Fribailua Karjaalla

Mä tykkään mennä suoraan asiaan, miettimättä sen kummemmin teorioita, sääntöjä tai vaikka homman opiskelua.

Tämä pätee niin uuden kännykän tai kameran käyttöönottoon, kuin frisbeegolfiinkin. Viis manuaaleista tai koulutuksesta, kyllä mä opin sitten matkan varrella.

Paitsi etten todellakaan opi, enkä ainakaan fribailua. Parempi olisi vähän treenatakin.

Nyt ollaan päädytty siihen pisteeseen, että pitää oikeastaan aloittaa kiekon heitto lähes alusta. Sen verran on putit ja draivit kadonneet. Vaikka en olekaan ollut missään vaiheessa edes kohtuullinen heittäjä, niin siltäkin tasolta voi näemmä romahtaa.

Kaikki alkuvaiheen väärät maneerit ovat lähes varkain taas ilmestyneet käytäntöön, ja vaikka Tomppa on yrittänyt varovasti mainita virheistä, sitä ei usko ennen kuin itse näkee.

Ja siihen tarvitaan paparazzi.

Tällä kertaa meillä oli sellainen. Ystävämme Pekka.

Piti ostaa Samuilta muistoksi pelipaita<3

Karjaan Kodin Tavaratalo Frisbeegolf-park

Mukavat puistomaisemat, pisin väylä 212 m

Karjaan Kodin Tavaratalo Frisbeegolf-park

Samuin kiekkoystävämme Pekka viihtyy kesäisin Karjaalla, melkein kivenheiton päässä Karjaan Kodin Tavaratalo fribakentästä. Pekka oli suositellut meille paikkaa moneen otteeseen, ja jo muutaman kerran Taalintehtaan kentällä turhauduttua, oli aika vaihtaa maisemia.

Siis ongelma Taalintehtaalla ei tietenkään ole kentässä, vaan yksinkertaisesti heittäjässä. Eli minussa. Kun peli ei kulje, se ei vaan kulje. Jonkin verran turhautuminen johtui toki risuisista väylistä, mutta ennen kaikkea siitä, että kaikki aiemmin opittu oli päässyt unohtumaan. Kuinkas ollakaan.

Mutta niin ne sanovat nuo kauemminkin heittäneet, että välillä sujuu putit, välillä taas draivit. Mulla ei melko usein suju noista kummatkaan, joten se on nyt vaan aloitettava treenaaminen kunnolla.

Karjaan Kodin Tavaratalo Frisbeegolf-park oli mukava puistomainen yllätys. Metsäisten väylien ja pusikoissa revittyjen pohkeitten jälkeen meinasin hypätä housuistani nähdessäni avarat niityt. Reilu 200 metriä tyhjää tilaa tiiltä korille, silloin pääsee tykittämään sydämensä kyllyydestä.

Vaikka en saakaan kiekkoa lentämään lähimainkaan niin pitkälle, niin avoimen tasaisia ja pitkiä väyliä on Samuin jälkeen kaivattu tippa linssissä.

Oh my, oh my, oh my - I miss my Samui...

Karjaan Kodin Tavaratalo fribaradalla on 18 väylää ja se on ilmainen, kuten suurin osa Suomen radoista. Pisin väylistä näytti olevan 212 metriä ja lyhyin 62 metriä. Kaikki väylät eivät tokikaan ole puistomaisia, vaan pääsee sielläkin rämpimään kuusien alla ja rämeiköissä. Minä ainakin pääsin.

Kiva mesta, eikä meidän porukan lisäksi kentällä ollut taaskaan kuin yksi muu ryhmä. Meidän tähän astinen Suomen ratasuosikki Taalintehdas joutui nyt tyytymään kakkossijaan, vaikka kaunis onkin.

Ja hei, Karjaa nyt on muutenkin upea! Menkää vaikka ihastelemaan vanhoja taloja ja niitten pihapiirejä.

Meidän pihalla seisoo nyt jo kaksi fribakoria, joten treenit odottaa. Sitä voi meikäläiset sitten keittiötä purkaessa välillä pitää taukoa ja juosta pihalle heittelemään.

Keittiöremontti alkoi nimittäin tänään. Auta armias...

Ps. Paria kuvaa lukuunottamatta, kuvaajana Beck Kossila.

Haasteita radalla löytyy myös mandojen ja OB -linjojen kautta

Mulle puttaus yläviistoon on vielä vähän hankalaa.

Kattokaa mitä taloja Karjaa täynnä!

2
Back to Top