Kiinalaisen äitipuolen juhannusvierailu

Olenko koskaan maininnut, että minulla on kiinalainen äitipuoli? Isäni asui Pekingissä reilu viisi vuotta, ja löysi seikkailultaan mainion elämänkumppanin. Kutsumme häntä Roseksi. Rosella on myös 'oikea' kiinalainen nimi, mutta voinette arvata että näin on helpompi.

Kaukainen matonpesijä.

Yllätysvieraat

Tämä nuoripari päätti ostaa kesäauton ja huristaa Paraisille juhannuskylille. Meille yllätys sopi mainiosti, sillä näin hyvää mahdollisuutta Roseen tutustumiseen en ollut vielä saanutkaan. Eikä myöskään Rose. Vähän kuitenkin jännitti, kuinka Rose selviää tuulesta, pienistä tiloista, punkeista ja varsinkin ulkohuusseista. Kuinka kauan menee aikaa ennen kuin hän hyppää autoon ja haluaa takaisin sivistyksen pariin.

Rose ja isä.

Maisemat ovat kyllä upeat, kunhan vain tulisi lämpöä lisää.

Laulava mökkivieras

Mutta hän ui kuin kalavedessä. Ei haitannut vessat eikä kylmät kelit. Ei myöskään pieni aitta. Vaikka tarjosin suurempaa saunan takkahuonetta, niin piskuinen aitta riitti. Myös suomalainen juhannusruoka kelpasi, vaikka Rose olikin varustautunut. Mukana tuli 'teekananmunia' (ilmeisesti teevedessä keitettyjä), itsevalmistettua riisiä, etikkasoijakastiketta ja itsetehtyä mausteseosta, joka sisälsi ainakin chiliä ja maapähkinöitä. Rosen juomavarasto vastaavasti koostui mantelimaidosta, kookosvedestä ja Nescafén Choco Mocha -jääkahvista. Puolikkaan lasin Proseccoa sain rouvan kuitenkin maistamaan, koska kristalliset shampanjalasit olivat niin kauniita.

Rose oli liikkeellä koko ajan. Hän pesi autoja (heidän ja meidän) ja lauloi. Pesi auton mattoja ja lauloi. Tiskasi ja lauloi. Ihmetteli Suomen upeata luontoa; mustikoita ja mansikoita ja lauloi. Olisipa kamera ollut lähellä, kun hän pitsihattu päässään seisoi rantapolulla laulellen ja puitten latvoja katsellen. Sen hetken olisin halunnut tallentaa.

Roselle maistui pala grillimakkaraakin.

Tässä pestään jo meidän autoa :)

Venekin piti tutkia, mutta merille Rose ei tällä pikku paatilla suostunut.

Rose

Juhannuskokko oli menestys, samoin kuin isäni saama hauki. Rose pääsi yllättämään myös kalanperkaustaidoillaan, sillä lapsuus on kulunut joen varrella. Silloin isä oli opettanut kalastuksen lisäksi myös perkauksen. Eikä Rose heittänyt pois edes kalan nahkoja tai sisäelimiä, niistä kun voi vielä tehdä vaikka mitä. Sinne ne menivät, Helsinkiin odottamaan jatkokäyttöä.

Voi että mä nautin Rosen kuplivasta ja iloisesta seurasta. Nautin myös siitä, kuinka omat silmät aukeni näkemään nämäkin maisemat hieman eri näkövinkkelistä. Kun kaikki on uutta, elämä on täynnä pieniä ihmeitä.

Mutta huh, on täällä helvetin kylmää...

Onko sulla käynyt ulkomaisia vieraita mökillä? Mitä he tykkäsivät?

Juhannuskokko oli sekin Roselle elämys.

Täällä mökillä aika tuntuu pysähtyneen...

6

Liebster Award - 11 pientä paljastusta

Linda asuu Vietnamissa -blogin Linda antoi blogilleni Liebster Awardin, kiitos Linda! Sain sen jo alkuvuodesta 2017, mutta silloiset jutut Balin reissusta ja sittemmin myös Hong Kongista saivat unohtamaan koko haasteen. Kunnes nyt täällä Lilltervon rannalla se muistui mieleeni.

Haasteen tarkoituksena on tuoda näkyvyyttä 'uusille' blogeille, ja vaikka tässä ollaan blogimatkaa taitettu jo reilu kaksi vuotta (kiitos ihanat lukijat), päätin ottaa haasteen vastaan.
Liebster Awardin säännöt: 

  • Kirjoita postaus palkinnon saamisesta ja julkaise se blogissasi
  • Kiitä henkilöä, joka nimitti blogisi ja linkkaa hänen bloginsa postauksessasi
  • Lisää blogiisi Liebster Awardin logo osoitukseksi palkinnosta
  • Lisää postaukseen myös palkinnon säännöt
  • Vastaa palkinnon antajan esittämiin kysymyksiin
  • Nimitä 5-11 uutta blogia
  • Keksi kysymykset bloggaajille, jotka nimität
  • Ilmoita nimityksestä valitsemillesi bloggaajille ja linkkaa oma postauksesi heille
  • Linkkaa Liebster Award -postauksesi myös sinut nimittäneen blogin postaukseen (eli esim. tähän)

Tällä hetkellä meidän family elää jossain välitilassa, eli ei (ehkä) enää Thaimaassa, mutta ei vielä seuraavassakaan kohteessa (joka on vielä salaisuus), joten annan vastaukset nyt Thaimaa -näkökulmasta.




Lindan minulle esittämät kysymykset (sisältää joitain paljastuksia):  

1. Mikä on parasta tämän hetkisessä asuinmaassasi? 

Kolme juttua; se lämpö ja aurinko, sekä ne ihmiset. Vaikka monesti sanotaan thaimaalaisten olevan kiinnostuneita vain rahasta, niin enpä ole koskaan saanut yhtä valloittavia ystäviä, kuin viimeisen kolmen vuoden aikana. Ja moni heistä paikallisia.

2. Entä ikävintä?

Näitä asioita ei välttämättä kahden viikon lomalla huomaakaan, mutta ikävimpiä asioita on kaksi, joitten välillä on hankala päättää kumpi on pahempi; korruptio vai sananvapaus (tai sen puuttuminen).

Varsinkin Etelä-Thaimaan saarien osalta puhutaan paljon mafiaperheistä, ja esimerkiksi virkamiesten korruptoituneisuudesta. Voisinpa sanoa sen olevan vain huhupuhetta, mutta en voi. Rahalla voi selvitä ongelmista, mutta toisaalta myös rahan kiilto silmissä virkamiehet saattavat keksiä maksunaiheita. Yleensähän näihin asioihin ei lomallaan törmää (me ollaan menetetty poliisille vain 500€ koko asumisen aikana), mutta ei se enää yllätäkään.

Sananvapaudesta sen verran, että todellista sellaista ei ole. Kaikenlainen kuningashuoneen ja valtaeliitin arvosteleminen tai toimien kyseenalaistaminen saattaa ihan oikeasti johtaa vankilaan. Ja tätä todella valvotaan.

Tulen kirjoittamaan näistä vaikeistakin aiheista vielä myöhemmin, joten pysykää kuulolla.

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?

Mulla on joku kummallinen Panama- kuume ollut jo pidempään (johtuukohan Pako-sarjasta?), joten varmaan sitten sinne. Olisihan se nasta edes nähdä.

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?

Viime vuodet on tullut pyörittyä Suomen lisäksi Kaakkois-Aasiassa, mutta vasta yhden kerran Balilla. Ja vaikka Bali herätti myös ristiriitaisia tuntemuksia, menisin sinne kiljuen uudestaan. Ja menenkin, epäilemättä.

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?

Uusia perunoita ja HK:n blöötä. Ja jälkimmäinen ehdottomasti kylmänä ja kotisinapilla maustettuna suoraan pötkönä suuhun vain. Äijämeininkiä, vai mitä?

6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

Tähän pitäisi sanoa, ettei koskaan pitäisi sanoa että ei koskaan. Mutta en sano, vaan sanon että hyvin suurella todennäköisyydellä en. Tällä hetkellä nautin 'kesäparaislaisena' Suomen kesästä, mutta ihmettelen myös minkä ihmeen takia ollaan taas päädytty viettämään täällä melkein kolme kuukautta.

7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?

Mun mielestä ehdottomasti Songkran, eli Thaimaan uusi vuosi, jota vietetään huhtikuun puolenvälin paikkeilla. On vaikea kuvitella miltä tuntuu maailman suurin vesisota, ellei sitä pääse itse kokemaan. Se on aivan hullua ja toisinaan vähän vaarallistakin. Mutta hauskaa yhden päivän. Ei kuitenkaan pidempään mulle, kiitos.

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

Kaikki sujui jopa yllättävän jouheasti, joten siitähän se rohkeus vain kasvoi. Ensimmäisen riskinoton jälkeen tuntuu, että mikä tahansa voi olla mahdollista. Pitää vain tehdä päätös ja lähteä kulkemaan sitä kohti.

Vaikein juttu ehdottomasti oli esikoisen Suomeen jääminen. Mutta sekin on kääntynyt jo iloksi siitä, että myös poikaa on purrut matkailukärpänen ja maailmannäkemisen jano kaikkien Aasiassa vietettyjen kuukausien aikana. Otan siitä pienen kunnian.

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai tämän hetkisessä asuinmaassasi?

Ehdottomasti ja sitä kohti tässä mennään. Mutta yksi osoite kerrallaan. Nyt ollaan Paraisilla kesä, syksymmällä siirrytään uuteen kohteeseen, josta ajatus syntyi kyllä enemmän kuin puskasta. Mutta siitäkin myöhemmin lisää. Kiinnostavia vaihtoehtoja uudelle kohteelle on vaikka miten paljon, se tästä tekeekin haastavaa. Mutta Samui on sydämessä pysyvästi ja voi olla että palataan sinne vielä.

10. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?

Se hetki, kun rakas ja paljon ikävöity esikoinen asteli Samuin lentokenttäramppia ylös vetäen matkalaukkua perässään. Näitä hetkiä odotan aina kuin kuuta nousevaa, sillä mikään ei ole perhettä tärkeämpää. Meillä on loistava tiimi.

11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne?

Aion. Kesän aikana pyörähdetään Teneriffalla, siitä sitten Koh Phanganille ja Samuille tietty moikkaamaan ystäviä. Ja se mihin lähitulevaisuus meidät nyt sitten lopulta sijoittaa, vaikuttaa myös tuleviin reissuihin. Mutta niitä tulee varmasti.

Haluan osaltani antaa tunnustuksen seuraaville blogeille:

1. Konalla. Seuraan mielenkiinnolla nelihenkisen perheen muuttoa Havaijille, sillä hei, Havaiji! En ole koskaan siellä käynyt, haluaisin kyllä, joten siksikin olen jäänyt koukkuun tähän blogiin. Tällä hetkellä perheessä luovutaan Suomesta, eikä se tietenkään ole pelkästään helppoa. Luopuminen ei koskaan ole.

2. Merkintöjä Panamasta. Kuten mainitsin, mulla on kummallinen Panama-kuume, ja siksi lueskelen Jennin merkintöjä elämästä Panamassa. Mielenkiintoista!

3. SlowDownUnder. Minttu on miehensä kanssa kierrellyt Australiaa ristiin rastiin jo melko pitkään, ja olen seurannut heidän seikkailuaan. Musta tuntuu että meissä on jotain samaa kulkurimaisuutta, ja nälkä on kasvanut syödessä. Odotan mielenkiinnolla, mihin heidän kompassinsa tulevaisuudessa osoittaa.

4. Matkaopas vapauteen. Matkaopas vapauteen -blogin Rosita on inspiroiva persoona, joka viettää myös valtaosan vuodesta muualla kuin Suomessa, viimeksi Australiassa. Vaikka Rosita tällä hetkellä hengähtääkin Suomessa, niin lähtö on varmaa. Odotan mielenkiinnolla mihin nainen seuraavaksi suuntaa. Rositalta myös loistavia vinkkejä pennin ja matkojen venyttämiseen, kannattaa tsekata!

5. Operaatio varpaat mereen. Tämä blogi on itselleni vielä uusi tuttavuus, mutta Senor Rose kertoo elämästään Espanjassa, ja aihe kiinnostaa kovasti. Saa nähdä ottaako Senor Rose haasteesta kopin.



Minun kysymykseni ovat:

1. Mikä on parasta tämän hetkisessä (tai siinä josta juuri lähdit) asuinmaassasi?
2. Entä ikävintä?
3. Mikä on ollut kaikista käymistäsi maista mieleenpainuvin?
4. Mihin maahan et matkustaisi? Miksi?
5. Mitä asioita kaipaat Suomesta?
6. Mikä on ollut pelottavin tapahtuma uudessa asuinmaassasi?
7. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin tämän hetkisessä (tai edellisessä) tai Suomessa?
8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?
9. Kuinka ulkomailla asuminen on muuttanut elämääsi?
10. Nimeä kolme kauneinta rantaa, jossa olet käynyt?
11. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

Onnea tunnustuksen saaneille! Seuraan mielenkiintoisia kuvioitanne jatkossakin.

Ihanaa juhannusta kaikille!



8

Hyvä ilma, parempi mieli

Viime aikoina on blogissa tullut ulistua vähän kaikesta; kylmyydestä, ikävästä, ulkopuolisuuden tunteesta, mökkihöperöitymisestä ja vaikka mistä. Sori siitä. Ei ollut tarkoitus oksentaa ihan kaikkea teille. Mutta nyt kun ilmojen puolesta on ollut muutakin kuin kökköä, mieli on kovasti kohonnut. Ehkä tästä selvitäänkin.

Tosta kun saadaan vielä raivattua, niin alkaa työpiste olemaan kohdillaan.

Lilltervo
Saaristo on valtavan ihana!

Isolla kirkolla

Jep, me käytiin isolla kirkolla männä viikolla. Tai ei nyt aivan siellä, vaan pitkän sillan toisella puolella Kalliossa. Esikoisen seinät kaipasivat erinäisiä reikiä, ja niitä ne sitten saivat. Vanhan talon seiniin ei meidän ammattitaito ja vehkeet ihan riittäneet, joten lopputulos oli reikäjuustoa. Saivat pojat samaan syssyyn vähän pakkelointityömaata ennen seuraavaa muuttoa, joka pienellä veikkauksella tapahtuu noin vuoden päästä.

Pyörähdin myös tätini luona Puistolassa yökylässä, mikä oli oikein mukavaa. Mulla on valtavan ihana ja villi täti, jonka hersyvä seura tekee elämästä aurinkoista. Tällä kertaa täti tarvitsi hieman apua internetin ihmeelliseen maailmaan. Vaikka yhdessä yössä ei maailmaa hirveästi ehditty parantamaan, niin riittävästi kuitenkin, jotta seuraavana päivänä oli iloisempi mieli lähteä ajamaan kohti merenrantaa.

Tällä kertaa ajelin mökkimaisemiin yksin, sillä muu perhe jäi pääkaupunkiseudulle. Tomppa auttamaan ystäviä ja Miska tapaamaan omia kavereitaan. Olisin voinut itsekin jäädä, mutta olen 'kyläluutana' jokseenkin epäonnistunut. Yksi yö riitti ja oma rauha vei voiton.

Löysin vuorenkilpiä metsästä ja päädyin tekemään niille kukkapenkin.

Saunan jälkeen maistuu nämä maisemat. Kunhan saadaan vielä laiturit oiotuksi.

Savottaa ja rohkeutta

Ensimmäisen kerran ikinä yövyin millään mökillä yksin. Siis aivan yksin. Naapureissakaan ei tuntunut olevan ketään, joten tehtävä ei tuntunut helpolta. Mutta tein sen, ja nukuin vieläpä erittäin hyvin. Sitä tulee liian usein annetuksi pelolle valta (minä ainakin), ja jättää yrittämättä vaikka nimenomaan pitäisi. Nyt opin ainakin sen, että pystyn keskellä hiljaista metsää ja kaukana kaikesta nukkumaan yöni rauhassa. Ihan yksinkin.

Täällä meren rannalla ei hommat tekemällä lopu. Risusavottaa olisi vaikka talkoisiin asti, joten vapaa-ajan ongelmia ei synny. Vaikka tehdään omaan tahtiin ja silloin kun huvittaa, löydän itseni rämpimässä tontin pöheiköissä niin pitkään, että Tomppa käskee viimein lopettamaan. Sillä voisihan sitä ihan vaan nauttiakin. Joutsenperheestä, auringonpaisteesta, maisemista, hyvästä kirjasta ja rauhasta. Toivottavasti löydän myös tämän moodin kesän aikana. Se hyvä puoli päivittäisessä risusavotassa kuitenkin on, ettei muusta fyysisestä harjoittelusta tarvitse sen lisäksi huolehtia.

Kaikki on hiton hyvin

Meillä on tässä edessä saarirykelmä, jossa Tomppakin käy kalalla. Juuri nyt vastarannalla soi kaihoisa saksofoni, meri on tyyni ja laskeva aurinko lämmittää vielä hetken. Ihan unelmaa.

Mitkä ovat sinun kesäsi unelmahetkiä?

Jossain tuolla on saksofonin soittaja.

8

Enkö kuulu tänne enää?

Tällä hetkellä tuntuu, että olen tullut liian syvälle pöpelikköön. Missään ei ole ketään. Sitä se toki tuppaa mökillä olemaan (ja saakin olla), mutta silti. Johtuuko se Suomesta, väsymyksestä, hämmennyksestä vai mistä? Enkö kuulu tänne enää?

Sopeutuuko tähän? Ehkä kyse on vaan kulttuurishokista. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu, että pitäisi vaan lähteä. Ehkä mieluiten Samuille. Pakata laukut ja liikkua.

Tomppa lähtee joka päivä, kalaan. Tuntuu ettei sekään keksi oikein mitään muuta. Ehkä se selvittelee aalloilla omaa päätään. Miettii mitä kuuluisi tehdä. Mökillä tai ylipäätään Suomessa. Tai tulevaisuudessa.

Onneksi meillä kävi yllätysvieraita! Kiitos Ira ja Harri seurasta.

Nättiä on kyllä.

Ei haitannut vino laiturikaan, kun Ira ja Harri tuli kylään.

Kulkureita kaikki

Matkalla Suomeen törmättiin sattumalta velipuoleeni, joka työskentelee Luxemburgissa. Oli juuri matkalla muuttohommiin Suomessa, sillä heilläkin pakattiin perhe Ranskaan. Ollaan siis kulkureita kaikki.

Yritin yhtenä päivänä tehdä tuttavuutta laiturin päässä notkuvalle joutsenelle, mutta myös sen mielestä olin väärässä paikassa. Vaikka kuinka yritin leperrellä lämpimästi, se murisi takaisin. Tai ehkä se oli enemmänkin sellaista villikissan sähinää siipien pörhentelyllä höystettynä. Päätin jättää uuden kaverin rauhaan.

Voi saakeli että on ikävä näihin Samuin maisemiin!

Voi mikä ikävä

Huomaan facebookissa ja instagramissa reagoivani juttuihin, jotka käsittelevät ulkomaita; siskon kuvat Hong Kongista, tuttujen reissut, ulkosuomalaisten bloggaajien ajatukset kesän vietosta Suomessa ja siitä, onko sinne pakko joka vuosi mennä. En tiedä itsekään onko.

Mutta sen tiedän jo nyt, ettei välttämättä ole ihan parasta aloittaa kaikkea uudestaan muutaman vuoden välein. Viime vuonna myytiin Suomen elämä lopullisesti, tänä vuonna myyntiin meni Samui. Ja nyt on todella vaikeata ymmärtää päätöksessä piilevä 'viisaus'.

Ikävöin myös aamukahvihetkiä kartanolla.

Ei siitä pääse mihinkään, että kaunista meidän saarella on.

Koh Samui

Samuilla (meidän kotisaarella) tapahtuu meistä huolimatta, ja tuntuu että pitäisi olla siellä. Mukana auttamassa ja aikaansaamassa muutosta. Ystävämme Brent on edistynyt kovasti Samui Clean -projektinsa kanssa, ja se on mahtavaa. Projektin alkutaipaleella oltiin välillä ainoat paikalle tulleet. Mutta Brent ei antanut periksi. Ihanaa, että asiat menevät eteenpäin.

Ikävää lisää sveitsiläisten unelmanaapureittemme auringonlaskukuvat. Millaisetkohan uudet naapurit he ovat saaneet? Onko Dummy-koira vielä tervetullut 'meidän' pihalle?

Entäs sitten Sopa? Ei minkäänlaisia bändipäivityksiä facebookissa. Eikö se pidä liveiltoja enää, kun Tomppa ei ole paikalla? Voi Sopa!

Ja minkä ihmeen takia Pauliinankin facebook-päivitykset täyttyvät Phanganin auringonlaskuista tai nousuista? Suolaa suoraan haavoihin. Ei helpota yhtään.

Miten niin ikävä Samuille...

Aamulenkit ihanien naapureitten kanssa.

Merivesikin oli hieman lämpöisempää.

Sinne vaan, taivaanrantaan!

Ikävä kaikkia vuosien varrella tulleita ystäviä.

Tuolla mun koti on, voi että!
0

Tarhapöllö Paraisilta, terve!

Tarhapöllö täällä terve! Viikko mökillä takana, ja olen jo vieraantunut ulkomaailmasta. Ellei ulkomaailmaksi lasketa sitä, että kahlaa Vain Elämää- sarjan jaksoja läpi illasta toiseen. Tai aamuyöllisiä silmiintuijotuksia supikoiran kanssa.

Aamukahviseuraa on löytynyt myös auringonsäteissä lämmittelevästä rantakäärmeestä, meren pinnalla nousuun läpsyttelevistä ja laskuun jarruttavista joutsenista, sekä kaukaisuudessa kukkuvasta käestä. Silloin kun on tarjennut nauttia kahvinsa ulkona. 13 astetta merituulessa on kylmää kyytiä.

Tässä aamukahvipaikassa rappusten vieressä aurinkoa ottaa rantakäärme.

Suomen vaarallisimmat eläimet 

Kun saapuu Suomeen kobrien naapurista, ei kyyt ja tarhakäärmeet juuri hetkauta. Siinä kun  Samuilla koiralenkillä saattoi törmätä vaikka kobraan, Suomen ympäröivään luontoon suhtautuu turhia jännittämättä.
 
Mutta nämä helvetin punkit, näitä mä kammoksun. Punkkihan on Suomen vaarallisin eläin, eikö olekin? Ja nyt ollaan tungettu alueelle, jossa niitä riittää. Jos parin tunnin puutarhan raivauksen jälkeen löytää niitä itsestään viisi, se on jo paniikkiin oikeuttava määrä.

Lyhyen googlettamisen jälkeen selvisi, että Paraisilla yli neljän viikon lomalaisillekin jaetaan punkkirokotuksia ilmaiseksi. Sehän on hyvä. Ainoa vaan, että 50% suoja tulee vasta kaksi viikkoa rokotuksen jälkeen ja noita rokotuksiakin pitäisi ehtiä ottamaan sarjana. Ensinnäkin näin kesäkuun puolen välin hujakoilla me ollaan jo vähän myöhässä, eikä rokotus auta edes borrelioosiin.

Kun punkkirokotus on vielä hetken harkinnassa, päädyin kokeilemaan 'huuhaa'-hoitoja. Josko etikka-, vesi-, laventeliöljyseos pitäisi katseilta ärsyttävästi piiloutuvat pikkuriikkiset tappajat loitolla. Onneksi laventelin tuoksu on hienostuneen hurmaava, varsinkin kun sitä tulee paniikissa alvariinsa suihkittua korvannipukasta pikkuvarpaaseen. Tuoksun perusteella voisikin melkein kuvitella itsensä läntisen Välimeren maisemiin.

Ihastuttavan laventelin tuoksusta huolimatta punkit saisivat puolestani kuolla sukupuuttoon! Mikä niitten funktio muutenkaan on?

Grillikatoksesta ihan muikeat maisemat, kunhan saadaan vähän raivattua.

Muutama muukin metri löytyy siistittävää, niin saadaan maisemat kohdilleen.

Parainen on vielä mysteeri

Tiesittekö muuten, että Parainen on iltasanomien kyselyn perusteella suosituimpien mökkikuntien listalla numero kaksi? Ei siis lainkaan hassumpi paikka mökkihöperöityä. Kun menneestä viikosta muutama päivä meni kuumeessa, on Parainen kuitenkin jäänyt vielä mysteeriksi. Mutta onhan kesää vielä jäljellä.

Hirveän suurta lämpölottovoittoa ei ilmeisesti ole ihan heti näkyvissä, mutta toivottavasti pian. Jotenkin näen itseni hyppimässä laiturilta veteen (vitsi vitsi), soutamassa kesämekko päällä vastapäiseen saareen, istumassa lämpöistä iltaa saunan terassilla ja poimimassa mustikoita iltapalaksi. Mustikanvarpuja ainakin on käsittämätön määrä niin pitkälle kuin silmä kantaa.

Mutta on näissä vesissä ainakin kalaa,

vai mitä sanotte?

Terveisiä Moikkulasta!

Mikään ei lämmitä mieltä kolealla meren rannalla enempää, kuin Moikkulasta tulleet valokuvat. Karvakorvien kesähoitolassa Koh Phanganilla on kaikki hienosti. Onneksi.

Kiitos Moikku ja Oikku! Suukkoja koirille.

Moikun lähelle ei tarvitse muitten yrittää, siitä Boo pitää huolen.



Salsatäti on hyvin vihainen, sillä se on vieläkin HOIDOSSA ;)

Boon ja Salsan kuvat on saatu Moikkulasta.
7

Paljon mahtuu viikkoon

Niin se vaan katosi viikko ja vähän ylikin, että hupsista vain. Juurihan me toivuttiin Samuin naapureitten järjestämän grilli-illan jälkeisestä kevyestä kohmelosta. Sen jälkeen on tullut reissattua 36 tuntia Suomeen, hoidettua kolme muuttoa (pitäähän tavaroita nyt vähintään kerran vuoteen liikuttaa), sairastuttua flunssaan (tietty), ja ehdittyä ihmettelemään Suomen jäätävää vastaanottoakin. Onneksi kuitenkin vain ilmojen puolesta.

Kyllä näissä Paraisten maisemissakin mieli lepää.

Pomppulennot ja liikakilot

Kuten mainitsin viime postauksessa, voisi meidän lentoreittiä sanoa jopa järjettömäksi. Mutta, kun halvalla sai, se tuntui riittävän järkevältä. Kun kolmea henkeä liikuttaa lentokoneilla, parin sadan säästö naamalta on kolmella kerrottuna jo aika paljon pätäkkää. Paitsi että me oltiin kuin ummikot ensimmäistä kertaa reissussa, ja maksettiin varmasti vähintään säästön verran ylimääräisinä kiloina ja laukkuina. En edes halua tietää tarkkaa summaa, siksi jätän seuraavat viikot tiliotteet katsomatta.

Me oltiin Miskan kanssa jo viikkoja aikaisemmin pakattu postilla lähetettävät tavarat valmiiksi odottamaan Tompan omaa panosta, jota ei muistutteluista huolimatta tapahtunut. Kun on jäärä, niin on kunnon jäärä. Lähtöä edeltävänä iltana vielä kehoitin Tomppaa viemään sovitusti kamat meidän paikalliselle ystävälle, joka olisi hoitanut paketit postiin, mutta jäärä päätti roudata kaikki tavarat mukanaan. Nostin kädet pystyyn ja ajattelin, että herran on näköjään opittava tämäkin asia kantapään kautta. Oppiko se, jää nähtäväksi, mutta uskoisin. Sen verran tuskaisen näköisenä se parilla Air Asian tiskillä kaivoi kuvetta.

Huh mikä läjä laukkuja...
Meidän luottotaksikuski päätti ottaa pienet välijumpat.
Voi että Thaimaa...syksymmällä nähdään, jos ei muuta niin koirien hakureissulla.

Malediivien lentokentän luxus-palvelu

Kerrassaan mielenkiintoista. Malediiveilla olisi kyllä ihan mielellään myöhästynyt vaikka lennolta, mutta tässä tapauksessa kaikki oli valitettavasti ajallaan. Kun päästiin Malediiveilla passintarkastukseen, meidät ohjattiin istumaan sivuun. Vähän siinä ihmeteltiin että kuinka nyt ehditään hakemaan ne miljoona laukkua sieltä hihnalta ja siirrettyä seuraavalle lennolle. Ei meillä kuitenkaan liikaa aikaa ollut. Mutta tyttö keräsi passit ja kysyi kuinka monta laukkua on matkassa. 'No aika monta ja vähän päälle.' Entäs seuraava kohde? No Dubaihin on suunta ja siitä sitten eteenpäin.

Ja tyttö lähti. Puolen tunnin päästä tyttönen palasi takaisin, antoi boarding passit seuraavalle ja sitä seuraavallekin lennolle ja kertoi laukkujen olevan jo matkalla koneeseen. Ja seuraavan kerran laukkuarmeijaa tarvitsee etsiä vasta Dubaista seuraavassa kohteessa, eli Frankfurtissa. Huh, olipas hienoa. Oltiin kuitenkin hiki valuen vedetty laukkuläjää lautalta bussiin, sieltä koneeseen Suratthanissa, sen jälkeen seuraavaan koneeseen Kuala Lumpurissa. Ostettiin me välissä yksi iso matkalaukkukin, jotta saatiin kokonaislaukkumäärää pudotetuksi yhdellä. Täysin aivotonta toimintaa, joten älkää vaan tehkö niin kuin me. Kaikessa järjettömyydessään tehtiin taatusti kallein reissu ikinä ja vielä pitkän kaavan mukaan.

Pieni mutta pippurinen Malediivien lentokenttä. Kyllä siellä kauppojakin löytyi.

Emirates Airline

Ollaan muuten ennenkin lennetty kyseisellä lentoyhtiöllä, enkä voi kuin suositella. Ei yhtiötä aivan turhaan ole valittu vuonna 2016 maailman parhaaksi. Edellisenä vuonna sijoitus oli viides, kun taas Qatar Airways oli ykkönen, joka omassa rankingissani on number one. Molemmilla lentoyhtiöillä kaikki vaan toimii niin kuin pitää; palvelu, ruoka & juomat, viihde, ja usein myös hinnat. Kannattaa siis tsekata tarjouksia, kun todella haluaa rahoillensa vastinetta.

Todella jäätävää!

Vaikka noita säätiedotuksia seurattiin jo Samuilta käsin, niin se kuinka vilu asettui luihin ja ytimiin Seutulassa järkytti silti. Eikä vastaanotto edes parantunut muutaman päivän aikana, päinvastoin. Siinä appilan parvekkeella istuessa mieli halusi välittömästi takaisin Samuille. Taivas roikkui niskassa tipotellen jäätävää vettä, välillä rakeita ja räntääkin. Miksi ihmeessä pitää tunkea itsensä kesäksi Suomeen? Tietenkin Jesse ja muut sukulaiset, mutta mikäli Jesse ensi vuonna reissaa Australian ja Balin väliä, saattaa Suomen visiitti vaihtua heittämällä Baliin.

Muuttoja ja muuttoja

Muutettiin itsemme siis Samuilta tien päälle tietämättä täysin jatkosta. Ahtauduttiin appiukon pieneen kaksioon kaikkine kamoinemme, jolloin appiukko joutui evakkoon. Muutettiin esikoinen, sullottiin itsemme autoon ja muutettiin taas. Tällä kertaa kesäasukeiksi Paraisille mökkiin, jota ei oltu edes nähty. Matkan varrella käytiin vielä ostamassa pikkuruinen vene Jesparsilta Pickalan portista, sillä täytyyhän sitä nyt hyvä ihminen kalaan päästä. Ainakin ton kitaristin.

Mökki ja tontti, aivan ihanat! Kiitos Pauliina avusta mökin hankinnassa ja tervetuloa viettämään puutarha/viiniviikonloppua. Ehkä me pannaan paljuun tulet, puetaan ne hopeiset biksut päälle ja avataan kylmä Prosecco? Satoi tai paistoi.

Haluaisitko sinä antaa ensikertalaiselle vinkkejä Paraisille ja lähiseudulle?

Jesparsilta siis veneet, puutarhapatsaat ja vielä herkullista kalaakin!

On kyllä nättiä, vielä kun lämpenisikin.

Paljukin löytyy.

Takka on ollut kovasti käytössä viimeiset kolme päivää.
0
Back to Top