Voi hyvää päivää tätä ryhmää!

On meillä nimittäin ihan helmi suomalainen porukka täällä Samuilla, siitä ei pääse yli, ali eikä ympäri. Toki näillä hoodeilla asuu monia muitakin härmästä tulleita, mutta tästä porukasta on onneksemme kehkeytynyt melko tiivis ja eriskummallinen yhteisö. Kun me kerran kohdataan, niin nauramiselta ei voi välttyä, sen verran "multipöllöstä" porukasta on kyse.

Tähän kyseiseen nappulakerhoon kuuluu villan omistaja Jukka, edellisessä elämässään lentokonemekaanikkona toiminut hauska kaveri, jonka silmäkulmissa pilkettä riittää. Jos siis kiinnostaa vuokrata upea villa kerrassaan loistavalta paikalta, niin häneltä kannattaa kysäistä vapaita viikkoja. Sitten on mahtipersoona Kurre, joka on porukan ainoa suomenruotsalainen. Kurren historia pitää sisällään muun muassa sambaopettajana toimimisen, vaikka tätä nykyä häneltä voikin tilata käännöksiä suomesta ruotsiksi. Sitten on Sinikka ja Ilari, joiden rakkaudessa Samuihin on jotain yllättävän tuttua. Melkein niin kuin mekin, tämä pariskunta on ravannut edestakaisin Suomen ja Samuin väliä jo kymmeniä kertoja. Ja sitten vähän niin kuin meilläkin, elämä antoi heillekin sysäyksen pysyvämpään olomuotoon täällä. Ilarilla on matkatoimisto täällä, joka järjestää tarvittaessa vaikka asunnon, häät, golfaukset ja mitä tahansa nyt mieleen juolahtaa. Ei ole nimittäin ihan yksinkertainen juttu järjestää suomesta käsin tämän tyyppisiä asioita, joten ei ole pöllömpi idea ottaa Ilariin yhteyttä ennen Samuin reissua.

Kun sitä ei kahden viikon reissuillaan juurikaan kaipaa muita maanmiehiään, niin yllättäen täällä pidempään oltuaan suomen kielestä ja muista pohjolan kalpeanaamoista onkin positiivisesti yllättynyt. Ja etenkin niistä, jotka myös pitävät täällä majaansa. Eihän ystäviä ole koskaan liikaa ja varsinkin näin vieraassa maassa on oikeasti hyvä juttu, että tiedät apua olevan lähellä.

Tomppa siis viimein otti ja täytti pyöreät 40 vuotta ja sitä meidän huippuporukan kanssa juhlittiin juustoja syöden, viiniä naukkaillen ja trivial pursuitia pelaten. Pakko tosin oli lopettaa peli ratkaisemattomana, kun loppuun asti pelattuna siinähän olisi voinut vierähtää vaikka viikko? Auringon pehmittämät aivot tai jotain… mutta hiton hauskaa oli ja vatsalihakset tuli treenattua hyvin naurujumpalla.

Mukava poikkeustila meidän residenssissä jatkuu; systeri Hong Kongista saapui eilen pikku Aksun kanssa matalaan majaamme pariksi viikoksi. Perjantaina lentää siskon mies tänne ja sitten viimein sunnuntaina vanhin poikani Jesse tyttöystävänsä Lotan kanssa. Sitä päivää on nimittäin odotettu kuin kuuta nousevaa, sen verran on ikävä riiputtanut hartioita. Näinköhän tätä 2kymppistä pääsisi vielä halaamaan?


synttärisankari


Juustoa ja viiniä


Ystävät kalliit
0
Back to Top