Helteisiä kuulumisia Kemiönsaarelta

PÖÖÖÖ - täällä ollaan vielä!

 

Vaikka ollaankin paljon pohdittu missä ensi talvi vietetään, niin juuri nyt nautitaan upean aurinkoisesta ja lämpöisestä Kemiönsaaresta. Tällä hetkellä fiilis on melkein kuin Samuin tropiikissa, lukuunottamatta tietenkin Samuin grilliruoalle tuoksuvia trooppisen kosteita öitä ja hikisiä jameja. Uuh miten tulikin heti ikävä...


Kemiössä on kuitenkin onneksi ollut lähes paahtavan kuumaa. Meidän tontti itsessään on erittäin aurinkoinen (silloin tietenkin kun aurinkoa näkyy), eikä kovinkaan montaa varjopaikkaa löydy muualta kuin puitten alta - tähän muuten pirtin edessä komeasti kukkiva omenapuu tarjoaa oivan helpotuksen. Meidän tontissa on myös eräs aivan käsittämätön ominaisuus - MEILLÄ EI KESÄLLÄ SADA. 


Aika kreisiä, mutta totta. Kemiön keskustassa vajaa kolme kilsaa meistä voi tulvia, ja silti meidän tontille ei heru pisaraakaan. Jos tätä olisi tapahtunut vain kerran, menisi se jonkun hassun sattuman piikkiin, mutta kun tätä ollaan todistettu jo kolmatta kesää, on pakko uskoa että meidän tölli sijaitsee jossain kummallisessa mikroilmastokoordinaatissa ja asia on vain näin. Hämärästi muistin perukoilta jokin ääni muistuttaa Tapsan kertoneen joistain "kummuista", jotka saavat sateen tekemään meidän kohdilla mutkan matkaansa. Onko näin en tiedä, usein kuitenkin ollaan todistettu sysimustien ukkospilvien hiipivän tontin oikealle puolelle ja suorastaan hyppäävään tontin yli sujuvasti vasemmalle puolelle jättäen meidät sateetta.


Talonvaltaajien hallinnoima vino tuulimylly.

Omppupuun varjossa. Taitaa tänä vuonna tulla liikaa omenoita...


Meidän uusi porakaivo ei toivomuksista huolimatta tuota kesäaikaan vettä aivan tarpeeksi, ja kun ei sada, pitäisi puutarhaakin kastella. Porakaivo olisi ilmeisesti paineistettava (kunhan taas keritään ja saadaan rahaa kasaan), mutta onneksi meillä on vielä tallella tuo vanha pihakaivo, jonka katolla JO KOLMATTA VUOTTA töröttää vino tuulimylly. Tuulimyllyssä on kolo, jonka valtaa joka kesä pieni tinttipari, ja siinä vaiheessa kun taas havahdutaan tuulimyllyn suoristamiseen, talonvaltaajat kurkistelevat kolosta vihaisina - EI NYT!


Ja niin tuulimylly pysyy sympaattisesti vinossa.


Kuin varkain (tai no kolmatta vuotta remonttia tehdessä) vadelmat ja muut kainaloon asti kurottavat rikkaruohot ovat vallanneet pihapiirin reunamukset. Piha-aluetta voi siis helposti kutsua reheväksi, mutta ei kuitenkaan sillä oikealla tavalla puutarhurin unelmaksi. Kaikkea kasvaa joo, mutta aikalailla väärissä paikoissa, kun taas kaikki se mitä itse olen istutellut kituuttaa henkihieverissä, koska vesipula. Viime vuonna istutin 13 marjaomenapensastakin aidan vierustoille (lupasivat että kasvavat isoiksi puolessa tunnissa, hih..), ja jos noi pensaat nyt on kasvaneet vuodessa 20 senttiä, niin sekin on varmasti näköharha. Aika säälittävää on kasvuvauhti, mutta ehkä sekin sitten johtuu vesipulasta. Tuskin noista pensaista on näkö - ja tuulensuojaksi vielä kymmeneen vuoteen.



Pellon reunasta löytynyt kiva metallihärpäke sopii hyvin kukan alle.


Onpa kuitenkin upeata, että kesä ja lämpö eksyi viimein tännekin. Kemiönsaari on valtavan kaunis varsinkin näin kesällä, ja jo tässä vaiheessa pelottaa ettei ehdi tekemään puoliakaan asioista, joita näin kesällä toivoisi ehtivänsä. Kuten vaikka tutustua saareen syvemmin, käydä tapahtumissa, illallisilla merellisissä ravintoloissa, ehkä joissain fribakisoissa ja ennen kaikkea tavata ystäviä ja läheisiä pitkän kaavan mukaan. Mä olen muuten edelleenkin lähes äimänkäkenä (ja onnellinen) siitä, että Thaimaassa ensi kertaa tapaamamme Pauliina asuukin näin yllättäen tässä kahden kilometrin päässä meistä. What?!? 


Onneksi on myös näitä frendejä, joille meidän peltojen keskellä sijaitseva tölli ei ole liian kaukana, ja jotka kyläilemällä repivät meidät välillä irti remontistakin. Muutoin meidän kesä saattaisi hujahtaa ohi pensselin vartta puristaen ja vasaralla hakaten, ihan vaan omassa ylhäisessä yksinäisyydessä. Lokakuussa ehkä havahduttaisiin sateisiin ja mietittäisiin, että ei saakeli, mitä nyt?!?


Pitää siis myös pysähtyä nauttimaan elämästä. Kiireettä ja hyvillä mielin.

 

Mitenkäs teidän kesä on startannut?


Ps. Kiitos Ira ja Hartsa terassiavusta, kyllä nyt kelpaa💛

 

Fribaillessa löytää upeita maisemia. Tämä Kisakallion fribakentältä.

Ja tämä taas Taalintehtaalta. Kyllä vapaa-aikakin on mukavaa<3

 

6

Yläkerran remppa osa 5 - myöhässä (jotain uutta?)

                                                                 

                                                                                    *Kaupallinen yhteistyö: Virtasen Maalitehdas

 

 

Meillä ei pidä mitkään deadlinet eikä aikataulut IKINÄ. 

 

Mä en tajua.


Kun asuttiin Samuilla, kirjoitin usein siitä, kuinka suhteellinen käsite aika siellä on. Sikäläisiä aikatauluja ihmetellessä niputin kaikki ongelmat ja viivästymiset thaimaalaisen mentaliteetin piikkiin. Nyt pikkuhiljaa alkaa kuitenkin tuntumaan siltä (oli kai jo aikakin), että mennään me mihin vaan, universumi tartuttaa meidän sekoilut myös silloiseen lähipiiriin. 

 

Mikä meissä on vikana? Kuinka me onnistutaan aina vain säätämään? Ja miten meidän ympärillä asioilla on tapana tapahtua vailla järjen häivää? En ymmärrä...

 


Aika karmeahan tämä lattia ennen oli.

Tässä toki vielä karmeampi


Oli selitys mikä tahansa, me ollaan taas myöhässä. Kuukauden remonttirypistys on jo nyt venynyt kahden kuukauden mittaiseksi, eikä vieläkään ole aivan valmista. Yläkerran aula on listoja myöten valmis (sinne pääsee tutustumaan täältä) ja kaikkien yllätykseksi jopa yläkerran makkarikin on (paitsi viimeiset listat), joten pääsette tässä postauksessa vihdoin ja viimein kurkistelemaan sinnekin. 


Tässä siis ennen ja jälkeen kuvia meidän uusitusta makkarista- olkaatten hyvät!

 

Ps. Jos joku siellä nyt miettii vaikka terassin öljyämistä tai talon maalaamista, Virtasen Maalitehtaalta voi tilata tuohon tarkoitukseen ilmaisia öljy/maalinäytteitä täältä näin. Käykää ihmeessä myös tykkäämässä Virtasen Maalitehtaan FB -sivuista, siellä pidetään ajoittain FB-live -maalauskouluja ja kaikenlaista mukavaa arvontaakin on silloin tällöin käynnissä.


Ps2. Ja osan tämänkin postauksen kuvista on ottanut aikuistunut juniorimme Miska S.


Lattia Virtasen Porstualla sävy Sandhamn.

Tehosteseinä Virtasen sävyllä Rosala.


Vaalea seinä Virtasen sävy Fårö.


2
Back to Top