Irtioton paikka?

Suomessa on tänä vuonna vietetty superkesää, ainakin mitä me ollaan täällä iltapäivälehtien lööppejä seurailtu. Pienen pohjoisen kansa on saanut monta kertaa kesän aikana nautiskella jopa Samuitakin trooppisemmissa keleissä, ja se on ollut hämmentävää.

Mutta tiedättekö mistä täällä kaukana huomaa, että syksy on jo kolkutellut oville? No siitä, että sähköpostiin ja messengeriin tupsahtelee tasaiseen tahtiin kysymyksiä kuten;

- Miten hitossa te sen teitte?
- Mitä se vaati?
- Paljonko sitä pätäkkää oikein pitää olla?
- Entäs jos on lapsia? tai koiria?

Ja mä ymmärrän hiton hyvin. Eihän sitä noin vain voi lähteä.

Entä jos voisikin? Edes muutamaksi kuukaudeksi.

Lähtisitkö?

Koh Samuin paratiisia

Miksei voisi?

"Moni pienipalkkainen duunari tai työtön voi miettiä, että on elitistien hommaa kaavailla vapaampaa elämäntyyliä ja ettei tavallinen ihminen moiseen pysty. Tosiasia kuitenkin on, että moni on lähtenyt kulkemaan unelmiaan kohti jotakuinkin tyhjätaskuna, sisäisen palon johdattamana. Tahto on löytänyt keinot ja pakottanut käyttämään mielikuvitusta ja laittamaan itseään likoon. Moni heittäytyjä kertoo kokeneensa olleensa eniten elossa, kun on astunut ulos taloudellisesta turvasatamasta."

Näin kirjoittaa Rosita Juurinen kirjassaan Toimistosta Travelleriksi - Matkaopas vapaampaan elämään. 

Allekirjoitan tämän täysin, sillä omakohtaista kokemusta on.

Ei meillä ollut sijoitusasuntoja, eikä meillä ollut oikeastaan paljon muutakaan. Mitä nyt vuosien varrella nurkkiin kertynyttä tavaraa, jota kyllä osoittautuikin olleen yllättävä määrä. Tätä rompetta realisoidessa matkakassaa kertyi hämmästyttävän paljon.

Eli melkolailla kuuluttiin tuohon kategoriaan 'tyhjätaskut'. Mutta täällä ollaan silti, vaikka välillä takapuoleen hiipiikin huoli, että kuinka seuraavasta vuodesta taas selvitään. Koulumaksut, vuokrat sun muut.

Silti, vaikka ylimääräisiä rahareikiä ilmaantuu tasaisen tappavaan tahtiin (auton korjaus, Bumban sairaus, koulun konkurssi), niin jotenkin ainakin toistaiseksi asiat ovat vielä lutviutuneet. 'Tahto on löytänyt keinot, pakottanut käyttämään mielikuvitusta ja laittamaan itseään likoon' - aivan niin kuin Rosita kirjoittaa.

Yllättäen - ja sekös tässä aina ihmetyttääkin - asiat tapahtuvat ja ongelmat ratkeavat. Yksi juttu johtaa toiseen, joka johtaa seuraavaan ja taas voi hengittää helpommin. Ja jatkaa oman unelmansa elämistä.

Tätä Samui on, flip flop zone

Sisäisen palon Markus Kauhanen

Ajatellaanpa vielä hetki kaveria, joka ilman kunnon pyöräilykokemusta lähti taivaltamaan Tsekeistä Uuteen-Seelantiin. Taskussa ei ollut pätäkkää nimeksikään, mutta silti matka on jatkunut määrätietoisesti taloudellisista ongelmista huolimatta. Apua on löytynyt, kun sitä on tarvittu.

Koska 'sisäinen palo'. 

Markus jatkaa fillarimatkaa edelleenkin noin 300 euron kuukausibudjetilla, ja määränpään tavoittamiseksi on arvioitu vierähtävän vielä nelisen kuukautta. Veikkaan silti, että määränpää ei ole enää SE juttu, vaan koko matka itsessään. Kaikki ne unohtumattomat kokemukset, jotka matkan aikana kertyvät. Kaikki ihmiset, kaikki pyyteettömät auttajat, jotka ovat osaltaan mahdollistaneet 'sisäisen palon' todeksi tekemisessä.

Nyt Markuksella hajosi muuten vanha ja kulahtanut läppäri, mutta toivotaan että tähänkin ongelmaan löytyy vielä apu. Markuksen reissublogiin pääset tästä.

Koh Phanganin paratiisia



Toimistosta Travelleriksi - Matkaopas vapaampaan elämään

Ne jotka tuntevat meidät, tietävät että meillä tehdään ensin ja mietitään sitten. En suosittele tätä tyyliä kenellekään, sillä ei se arvatenkaan helpoin reitti ole. 

Mikäli silloin vuonna 2001 olisin lukenut Rositan Toimistosta Travelleriksi -kirjan, veikkaan ettei oltaisi odoteltu 14 vuotta, ennen kuin kunnolla uskallettiin lähteä toteuttamaan omia unelmia. 

Jos sinä olet alkanut pohtimaan, pitääkö sinun sittenkään suorittaa sitä perinteistä normien mukaista elämänkaavaa, tai pyrkiä menestymään mittareilla, jotka eivät ehkä tunnukaan enää omilta, niin Rosita Juurisen Toimistosta Travelleriksi - Matkaopas vapaampaan elämään -kirjasta löytyy varmasti vinkkejä suuren hypyn alkuun panemiseksi.

Omalta osaltani autan toki, mutta itse suosittelen tätä kirjaa, sillä Rosita avaa todella kattavasti erilaisia pelkotiloja jotka ovat muutoksen esteenä ja ennen kaikkea antaa paljon konkreettisia vinkkejä omien haaveitten toteuttamiseen. 

Ei se unelmien toteuttaminen välttämättä olekaan niin vaikeata! 

Thaimaanrannan maalareitten lukijoilla on elokuun loppuun asti mahdollisuus tilata kirja (joko e-versio, tai sitten ihan painettu kirja) 10% alennuksella ja ilman toimituskuluja. Voit halutessasi tilata myös molemmat versiot kirjoista, kovakantinen vaikka lahjaksi jollekin lähipiirin vapaudesta haaveilevalle.

Olen lähes varma, että miettimällä niitä kysymyksiä, joita Rosita kirjassaan kutsuu sinut miettimään ja soveltamalla kirjan toimintamalleja, pääset hyvään vauhtiin omassa muutostyössäsi, jos vain päätät ryhtyä toimeen!

Ja toimeenhan kannattaa ryhtyä, eikö niin?

Tätä linkkiä klikkaamalla ja laittamalla kassalla koodiksi 'thaimaanranta', saat tilauksesta 10% alennuksen: Toimistosta Travelleriksi - Matkaopas vapaampaan elämään



*Kaupallinen yhteistyö
7

Pikku riesoja

Phanganin ystävällämme Moikulla on koira nimeltä Riesa. Riesa on sellainen energinen vouhottaja, joka kerkeää joka paikkaan ja hankkiutuu sitä myöten toisinaan hankaluuksiin. Phanganin Riesa on kuitenkin valloittava.

On meillä Samuillakin kaiken maailman riesoja, eikä niihin maailma kaadu. Mutta saa ne toisinaan melkein hermoromahduksen partaalle.

Aikamoisen kokoisia kamikaze-lentäjiä osa näistä koppiksista.


 Tässä jokunen sellainen:

  • Kaskaat ja muut jumalattoman kokoiset koppakuoriaiset
Kaskaat on sesonkiriesoja, eikä näin neljän vuoden jälkeenkään ole vielä selvää milloin seuraava konserttisarja on odotettavissa.

Kaskaat on riesa välillä migreenin laukaisevan metelinsä takia, varsinkin täällä viidakossa. Osa kaskaista 'laulaa lurittaa' päiväsaikaan, osa vastaavasti illalla. Eli pahimmillaan  90-120 desibelin meteli voi jatkua aamusta iltaan.

Pari kertaa on tullut vakavasti harkittua vastamelukuulokkeita.

Muitakin koppiksia tulee ja menee, osa jopa meikäläisen kämmenen kokoisia. Jonkinlainen aikaikkuna koppakuoriaisten häiriköinnille on, mutta ei siitäkään ole mitään hajua. Yhtäkkiä niitä taas tämähtää päin kupolia.

En tiedä pureeko ne - tuskin - mutta kun yrität repiä pitkiä jalkoja hiuksista irti, se on hermoromahduksen paikka.

Isoja nämäkin, mutta ei niin hurjan näköisiä.

  • Sammakot
Oikeastaan sammakot on jotenkin sympaattisia. Meillä on kuitenkin yksi kurnuttajaperhe, joka on vallanut yhden kukkaruukuista.

Tai oikeammin ne on vallannut yhden portaan, ja siinä olevan kukkaruukun. Sammakot kaivavat kolon multaan - ihan siis sinne juureen asti - tuloksena se, että rehu heittää veivinsä.

Ja mä annan pariskunnalle häädön. Vaihdan portaalle uuden ruukun ja sama kuvio toistuu.

Ei noita kurnuttajia raaski silti päästää päiviltään. Huoh.

Ruukkusammakko


  • Lentomuurahaiset
Näitä on kaiken kokoisia riippuen vuodenajoista, tai sateista, tai kuka ties mistä helvetistä. Välillä niitä vaan on jumalattoman paljon. Silmissä, sieraimissa, hiuksissa, rintsikoissa, missä vaan.

Ne pyrkivät valoon. Lamppuihin paistumaan, jonka jälkeen lattiat on täynnä siivettömiä raatoja. Tietokoneen ruudulle, ja silloin on laitettava läppärin kansi kiinni tai paettava sisätiloihin.

Niin paljon mieluummin kun istuisinkin terassin vilvoittavassa tuulessa kirjoittamassa.

Pahin on kuitenkin auringonlaskun aikaan, kun yrittää ajaa mopolla. On haastavaa nähdä eteensä, kun silmiin ropisee murkkuja, saati edes hengittää ellei toivo niitä suuhunsa. Sieraimet on niitä täynnä enivei.

Aamulla lentomurkkujen joukkokuolema


  • Valtavat punamuurahaiset ja pikkuriikkiset mustat kolleegat
Näihin ei auta mitkään häätötoimenpiteet. Myrkytyksen jälkeen parin päivän hiljaisuus, ja taas mennään.

Punaiset paholaiset saa kiljumaan, miten pienessä otuksessa voikin olla niin paljon voimaa? Myrkkyäkin?

Ne on pirun nopeitakin. Askelmitan aikana komppania on ehtinyt kiipeämään jo kenkiin. Huomaat sen kun kiljut tuskissasi.

Eikä ne ihan helpolla luovuta päästessään vihollisen kimppuun. Kosto on tuskainen, kun erehdyit niitten reviirille.

Mustat pirulaiset on myöskin nopeita, mutta onneksi niitten purema ei aiheuta samanlaista tuskaa. Pikemminkin se on sellaista ärsyttävää nipistelyä. Erittäin ärsyttävää nipistelyä.

Nämä murkut puree ja todella kipeästi.


  • Skorpionit ja Centipedet
Kovakuoriset ja valtavat mustat skorpionit viidakkopolulla saa nykyään ottamaan korkeintaan parin metrin sivuloikan. Niitä ei tarvitse tappaa, vaan voi antaa mennä menojaan.

Pienet vaaleat lajitoverit nostattaa sen sijaan karvat pystyyn, ja näitä meillä on valitettavasti alivuokralaisinakin. Yöpöydällä pyrstö pystyssä pällistelevä vaanija ei ole mikään yllätys, saati sen vessanpöntössä uimassa käynyt huonekaveri. Telkkariakin ollaan katsottu kimpassa.

Nämä pikkuiset paholaiset tuikkaa todella kipeästi. Omakohtaista kokemusta on, voit vaikka katsoa täältä. 1-3 päivän kipuhelvettiä on varmasti luvassa ja jos olet sen valmis kestämään, niin sairaalaan ei ole tarvis hankkiutua.

Itse ainakin suuntaan seuraavalla kerralla klinikalle hakemaan jotain parasetamolia tai ibuprofeenia stydimpää.

Centipedet on syvältä tulisimmasta helvetistä ja näitäkin luikertelee pihalla varsinkin sateen jälkeen ihan liikaa. Vielä ei ole onneksi tarvinnut lähempää tuttavuutta tehdä, mutta jokainen päivä puutarhassa tonkiessa on pieni pelko takapuolessa.

Kipu on lukemani mukaan sietämätön ja loma sairaalassa todennäköinen.

Ei ihme, sillä pelkkä 20-senttisen Centipeden ulkonäkö on puhdasta tuskaa.

Pikku skorpioni katsomassa telkkaria mun vieressä.

Ja näitä mä vasta vihaankin. Centipede, hyi hitto.

  • Käärmeet
Sateitten jälkeen ylimääräisiä puistatuksia aiheuttavat kammotukset pyrkivät talojen kylkiin kuivattelemaan.

Thaimaassa sanotaan olevan jopa 200 eri käärmelajia, joista reilu 50 ihan kunnolla myrkyllisiäkin. Olen kirjoittanut käärmeistä aiemminkin.

Meillä hurtat pitää käärmeistä huolta, ja sehän tässä huolestuttaa. Terassilla, puissa ja yläkerran parvekkeen kaiteellakin luikertelevat niljakkeet ei aiheuta meille enää sydänkohtausta, mutta huoli mustan nenänsä kaikkiin koloihin tunkevista koirista on todellinen.

Joku päivä saattaa olla kohtalokas.

Yleensä me huomataan käärmeet siinä vaiheessa, kun koirat on jo yltä päältä sen kimpussa. Siinä kohtaa ei ole muuta tehtävissä, kuin päästää kaveri hengiltä. Yhtään ylimääräistä sekuntia ei ole, että ehtisi vielä sovittamaan kärmeksen tuntomerkit myrkyllisiin tai myrkyttömiin.

Se on kuulkaa henki veks.

Tämä on Copperhead racer, ei vaarallinen, mutta ei sitä sillä hetkellä tiedä.

  • Tokay-geckot
Tuttavallisemmin 'tukkeet' on ihan komean näköisiä. Ehkä vähän sellaisia kummitusversioita normiliskoista, mutta näyttäviä paskiaisia.

Niitten sanotaan pitävän käärmeet ja rotat loitolla, vaikka meillä kaikki temmeltävät sulassa sovussa keskenään.

Tukkeet voisi mun puolesta vaikka jäädäkin, mutta kun aamulla ulkokeittiössä paskan keskellä keittelee ensimmäistä kahvikupillistaan, on valmis seivästämään jokaisen. On niissä jonkinmoinen salmonellariskikin.

  • Rotat
Viidakkorotta on vallan söpö verrattuna mäyräkoiran kokoisiin kaupunkiveljiinsä. Varmuudella niitä vilistää meidän ulkokeittiön alakaapeissa, jotka on nyttemmin sinetöity kiinni. Mitä nyt päästetään välillä koirat sinne kuumottelemaan.

Kun yöllä nukkumaan mennessä bongaa makuuhuoneessa pari piiloon vilahtavaa siimahäntää, ei nukkuminen aina ota onnistuakseen.

  • Meduusat
Elokuun ihmeitä, kuten Moikku sanoi. Suurin osa näistä limalätyistä on harmittomia, mutta eksyy mestoille välillä varteenotettava tappajakin. Kirjoitin niistä täällä.

Riippuen rannoista ja paikallisista yrittäjistä, varoittavien kylttien varaan ei voi laskea. Moni rantayrittäjä ei välitä kiusallisten ongelmien tuomasta julkisuudesta, vaan kieltää parhaimmillaan koko ongelman.

Mutta maton alle lakaiseminen ei poista totuutta, välillä niitä vaan on. Onneksi tällä saralla ollaan saatu jo pidemmän aikaa viettää hiljaiseloa, tai ainakaan uutiskynnykset eivät ole ylittyneet.

Sukeltajathan sen tietää, mitä tuolla liikkuu.

  • Juomavesi
Juomavesiongelma on todella syvältä, sillä täällä tätä elämän eliksiiriä kuluu. Koska hanavettä ei voi juoda, sitä on ostettava.

Pikkupulloja ei jatkuvalla syötöllä voi mitenkään ostaa, maailma hukkuu muutenkin muoviin. Sitä paitsi täällä asuvat fanaattisemmat terveysintoilijat on tutkineet mm. kansainvälisten brändien pullovesiä, ja puhtaita papereita ei saanut yksikään, mukaanlukien Nestlé (jota boikotoin jo periaatteesta). Pullovesistä löytyy myös sitä surullisen kuuluisaa mikromuovia.

Koska Samuin ainoa jätelaitos on ollut jo vuosia finaalissa, mitkään pohjavesistä ammentavat paikalliset yhtiöt ei herätä suurta luottamusta. Jotain on kuitenkin juotava, ei pelkällä sodallakaan elä. Ja tutkimusten mukaan niissäkin oli ongelmia.

Me ollaan ostettu juomavedet vaihtelevasti eri tienvarsiautomaateista, kunnes yhtenä päivänä kurkkasin pullon pohjalle ja totesin ettei helvetissä... tummaa möhnää ja selvästi jotain mikroskooppista liikettäkin. Siis Apua!

Ei ihme että ihmiset vetää matokuureja mahdollisiin parasiitteihin. En epäile yhtään, etteikö viidakkotalon asukkaittenkin sisuksissa lusmuilisi vaikka ketä.

Jos sitä sitten valkosipulia, matokuureja ja punaviiniä kitusiin. Pysyisköhän sillä hengissä?

Että tämmöistä tänään.

Voisin joku kerta avautua paljon isommistakin riesoista, kuten työluvat, rajajuoksut, mafia, ratsiat (bisneksille suunnatut), poliisit, jne.

Kaikkea kuulkaa löytyy, jos niistä vaan uskaltaa kirjoittaa.

Ei hirveästi huvita juoda vettä tämän jälkeen.

Milläs näitä pulloja sitten täyttelisi?
12

Viidakkotalon viimeisimmät

Kun Suomen iltapäivälehtien lööpit huutaa hienoimmasta kesästä miesmuistiin, on Samuilla mellestäneet monsuunituulet. Samaan aikaan kun esikoinen on hikoillut Kallion pienessä poikamiesboksissaan, me ollaan Samuilla vedetty pitkähihaista ja lahkeista päälle. En kyllä muista ollaanko koskaan aiemmin näillä leveyksillä kärsitty 24 asteen 'kylmyydestä'.

Kummallista on ollut. Vesi on karannut rannoilta kauas ulapalle, ja koirien uimareissut muuttuneet sen myötä varsin haastaviksi.

Ei me toisaalta olla täällä aiemmin kesää vietettykään, joten uuttahan tämä on. Me ollaan uskollisesti hankkiuduttu kesäisin Suomen sateisiin, ja olihan se päivän selvää kun tänä kesänä jäätiin, meni Suomessa säät uusiksi.

Että voi itku vaan.

Kauas vedet karkaavat.

Puuskainen ja raju tuuli on yllättänyt monta kertaa.

Mökkikuumeen kourissa 

Ei ole vielä löytynyt meille möksää ja pientä plänttiä maata. Moni kohde on ollut seurannassa, mutta joku niissä aina mättää. Hinta, sijainti, kunto, mikä milloinkin. En tiedä tuleeko tästä valmista tämän vuoden puolella, vai siirtyykö projekti taas ensi kevääseen. Toivottavasti ei, sillä silloin hinnat pompsahtaa taas taivaisiin.

Nyt olisi paras aika ostaa, kun monen kohteen hinta on pudonnut jopa 20%. Eli vielä voi meille ilmiantaa oman, mummon, kaverin, naapurin tai kenen tahansa pelastettavissa olevan vanhan torpan.

Puusauna plussaa, ranta tietenkin myös, vaikka ei välttämätön. Kunhan lätäkköä löytyy muutaman kilsan säteellä. Tonttiakin saisi olla vähintään 2000 neliötä, sähköt olisi kivat, ja puuhellat kuten uunitkin enemmän kuin toivottavia. En malta odottaa ensi kesän villasukka-iltoja klapien rapsahdellessa takassa.

Remontti ei pelota, ennemmän ahdistaa jos ei mitään voi puuhastella. Pihamaa saa olla vaikka viidakkoa, sillä siihen on viidakkotalossa totuttu. Suomen pusikoissa ei kuitenkaan väijy kobrat tai skorpionit.

Täällä siis edelleen kuumotellaan, että päästäisiin viimein kaivamaan hirsiseiniä pinkopahvien alta ja repimään muovimattoja lautalattiotten päältä.

Sen verran rankaksi on mökin metsästäminen muuten mennyt, että selaan unissanikin etuovea ja oikotietä. Kuvat punaisista torpista pyörii silmissä taukoamatta ja herättää viimeistään aamuseitsemältä. Olisi ehkä parempi pitää kunnon breikki, ja keskittyä vallan johonkin muuhun.

Ellei sulla sitten olisi heittää tämän syksyn parhainta möksävinkkiä?

Jos ensi kesänä pääsisi taas lumpeita ihastelemaan.

Qatar Airways & juniori

Meillähän juniori pyörähti Suomessa viemässä mummilta hermot. Villi teini-ikä ja huolehtimisen äärimmäisyyksiin vievä mummi eivät ehkä olleet paras kombinaatio. Mutta mummi selvisi haasteesta hengissä ja vallan mainiostikin. Taisi siinä tosin nitro jos toinenkin kulua.

Kun juniori lensi täältä Suomeen, niin meillä kävi valtava tuuri. Yllättäen Bangkokin kentällä olikin Khanomissa asuva suomalainen ystävämme, joka otti ensimmäistä kertaa yksin reissaavan teinin siipiensä suojaan. Kirjoitin siitä täällä.

Mutta paluumatka Samuille oli kansainvälistyneen ja reippaan nuoren miehen kuitenkin suunnistettava yksikseen. Me oltiin ennakkoon ilmoitettu Qatarille yksin reissaavasta alaikäisestä, mummi toimitti miehenalun lentokentälle, siellä tarvittavien papereitten allekirjoitukset, ja sitten menoksi. Lopusta huolehtisi Qatar.

Kyllähän se mammaa täällä päässä huolestutti. Missä kohtaa juniori eksyy (vaikkei kai kukaan ole millekään kentälle eksynyt), unohtuu kännykän kanssa vessaan ja myöhästyy lennolta, tai hankkiutuu muihin ongelmiin? Ei voinut tietää.

Vaan jumantsukka mitä palvelua Qatar tarjosi. Dohan vaihdossa juniori otettiin koneesta ulos (ennen bisnestä), toimitettiin johonkin 'lasten huoneeseen', jossa oli oma kokki käytössä. Lasten huoneesta ajatuksena veti teini vähän hernettä nenään, mutta kun kokki kysyi ruokatoivetta ja juniori sai kielen päälle kuulemma parhaimman hampurilaisen ikinä, oli hernekin nenässä haihtunut.

Bangkokin pääty huolestutti eniten. Selviääkö kaveri immigrationin jonoista kunnialla, löytää matkalaukkunsa hihnalta ja ehtii vielä Samuin koneeseenkin ajallaan. Onneksi huoli oli turha. VIP-kyltti rinnassa suoraan immigrationin kärkeen, ja siitä sitten laukun kanssa Bangkok Airwaysin tiskille.

Juniori tunsi itsensä kuninkaaksi, itse kutsun tätä loistavaksi palveluksi. Ja tiedoksi teillekin, tämä huippuunsa vedetty palvelu ei maksanut senttiäkään lisää. Ei oman kokin valmistamat hampparit Dohan kentällä, ei saattajat, ei siis yhtään mikään. Ja ennenkaikkea, me ei missään vaiheessa pyydetty juniorille saattajaa (ajatelkaa miten noloa se teinistä on), tämä tarjottiin Qatarin toimesta pyytämättä.

Mikäli vielä mietitte Qataria, ei kannata. Parempaa palvelua saa hakea.

Ja PS. Finskillä vastaava palvelu on maksullista.




Bumba

Humban Bumba on elossa ja yhtä mainio sekopää kuin ennenkin. Kyytiä saa käärmeet ja lentävät sammakot siinä missä seinillä vilistävät liskotkin. Ruoka maistuu ja meren aalloissa temmeltäminen sitäkin enemmän.

Vaan munuaisarvot eivät ole kunnossa. Kirjoitin muuten Bumban monista terveysongelmista täällä. Me ollaan annettu Bumballe valtava arsenaali lääkkeitä jo kuukauden verran ja ihan nätisti reppana vetää ne kitusiinsa. Mutta kun joudutaan tunkemaan neulaa niskaan tiputusta varten, se on silkkaa  kärsimystä. En tiedä kummalle enemmän, meille vai Bumballe, mutta raakaa on.

Viimeisimmät verikokeet osoitti maksan olevan kunnossa, parasiittien häipyneen taivaan tuuliin ja anemiankin olevan historiaa. Mutta munuaiset tuottaa aina vain huolta.

Meidän maailman fantastisin eläinlääkäri haluaa kuitenkin antaa Bumballe vielä mahdollisuuden akuuttiin munuaistulehdukseen, joten jatketaan munuaislääkitystä ja tiputusta vielä seuraavakin kuukausi. Voi itku tästäkin.

Näkisittepä Bumban tiputuksen jälkeen; 500 milliä nestettä niskaan, ja kaverilla roikkuu pari tuntia  tiputettu puoli litraa nestettä kaulalla ihan konkreettisesti, ennen kuin litku kulkeutuu elimistöön. Mutta ei se Bumbaa haittaa, siinä se sitten metsästää milloin mitäkin puolen litran pönikkä kaulalla höllyen. Uskomaton näky.

Pitäkää Bumballe peukkuja<3

Bumba inhoaa tiputuksia...

Ne hurjat fillaristit

Markus Kauhanen ja kumppanit, mikä valloittava trio! Muistatko tai tiedätkö heidät? Jos et, kirjoitin heistä täällä.

Markus siis matkaa Tsekeistä Uuteen-Seelantiin fillarilla (hullun hommaa), ja meillä oli yllättäen mahdollisuus viettää neljä ikimuistoista päivää näitten sankareitten seurassa. Markuksen kumppaneina loppureissua taivaltavat Dan ja viimeisenä ryhmään liittynyt pieni mutta pippurinen Kelly.

Ei me tunnettu ketään heistä aiemmin, mutta kun tarjoutui mahdollisuus tutustua näin päätöntä reissua tekeviin tyyppeihin, ei ollut kahta sanaa etteikö tarjottaisi heille majoitusta viidakkotalossa.

Ja onneksi tarjottiin. Itse olen jotenkin aina digannut erityisesti nuorisoa, mutta äärimmäisen harvoin sitä törmää näin valloittaviin ja sympaattisiin kyseisen ihmisrodun edustajiin.

Tällä hetkellä ryhmä polkee jossain päin Indonesiaa, ja koska nettiyhteyttä ei jokaisen puun alla tai temppelissä ole tarjolla, Markuksen blogi päivittyy vähän jälkijunassa. Thaimaan osalta on nyt postausta eetteriin kuitenkin ehtinyt, joten käykäähän lukaisemassa. Markus kirjoittaa hemmetin taitavasti ja niin mukaansa tempaavasti, että tuntuu melkein kuin taittaisi itsekin matkaa fillarin selässä sinne jonnekin.

Markuksen blogikirjoitukseen pääset tästä linkistä.

Tsemppiä Markus, Dan ja Kelly, täällä ollaan hengessä mukana! Toivottavasti vielä jonain kauniina päivänä ja jossain päin maailmaa törmätään.

Kelly, Dan ja Markus.
6

Kummitusjutut

No nyt päästiin taas asian ytimeen. Kummituksiin, henkiin, jumaliin, ja mitä kaikkea näitä sitten on. Jokaiselle jotakin.

Ja ei, en ole seonnut.

Olen käynyt keskusteluja Rockin kanssa. Viinilasillisen äärellä Sopan uuden talon juhlissa, keskellä kaikkea muuta sorinaa.

Meidän auto on suojeltu.

Sopan uuden talon tupaantuliaisissa.

Kummitustalo

Rock: Onhan teillä henkien talo?

Minä: No onhan meillä. Siellä puutarhan nurkassa, jossa ei tule koskaan käytyä.

Rock: Oletko vienyt sinne seppeleitä?

Minä: Ai saakeli, en ole. Kuinka pahasti olen tyrinyt?

Rock: No ei nyt mitään hätää, mutta olisi parempi hoitaa asia pian. Kukkaseppeleitä, ruokaa ja juomaa. Ja sitten pyydät luvan saada asua tontilla.

Minä: Eli vallan luvattako tässä ollaan melkein vuosi hengailtu? Ei varmaan kovin hyvä juttu?

Rock: Ei niin. Oletko herännyt öisin ja nähnyt jotain 'henkilöitä'?

Minä: Ai mitä henkilöitä?

Rock: No henkilöitä. Eikö kukaan ole tullut tervehtimään?

Minä: No ei, vaikka mielenkiintoistahan heitä olisi tavata. Oletko varma että meillä on näitä 'henkilöitä'?

Rock: Aivan varma. Tunsin sen heti, kun kävin teillä ensimmäisen kerran.

Minä: Jaahas. Täytynee jatkossa pohtia tuota yksin yöpymistä vähän tarkemmin.

Samalla juteltiin vielä äänistä. Niistä joita itsekin kuulen varsinkin yksinäni. Kolahduksia, tömistelyä, ja sen sellaista. Ääniä joista syytän viidakkorottia, liskoja tai käärmeitä. En nyt sentään kummituksia...

Seuraavana 'yksin kotona' -iltana koirat nukkuu talon sisällä. Ehdottomasti.

Ihan vaan, jotta joku tapaa nämä 'henkilöt' ennen minua.

Meidän tontin hunningolle jätetty henkientalo.

Sillä suojelijoita pitää olla, veneissäkin.

Kummitusjuttuja

Rockilla on galleriat monessa Samuin viiden tähden hotellissa. Santiburi, Four Season, Six Senses ja mitä näitä nyt on.

Erään hotellin aulassa oli flyygeli (tai piano, en nyt ole varma). Piano siirrettiin pois, koska se soitteli siinä keskiyön aikaan itsekseen. Eikä asiakkaat tykänneet.

Rock on ollut useasti paikalla konsertin alkaessa. Ensin hän epäili hiiren juosseen näppäimillä, mutta juoksu yhteen suuntaan olisi vielä ollut jotenkin ymmärrettävissä. Tämä 'hiiri' kuitenkin tanssi näppäimillä edestakaisin kannen ollessa kiinni.

Eikä Rock ollut ainoa joka tämän todisti. Koska pianon esiintymishalukkuutta ei saatu kuriin, se sai väistyä.

Tompalla tosin oli tähänkin luonnollinen selitys jostain kauko-ohjattavasta pianosta...

Paraisten kummitus

Tää oli kova.

Viime kesänä Rock oli meillä mökkivieraana Paraisilla kolmisen viikkoa. Lukaise vaikka tästä.

Eräänä yönä ennen nukkumaanmenoa (Rock nukkui saunamökissä meren rannalla), hän seisoskeli laiturilla katsellen merta.

Sitten tämä 'nainen' tuli tervehtimään. Ei yhtään vihamielisesti, ystävällisesti vaan kurkkaamaan kaukaista vierasta.

Rock on varma, että nainen on kuollut siellä joskus aiemmin. Mökin vino ja huonokuntoinen laituri kuulemma kutsui kuolemaan. Siksi mitkään asiat ei saisi olla rikki tai rempallaan.

Onneksi en kuullut tätä tarinaa silloin Paraisilla. Jouduin viettämään liian monta yötä yksin metsän pimeydessä. Naapureissa ei ketään, vain minä ja yölliset rasahdukset.

On pakko tunnustaa tähän, että huussiin meneminen silloin yksinäisinä öinä lähenteli painajaista.

Hieman kaatunut laituri...
Ehkä tämä 'nainen' ei pitänyt kaislojen ja risujen polttelusta rannalla?

Henkimaailman asiat

Ei ihme että meillä viihtyy kobrat ja skorpionit. Meillä on henkimaailman asiat rempsallaan, ja kaikki on kuulemma siitä kiinni.

Menestys, terveys, raha, onni.

Ja juuri kun joku varasti mun moposta Rockin antaman suojelusamuletin...

Meille ei taida nyt riittää köynnöskasvien alta löydetty enkeli...

vaan tarvitaan ennemminkin jotain tällaista ;)



6

5+1 huikeata näköalapaikkaa Koh Samuilla & Samuin salaisuuksia, osa 3

Saisiko olla pala taivasta ja annos meri-vitamiinia? No mielellään kiitos, vaikka useampikin.

Tälle cocktailille on helppo antaa suositus. Nautin näitä itsekin, kun hermoja kiristää eikä hampaitakaan oikein jaksa naurattaa. Ja se auttaa, voin luvata kokemuksen erittäin syvällä rintaäänellä.

Vajaa 250 neliökilometrin Samuilla näitä cocktaileja tarjoavia paikka on lukuisia, mutta mitä lähemmäksi taivasta pääset, sen suuremman palan siitä saa haukatuksi. Ja vaikka voi tuntua hassulta, mitä lähempänä taivasta, sitä suuremman annoksen saa myös meri-vitamiinia.

Joten tässä olkaa hyvät, 5+1 huikeata näköalapaikkaa Samuilla:

Koh Samuin näköalapaikat
Moni näköalapaikoista on oikeastikin vaarallinen.

  • 1. Lat Ko (tai Lad Koh) viewpoint
Jokainen Samuilla käynyt, tai ainakin Chawengin ja Lamain väliä suhannut on törmännyt kyseiseen näköalapaikkaan. Tähän on helppo löytää, sillä sijainti on aivan saarta kiertävän päätien (ringroad) kyljessä. Vaikka paikka onkin vain pienen nyppylän päällä, merta ja taivasta riittää silmänkantamattomiin.

Koska tähän on helppo stopata, paikka on toisinaan tupaten turvoksissa turisteja täynnä olevia minivaneja. En ihmettele, sillä Lad Koh tarjoaa huikean panoramanäkymän koko Chawengin alueelle.

Meidän Paraisten mökkinaapurit Lat Ko näköalapaikalla.

  • 2. Tree Bridge Coffee
Olen kirjoittanut Tree Brigde Coffeesta aiemmin Samuin salaisuuksia käsittelevässä juttusarjassa. Voit lukaista jutun täältä. Tosin silloin kun me 'löydettiin' se melkein vuosi sitten, paikka oli vielä salaisuus. Ei kylttejä, ei turisteja. Tänä päivänä salaisuus on paljastunut jo suuremmalle yleisölle ja tilanne jotakuinkin toinen.

Mutta huikea se on silti. Puuhun rakennettu ravintola, merimaisemat Phanganille asti, vesiputous ja vaijeriliukua yläilmoissa, siitä saa vitamiiniannoksen jos toisenkin.

Se mitä valtaosa ei vielä tiedäkään, on lähistöllä majailevat kobrat. Tässä paikassa meille opetettiin, että heittämällä limen puolikkaita maastoon, saa kobrat pysymään loitolla. Jos kysyt henkilökunnalta käärmeistä, pääset hyvässä lykyssä näkemään videon ravintolan keittiöstä löytyneen kobran metsästyksestä.

Mutta huoli pois. Kobrat tykkää ihmisistä vielä vähemmän kuin me niistä, joten tuskin tulet livenä niitä näkemään.

Tree Bridge Coffeen näköalaravintola.

  • 3. The Jungle Club
The Jungle Club oli aikoinaan korkeimmalla paikalla sijaitseva ravintola ja resortti Koh Samuilla ja näköalat todellakin sen mukaiset. Upea panoraamanäkymä Siaminlahdelle saa vetämään henkeä syvään kerran jos toisenkin. Tänä päivänä tosin ravintoloita löytyy vielä korkeammalta, kuten postauksen lopussa käy ilmi.

Ravintola on kovasti kehuttu ainakin siitä, että tasokkaan illallisen pystyy nauttimaan kohtuullisen järkevällä hinnalla. Herkulliset drinkit auringonlaskun jättää nekään tuskin ketään kylmäksi. Drinksua siemaillessa voi ihailla Samuin valojen syttymistä kaukana alapuolella ja viivyttää lähtöä vielä toisen drinksun verran. Mutta mikäli olet mopolla liikkeellä, kannattaa ehkä pitäytyä alkoholittomissa, sillä matka alaspäin on paikoitellen jyrkkä ja haastava.

Jotenkin Jungle Club on onnistunut vielä säilymään salaisuutena suurelle yleisölle, joten siellä käymistä ei kannata missata.

The Jungle Club, valiltettavasti taivas ei ollut ihan kirkas.

  • 4. Apirom Viewpoint & waterfall, Maenam soi 7
Tässä kohtaa voi jo puhua salaisuudesta, sillä kovallakaan kuukkeloimisella ei tätä paikkaa tahdo löytää. Mutta mikäli Samuilta etsit leirintäaluetta, täältä löytyy sellainenkin. Sekä pala sitä taivasta ja valtava annos merivitamiinia.

Alkumatka Apiromille täytyy tehdä suunnistaen Santiburi Golf-clubille (Santiburi Samui Country Club), eli Maenam soi 7 kohti vuoria ringroadilta. Kun soi seiskalla tulee kyltti Santiburille, et käänny sinne, vaan jatkat matkaa eteenpäin niin pitkälle kuin tie vie.

Siinä vaiheessa kun tie alkaa muuttumaan jo astetta haastavammaksi, näkyy ensimmäiset kyltit vesiputoukselle ja viewpointille. Googlemaps ei tänne löydä, mutta jos seuraa soi 7 loppuun, pysyy aika hyvin kartalla.

Me ei missään vaiheessa nähty mitään leirintäalue -kylttejä, mutta jos seuraa kyltitystä näköalapaikalle, leirintäalue löytyy väkisin. Ja mitä ilmeisemmin teltan vuokraaminen paikasta onnistuu, jos yllättäen tekeekin mieli viettää yö maisemista nauttien.

Mikäli taas haluat tehdä vähän haastavamman patikkaretken mestoille turvallisessa seurassa, Hiking on Samui järjestää niitä. 


Sitten vähän enemmän salaisuuksia; Apirom viewpoint

loppumatka Apiromille on tämän näköistä.

Ja Apiromin huikeita maisemia.

  • 5. The Overlap Stone
Nyt aletaan olemaan jo omien suosikkien kimpussa, sillä ihan jokainen ei tänne eksy. Enkä ihmettele, sillä vaikka Google maps viekin perille, matka ylös vuorille on paitsi antoisa, myös hitusen hankala. Jos etsit kunnollisia kylttejä mestoille, et tule niitä löytämään.

Ilman Google mapsia olisi meiltäkin todennäköisesti jäänyt paikka näkemättä. Mutta me osattiin etsiä sitä, kuten ehkä sinäkin seuraavalla Samuin lomallasi.

Mikäli hiking on mieltä lähellä, tässä olisi oiva kohde sellaiseen. Haastetta piisaa, mutta homman voi hoitaa omin päin, sillä mitään viidakko-osuutta ei matkalle osu.

Kohde sijaitsee paikallisten perheitten mailla, ja itse tykkään suosia näitä. Tässäkin tapauksessa (varsinkin kun ei tiedetty) meinattiin jättää matka kesken, kun selkeästi pumpsahdettiin jonkun viljelmille ja tontille. Mutta jatka rohkeasti eteenpäin ohi pienten tönöjen ja kuivuvien pyykkien, se palkitsee. Perillä odottaa itse kivi ja mukava thaimaalainen pappa, joka ennen kuin huomaatkaan, on pilkkonut tuoreesta kookoksesta palan pois ja tarjonnut janoiselle matkalaiselle virkistystä.

Kivelle pääsee lyhyttä siltaa pitkin, jonka alkupäässä on tippiboxi. Koska paikka on kirjaimellisesti perheen takapihalla, pieni tippi ja vaikka maksu kookospähkinästä on varmasti paikallaan. Pappa ei sitä pyytänyt, mutta oli selvästi mielissään pienestä kannatuksesta.

Itse kivi ja näkymät ovat käsittämättömän hienot. Kuinka helvetissä vajaa kahdeksan metrin kivi seisoo päälaellaan luonnon muovaamalla alustalla ilman mitään tukea? Melko uskomatonta, mutta totta.

Yksi varoituksen sana; ei ehkä sovellu alle 150 senttisille naperoille, sillä kiven toiselta puolelta on pitkä ja suora pudotus alaspäin, eikä aitoja tai köysiä ole.

Noin 8 m korkea Overlap Stone on vaikuttava.

Mielenkiintoinen paikan kyltti.

  • + 1. Jungle Route 360
Olin kerran yhdessä TV-ohjelmassa, jossa kuvaaja totesi heti alussa 'mä tiesin sun olevan hullu, mutta en arvannut että sulla on reikä päässä'. Ja se on täsmälleen syy, miksi näistä kohteista tämä on ehdoton suosikkini. Varsinkin omatoimisesti reissatessa.

Suurimman osan matkasta Jungle Route 360:een sai mopolla vetää kieli keskellä suuta pohtien kääntyisikö takaisin nyt, vaiko vasta myöhemmin. Jos myrsky tai edes sade olisi yllättänyt, oltaisiin oltu liisterissä. Onneksi tällä kertaa matkakumppanina porotti aurinko.

Eli parhaat mestat on näköjään aivan meidän huudiloilla, ainakin jos extremeä kaipaa. Eikä Jungle Route 360 ole poikkeus. Pelkästään sinne meneminen on extremeä, ja jos jatkaa matkaa vielä vuorten yli aina Lamaille asti (se on nimittäin mahdollista), onkin saanut koko rahan edestä seikkailua. Koko viidakkotie on yhtä tyrmäävää näköalaa.

En tiedä kuinka moni vetää tämän reissun omin päin mopolla, mutta tiedän että hiton moni on tällä tiellä jeeppisafarilla. Meidän kulmilta ne jeepit vetää ohi, ja terassilla aamukahvia hörppiessä kuulee ihan hemmetin hyvin kyytiläisten kiljumisen.

Jungle Route 360 on ekologinen ravintola, leirintäalue, juhlapaikka ja elämystehdas. Vuonna 2015 avattu paikka sijaitsee 610 metriä merenpinnan yläpuolella, ja on saanut nimensä nimeomaan näkymistä. 360 astetta turkoosia merta ja iso siivu taivasta. Mikäli tässä paikassa ei saa akkuja ladatuksi, niin sitten ei missään.

Jos haluat suunnistaa huipulle omin päin, tarkista parhaasi mukaan tulevat säätiedot. Omatoiminen reissu on mahdollista aloittaa joko Maenam soi 5:sta tai sitten Lamain suunnalta. Google Maps löytää kyllä perille. Mikäli koet turvallisemmaksi hankkiutua paikalle jeepin kyydissä, ota yhteyttä suoraan mestaan. Heillä on jos jonkinmoista pakettia tarjolla, halutessasi vaikka yöpymisineen. Tässä linkki.

Paikassa voi järjestää myös yksityistapahtumia, eikä muuten ihan heti tule mieleen hengästyttävämpää paikkaa vaikkapa häille.

Parhaat elämykset on yleensä ilmaisia kuten nämäkin tässä, mikäli et sitten lähde järjestetylle retkelle. Mopo alle, vettä mukaan ja menoksi.

Ps. Näitä näköalamestoja on Samuilla vaikka millä mitalla, joten seuraavakin osa on tulossa. Pysy kuulolla:)

Jungle Route 360, sinne pääsee myös pickupilla.

360 maisemat yhteen suuntaan.

360 maisemat toiseen suuntaan....

360 maisemat ympäri ämpäri. Ihan huikeeta!

Jo matkalla 360:een on maisemat kohdillaan.

8
Back to Top