Voi elämän kevät!

Istuin reilu viikko sitten terassilla lähes hermorauniona, yrittäen naputella edes muutaman sanan, kuinka asiat täällä etenee. Ei ne silloin kyllä edenneet.

Kaikki tuntui sotkuiselta vyyhdiltä. Niin tiukalta umpisolmulta että jopa Tomppa antautui stressille.

Eikä sitä tapahdu koskaan.

Pari kertaa on meinannut hymy hyytyä

Onneksi on ystäviä

Te olette aina niin viime hetken ihmisiä, että eiköhän tämäkin kaaos lutviudu

- sanoi ystäväni Pauliina.

Halusin uskoa tähän, vaikkei se ole ollut ihan helppoa. Asioitten on pakko viimein loksahdella kohdilleen vaikka väkisin.

Muuta vaihtoehtoa ei ole, sillä aika käy vähiin.

Välillä sitä tarvitsee sen pienen rohkaisun joltakin ongelmien ulkopuolelta. Ja välillä sitä todellakin tarvitsee apukäsiä sinne, mistä on itse kaukana juuri nyt.

Kuten Suomeen.

Onneksi siellä tuhansien järvien maassa korvaamattomat apurit ovat juosseet paikasta toiseen. Tarkistanut taloja ja veivannut lentoja uusiksi.

Me saatiin yllättäen yksi sisäpiirin vinkki. Näillä näkymin (peukut pystyyn!) tämä puskista tullut viime hetken vinkki johdattaa meidät unelmakohteeseen. Sellaiseen josta ei oikeasti edes uskallettu haaveilla, vaikka jossain syvällä tällainen haave piilottelikin.

Kiitos Pauliina, kiitos Ira ja ennen kaikkea kiitos eräälle toiselle Tompalle, sille kullanarvoisen vinkin antajalle!

Kun meillä on unelmakohteen kauppakirjat ja avaimet kädessä, lupaan kertoa tästä positiivisesta pommista lisää.

Näistä maisemista ei ole ihan helppo lähteä.

Mitä kuuluu TO DO -listoille?

Viimeksihän taisin kirjoittaa meidän TO DO -listoista, jotka eivät vaan lyhene. Siinä tilanteessa stressi ei ainakaan helpota, eikä fyysinen olotilakaan ole sen myötä ollut paras mahdollinen.

Oikeasti fyysinen olo alkoi olla surkea. Kaikki mahdolliset vaivat puski oikealta ja vasemmalta. Olin jo satavarma vatsahaavastakin. Eikä tullut uni ei.

Nyt kuitenkin tilanne on tämä:

  • Meidän myyty auto palautui takaisin, mutta näillä näkymin se on myyty uudestaan. Uskotaan, kunhan homma on selvää pässinlihaa.
  • Toinenkin mopo on myyty. Onneksi jutut on vielä diilattu niin, että mopot on meidän käytössä siihen kunnes lähdetään.
  • 2 sohvaa, terassikalusteet, telkkari ja jotain muutakin sälää on myyty. Jäljellä on kuitenkin vielä 1 sohva, 1 sänky, ja jonkun verran muutakin rompetta.
  • Yksi paketti on lähetetty meriteitse Suomeen. Thaimaan postiin ei kuulemma aina ole luottaminen, joten toivon että jonakin päivänä paketti ja me kohtaamme!
  • Koirien mikrosirusertifikaatit tulivat viimeinkin oikein. Oikeat nimet, syntymäajat ja mikrosirunumerot. Ja kaikki vielä ilman kissantassuja. Jihuu! 
  • Muutamia yllättäviä sertifikaatteja tarvitaan lisää, ja meidän oma eläinlekuri lähti lomalle. Voi itku... 
Koirat boxeineen odottavat lähtölaukausta.

Koirat

Suurin päänvaiva on aiheutunut koirien Suomeen tuonnista. Se mitä alunperin suunniteltiin, ei vain onnistunut. Koska Songkran.

Mutta valtava helpotus tuli sillä hetkellä, kun me vain lakattiin hakkaamasta päätä siihen saatanan samaan seinään. Ja luovutettiin näytelmän ohjaus Relo4Pawsille.

Uudet lennot jouduttiin hankkimaan, mutta Aeroflotin Irina on ollut painonsa arvoinen kultaa. Kaikista myydyistä lennoista huolimatta, Irinan avustuksella löytyi vielä se yksi pienen pieni paikka Tompalle ja koirille.

Relo4Paws taas on järjestö, joka maksua vastaan hoitaa kaiken meidän karvakorvien lentoon ja papereihin liittyen. Hinta on vajaa 90 euroa/ koira, mutta jo tällä hetkellä tiedän palvelun olevan joka sentin arvoinen.

Meillä ainakin stressikäyrä lähti laskuun saman tien. Ja sitä paitsi, Thaimaa rakastaa 'agentteja' paljon enemmän kuin niitä farangeja, jotka omin päin kuvittelevat hoitavansa asioita.

Meillä koirat lähtee Bangkokiin 8.4. cargona. Relo4Pawsin James hakee koirat Bangkokin kentältä ja vie kotiinsa. Siellä hoidetaan viimeisetkin paperit kuntoon, ja annetaan Suomessa vaadittava heisimatolääkitys. James myös hoitaa koirien vientiluvat kuntoon päivää ennen Suomeen lähtöä.

9.4. Tomppa lentää Bangkokiin ja majoittuu Relo4Pawsin Jamesin talon läheiseen hotelliin.

10.4. aamulla James, Tomppa ja meidän karvakorvat suuntaavat Bangkokin lentokentälle, jossa James hoitaa vielä loppuselvitykset.

Siitä se sitten alkaa. Boon, Salsan ja Bumban ensimmäinen ulkomaanreissu.

Ai että kun kaikki nyt vihdoinkin menisi nappiin!

Tree House Silent beach, käykää ihmeessä käymässä!

Puuhaa riittää siihenkin asti

Vielä odotellaan koirien Health certifikaatteja, joiden pitäisi tulla Koh Phanganilta lautalla Samuille. Pikkasen huolestuttaa ettei lauttahenkilökunta vaan hukkaisi papereita, mutta apurimme Sabrina vannoi ettei näin käy.

Really? Pieni kuristus on kurkussa kuitenkin.

Vielä pitää myydä, juosta, ja ehkä vähän rentoutuakin fribakentällä. Se tuntuu tällä hetkellä olevan se ainoa stressivapaa alue, mihin pelot talokaupoista ja kaiken maailman sertifikaateista ei seuraa.

Miskan ja mun lennot Suomeen ovat vasta 16.4. Vaikka kuinka oltaisiin haluttu aikaistaa niitäkin, ihan kaikkeen ei kuitenkaan ole varaa. Sitä paitsi me pääsemme asumaan ystävämme Sopan uuteen hienoon taloon viikoksi. Pois viidakosta ja lähemmäksi sivistystä. Jos mietit majoitusta Samuilla, tsekkaa ehdottomasti Sopan talo!

Mikäli Sopan talo on varattu, mutta löydät AirBnb:n kautta jonkun toisen vaihtoehdon, tästä linkistä saat minun kauttani 30€:n alennuksen majoituksestasi.

Siihen asti nautitaan viidakosta, jota tulee varmasti pohjaton ikävä. En olisi pahimpina kobraviikkoina näin uskonut, mutta tämä on ollut koti vailla vertaa viimeisen 1,5 vuotta.

Nytkin kaskaat huutavat pimeässä viidakossa ja Boo haisee kuolemalle vieressä. Se onnistui löytämään viidakosta jonkun eläimen raadon ja päätti kieriskellä itseensä vähän aromia.

Samui on tällä hetkellä pätsi. Nahka tirisee varjossakin, aivot on jumissa eikä vettä sada vaikka kuinka tanssisi pihalla.

Viidakko kuitenkin tuoksuu ja kuulostaa kodille.

Suomi odottaa, mutta jonakin päivänä me tavataan taas viidakko!

I promise.

Pakko laittaa tähän loppuun otteita ystäväni Pauliinan meille omistamasta biisistä:

Kaija Koo, Erottamattomat:

... Ja rakkauden valtakunta on pitkän siivun mittainen
se voi olla painajaisunta, mutta yhdessä he katsovat sen
alusta lopputeksteihin, the end.

Taivaanrantaa maalaamaan,
luomaan harmaasta purppuraa.
He lähtivät etsimään onneaan,
ja löysivät tavallaan.
Erottamattomat, sitä he ovat
onnelliset, onnettomat
he taivaanrantaa maalaavat.

Erottamattomat
taivaanrantaa maalaavat.
Toisilleen kuuluvat,
onnelliset, onnettomat.

Taivaanrantaa maalaamaan,
luomaan harmaasta purppuraa.
He lähtivät etsimään onneaan
ja löysivät tavallaan.
Erottamattomat, sitä he ovat
onnelliset, onnettomat
he taivaanrantaa maalaavat.

Kiitos Pauliina, näin se taitaa olla <3

*Artikkeli sisältää myös affiliate -linkin.

Ihana Maenam beach

12
Back to Top