Erakko on ihmeissään

Mitä syrjemmäksi me muutetaan, sitä enemmän meillä käy vieraita. Thaimaavuosina ajattelin, että ilmiö johtui Samuista (yksi syy lähteä reissuun), mutta että täälläkin kaikkien peltohehtaarien välissä - se on jotenkin kreisiä.

 

Kun me aikoinaan asuttiin rivitaloyhtiössä Espoossa - oli todella ihanat naapurit ja kaikkea - niin aika harvoin ovi kävi. Frendien kanssa soiteltiin kyllä, äippä kävi tyhjentämässä sydäntään, muksuillakin oli sosiaalista elämää, ja parhaitten naapureitten kanssa vietettiin hauskoja hattu -tai muita teemabileitä, mutta ikinä koskaan milloinkaan meidän elämä ei ollut näin sosiaalista. Taisin muuten silloin Samui -vuosina sanoakin, että lähellä on liian kaukana.

 

Toisin sanoen, jos joku välillä ihmettelee miksi en kirjoita kovinkaan paljoa Kemiönsaaren nähtävyyksistä (tai juuri muustakaan), syy on tässä - me ei ehditä oikein mihinkään. Katsokaas, kun meillä on kaiken kukkuraksi tuo remonttikin, jonka parissa ollaan kohta kusessa. Syksy ja talvi eivät kysele lupaa, ne hiipii hiljaa paikalle silloin kun on aika, oli remppa valmis tai ei. Yhtä äkkiä sitä vaan havahtuu kömpivänsä villasukat jalassa paksun täkin alle nukkumaan. 

 

 

Nyt kun omenapuun alla istuessa ja konetta näpytellessä katse osuu loppukesän kellertäville pelloille, hiipii mieleen taas väkisinkin pieni paniikki siitä, että ehditäänkö saada kaikki valmiiksi ennen koleita kelejä. Tai edes ne kaikkein kriittisimmät asiat, kuten ikkunat ja ovet paikoilleen. Silti, hetkeäkään en kesästä vaihtaisi (paitsi tietysti Bumban) - on ollut tavattoman ihanaa tavata kaikkia tyyppejä. 


Kesän parhaimmat päivät taidettiin kuitenkin viettää muutama päivä sitten, kun esikoinen kavereineen asettui taloksi (tai hotelliksi, kuten asian ilmaisivat). Itsekin tunsi välittömästi olevansa taas nuori ja täynnä intoa elämään vailla huolen häivää. Niitä tyyppejä ei huoleta rikkinäiset pakut (jolla lähtivät Suomen tourille), koronat, velat, työt, tai asunnot - elämä pitää elää tässä ja nyt. Ei huomenna, tai sitten kun on tarpeeksi rahaa. 

 

Kynttilän valossa omenapuun alla vietetyt hetket ja helmeilevät keskustelut nuorten janttereitten kanssa on parasta mitä hetkeen on tapahtunut. Mä jaksan aina yllättyä kuinka paljon ne tyypit lukee ja tietää asioista, ja kuinka vahvoja ja fiksuja mielipiteitä porukalla on. Ei rasismille, ei Trumpille, ei lehmän hormooneille (lue maidolle), ei typeryydelle. Jengiä jeesataan, vaikka mikä olisi.

 

Kun nuoriso viimein pakkautui sisustamaansa ja fiksailemaansa pakuun, teki mieli lähteä messiin. Onneksi ne palauttaa pakun viikon parin sisällä, silloin voidaan jatkaa niistä jutuista mihin nyt viimeksi jäätiin. Ja viikon parin päästä omenapuun oksilla roikkuvat kynttilät näyttävät vieläkin paremmilta.


Huikeita tyyppejä, onneksi saa elää pienen siivun heidän unelmaa💛.


tyypit fiksaili pakua

ja sitten ne lähti tourille

uudet ikkunan puitteet

ja tyypit asensi uuden ovenkin paikoilleen.




8
Back to Top