Lähiaikoina on tullut pohdituksi ulkosuomalaisuutta ainakin parissa aikaisemmassa postauksessani; hienoista notkahdusta postauksessa
'Paratiisiuupumus' ja irrallisuuden tunnetta kirjoituksessa
'Irrallaan'. Onnellisuuden aiheitakin olen käsitellyt, eli ilmeisesti tätä elämää syvällisempää pohdintaa on ollut tarpeen tehdä.
London and Beyond - blogin Lena haastoi ulkosuomalaiset bloggaajat miettimään tahoillaan ulkosuomalaisuuden parhaita puolia ja tartuin heti haasteeseen. Kun kävin lukemassa muitten bloggaajien pohdintoja aiheesta totesin itseni aivan raakileeksi, sillä eihän meidän perheessä kuitenkaan olla harjoiteltu kuin vasta parisen vuotta, miltä elämä Thaimaan näkövinkkelistä maistuu. Mutta paljon se on lyhyessäkin ajassa tuonut tullessaan. Jos pitäisi vaikka yhteen ajatukseen kiteyttää tärkein muutos itsessään, niin se olisi ehdottomasti ROHKEUS. Minusta ja meistä on tullut paljon rohkeampia. On opittu, että elämä kantaa ja uskallettu luottaa siihen. Se on ihan Wau!- juttu minulle, sillä hurjapäisyydestäni huolimatta olen ollut muutosten edessä aikamoinen pelkuri.
Koska olen asunut Suomen lisäksi ainoastaan Thaimaassa Koh Samuin saarella, niin näkökulmani monissa maissa asuneisiin verrattuna on tietenkin kapeahko. Tässä ajatuksiani ulkosuomalaisuuden parhaista puolista huumorin kautta ja pilke silmäkulmassa:
1. Yhdessäolo.
Toden totta, me vietetään perheenä Thaimaassa paljon enemmän aikaa yhdessä, kuin Suomessa. Todennäköisin syy tälle on se, ettei kenelläkään meistä ole vielä suurta ystäväverkostoa uudessa kohdemaassa. Tällä hetkellä kaksi viikkoa kestäneen Suomen loman aikana olen jo melkein 'kadottanut' mieheni Velskolan järvelle. Kalaa ei sieltäkään tule, mutta siellä se ukko silti luuhaa. Thaimaa on opettanut, että meillä on loistotiimi, vaikka vietetäänkin aikaa yhdessä lähes 24/7.
|
Toistemme parhaat kaverit |
|
Hong Kongistakin on lyhyt matka Samuille |
2. Esikoinen pärjää hyvin.
Vanhin poika asuu Suomessa ja ulkosuomalaisuuden kompastuskivistä suurin onkin ollut ikävä. On ollut valtavan vapauttavaa huomata, että vaikka skeittilauta pamahtaakin suuhun katkaisten molemmat yläetuhampaat, äidin ei tarvitsekaan varata ensimmäistä lentoa Suomeen. Kaveri osaa sittenkin ihan itse soittaa vakuutusyhtiöön ja hoitaa hampaansa kuntoon kahdessa päivässä. Kuinka korvaamattomaksi sitä onkaan itsensä aiemmin kuvitellut!
3. Elämä ilman Wilmaa.
Pakko oli vetää tämä Wilma-kortti tähän, sillä onhan Wilmasta viime aikoina ollut tärkeätä ja paljon palautetta kerännyttä pohdintaa esimerkiksi täällä
Outi´s Life- blogin postauksessa. Minkä ihmeen takia koululaitos Suomessa on niin negatiivinen ja saa melkein karvat pystyyn? Samuin kansainvälinen koulu on ihana, positiivinen ja kannustava. Meidänkin 13-vuotias härkäpää ui siellä kuin kala vedessä, nyt jo 1,5 vuoden jälkeen melkeinpä täydellistä englantia taitaen. Negatiivista palautetta ei tule koskaan, ainoastaan positiivista. En usko hetkeäkään, etteikö oppilailla olisi sielläkin ongelmia, mutta siellä palkitaan onnistumisista. Ongelmista kysyttäessä vastaus on aina; 'No problem'. Ihan parasta onkin ollut oppia, ettei kaikkien lasten todellakaan tarvitse sopia samaan muottiin, ja että juniorin oma mielenkiintoinen persoona on todennäköisesti se hänen elämänsä suurin valttikortti.
|
Vaikka Samuilla onkin koulupuvut, niin muuten meininki on mukavan rento. |
4. Koirat ei kuolekaan, vaikka kaikki ei olisikaan niin justiinsa.
Koiran omistamisesta Suomessa on tullut hifistelyä. Niille ei voi syöttää juuri mitään, ei ainakaan markettiruokaa, eikä missään tapauksessa ihmisten ruokaa. Ne nimittäin kuolee siihen. Toisin kuin meillä Thaimaassa, ne syö mitä vaan maukasta. Koskaan ei silti ole tullut edes vatsanpuruja, saati eläinlääkäriä vaativaa vakavampaa vaivaa. Olen ymmärtänyt, että koirat Suomessa ovat allergisia vähän kaikelle, joten onneksi jouduin koiran omistajaksi vasta Samuilla. Jos jonain päivänä palaan koirineni Suomeen, tiedän että koirat voivat melkein selvitä elämästä hengissä.
|
Uusin kuva meidän koirien kesäleiriltä ja hoitotädistä |
5. Yrittää voi ilman älytöntä sääntelyä, byrokratiaa ja huikeita veroja.
Meille yrittäjyys on veressä. Yrittäminen Suomessa on sitä itseään; yrittämistä. Moni asia kaatuu liialliseen vaikeuteen tai kalliisiin kuluihin. Niska limassa on painettava, eikä siinä mitään, jos siitä hyötyisi ansionsa mukaan. Suomessa valitettavan ison siivun yrittäjän vaivalla hankkimista euroista vie kuitenkin verokarhu ja harmillisen iso osa innovatiivaatioista kaatuu erilaisiin lupiin ja sääntöihin. Thaimaassa yrityksen perustamisen jälkeen maksat tietyn määrän veroa (joka on minimaalinen Suomeen verrattuna) kuukausittain ja tietenkin kirjanpitäjän palkkion. Pimeästi ei Thaimaassakaan kannata touhuta mitään, sillä ei ole mitenkään tavatonta, että häkki heilahtaa. Mutta jos haluaa hankkia elannon perheelle (joka meille onnellisuuteen riittää), niin kyllä kaikki on suhteellisen helppoa. Tai niin kuin nyt, uuden liikeidean saaneena ja siihen lupia kysellessä, kaikki on mahdollista ilman vuosien vääntämistä. On ollut hyvä oppia, ettei yrittämisen tarvitse olla ihan järjetöntä ja sitä jopa uskaltaa tehdä, vaikka maa onkin vieras.
6. Asiat järjestyvät, vaikkei siltä tuntuisikaan.
Thaimaassa harva juttu menee ihan putkeen. Suurin osa ei mene sinne päinkään, mutta silti kaikki järjestyy ennemmin tai myöhemmin. Suomessa asiat ovat suurinpiirtein niin kuin puhutaan tai sovitaan ja siihen voi jopa luottaa. Vaikka ollaan nyt parin vuoden sisällä raavittu päätä moneen otteeseen, niin kaikki on silti järjestynyt tavalla tai toisella. On ollut opettavaista huomata, että rennommallakin otteella ja ilman hampaitten kiristystä pääsee toivottuun lopputulokseen. Ei ole pakko juosta kieli vyön alla ja hakata päätä seinään, sillä odottamallakin saattaa päästä ihan samaan. 'Go with the flow'.
7. Muuallakin saattaa elämästä selvitä hengissä.
Aikoinaan opiskellessani olin erään EU-asiantuntijan luennolla ja hän ihmetteli sitä, kuinka aivopestyjä me suomalaiset olemme niin sanotun hyvinvointiyhteiskunnan suhteen. Suomessa verotus on järjetön ja sitä perustellaan usein upealla terveydenhuollolla. Onpa ollut hienoa huomata, että Thaimaassakin selviää hengissä jopa lapsen kanssa. Kun tulee vaiva, menet yksityiseen sairaalaan ja maksat Suomen terveyskeskusmaksun verran. Saat diagnoosin ja lääkkeet mukaan suoraan tiskiltä ilman, että ajat kymmeniä kilometrejä lähimpään apteekkiin. Sama homma hammaslääkärissä ilman monen kuukauden jonottamista.
|
Näissäkin maisemissa voi säilyä hengissä. |
8. Kilot pysyy kurissa vähemmälläkin raatamisella.
Meidän leveyspiireillä hikoilulta ei voi välttyä, joten ilman raivoisaa treenaamistakin pysyy hienosti kuosissa. Jos kuitenkin haluaa harrastaa, niin vaihtoehtoja löytyy melkein se, mitä Suomestakin. Thaimaalainen ruokavalio on itsessään niin superterveellinen, että on melkein pakko siirtyä länkkäriruokaan, mikäli haluaa itseään lihottaa. Karkkilakollekaan ei ole tarvetta, sillä snickersiä lukuunottamatta mitään syötäviä nameja Thaimaasta ei juuri löydy. Sen sijaan 'superfoodit' löytyvät tuoreina torilta ja niitä voi kasvattaa vaikka pihalla. Olen näissä asioissa vielä kovin noviisi, mutta olen päättänyt nostaa oman hyvinvointini vielä korkeammalle tasolle. Ihan parasta on siis ilmasto, se mikä sai meidät alunperinkin unelmoimaan Thaimaasta.
|
Suppailuolosuhteet on Samuilla ehkä hiukan paremmat kuin Suomessa ;) |
9. Tempperamenttisuus out, mielenrauha in.
Niin tempperamenttinen ja tulinen kuin olenkin aiemmin ollut, on ollut rakentavaa huomata, että samaan lopputulokseen pääsee ilman riehumistakin. Sitä paitsi, thaimaalaiset ovat tulisia kuin läjä punoittavia hiiliä, joten niitten kanssa on ihan turha aloittaa mitään kärhämää. Ykköspalkintoja ei koskaan jaeta ulkomaalaisille. Vaikka olenkin vuosien varrella seestynyt, on ollut erittäin opettavaista joutua matkan varrella jopa nöyrtymään. En ollut ollenkaan varma pystynkö hillitsemään itseäni tietyissä tilanteissa, joten yksi ulkosuomalaisuuden parhaista puolista on ollut se, että on huomannut vanhan koirankin oppivan uusia kujeita.
10. Uudet ystävät.
Parhaat ystävät ovat ja tulevat aina olemaan ne lapsuudessa hankitut, näin ajattelin. Ehkä se on niin, tai sitten ei. On ollut huikeata huomata, että ulkomailla niitä on tullut valtava määrä lisää ja ihan kaikista yhteiskuntaluokista. Samuilla ja lähisaarella asuvista suomalaisista luonnollisesti eniten, mutta myös paikallisista ja muista expateista.
|
Paikallisia ihania ystäviä |
Nyt täällä Espoon kesäillassa, lämpötilan ollessa +8 astetta, otan ne rusinat pullasta; riisun villasukat jalasta, kaadan lasiin viiniä ja kömmin saunaan lämmittelemään. Yksi parhaimmista asioista ulkosuomalaisuudessa on tietenkin mahdollisuus napsia ne parhaat palat molemmista maista. Vaikka rakastan Thaimaata, rakastan aina myös Suomea!
Mikä sinun mielestäsi on parasta ulkosuomalaisuudessa? Tai haluaisitko itse muuttaa ulkomaille?
|
Saimaan rannalla Suomessa. Voi miten ihanat maisemat! |