Kurre: Moo kratha eli hot pot barbeque

Varteenotettava illallisvaihtoehto

Olen hiukan yllättynyt siitä, miten moni Thaimaassa jopa ahkerasti vieraillut matkailija ei ole ikinä kokeillut syömistä moo kratha eli hot pot bbq -ravintoloissa. Ja itse asiassa unohdan itsekin usein tämän vaihtoehdon, kun mietitään illallispaikkoja. Yksin ei lähdetä moo krathahan vaan siihen vaaditaan kyllä vähintään kaksi osallistujaa, mikä tulee käymään ilmi myös tästä jutusta. Periaate on se, että pöytään tuodaan astia, joka on eräänlainen yhdistetty parila ja kattila. Astia kuumenee hiilloksella, ja parilaa ympäröivään kattilaan kaadetaan vettä. Noutopöydästä haetaan grillattavat tuotteet ja ainekset, joista tehdään keitto. Parilalla grillattavista aineksista valuu rasvaa ja makuja keittoliemeen, johon sitten lisätään vihanneksia ja yrttejä maun mukaan. Sitä huonompi soppa, mitä enemmän kokkeja voi monesti pitää paikkansa, mutta moo krathassa ei. Yleensä keitosta tulee maukkaampi, mitä enemmän parilalla grillataan.

Moo kratha-astia.

Vesikannu

Makuelämyksiä noutopöydän antimista

Itse noutopöydät koostuvat yleensä kolmesta erillisestä pöydästä; vihannekset, grillattavat ja jälkiruoat. Tällä kerralla blogin emäntä Heidi, Gaew ja minä päätimme kokoontua Samui D BBQ:hun, joka sijaitsee Koh Samuin Chawengin järven pohjoispuolella. Samui D BBQ:ssa on myös erillinen alkuruokapöytä, mutta emme edes maistaneet alkuruokia; on nimittäin vaarana että moo krathassa syö itsensä aivan liian täyteen.

Neuvottelut keittoon valittavista aineksista.

Kuin torilla kävisi ostoksilla.



Thailand
Kansien alta löytyy katkarapuja, simpukoita, mustekalaa, broileria, maksaa, porsasta, nautaa ja vaikka mitä.

Osa jälkiruokapöydästä; jäätelöt löytyvät kylmästä pöydän takaa ja hedelmät hiukan kauempana.

Riittävästi aikaa

Koska moo krathassa haetaan ainekset noutopöydästä ja ruoat valmistetaan itse, kannattaa varata illalliseen riittävästi aikaa. Mutta mikä onkaan hauskempaa kuin laittaa ruokaa yhdessä ja seurustella siinä samassa? Pari tuntia vierähtää nopeasti, ja meillä illanistujaiset taisivat kestää lähes kolme tuntia.

Thaimaa
Ruoat valmistumassa

Ja hinta?

Samui D BBQ:ssa moo krathan hinta on 199 bahtia (n. 5,20 euroa) per henkilö. Juomista veloitetaan tietenkin erikseen, mutta eipähän viinilasillinen maksanut kuin 150 bahtia (n. 3,90 euroa) ja iso olut kuin 100 bahtia, joten kolmen tunnin täydellinen illallinen mukavassa seurassa maksoi meiltä 500 bahtia eli noin 12,50 euroa per nuppi.

Moo kratha -terveisin, Kurre
0

Kurre: Vuorokauden vierailu Suratthanin kaupunkiin

Koska mantereella, Suratthanin kaupungissa sijaitseva yksityinen Thaksinin sairaala on huomattavasti halvempi kuin Samuin yksityissairaalat, käyn yleensä siellä kun on tarvetta mitata veren hyytymisalttiutta ja pitää saada lisää hyytymistä estävää rotanmyrkkyä. Samalla pääsee vilkaisemaan paikallisten elämää eri näkökulmasta kuin Samuin saarella, jossa turismi valitettavasti on hävittänyt osan alkuperäisestä thaimaalaisesta kulttuurista. Suratthanin kaupungissa tunnelma on aivan eri. Ja varsinkin sesonkiajan ulkopuolella harva valkoihoinen löytää tiensä tänne; nytkään en nähnyt kuin korkeintaan kymmenen valkoihoista vuorokauden aikana.

Thailand
Suratthanin kaupungissa on paljon aitoa Thaimaalaistunnelmaa jäljellä.

Thaimaan pyhistä

Thaimaalaiseen kalenteriin on merkattu joitakin päiviä punaisella, mikä tarkoittaa että ne ovat vapaita pyhäpäiviä. Kuten Suomessakin pankit, virastot ja koulut ovat silloin kiinni, mutta muuten elämä jatkuu melko normaalisti. Tietyt buddhalaisuuteen liittyvät pyhät ovat siinä mielessä poikkeuksellisia, että myös baarit joutuvat sulkemaan ovensa, eikä alkoholia myydä edes kaupoissa, joista sitä muuten saa. Sellaista buddhalaisuuteen liittyvää pyhäpäivää, englanniksi Wan Ok Phansa, vietettiin tänä vuonna Etelä-Thaimaassa sunnuntaina 17.10. Samuilla Wan Ok Phansaa juhlitaan huomattavasti pienemmässä mittakaavassa kuin esimerkiksi mantereella sijaitsevassa provinssin pääkaupungissa Suratthanissa.

Wan Ok Phansan viettoa.

Vaikuttavat vaunut

Olin tälläkin kerralla varannut huoneen My Place -hotellista sen erinomaisen sijaintinsa ja hinta-laatu -suhteensa takia. Hotellin edustalla oli kymmeniä lava-autojen päälle rakennettuja koristeellisia vaunuja, jotka herättivät mielenkiintoni. Kysyin hotellin vastaanotosta, koska vaunut lähtevät liikkelle, mutta ne olivatkin ajaneet kaupungilla jo varsinaisena pyhäpäivänä ja seisoivat nyt katujen varsilla liikkumatta mihinkään. Niinpä lähdin trooppisessa tihkusateessa seuraamaan jälkiä ja tutkimaan mitä loppupäästä löytyisi. Verrattuna hotellin päässä oleviin vaunuihin joen varteen pysäköityneet vaunut olivat kerrassaan huikeita.

Suratthani
Huikean kokoiset ja näyttävät vaunut

Palasin hotellille hakemaan matkaseurani mukaan. Vaikka sametintumma ilta oli tihkusateinen, kansaa oli kerääntynyt ihailemaan vaunuja ja lahjoittamaan lähinnä kolikoita vaunujen sivustoilla oleviin kulhoihin.

Lahjoituskulhot.

Ruokatauko kiertokävelyn aikana

Kun silmät olivat syöneet riittävästi, oli mahan vuoro saada oma osuutensa illan antimista, joten suuntasimme kaupungin iltamarkkinoille, joista löytyy edullista ja maukasta ruokaa laidasta laitaan. Perunasosetta ja lihapullia on aivan turha lähteä etsimään täältä, mutta on kojuja, joista myydään grillituotteita, hedelmiä, jälkiruokia ym. Itse istahdan mieluummin jakkaralle ja tilaan ruoat pöytään. Ruoat voi valita avoimista astioista, joten kielitaidotonkin saa ihan mitä haluaa osoittamalla toivomaansa ruokalajia. Meidän herkullinen neljän aterian illallinen ja kahden riisiannoksen hinta oli 270 bahtia ruokajuomineen ja vihanneslisukkeineen. Illallisen jälkeen palasimme vielä joen varteen ihailemaan loppupään vaunuja, ja sen jälkeen olikin jo aika palata hotellille.

Thaimaa
Vieraskynäilijä syömässä illallista

Suruaika näkyi katukuvassa

Aamuseitsemältä oli herätys, ja suihkun ja aamiaisen jälkeen lähdin kävelemään sairaalaan. Moni ystävä on kysynyt, miten rakastetun kuninkaan poismeno on näkynyt katukuvassa ja arkielämässä. Jopa Samuilla oli tavallista hiljaisempaa, mutta elämä jatkuu kuitenkin suurin piirtein samanlaisena kuin ennenkin. Thaimaan matkailuviranomaiset toivottavat kaikkia tervetulleiksi maahan, eikä kenenkään tarvitse miettiä matkojensa peruuttamista. Suratthanin kaupungissa suru näkyi selvemmin kuin Samuilla, mutta voi olla että myös Samuin kantaväki seuraa mantereen esimerkkiä. Ainakin vakuutusyhtiössäni, pankissani ja puhelinyhtiössäni virkailijat pukeutuvat mustaan, mutta jotenkin Suratthanin kaupungissa suru näkyi vielä selkeämmin; pankkien, sairaaloiden ja koulujen sisäänkäynnit oli koristeltu surunauhoilla ja musta-valkoisilla kuninkaan kuvilla, katukuvassa näkyi enemmän mustia vaatteita ja kauppojen näyteikkunoiden yleisilme oli tumma.

Kasikorn-pankki oli koristanut sisäänkäyntinsä surunauhoilla, ja pankin lippu oli puolitangossa.
Thaksinin sairaalan sisäänkäynti.

Mustia vaatteita näkyi katukuvassa.
 
Paluu kotisaarelle

My Placen vastaanotosta voi ostaa paluuliput Samuille. Vastaanotto veloittaa lipusta 20 bahtia enemmän kuin Seatran-laivayhtiön oma lipputoimisto, mutta kuljetus hotellilta sisältyy hintaan. Tsekkasimme itsemme ulos, ja meidät vietiin Seatranin linja-autoasemalle, josta bussi lähti Seatranin Donsakin lauttasatamaan.

Seatranin linja-autoasema Suratthanissa.

Linja-automatka kaupungista satamaan kestää alle puolitoista tuntia. Matkustajat siirtyvät melkein heti lauttaan, jossa on kohtuullisen hyvin varusteltu kioski ja mm. jalkahierontapiste. Voi nauttia puolentoista tunnin matkasta ilmastoiduissa sisätiloissa tai ihailla merimaisemaa ulkokansilta.

Tällaisia kylttejä on istuinten selkänojissa, mutta vakuutan että lautalla matkustaminen on turvallista, eikä turvavöitä tarvitse käyttää. Kun katsoin tarkemmin, eihän turvaväitä edes löydy sen enempää kuin jokaisen istuimen alta pelastusliiviäkään.

Siellä se kotisaari jo häämöttääkin.

Rentouttavan lauttamatkan jälkeen saavuimme saaren pääkaupungissa, Nathonissa, sijaitsevaan Seatranin satamaan, jossa skootterini odotti isäntäänsä muutaman sadan metrin päässä. Vähäisen liikenteen ansiosta matka Chawengiin taittui reilussa puolessa tunnissa. Nyt on kaapissa rotanmyrkkyä pariksi kuukaudeksi eteenpäin, ja seuraava käynti Suratthanissa on vasta kuutisen viikon päästä.

Tervetuloa Samuille!
5

Eikö kaksi viikkoa riitä? Vuokraa asunto

Kun kaksi viikkoa ei riitä

Onko sullekin käynyt tai käymässä kuten meille kävi, että ruokahalu kasvoi syödessä? Kahden viikon lomareissuja kerran vuodessa vuosikaudet putkeen, jonka jälkeen kaksi viikkoa piteni ensin kolmeksi ja sitten neljäksi. Sitten laskeskelet, että ei ole mitään järkeä olla vaan muutamaa viikkoa, kun melkein samalla rahalla voi nautiskella vaikka pari kuukautta. Sillä tottahan se on, normielämä on täällä huomattavasti halvempaa kuin Suomessa. Lentoliput maksaa sen mitä maksaa, olet sitten kaksi viikkoa tai kolme kuukautta. Miksi ei sitten jäisi pidempään?

Maisemat Bangrakissa, josta vuokra-asuntoja löytyy kivasti
Kyllä näissä maisemissa kelpaa.

Niinpä. Sen sijaan että vaihdat kerran vuodessa tehdyt lomareissut kahteen kertaan vuodessa, voisitkin ehkä mahdollisuuksien mukaan vaihtaa yhteen pidempään ja säästäisit sen toisen reissun lentolippujen hinnan kokonaan. Sillä summalla hitusen vaatimattomammassa kämpässä viihtyvä elää täällä vaikka kuukauden, ellei enemmänkin. Varsinkin jos on mahdollisuus vuokrata se Suomikoti siksi ajaksi pois, kun etsii itseään näiltä hiekkarannoilta pina colada kädessä. Ei yhtään hullumpi ajatus, vai mitä?

Jos kaiken kipunoinnin ja pähkäilyn jälkeen päädyt siihen, että lähdet venyttämään yhden loman vaikka kolmen kuukauden mittaiseksi, niin onnittelut täältä. Teit juuri loistavan valinnan! Kannattaa ehdottomasti kokeilla siipiään, sillä takaisin pääsee aina vaikka kesken leikin, jos siltä tuntuu. Mutta et voi tietää, ellet lähde menemään. Lapsetkaan ei ole este, sillä ainakaan toistaiseksi Suomessa ei ole koulupakkoa, on vain oppivelvollisuus. Ja kokemuksesta osaan sanoa, että koulu antaa kyllä kolmeksikin kuukaudeksi läksyjä matkaan, joita voi sitten juniorin kanssa varjon alla rantatuolissa ratkoa. Omalta kohdaltani voin sanoa, että sellainen näkövinkkeli koulunkäyntiin avaa kyllä lapsen silmät näkemään muitakin vaihtoehtoja tiettyjen raamien sisällä toimimisen sijaan. Se itsessään on jo kovin tärkeätä, sillä maailma muuttuu. Koko ajan.

Henna tattoo Thailand
Läksyjen teon ohessa voi ottaa vaikka hennatatuoinnin

Thaimaa
Läksyjen tekomaisemaa Choengmonin rannalla

kelpo maisemat

Vuokra-asunto Samuilta

Ja kun se päätös pidemmälle 'lomalle' tai 'elämänharjoittelulle' Thaimaassa on tehty, niin hotelliin sitä matkakassaa ei tietenkään kannata upottaa. Pidempään oleiluun paras vaihtoehto olisi löytää vuokra-asunto, niin jää jotain sitten elämiseenkin. Suomesta käsin asunnon löytäminen on tietenkin haastavaa, sillä voin kokemuksen syvällä rintaäänellä todeta, että kuvat harvoin vastaavat todellisuutta. Jos niitä kuvia nyt jostain sattuu edes löytämään. Google tietää toki paljon, mutta Facebook ja siellä olevat ryhmät vielä sitäkin enemmän. Ja jottei nyt syntyisi sen suurempia harhaluuloja, niin meidän kokemus riittää ainoastaan vuokra-asunnon etsimiseen ja löytämiseen Samuilta. Muualta ei olla niitä koskaan etsittykään, sillä me ollaan aina haluttu vain tänne.

Yksi vuokraukseen keskittynyt erittäin varteenotettava FB-ryhmä on Samui House Sell & Rent, josta kannattaa vaikka lähteä liikkeelle. Aina voi olla yhteydessä asunnontarjoajiin jo ennakkoon, vaikka en suosittelekaan vuokraamaan mitään näkemättä. Mutta on hyvä olla muutamia vaihtoehtoja valmiina, kun astuu Samuin kentällä ulos koneesta. Ensimmäisiksi öiksi kannattaa silti ottaa joko halpa hotelli tai sitten Airbnb:n kautta vaikka viikoksi joku asunto. Kun pahin matkaväsymys on nukuttu pois, voikin sitten aloittaa niitten ennakkoon valittujen talojen läpikäymisen ja sopia vuokraajien kanssa tapaamiset. Samuilla on myös paljon pieniä kujia vuokrattavine taloineen, joista kukaan ei ilmoittele missään. Kannattaa siis myös ajella ympäriinsä itseään miellyttävillä paikoilla ja napata talojen edustalla olevista kylteistä puhelinnumerot talteen. Niin ne halvimmat ja herkullisimmat löytyvät.


Koh Samui
Rantatalo vuokralle? Voisi olla aika hienoo

Meidän residenssiä

Asuntoagentti hommissa

Eräs ystäväpariskunta on tulossa joulukuun alussa tänne 'elämänharjoitteluun' kolmeksi kuukaudeksi ja täällä lähti 'asuntoagentit' hommiin. Meillä on toki jo jonkin verran sekä paikallisia että ulkomaalaisia tuttuja joilla on vuokrattavia taloja, joten lähdettiin kartoittamaan tarjonta turvallisista vuokranantajista. Sekaan mahtui myös tuntemattomampia 'rotanloukkoja' ja 'helmiä', joten kyllä siinä kämppää metsästäessä tovi jos toinenkin vierähti. 

Usein ihmiset mielikuvittelevat toiveasuntonsa Chawengille kävelymatkan päähän kaikesta oleellisesta, mutta se vaan on melkein mahdoton yhtälö. Kyllä Chawengin rantakadun ympäristö on lähes poikkeuksetta varattu monikansallisille hotelleille ja ne mukavammat ja halvemmat vuokra-asunnot sijoittuvat vähän sivummalle. Kysymys ei kuitenkaan ole kuin muutamasta 'mopominuutista' pois ytimestä, joten sen ei pitäisi olla aivan mahdoton kynnys. Vai mitä sanoisit esimerkiksi 200 euroa kuukaudessa maksavasta pienestä kahden huoneen omakotitalosta omalla pihalla? 

Me löydettiin meidän ystäville sitten muutaman mutkan kautta erittäin hyvä penthouse merinäköalalla ja uima-altailla. Vuokra on vähän korkeampi (n. 600€/kk), mutta niin on 60:n neliön kämppäkin viimeisen päälle. Löytyy tennis-, ja koripallokenttää, punttisalia ja pientä ruokakauppaakin. Eikä rannallekaan ole kuin kivenheitto. Kyllä siinä kelpaa aloittaa Samuille integroituminen.

Haaveiletko sinä pidemmästä irtiotosta Thaimaassa?

Täällä on myös kerrostalo niitä kaipaaville

Mikä ettei, vai mitä?
2

Thaimaa pukeutui mustaan, me käytiin mainoskuvauksissa

Thaimaa pukeutui mustaan

Istun musta mekko päällä ja kirjoitan tätä tarinaa, sillä niinhän tässä kävi; Samui pukeutui mustaan. Vaikka vajaa viikko takaperin katukuvassa ei mustia vaatteita sen kummemmin näkynyt, niin tänä päivänä tilanne on kokonaan toinen. Jopa monien katukauppojen edessä näkyneet sateenkaarenkirjavat mekot ja topit ovat vaihtuneet mustiin ja valkoisiin. Toki niitä värikkäitä löytyy myös, mutta ne on viety piiloon katseilta. Chawengin rantakatu on melkein entisensä tarjonnan suhteen, mutta vähänkään sivummalla väriä ei juuri näy. Mustia vaatteita jopa lahjoitetaan vähävaraisemmille, mikä on tietenkin hieno asia, sillä ei vaatevaraston uusiminen täälläkään ilmaista ole.

Kuten mainitsin viimeksi, oma vaatekaappini kirkui taivaankaaren kaikissa mahdollisissa väreissä, ainoastaan musta loisti poissaolollaan. Se puute oli korjattava pikimmiten, ellei halunnut hautautua neljän seinän sisälle riemunkirjavine palttoineen. Vaikka valkoinenkin käy ja harmaan eri sävyt, niin toivottavasti nyt on kuitenkin kysymyksessä vain muutaman viikon periodi, sillä musta ei ole koskaan kuulunut lemmikkeihini. Kohteliaisuudesta ja kunnioitustani osoittaaksen kävin ostamassa muutaman tummemman ja valkoisen mekon, mutta kovin montaa tuhatta bahtia en haluaisi niihin sijoittaa. Elämän pitäisi jatkua. Huippusesonki on alkamassa ja veikkaan vahvasti, että turistien tulo on täälläkin toivottavaa.

Osanottomme vielä kerran.
Omissa oloissa

Ollaan arjen normaaleja rutiineita (koulu ja fudis) lukuunottamatta vetäydytty hetkeksi omiin oloihin, sillä se tuntuu tällä hetkellä parhaimmalta idealta. Viikottaiset jamit Stop@Sopassa on peruttu, mikä on ollut toisaalta ihan mukavaakin vaihtelua. Jääpähän aikaa muuhun, kuten puutarhassa touhuamiseen, opiskeluun ja 'kartanon' tuunaamiseen kodiksi. Onhan tässä reilu kahdeksan kuukautta jo asuttukin tekemättä sen kummempia sisustusprojekteja, mikä on meille sisustushulluille pitkä aika. Onneksi huusholli oli alunperinkin mieluisa, vaikka joitain seinäpintoja olisi toki ajankohtaista saada päivitetyksi. Tavoitteena on saada melko valmista ennen joulua, mutta kuten tiedätte, verhojen vaihtaminen johtaa seinien maalaamiseen, jonka jälkeen pieni pintaremontti onkin äkkiä paljon suurempi urakka.

Sähköt on, sähköt ei

Samuilla on myös menossa (tai se tuntuu olevan ikuisuusprojekti) joku suurempi puidenleikkausoperaatio, joka on tarkoittanut meille jopa päivänkin kestäviä sähkökatkoja. Ei sähköä, ei vettä, ei nettiä, ei suhkua sun muuta, ja se taas tekee sekä opiskelusta että blogin päivityksestä ajoittain haastavaa. Täällä on nimittäin niin, että siellä missä kulkee sähköjohdot, kasvaa alla myös kadunvarsipuut. Puitten oksia on pakko sitten jossain kohtaa leikata sähköjohtojen tieltä ja voisin kuvitella, ettei täällä vielä hetkeen vedetä piuhoja maan alle, vaikka kartanon rouva kuinka toivoisi. Me saadaan näistä sähkökatkoksista tieto niin, että kylillä pyörii megafoniauto, jonka thaimaankielinen sepustus kertoo meille ainoastaan sen, että jotain tapahtuu joskus. Huomenna? Ylihuomenna? Kuinka pitkään? Ei mitään tietoa, voi vain arvailla. Tai sitten opiskella thaimaankieltä.

Paradise Samui Villa
Mainoskuvaukset

Niin, me vietettiin ystävämme Pekan pyynnöstä yksi päivä Paradise Samui Villan mainoskuvauksissa. Kyseinen lukaali on nepalilaisen omistajansa toinen vuokravilloista ja ihan hulppea kokonaisuus se uima-altaineen onkin. Villa kaipaisi vieressä sijaitsevan sisarensa kanssa kyllä hieman pintaremonttia, sillä nämä neljän makuuhuoneen villat eivät irtoa ihan pienellä rahalla, vaan yöstä joutuu pulittamaan vähintään sen 250 euroa. Talot ovat siis vuokralla ja ymmärtääkseni jopa niin täynnä, että tätäkin huviloista tehtävää mainosvideota on suunniteltu jo pitkään. Viime viikonloppuna molemmat villat olivat viimein vapaina, joten lähdimme Mariannen ja Ramin perheen kanssa 'mainosmalleiksi'.

Villan omistaja Peter oli koko illan itsekin paikalla, samoin kuin kokki tekemässä meille illallista, sekä erittäin sympaattisesti hymyilevä nepalilainen puutarhuri. Villan omistaja Peter on asunut Thaimaassa jo yli 30 vuotta, joista 15 viimeisintä Samuilla. Aluksi luulin joka paikassa hääräävää Peteriä joksikin palvelijaksi, kunnes kaveri istui oluen kanssa seuraamme kertomaan tarinoitaan. Välillä puhuttiin kovapäisestä venäläisestä ex-tyttöystävästä, välillä taas villaan tarvittavista muutoksista ja tarinaahan riitti. Vähän yllätyin, kun Peter halusi tietää miksi venäläinen nainen käyttäytyy kuten käyttäytyy, sillä kuinka me nyt suomalaisina voisimme tietää? Ainakaan itselläni ei ole minkäänlaista käsitystä venäläisten naisten ajatuksen kulusta tai muista mieltymyksistä. Onhan Venäjä jo itsessään niin suuri maa, että pelkästään sen rajojen sisään mahtuu monen moista persoonallisuutta. Mutta joka tapauksessa, nämä ovat juuri sitä elämän suolaa; yllättävät kohtaamiset ja varsinkin tarinat niitten ympärillä.

Koh Samui
Ihan hulppea talo on kyseessä ja sopii mainiosti isollekin porukalle.
Villan mukavan tilava olohuone
Pojilla oli mielenkiintoinen päivä :)
Pitkä iltahan noissa kuvauksissa meni suihku-, ja punttisalikohtauksineen unohtamatta tietenkään kokin tekemää herkullista illallista. Rahaa tai kunniaa ei näistä kuvioista jaettu, kunhan  käytiin auttamassa Pekkaa ja Peteriä. Samalla sitä sai lauantai-illalle muuta ajateltavaa ja mahdollisuuden kihartaa otsakiehkurat. Puhumattakaan siitä, että sai kaivaa kaapin perukoilla viisi vuotta seisseet ja pölyttyneet tanssikengät jalkaan. Ei me tosin tanssittu, mutta ne näytti kuvissa aika kivalta.

Marianne ja kuvaaja Pekka
Marianne
Tomppa ja Peter
Minä ja ihanat tanssikengät. Ei sovellu Samuin olemattomille jalkakäytäville, mutta poseeraukseen kylläkin.
Maastamuuttajat

Ja sekin vielä... Meiltä kysyttiin alkuvuodesta haastattelua 'Maastamuuttajat'-sarjaan ja vähän yllytyshulluja kun ollaan, niin pitihän siihenkin sormensa sitten pistää. Sarjan kuvaajilla oli tarkoitus lähettää Yle Folkille Thaimaassa kuvattu neljän jakson pituinen minisarja täällä asuvista suomalaisista, joista me siis ollaan yksi jakso. Minisarjoille haettiin Yle Folkilta rahoitusta ja senhän pojat sitten saivatkin. Me saatiin vastaavasti hauska päivä, vähän kyseenalaista julkisuutta ja uusia ystäviä. Tällaista tämä elämä saattaa täällä välillä olla. Yksi minisarjan henkilökuvista on Phanganilla asuva ystävämme Moikku, Phanganin oma koirakuiskaaja ja meidän koirien lomapelastaja. Muita minisarjan hahmoja ei ollakaan sitten edes tavattu, mutta näemmä meitä 'maastamuuttajiakin' on pelkästään täällä Thaimaassa moneen junaan...

Sarjan nykyisiä hahmoja voi käydä tirkistelemässä tästä linkistä.
0

Elämä jatkuu

Thaimaan kuningas on kuollut

Thaimaalaisten syvästi rakastama kuningas on kuollut, mutta elämä jatkuu. Vaikka ollaan asuttu täällä vasta sen pari vuotta ja uutinen on ollut odotettavissa hetkenä minä hyvänsä, niin silti sen vastaanottaminen oli eräänlainen shokki. Mitä nyt tulee tapahtumaan? Muuttuuko kaikki kertaheitolla niin, että edessä on uuden tulevaisuuden pohdinta? Voiko tänne ylipäätään jäädä? Kuinka meidän kuuluu käyttäytyä valtavan surun aikana? Myös moni muu kysymys pyöri päässä välittömästi uutisen levittyä mediassa.

Vastauksia ei tiennyt kukaan. Moni meistä täällä asuvista oli osannut jo vuorokautta aikaisemmin varautua jonkinlaiseen kaaokseen, sillä sosiaalisen median keskusteluitten perusteella jonkinlainen tiedoksianto oli luvassa torstai-iltana kello 19.00. Meillä varautuminen tarkoitti sitä, että käteistä nostettiin varmuuden vuoksi, jääkaappi täytettiin ja laatikollinen punaviiniäkin tuli hankituksi. Kun tieto tapahtuneesta sitten seitsemältä illalla oli kaikkien huulilla, ei kukaan tiennyt mihin kaikkeen se vaikuttaisi. Miskan kansainvälinen koulu ei esimerkiksi tiennyt ollako auki vai kiinni, ennen kuin vasta perjantaiaamuna juuri ennen kouluunlähtöä. Tämä yleinen tietämättömyys johtuu siitä, että tiedotuksia ja ohjeistuksia on tippunut päivittäin sen sijaan, että jonkinlainen protokolla olisi ollut täysin kaikkien tiedossa, jonka mukaan sitten olisi tiedetty kuinka toimia. Thaimaalaisetkaan eivät ole tienneet, mutta suruun ei tietenkään mitään protokollia tarvita. Se tulee puhtaasti sydämestä.

Ainakin yksi kovimmista bilepaikoista ilmoitti olevansa kiinni perjantaina

Asiat selkenevät asteittain

Vaikka vielä torstai-iltana pää oli pyörryksissä, niin asteittain niitä ohjeitakin alkoi tippumaan. Perjantaina päivällä kävimme pyörähtämässä Chawengilla kameran kanssa tarkoituksena ottaa selvää, miltä suru-uutinen näyttää katukuvassa. Mutta kuten ennenkin ollaan todettu, Samui on ikään kuin oma valtionsa (muilla saarilla tuntuu olevan vähän samanlainen meininki) ja ensimmäinen terävä havainto oli se, että kaikki ainakin NÄYTTI samalta kuin ennenkin. Yllättävänkin samalta.

Putiikit olivat auki pienimmästä mopokorjaamosta ja kampaamosta Central Festivalin isoon kauppakeskukseen. Kukaan ei pukeutunut mustaan, oluttuopit näkyivät ravintoloiden terassipöydillä täysin samoin kuin muinakin päivinä ja jopa viereiset rakennustyömaat olivat täydessä työn touhussa. Sirkkelit huusivat ja naulapyssyt paukkuivat samalla volyymilla, kuin päivää aikaisemminkin. Otimme vielä varmuuden vuoksi visiitin läheiselle temppelille, josko siellä olisi tungosta, mutta ei. Kukkoja ja kanoja lukuunottamatta vain yksi paikallinen herra istui lukemassa sanomalehteä.

Turisteille suunnatut kojut näyttivät olevan auki normaalisti

Ei ongelmia oluen saannissa ainakaan ensisilmäyksellä

Hieman on tyhjemmän näköistä, mutta toisaalta nyt on low season

Kukot päivystivät temppelillä

tyhjää on

Vuoden suruaika, joista 30 päivää ihmisiä kehoitetaan pidättäytymään huvituksista

Näin sunnuntai-iltana tiedämme taas paljon enemmän. Vuoden suruajan lisäksi 30:n päivän ajan räikeää juhlimista tulisi välttää. Virkamiesten odotetaan pukeutuvan mustiin koko vuoden ja kansalaisiakin kehoitetaan tukemaan heitä. Tänään luin, että mustan ribbonin käyttö voisi riittää, mikäli mustia vaatteita ei löydy. Odotetaanko meidän pukeutuvan mustiin, en tiedä, mutta omasta vaatekaapistani ei kyllä löydy yhtäkään mustaa vaatekappaletta. Seurataan siis tilannetta ja paikallisten pukeutumista.

Isoja tapahtumia on myös peruttu, kuten Phanganin kuuluisat fullmoon partyt. Lisäksi hyväntekeväisyysjuoksu, johon meidän oli ainakin teoriassa tarkoitus osallistua on sekin peruttu. Ja ikävä kyllä, peruttu on myös Chiang Main upeat Loy Krathong- juhlat, joista Kurre teki juuri pari artikkelia (täällä ja täällä). Sen sijaan suurin osa täkäläisistä ravintoloista on ainakin ollut auki, lukuunottamatta joitain kovimpia bilemestoja, sillä musiikkia ei ole suotavaa soittaa ainakaan kovalla volyymilla seuraavaan kuukauteen.

Sivukujilla näytti myös samalta kuin muulloinkin

Majesteettilaki

Turistien elämään ainakaan Samuilla en usko suruajan juurikaan vaikuttavan, ellei tässä matkan varrella sääntöjä kiristetä. Moni asia normalisoituu (ehkä) vajaan kuukauden kuluessa. Rahaa saa automaateista ja rahanvaihtopisteistä, joten valtavaa matkabudjettiakaan en kehoita ottamaan käteisenä matkaan. Känniördäilyt (jos on aivan pakko) kannattaa hoitaa neljän seinän sisällä mieluummin vaikka omassa loistavassa seurassaan, muuten kehoitan käyttäytymään korrektisti. Ja ainakaan mitään kuningashuoneeseen kohdistuvaa herjailua tai tulevaisuuden spekulointia edes sosiaalisessa mediassa ei kannata harjoittaa, sillä häkkielämä Thaimaassa ei kuulemma ole mitään luksusta.

Tänään Samuilla pidätettiin näyttävästi sosiaalisessa mediassa huonosti käyttäytynyt nainen (thaimaalainen), joten jos jostain varoitan, niin siitä. Majesteettirikoksista saatavat vankeusrangaistukset voivat nimittäin pahimmillaan olla jopa 15 vuotta. Tämänkin naisen tapauksessa ilmiannon olivat tehneet valveutuneet kansalaiset, joita herjaukset olivat syvästi loukanneet. Sanottakoon myös, että mikäli poliisi ei olisi ollut paikalla, olisivat paikalliset ymmärtääkseni saattaneet jopa lynkata syyllisen. Samuin poliisiasemalle oli kokoontunut noin 500 hengen 'lynkkausryhmä' vaatimaan naiselta anteeksipyyntöä, mikä kertonee paljon siitä, kuinka tarkkana kannattaa olla.

Mutta muuten, en usko että kenenkään kannattaa lähteä Thaimaan matkojaan perumaan, tai muuttamaan suunnitelmiaan niitten suhteen. Jos jokin asia askarruttaa, kannattaa seurata esimerkiksi Suomen suurlähetystön sivujen tiedotuksia Facebookissa.

Vilpitön osanottomme koko Thaimaan kansalle.


Rauhallista, mutta muuten näyttäisi kaiken jatkuvan ennallaan.
12

Vesikriisiä ja muita kuulumisia

Ihan ensimmäiseksi on pakko juhlia sitä, että Suomeen kesällä unohtamani vanha kameran raato on viimein löytänyt tiensä kotiin, kiitos Phanganin Vesan siskolle perheineen. Vaikka kymmenen vuotta vanha Canon Eos 400D -kamera kaipaakin kipeästi päivitystä, niin ilman sitä eläminen on tehnyt tuostakin vanhuksesta korvaamattoman aarteen. Sillä vaikka kännykälläkin saa ihan ok kuvia, niin kamera on sentään kamera. Joten oodi vanhalle kameralle, joka oli aamulenkillä kovassa käytössä. Suurin osa postauksen kuvista onkin aamun lenkkisatoa, ihan vaan ilosta taas kuvata.

Haaveena olisi salakuljettaa osa tästä pensaasta omalle pihalle. Samassa pensaassa punaisia ja keltaisia kukkia!

Kameran kotiinsaattajat, naapurisaaren Vesan sisko lapsineen :). Kiitos!

Vesikriisi

Samuilla eletään juuri tällä hetkellä pahinta vesikriisiä pitkään aikaan. Toisten lähteitten mukaan viiteen ja toisten lähteitten mukaan jopa kymmeneen vuoteen ei ole vastaavaa koettu. Paikallisilla keskustelupalstoilla paljon kritisoitu mm. sitä, että hotelleille ja turisteille turvataan vesi ensin, jonka jälkeen ovat vasta vuorossa saarella asuva väestö. Kriisi on kuitenkin todellinen, jopa niin tiukka, että viime maanantaina Samuin taivaalla lenteli pari 'sateentekijäkonetta' viljellen jotain hiukkasia pilviin tavoitteena saada ne satamaan. Ainakaan vielä viljely ei ole tuottanut toivottua tulosta, vaikka tässä pari paikoitellen harmaata päivää onkin takana. Pelkkä harmaa kun ei silti riitä. Omasta mielestäni 'sateen tekeminen'  tai pilvien 'viljeleminen' kuulostaa hiukan voodoolta (vähän samaan tapaan kuin kilpiään rummuttelevat poppamiehet), mutta asiaan sen kummemmin perehtyneenä seuraan mielenkiinnolla tulevia juonenkäänteitä.

Kyllä meilläkin ollaan kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että sadekausi antaisi kuulua itsestään jo vaikka heti. Meillä on ainakin pihan nurmikko käytännössä jo ruskeata ja ympäriinsä pöllyävää hiekkaa on silmät korvat täynnä ja kasvitkin sinnittelee viimeisillä voimillaan. Ruukuille kehtaan vielä antaa vettä, mutta tällaisen vesipulan aikana tuntuisi jotenkin blondimaiselta laittaa puutarhasuihku pyörimään, vaikka tekisikin mieli. Kun ei Suomessa ole koskaan tarvinnut kummemmin laskeskella omaa vedenkulutustaan, niin se että joutuu viikoittain tilaamaan vesiauton täyttämään maanalaista vesitankkia tuntuu vielä vähän hullulta. Ajatelkaa muuten, kuinka paljon esimerkiksi yhden golfkentän kastelutoimenpiteet imevät vettä? En itse tiedä lukuja, mutta ei se kovin vähän voi olla. Tälläkin saarella kenttiä on ainakin kolme ja veikkaanpa, ettei niillä niityillä nurmi ole ruskeata ja se on kyllä joltain muulta pois.

Aamut ei voi oikeastaan tämän paremmin alkaa

Ajatelkaa noitten iloa!

Koh Samui
Kummallisia puita ja sormenjälki kameran linssissä ;)

Flunssakausi täälläkin

Aika ärhäkkä flunssa yllätti taas ja se tekee ihan päivittäisistä arkitouhuista astetta vaativampia. Veto on veke, niin kuin tiedätte ja silti pitää hoitaa opiskelut sun muut touhut. Luovuus on ollut kateissa jo viidettä päivää, eikä aivot suostu tekemään yhtään ylimääräistä ajattelutyötä. Laitoin ne siis narikkaan, otin sellaisen 'puoliloman' velvollisuuksista, leikkelin bambuaitaa jotain tehdäkseni ja haavoituin. Bambu on nimittäin aika viheliäinen varsinkin paljaille kätösille, sillä sen lehdet ja kaikki se pieni irtoava hiukkanen on todella terävää tavaraa. Nyt on ollut sormi paketissa (olisi siihen varmasti muutaman tikinkin saanut) muutaman päivän, mutta sainpahan ainakin hankituksi lomaa tiskaamisesta.

Koh Samui
Boo taas hullunkiilto silmissä. On se vapaus kummallinen asia

Hikistä hommaa toi koirien lenkittäminen ;)

Lomalaiset

Alkaa olemaan käsillä se hetki vuodesta, kun lomalaiset tulloo. Meillä ollaan ihan fiiliksissä tulevista vierailijoista, tutuista ja vähän tuntemattomimmistakin, ja kuten olen aiemmin kirjoittanutkin, niin ollaan taidettu Samuilla asumisen aikana nähdä enemmän ystäviä, kuin moneen vuoteen Suomessa yhteensä. Se on aika kreisiä. Pitää näköjään muuttaa pitkälle, että ehtii tavata ystäviä, sillä lähellä on ilmeisesti liian kaukana.

Osa ystävistä tulee ihan vaan chillaamaan, toiset pariksi viikoksi ja toiset pidemmäksi aikaa. Yksi tuttavapariskunta on kuitenkin tulossa harjoittelemaan elämistä täällä alkuun kolmeksi kuukaudeksi ja järkevän asunnon löytäminen heille on ollut viime viikkojen agendassa. Täällä on luonnollisesti tarjolla kaikkea mahdollista luksuksesta läävään, kuten myös sitä ylihinnoiteltua sekundaa.

Suomesta käsin asunnon löytäminen on ilman muuta haastavaa, varsinkin jos et tunne paikallisia. Kuka heistä on se luotettava, jolle voi maksaa ennakkomaksun ja jonka asunto on sovitusti saapuessasi odottamassa. Tai kuka eteentulevista onkin huijari, joka ottaa mielellään varausmaksut ja muut, mutta asuntoa ei sitten saapuessa olekaan tai se on mahdoton rotanloukku. Tässä onkin saanut tuntea itsensä paikoitellen jopa arvokkaaksi tonkiessaaan eri kompleksien nurkkia ja patjojen pehmeyttä maisemista puhumattakaan. Sijainnillakin on nimittäin väliä. Onhan se nyt paljon mukavampaa ihastella omalta terassiltaan merimaisemaa, kuin tuijottaa viereisen talon haisevaa roskakatosta.

Ensi viikolla viimeistään on vuorossa perinteiset hotellivakoilut, joten kannattanee pysyä kuulolla mikäli suunnittelee reissua Samuille. Kunhan mä nyt ensin selviän tästä pahimmasta flunssakurimuksesta.

Olisiko siellä lukijoissa ketään pidemmäksi ajaksi tänne tulevia? Olisiko asuntoagentille tarvetta?

Kurre is back, myös saarella. Tässä ollaan asuntojen vakoiluhommissa.

Plai Leam beach
Salsa nauttii myös hiekassa pyörimisestä, mikäli ette huomaa ;)

2
Back to Top