keittiöremontti osa 2 - remonttikrapulaa ja vajaita makkaroita

Tänään en saanut aikaiseksi mitään. En edes päikkäreitä vaikka yritin.

Kroppa on kaput ja masentaa että näin pienellä vääntämisellä on saanut itsensä tähän jamaan. Aika hemmetin paljon enemmän remonttia on vielä edessä.

Viimeksi kirjoitin remontin paisumisesta, eikä silloin vielä ollut aavistustakaan mistä mittakaavasta puhutaan. Mitä enemmän pintoja avataan, sitä enemmän remontti paisuu. Ja vaikka siihen jotenkin on ollut valmistautuneena, orastava uupumus iski silti.

Alun nopea purkuvaihe on muuttunut jynssäämiseksi. Kuinka saamarin hidasta voikaan olla vanhan paperin pois saaminen kattoparrun päältä! Tai hirsien välien tyhjentäminen vanhasta sammaleesta, naruista, kävyistä sun muusta roinasta.

Tappavan hidasta hommaa, sen voin sanoa.

Jokapäiväinen sotku

Tällä hetkellä on juuri se fiilis, että hittoakos lähdettiin. Olishan se keittiö (ehkä) mennyt sellaisenaankin ja tiskaamista olisi voinut jatkaa kylppärin lattialla. Ei siellä kukaan kuitenkaan käy suihkussa, me kun ollaan saunaihmisiä.

Ehkä sitä paskanruskeata muovimattoakin olisi voinut sietää vielä tovin, olisi vaan laittanut räsymattoa komeaan riviin.

Ja ne keittiön vanhat kulmakaapit - oli ne sittenkin ihan söpöjä.

Mutta paluuta ei ole, eikä karkuun pääse. Se on jaksettava vääntää.

Todennäköisesti nyt on kuitenkin kyse vain tämän päivän v#tt%untumisesta, ja huomenna virtaa taas riittää. 

Ei ne kattoparrut ihan helpolla puhdistu

Lahoa siellä, lahoa täällä...

Ongelmia

Lahoa on löytynyt vähän sieltä sun täältä. Uusia hirsiä on jo alustavasti kyselty kyliltä, ja niitä pitäisi löytyä. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin valitettavasti siltä, että toiveenani ollut näkyville jätetty yksi hirsiseinä lienee mahdoton toteuttaa. Talon 1880 -luvulla rakennettu runko on nähnyt parhaat päivänsä aikaa sitten.

Pitää keksiä jotain muuta.

Todennäköisesti joitain ylimpiä ja alimpia hirsiä joudutaan vaihtamaan, ei ehkä kokonaan mutta osittain. Ja sitten vielä se yksi kattoparru. Eikä tässä kohtaa olla vielä päästy edes lattian alapuolelle.

Pelottava ajatuskin.

Pitää kuitenkin löysätä

Elämässä pitää olla muutakin, kuin pelkkää remppaa. Meillä ei ole nyt ollut, ehkä siksi tuntuu vähän raskaalta. Eikä tämä ole vielä edes ollut raskasta, vaan remontti -burn out johtuu todennäköisesti siitä, että päivät on täyttynyt raspaamisesta ja pölyn nielemisestä.

Nyt pitää ottaa itseään niskasta kiinni etenkin löysäilyn suhteen. 18 -vuotis hääpäiväkin meni naama pölyssä ja vajaita makkaroita syödessä täysin ohi.

Tiedättekö mitä tarkoittaa vajaat makkarat? No sitä kun kaasugrillistä loppuu kaasu sopivasti ja makkarat jää vähän haaleiksi. Kulinaristinen elämys sekin.

Ihana Kemiönsaari!

Muuta kuin remppaa

Ilman ystävääni Pauliinaa en varmaan itse älyäisi hengähtää.

Muutama päivä sitten (onko siitäkin jo niin pitkään) käytiin Pauliinan kanssa tutustumassa paikalliseen Traktorikavalkadiin.

Oli elävää musiikkia, museoautoja, grillattua makkaraa (ei vajaita makkaroita) ja perunasalaattia, pomppulinnaa ja traktorikyydityksiä.

Ennen kaikkea oli ihmisiä. Näytti siltä että kylän kaikki kynnelle kykenevät pakkautuivat paikalle moikkaamaan toisiaan ja vaihtamaan kuulumisia. Ja mikä ettei, kävihän aurinkokin pitkästä aikaa lämmittämässä.

Mä tykkään kovin näistä pienten paikkakuntien kesätapahtumista ja lupaan jatkossa varastaa niitä varten enemmän aikaa remontilta.

Vaikka sitten palelluttaisiin talvella.

Se on nimittäin justiinsa näin.

Ei kannata muumioitua, täällä on ihmisiäkin>3

Ennen ja nyt.

Viimeistään kun olen eläkkeellä, lupaan ajella vanhalla Mustangilla

12
Back to Top