Maagiset vuoret & ajatuksia tulevasta

Kun meille päin ajelee, ei voi olla näkemättä ympäröiviä maagisia vuoria. Niissä on todella jotakin taikaa, joka saa rakastamaan tätä viidakkopaikkaa sydämensä pohjasta. Haasteista huolimatta.

Aamuisin herättyäni keittelen kupposen kahvia ulkokeittiössä. Sitten vietän terassilla pienen tärkeän hetken vuorille katsellen. Luonto on mahtava ja maagiset vuoret ovat piste I:n päällä. Ne antavat voimaa, tuovat ajatuksia ja varsinkin selkiyttävät niitä.

Vuoria hengittämällä voi hetken tuntea olevansa huipulla. Yksikään ongelma ei juuri silloin pääse ihon alle. Sen pienen häviävän hetken tuntee olevansa voittamaton.

Ja olevansa valmis päivän haasteisiin.

Jonain päivänä näitä maagisia vuoria tulee raastava ikävä. Eikä tuo pelätty päivä ole kaukana, vaan ikävä kyllä aivan liian lähellä.

Miska ja maagiset vuoret ylhäältä päin.

Elämä edessä

Me ollaan varastettu juniorin elämästä viisi vuotta. Oltu itsekkäitä ja lähdetty maailmalle, vaikka varhaisteini oli silloin asiasta eri mieltä.

Mutta me haluttiin tarjota juniorille mahdollisuus nähdä maailmaa jo nuorena. Ja vaikka lähdettiinkin toteuttamaan omaa unelmaamme, on ulkomailla vietetty aika todennäköisesti antanut hänelle arvokasta perspektiiviä.

Täällä vietetyt vuodet ovat täyttäneet hänen muistojensa arkkua, ja kaupan päälle tuonut valtavan määrän uusia kansainvälisiä ystäviä. Sekä niitä arvokkaita kokemuksia, joita voi muistella sitten joskus myöhemmin.

Ja ehkä ikävöidäkin. 

Nyt on kuitenkin koittanut meidän vuoro antaa juniorille mahdollisuus. Se mahdollisuus jonka HÄN haluaa saada, eikä jotakin versiota hänen unelmistaan sekoitettuna omiimme.

Meidän on palautettava hänet Suomeen. Sinne minne hän on alusta lähtien palavasti halunnut palata. Helsingin kaduille ja toreille ystäviensä kanssa pohtimaan omaa tulevaisuuttaan. Mikä hänestä tulee isona, mihin HÄN haluaa tulevaisuudessa lähteä, jos mihinkään?

Nyt on Miskan vuoro, vaikka meidän sydän ehkä vähän särkyykin.

Ainakin hetkeksi.

fishing boats koh samui
Aina seilaamassa jonnekin...

Muutoksen kevät

Me lähdetään siis taas. Tällä kertaa Suomeen ainakin vuodeksi. Siihen asti kunnes juniorin siivet kantavat ja opiskelut sujuvat.

Sitten me voimme jälleen jatkaa matkaa jonnekin, sillä tiedän että tietynlainen vapaudenkaipuu on sydämissämme aika syvällä.

Kun aika on Suomessa kypsä, kolme koiraa palvelijoineen hyppäävät ehkä camper vanin kyytiin ja suuntaavat keulan kohti Eurooppaa. Siinä maanosassa olisi meille vielä paljon nähtävää ja siellä oltaisiin paljon lähempänä niitä kaikkein tärkeimpiä tyyppejä.

Ja tällä hetkellä tuntuu että haluamme antaa Euroopalle mahdollisuuden.

Painotan siis sanoja 'TÄLLÄ HETKELLÄ', sillä tuohon on kuitenkin vielä melko pitkä aika. Ja meidät tuntevat kyllä tietävät, että pystymme muuttamaan suunnitelmia sormia napsauttamalla.

Ja Samui kutsuu meitä aina, ehkä me palataan tänne.

Tämän aamuinen rantalenkki

Mihin Suomessa?

Tätä ei tiedä vielä kukaan, sillä etsimämme mummonmökki on onnistunut pysymään piilossa.

Mutta tässä muutostilanteessa emme ole huolissamme, sillä meidän ryhmä on ollut tyhjän päällä ennenkin. Jos ei muuta keksitä, niin meitä odottaa matkailuauto tai -vaunu Helsinki-Vantaan lentokentällä huhtikuun lopussa.

Se vaihtoehto voi kyllä pidemmän päälle käydä ahtaaksi kolmelle ihmiselle ja koiralle, mutta väliaikaisratkaisuna siitäkin selvitään. Ehkä se mummonmökki pilkistää jostakin pusikosta sitten, kun pääsee paikan päälle kiertelemään.

Mutta ei huolta, sitä saa mitä tilaa. Tai sitten elämä heittää jonkin täysin uuden ajatuksenpoikasen ja tienviitan silmien eteen kevääseen mennessä.

Siihen asti nautitaan kuitenkin maailman parhaasta Samuista ja valmistaudutaan tuleviin haasteisiin.

Huhheijaa...

ja rantalenkillä aina siivotaan.

sillä aina löytyy roskia poisvietäväksi
7
Back to Top