tunnin tirsat ja herätä Donsakin satamassa suoraan lauttaan kahville ja välipalalle. Eikä se lauttamatkakaan pöllömpi ole upeine maisemineen ja mahdollisine yllätyksineen. Donsakin satama on nimittäin lähellä Khanomia, joka taas on tunnettu mm. vaaleanpunaisista delfiineistään. Eräs tuttu kertoi nähneensä niitä myös kyseisellä lauttamatkalla, joten kannattaa pitää silmät aalloissa ainakin alkumatkan!

Ja lautallahan voi sitten vaikka soitella kitaraa

Jos saavutte Samuille joko Nathonin tai Bangrakin satamaan, niin muistakaa tinkiä taksista, ne pyytää nimittäin aivan liikaa! Hintaa on mahdollista saada tingityksi melkein puolet alaspäin. Hyvä vaihtoehto taksille on ottaa kimppakuljetus satamassa tarjolla olevista lava-autoista. Siinä on säästöä pitkä penni!

Miltä Samui on näin muutaman päivän jälkeen taas tuntunut, siitä kerron sitten seuraavaksi. Kuten myös siitä, sekosiko koirat kun päästään ylihuomenna niitä noutamaan. Tavoitteena olisi sillä reissulla ehtiä myös sukeltamaan noin kahdeksan vuoden tauon jälkeen, joten paljon kaikkea huikeata ja ainakin mulle jännää on tiedossa.

Olisko sulla muuten jotain erityistä, josta haluaisit kuulla?

Kun omat koirat on vielä naapurisaarella hoidossa, niin naapurin ihana Dummy toivotti tervetulleiksi

8

Chatuchak

Mun piti kirjoittaa jo eilen, mutta sitten mä en pystynyt. Se mitä maailmalla tapahtuu on järkyttävää ja ehkä Pariisin verilöylyt viimein osuivat vaan niin lähelle, että kaikki aiheet mitä oli suunnitellut, tuntuivat järjettömiltä kaiken muun järjettömyyden seassa. Joten en kirjoittanut mitään. Vaikea oli tosin tänäänkin päättää mistä aiheesta antaisi näppäimistön laulaa, joten päätin pitää pääni olla kirjoittamatta politiikasta, uskonnoista ja muista näistä maailmaa järkyttävistä asioista. Se ei tarkoita sitä ettenkö ajattelisi, vaan sitä, että olen tehnyt päätökseni jo aikaa sitten. Luen kyllä mielelläni viisaampien kirjoituksia, ajattelen ja suren, joten älkää käsittäkö väärin.

Valitsin siis tietoisesti kevyen aiheen, joka on meidän arkea tänään, nimittäin Chatuchakin markkinat. Oletko koskaan käynyt? Chatuchakin viikonloppumarkkinat Bangkokissa eivät ole ainoastaan Thaimaan suurimmat markkinat, vaan ymmärtääkseni jopa koko maailman noin 10.000 kauppiaan voimin. Edellisessä kirjoituksessani kiukuttelinkin jo sitä, kuinka tältä saarelta on vaan vaikeata löytää järkevän hintaisia ja edes siedettävän näköisiä tiettyjä sisustustavaroita, ja kun niitä nyt tähän hätään oli pakko saada monin kappalein hankituksi uuteen taloprojektiin, niin jaettiin roolit ja Tomppa reippaana otti aamulennon Bangkokiin.

Kuva vuosien takaa, ehkä jopa ensimmäiseltä Chatuchakin reissulta. Ja kuuma oli...

Se on paratiisi, se on helvetti, se on jumalaton pätsi, eikä se ehkä sovi heikkohermoisillekaan, koska siellä saattaa käydä jopa 200 000 kävijää parhaimpana päivänä. Se on myös vaikea ja se on toisaalta myös helppo, mutta ennen kaikkea se on ehdottomasti paikallaan silloin, kun aikaa on vain yksi päivä ja hankittavaa ihan hemmetisti. Etenkin jos vielä halvallakin pitäisi saada. Sillä kaikki tarvittava on kuitenkin yhdellä alueella tuoksuöljyistä tekstiileihin ja taiteesta muihin sisustustuotteisiin, vaatteista, luonnonlääkkeistä ja elektroniikasta puhumattakaan. Onhan siellä myös lemmikkieläimiä, vaikka ne osastot kierrän kyllä aina erittäin kaukaa.

Meidän kauppalistalla oli tällä kertaa kaikkea mahdollista sisustustavaraa viiden huoneen omakotitaloon, jossa ei ole vielä peruskalusteita lukuunottamatta mitään. Koska meillä on menneisyys sisustustuotteiden maahantuojana ja Chatuchakissakin tuttuja tavarantoimittajia ja huolintayhtiö, niin tämä vaikutti näitten maalareitten kiireiseen aikatauluun ja heikohkoon budjettiin nähden järkevältä vaihtoehdolta tähän hätään.

Vaikka tällä kertaa en reissulla olekaan, niin olen ollut monesti aiemmin. Muistan hyvin ensimmäisen Chatuchak-reissun, kun Miska oli mukana ja vaikka silloin oli aikaa koko viikonloppu, niin silti se loppui kesken ja ostettua tuli vaikka mitä sen lisäksi, mikä oli ollut tavoitteena. Chatuchakissa voi nimittäin iskeä lämpöhalvauksen lisäksi myös vauhtisokeus. Se mitä näet yleisimmissä rantakohteiden katukojuissa löytyy siis sieltä, tosin huomattavasti halvemmalla, ja kaiken sen lisäksi tarjolla on myös esimerkiksi upeita käsityöläisten luomuksia, joten jos olohuoneesi seinällä Chatuchak-reissun jälkeen komeileekin upeasti kaiverrettu kummallinen hökötys, niin oli se varmasti taidetta ja shoppailureissu onnistunut.

Miskan tunnelmia viikonlopun Chatuchakista, huh huh...

Jos menet sinne ekaa kertaa, niin skytrain on kerrassaan loistava vaihtoehto kulkuvälineeksi. Se on muutenkin äärimmäisen kätevä kulkuväline Bangkokin koluamiseen ja erittäin kustannustehokas. Monesti myös huomattavasti nopeampi vaihtoehto, kuin taksit. Eikä sitten tarvitse miettiä huijaako joku jotain ja oliko mittari päällä, joten suosittelen lämpimästi. Laita kevyttä päälle ja osta vaikka käsiviuhka, sillä voit olla varma, että niissä aaltopeltikattojen alla olevissa kojukujissa hiki lentää eikä hermot lepää. Juo juo ja juo, sillä se lämpöhalvaus ei ollut vitsi. Ja kun tulet porteista sisään, niin hanki ensimmäiseksi itsellesi alueen kartta, sillä sen avulla navigoimalla pystyt todennäköisesti välttämään eksymisen. Alue on nimittäin loppupelissä kuitenkin yllättävän simppeli ja eri aihepiirien kauppiaat on suurin piirtein sijoittuneina samoille alueille. Sieltä löytyy lisäksi myös useita ravintoloita ja muita ruoka/ mehukojua, joten nälkään ei tarvitse kesken shoppailun kuolla. Joku urheilujuoma voi olla harkinnan arvoinen juttu (ellet ole sitten älynnyt ostaa seiskasta elektrolyyttejä), sillä hikoileminen ja pelkän veden juominen saattaa tehdä olosta vähän höntin.

Ja lähde metsästämään. Jos sulla on mahdollisuus uhrata alueelle vaikka kaksi päivää, niin suosittelen. Kierrä ensimmäisenä päivänä kartan kanssa kiinnostavat alueet ja ota kuvia kiinnostavista tuotteista hintoineen. Seuraavana päivänä on sitten huomattavasti helpompaa palata listan kanssa kujille tinkimään ja hankkimaan juuri se tavara, mikä eniten herätti mielenkiintoa. Ja jos päädyt sitten ostamaan sen jättikokoisen ja kauniin muotoisen jalkalamppuparin, sekä muutaman öljyvärimaalauksen ja vaikka läjän valtavia vaaseja, niin ei hätää. Alueella toimii useita huolintayhtiöitä DHL:stä Ems:iin, joten voit huoleti jättää aarteesi jälleentoimitettavaksi vaikka kotiovelle. Meidän family on monet vuodet käyttänyt pientä paikallista firmaa, koska se on osoittautunut muita vaihtoehtoja halvemmaksi ja onhan tässä vuosien varrella jo jonkinlainen tunnesidekin syntynyt.

Mun rooli on tänään ollut puhelimen päivystäminen. Lista oli jotakuinkin suunniteltu etukäteen (parikin eri kertaa) ja sen avulla Tomppa reissuun lähti. Kuvia "kohteista" on tullut päivän aikana jonkun verran tyyliin- "käykö tämä tai tämä?"- mutta kun tunnit kuluivat, niin kuvien ja soittojenkin tahti hiipui. Kiire siis iski loppua kohden.

Nyt Tomppa istuu sitten yöjunassa kohti Surat Thania, eikä kuulemma enää edes muista mitä tuli shoppailtua, joten elämme suuressa jännityksessä...

Tällaisia ei ollut ostoslistalla, mutta valkoisen Buddhataulun olen halunnut pitkään. Tänään taisin saada :)

Toivottavasti sain näitä vaaseja

Erilaisia valaisimia joka lähtöön

Sisustusoksia jos jonkinmoisia

ja vaikka mitä muuta haluat. Todennäköisesti se löytyy Chatuchakista :)

10

Kotiin, vai?

Pohdittiin tossa Tompan kanssa, että miltä Suomeen lähtö tuntuu. Ollaanko sitä nyt menossa kotiin vai lomalle johonkin, vai jotain ihan muuta. Missä on koti, kun ei ole ihan vielä täysin integroitunut Samuihin? Espoossako, missä odottaa tyhjät neliöt, eikä kukaan ole istuttanut kesäkukkia ja laittanut suihkulähdettä toimimaan?

Sunnuntaiaamuna Villa Zappyyn (olen päättänyt ristiä Samuin kodin siksi) saapui ensin siivooja, ja sitten kolme tuntia ennen sovittua aikaa Zappyn vuokralaiset- vuokrattiin Zappy nyt ainakin alkuviikoiksi, että saadaan vähän kuluja katettua- eikä siis ehditty alta pois. Kyseessä oli juuri sellainen räjähtävä lähtö mistä en tykkää ja ihan varmasti jotain oleellistakin jäi tekemättä. Ainakin rahaa oli tarkoitus Thaimaan tileillä siirrellä, jotta olisi saanut automaateista jotain nostettua. Pankkitunnukset saatiin juuri, mutta kukaan ei kertonut että salasanat pitää noutaa postista, joten tilisiirrot netissäkään ei nyt onnistu. No, tuliaiset jää nyt sitten vähän köyhemmiksi.

Päätettiin tehdä kotimatka mahdollisimman pienellä budjetilla, joten valittiin yhden pysähdyksen taktiikka. Laiva Donsakiin ja siitä bussi Surat Thaniin. Mulla on joitain typeriä periaatteita ja yksi on, etten kulje mini vaneilla mihinkään syystä, että suurin osa kuskeista kaahaa kuin hullut ja onnettomuuksia sattuu. No jouduttiin kuitenkin sellaisen takapenkille polvet kurkussa istumaan. Onneksi matka Surat Thaniin ei ollut pitkä. Ehdin kyllä löytämään itsestäni hemmotellun pikkutytön kiukuttelemassa, kun ei asiat nyt menneetkään ihan niin kuin oli ajateltu. Ja harvoinhan ne meneekään, ainakaan Thaimaassa.

Aika moni muuten reissuillansa pyörähtää Surat Thanin kautta lentokentän takia, ja siksi että Air Asia operoi sieltä. Samasta syystä mekin päädyttiin sinne jo toista kertaa. Meidän familylle säästö tämän halpalentoyhtiön lennoilla Bangkokiin oli kolmisen sataa euroa. Lautat ja bussit eivät maksa muutamaa euroa enempää ja jos kerran aika antaa myöden, niin mikä ettei.

Ei oltu aiemmin Surat Thaniin tutustuttu, mutta "etämatkanjohtajamme" Kurre laittoi niin hyvät vinkit peliin, että valittiin helppo kaava. Pikku hotelli nimeltä My Place 100 metriä night marketista ja siinähän sitä oli majoitus ja iltaohjelma taputeltuna. Varmaan sieltä jotain muutakin olisi löytynyt, mutta säästettiin tuliaishoppailut Bangkokiin.

Khao San Road kuuluu taas näihin parjattuihin kohteisiin Thaimaassa, mutta itse pidän siitä silloin, kun aikaa on yksi ilta. Kaikki kompaktisti lähietäisyydellä, ei tarvita skytrainia, tuc tuceja tai takseja. Majapaikat löytyvät hop in- meiningillä ja viime hetken Thaimaan tuliaiset näppärästi nurkan takaa. Menokin on nykyään melko kesyä ja porukkaa ainakin nyt oli hämmästyttävän vähän.

Me hypättiin sisään sellaiseen hotelliin kuin Sleep withinn ja se oli kyllä virhe. Ihan ok muuten, mutta vessa oli rikki ja kun illallisen jälkeen yritettiin päätyä höyhensaarille, niin alakerran reggae bändi teki siitä mahdotonta. Jos olisimme kahdestaan osuttu bileisiin, niin varmaan olisimme olleet mukana jammailemassa, mutta tällä kertaa Miska mukana ja aamulla aikainen startti, sekä jalat poikki.

Tulihan se unikin sieltä viimein, mutta ehkä kolme tuntia ei kuitenkaan ollut riittävästi. Meidän perheessä Tomppa nukkuu joka paikassa ja vaikka varpaat korvissa, minä ja Miska valvotaan. Edessä oli siis pitkät lennot ja väsyneitä ihmisiä. Kaiken lisäksi lento Istanbulista Helsinkiin oli vielä 2,5 tuntia myöhässä. Jossain vaiheessa meinasi kyllä hermotkin mennä, mutta tällä kertaa sain itseni kasattua kohtuullisesti. Sitä mä vaan aina mietin, että minkä ihmeen takia kukaan lentoyhtiön väestä ei missään vaiheessa tullut antamaan mitään infoa lennon tilasta; milloin lähtee ja miksi myöhässä? Kaikki olisi niin pienestä kiinni, vähän virvokkeita väsyneille matkustajille ja pieni infotilaisuus, ja kaikki muistaisi hyvällä.

Lennettiin muuten ensimmäisen kerran Turkish Airlinesilla ja kyllä, mua jännittää aina kun tuntemattomasta on kyse. Kaikkiaan ihan ok, erittäin mukavat istuimet ja paljon hyviä elokuvia. Palvelussa olisi ollut kyllä paljonkin parannettavaa, mutta ehkä se ei kuulu kulttuuriin. Ruoka tosin oli kerrassaan loistavaa ja viiniäkin sai niin paljon kuin halusi. On se muuten aivan eri asia saada menu käteen, josta voi valita ruoan (vähän niin kuin bisneksessä) ja kaiken huipuksi ruokailu kunnon välineillä verrattuna muovihaarukoihin on siis melkein luksusta.

Ja täällä Suomessa sataa vaan vettä, voi hyvää päivää ja juhannusta vaan...


Surat Thanin tuc tucit, vähän erilaiset kuin Bangkokissa


Tomppa nukkuu missä vaan, voi onnellista!


Pieni ele hotellilta ja palaan varmasti takaisin


Khao San Roadia auringon laskiessa


lento myöhässä


Turkish Airlinesin menu

11