Tomppa: Näin rakennat 50 neliön terassin tunnissa - osa 2

                                                                                                                                 

                                                                                                                                Tarinan takana Tomppa

 

 

Hyvin suunniteltu on tunnissa valmis - vai onko sittenkään?

 

Terassin rakentaminen on syytä aloittaa huolellisella suunnittelulla. Tästä syystä olinkin jo pariin kertaan virittänyt kymmenistä frisbeekiekoista mallin terassista. Suunnitelman tarkentuessa vaihdoin kiekot kukkakeppeihin, joiden kanssa mittaustuloksiinkin tuli hieman järkeä - pyöreästä kiekosta kun on melkolailla hankalaa löytää sitä mitattavaa kohtaa. Hyvin suunniteltu on kuitenkin jo puoliksi tehty. Nyt pihallamme oli siis Engelsby Verkin toimittamaa koolinkilankkua ja kansilautaa, tuhansia terassiruuveja, lyöntinauloja, sekä säädettäviä terassijalkoja - unohtamatta hurjaakin hurjempia rakentajiamme Harria ja Iraa (tosin Ira ja Harri tulivat ihan omalla kyydillä). Ei siis muuta kuin hihoja käärimään ja töihin siitä!

 

Palattuani paikallisen eläkeläisryhmän tilaamalta soittokeikalta työt olivat jo melkoisessa vauhdissa. Huomaa Harrin ja Iran reipasotteinen tahti sekä epämääräiset kukkakepit.

Oman elämänsä leijanakuningas Hartsa työn touhussa. Huomaa notkea lantioliike, villasukat sekä Fiskarsin lapiot (kiitokset Petskulle!).

Kuoppa, leka ja sepeli ja aika monta vanhaa pihalaattaa uusiokäytössä.

 

 

"En mie mikään ihmemies ole, en ees sukua sille!"

 

Kuten kaikki jo arvasivatkin, ei se tämäkään terassi tunnissa valmiiksi tullut, sillä perustusten tekemiseen meni liki koko ensimmäinen päivä. Toisena päivänä alkoi terassin runko hahmottumaan ja kolmantena päivänä saatettiin jo lähestyä rappusten suunnittelua. Pohjatöihin uppoaa väkisinkin aikaa - kuoppien kaivamista, paljon mittailua ja laskemista, roudaamista, ruuvaamista. Pikkuhiljaa fribakiekoilla hahmoteltu terassi alkoi kuitenkin saamaan lihaa luitten ympärille. Omat alustavat suunnitelmani olivat kuitenkin nimenomaan "alustavia", eli millintarkkoja mittoja en ollut yrittänytkään saada kasaan. Ja koska talon reunatkin ovat hieman vinoja, piti jatkuvasti soveltaa suunnitelmaa, eli suomeksi "suunnitella sitä lennosta".

 

Tilanne on erittäin vakava mutta hyvä. Minä ja Heidi ollaan varmaankin tauolla, mutta Ira ja Hartsa vaan painavat hommia!

Terassin runko alkaa valmistumaan. Huomaa jo vuosi sitten seinään valmiiksi odottamaan jätetty sähköjohto. Ehkäpä jonain päivänä terassilla on myös sähköt?

Rappusten koolausten jälkeen kulku taloon oli käytännössä mahdotonta - erityisesti Salsalle. Tästä syystä ensimmäiset kansilaudat tulivat rappusiin niin, että kulkuyhteys sisätiloihin saatiin turvattua. Ensin rakennetaan, sitten puretaan ja sitten taas rakennetaan seuraavana päivänä uudelleen.



Tilanne on erinomaisen hyvä mutta vakava!

 

Mutta voi veljet miten talon ilme alkoi muuttumaan projektin edetessä. En tiedä, osasiko meistä kukaan kuitenkaan mielikuvitella, miltä kokonaisuus tulisi näyttämään. Se fiilis kun ehkä viidentenä rakennusaamuna kävelit kahvikupin kanssa terassille paljain jaloin auringonsäteitten kajastaessa tontin kulmassa kasvavan valtavan koivun läpi. Se fiilis, kun yli kahden vuoden "kaatopaikka" oli muuttunut taloa palvelevaksi kauniiksi alueeksi. Ja ne päänsärkyä aiheuttaneet rappuset... ai että ne onkin nyt täydelliset ja parhaat mahdolliset! Onneksi hallituksen puheenjohtajamme Heidi piti päänsä niitten kanssa. Se kun on kaksi vuotta rempattu taloparkaa ja kun vihdoinkin kokonaisuus alkaa hahmottumaan - omasta mielestäni kontrasti kahden vuoden takaisen kuvan kanssa on mieletön - mitä mieltä sinä olet?

 

Tuhannet kiitokset Team Hallonstigen (Ira & Harri), Team Pajböle (Pauliina & Tomppa), Engelsbyn tehtaat ja kaikki muut, jotka tällä piiiitkällä matkalla olette meitä auttaneet ja kannustaneet. Ootte ihan parhaita! 


- Tomppa -


Palkitsevin vaihe lienee hetki, jolloin pääsee läiskimään kansilautoja vauhdilla kasaan. Yhtäkkiä kaikki kaaos ja kompurointi koolinkien päällä muuttuu reilusti valoisampaan suuntaan. Ai että - hetki lähestyy!

 

Sininen hetki ja punainen tupa… Pikkuhiljaa alkaa maaliviiva hahmottumaan. Enää jäljellä loput kansilaudat, rappusten viimeistely sekä otsalaudat. Niin ja tietty sisustus? Ja sähköt… ja varmaankin jotain muuta vielä...

Talon pääty huhtikuussa 2019...

  
Komeeta on, vaikka itse sanonkin. Huomatkaa miten Salsakin nauttii!


Talon pääty kesäkuussa 2021. Ai että<3


 

 

6

Tomppa: Näin rakennat 50 neliön terassin tunnissa - osa 1

                                                                                                                             

                                                                                                                             Tarinan takana Tomppa


 

Tapahtui kaksi vuotta sitten huhtikuussa...


Lento Bangkokista Moskovan kautta Helsinkiin kolmen pelastetun koiran kanssa ei mennyt aivan nappiin, mutta lopulta pääsin kuin pääsinkin koiruuksien kanssa isäni luokse väliaikaismajoitukseen. Heti seuraavana päivänä starttasin auton kohti Salon OP -konttoria allekirjoittamaan lainapapereita. Vatsanpohjassa oli ainakin perhonen, hevonen ja tuhatjalkainen - olimmehan nähneet kuitenkin ainakin neljä epäselvää valokuvaa paikasta, minkä nyt sitten ostaisimme (lue lisää täältä). Viisaammathan aina sanovat, ettei sikaa kannata ostaa säkissä, meillä taas periaatteena on tainnut olla se, että seikkailu on suorastaan erinomainen suunnitelma. Nimi siis paperiin, pommi Japaniin ja vihdoin nokka kohti Kemiönsaarta.


Tunnelmaa on vaikea pukea sanoiksi saapuessani ensi kertaa talolle. Räntäsadetta, kenttä täynnä mutaa ja kaikki värit loistivat poissaolollaan (harmaan eri sävyjä lukuunottamatta). Vain muutamaa päivää aikaisemmin olimme vielä nauttineet tropiikin ihanasta lämmöstä ja turkoosista merestä Koh Samuin paratiisisaarella. Tästä kuitenkin starttasi meidän elämämme tähän asti suurin urakka - remonttia tulisi riittämään hetkeksi jos toiseksikin.

 

Pari viikkoa ennen Suomeen muuttoa elämä oli hieman erilaista tropiikissa.

 

Ensimmäinen matka koirien kanssa kohti uutta kotia - huomaa koirien laatikoitten päällä olevat sängyt :)

 

Taloa ja tulevan terassin paikkaa ensimmäisellä visiitillä.

 

 

Terassiunelmia ja remonttipainajaisia

 

Reilu viisi vuotta tropiikissa oli varmasti jättänyt meihin jälkensä - ulkotilaa pitää olla ja ulkona ollaan niin paljon kuin mahdollista. Suomen sää ei tosin aina kannusta nauttimaan terassilla oleilusta (ainakaan meitä), mutta ei kannustanut myöskään ostamamme pientilan "terassialue". Varsinkin sateen jälkeen talon edusta oli lähinnä liejua ja mutaa ja unelmana alusta alkaen oli saada rakennettua kunnon terassi. Terassi sai kuitenkin odottaa vuoroaan, koska ensin piti räjäyttää vanha tupa atomeiksi, sekä tehdä täydellinen julkisivuremontti. Siinä ohessa aloitettiin (ja jopa osin saatiin päätökseen) muita sisätilan remontteja (vierashuone, makuuhuone, olohuone, eteinen, yläkerran aula, pikkukatto, iso katto...). Mutta vihdoinkin noin kuukausi sitten päätettiin, että nyt on terassin vuoro. Joten hyvät naiset ja herrat - näin tehdään terassi tunnissa...

 

Lisää taloa ja tulevan terassin paikkaa ensimmäisellä visiitillä - mukana myös äitini sekä karvaperseet.

 




 Terassialue on pitkälti ollut epämääräisenä kaatopaikkana reilu kaksi vuotta.


 

Sehän on noin tunnissa valmis!


Ylistetyt ystävämme Pauliina ja Tomppa, sekä Ira ja Harri olivat (taas kerran - kiitos!) lupautuneet auttamaan tässäkin projektissa. Harrilla on enemmänkin taustaa terassien rakentamisesta, joten toki kyselimme sitten vinkkejä ja aikatauluja suunnitelmaamme. Jossain keskustelussa Harri lohkaisi, että suunnittelemamme terassi on noin tunnissa valmis. No ei siinä sitten mitään - tavarat tilaukseen ja rakennustalkoisiin...

 

Aikataulut olivat jälleen yhtä arvoitusta - apuvoimat (Ira ja Harri) olivat tulossa keskiviikkoiltana ja tiistaina vielä laskeskelin, paljonko mitäkin tarvitaan. Sain kuin sainkin tehtyä tilauksen tarvitsemistamme materiaaleista Kemiön keskustassa sijaitsevalle Engelsbyn tehtaalle niinkin aikaisin kuin keskiviikkoaamuna. Olen ehtinyt tässä parin vuoden aikana asioida siellä kymmeniä kertoja ja apua on aina löytynyt. Ehkä jotain kaupasta ja laadusta kertoo myös se, että työnjohtajamme Tomppa asioi liki pelkästään siellä. Engelsby ei pettänyt tälläkään kertaa - torstaiaamuna hain runkoon tarvittavat materiaalit kaupasta. Tilaamani kansilaudat olivat tilaustuotteita, mutta nekin luvattiin kotipihaan toimitettuna perjantaille. Se että jotkut osaavat hoitaa homman hienosti ja sovitusti on välillä hämmentävää, kun omat aikataulut ovat mitä ovat. Mainittakoon vielä myös paikallinen herra Ginström, joka lyhyellä varoitusajalla saapui kippaamaan kolme kuutiota sepeliä meille.


Tässä kohtaa unelma terassista alkaa jo näyttää lupaavalta - seuraavassa postauksessa kerron tarkemmin, miten teet 50 neliön terassin tunnissa!


- Tomppa -



Engelsbyn tehtailta tilatut kansilaudat saapuvat juuri sovitusti - ammattikaveri onnistui uskomattoman hienosti pudottamaan laudat erittäin ahtaasta välistä oikeaan paikkaan. 


Tulevan terassin paikka ja talo toukokuun lopulla 2021.



6

Helteisiä kuulumisia Kemiönsaarelta

PÖÖÖÖ - täällä ollaan vielä!

 

Vaikka ollaankin paljon pohdittu missä ensi talvi vietetään, niin juuri nyt nautitaan upean aurinkoisesta ja lämpöisestä Kemiönsaaresta. Tällä hetkellä fiilis on melkein kuin Samuin tropiikissa, lukuunottamatta tietenkin Samuin grilliruoalle tuoksuvia trooppisen kosteita öitä ja hikisiä jameja. Uuh miten tulikin heti ikävä...


Kemiössä on kuitenkin onneksi ollut lähes paahtavan kuumaa. Meidän tontti itsessään on erittäin aurinkoinen (silloin tietenkin kun aurinkoa näkyy), eikä kovinkaan montaa varjopaikkaa löydy muualta kuin puitten alta - tähän muuten pirtin edessä komeasti kukkiva omenapuu tarjoaa oivan helpotuksen. Meidän tontissa on myös eräs aivan käsittämätön ominaisuus - MEILLÄ EI KESÄLLÄ SADA. 


Aika kreisiä, mutta totta. Kemiön keskustassa vajaa kolme kilsaa meistä voi tulvia, ja silti meidän tontille ei heru pisaraakaan. Jos tätä olisi tapahtunut vain kerran, menisi se jonkun hassun sattuman piikkiin, mutta kun tätä ollaan todistettu jo kolmatta kesää, on pakko uskoa että meidän tölli sijaitsee jossain kummallisessa mikroilmastokoordinaatissa ja asia on vain näin. Hämärästi muistin perukoilta jokin ääni muistuttaa Tapsan kertoneen joistain "kummuista", jotka saavat sateen tekemään meidän kohdilla mutkan matkaansa. Onko näin en tiedä, usein kuitenkin ollaan todistettu sysimustien ukkospilvien hiipivän tontin oikealle puolelle ja suorastaan hyppäävään tontin yli sujuvasti vasemmalle puolelle jättäen meidät sateetta.


Talonvaltaajien hallinnoima vino tuulimylly.

Omppupuun varjossa. Taitaa tänä vuonna tulla liikaa omenoita...


Meidän uusi porakaivo ei toivomuksista huolimatta tuota kesäaikaan vettä aivan tarpeeksi, ja kun ei sada, pitäisi puutarhaakin kastella. Porakaivo olisi ilmeisesti paineistettava (kunhan taas keritään ja saadaan rahaa kasaan), mutta onneksi meillä on vielä tallella tuo vanha pihakaivo, jonka katolla JO KOLMATTA VUOTTA töröttää vino tuulimylly. Tuulimyllyssä on kolo, jonka valtaa joka kesä pieni tinttipari, ja siinä vaiheessa kun taas havahdutaan tuulimyllyn suoristamiseen, talonvaltaajat kurkistelevat kolosta vihaisina - EI NYT!


Ja niin tuulimylly pysyy sympaattisesti vinossa.


Kuin varkain (tai no kolmatta vuotta remonttia tehdessä) vadelmat ja muut kainaloon asti kurottavat rikkaruohot ovat vallanneet pihapiirin reunamukset. Piha-aluetta voi siis helposti kutsua reheväksi, mutta ei kuitenkaan sillä oikealla tavalla puutarhurin unelmaksi. Kaikkea kasvaa joo, mutta aikalailla väärissä paikoissa, kun taas kaikki se mitä itse olen istutellut kituuttaa henkihieverissä, koska vesipula. Viime vuonna istutin 13 marjaomenapensastakin aidan vierustoille (lupasivat että kasvavat isoiksi puolessa tunnissa, hih..), ja jos noi pensaat nyt on kasvaneet vuodessa 20 senttiä, niin sekin on varmasti näköharha. Aika säälittävää on kasvuvauhti, mutta ehkä sekin sitten johtuu vesipulasta. Tuskin noista pensaista on näkö - ja tuulensuojaksi vielä kymmeneen vuoteen.



Pellon reunasta löytynyt kiva metallihärpäke sopii hyvin kukan alle.


Onpa kuitenkin upeata, että kesä ja lämpö eksyi viimein tännekin. Kemiönsaari on valtavan kaunis varsinkin näin kesällä, ja jo tässä vaiheessa pelottaa ettei ehdi tekemään puoliakaan asioista, joita näin kesällä toivoisi ehtivänsä. Kuten vaikka tutustua saareen syvemmin, käydä tapahtumissa, illallisilla merellisissä ravintoloissa, ehkä joissain fribakisoissa ja ennen kaikkea tavata ystäviä ja läheisiä pitkän kaavan mukaan. Mä olen muuten edelleenkin lähes äimänkäkenä (ja onnellinen) siitä, että Thaimaassa ensi kertaa tapaamamme Pauliina asuukin näin yllättäen tässä kahden kilometrin päässä meistä. What?!? 


Onneksi on myös näitä frendejä, joille meidän peltojen keskellä sijaitseva tölli ei ole liian kaukana, ja jotka kyläilemällä repivät meidät välillä irti remontistakin. Muutoin meidän kesä saattaisi hujahtaa ohi pensselin vartta puristaen ja vasaralla hakaten, ihan vaan omassa ylhäisessä yksinäisyydessä. Lokakuussa ehkä havahduttaisiin sateisiin ja mietittäisiin, että ei saakeli, mitä nyt?!?


Pitää siis myös pysähtyä nauttimaan elämästä. Kiireettä ja hyvillä mielin.

 

Mitenkäs teidän kesä on startannut?


Ps. Kiitos Ira ja Hartsa terassiavusta, kyllä nyt kelpaa💛

 

Fribaillessa löytää upeita maisemia. Tämä Kisakallion fribakentältä.

Ja tämä taas Taalintehtaalta. Kyllä vapaa-aikakin on mukavaa<3

 

10

Yläkerran remppa osa 5 - myöhässä (jotain uutta?)

                                                                 

                                                                                    *Kaupallinen yhteistyö: Virtasen Maalitehdas

 

 

Meillä ei pidä mitkään deadlinet eikä aikataulut IKINÄ. 

 

Mä en tajua.


Kun asuttiin Samuilla, kirjoitin usein siitä, kuinka suhteellinen käsite aika siellä on. Sikäläisiä aikatauluja ihmetellessä niputin kaikki ongelmat ja viivästymiset thaimaalaisen mentaliteetin piikkiin. Nyt pikkuhiljaa alkaa kuitenkin tuntumaan siltä (oli kai jo aikakin), että mennään me mihin vaan, universumi tartuttaa meidän sekoilut myös silloiseen lähipiiriin. 

 

Mikä meissä on vikana? Kuinka me onnistutaan aina vain säätämään? Ja miten meidän ympärillä asioilla on tapana tapahtua vailla järjen häivää? En ymmärrä...

 


Aika karmeahan tämä lattia ennen oli.

Tässä toki vielä karmeampi


Oli selitys mikä tahansa, me ollaan taas myöhässä. Kuukauden remonttirypistys on jo nyt venynyt kahden kuukauden mittaiseksi, eikä vieläkään ole aivan valmista. Yläkerran aula on listoja myöten valmis (sinne pääsee tutustumaan täältä) ja kaikkien yllätykseksi jopa yläkerran makkarikin on (paitsi viimeiset listat), joten pääsette tässä postauksessa vihdoin ja viimein kurkistelemaan sinnekin. 


Tässä siis ennen ja jälkeen kuvia meidän uusitusta makkarista- olkaatten hyvät!

 

Ps. Jos joku siellä nyt miettii vaikka terassin öljyämistä tai talon maalaamista, Virtasen Maalitehtaalta voi tilata tuohon tarkoitukseen ilmaisia öljy/maalinäytteitä täältä näin. Käykää ihmeessä myös tykkäämässä Virtasen Maalitehtaan FB -sivuista, siellä pidetään ajoittain FB-live -maalauskouluja ja kaikenlaista mukavaa arvontaakin on silloin tällöin käynnissä.


Ps2. Ja osan tämänkin postauksen kuvista on ottanut aikuistunut juniorimme Miska S.


Lattia Virtasen Porstualla sävy Sandhamn.

Tehosteseinä Virtasen sävyllä Rosala.


Vaalea seinä Virtasen sävy Fårö.


4
Back to Top