Mr. Becksin Olymbecksit 2025

 

 

Kuten hyvin voi kuvitella, Samuilla asuu valtava määrä "muualta" tulleita, ja yksi näistä on melkein jo alkuperäiskansaksi muokkautunut Mr. Beck. Itse asiassa hyvin harva saarella asuva thaimaalainen on alunperin Samuilta, sillä noin 50-60% asukkaista on varsinkin matkailu -ja muitten palvelualojen töitten perässä sinne muuttaneita, ja siihen päälle vielä kaikki farangit.

Eli kyllä, Beck on ihana dinosaurus, kun Samuista puhutaan. Ja koska Beck ei ole mikään tuppisuu, eikä varsinaisesti pysy juuri paikoillaankaan, on hän Samuivuosiensa aikana tutustunut valtavaan määrään ihmisiä. Moni heistä joita Beck taas vastaavasti ei tunne, tietävät Becksin kyllä, sillä Beck ei myöskään pyri olemaan huomaamaton💜.

Vai mitä sanotte?

 

Vuosittain Beck järjestää ystävilleen (nyt jo traditioksi muodostuneet) hupimieliset Olymbecksit, käsittäen erilaisia joukkuekisailuja, ruokailua, alkomahooliakin😂, mutta oleellinen asia on tietty treffata myös niitä frendejä, joihin ei fribakentillä törmää. Aika moni hänen frendeistään tosin viskoo kiekkoa, ja Becksihän se oli, joka meidätkin tuon sisuksiinsa imaisevan lajin pariin vei - juurikin tuolla Samuilla. 

Olymbeksit

Beck oli mielivaltaisesti valinnut joukkueitten tiimipäälliköt, joitten seuraksi sitten arvottiin itse tiimiläiset. Niinkin hauskasti kävi tänä vuonna, että oman tiimini kaikki muut jäsenet olivat yllättäen suomalaisia, paitsi meidän tiimipäällikkö Angy, joka on kotoisin Venezuelasta. Tätähän me sitten ihmeteltiinkin, sillä iso osa kisailijoista oli kyllä jenkkilästä. Traditiosta on näemmä matkan varrella kehkeytynytkin Suomi vastaan Usa -kisailu.

 

Mähän en välttämättä edes muista kaikkia kisalajeja, mutta ainakin me minigolfattiin, heitettiin tikkaa samoin kuin jotain tarrapalloja tauluun, pelattiin mölkkyä (se taisi tosin olla nimetty mölzyksi), petangia tietty, yritettiin osua fudiksella keikkuvaan koriin, puttailtiin kiekoilla ja ne kaikkein eksoottisimmat lajit oli teippirullien maaliinheitto, sekä minilaskuvarjohyppääjien tähtääminen maalialueelle. Edellisenä vuonna lajeihin kuuleman mukaan kuului myös jonkinlainen tanssiskaba (onhan Beck varsinainen partaveitsi monellakin tapaa😅), mutta vaikka huhuja kuuluikin, tarina ei kerro miksi se tänä vuonna jäi välistä.

Muutama Stop@Sopan työntekijöistä (muistatteko ihanan ravintoloitsijaystävämme Sopan?) piti meistä kisailijoista älyttömän hyvää huolta, eikä grilliruokakaan ainakaan omalta lautaselta kesken loppunut. Voin muuten kehaista, että Becksin löytämät paikalliset makkarat sopi hodareitten väliin kuin nenä päähän, vaikkei omat muistot niistä olleetkaan kovin kummoiset.

 

Ihana iltapäivästä seuraavaan aamuun sessio, joka meilläkin eteni jatkojen kautta Becksin rantabungalowille yökyläilyyn. Big Buddhan lähelle (joka on siis Becksin hoodeilla) on vajaa vuosi sitten avattu näyttävä ja tasokas uusi jamimesta Vibration, missä kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa kummoisia tyyppejä instrumenttien takaa löytyy - taso on nimittäin parhaimmillaan todella kova aina laulajasta lähtien. Vibration löytyy Facebookistakin, joten käy ihmeessä tsekkaamassa mesta etenkin, mikäli perusjamimeininki tulee korvista. Toisenkin vinkin voisin antaa musadiggareille, nimittäin Koh Samui Musicians Community Facebookissa, josta saa varmasti ainakin varteenotettavia ideoita erilaiselle illanvietolle Samuilla😁.

Voihan tapahtumajärjestäjä ja ilopilleri Beck (vaikka mä välillä nimittelenkin sua mörrimöykyksi)! Suurkiitos aikaiseen aamuun vierähtäneestä illasta, thank you mak mak and mak💜!

Vibrationin vessan seinältä bongattua ;)

10

15 vuotta sitten

 

 

15 vuotta sitten Facebookissa kiersi haaste, jossa piti kirjoittaa 25 satunnaista asiaa itsestään (faktaa, tapaa tai tavoitetta), jonka jälkeen oli tarkoitus "merkitä" 25 ystävää jatkamaan haastetta. Semmoinen perus FB -haastekuvio siis, mutta se miten tähän vanhaan haasteeseen ja omiin vastauksiini törmäsin, oli aika mielenkiintoista. 

 

Kadotin entisaikojen parhaan ystäväni, ja jäljittääkseni ystävän lähdin kahlaamaan hänen Fb-profiiliaan. Noh, tyyppihän ei ole ollut koskaan siellä aktiivinen, joten hänen profiilissaan oli lähinnä muitten sinne kirjoittamia juttuja, kuten hyvää synttäripäivää ja mitä sulle kuuluu, kun ei kuulu mitään. Profiilisivua oli siis äärimmäisen helppoa rullata alaspäin, ja siellähän se sitten oli - oma 25 kohdan haaste rakkaalle ystävälleni.

 

Vuonna 2009 kirjoittamani 25 asiaa itsestäni osui ja upposi sen verran hyvin, että laitanpa ne tähän tämän päivän kommenteillani varustettuna:

 

25 satunnaista asiaa itsestäni vuonna 2009

 

Oma kuva on jostain niiltä ajoilta :)

1. "Olen taivaanrannanmaalari ja vaikka nuorempana taistelin sitä vastaan, olen hyväksynyt sen. Nyt ymmärrän, että meitäkin tarvitaan". 

 

- Ehkä tässä vaiheessa elämää olisi nasta vähän tietääkin tulevista kuvioista ja tähtien asennoista, mutta kyllä toi tulevaisuus näyttää edelleen mysteeriltä. Ainoa asia minkä vieläkään tiedän, on pakottava tarve lähteä johonkin, ja se tunne vaan kasvaa. Kirjoitin vuonna 2019 marraskuun pimeydessä tosta fiiliksestä otsikolla "Kateissa". Tarvitaanko meitä haahuilijoita mihinkään, en tiedä, vai olisiko parempi että jokainen tietäisi tarkalleen oman paikkansa?

2. "Sieluni on Thaimaassa, sinne se jäi jo ensimmäisellä kerralla monia vuosia sitten. Jonain päivänä pelastan rantakoiria siellä elämästä nauttien".

 

- Osa sielusta vaeltaa siellä edelleen ja varmaan aina, mutta onneksi ei kuitenkaan ihan kokonaan. Viisi vuotta Thaimaassa ja kolme sieltä tuotua rescue -koiraa - sehän meni juurikin noin. 

Boo, Salsa ja Bumba

 

3. "Tarvitsen haasteita ja pieniä ongelmia, silloin olen parhaimmillani. Jos joku väittää, että ei onnistu, toteutan asian varmasti".

 

- Mieletöntä itsevarmuutta, etten sanoisi! Ihan noin jäätävää päättäväisyyttä en nykyään tunnista, vaikka onhan sitä ripaus jäljelläkin. Tai tarkemmin ajateltuna... mähän muuten päätin "mökistä" Suomessa (ja pidin pääni), sekä viime talven Euroopan seikkailusta matkiksella (ja pidin pääni, vaikkei Tomppa alkuun niin innostunutkaan), eli ainakin osa päättäväisyydestä on näköjään jäljellä. 

Pitäisi ihan hemmetin äkkiä päättää taas jotakin.

4. "Olen taistelijaluonne ja kapinallinen. Voin taistella minkä tahansa "tärkeän" asian puolesta viimeiseen asti . Tämä on varmasti myös yksi ärsyttävimmistä piirteistäni".

 

- No khyllä! Äkkiä tulee mieleeni taistelu lähimetsän avohakkuita vastaan (lue vaikka täältä) ja kannoinkin sen jälkeen kylähullun viittaa harteillani. Sorry siis ystävät ja vihamiehet, olen mitä olen.

 

Tän taistelun hävisin, eikä tullut nätti.

 

 

5. "Perheeni ja läheiseni ovat minulle tärkeintä maailmassa, vaikka eivät he aina helppoja ole (kuten en minäkään). Rakastan heitä juuri sen takia". 

 

- Love you forever 💛!

 

6. "Uskon hyvyyteen, vaikka välillä näyttää siltä, että maailmassa on sitä aivan liian vähän".

 

- Hullu maailma ja hullummaksi vaan menee, mutta uskon silti hyvyyteen. 

7. "Rakastan lattaritansseja, enkä saa tanssimisesta koskaan tarpeekseni. Aikaa vaan on aivan liian vähän sitä varten, sillä voisin tanssia kaiket päivät".

 

- Samui -vuosina lattareitten paikan sydämessä pölli frisbeegolf, ja voisin aivan helposti heittäytyä vaikka täysipäiväiseksi fribailijaksi. Oih, maksaisipa joku siitä!

Fribakisat on vieneet jo Espanjaan, Itävaltaan ja Thaimaahan.

8. "Minun on vaikea olla tekemättä mitään, vaikka tiedän että se olisi välillä tarpeen. Yritän opetella pysähtymään".

 

- Viidessätoista vuodessa juuri mikään ei ole muuttunut. Yritän nykyään skarpata edes sen verran, että tekisin vain yhtä asiaa kerrallaan, mutta sekin tuntuu paikoitellen mahdottomalta. Pystytkö sä muuten puhumaan puhelimessa tekemättä samalla jotain muutakin (pyykinpesukoneen täyttö, jne)? Jotenkin käsittämättömän haastavaa mulle".

 

9. "En voi sietää talvea ja kylmyyttä".

 

- En helvetissä! Enkä kylmää pimeyttä. Trooppinen pimeys on ihan eri juttu...

Nättiä ja sinistä ja ja ja, muttei mun juttu

 

10. "Pidän toiminnasta ja turhaudun jaarittelusta. Jos pitää tehdä, niin sitten tehdään eikä meinata".

 

- Amen!

 

11. "Minusta tulee isona valokuvaaja".

 

- Hah, no ei ole tullut. En ihan tiedä mihin toikin kiinnostus ajan saatossa tyssäsi, sillä kameroista se ei ainakaan jäänyt kiinni. Ehkä se johtui niistä kalliista objektiiveista 😂.

12. "En tarvitse maallista mammonaa itselleni, riittävästi on tarpeeksi. Jos sitä kertyy, löydän taatusti kohteita, missä sitä tarvitaan enemmän".'

 

- Sen verran mukavuudenhaluinen musta on tullut, että edes sellainen pikkuruinen turvarahasto olisi poikaa. Ja voisin mä ihan mielelläni omistaa sen viinitilankin Italiasta (ja villan Samuilla, ja ja ja...").

 

13. "En usko omistamiseen".

 

-Tuolloin en muuten omistanut mitään muuta kuin halvan ja nippa nappa katsastuksesta läpi menneen auton, mutta näin melkein oman kodin omistajana onhan se nyt nastaa, että voi edes töllin suhteen tehdä mitä huvittaa. Viime talven reissu matkiksella Euroopassa milloin missäkin yöpyen (ja välillä poliisien häätöjä sadatellen) opetti sen, että se "oma" paikka on jossain oltava. Edes jonkinlainen turvasatama.

Puskassa jonkun muun tiluksilla.

 

14. "Olen täysin tietoinen siitä, että sitä saa mitä haluaa. Kunhan haluaa riittävästi ja muistaa tilata sen".

 

- Kun palavasti haluaa jotakin, sen tuppaa tavalla tai toisella saamaan. Universumi on yllättänyt itseni useamman kerran antamalla sen, mitä olen intohimoisesti halunnut ja muistanut vielä tilatakin. Tavallaan se on vähän pelottavaakin, sillä pitää olla tarkkana mitä toiveita maailmalle heittää.

 

15. "Olen ikuinen teini".

 

- No en, thank God 😅. Ehkä mä olen tällä hetkellä ikuinen nelikymppinen.

 

16. "Kun innostun, niin innostun hullun lailla. Mitään välimuotoa ei ole".

 

- Kyllä se näin on. Voin tuhertaa vaikka hullun lailla jotain pöllöä ideaa, jonka jossain mielenhäiriössä saan päähäni. Nythän mä olen muuten innostunut aamulenkkisekoilusta (näkisittepä), ja voin vaan kuvitella kuinka monella naapurilla purskahtelee aamukahvit rinnuksille. Onneksi meillä on vaan vähän naapureita.

 

17. "Hemmottelen itseäni punaviinillä".

 

- Jep, kippis!

 

Vinho Verdekin käy :)

 

 

18. "Rakastan valoja ja kodissamme on mitä kummallisin kokoelma Thaimaasta tuotuja ihanuuksia. Kohta en enää tiedä mihin ne kaikki mahtuisi".

 

- Tunnelmavalot on ihan must! Thaimaasta tuotuja lamppuja on jokunen edelleen, mutta nyt olen tän vanhan talon myötä innostunut myös vanhoista valaisimista.

 

19. "Pidän Ming -huonekaluista".

 

- Hih, oli mulla sellainenkin kausi. Nyt tykkään sekoitella vanhaa ja vähän uudempaakin, mutta ennen kaikkea suunnitella ihan omaa (kunhan ne on tehty vanhoista ikkunanpokista 😂).

 

20. "Tarvitsen oman pihan, jotta voin ihmetellä kaikkea kasvavaa ja tunkea sormeni multaan. Pidän huolta myös kaikista eläimistä ympärilläni - oravallakin on nimi".

 

- Oi että, mä muistan niin hyvin mun Amanda -oravan, joka kävi kellon tarkkuudella kaksi vuotta syömässä mun kädestä, kunnes Amandaa ei enää näkynyt. Siilin poikasia on pelastettu ja viety Korkeasaareen (kolme selvisi hengissä ja palautettiin Korkeasaaren toimesta sinne mistä ne löysin), sitten on tietty myös meidän kolme valloittavaa Samuilta pelastettua koiraa. Noh, käärmeitä on tapettu, mutta on niitä kyllä pelastettukin, lue vaikka täältä.

 

Ilman omaa pihaa ei tulisi mitään.

 

 

21. "En pelkää mitään...paitsi pimeää vettä".

 

- Olisinpa noin rohkea vieläkin! Nykyään tulee vähän pelättyä, että läheisille käy jotakin, tai että susiLAUMA tulee pimeällä vastaan. Oikeastaan mä pelkään nykyään vähän turhankin paljon, joten hyvä että luin nämä omat kirjoitukseni 15 vuoden takaa. Pelkääminen on aivan hukkaan heitettyä energiaa, jonka voisi suunnata suoraan elämästä nauttimiseen. Ps. Pelkään edelleenkin pimeää vettä, joten se siitä sukellusharrastuksesta.

22. "Unohdan liian usein kiittää eteeni töitä tekeviä ja läheisimpiä ihmisiäni. Anteeksi ja kiitos".

 

- Hmm, enemmänkin voisi taatusti kiittää ja muistaa ihania apureita, mutta veikkaan että olen edes vähän petrannut.

23. "Olen kiitollinen siitä, että aina ei ole ollut helppoa. Toivottavasti olen asioitten myötä muuttunut edes hitusen paremmaksi ihmiseksi".

 

- Kiitän edelleenkin siitä, että repusta löytyy myös läjäpäin vastoinkäymisiä (mun pitäisi oikeasti kirjoittaa kirja), sillä menneisyyden haasteet asettaa monet asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Ihan pikku asioista ei tarvitse murmuttaa.

24. "Janoan elämää ja kokemuksia".

 

- Meinasin ladata tähän, etten ole pitkään aikaan käynyt seikkailemassa tai muuten kokemassa mitään erikoista, mutta sitten muistin viime talven Euroopan seikkailun aivan ummikkona, joten jep - janoan edelleen elämää ja kokemuksia.

 

25. "Olen hyvin onnellinen juuri nyt ja uskon, että elämä kantaa".

 

- Olen erittäin onnellinen. Vaikka välillä rohkeus pettäisikin, jossain syvällä sisimmässä uskon, että kaikki järjestyy parhain päin.

Ps. Ystäväkin löytyi ja treffit on taas sovittu💗.

4

Vieraskynäilijä Beck Samuilta - Samuilta kaivettua kuntoa, osa 1

 

 

Heissuli vaan kaikille! 

 

Aika juoksee hirmuvauhtia eteenpäin ja KAIKKI somekanavat on itselläni jäänyt täysin paitsioon. Sorry about that. Me täällä yritetään kovasti keräillä pätäkkää tulevaa Samui -reissua varten, minkä johdosta lähes kaikki sosiaalinen kanssakäyminen, oli se sitten virtuaalista tai liveä, on loistanut poissaolollaan. Pakko myöntää, että peltojen keskellä meno on ollut aika yksinäistä.

Paitsi että hyvä ystävämme ja blogin vieraskynäilijä Mr. Beck pyörähti viihdyttämässä meitä muutamien päivien verran, tosin taitaa siitäkin vierailusta jo olla sen pari viikkoa vierähtänyt. Mutta eniveis, olihan älyttömän mahtavaa nähdä pitkästä aikaa ja todellakin saada se aurinkoinen tuulahdus Samuilta💜.

Ja... mähän lupasin teille ruinata Becksiltä blogiinkin joitain ajatuksia, joten tässä niitä nyt tällä erää sitten ainakin kahden osan verran (lupaan kiristää lisääkin), olkaa niin hyvät: 

 

Beck ja pari muutakin Samuin pelikaveria

 

Beck: Samuilta kaivettua kuntoa, osa 1

 

Elämässä Samuilla on ollut monia ystäviä, mutta useimmat heistä ovat vuosien varrella palanneet oravanpyörään, josta on ollut tarkoitus tulla takaisin. Monien sattumien summana vain harvat ovat kuitenkaan onnistuneet hyppäämään pois sieltä. Omalla kohdallani se kuitenkin tapahtui, ja Samuin saaresta on tullut se todellinen koti vuodesta 2000 lähtien.

 

Matkaan mahtuu toki kaikenlaisia pieniä seikkailuja, aivan kuin videopeleissä, joissa käydään pelaamassa satunnaisia minipelejä. Niin minäkin olen joskus poikennut pois rutiineista, mutta siitä lähtien kun löysin Samuin tarjoamat ihanuudet, se on tuntunut oikealta kodilta. 

 

Ilmasto on jotain käsittämättömän hienoa, missään muualla maailmassa en ole törmännyt vastaavaan. Lämpötila laskee harvoin alle 25 asteen, vaikka marras-joulukuussa saattaakin olla hieman "pakkasen puolella", eli alle 25 asteen. Tämä lämpö sopii minulle mainiosti, ja kun keho tottuu tähän ilmastoon, Suomen viileät kesät vaativat pienen varustautumisen. Yleensä ennen Suomen reissuja piti kasvattaa hieman painoa, että kesti ne 3-4 kuukautta kylmemmässä ilmastossa.

 

 

Kavereihin voi törmätä parin tai parinkymmenen vuoden välein, kuten kuvan oikean puoleisiin tyyyppeihin.

Chili - Kanan koipien syöntikilpailu! Sosiaalinen media livenä on henkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeää.

 

Reumaa puskee

 

Vuonna 2018 elämäntapani alkoivat vaikuttaa niveliini, ja kivut kävivät sietämättömiksi. Yksinkertaiset asiat, kuten Pepsi Max -pullon avaaminen olivat lähes mahdottomia, koska sormiin sattui niin paljon.

 

Kivut olivat levinneet myös nilkkoihin. Käveleminenkin alkoi olemaan paikoin vaikeata ja tuskallista. Siinä vaiheessa liikunnan ajatteleminen, saati lisääminen oli kerrassaan mahdotonta. Sen seurauksena olin ajautumassa kohti syvempää ja syvempää liikkumattomuuden tilaa, josta olisi ymmärrettävästi sitten seurannut kaiken näköisiä sairauksia, ellei jotain ratkaisua ulos olisi löytynyt.

Onneksi Heidin kautta sitten löytyi kaveri, jolla oli pienoista sairaanhoitotaustaa. Hän ehdotti, että "hanki se ja se, ja että tällaisella kuurilla pääset kivuista pois, sekä harrastamaan taas ja sitä kautta myös saamaan itsesi normaalimpaan tilaan".

Noh, minäpä poika siinä kohtaa päätin, että en jätäkään tätä pelkästään pillerien namusteluksi loppuelämäksi, vaan koska en ennenkään elämässäni ole perustanut terveyttäni lääkkeiden syömiseen, ajattelin että minun on pakko tehdä pieni myönnytys lääkkeitten suuntaan, jotta pääsisin terveyteni suhteen taas lähtötilaan.

Ja niinpä tein. Tämän kuurin yhteydessä aloin kuitenkin muuttamaan muitakin elämäntapojani, kuten kaksi syötyä kiloa prosessoitua lihaa viikossa, jonka pudotin ensin noin 400 grammaan ja vielä myöhemmin noin 200 grammaan. Otin myöskin vihannekset ensimmäistä kertaa oikeasti ruokavaliooni. Sen lisäksi lisäsin paljon hedelmien syöntiä, jotka tulivat aivan uudella tavalla ostoslistalleni. Tällä linjalla on pysytty edelleenkin, ja muutoksia on toki tapahtunut matkan varrella - parempaan suuntaan.

 

 

Liikunta ja huumori auttavat hoikkuuden vartalon etsimisessä ja tukan päässä pysymisessä. Vanha Kossilan sanonta.

 

Faijasta poika paranee

 

 

Lopetin sokerilimujen juomisen ja siirryin sokeroimattomiin versioihin jo vuonna 2000. Sen jälkeen on tullut tehtyä pieniä muutoksia silloin tällöin, mutta nivelreuma oli sitten se tekijä, joka laittoi ajattelemaan aivan uusia malleja. 

Keho tuli yksinkertaisesti siihen pisteeseen, että vaihtoehdot olivat joko alkaa elämään lääkityksen kanssa, tai kiristää herkkuja ja tehdä merkittäviä muutoksia ruokavalioon. Usein ihmiset jatkavat vanhoilla tavoillaan, koska he tuntevat että heiltä viedään valinnan vapaus, mikäli siirtyvät terveellisimpiin valintoihin. Mutta todellisuudessahan luonnosta löytyy yhtä hyviä ja mukavia vaihtoehtoja.

 

Tarjolla löytyy esimerkiksi plant-based suklaata, jossa ei ole sokeria, ja vaikka sokerittomia karkkeja alkuun karsastaakin, niin kyllähän vaikkapa röökin polttamisen lopettaneet tietävät, että alku on vaikein.

 

Maku on tietysti hieman erilainen sokerittomissa tuotteissa, mutta kun aivot ja kieli oppivat tunnistamaan ja arvostamaan uusia vivahteita, niin yllättäen aivot ja mieli kiittävät, kun oma keho alkaa pikku hiljaa muuttua ja kehittyä parempaan suuntaan. Joissain tapauksissa se vie useamman viikon, mutta yleensä jos jotain nauttii päivittäin, voi jo viikossa tottua uusiin vaihtoehtoihin. Vaikka alussa uusi asia ei maistuisi hyvältä, mieli sopeutuu nopeasti. Aivan kuten koira jota palkitaan, mieli palkitsee hyvällä omallatunnolla, kun onnistuu vaivattomasti kiertämään chipsihyllyt, karkkikepposet ja jäätelöhoukutukset.

 

Jos vertaa sokerillisen limun tai mehun juomista sokeroimattomiin vaihtoehtoihin, ero on valtava, mutta ei vaikea. Muutaman vuoden kuluttua vaikutus voi olla huomattava, erityisesti heille, jotka ovat tottuneet käyttämään paljon sokeria.

 

Isäni Pentti Kossila, oli aikansa luontaistuoteguru, ehkä ensimmäisiä sellaisia Suomessa. Hän kirjoitti kolme kirjaa, joissa käsitteli omaa elämäntapamuutostaan ja tarjosi omien kokemustensa pohjalta vinkkejä elämän parantamiseen. Hänen ensimmäinen kirjansa, "Miksi sairastumme? Miten parannumme" esitteli hänen ravintoneuvontatiiminsä, johon kuului muun muassa moninkertainen suunnistuksen maailmanmestari Liisa Veijalainen, sekä Moskovassa dopingista kiinni jäänyt Martti Vainio. Isäni ei kuitenkaan ollut missään tekemisissä dopingin kanssa, sillä hän suhtautui fanaattisesti luontaistuotteisiin ja niiden hyötyihin...

 

 

Pysyhän kuulolla, Part 2 tulossa ihan justiinsa...

 

 

 

Samui kuutamosta energiaa!

2

Voi vitsit miten ihanaa!

 

 

Kaksi viikkoa on mennyt makustellessa tätä kaikkea:

 

• kotiinpaluuta
• auringonpaistetta ja valon määrää
  
• valtavia omia neliöitä  
  
• aamukahveja terassilla 
• jälleennäkemisiä 
• villieläimiä 
• silmuja siellä täällä 
• kukkapenkeistä nousevia alkuja 
• tuulimyllyssä asuvaa sinitiaisperhettä 
• postilaatikkoon tulevaa postia 
• roska-astian tyhjentävää jäteautoa 
• kurkia pellolla 
• "kesäkeittiön" alla asuvaa rusakkopariskuntaa 
• iltaisin huhuilevaa lehtopöllöä 
• kamikazelentoja tekevää hiirihaukkaa 
• pelloilla ilostuttavia töyhtöhyyppiä
  
• piharakennuksen tuuletusaukkoon pesän tehnyttä västäräkkipariskuntaa 
• lehtikasassa talven yli selvinnyttä hortensiaa
• kunnon köllöttelysohvaa
• VALTAVAA keittiötä
• MONIA huoneita
  
• lukuisia paistinpannuja, kattiloita ja muita vempaimia
  
• pesukonetta, astianpesukoneesta puhumattakaan

 

Hulluttelevan ihana Grado

Upea Planina Sloveniassa

Brok Puolassa

 

sekä

 

• pihalle eksyneitä kyykäärmeitä (mä en ala!) 
• kadonneita pallolamppuja ja suosikkipöytäliinaa 
• kadonnutta kitaraa 
• teipattuja rappusia 
• varastettuja kesärenkaita
  
• vintillä tömistelevää "kummitusta" (olis varmaan parempi käydä tarkastuksella) 
• katkenneita köynnöskuusamia 
• kuolleita ruusuja
• varastoon kuolleita vanhoja pelargonioita
• huonoa sänkyä (verrattuna Bandyyn)
  
• edessä olevaa työmäärää

 

Joku kirkko Pärnussa

Viimeinen yö ulkomailla tällä erää

Viron putoukset Koogissa

 

Ihanaa olla kotona! 

 

Kesä on melkein täällä, ja vihdoin tuntee taas kuuluvansa johonkin. 

 

Reissu oli mitä mainioin, mutta reissu on aina reissu. Viiden ja puolen kuukauden aikana me käytiin kuitenkin 15 maassa, mikä on aika paljon. Näin jälkikäteen ajateltuna vähempikin olisi ehkä riittänyt, sillä turhankin tiiviillä ajotahdilla ei ehtinyt reissussa kotiutua kunnolla mihinkään. Upeisiin ihmisiin me tietenkin kiinnyttiin, ja onhan tässä jo kova ikävä monia heistä. 

 

Seuraavaan kertaan siis kaikki ihanat💛.

Kemiössä on kaikki hyvin, kunhan selätetään muutamat ongelmat. Kesä menee enemmän tai vähemmän hommia paiskiessa, jotta saadaan reissun tekemä kukkaron reikä paikatuksi. Mutta sitähän se on - maksun aikakin välillä.

Tomppa lähti tänään hommiin Bandyllä, ja siinä lähtiessään naurettiin, kuinka mieli tekisi jo tien päälle. Onhan tästä jo aikaa...😂

Ps. Paljon reissujuttuja vielä tiedossa, joten pysykäähän kuulolla. 

 

Pus💜

Tilasin Tompalta 8 orvokkia, sain nämä😂

Ystävät on parhautta!

4

Matkavuosi 2023 kuvina

 

 

Niin se menee, vuosi 2023 alkaa olemaan lopuillaan. Normaalisti voisi sanoa, että niin myös vuoden 2023 matkat, mutta koska ollaan nyt tien päällä, meidän osalta tämän vuoden matkat jatkuu vielä pari päivää.

 

Bongasin Matkalla lähelle tai kauas -blogista hauskan idean matkavuoden yhteenvetoon kuvallisessa muodossa, joten tässäpä teille oma versioni aiheesta. Eli Thaimaanrannan maalareitten matkavuosi 2023 kuvina, olkaatten hyvät:

 

1. Paras matkakuva

 

Meidän vuosittaisella mökkireissulla Sastamalaan, Tomppa onnistui nappaamaan näin upean kuvan kummipojasta ja systerin miehestä. Tässä kuvassa on ihan loistava fiilis, eikö vain?

 

 

2. Suurkaupungin lumoissa

 

Ensimmäistä kertaa elämässäni Barcelonassa, ja olihan se aivan liian lyhyt visiitti. Todella paljon jäi vielä hampaankoloon, ja vaikka olen käynyt jo toisenkin kerran tänä vuonna Barcelonassa, on ihan pakko palata vielä uudelleen. Mun Barcelonan ja Gironan pikavisiitistä voi lukaista täältä.

 

 

3. Paras rantalomakuva

 

Ko Samuin rannat on mun kotirantoja, sille ei nyt vaan voi mitään. Vaikka mm. Espanjassa on ollut uskomattoman hienoja rantoja, mun varpaat kaipaa aina vaan kaivautumista Samuin rantahietikkoon.

 

 

4. Vuoden lempikaupunkini

 

Mä pohdin tätä pitkään, ja voi hyvin olla ettei Chipiona olisi saanut tätä titteliä, mikäli olisin ehtinyt tutustumaan paremmin esim. Barcelonaan tai Milanoon. Chipionaan ollaan jumiuduttu jo viideksi päiväksi, eli kiva on. Ja sitä paitsi, Chipionassa on upein ikinä koskaan näkemäni frisbeegolf -kenttä. Kuva on Chipionan hiljaisilta kujilta, mutta kyllä täällä näin off -seasonillakin mukava kuhina käy (paitsi siestan aikana).

 

5. Entäs kylä sitten?

 

Pohdin mä tätäkin jonkun aikaa, eikä ollut helppo valinta, varsinkin kun tänä vuonna näitä uusia kyliä on tullut bongatuksi aivan järjetön määrä. Silti kaikkien uusien kylien sijaan ykköspalkinnon vei meidän Samuin kotikylä Maenam. Kuva tältä vuodelta vaijeriliukupaikasta Tree Bridge Coffee. Olen muuten kirjoittanut tosta paikasta jo vuosia sitten, lue vaikka täältä.

 

 

6. Matkayllättäjä

 

Tämän vuoden matkayllättäjä on ehdottomasti lapsuuden paras ystäväni Mallu, joka yllättäen ilmoitti tulevansa kumppaninsa kanssa Espanjaan matkiksella. Me ollaan Mallun kanssa nähty ehkä 15 vuotta sitten viimeksi, niin ei ollut epäilystäkään etteikö Bandyn keula suuntaisi sinne missä Mallu ja Tiina ovat. Treffattiin siis Almeriassa parin päivän ajan, ja oli kyllä aivan mahtavaa. Kiitos Mallu & Tiina upeasta yllätyksestä💜

7. Kuva yläilmoista

 

On joka kerta yhtä ihana saapua Samuille, ja varsinkin jos jo koneessa näyttää näin hienolta. Kuva tammikuulta 2023.

 

 

8. Paras matkahetki

 

Olihan se nyt selkeästi se hetki, kun kauan etsitty ja Ruotsista viimein hankittu "Bandy" starttasi meidän pihalta kohti Euroopan suuria seikkailuja. Ei ollut ihan helppo rupeama ei, lue vaikka täältä.

 

 

9. Huonoin matkahetki 

Kauan odotettu kisareissu Samuille oli niin ihana kuin vaan olla voi, mutta siltikin jättäisin mielelläni pois sen ruokamyrkytyksen, jonka sain ensimmäisen kisaviikonlopun päätteeksi. Eka kisapäivä Samui Swineissa tuli vedettyä kaameassa kuumehorkassa, mutta kesken ei voinut jättää, muuten ei olisi saanut kisata seuraavinakaan päivinä. Olihan sekin toki kokemus muistojen suureen arkkuun, mutta sen voisin jättää pois. Voit lukaista kokemuksesta täältä.

 

 

10. Paras Camping -alue (koska en ole yöpynyt hotelleissa)

Muutamissa oikein nastoissa Camping -mestoissa ollaan oltu tämän Euroopan roadtripin aikana, mutta näistä kaikista voiton vei kuitenkin Camping Osuna Madridissa. Vaikka yhden yön sateitten jälkeen jouduttiinkin vaihtamaan slottia, ja vaikka oli kylmä sun muuta, alue oli tosi viihtyisä. Oikeasti lämpimät suihkut, mukava henkilökunta, ravintoloita sun muita, siis yksinkertaisesti superkiva. En ehtinyt näköjään ottamaan yhtäkään kuvaa alueelta, joten tässä kuvassa syy, miksi Madridiin ylipäänsä mentiin. Elikä Madrid Masters -fribakisa, ja kuvassa Tompan lisäksi kisojen TD Robert Abel.

 

 

11. Eksoottisin kohde

No sehän on tietenkin Koh Samui, vaikkei se meille mitään uutta ja yllättävää enää olekaan. Sen eksoottisemmassa paikassa ei tänä vuonna kuitenkaan olla käyty (ellei sitten Mijaksen frisbeegolf -kenttää kaikkine vuorineen lasketa mukaan😂). Kuva siis Samuilta, tarkemmin tämän vuoden fribareissusta ja Team Finlandista. Hienoja hetkiä.

 

12. Paras ruokapaikka

Tämän vuoden paras ruokapaikka on ehdottomasti ollut Samuilla, blogin vieraskynäilijän ja rakkaan Mr. Becksin rantakämpällä. Beck on asunut aikoinaan myös Italiassa, josta on sitten tarttunut matkaan aivan taivaallisia pastareseptejä. Sikaria polttava pastakokki, pretty cool...

 

 

13. Vuoden kesäkuva

Mulle vuoden kohokohta on aina se, kun päästään systerin perheen mökille Sastamalaan. Kun tyypit asuu Hongkongissa, me nähdään aivan liian harvoin. Tänä syksynä nähtiin muuten Espanjassakin, eli aina kun vaan mahdollista, me pyritään risteyttämään reissumme niin, että törmätään jossakin💗.

 

 

14. Auringonlasku/ -nousu

Toi oli nätti. Kuva on otettu ehkä tähän astisista puskaparkeista miellyttävimmästä, eli Play de las Tres Piedras -rannalta (Chipione). Meidän Bandy -koti oli pari yötä parkissa tämän "laiturin" päässä. Oh la laa!

 

 

15. Paras lentokonekuva

Noh, tämä kuvahan ei ole kummoinenkaan, mutta on näköjään ainoa lentokonekuva tälle vuodelle. Kävin moikkaamassa systeriä Girona/Barcelona -akselilla syksyllä, ja kuva on otettu ennen lentoa takaisin Suomeen. Lento oli muuten pari tuntia myöhässä, mutta ei niin paha ollenkaan, kuin viikko oman lähtöni jälkeen tapahtunut lennon peruuntuminen, mistä kirjoitettiin sitten iltapäivälehdissäkin.

 

 

16. Luontokuva

Suomessakin saariston väkkärämännyt on komeita kuin mitkä, mutta nämä Calella de Palafrugellin männyt ne vasta vänkyräsäärisiä olikin.

 

 

17. Vuoden risteily

Hah hah, tää risteily oli ihan paras! En ole laivoilla käynyt, mutta Tarifassa camping -alueella kaikki asiakkaat joutui käyttämään tällaista surffilautojen päälle rakennettua lauttaa, mikäli halusi ylittää rannalle vievän joen - viereinen silta kun oli romahtanut. Kyllä mä edelleenkin ihmettelen, että saatiin meidän koiratkin taipumaan moiseen seikkailuun😅. (Kuva on kyllä erittäin huonolaatuinen, koska se on kaapattu videosta).

 

18. Kauimpana kotoa

Mehän lennettiin Samuilta Suomeen Singaporen kautta, ja vietettiin kentällä jopa 10 tuntia, joten eiköhän se lasketa. Oltiin muuten niin rebeleitä, ettei viitsitty maksaa viinilasillisesta 16 euroa, kun sillä sai tax freestä kokonaisen pullon. Arvaa mitä tehtiin?

 

 

19. Nähtävyys

En ihmeemmin juoksentele nähtävyyksien perässä, mutta Barcelonassa oli tietty aivan pakko käydä tsekkaamassa pari Gaudin luomusta. Kuvassa kuuluisa Casa Batlló.

 

 

20. Vuoden maisema

Ihan huikeita maisemia on ollut täällä Euroopan roadtripilläkin, mutta tämä The Cocoon Samuin näköalaravintolasta otettu kuva on rakas.

 

 

21. Roadtrip

No kyllähän se tämä on, joka alkoi 18.11.2023 ja päättyy joskus keväällä 2024. Monenmoista on nähty ja koettu, eikä tulevasta ole kuin pieni aavistus.

 

 

22. Kuva johon palaan uudelleen

Kun ei ole tänä vuonna päässyt omien penskojen kanssa reissuun, palaan aina fiilistelemään syksyn Espanjan reissua. Gironassa otetussa kuvassa on mun mielestä ihana fiilis (systeri ja rakas kummipoika)💜.

Tämän vuoden 2023 kuvamuistelun päätteeksi haluan toivottaa teille kaikille onnellista, seesteistä, elämysrikasta ja Hyvää Uutta Vuotta 2024. Olkoon tuleva vuosi meille kaikille armollinen💕.

2