Jossain kohtaa edellisen Samui-reissun jälkeen iski tunne, että johan tätä on nähty.
Tarve vaihtelulle oli huomattava ( ainakin allekirjoittaneella), ja kun ei muutakaan juolahtanut mieleen, niin mitä jos lähtisikin taas Euroopan rundille?
Mä olen kova luopumaan, jollain tavalla juureton. Ajatus siitä, ettei voi saada uutta luopumatta vanhasta on ollut syvällä selkäytimessä ehkä jopa aina. Ja niin paljon kuin Samuita rakastankin (varmuudella aina), siitä luopuminen on ollut alitajuisessa prosessissa jo pidempään. On tullut vahva tarve löytää jotain uutta. Ehkä jopa vielä kerran aloittaa uusi elämä jossakin, missä pimeä ja märkä aika vuodesta ei kestä tappavan pitkään.
Yksi iso syy on se, että mä en yksinkertaisesti taas kestä katsoa koirien silmiin, jotka pahimmalla loskasäällä kysyy:
Mamma, eiks me voitais jo mennä uimaan?
Me tarvittiin siis reissukoti.
(Täältä voi lukaista edellisen reissukodin ikuisuusetsinnästä. Ei nimittäin ollut helppoa ja kompromisseja tehtiin suuntaan jos toiseenkin).
 |
| Ihana valloittava Fina! |
Tuttavallisemmin - Fina
Adolfina, Fine lady = Fina! Welcome home!
Me ollaan varmaan jo ensimmäisen Euroopan reissun (ja Bandyn) jälkeen koko ajan toivottu uutta mahdollisuutta pyörillä liikkuvan kodin kanssa. Jos jostain löytyisikin meille sopiva, riittävän halpa, mutta kuitenkin "uskottava" menopeli, jonka kehtaisi tuunata juuri meidän tarpeisiin sopivaksi. Ja uskottavalla tarkoitan autoa, josta löytyy ASENNETTA.
Ja sitä Finasta löytyy.
Fina on vanha kuin mikä (1991), muttei kuitenkaan yhtä vanha kuin me😂. Se on nähnyt jo maailmaa, muttei sitäkään niin paljon kuin me. Kilsoja mimmillä on kuitenkin takana vain hieman yli 100 000, eli ei lähimainkaan niin paljon kuin meillä. Meidän ehdoton velvollisuus on siis järjestää Fina tien päälle - sinne missä aurinko paistaa ja vielä lämmittääkin. Finan tehtäväksi jää tarjota meille turvallisia kilometrejä ja koti, jossa on hyvä olla. Ja siinä me tietty autetaan Finaa.
 |
| Ahdas sohvaryhmä, onneksi ohjaamot penkit kääntyvät. |
Bandyn metsästäminen oli jopa tuskallisen pitkä prosessi, mutta siitä opittiin jotakin. Edellisen reissun aikana me tutustuttiin Chipionassa vähän vanhempaan ja mukavaan brittipariskuntaan, jotka viettävät joka talvi tien päällä. He sanoivat tuolloin, että keskimäärin viides auto on sellainen, joka natsaa juuri omiin tarpeisiin. Noh, tämä on meille vasta toinen, mutta nyt on sen verran halpa auto, että sitä kehtaa jo muokkaillakin sopivaksi. Bandy oli liian arvokas, joten siellä ollessa lähinnä mietittiin kuinka pystytään pitämään auto timanttikunnossa tulevaa myyntiä varten. Viiden kuukauden reissussa siinä olikin sitten tekemistä, sillä kyydissä oli melko useinkin meriveden käherryttämiä koiranturkkeja.
Vaikka Fina loppupelissä löytyi lähes sormia napsauttamalla, kesti auton etsintäprosessi silti monta kuukautta. Alunperin me oltiin ostamassa Portugalin Pamelaa (samanlainen kuin Fina), mutta Pamela ei sitten ehtinytkään Suomeen meidän aikataulun mukaisesti. Syyskuuhun asti jaksettiin odotella, mutta sitten oli jo kaivettava suurennuslasi käteen ja etsittävä sitä kuuluisaa neulaa heinäsuovasta. Ja ellen mä ihan väärin muista, löysin Finan muutamassa päivässä. Vaikka etsintä jatkuikin vielä jonkin aikaa, se päätyi aina Joensuun Finaan.
Terkkuja siis Joensuuhun!
 |
| Pikkuruinen keittiö, se pitää saada toimivaksi. |
Finalle nimi tuli yllättäen taas koiramaailmasta, kuten Bandynkin (rakas ihana Bumba). Fina oli Tompan lapsuuden kultainen noutaja (Adolfina), ja koska merkitys nimen takana on just täydellinen (naarassusi, taistelija = kova mimmi), sopii se kuin nappi silmään meidän valloittavalle retroladylle.
Me tullaan tekemään joitain muutoksia Finaan ennen tulevaa reissua, ja te pääsette seuraamaan prosessin etenemistä blogin ja somen puolella, tottakai! Koska Fina on integroitu menopeli, siinä on jo muutenkin enemmän tilaa (tai ainakin sen tuntua) kuin Bandyssä, mutta tavoitteena on värkätä sitä tilaa jollain ilveellä vielä lisää. Sohvaryhmä Finassa on samanlainen kuin Bandyssä, eli ihan helvetin ahdas kuukausitolkulla istuskella, joten siihen ainakin on tulossa muutos. Itse asiassa sohvat ja pöytä on jo purettukin, mutta vielä ei ole lamppu syttynyt jatkon suhteen.
Ehkä me tarvitaan sellainen "musta lipasto", jonka myötä kaikki aukeaa😁.
Sen mä joka tapauksessa sanon, että jos mielitään tulevan talven kovimpia pakkasia karkuun, tulee taas ihan helvetillinen kiire.
Kuka yllättyi?
Remppapalaamisiin siis!
Lämpöä kaikille💜
