Matka kohti Belgian fribakisoja ennen kotimatkaa oli tässä kohtaa vielä kalenterissa, joten suuntakin oli sen mukainen. Gijónista lähdön aamuksi oltiin vihdoin ja viimein löydetty ilmastointihuoltopaikka Finalle, eikä tehtävä ollut mitenkään helppo. Käytiin läpi lukuisia korjaamoita, eikä yksikään pystynyt (tai suostunut) auttamaan meitä. Oltiin hankittu Finaan jonkinlainen hämmentävä ilmastointilaite, jota pystyi käyttämään ilman verkkovirtaa, eli siis auton hupiakuista. Massiivisista aurinkopaneleista johtuen Tomppa oli päättänyt sen olevan mahdollista, mutta todellisuudessa se osoittautui melkein mahdottomaksi. Kunnes tosiaan tärppäsi. Saatiin näin ollen boxikin tarvittaessa viilenemään, mikä oli kyllä pelastava enkeli. Ei tarvinnut suunnitella reittejä viileämmän kautta, vaan vaikka sitten maisemien.
 |
| Vihdoin saatiin Finan ilmastointilaitekin toimimaan. |
- 45. ja 46. Yö vietettiin tutussa ja turvallisessa Cabárcenon kylässä sen kuuluisan luonnonpuiston Parque de la Naturaleza de Cabárcenon viereisellä parkkipaikalla. Kun edellisellä kerralla matkiksia oli paikalla vajaa kymmenen, tällä kertaa autoja oli lähemmäs sata, koska olihan viikonloppu ja espanjalaiset sankoin joukoin retkeilemässä. Tilaa ei autojen väliin jäänyt kuin ehkä metri (ei muuten menisi Suomessa läpi ollenkaan), mutta vaikka vähän ahdistelikin mahtua ovesta ulos, sopu tilaa antoi ja kaikki meni hyvin. Fina kerää aina lempeitä hymähdyksiä kanssamatkailijoilta, ja siinä sivussa mekin saadaan muitten sympatiat (tosin niiltä sadan tonnin autoilijoilta ehkä ennemminkin naurunremahdukset). Ehkä ne säälii meitä, kun liikutaan niin vanhalla ladylla, mutta ihassama. Pari vuorokautta ulkoiltiin tuolla karvaturrien kanssa ja puunattiin retroladya taas matkakuntoon. Eikä muuten vieläkään käyty luonnonpuiston sisäpuolella, koska koirat eivät olleet tervetulleita elukoitten sekaan. Ymmärrän sen, vaikka sittemmin olen lukenut, että koirat autossa pitäisi olla mahdollista. Mene ja tiedä.
 |
| Cábarcenon luonnonpuiston parkkipaikkaa... |
 |
| ...ja sympaattista pikku kylää. |
- 47. Yö. Liikuttiin kohti Ranskan rajaa ja löydettiin Irunin (rajakaupunki Baskimaassa) viereisestä kylästä Hondarribiasta aivan mahtava yöpaikka. Sen sijaan, että oltais jääty yöpymään kuuluisan Bidasoa -joen rannalle, Tompan navigaattori komensi meidät sattumalta Jaizkibel -vuorelle (545 m), aina historiallisen Guadalupen Neitsyt Marian linnoituksen parkkiparkkipaikalle. Tätähän me ei iltapimeällä hiffattu, vaan nautittiin pimenevän illan maisemista jopa Ranskan puolelle asti ja olihan maisemat hienot kuin mitkä. Aamulla sitten koiralenkillä löydettiin sattumalta myös itse linnoitus, joka on jo ulkopuoleltakin todella vaikuttava. Linnoitus on rakennettu 1800 -luvun lopulla Espanjan rajaseudun puolustusta vahvistamaan, ollen Baskimaan suurin sotilaallinen kompleksi (n. 750 m pitkä ja sisämitoiltaan aina 30 000 neliötä). Linnoitukseen tehdään maksullisia kierroksia joinain viikonpäivinä, mutta meidän visiitille sellainen ei valitettavasti sattunut. Linnoitus on myöhemmin toiminut myös vankilana, mutta ei enää tätä nykyä. Linnoituksen vieressä oli sitten vieläkin kuuluisampi Guadalupen Neitsyen pyhäkkö (Santuario de Nuestra Señora de Guadalupe de Hondarribia), jonka ensimmäiset merkinnät historian kirjoissa sijoittuvat jopa 1500 -luvulle. Pyhäkkö on kuitenkin historiansa aikana rakennettu ja tuhottu useampaankin otteeseen. Me ei nyt käyty tuollakaan sisällä, sillä kaikki tämä tieto iski tajuntaan vasta Ranskan puolella matkan jatkuessa. Jos ei oltaisi näin "myöhäisheränneitä" oltais varmaan tutkittu noin upeissa vuorimaisemissa yö jos toinenkin.
 |
| Hondarribian linnoituksen parkkipaikalla oli mainio yöpyä. |
 |
| Guadalupen linnoitus |
 |
| Guadalupen Neitsyt Marian pyhäkkö |
 |
| Upeat maisemat aina Ranskaan asti. |
- 48. Yö. Siirryttiin Ranskan rajan yli, hoidettiin pakolliset rajashoppailut Espanjan puolella ja pötköteltiin pitkin Landesin alueen "Hopearannikkoa" (Euroopan pisin yhtenäinen hiekkaranta), jossa myöskin olisi riittänyt nähtävää vaikka muille jaettavaksi. Fina vinkui kuitenkin niin huomiotaherättävästi, ettei turistien täyttämillä rantabulevardeilla sillä yksinkertaisesti kehdannut körötellä. Näillä rantaosuuksilla juurikin tämän roadtripin selkäranka viimein katkesi ja reissu sai keskeytystuomion, sekä helpotuksen huokaukset. Silloin kun stressiä on enemmän kuin nautintoa, on saakelin paljon parempi muuttaa suunnitelmia, kuin sinnitellä henkisessä helvetissä. Yöksi löydettiin niinkin hieno paikka, kuin Magescq -kylän hautausmaan parkkipaikka. Ei siis ollut hieno, mutta sai siinä rauhassa nukkua "ihan muina rekkoina".
- 49. Yö. Ilmoitettiin Belgian isännille, että visiitit jää valitettavasti johonkin seuraavista kerroista ja painettiin niin sanotusti "kaasu pohjaan" kohti Kemiönsaarta. 470 kilometriin koirien kanssa menee helposti koko päivä, kun ruokitaan, ulkoilutetaan, keitellään kahveja ja etsitään seuraavaa yöpaikkaa. Suuremmissa nopeuksissa Fina onneksi käyttäytyi salonkikelpoisesti, mutta heti kun moottorin kierrokset tippui, alkoi vinkuminen. Phuuh! Yöksi löydettiin niinkin hämmentävään maaseutukylään, kuin Jarnages. Kun selvitin mikähän kylä tässäkin oli kyseessä, niin sellainen pikkuruinen, reilu 9 km2 ja 400-500 asukkaan kompleksi. Joku matkaparkki sieltä näköjään löytyi, kun reissuvihko niin kertoi. Mitään en kuitenkaan muista.
Sellaista tällä kertaa, seuraava yö vietettiinkin todella hämmentävässä paikassa, mutta siitä sitten ensi kerralla😁.
 |
| Jotain random-kyliä Ranskassa |
 |
| ja hiljaista oli. |
