Kiinalaisen äitipuolen juhannusvierailu

Olenko koskaan maininnut, että minulla on kiinalainen äitipuoli? Isäni asui Pekingissä reilu viisi vuotta, ja löysi seikkailultaan mainion elämänkumppanin. Kutsumme häntä Roseksi. Rosella on myös 'oikea' kiinalainen nimi, mutta voinette arvata että näin on helpompi.

Kaukainen matonpesijä.

Yllätysvieraat

Tämä nuoripari päätti ostaa kesäauton ja huristaa Paraisille juhannuskylille. Meille yllätys sopi mainiosti, sillä näin hyvää mahdollisuutta Roseen tutustumiseen en ollut vielä saanutkaan. Eikä myöskään Rose. Vähän kuitenkin jännitti, kuinka Rose selviää tuulesta, pienistä tiloista, punkeista ja varsinkin ulkohuusseista. Kuinka kauan menee aikaa ennen kuin hän hyppää autoon ja haluaa takaisin sivistyksen pariin.

Rose ja isä.

Maisemat ovat kyllä upeat, kunhan vain tulisi lämpöä lisää.

Laulava mökkivieras

Mutta hän ui kuin kalavedessä. Ei haitannut vessat eikä kylmät kelit. Ei myöskään pieni aitta. Vaikka tarjosin suurempaa saunan takkahuonetta, niin piskuinen aitta riitti. Myös suomalainen juhannusruoka kelpasi, vaikka Rose olikin varustautunut. Mukana tuli 'teekananmunia' (ilmeisesti teevedessä keitettyjä), itsevalmistettua riisiä, etikkasoijakastiketta ja itsetehtyä mausteseosta, joka sisälsi ainakin chiliä ja maapähkinöitä. Rosen juomavarasto vastaavasti koostui mantelimaidosta, kookosvedestä ja Nescafén Choco Mocha -jääkahvista. Puolikkaan lasin Proseccoa sain rouvan kuitenkin maistamaan, koska kristalliset shampanjalasit olivat niin kauniita.

Rose oli liikkeellä koko ajan. Hän pesi autoja (heidän ja meidän) ja lauloi. Pesi auton mattoja ja lauloi. Tiskasi ja lauloi. Ihmetteli Suomen upeata luontoa; mustikoita ja mansikoita ja lauloi. Olisipa kamera ollut lähellä, kun hän pitsihattu päässään seisoi rantapolulla laulellen ja puitten latvoja katsellen. Sen hetken olisin halunnut tallentaa.

Roselle maistui pala grillimakkaraakin.

Tässä pestään jo meidän autoa :)

Venekin piti tutkia, mutta merille Rose ei tällä pikku paatilla suostunut.

Rose

Juhannuskokko oli menestys, samoin kuin isäni saama hauki. Rose pääsi yllättämään myös kalanperkaustaidoillaan, sillä lapsuus on kulunut joen varrella. Silloin isä oli opettanut kalastuksen lisäksi myös perkauksen. Eikä Rose heittänyt pois edes kalan nahkoja tai sisäelimiä, niistä kun voi vielä tehdä vaikka mitä. Sinne ne menivät, Helsinkiin odottamaan jatkokäyttöä.

Voi että mä nautin Rosen kuplivasta ja iloisesta seurasta. Nautin myös siitä, kuinka omat silmät aukeni näkemään nämäkin maisemat hieman eri näkövinkkelistä. Kun kaikki on uutta, elämä on täynnä pieniä ihmeitä.

Mutta huh, on täällä helvetin kylmää...

Onko sulla käynyt ulkomaisia vieraita mökillä? Mitä he tykkäsivät?

Juhannuskokko oli sekin Roselle elämys.

Täällä mökillä aika tuntuu pysähtyneen...

6 kommenttia

  1. Ihania Suomikuvia ja tarina! Huomasin vasta nyt, että sinut olikin jo haastettu Liebster Awardiin, ups. No ehdin haastaa jo sitä ennen http://kalabaliikkia.blogspot.fi/2017/06/101-kysymysta-ulkosuomalaisille.html, ota sitten ihan vaan kehuna ja palkintona :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia MatkaMartta! Otan tämän kehuna, kiva juttu :)

      Poista
  2. Tarmokas aitipuoli! Varmasti suomalainen mökkielama on eksoottista ulkomaalaisille, aikoinaan veimme malesialaisen vaihto-oppilaan talvella mökille pilkkimaan ja saunomaan seka avantoon, oli varmasti mieleenpainuva kokemus hanelle. Oma mieheni rakastaa suomalaista mökkeilya ja on siella kuin kala vedessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin Petra :).

      Huh, on taatusti ollut teidän vaihto-oppilaalla tiukat paikat, tai voisin ainakin avannon suhteen kuvitella. Meillä ei rouva suostunut veteen ollenkaan, mutta kuten hän itse sanoi, se johtui uimataidottomuudesta. Hän oli kovasti ihmeissään, että meillä Suomessa suurin osa ihmisistä osaa uida.

      Ihanaa kesää!

      Poista
  3. Tätä aina kaipaan, nähdä Suomi ulkomaalaisen silmin. Eikä mitään turistikohteita, vaan että ihan mökkielämää :) Kiitoksia tästä väläyksestä reippaan Rosen avulla. Yleensä yritän tarkkailla Suomea uusin silmin vain palatessani Helsinki-Vantaalta keskustaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olikin muuten silmiäavaavaa katsella Rosen touhuja. Vaikka tässä itsekin katselee Suomea vain kesäisin, niin aivan tuollaista uutuuden viehätystä en onnistu kokemaan. Mutta nyt pääsin Rosen myötä kyllä melko lähelle.

      Ihanaa kesää :)

      Poista

Back to Top