Matkavuosi 2025 kuvina

 

 

Äkkiseltään miettiessä vuosi 2025 on pitänyt sisällään pelkästään remppaa. Vaikka se on sitä kirjaimellisesti ollutkin, on siihen yllättäen mahtunut myös 1,5 kuukauden irtiotto. Ja yksi pikkuinenkin sellainen.

 

Meillä oli tavoitteena repäistä rajojen ulkopuolelle vielä ennen kuin vuosi vaihtuu, mutta se taitaa nyt jäädä haaveeksi, sillä ei näköjään osata ajoissa lopettaa remppajuttuja. 

 

Remontointi elämäntapana? (Siitähän saisi ihan oman postauksen johonkin väliin).

 

Näitä "Matkavuosi ..." -yhteenvetoja on itsellekin hauska tapa muistella menneitä reissuja ja siksi tää onkin omalta osaltani jo kolmas postaus aiheesta. Vuoden 2023 matkakuvat löytyy täältä ja vuoden 2024 taas täältä näin.

 

1. Paras matkakuva

 

Maailman paras matkakaveri Tomppa💘

 

2. Suurkaupungin lumoissa

 

Johor Bahru, Malesian kolmanneksi suurin kaupunki Singaporen kyljessä. Raja-alue on todella kiireinen, sillä moni Singaporesta matkustaa Johor Bahruun mm. halpojen ostosten perässä ja toisin päin taas Johorista Singaporeen töihin. Paikka vaikutti todella elävältä ja kauniilta, vaikka oltiinkin siellä paikallisen sadekauden aikaan tammikuussa. Olisipa vaan ollut aikaa tutustua JB:n paremmin ja pidemmällä aikataululla, mutta seuraavat kisat Samuilla kutsui.

 

 

3. Paras rantalomakuva

 

Rantaloman suhteen Koh Samui ei petä, kuten ei myöskään jäiset shaket kuuman auringon alla. Kuva Thongson Baylta.

 

 

4. Vuoden lempikaupunki

 

Vuoden lempikaupungin tittelin nappasi tänäkin vuonna yllättäen Koh Samui. Tälle vuodelle ei noita kaupunkeja juurikaan osunut kohdalle, joten tällä mennään taas. Just nyt en saa kuvan biitsin nimeä mieleen, mutta jos suuntaat Six Senses resorttia kohti, niin ranta on aivan siinä alueen kyljessä. Useimmiten hyvinkin rauhallinen mesta.

 

 

5. Entäs kylä sitten?

 

Lempikylän paikka lähti tällä kertaa Mr. Becksin suuntaan kaikkien ihanien muistojen takia. Becksillä on Bangrakissa ihan oma maailmansa, jonne ystävät on aina tervetulleita.

 

 

6. Matkayllättäjä

 

Vuoden yllättäjä oli ehdottomasti oma kisavoitto Southeast Asian amatöörimimmien fribakisassa Malesiassa. Tomppakin nappasi pro-puolella kakkossijan. Huh miten kaamee kuva musta, onneksi noi muut tytöt näyttää hyviltä.

 

 

7. Kuva yläilmoista

 

Lentokoneesta napattu jäinen otos kotimatkalta Singaporesta, kameran mukaan jossain Riau -saarten yläpuolella. 

 

 

8. Paras matkahetki

 

Tähän kategoriaan pitäisi todellakin laittaa tuhottomasti kuvia, sillä parhaita hetkiä oli taas aivan järjetön määrä. Mä tyydyin nyt kolmeen, ja kaikki kuvat liittyy siihen suureen frisbeegolf -perheeseen, jota ollaan vuosien varrella onnekkaasti kerätty. AIVAN PARASTA💛

 

 

9. Huonoin matkahetki

 

Koska mitään oikeasti huonoja matkahetkiä ei ollut, niin laitetaan vaikka niinkin mitätön asia kuin Johor Bahrun kisojen älyttömät vesisateet. Osa porukasta pelasi kumisissa saappaissa (mun pikkuruista 35 kokoa ei löytynyt mistään), ja vaikka meilläkin oli sadetakit ja vielä sateenvarjotkin, mikään ei auttanut. Kaikki oli litimärkää ja paskasta koko ajan. Ihme ettei tultu kipeeksi.

 

 

10. Paras hotelli

 

Tämä valinta on yllättävä, sillä tämä yksityinen Airbnb -koti niinkin lähellä kuin Åminnefors, oli AIVAN IHANA. Itse kävin tuolla joenrantahuvilassa vaan kylässä, mutta systerin porukka yöpyi tuolla. Siis jos joskus etsitte Karjaalta upeata yöpaikkaa, koittakaahan löytää tuo.

 

 

11. Eksoottisin kohde

 

No olihan se heittämällä Johor Bahru. Kuvassa kisakumppaneita, ihania mimmejä Philippiineiltä ja Kiinasta.

 

 

12. Paras ruokapaikka

 

Tadaa! Paras ruokapaikka löytyi tänä vuonna systerin porukoitten mökiltä Sastamalasta, jossa maailman paras kummipoika kokkaili meille uskomattomia pihvejä💜.

 

 

13. Vuoden kesäkuva

 

Vuoden kesäkuva napsahti meidän tonteille, kun esikoinen ja frendit päätti tulla ilostuttamaan meitä juhannuksena. Kippis!

 

 

14. Auringonlasku/ -nousu

 

No onhan nättiä! Upea auringonlasku Becksin "kylältä".

 

 

15. Paras lentokonekuva

 

Mä en näköjään koskaan muista kuvata itse lentokoneita, niin kelvatkoon kuva pilvistä .

 

 

16. Luontokuva

 

Samuillahan meillä on pelikavereina aina näitä sympaattisia vesipuhveleita. Noi lammikot jossa tämäkin buffeli köllöttelee on tosin täynnä kusta ja paskaa, ja välillä sitä joutuu valitettavasti kalastamaan omia kiekkojakin noista. Yäk.

 

 

17. Vuoden risteily

 

Mä en jotenkin vaan kestä perusristeilyjä, ja siksihän me ei niitä harrasteta. Veneretki Sastamalassa ajakoon saman asian, sillä valitsen sen mennen tullen ennen risteilyä.

 

 

18. Kauimpana kotoa

 

Johor Bahrun kisakenttäpuisto (sanahelvetti) ensimmäisenä ja ainoana treenipäivänä.

 

  

19. Nähtävyys

 

Ei ehkä siinä perinteisemmässä mielessä nähtävyys, mutta sitä se kyllä on. Samuin Maenamin vuorilla sijaitseva kahvila/köysiratahässäkkä Tree Bridge Zipline Samui on must see kohde Samuilla. Tai siis ei ole, mutta mikäli ajelet skootterilla, kannattaa satavarmasti suunnata tonne pelkästään maisemien takia. Nih.

 

 

20. Vuoden maisema

 

Samuilta tämäkin maisema, varsinaisen "pääkaupungin" Nathonin ranta. Oikeastihan Samuilta löytyy paljon kauniimpia rantoja kuin tämä, mutta jotain taikaa tässä leveässä rantakaistaleessa on auringonlaskun aikaan, kun kaikki rakastavaiset pussailevat ja huokailevat siellä kilpaa.

 

 

21. Roadtrip

 

Salon reissu Finalla, kun haettiin meidän varsinainen auto tuulilasin vaihdosta. Olihan menoa ja meininkiä (sekä meteliä ja lattioilla seilaavia nippeleitä ja nappeleita), huh vaan. Odotan kauhulla mielenkiinnolla yhteistä pidempää reissua.

 

 

22. Kuva johon palaan uudelleen 

 

Kun reissussa ja varsinkin kilpakumppaneitten kanssa on näin hauskaa, muuta ei todellakaan voi pyytää. Parasta on nimittäin kaikki💛!

 

Vuosi 2025 päättyy just, joten ystävät rakkaat

 

Toivon koko sydämestäni teille ja meille kaikille kasapäin rakkautta, terveyttä, onnea ja sisua (sitäkin kuitenkin tarvitaan) UUDELLE UPEALLE VUODELLE 2026 💜💛💚💙!!!

 

Pus. 

 

 

 

4

Samui on täynnä!

 

 

The White Lotus Effect?

 

Mene ja tiedä. Alkuun vähän nauroinkin Becksin varoituksille tästä efektistä, mutta kun käväisin itse toteamassa hullut ruuhkat, alkoi hymy hyytymään. Samui on täynnä - yksinkertaisesti.

Ainakin oli tammi -ja helmikuussa. Majoituksiin myytiin "Ei oota", tai sitten sai maksaa hostellihuoneesta esimerkiksi Koh Phanganilla 200€/ yö, ja Samuillakin sellainen 60€/yö. Tiedän tämän, kun yritettiin etsiä itsellemme loppuloman ajaksi majoitusta, ja vaikka selvittiinkin, oli kuin olisi etsinyt neulaa heinäsuovasta. Sellaisetkin  meille tutut "piilokujat" oli buukattu täyteen, tai hinnoiteltu taivaisiin. Kun tilaa on minimaalisesti, voi pyytää ihan mitä vaan. 

 

Maksaisitko itse hostellihuoneesta 60€, kun joudut jakamaan sekä makuuhuoneen että kylppärin joittenkin randomtyyppien kanssa? 

 

Tietysti jos olisi varannut jo vaikka vuoden ennakkoon, tilanne olisi ollut toinen, mutta mattimyöhäisille sukelsi Samuilla myös matti kukkaroon. Pienimpiinkin slotteihin nousi uusia tönöjä, ja eräänkin alkuperäisen Samuilaisen kanssa jutellessa kävi selväksi, että ei haittaisi lainkaan, vaikka naapurivuoren farangien luksushuvilat valuisi sateella alas. Närääkin oli siis ilmassa.

 

Mopoja ei löytynyt entiseen malliin, kadut oli helvetin ruuhkaisia ja liikkumiseen sai todella varata aikaa, vaikka mopolla onneksi liikuttiinkin. Auton ratissa olisi yksinkertaisesti mennyt hermot. 

Saisko olla kikkeli- ja tissisaippuoita tuliaisiksi?

Joten, voihan efekti!

Monille "paikallisille" yrittäjille (joita ei varmasti enää moniakaan ole, koska ei riitä varannot) tilanne on varmasti herkullinen, mutta mun mielestä Samuilla oli nyt selkeästi nähtävissä se Phi Phin kuvio jo vuosien takaa, kun "paikalliset" työntekijät joutuvat siirtymään koko ajan "sisemmäksi" saarta, huono-onnisemmat jopa peltisiin hökkeleihin. Ilmiöhän on tuttu jo esimerkiksi Espanjan rannikolta ja vaikka Kanariansaarilta, kun vähäisetkin kämpät vuokrataan Airbnb:n kautta parhaiten maksaville, ja matkailubisneksessä työskenteleville paikallisille jää luu käteen. 

 

Onko The White Lotus syypää Samuin yleisöryntäykseen vai ei, who knows. Mutta ainakin Samuilla jo parikymmentä vuotta asunut suomalainen ystävämme totesi, ettei koskaan ole nähnyt vastaavaa.

Big Buddha oli totaalisen turvoksissa.

Hyvä kun Chawengilla sai edes mopoa parkkiin.

Se niistä hiljaisista poukamista...

 

 

Eli, mikä helvetin White Lotus?

HBO:n The White Lotus -sarjan kolmas tuotantokausi kuvattiin siis Samuilla, ja se julkaistiin helmikuussa 2025. Joitain kohtia on kuvattu myös Bangkokissa ja Phuketissa, mutta Samuin Four Seasons resortti toimi pääpaikkana. Ensimmäinen sarjan kausista kuvattiin Hawaijilla, toinen Sisiliassa ja molemmissa kuvauskohteissa turismi nousi räjähdysmäisesti. Samaa oli siis odotettavissa Samuin suhteen, ja ihmekö tuo, myyhän matkanjärjestäjät jo Suomessakin White Lotus -teemalla palveluitaan. 

Thaimaan matkailuneuvoston (TCT) mukaan kolmannen tuotantokauden kuvausten takia Samuihin liittyvät nettihaut oli kuvauspaikkojen julkistamisen jälkeen nousseet 88%, ja saaren hotellibuukkaukset 44%. Siis jo ennen kuin koko kolmas kausi on ollut edes nähtävillä. TCT spekuloi myös sillä ajatuksella, että Samuin low season jäisi jopa kokonaan pois tältä vuodelta. Toihan jää nähtäväksi, mutta näkemäni mukaan sen varaan siellä nyt todellakin lasketaan.

Hirveä hypetys sarjan ympärillä todellakin pyörii. Kun Beck viime marraskuussa kirjoitti Lotuksen iskemisestä Samuille (lue täältä), ihmettelin ja vähän kyseenalaistinkin moista hullutusta. Mä ymmärrän sekoilun, jos kyseessä on Elvis tai vaikka 30 Seconds to Mars, mutta että joku Tv-sarja voisi aiheuttaa samanmoisen hysterian? 

 

OMG! 

 

Central Festivalillakin oli taas kauppiaita

Centralin iltamarkkinoita

Jotain tämän suuntaista on kuitenkin menossa Samuilla, ja viiden tähden luksushotelli Four Seasons Resortista tuli kertalaakista turistinähtävyys. Ylen artikkelin mukaan kuvauspäivien aamuina rannan edusta täyttyi uteliaitten ihmisten veneistä, kun jengi toivoi näkevänsä edes vilauksen sarjan näyttelijöistä. Muutama tuttu ja frendikin kävi pientä korvausta vastaan pyörähtämässä sarjassa, mutta Beck ei muutamasta kympistä liikahtanut, vaikka olisin voinut kuvitella hänen varastavan sarjasta vähän suuremmankin osan 😂. On se semmoinen linssilude. 

Summa summarum... mä olen nyt itsekin jo hypettänyt tätä sarjaa sen verran paljon, että oli ihan pakko napata maksullinen HBO Max, ja lähteä ottamaan selvää mistä helvetistä tässä on oikeastaan kyse. Aloitettiin välittömästi sarjan ensimmäisen kauden katsominen, ja heti kahdella tunnin mittaisella jaksolla putkeen. 

Odotukset oli tietenkin saakelin korkealla, ja jo katsottujen jaksojen perusteella on ihan pakko todeta, että onhan sarjassa aivan tajuttoman hyviä roolihahmoja (eikä todellakaan mitään roolimalleja 😂). Noin yleisesti ottaen sitä edes jotenkuten pystyy kuvittelemaan sarjan tulevia kuvioita, tässä sarjassa ei sitten todellakaan.

Todella herkullista!

 

Tipzy bar löytyy nykyään fisukylän markkinoilta

2

Mr. Becksin Olymbecksit 2025

 

 

Kuten hyvin voi kuvitella, Samuilla asuu valtava määrä "muualta" tulleita, ja yksi näistä on melkein jo alkuperäiskansaksi muokkautunut Mr. Beck. Itse asiassa hyvin harva saarella asuva thaimaalainen on alunperin Samuilta, sillä noin 50-60% asukkaista on varsinkin matkailu -ja muitten palvelualojen töitten perässä sinne muuttaneita, ja siihen päälle vielä kaikki farangit.

Eli kyllä, Beck on ihana dinosaurus, kun Samuista puhutaan. Ja koska Beck ei ole mikään tuppisuu, eikä varsinaisesti pysy juuri paikoillaankaan, on hän Samuivuosiensa aikana tutustunut valtavaan määrään ihmisiä. Moni heistä joita Beck taas vastaavasti ei tunne, tietävät Becksin kyllä, sillä Beck ei myöskään pyri olemaan huomaamaton💜.

Vai mitä sanotte?

 

Vuosittain Beck järjestää ystävilleen (nyt jo traditioksi muodostuneet) hupimieliset Olymbecksit, käsittäen erilaisia joukkuekisailuja, ruokailua, alkomahooliakin😂, mutta oleellinen asia on tietty treffata myös niitä frendejä, joihin ei fribakentillä törmää. Aika moni hänen frendeistään tosin viskoo kiekkoa, ja Becksihän se oli, joka meidätkin tuon sisuksiinsa imaisevan lajin pariin vei - juurikin tuolla Samuilla. 

Olymbeksit

Beck oli mielivaltaisesti valinnut joukkueitten tiimipäälliköt, joitten seuraksi sitten arvottiin itse tiimiläiset. Niinkin hauskasti kävi tänä vuonna, että oman tiimini kaikki muut jäsenet olivat yllättäen suomalaisia, paitsi meidän tiimipäällikkö Angy, joka on kotoisin Venezuelasta. Tätähän me sitten ihmeteltiinkin, sillä iso osa kisailijoista oli kyllä jenkkilästä. Traditiosta on näemmä matkan varrella kehkeytynytkin Suomi vastaan Usa -kisailu.

 

Mähän en välttämättä edes muista kaikkia kisalajeja, mutta ainakin me minigolfattiin, heitettiin tikkaa samoin kuin jotain tarrapalloja tauluun, pelattiin mölkkyä (se taisi tosin olla nimetty mölzyksi), petangia tietty, yritettiin osua fudiksella keikkuvaan koriin, puttailtiin kiekoilla ja ne kaikkein eksoottisimmat lajit oli teippirullien maaliinheitto, sekä minilaskuvarjohyppääjien tähtääminen maalialueelle. Edellisenä vuonna lajeihin kuuleman mukaan kuului myös jonkinlainen tanssiskaba (onhan Beck varsinainen partaveitsi monellakin tapaa😅), mutta vaikka huhuja kuuluikin, tarina ei kerro miksi se tänä vuonna jäi välistä.

Muutama Stop@Sopan työntekijöistä (muistatteko ihanan ravintoloitsijaystävämme Sopan?) piti meistä kisailijoista älyttömän hyvää huolta, eikä grilliruokakaan ainakaan omalta lautaselta kesken loppunut. Voin muuten kehaista, että Becksin löytämät paikalliset makkarat sopi hodareitten väliin kuin nenä päähän, vaikkei omat muistot niistä olleetkaan kovin kummoiset.

 

Ihana iltapäivästä seuraavaan aamuun sessio, joka meilläkin eteni jatkojen kautta Becksin rantabungalowille yökyläilyyn. Big Buddhan lähelle (joka on siis Becksin hoodeilla) on vajaa vuosi sitten avattu näyttävä ja tasokas uusi jamimesta Vibration, missä kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa kummoisia tyyppejä instrumenttien takaa löytyy - taso on nimittäin parhaimmillaan todella kova aina laulajasta lähtien. Vibration löytyy Facebookistakin, joten käy ihmeessä tsekkaamassa mesta etenkin, mikäli perusjamimeininki tulee korvista. Toisenkin vinkin voisin antaa musadiggareille, nimittäin Koh Samui Musicians Community Facebookissa, josta saa varmasti ainakin varteenotettavia ideoita erilaiselle illanvietolle Samuilla😁.

Voihan tapahtumajärjestäjä ja ilopilleri Beck (vaikka mä välillä nimittelenkin sua mörrimöykyksi)! Suurkiitos aikaiseen aamuun vierähtäneestä illasta, thank you mak mak and mak💜!

Vibrationin vessan seinältä bongattua ;)

10

Big disc golf family!

 

 

Kun me viime talvena pörräiltiin matkiksella ympäri Eurooppaa, ainoa punainen lanka oli fribakilpailut. Bandyn keula osoitti juuri sinne, missä seuraavat kisat järjestettiin.

Ajattelet varmaan, ettei mitään järkeä, ja olet siinä aivan oikeassa. Tulihan silloin vedettyä Espanjan rannikkoa ylös ja alas, ja moneen kertaankin vielä.

Nyt, näin vuosi jälkeenpäin olen toista mieltä. Oikeastaan se oli oiva tapa kasvattaa omaa fribaperhettä, ja ihan samaa me tehtiin myös tällä Aasian reissulla - vähän sattumalta siis. Ei meillä muuten olisi ollut järkevää syytä käväistä Johor Bahrussa Malesiassa, mutta koska siellä järjestettiin South East Asia Championship -kisailut, päätettiin koukata Singaporen kentältä suoraan Johoriin. Ja itse asiassa, jos ei rajalla olevista ruuhkista jaksa liikaa murehtia, voin hyvinkin suositella tollaista muutaman päivän koukkua Malesian puolelle, mikäli Singaporessa muutenkin liikut. On se ruuhkistakin huolimatta melko kätevää - Singaporen kentältä kuski (niitä on ja ennakkoonkin voi varata), jonka kyydissä rajan yli. Ja sama myös toisin päin.

Malesian kisoissa oli melko haastavat kelit. Kun ei satanut saavista kaataen, melkein kuin olisi ollut tulikuumassa turkkilaisessa saunassa - hyvä että hengitys kulki ja eteensä näki. Mutta turha valittaa, sama keli se oli kaikille, ja nyt on ainakin tullut todistetuksi toistamiseen se, että pilviselläkin säällä saa ihonsa kärtsättyä, jos ei läträile "liikaa" suojakertoimien kanssa😅.

 

Harvemmin voitan itse mitään (tai edes sijoitun kummoisesti), mutta tällä kertaa yllätin itsenikin. Nappasin Malesian kisoissa tiukan taistelun päätteeksi FA1 -sarjassa kuitenkin ykkössijan, eli meikäläisellä on nyt kova titteli hallussa😁. Vaikkei oma peli ollutkaan parasta mahdollista, olen erittäin onnellinen siitä, että kerrankin onnistuin. Tomppakin muuten sijoittui erittäin hyvin, eli MP40+ -sarjan kakkoseksi. Tiukkaa oli siinäkin sarjassa ykköspaikasta, joten hyvin tehty Tomppa!

Malesian kisojen antia

Pari hämmentävää tilannetta

Eräs yllättävä tilanne Malesian kisassa tapahtui hississä matkalla palkintojenjakotilaisuuteen. Meitä oli samassa kopissa ehkä 12 tyyppiä, kun eräs virolainen mies kertoi pelanneensa meidän kanssa Madridin kisoissa. Siis What ja OMG?! Malesian kisoissa oli toki muitakin tuttuja pelaajia aiempien vuosien Samuin kisoista, mutta se oli odotettavaakin, sillä Samuilta on parin tunnin suoria lentoja Singaporeen, josta on sellainen tunnin matka Malesian kisapaikalle.

 

Samuilla sekä Hyzenbrowneissa, että Samui Swineissa oli paljonkin tuttuja vuosien varrelta ja suomalaisiakin helposti ainakin pari kymmentä. Swineissa osallistujia oli reilu 170 ja jos prosentteja pitäisi veikata, oli enemmän tai vähemmän tuttuja siitä sellainen 30%. Yhteen suomalaiseen pariskuntaan törmättiin muuten sekä Mijasin kisoissa, että Catalonia Openissa Barcelonassa. 

 

Sitten seuraava yllättävä hetki;

 

Katselin Samui Swineissa erästä kundia (en kuitenkaan sillä silmällä😅), koska hänen olemuksessaan oli jotain kovinkin tuttua. Katselin useamman kerran ja ajattelin hänen ehkä olleen joskus aiemminkin Samuilla pelaamassa. 

 

Yhtäkkiä päässä kuitenkin välähti: Ei voi olla todellista, mähän pelasin hänen kanssaan samalla kortilla Pannonian kisoissa Itävallassa. OMG taas! Ja molemmat tyypeistä, sekä tuo Madridin virolainen, että Itävallan Fabian olivat tulleet Samuille kisoihin, koska me oltiin kehuttu meininki maasta taivaaseen. 

 

Tietenkin!

 

Eikä kisojen ilmapiiri pettänyt tälläkään kertaa - kaikki oli vain ja ainoastaan täyttä timanttia! 

 

 

Big big lovely family!

Kirjoitin jo ennen reissua meidän kolmen viikon tiukasta kisa-aikataulusta (lue täältä) ja todellakin, alku oli melkoista hässäkkää. Samuilla pelattiin siis kaksi eri turnausta, joista ensimmäisenä Laem Sor beachillä sijaitseva Hyzenbrownie "Grin Reefer" 2025. 9 -väyläinen rata (kierrettiin kaksi kertaa/kierros) on ihastuttava ja haastava, sillä sijainti on rannalla. Rantaväylät ottaa kyllä huolella vastaan mereltä tulevat tuulet, mutta onhan ne yksiä kauneimmista, joissa ollaan koskaan pelattu. 

 

Kierroksilla oli kuumaa kuin pätsissä, sillä varsinkin rantaväylillä pääsi auringolta suojaan ainoastaan sateenvarjon alle. Lippis päässäkin oli tukalan kuuma, vaikkakin tarpeellinen. Monen tunnin kisat paahtavan auringon alla vei mehut parempikuntoisiltakin, joten iltaisin ei tarvinnut nukkumattia juuri vokotella. Itsellä kävi tälläkin kertaa tuuri (tai sitten olen voittoputkessa😂), ja voitin oman sarjani, Tompalla oli kovempi vastus MP40 -sarjassa, ja hän taisikin sijoittua sijalle kuusi. Kovassa sarjassa erittäin hyvä sekin.

 

Kisojen nuorin, 8 -vuotias Benji (josta kuullaan vielä).

Toinen turnaus, Samui Swine Classic XII pelattiin noin viikko edellisen kisan jälkeen Maenamissa. Moni Pro -pelaaja tulikin vasta Swineihin, ja olihan taas ilo treffata mm. Philo Brathwaite, joka voitti MPO -sarjan tänä(kin) vuonna. Swineissa pelaajia oli niin valtava määrä, että porukat jaettiin paitsi amatööreihin ja Pro -pelaajiin, aamu -ja iltapäiväryhmiin ja eri päivillekin vielä. Kiirettä piti siitä huolimatta jokaisessa ryhmässä ja joka ikisenä kisapäivänä. 

 

Aivan suuren maailman kisatuntua!

 

 

Itseäni jäi hiukan harmittamaan, että pelasin ainoastaan amatöörisarjan, sillä vähän jäi kutkuttelemaan sellainen fiilis, että annettavaa olisi voinut olla myös Pro- sarjassa. Mutta eipä mitään, pääsinhän sitten seuraamaan MPO: ta ja Tompan MP50 -sarjaa rauhassa koko rahan edestä jännittäen nauttien. Omat rahkeet riitti tällä kertaa viidenteen sijaan, mikä on ihan hyvä, mutta kun palkintosijoille olisi ollut vaan kolmen pisteen matka, se toki kaiveli hiukan hampaankolossa. Tompalle avautui mahdollisuus pelata Pro -sarjan lisäksi myös MA50+ -sarjassa, josta ottikin voiton komeasti. MP50 -sarjassa irtosi kolmossija hermoja raastavan taistelun jälkeen, joten helvetin hyvin vedetty tiukka kisa Tomppa! Hyvä etten repinyt hiuksia päästä (siis omasta)...

 

Äkkiä laskettuna pelkästään Samuin kisoissa oli pelaajia 24 eri maasta ja noin 170 eri tyyppiä -  melko kreisiä etten sanoisi. On vaikeata edes yrittää sanoin kuvailla, kuinka upeata on kuulua noin kansainväliseen ja valloittavaan "perheeseen". Nämä on juuri niitä elämänhetkiä, mitkä muistaa taatusti vielä silloinkin, kun kiikkustuolissa kertoilee tarinoitaan.

 

Kisojen järjestäjille työ ei varmasti ole ollut ihan simppeliä. Kuinka sovittaa paletti yhteen, auttaa kisaajia löytämään majoituksia, järjestää oheistoimintaa kisapäiville, huolehtia pelaajapaketeista ja sponsoreista, vähän muonitusta pelaajille, järjestää palkintoja ja ylipäätään saada homma toimimaan? Huh huh...hatunnoston paikka kyllä!

 

Näin jälkikäteen ihmettelen, ettei jokaiseen pelaajaan edes törmännyt kisojen aikana. Hämmästelin vaan kisoista otetuista valokuvista, että kukahan tuokin tyyppi oli? Lähimpien kisakavereitten kanssa tultiin tietenkin hyvinkin tutuiksi ja osasta voin sanoa tulleen itselleni ihan sydänystäviä. Kutsuja kyläilyihin on tullut ympäri maailmaa aina Uutta-Seelantia myöten, joten näin se maailma taas pienenee fribakisa kerrallaan.

Parhaiten kisaajista jäi mieleen nimenomaan tuo Uuden-Seelannin iso ja iloinen porukka, joka ei varmasti jäänyt huomaamatta muiltakaan saarella. Kun pääsi pelaamaan samoille korteille "kiivien" kanssa, oli siinä naurussa pitelemistä ja hyvä ettei lirut housuissa. Välillä laulettiin, välillä tanssittiin (tai huudettiin WTF😆), kunhan vaan ei ollut liian ryppyotsaista. Täytyy muuten sanoa, että vaikkei Uusi-Seelanti ole jostain syystä koskaan kuulunut omalle bucket -listalle, saatan muuttaa ajatusmallia pelkästään tämän kokemuksen ja kutsujen perusteella. 

Kiitos kaikille osallisille koko sydämeni pohjasta, te teitte näistä turnauksista ikimuistoiset! Kiitos Jo Anna Mae viinipullosta, Chikka kaikista kikatuksista ja kiljahduksista, Blinky "this is your day" -kannustuksista, Ira, Pilvi, Bianca sekä Nona - jonain päivänä tullaan Belgiaan tsekkaamaan teidän kiinalaiset rotukanat ja se kehuttu fribakenttä😍!

 

En muuten epäile yhtään, etteikö jonain päivänä jossain päin maailmaa törmättäisi taas uudestaan💜.

Ps. Osan kuvista on ottanut Frisbeeguru, jonka aivan loistavia kuvia pääset katselemaan Facebookista täältä, ja Instagramissakin täältä.

 

Swinien traditio: kisojen päätteeksi halataan isossa ringissä kaikki osallistujat.

6