Rescuekoira Bumba

Bumba

Bumba, Humbanbumba, pikkutyttö.

Bumba on salamannopea. Bumballe häviää kaikki sirkoista käärmeisiin ja liskoihin. Vielä Bumba ei ole voittanut lepakkoa, mutta treeni on kova. Talon alla asustelleet lepakot joutuivat jo evakuoitumaan kauempana sijaitsevaan pikkutaloon, joka toimii katoksena aikaa sitten hajonneelle generaattorille. Siellä Bumba viettää päiviänsä, treenaten lepakon metsästystä.

Bumba

Boo ja Bumba

Bumba on löytänyt tiensä joka ikiseen sydämeen. Jopa Boon, joka ensimmäiset viikot käski Bumban painua hemmettiin. Ihmekö tuo, sillä Bumba pesee Boon hampaat joka päivä. Useastikin.

Bumba ja Salsa ovat parhaita kavereita, Boon rooli on pitää kuria yllä. Kuria ja järjestystä viidakkotalossa tarvitaankin, muuten Bumba tekisi mitä tahtoo. Bumba on nöyrä, mutta tahaton pölvästi. Siksi se ottaa monesti myös kuonoonsa.

Bumba rakastaa uimista, jopa enemmän kuin Boo ja Salsa yhteensä. Bumban suurta hupia on metsästää vesikirppuja putouksesta, ja siinä se onkin taitava. Bumba on opettanut myös uuden ystävänsä, naapurin pentukoiran uimaan, ja yhdessä telmiessään kaverukset ovat hellyttävä näky.

Bumba on hiffannut myös uima-altaan, ja siellä se viihtyy useastikin päivän mittaan. Ei niinkään uiden, vaan vedessä chillaillen. Kun silmä välttää, on Bumba pinkaissut kuivattelemaan terassin sohvalle. Ja saa taas huutia.

Bumba ja Salsa rannalla

Salsa ja Bumba vesiputouksella.

Ennen Salsa söi kaiken, nyt Bumba jatkaa manttelinperijänä. Nahastaan luopuneen käärmeen nahka katoaa kitusiin siinä missä mädäntyneen liskon raatokin. Kaikki estoyritykset kaatuvat Bumban salamannopeuteen, ja itse voi sitten pidätellä oksennustaan vieressä. Bumba tietää myös miltä maistuu ja tuntuu pullollinen desinfiointiainetta. Onneksi se oli sentään orgaanista.

Bumba on toisenlainen. Kun Bumba nukkuu, se nukkuu melkein kyljellään. Vatsa seinää vasten, mutta jalat kippurassa ylöspäin. Välillä Bumba nukkuu sohvalla, mutta silloinkin selkänojan on lämmitettävä vatsaa. Ehkä niin tuntuu turvallisemmalta.

Bumba tuo paljon iloa ja naurua päivään. Bumba on täydellisen kaunis pikkutyttö. Supermodel, kuten klinikan rouva Bumbaa kutsuu.

Ihana Bumba.

Näin Bumba nukkuu

Bumba ja ravunkaiveluhommat

Supermodel

10

Fight your fears - High park Samui ja kaikenmaailman kammot

Ahtaanpaikankammoa, korkeanpaikankammoa, lentokammoa ja mitä näitä nyt on. Mulla on ainakin näistä kaikki ja varmasti moni muukin kammo, jota en edes tiedä olevan. Onhan tämä maailma nyt kammottavan pelottava paikka, vai mitä? Pelkkää trilleriä ja kauhuelokuvaa.

Fight your fears - High park Samui

Ärsyttävät kammot

Mutta ihan vakavasti, nämä ylläolevat kammot mulla on. Olen kylläkin jo varhaisaikuisena älynnyt rääkätä itseäni näillä kammoilla, vaikkei se mitään ole hyödyttänytkään. Ahtaanpaikankammon takia en tosin ole ängennyt itseäni maanalaisiin putkiin (valehtelen, sillä eräässä suomalaisessa seikkailu tv-sarjassa tein senkin), mutta sukelluskurssille lähdin taistelemaan tätä vastaan.

Itselleni ahtaanpaikankammo iskee juuri tuolla veden alla varsinkin Suomessa, jossa näkyvyys huonoimmillaan on alle metrin. Niissä olosuhteissa on kohtalaisen helppo kuvitella itsensä tynnyriin 30 metriä merenpinnan alapuolella.

Tästä kammosta en ole vieläkään kunnolla päässyt, joten hissiin jumittuminen on edelleen maistiainen helvetistä.

Entäs lentokammo sitten? Omalla osallani tämä kulkee korkeanpaikankammon kanssa hienosti käsi kädessä. Kun kammoan korkeita paikkoja, kammoan myös siellä lentämistä. Luonnollista ehkä?

Tähänkin on toki lääke, eli siedättää itseään siellä korkealla. Eikö kuulostakin luonnolliselta käydä vaikka laskuvarjohyppykurssi voittaakseen itsensä? Tai oikeammin sen kammonsa? Allekirjoittaneelle se tuntui nuorempana ainoalta vaihtoehdolta, enkä kadu kokemusta hetkeäkään. Vaikkei kurssi kammoa vienyt, niin oli se silti fantastista.

Benjihypyt sun muut kalliokiipeilyt oli nekin tietysti koettava, eikä tämä uusin korkeanpaikankammo-testi poikkea juurikaan näistä edellisistä. Yritys olisi kyllä saanut sujua vähemmän itseni nolaten, mutta yleisö ainakin sai hupia päiväänsä.

Onhan näissä hyppyreissä vähän laskettavaa.

Mukavat mestat, jossa voi hyvinkin hengailla koko päivän.

Fight your fears

Samuin uusimpia tulokkaita on High park Samui, päivähoitopaikka varsinkin meille korkeanpaikan kammoisille. Päivähoidossa voi sitten rauhassa miettiä kuinka monta drinksua ottaa, ennen kuin uskaltautuu heittäytymään pääedellä 12 metriä korkeaan pyllymäkeen. Sillä pakkohan se on, jos alueella kerran pistäytyy.

Ei vaan, pakko on korvien välissä, tai sitten sitä ei ole. Itselläni kun on, en voinut poistua laskematta mäkeä edes kerran. Tämä itsensäylitys vaati tosin pohjalle yhden huurteisen Singhan, mutta sen jälkeen oli otettava itseään niskasta kiinni.

Alueella on kaksi 12 metriä korkeata mäkeä, joista voi valita pahemmin ylös heittävän mäen, tai sitten sellaisen enemmän vauhdilla sukellusta tarjoavan. Itse valitsin sen korkeamman, sillä tämä reikä omassa päässä vaikuttaa kummasti valintoja tehtäessä.

Minulla oli kammon lisäksi pari huolenaihetta, ja toinen niistä oli bikinit. Seurasin pari tuntia mäestä laskeneita toivoen näkeväni naisten yrityksiä, mutta ne kolme naista ennen minua valitsivat kukin sen kevyemmän mäen. Yhdellä heistä oli kokouimapuku, josta ei ollut vertailukohteeksi, mutta kahdella muulla oli bikinit, ja hyvinhän ne näyttivät pysyvän paikoillaan. Johtunee paremmasta rintavarustuksesta.

Toinen pohtimista aiheuttanut huolenaihe oli kuinka päin mäkeen olisi parasta lähteä. Selkäasento jalkaterät alaspäin näytti heittävän suurimman osan laskijoista selkäplätsis veteen, ja jokuselle näin alastulleelle hengenpelastaja heitti varmuuden vuoksi pelastusrenkaan. Onneksi vakavammilta vammoilta vältyttiin, vaikka seuraavana päivänä saattoikin olla paikat hellinä.

Mäen sai laskea myös vatsallaan ja pää edellä, mutta se tuntui heittämällä hurjemmalta vaihtoehdolta. Taipuuko selkä, vai katkeaako se hyppyrin nokalla? Ja tulenko sittenkin mahaplätsis veteen? Mihin kohtaa matkalla jää bikinit?

Matka mäen päälle oli pitkä, ja siinä ehti hyvin tehdä päätöksen. Päädyin jalat edellä laskemiseen. Näinhän ei loppupelissä käynyt, sillä hyppyrin päällä oleva kaveri ohjasi taitavasti päätöksen toiseksi. Napakoru kaverille, pää alaspäin ränniin ja hyppymestari tyrkkäsi vauhtia päälle. Sinne se tyttö sitten sujahti.

Matkalla otti hieman vatsanpohjasta, mutta onneksi selkä taipui hyppyrin nokalla hienosti. Mutta juuri siinä hyppyrin nokalla ne bikinien yläosat tietenkin valahtivat jonnekin lantiolle. Aivan kuten pelkäsinkin.

Ilmalentoa ei sen jälkeen tarvinnut jännittää, eikä alastuloasentoakaan. Metrien korkeudessa kaikki huoli oli bikinien yläosissa, jotka luojan kiitos löytyivät lantiolta, eikä mäestä tai kauempaa nurmikentältä. Uima-altaasta noustessa ne olikin jo siivottu suurinpiirtein kohdilleen.

Pieni toive siitä, ettei kukaan ehkä nähnytkään episodia katosi välittömästi nurmikentällä. Sellaiset nolon myötätuntoiset katseet selässäni palasin 'ryhmäni' pariin. Miksi hitossa en jättänyt paitaa päälle, vaikka ohikiitävänä järkevyyden hetkenä niin pohdin?

Tuleva selkäplätsis.

Helpomman mäen tyylinäytettä.
Siellä mäessä ihmettelin, mitähän tästäkin tulee.

High park Samui

High park Samui on magee paikka. Näitten kahden supermäen ja altaan lisäksi alueelta löytyy infinity-allas lillumiseen, baareja, ruokaa, biljardipöytiä, DJ:t, ja tietenkin bileitä. Helmikuusta lähtien parkki on auki joka päivä klo 12-20. Omia eväitä (edes vesipulloja) ei alueelle tarvitse viedä, mutta sen voin ehkä ymmärtää. Vaikka itse vesipulloaddiktina meinasinkin vetää palkokasvin sieraimeen.

Hinta on aavistuksen suolainen 650 bahtia (reilu 16€), mutta heidän nettisivuiltaan ennakkoon ostettuna lipusta saa alennusta 15%. Samuilla ja Phanganilla asuville alueelle on ilmainen sisäänpääsy, ja sen takia me päätettiinkin käydä tutustumassa paikkaan.

Maksaisinko, kyllä. Ainakin kerran ja riippuen bileistä.

Samuille tulijoitten kannattaa seurata High parkin FB-sivuja, niin pysyy kärryillä tulevista tapahtumista. Suunnitelmissa on kuulemma lisätä parkin aktiviteettitarjontaa ainakin useammilla mäillä, zip lineilla, lentopallokentällä, ja monia muitakin kehitysideoita porukalla on. Täytynee käydä siellä ainakin toistamiseen, mutta mäkeen menen jatkossa vain haalarit päällä.

High park Samui on yhdelle normirantapäivälle loistava vaihtoehto, eikä vähiten maisemien takia.

Ps. En voinut laittaa kuvia itsestäni ilmassa, koska kuten mainitsin, yläosattomat kuvat eivät ole julkaisukelpoisia.

Hienot on maisemat!

Hyvät oli bileet.

Vähän nolotti, mutta onneksi itselleen pystyy nauramaan ;)
6

Muutama vinkki Koh Phanganille menijöille

Kävikö sullekin niin, että jätit Koh Phanganin välistä sen huonon maineen takia? Meille kävi niin vuosia, kunnes päätettiin viimein pyörähtää siellä ystävämme Vesan häissä. Jo silloin ensimmäinen ajatus oli, kuinka väärinymmärretty saari onkaan.

Nykyään ollaan nautittu siellä jo useasti. Viimeksi Balin reissun jälkeen, kun koirienhakureissulla jatkettiin lomaa parilla päivällä.

Koh Phangan menee aina suoraan ytimeen. Vaikea ymmärtää, kuinka näin lähellä Samuita oleva saari voikaan olla niin erilainen. Jotain niin koukuttavaa siinä on, että voin hyvin nähdä meidän vielä asuvan siellä.

Blogin lukijat lähettävät usein vinkkikysymyksiä Phanganiin tai Samuihin liittyen (kiitos niistä) ja pyrin luonnollisesti auttamaan, vaikka pidänkin itseäni vielä aikamoisena turistina.

Ihana Phanganin aamusatama

Joten tässäpä muutama vinkki Phanganille:

Sukellus

Tiedättekö, mulla on käsittämätön sukelluskammo. Sitä ei suinkaan helpota se, että edellisestä sukelluksestakin on taas vierähtänyt kymmenisen vuotta. Täällä sitä elellään unelmavesien ympäröimänä, enkä ole saanut otetuksi itseäni niskasta kiinni. Sillä tiedän toki, että mitä useammin painuisin pinnan alle, sitä hennommalla otteella kammo kuristaisi.

Tällä kerralla en itse päässyt sukeltamaan reissussa sairastetun keuhkoputkentulehduksen takia, vaan jouduin tyytymään snorklaamiseen. Tomppa tarjosi silti perheen junioreille Discover scuba diving -päivän, missäpäs muualla, kuin yhdellä Thaimaan parhaimmista sukellusspoteista Sail Rockilla.

Discover-sukelluksella (3500 bahtia, noin 90 €) pääsee turvallisesti tutustumaan merenalaiseen maailmaan laitteilla ja oman sukellusoppaan kanssa. Sukelluksen maksimisyvyys näyttäisi olevan 12 metriä, mutta näillä näkyvyyksillä elämys yltää helposti ylikin. Vai mitä sanotte siitä, että jo ensimmäisillä sukelluksillaan meidän juniorit näkivät valashain, merten lempeän jättiläisen? Otuksen, jota moni sukeltaja ei onnistu näkemään koko elämänsä aikana.

Vaikka lähtökohtaisesti olisin voinut junioreitten puolesta vähän jännittääkin, ei moiseen ollut mitään tarvetta. Kolmella kundilla oli kaksi ammattiopasta kyljessä kiinni, ja jopa yksi merta kohtalaisesti pelkäävä oppilaskin pääsi kammostaan. Pakkohan allekirjoittaneenkin on päästä, vai mitä?

Tomppa käy Moikun kanssa sukeltamassa The Dive Inn -sukellusfirman kanssa, joten valinta oli meille helppo. Mahtava porukka, tiukka mutta humoristinen ote, paljon turvallisuutta ja huikeata meininkiä. Vahva suositus! Jos et tiedä haluatko sijoittaa sukelluskurssiin vai et, pelkäätkö liikaa vai et, tämä kokemus on juuri sinulle!

Minnekäs muualle kuin kuuluisalle Sail Rockille.

Ensin paperit kuntoon, teoria hoitui reilu tunnin laivamatkalla.

Siinä se, kuuluisa Sail Rock. Älkää antako ulkomuodon hämätä.

Veikkaan että vähän jännitti

ja tässä ehkä vielä vähän enemmän.

Mutta oppaat oli kyljessä koko ajan.

Ekan sukelluksen jälkeen pystyi jo nauramaankin.

Auringonlasku Three Sixty Barissa

Koh Phanganin rannat on upeita. Blogissa löytyykin Tompan kirjoittamia rantapostauksia sekä täältä, että täältä, ellet ole vielä lukenut. Koska rannat ovat upeita, myös auringonlaskut ovat mieleenpainuvia. Riippuen tietenkin paikoista, joissa niitä käy ihastelemassa.

Three Sixty Bar on tähän tarkoitukseen ehkä Phanganin paras paikka. 360 asteen henkeäsalpaavat näköalat, ympäröivät vuoret, mielenkiintoiset ihmiset ja rento musiikki höystettynä pina coladalla, voiko muuta enää toivoa? Tsekkaa myös paikan tapahtumatarjonta, sitä nimittäin riittää.

Paikka on yksinkertaisesti nähtävä, jotta voi kuvitella. Paras tapa mennä sinne on tietenkin mopo, ja toisin kuin vielä joitakin aikoja sitten, pitäisin Phanganin teitä erittäin kelvollisina myös ensikertalaisille. Ainakin ne on hemmetin paljon paremmassa kunnossa kuin Samuin kuoppaiset ja kapeat. Liikennettäkin on vain murto-osa meidän kaaoksesta.


Aivan huikea auringonlasku ja tunnelma.

Thong Sala Night Market

Thaimaan iltamarkkinoilla on ihan omanlaisensa tunnelma, joten näitäkään ei kannata jättää välistä. Kyseessä on pääsääntöisesti ruokamarkkinat, vaikka jotain pientä muutakin vaihtelevasti löytyy.

Paikallinen ruoka on arvatenkin taivaallista, mutta monenmoista vaihtoehtoakin löytyy. Alueella on myös pöytiä, joihin voi istahtaa nauttimaan kojuista keräämänsä herkut. Itse olen onnellinen myös siitä, että voin halutessani nauttia myös lasillisen viiniä samalla, kun tiirailen paikalla pörrääviä mielenkiintoisia maailmanmatkaajia.

Thong Salan ruokamarkkinat voittaa mennen tullen monet ylihintaiset ravintolat paitsi hinnoillaan, myös ilmapiirillään. Varaudu kuitenkin siihen että porukkaa on paljon, eikä omaa pöytää välttämättä heti löydy. Mutta hei, aina voi istahtaa tuntemattomien pöytään ja saada mahdollisesti uusia ystäviäkin!

Thong Salan iltamarkkinat

Koh Phangan

Mainettaan paljon parempi kaunotar. Joten Full moon partyja pelkäävät; unohtakaa ne. Saarella on niin paljon muutakin annettavaa. Jos et usko, kokeile itse!

Tomppa ja Moikku sukeltelivat omia menojaan.

Iso kiitos The Dive Innin mahtavalle porukalle. Tullaan varmasti uudestaan!

4

Hengenpelastaja Boo, Bumba vs kobra ja skorpionin isku

This is Thailand. Kobria, skorpioneja ja jotain muuta kammottavaa. Ei näihin välttämättä kuole, vaikka jotkut kipeätä tekeekin.

Hengenpelastaja Boo

Meidän nauttiessa Balista, koirat viettivät omaa lomaansa ystävämme Moikun luona Phanganilla. Moikun sanoin; monen kobrattoman vuoden jälkeen on lähipiirissä mahtunut kohtaamisia jo kolme viimeiseen kuukauteen. Ensin meillä ja sitten Moikulla. Yksi näistä Balin reissun aikana, kun meidän koirat omalta osaltaan päivysti Moikun tontilla.

Heinikko ei varoittanut Moikkua kobran läsnäolosta, sen sijaan Boon hermostunut haukunta teki sen. Kun monokkelikobran pää nousi heinikosta, seisoi Moikku puolen metrin päästä hiljaisesta tappajasta.

Moikun vaimon kertoman mukaan ystävämme olisi todennäköisesti astunut kobran päälle ilman Boon varoitusta. Askel olisi voinut olla kohtalokas, monokkeli kun luokitellaan erittäin tappavaksi. Tästäkin selvittiin hengissä, vaikka eräs hieman osumaa ottikin.

Henkivartija Boo

Bumba vastaan kobra

Ilmeisesti Salsa ja Boo eivät jaksa kobrista niin kovin enää kiinnostua, mutta Moikun pentukoirat ja tässä tapauksessa varsinkin Bumba ottivat haasteen vastaan. Pentujen lähipiirissä ei käärmeet rellestä.

Koska Bumba oli rellestäjistä pahin, joutui se kohtaamaan pisaran tai muutaman monokkelin myrkystä. Nekin suoraan silmiin, mihin monokkelin tiedetään usein tähtäävän. Ehkä kyse oli vaan muutamasta irtotipasta, joita roiskui monokkelin heilutellessa komeaa päätään, sillä lopputulos olisi voinut olla myös lopullinen. Nyt selvittiin turvonneella silmällä ja yönvietolla eläinklinikalla. Sekä aikamoisella määrällä lääkepurnukoita.

Tästäkin siis selvittiin, kiitokset Moikku hyvästä hoidosta! Toivottavasti Bumba jättää seuraavalla kerralla tunkematta päätään liian lähelle kobraa.

Bumba, Riesa ja kobra.

Bumba, Riesa, Tipsu ja kobra. Bumba rääväsuu

Koirien kotiinhakureissulla. Ilo oli molemminpuolinen!

Skorpionin isku

Se on nyt sitten koettu, ei saatana sentään! Helvetin kipeetä teki, mutta tällä hetkellä noin 40 tuntia tapahtuneesta on vasen käsi lähes kunnossa. Edeltävät tunnit olivat kyllä mielenkiintoisia.

Ollaan tiuhaan tahtiin polteltu oksakasoja pihalla, ihan vaan minimoidaksemme käärmeille kelvolliset majapaikat. Puutarhuri Panom hoitaa osansa, mutta häntä on viime aikoina jotenkin laiskottanut. Poltellaan siis kasoja aika paljon itse, pitäisi aina vain muistaa saappaat ja hanskat. Tällä(kään) kertaa en muistanut.

Näin se sitten tapahtui:

Olin onnistunut polttamaan yhden valtavan kasan lähes maantasalle, ja olin nostamassa viimeistä isoa oksaa hiilloksen päälle.

Silloin SE iski. Tuntui kuin tuhat volttia olisi virrannut kropan läpi hetkessä ja meinasin lentää perseelleni.

Ensimmäinen ajatus oli kobra, sitten tajusin että olisin varmasti nähnyt sen. Laahustin kämpälle ja huusin jonkun purreen. Tomppa kaivoi pakastimesta ison jääpalan, joka lievittikin kipua hieman, vaikka en pystynyt kivun takia edes istumaan paikoillani. Palattiin tapahtumapaikalle, sillä mikäli kyseessä olisi ollut käärme, vastamyrkyn takia olisi hyvä saada siitä valokuva.

Ei käärmettä, eikä centipedeä, joka iskun voimakkuuden takia oli varteenotettava vaihtoehto. Kiemurtelin terassilla keskisormea jääpalalla hieroen Tompan tutkiessa netistä vaihtoehtoja. Käärme - ei, centipede -todennäköisesti ei, sillä jälki olisi ollut paljon rumempaa, hämähäkki -ei, sillä sen puraisua en todennäköisesti olisi edes tuntenut.

Skorpioneja meillä on ollut talossa jopa sisällä, ulkotiloista nyt puhumattakaan. Tiesimme myös, että Thaimaan skorpionit eivät ole ihmiselle hengenvaarallisia, ellei sitten ole myrkylle erityisen herkkä. Varmuuden vuoksi otin antihistamiinitabletin.

Matkamies Kurre oli saarella käymässä ja olimme sopineet illallisen hänen kanssaan. Päätin illallisen jälkeen käydä Bangkok hospitalissa hakemassa vastamyrkkyä kroppaan, mikäli olotila niin vaatisi.

Pari lasia viiniä rauhoitti tilannetta (silkkaa kuvitelmaa), joten päätin katsoa yön yli. Fiksu olisi valinnut toisin, sillä yö oli todella kivulias. Ei auttanut parasetamoli, tiikeribalsami eikä mikään muukaan. Kauhujen yön jälkeen paitsi väsytti, myös särki, ja iskun saanut sormi lähetti sähköiskuja aina osuessaan johonkin.

Luotin silti että kyseessä on skorpioni, ja parin vuorokauden sisällä kipu helpottaa. Ellei se sitten pahene. Seuraava yö meni jo paremmin ja sormen kipukin väistyi. Vain sormesta lähtevät pienet sähköshokit muistutti tapahtuneesta, puhumattakaan selkäytimeen jääneestä pienestä paniikista. Eiköhän siitäkin selvitä.

Tästä lähtien TAAS katson mihin sormeni tai jalkani tungen. Ainakin niin kauan kuin muistan.

Mikäli joudut skorpionin pistämäksi, tässä pari paikallisilta saamaani ohjetta ja jotain netistä haettua:

  • Pidä jääpalaa pistokohdassa, se helpottaa ainakin kipua, joka on ihan mojova. Oma kipu oli ainakin HELVETIN kaukana ampiaisen pistosta, jollaiseksi skorpionin pistoa verrataan.
  • Ota antihistamiinia. Itse asiassa antihistamiini on oiva apu moneenkin vaivaan, joten sitä ei voi olla suosittelematta reissuevääksi. Hyttyset, flunssat, skorpionit, ampiaiset, ym.
  • Kokeile viinietikkaa, se saattaa auttaa (kipuun tai johonkin, ei mitään hajua?). Itse uitin sormea etikassa pitkään ja ehkä se auttoi, ehkä ei.
  • Sivele tiikeribalsamia, sillä sitähän laitetaan melkein joka vaivaan (ainakin paikalliset tekevät niin). Itse laitoin sitä tietenkin, avusta ei ole mitään käsitystä.

Hengissä ollaan kuitenkin. Seuraavalla kerralla en kärsi omin päin tätä kipua, vaan marssin klinikalle hakemaan apua. Siellä tarjotaan ainakin kunnon kipulääkitys ja vastamyrkkyä, sekä jäykkäkouristusrokotus, mikäli sellainen on päässyt vanhentumaan.

Huh huh... tällaista on elämä viidakkotalossa.

Ja tässä pari kivaa kuvaa Phanganilta, ettei jää ihan paha mieli. Thaimaa on kuitenkin mahtava paikka!

Ps. Kobrakuvat Moikkulasta.

Valloittavan kaunis Koh Phangan

Koh Phangan
8

Tuttua Balia ja ei ehkä niin tuttua Balia

Mehän ei perinteisesti olla mitään nähtävyyksien perässä juoksijoita, mutta jotain me silloin tällöin sentään raahaudutaan ihmettelemään. Viime vuoden Balin reissulla yksi tällaisista kohteista oli Tanah Lot-temppeli, tänä vuonna sellaiseksi valikoitui Pura Luhur Uluwatu -temppeli. Näin vaan kävi, älkää kysykö miksi.

Mutta tunnen itseni kovin reippaaksi ja sivistyneeksi käytyäni paikalla, vaikka enemmän nautinkin itse siitä matkasta pienten idyllisten kylien läpi. Uluwatu alueena oli piristävä kokemus reitillemme muutoin sattuneitten hektisten alueitten vastapainona.

Uluwatu temppelillä on muikeita juttuja.Lisää kuvateksti

Ja huikeita maisemia

Pura Luhur Uluwatu -temppeli

Temppeli itsessään sijaitsee henkeäsalpaavissa maisemissa, ja se jo riittää syyksi päiväretkelle. Kuten monissa muissakin Balin temppeleissä, vaatetus tulisi olla kohdillaan. Eikä siis shortseissa, kuten me tehtiin jälleen. Kun on sama pää kesät talvet, niin minkäs teet.

Täällä portilla kuitenkin tarjoiltiin sarongit, joten alueelle pääsy ei tyssännyt heti alkuunsa. Jäin kuitenkin pohtimaan, että kuinkahan moni naisista jolla on 'se aika kuukaudesta' juuri päällä, oikeasti jättää menemättä temppeliin, kuten temppelialueen kyltissä kehoitetaan?

Hinta temppelikäynnille oli 30 000 rupiaa/ henkilö (alle kaksi euroa), ja se tosiaan sisälsi sarongit. Lisäksi olisi voinut palkata paikallisen oppaan mukaan kertomaan temppelin historiasta ja luonnollisesti, pitämään vierailijat turvassa apinoitten hyökkäyksiltä.

Apinoita siellä riittikin, ja osa tuli hyvinkin iholle. Tomppa on jostain syystä aina ollut vähän törmäyskurssilla apinoitten kanssa, eikä tälläkään kerralla selvinnyt ehjin nahoin. Juuri kun ehdin varoittamaan takaa kovalla vauhdilla lähestyvästä karvakasasta, oli se jo hypännyt Tompan takaraivoon vieden päähän kasvaneet aurinkolasit mennessään. Mutta henkilökunta oli valpas; apina sai vaihtareina pussillisen hedelmiä ja aurinkolasit päätyivät takaisin Tompan otsalle.

Pura Luhur Uluwatu -temppeli on yksi Balin tärkeimmistä, ja sen tehtävänä on suojella Balia meren demoneilta. Uluwatussa sijaitsee myös Balin legendaarisimpia surffauskohteita, joten toivottavasti myös surffaajat saavat osansa suojelusta.

Apinoita temppelialueella oli paljon

eikä ne muuten tykänneet katsoa kameran linssiin kirveelläkään ;)

Uluwatu temppeliä

kyllä tuolla tunnin jos toisenkin saa vierähtämään, kun kiertää sen kokonaan.

Skeittaus Balilla

En tiedä kuinka moni ajautuu Balille skeittaamaan, mutta meidän familyssä asia on päivänselvä. Jopa niin että se vaikuttaa alueen valintaan. Mutta Balilla on loistavat mahdollisuudet skeittaukseen ja jopa tällaiselle ei skeittaajalle huikeata katsottavaa.

Paras paikka päästä seuraamaan uskomattomia skeittiesityksiä on ehdottomasti Pretty Poison, josta kirjoitin täällä. Mikäli liikut Canggun alueella ja olet iltaohjelmaa vailla, suuntaa sinne vaikka drinksuille. Torstaisin ja lauantaisin on legendaariset skate jamit, eikä silloin himmailla. Paikalle sattuneet skeittaajat vastaavat illan ohjelmanumerosta ja sitä sietää kyllä katsella.

Balilta löytyy myös monia skeittiparkkeja, ja meidän porukka kävi tällä kertaa niistä kolmessa. Hikinen ja kuuma Amplitude skate park, jossa Tomppakin meinasi joutua mainoskuvaukseen mukaan, Donkey Skatepark, ja Motion Skatepark. Balilta löytyy toki paljon muutakin, mutta näistä voi vaikka aloittaa. Kaikkiaan Balin valikoima on uskomattoman laaja.

Vanhin poikani Jesse Pretty Poisonissa

Heillä oli paikallinen skeittikuvaaja mukana.

Jesse Amplituden parkilla.

Jessen kuvat on ottanut paikallinen valokuvaaja.

Bye bye Bali

We will be back.

Me ollaan sen verran uunituoreita Balin/ Indoneesian kävijöitä, että vielä ei olla saatu tarpeeksemme. Olisi silti ollut huikean hienoa nähdä Bali vaikka 30 vuotta sitten, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan.

Seuraavaksi palataan Thaimaahan, ja suosikkisaarelleni Koh Phanganille. Mä kun voisin ihan oikeasti asua siellä...

2
Back to Top