Irrallaan

Monissa ulkosuomalaisten blogeissa on käsitelty irtolaisuuden tunnetta, sitä fiilistä kun ei täysin tunne kuuluvansa oikein mihinkään. Ei Suomeen, mutta ei siihen uuteen asuinpaikkaankaan. Olo on joka puolella vähän kuin turistilla, irtonainen ja ulkopuolinen. Ja se on välillä vähän hämmentävää. Mutta on tässä irrallisuudessa ja 'kodittomuuden' tunteessa paljon hyvääkin, varsinkin tällaiselle pedantille ihmiselle kuten minä. Vaikka kaikki tavarat eivät olisikaan missään osoitteessa ihan kohdillaan, niin stressikäyrä ei silti kohoa korkeuksiin ja laatikoitten keskelläkin on oppinut rauhoittumaan. Asiat kun tuppaavat olemaan meillä muutenkin vähän sikin sokin. Esimerkiksi juuri nyt kaikki meidän rahat ovat tilillä, jonka pankkikortti on mennyt vanhaksi jo huhtikuun lopussa. Uusi kortti on  pankin toimesta lähetetty mummille, jolta sitä ei saa noudetuksi ilman autoa, jota meillä ei enää ole. Tilisiirtoja olisi voinut tehdä, jos olisi taas havahtunut ajoissa, mutta kun Suomeen saapuminen osui juuri viikonloppuun, niin eurojen leijuessa jossain virtuaalimaailmassa pari päivää siirron aikana ei auta yhtään. Jääkaappi olisi hyvä saada täytetyksi, mutta onhan tässä vielä pari tuntia aikaa ennen kauppojen sulkeutumista. Ehkä etsimämme kesäauto löytyy ennen sitä.

Tuntuu siltä, ettei maallista omaisuuttakaan enää juuri ole, mikä on yllättävän vapauttava tunne. On vain tavaroita sekä Thaimaassa, että täällä Suomessa, joilla hyvin harvalla on todellista tunnearvoa. Jokaisesta voisi siis tarpeen tullen luopua. Ehkä tämä on juuri sitä olemisen sietämätöntä keveyttä, joka osaltaan lisää irrallisuuden tunnetta. Henkinen omaisuus on muuttunut ajan saatossa tärkeämmäksi, kuin maallinen mammona ja tietynlainen vapaus rikkauksista melkein arvokkaimmaksi. Kaikki kokemukset, ihmiset, ilot ja surut näyttelevät yhä suurempaa osaa todellisuudesta, eivätkä ne vaadi mitään kaappeja tai lipastoja. Paikka sydämessä ja ajatuksissa riittää.

Kultaakin arvokkaampi ystäväni, ihana energiapommi Nina kävi tuomassa positiivista energiaa taloon.




Elämä on kantanut ja se on opettanut rohkeutta ja stressinsietokykyä. Vaikka Suomen asunnossamme asuneelta vuokralaiselta loppui vuokrarahat jo reilu puoli vuotta sitten, ja velkasaldo on noussut tuhansiin euroihin, niin siihenkään ei kuoltu. Jollain keinolla ollaan onnistuttu keräämään budjetin totaalisesti sotkenut vaje kasaan ja selviytymään, vaikkei yhtään ylimääräistä ollutkaan. En olisi koskaan aikaisemmin voinut kuvitella, että pystyisin suhtautumaan näin kevyesti tällaisiin haasteisiin, mutta niinhän sitä sanotaan, että 'Siperia opettaa'.

Ennen Suomen reissua kirjoitin paratiisiuupumuksesta, ja kyllä me porukalla sen takia hieman jännitettiin Suomeen tuloa. Entä jos ei haluttaisikaan palata Samuille? Entä jos huomattaisiin, että Suomesta löytyy se kaikki, mitä elämältä haluamme. Mitä jos Suomen koti tuntuisikin paikalta, josta ei olisi enää tarvetta muuttaa muualle? Jos se mitä on parin vuoden Thaimaaseikkailun aikana koettu riittäisikin tyydyttämään levottomat sielut ja unelmien tavoittelun, mitä sitten tapahtuisi? Ilmassa oli paljon kysymysmerkkejä.

Lento Finnairin uudella Airbus A350:llä oli erittäin mukava. Vaikka varauduttiin myöhästymiseen, niin pienestä lähtöviivästyksestä huolimatta melkein ajallaan laskeuduttiin. Finskin uusi lentokone on upea ja koska oltiin onnistuttu saamaan paikat ekstrajalkatiloilla, niin matkustusmukavuuden osaltakin kokemus oli yksi parhaista. En tiedä oliko meillä turbulenssien osalta todellisuudessa tasaisin mahdollinen lentosää, mutta ainakin lento tuntui miellyttävän rauhalliselta, eikä tämän  lentopelkoisen tarvinnut sormet valkoisina puristella istuimen käsinojia. Sitä mä kuitenkin aina vaan jaksan ihmetellä, että miten ihmeessä Finnairin lennoilla tarjottu ruoka on vuodesta toiseen melkeinpä ala-arvoista muihin lentoyhtiöihin verrattuna? Mä en todellakaan tajua.

Thaimaa
Meidän pieni ja sympaattinen Samuin lentokenttä. Yksi maailman kauneimmista.



thailand
Bangkokin lentokenttää aamuauringon noustessa

Suomi tervehti Helsinki-Vantaan lentokentällä sateisena ja koleana, mutta sekään ei ollut vastenmielistä pitkän hikoiluputken jälkeen. Oli erittäin mukava tulla ja ottaa etäisyyttä edeltävään aikaan Samuilla. Tieto koirien hyvästä hoidosta vapautti nauttimaan lomasta, joten nyt olisi oikeasti mahdollisuus ottaa rennommin. Suomen koti otti meidät vastaan siistinä, saman tuoksuisena ja näköisenä kuin lähtiessäkin. Jostain kumman syystä tämä koti on tuoksunut edesmenneelle äidilleni vuodesta toiseen ja kaikessa kummallisuudessaan se on aivan ihana asia. Ikäänkuin äiti avaisi oven ja sanoisi 'tervetuloa'.

Malja äidille
Muutama yö on nyt tullut nukuttua jokseenkin huonosti. On herätty aamuneljältä tai viideltä ja ihmetelty joka puolelta tulvivaa valoa, liian pehmeää patjaa ja ajatuksia jotka estävät nukkumisen. Eniten ihmetystä on herättänyt omat fiilikset. On pitänyt kysyä toiselta vähän väliä, että miltä susta tuntuu? Onko nyt hyvä vai huono, haluatko varmasti palata takaisin pidemmäksi aikaa, vai vaan hakemaan koirat? Haluaisitko sittenkin jäädä Suomeen? Vai jotain ihan muuta?

Enkä olisi uskonut, että ainoastaan muutamassa päivässä mieltä askarruttaneet kysymykset saisivat näin selkeät vastaukset. Vaikka Espoon koti on ollut meidän koti jo yli kymmenen vuotta, niin se tuntuu täyttäneen tehtävänsä ja palvelleen aikansa. Vaikka tahoillamme pohdittiin pari päivää, niin kummallekin oli selvää, että Samui ei ole vielä nähty tai koettu tarpeeksi, ja me halutaan ehdottomasti palata sinne takaisin. Esikoinen pärjää täällä mainiosti ja nuorempi ipanoista on niin kansainvälistynyt, vaikka ei itse pitkään aikaan tulekaan sitä tajuamaan, kuinka arvokkaita kokemuksia saa maailmalla kerätyksi.

Me halutaan edelleenkin ottaa mieli avoimena vastaan se mitä tulee. Sillä asiat tapahtuvat, niin kuin pitääkin. Jos ei yritä väkisin tunkea neliskulmaisia palikoita pyöreisiin koloihin, niin kaikki tuppaa järjestymään. Ideoita syntyy, yksi asia johtaa toiseen ja joku uusi tuttavuus saa tajuamaan sen kaiken. Aivan niin kuin on aina ollut, kun vaan pysähtyy lukemaan tienviittoja.

Nyt nautitaan siis kesästä ihanassa Suomessa, tavataan rakkaita ihmisiä ja lataudutaan. Ja niinhän tässäkin kävi, että tätä tekstiä kirjoittaessa se kesäautokin löytyi. Kaupat tehtiin, päästään mummille hakemaan pankkikortti ja ehditään vielä kauppaankin ruokaostoksille. Asiat tapahtuvat, eikö niin?

Tällä pöristellään sitten tämä kesä.
Finland
Viime kesän kuvasaldoa Vammalasta. Toivottavasti pystytään olemaan näissä maisemissa mahdollisimman paljon.
Suomi

8

Paratiisiuupumus

Sitä on ollut ilmassa. Uupumista upean auringon alla, merituulen henkäyksessä ja kuuman hiekan hieroessa varpaita. Ensimmäinen reilu yhdeksän kuukautta putkeen Samuilla tuntuu juuri sopivalta ajalta, sillä ikävä Suomeen on kova. Valtaosin fiilis johtuu ikävästä vanhimpaan poikaan, mutta on siinä muutakin. Se mikä ennen lomaillessa on tuntunut luksukselta, on näitten kuukausien aikana muuttunut arjeksi. Ja niinhän se menee. Mitä tahansa tavoittelee ja unelmoi, muuttuu toteutuessaan ajan saatossa itsestään selvyydeksi. Typerä ihmismieli.

Nyt on juuri oikea hetki lähteä Suomeen ottamaan etäisyyttä turkoosiin mereen ja valkohiekkaisiin rantoihin. On hyvä lähteä katsomaan kauempaa mennyttä aikaa ja sitä, mitä on tullut saavutetuksi. Vaikka vain siksi, että osaisi taas arvostaa enemmän ja paremmin, näkisi jälleen palatessaan tuorein silmin kaiken tämän kauneuden ja kuinka etuoikeutettu sitä on, kun on mahdollisuus nauttia parhaista paloista molemmissa maissa. On hyvä päästä ynnäämään kaikkea täällä saavutettua, sillä kun yhdeksän kuukautta sitten jälleen tulimme tänne, meillä ei ollut mitään. Ei juurikaan edes suunnitelmia. Ei tietoa mistä elämiseen tarvittava raha Samuilla tulee, vaikka osan kuluista saakin katetuksi Suomen tuloilla. Kaikkeen se ei silti olisi riittänyt, sillä kansainvälinen koulu tekee ison loven kukkaroon joka ikinen kuukausi. Mutta me lähdimme silti, sillä niinhän meillä tehdään; kiivetään takapuoli edellä puuhun ja toivotaan parasta. Välillä se kannattaa, aina ei.

Koh Samui, Thailand
Sillä onhan täällä valtavan upeat maisemat!



Kun paluu Samuille jälleen koittaa jossain vaiheessa elokuuta, meillä on täälläkin jo jotain. Ei paljoa, mutta jotain. Onko tämä elämämme loppusijoituskohde, sitä ei tiedä vielä kukaan, eikä onneksi tarvitsekaan. Mutta meillä on silti jonkinlainen tulonlähde talojen manageroinnin parissa, vanhojen lisäksi uusiakin paikallisia yhteistyökumppaneita (paikalliset ovat kultaakin arvokkaampia kontakteja), ja ennen kaikkea pää täynnä uusia ideoita. Mitä kesä tuo tullessaan ja kuinka pitkälle asioita saadaan eteenpäin Suomesta käsin, jää nähtäväksi. On kuitenkin mahtavaa huomata, että ei ole liian turtunut, vaan mieli pienestä uupumuksesta huolimatta tykkää suunnitella tulevaa. Toivottavasti uudet Samuin suunnitelmat saavat tuulta purjeisiin, sillä usko ideaan on erittäin vahva. Mutta jääköön suunnitelmista kertominen syksyyn, kun paluu Samuille on ajankohtainen.

Näitä karvakorvia tulee tietenkin kesällä ikävä, mutta onneksi ovat hyvässä hoidossa Koh Phanganilla ystäviemme luona.
Kukonlaulun aikaan huomenna kuitenkin suunnataan innoissamme nokka kohti Suomen kesää. Ei haittaa vaikka sataisi ja saisi viettää kesäiltoja villasukat jalassa, sillä takana on kuukausien kuuma ja kuiva kausi. Odotan innolla raikkaita kesäpäiviä ja viileitä järvivesiä siskon perheen mökillä Vammalassa, sukulaisten ja ystävien tapaamisia, metsämansikoita ja mustikoita, sekä rauhallisia hetkiä metsän ääniä kuunnellen. On pitänyt taas tulla kauaksi, jotta osaa arvostaa monia itsestäänselvyyksiä pohjolassa. Täällä on hyvä olla, mutta niin on sielläkin. Täältä tullaan Suomi!

Olisiko sinulla hyviä vinkkejä kesälle Suomessa? Mitä pitäisi ehdottomasti nähdä ja tehdä?

Ihanaa nähdä taas Vammalan järvimaisemat!
Thaimaa
Ja näitä Samuin maisemia kaivataan kesän edetessä varmasti taas valtavasti. Sitten onkin mukava palata!
12

Vieraskynäilijä: Kurre - Suratthani

Huom! Tämä postaus on tehty vieraskynäilijänä, eli kirjoittajana on tällöin blogissa vieraileva henkilö. Kääntäjäystäväni Kurt Kavanderin yhteystiedot löytyvät postauksen lopusta.

Tällä kertaa kynäilijäystäväni Kurren kompassi ohjasi reissumiehen Phnom Penhista takaisin kotisaarellemme Samuille:

Samuin ja Samuin lähisaarten portti

Torstaina 19.5. lähdin taas kerran haikein mielin tuk-tukilla Phnom Penhin lentokentälle. En osaa tarkkaan sanoa, mikä Phnom Penhissa niin viehättää ja kiehtoo - koko kaupunkikuva jokineen ja rantaravintoloineen, kaupungin hajut ja äänet, ystävälliset ihmiset, aidot hymyt vai mikä? Jokainen varmaan kokee kaupungin omalla tavallaan, mutta ainakin minuun se on tehnyt syvän vaikutuksen.

Phnom Penh
Lensin Bangkokin Don Muangin kansainväliselle kentälle ja vaihdoin Suratthanin kaupunkiin vievään koneeseen. Jo heti Suratthanin kentälle tullessani, maailma muuttui täysin - ei pelkästään sen takia, että täällä ajetaan vasenta kaistaa. Suratthanin kentältä keskustaan on kolmisenkymmentä kilometriä. Voi valita, ottaako kalliin taksin vai sata bahtia (noin 2,5 euroa) maksavan syöttöbussin keskustaan. Itse kuljen normaalisti linja-autolla, joka tiputtaa keskustaan jäävät matkustajat Phantipin matkatoimiston eteen. Sieltä jatkoin kävellen My Place -nimiseen hotelliin, jossa tavallisesti majoitun asioidessani Suratthanin kaupungissa. Olin varannut huoneen Agodan kautta ja tällä kerralla maksoin kahdesta yöstä vajaat 30 euroa. Hotelli on erittäin siisti ja sijainti kaupungin keskustassa vallan mainio. Iltamarkkinat ruokakojuineen ja rihkamamyyjineen on vain parin sadan metrin päässä. Eikä joellekaan ole kuin pari - kolme korttelia. Hotellin netti toimii kohtuullisesti, ja pääsisäänkäynnin vieressä on pieni ravintola, josta saa esimerkiksi aamiaisen erittäin kohtuulliseen hintaan. Hotellin ainoa huono puoli on mielestäni äänieristys, jonka takia kannattaa varata mukaan korvatulpat; käytävien äänet kulkeutuvat huoneisiin kuin sadepisarat moskiittoverkon läpi.

Thailand
Perhe joella kalastamassa

Thailand
Vakiopaikassani riisiannos + kaksi ruokalajia, juomavesi ja pöydillä olevat vapaasti otettavat vihannekset, kuten kurkut ja pienoismunakoisot, maksavat yhteensä 40 - 50 bahtia.
Herkulliset jälkiruoat.
Käydessäni Suratthanissa lähtöpaikkani on useimmiten Samui; silloin kaupunki tuntuu jotenkin alkeelliselta ja jopa hiukan nuhruiselta Samuihin verrattuna. Nyt tulin Phnom Penhista ja tämänkertainen kulttuurishokki olikin päinvastainen. Tuntui kuin olisi siirtynyt eri aikakaudelta toiselle - muutama kymmenen vuotta tulevaisuuteen. Suratthani on aito thaimaalainen kaupunki, joka on tavallaan ihan viehättävä ja jossa on huomattavasti halvempaa kuin Suratthanin provinssin turistisaarilla. Hintoja verrattaessa jotkut saattavat käyttää McDonald´s-indeksiä. Koska itse en käy McDonald'sissa, minulla on käytössäni Swensen´s-indeksi. Swensen´s-indeksi osoittaa, että jäljempänä kuvassa oleva jäätelöannos maksaa mantereella noin kaksi euroa, eli 2/3 turistisaarien vastaavasta annoksesta.

Swensen's-indeksi 20.5.2016
Provinssin pääkaupungissa noudatetaan muun valtakunnan lakeja - toisin kuin Samuin saarivaltiossa - joka elää aivan omaa elämäänsä. Kutsun saaria Samuin saarivaltioksi, koska sinne eivät valtakunnan lakipykälät, eikä jonkin verran muualla näkyvä sotilasdiktatuurin koventunut ote ole juurtunut. Ymmärrän toki, että lakeja pitää noudattaa, mutta typerien lakien säätämistä en ymmärrä alkuunkaan. En ole ikinä tajunnut pykälää, jonka mukaan ei saa ostaa olutta klo 14-17, eikä keskiyöstä aamupäivään, ja näkisittepä tämän pojan ilmeen, kun hän Suratthanin iltapäivän kuumuudessa löytää 7-Elevenin, vie kylmän Singhan kassalle ja tölkki otetaan pois nenän edestä kuin tikkari lapsen suusta. Samuin saarivaltiossa sen sijaan myydään olutta vuorokauden ympäri paitsi suurissa marketeissa, kuten Tescossa.

Suratthanin kaupunki on varsinainen liikenteen keskus. Tänne pääsee lentäen ainakin Air Asialla, Nok Airilla ja Thai Lion Airilla sekä myös junalla ja linja-autolla. Yhteydet muualle toimivat hyvin; voi jatkaa vaikkapa Khanomin rantakohteisiin, Andamaanienmeren puoleisille saarille, pohjoiseen, etelään tai Samuin saaristoon - joko pääsaarelle tai esimerkiksi Phanganin tai Taon saarelle, joilla kaikilla on oma luonteensa ja joista Samui on vilkkain. Suratthanissa on - kuten monessa muussakin thaimaalaisessa kaupungissa liikennejärjestelyistä johtuen useampi linja-autoasema, joten kannattaa olla tarkkana kun selvittää, mistä mikäkin linja-auto tai pikkubussi kulkee ja mihin se vie. Tullessani kerran Phanganilta valitsin nuukuudessani halvimman lauttalipun ja päädyin asemalle, josta on ehkä viisi kilometriä keskustaan ja josta tuk-tuk maksoi sen, minkä vedenylityslipussa säästin. Nykyään matkustan Seatran Ferryllä, jolla on bussikuljetus Donsakin satamasta lähtevälle lautalle. Tässä yhteydessä haluan myös mainita, että tavallinen, erittäin hidas linja-auto ei välttämättä ole yhtään edullisempi, kuin huomattavasti nopeammat pikkubussit. Tästäkin minulla on kokemusta, kun taas nuukuudessani lähdin kerran Suratthanista Ranongiin isolla linja-autolla; matka kesti työpäivän ja auto pysähtyi lähes joka pysäkillä. Kuljetettiin kanoja ja kananmunia, mopoja ja jos jonkinlaista tavaraa. Paluumatka taittui pikkubussissa samaan hintaan kolmessa-neljässä tunnissa ilman kanoja.

Seatranin linja-auto kulkee Suratthanin keskustasta Donsakin satamaan.
Seatranin lautat ovat moderneja ja lautalta löytyy kioski, josta saa ostaa pikkupurtavaa. Rentouttava 45 minuutin jalkahieronta taas maksaa 300 bahtia (noin 7,5 euroa).
Tämä juttu syntyi bussi- ja lauttamatkalla Suratthanin keskustasta Samuin saarelle. Näillä näkymin aion viettää kuutisen viikkoa Samuin saarivaltiossa ennen kuin käyn vielä kerran Suratthanin kaupungissa kesä-heinäkuun vaihteessa ja ennen perinteistä Suomeen suuntautuvaa kesävierailuani 8.7.-2.9.

Mukavaa loppukevättä!

Kurre

Thaimaalaiseen tapaan lautan keula on koristeltu kuin joulukuusi konsanaan.
Siellähän se Samui-saari jo onkin.



Mikäli tarvitsette laadukkaita käännöksiä suomesta ruotsiksi kilpailukykyiseen hintaan, niin Kurt Kavanderin palvelut löytyvät täältä:

Overseas Translations Co., Ltd.

sekä Facebookista  tästä linkistä.

Yhteydenotot sähköpostilla kurt.kavander(at)yahoo.com
0

Hemmottelun hetkiä ja kiireistä tohinaa

Miksi musta tuntuu, että on koko ajan kiire? Se tuskin on todellista, ennemminkin voisi kuvitella, että elämäntaidoissa olisi hieman kohennettavaa. Kaikilla meillä on kuitenkin sama määrä tunteja vuorokaudessa, jopa Obamalla, joten kyllä tämän perheen aikuisilla olisi ryhtiliikkeen paikka. Me KYLLÄ jätetään kaikki aina viime tippaan ja silloinhan se kiire muuttuu jo todelliseksikin, mutta mihin koira karvoistaan pääsisi?

Saatiin me sentään lentoliput ostetuksi, joten täältä tullaan Suomi jo ensi viikolla! Jos olisi ollut edes kerran ajoissa lippujen suhteen liikenteessä, niin olisi säästänyt satasia, vaan kun me tykätään säätää. Kauheata jos tietäisi liian pitkän aikaa etukäteen mitä tulee tekemään tai milloin. Ehkä me ollaan niin kuin Kurre, vähän mustalaissieluisia kulkureita ja omien kivien kääntäjiä? Aina viime tipassa liikkeellä. Tai ei kai Kurre ole, me ollaan.

Onneksi on lyhyt lauttamatka naapurisaarelle
Koh Samui, Thailand
Kaikesta suttuisuudestaan huolimatta pidän meidän pienestä kotisatamasta
Koh Samui, Thaimaa
vaikka en kyllä päästäisi Miskaa tohon uimaan
Kun omien pyöreitten vietto meni Myanmarin reissulla kaksi vuotta vanhoja tikkareita auton takapenkillä syöden, niin onneksi naapurisaaren Pauliina ehti vielä 'Proseccoviikonlopun' viettoon meidän kartanolle. Ehkei alunperin ollut tarkoitus viettää ihan näin chilliä viikonloppua, vaan vietettiinpä kuitenkin, sillä sairastelu on vaatinut veronsa. Mutta ihana viikonloppu siitä tuli, vaikkei siellä täällä riekuttukaan. Perjantai-iltana käytiin vain illallisella ja loppu vietettiin altaalla Proseccoa nauttien. Vähän myöhäiseksihän se maailman paremmaksi puhuminen venyi, mutta kun täällä ei ole liikaa varsinkaan suomalaisia ystäviä, niin jokaisesta hetkestä ottaa mielellään kaiken irti.

Lauantaille oltiin jo ennakkoon sovittu käynti kasvohoidoissa, sillä iho on kyllä kohtalaisen kovilla kuuman auringon alla. Chawengilla on tietenkin lukuisia kasvohoitoloita, mutta pari vuotta sitten avattu Central Festival-ostoskeskus vie omalla kohdalla yleensä voiton huikean halpojen hintojensa vuoksi. Ostoskeskuksessa on nimittäin kaksi kilpailevaa hoitolaa vierekkäin ja molempien edessä on sisäänheittäjät kalastamassa asiakkaita edullisuudellaan. Edellisellä kerralla otettiin Pauliinan kanssa halvimmat peruskasvohoidot jalkahieronnalla, tällä kertaa satsattiin vähän parempaan, johon siihenkin sisältyi kokovartalon rentoutushieronta. Kun edellinen tunnin perushoito maksoi vähän yli 10 euroa, niin satsauksesta tähän hieman arvokkaampaan joutui pulittamaan 24 euroa. Ei siis ole mitään syytä olla makaamatta hoidoissa vaikka pari kertaa kuussa, ei edes ajanpuute. Joku kaunis päivä käyn vielä kysymässä läheiseltä kirurgisia toimenpiteitä tarjoavalta klinikalta, mitä heillä olisi tarjolla ja mihin hintaan. Vähintään muutama luomi kasvojen alueella joutaisi jo historiaan.

Miska saa aina seuraa lapsirakkaista paikallisista ja kyllähän näitä hymyileviä ihmisiä ehtii kesän aikana tulemaan ikävä.
Moni miettii varmasti mielessään, uskaltaako täällä toteuttaa erilaisia operaatioita, kuten kauneusleikkauksia tai vaikka Suomessa kalliita hammasoperaatioita ja itse väitän, että uskaltaa. Vanhimmalle pojalleni, sille meidän perheen kovan onnen soturille, teetätettiin viime tammikuussa kuoret yläetuhampaisiin (2kpl pari sataa euroa), kun oli jalkapallomatsissa erehtynyt halailemaan rautapylvästä. Lopputulos oli erittäin hyvä, vaikka tyyppi onnistuikin viime viikolla katkaisemaan molemmat etuhampaansa uudelleen. Kun hampaita sitten Dextrassa tällä viikolla korjattiin ja pinnoitettiin uudelleen, niin olivat kovasti kehuneet thaimaalaisten ammattitaitoa. Sen mä vaan sanon, että onneksi päivitin kaikki perheen tapaturma-, ja muut vakuutukset viime vuonna ihan viimeisen päälle, muutoinhan tässä tulisi hulluksi.

Koh Samui
Central Festivalilla on kokonainen siipi, jossa voi valita lukuisista kampaamoista, hoitoloista ja klinikoista mieluisimman
Paljon olisi puuhaa vielä ennen Suomeen lähtöä, varsinkin jos päädymme viettämään pari yötä Bangkokissa sitä ennen. Mutta eihän sitäkään voi vielä tietää, onhan tässä viikko aikaa. Koirat kuitenkin siirtyivät jo eilen kesälomanviettoon Phanganille vesipuhveleita jahtaamaan (kiitos Moikku), ja ikävähän se iski jo. Josko nyt löytyisi aikaa ja ehtisi paikkaamaan koirien kaivamat tunnelit puutarhassa, korjaamaan yhden katon, hankkimaan tuliaiset ja ehkäpä ottamaan pariksi tunniksi vaikka aurinkoakin. Vielä kun selviäisi jääkiekon MM-kisoista ilman koomaa, kun täällä kello on iltamatsin päättyessä aina se kolme yöllä. Onneksi ne on vain kerran vuodessa!

Ai niin, kun lauantaina palattiin kasvohoidoista, hikiseltä shoppailureissulta ja lounaalta Chawengilta, niin posti oli tuonut ihanan synttäriyllätyksen. Kiitos Hong Kong ja siellä asuva korusuunnittelijasiskoni, mitään ihanampaa en olisi voinut toivoakaan! Käykää ihmeessä tutustumassa siskoni sivuihin Karma Links Jewellery, sieltä löytyy vaikka mitä jumalattoman ihania ja valtavan kauniita koruja. Itselläni onkin hänen suunnittelemia koruja jo aikamoinen määrä kerääntynyt vuosien varrella, sillä ne todella uppoavat omaan hieman hipahtavaan ja värikkääseen tyyliini.

Mitäs tykkäätte synttärilahjakokonaisuudesta?

Ihana setti hopeata ja howliittia. Niin upea sormuskin!
6

Vieraskynäilijä: Kurre - Phnom Penh - Kaakkois-Aasian helmi

Huom! Tämä postaus on tehty vieraskynäilijänä, eli kirjoittajana on tällöin blogissa vieraileva henkilö. Tällä kertaa saamme taas nauttia vakituisen kynäilijäystäväni Kurren seikkailuista Kaakkois-Aasian helmessä, Phnom Penhissa:

Phnom Penh - Kaakkois-Aasian helmi

Viimeksi kerroin kirjoituksessani Vientianesta - Laosin viehättävästä pikkupääkaupungista. Lähtiessäni Samuin saarelta huhtikuun 9. päivänä, minulla oli alun perin suunnitelmissa mennä Koillis-Thaimaan Udon Thanin maaseudulle viettämään Songkrania, eli thaimaalaista uutta vuotta ja sen jälkeen leimaamaan passini Laosin puolella. Vientianessa aloin katsoa paluuvaihtoehtoja Samuin saarelle ja tulikin mieleen, miksen samalla voisi poiketa Phnom Penhissa, Kambodžan pääkaupungissa. Eräs syy oli, että täällä esimerkiksi lukulasit ja hammaskruunut maksavat vain murto-osan verrattuna Thaimaan turistikohteisiin.

Olen ollut Phnom Penhissa aikaisemminkin. Ensimmäisellä kerralla lähdin hakemaan uutta Thaimaan viisumia, enkä kuunnellut niitä, jotka varoittivat maan turvattomuudesta. Ei tämä maa ole yhtään vaarallisempi kuin muutkaan Kaakkois-Aasian maat, kunhan käyttää maalaisjärkeä, eikä käyttäydy kuin Leningradissa ja Tallinnassa vierailevat suomalaiset vodkaturistit aikoinaan. Tutustumismatkani piti kestää viikon, mutta jäinkin silloin maahan kahdeksi kuukaudeksi.

Kambodža
Kiehtovaa katuelämää
Kambodža
Ulkoilmaparturi
En aio tässä kertoa sen enempää Phnom Penhin pakollisista nähtävyyksistä, koska jos täällä vierailee, pystyy helposti googlaamaan, missä kannattaa käydä ja mitä kannattaa nähdä tai kokea. Useimmat turistit tulevat Kambodžaan Siem Reapin kaupungin kupeessa sijaitsevan maailmankuulun Angkor Watin takia, joka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Phnom Penhissa käy varmaan vähemmän turisteja, mutta huomaa, että yhä useampi löytää tiensä myös tänne. Kun kertoo kaupungista, ei voi kuitenkaan sivuuttaa maan lähihistorian kammottavaa punakhmerien hirmuvaltaa ja kuoleman kenttiä, joista tunnetuimmat - Choeung Ekin kentät - sijaitsevat viitisentoista kilometriä kaupungin ulkopuolella. Choeung Ekissa Pol Potin johtamien punakhmerien järjestelmällinen koneisto kidutti ja teloitti tuhansia ihmisiä. Jokaisen Phnom Penhissa kävijän olisi syytä tutustua Choeung Ekin kuolemien kenttiin, jotta mielipuolinen, kylmän raaka kanssaihmisten teurastaminen ei ikinä toistuisi.

Olen käynyt aika monessa Kaakkois-Aasian kaupungissa, mutta Phnom Penh on mielestäni ehkä kiehtovin niistä. Täällä, kuten muissakin Indo-Kiinan maissa, on Ranskan siirtomaavallan jälkiä sekä arkkitehtuurissa että ruokakulttuurissa. Kambodža on edelleen uskomattoman köyhä maa, ja kyllähän täällä riittää ihmettelemistä, koska vaikka jotkut elävät edelleen äärimmäisessä köyhyydessä ja sekä asuvat, että nukkuvat kaduilla, jotkut kiitävät katuja uusilla Rollseillaan. Miten voi olla, että poliittisesta järjestelmästä riippumatta maailma on täynnä eriarvoisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta? Satuin muuten yhtenä iltana istumaan kantapaikassani. Viereisessä pöydässä omistaja ja tuleva tarjoilija sopivat viikonlopun palkaksi perjantain-sunnuntain kahdeksantuntisista illoista yhteensä 40 US-dollaria. Onhan täällä meikäläisen mielestä halpaa, mutta ei voi kuin ihmetellä, että joku joutuu myymään omaa työpanostaan siihen hintaan.

Phnom Penh
Aamutori
Vaikka muutenkin riittää ihmettelemistä, nautin tämän kaupungin tuoksuista, hajuista ja äänistä. Voi todellakin puhua hajuista, kun valtava jäteauto illalla tulee kaduilta syömään päivän aikana useimmiten aikamoisiksi kasvaneet jätekasat. Ääniä on jos jonkinlaisia; polkupyöristä, vaunuista ja mopoista myydään mm. syötävää, ja tuntuu siltä, että jokaisella myyjällä on oma tunnusäänensä. Hauskin on kuitenkin myöhäisillan rytmikkäät puukapuloitten äänet, jotka paljastavat, että kohtapuolin on nuudelikeittoa ostettavissa.

Hyvä ystäväni Petra on ollut pidempiä jaksoja Samui-saarella kahteen otteeseen tämän talven ja kevään aikana. Petra oli yhteydessä minuun ja päättikin tulla moikkaamaan minua tänne Phnom Penhiin sunnuntaina viikko sitten. Menin tuk-tukilla häntä vastaan kentälle. Emme tehneet mitään ihmeellistä, mutta eihän suorittaminen ole elämän päätarkoitus. Kävimme kahvilla, ajelimme tuk-tukilla metsästämässä uusinta ostoskeskusta ja päädyimme väärinymmärrysten takia kuitenkin kaupungin vanhimpaan ostoskeskukseen. Oli patonki-, viini- ja juustopiknikki parvekkeella. Kävimme aamukävelyllä ja iltatorilla. Mukavassa seurassa pienempikin tekeminen riittää. Harvoin shoppailen, mutta täällä on myös kauppoja, jotka myyvät esimerkiksi köyhien naisten, entisten katulapsien tai vammaisten tekemiä kierrätysmateriaaleista tehtyjä tuotteita, joiden tuotosta osa palautuu tekijöilleen. Petra osti aika monta tuliaista kolmesta tai neljästä liikkeestä ja jopa minä ostin pari yhdestä liikkeestä.

Petra tuk-tukin kyydissä

Päiväunien jälkeinen parvekepiknikki
Petra lähti takaisin Thaimaahan, mutta minä jäin vielä tänne kahdesta syystä. Lukulasit on kyllä tilattu ja saan hakea ne toukokuun 15. päivänä. Tänään aion myös käydä hammaslääkärissä. Lisäksi olin kuullut puolitoista viikkoa kestävästä Pride Cambodiasta. Lauantaina klo 19 alkoivat 20 minuuttia kestävä ilotulitus kuninkaan 63-vuotissynttäreiden kunniaksi. Luultavasti Pride-tapahtuma ja kuninkaan syntymäpäivät eivät mitenkään liity yhteen, mutta on mielenkiintoista huomata että maassa, jossa ei kuulemma vielä 2000-luvun alussa ollut näkyvää homokulttuuria, silloinen kuningas eli nykyisen kuninkaan isä oli helmikuussa 2004 julistanut, että Kambodžan tulisi liberaalina demokratiana hyväksyä samaa sukupuolta olevien avioliitot. Kuningas oli myös sanonut kunnioittavansa homoja ja lesboja ja että homot ja lesbot ovat sellaisia kun ovat, koska jumalakin rakastaa kaikenlaisia makuja. Muutamia kuukausia sanomansa julkistamisen jälkeen kuningas luopui kruunustaan. Naimaton prinssi, joka oli opiskellut taideaineita Tžekkoslovakiassa, eli ja vaikutti lähes 20 vuotta Pariisissa, jossa hän opetti balettitanssia. Kun isäkuninkaalta oli tiedusteltu, onko kohta luvassa kuninkaallisia häitä, hänen vastauksensa oli ollut, että poika rakastaa naisia kuin sisariaan. Olivat asiat miten olivat, mutta tuntuu siltä, että kambodžalaiset eivät tee numeroa kenenkään seksuaalisesta suuntautuneisuudesta, ja miksi pitäisikään tehdä?

POPP-baarin eteen pystytetty lisätilaa tarjoava teltta Pride-tapahtuman avajaisissa
Aion olla Phnom Penhissa ainakin torstaihin asti, jolloin pitäisi palata Thaimaahan. Mutta vaikka minulla onkin sovittuna rutiinitarkastus Surat Thanin kaupungissa sijaitsevassa Taksinin sairaalassa perjantaina, ei ikinä tiedä, mistä minut löytää viikon loppupuolella.

Kurre

Munkit aamukierroksellaan
Terkkuja tuk-tuk -kuskiltani!

0

Uusia tuulia

Vaan ei sadetta vieläkään. Ruoho muuttuu ruskeammaksi ja rapisevammaksi joka päivä, sikäli kun sitä vielä jostain löytyy. Yli 65 vuoteen pisin kuuma ja kuiva kausi ei näytä loppuvan kovin helposti. Aamuiset toiveikkaat verhojen raotukset tuottavat pienoisen pettymyksen päivä toisensa perään; tänäänkään ei sada. Kaiken tämän kuivuuden keskellä pari päivää sitten läheisellä vuorellakin vielä roihusi komeasti, kun todennäköisesti kyläläisten roskien poltteluista lähtivät liekit livohkaan. Tuho oli hurja, palanutta sademetsää vuoren huipuilla melkein 100 000 neliömetriä. Tuntikausia pauhannut roihu oli ainakin Bangkok Postin mukaan pahin tulipalo täällä viiteenkymmeneen vuoteen. Toivotaan ettei ennätyksiä rikota tämän enempää.

Koh Samui, Thaimaa
Kuivuuden huomaa paitsi meren pakenemisesta, myös erikoisesta yleisvärityksestä
Tulipalo kuvattuna meidän terassilta. Huono kamera, en pystynyt parempaan
Toivottavasti otsikossa mainitsemani uudet tuulet tuovat tullessaan sadettakin. Ainakin bloggaamisen suhteen olen pitkästä aikaa todella innoissani. Nyt kun on tullut jo reilu vuoden päivät kirjoiteltua itsekseen ja alussa melkein vaan itselleenkin, on muutoksia syntynyt hiljalleen. Hyvän ystäväni Pauliinan vieraskynäily Phanganilta, Tompan kynäilyt kalastusreissusta ja jameista myös Phanganilta, sekä Kurren parikin kynäilyä reissuiltaan Koillis-Thaimaasta ja Mekong-joen varrelta ovat olleet kirsikoita kakun päällä. On ollut itsellekin erittäin mukava lueskella heidän fiiliksiään ja kertomuksiaan reissuistaan. Näitä vieraskynäilyjä on jatkossa luvassa lisääkin, sillä statistiikan mukaan ystävieni kertomukset ovat olleet huippusuosittuja.

Kurre sai blogistani oman sivunkin- 'Missä Kurre?', johon on tarkoitus koota kaikki Kurren matkatarinat, silloin kun niitä kiireiseltä kielenkääntäjältä syntyy. Mielestäni se on loistava lisä blogin lukijoille, sillä tämä prinsessa ei kuitenkaan kiertele pikkukylissä kovinkaan tiiviisti syömässä rottia ja eläviä katkarapuja, tai hautausmailla luita voitelemassa. Ja Kurre reissaa paljon, usein yksin mutta myös ystäviensä kanssa. Tälläkin hetkellä Samuilla asuva mustalaissieluinen ystäväni on tietojeni mukaan jossain Phnom Penhin tietämillä elämässä unelmaansa, josta toivottavasti saammekin seikkailuja luettaviksi. Olen itse aivan innoissani niitä odottamassa, toivottavasti tekin!

Koh Samui
Melko pitkällekin joutuu kahlaamaan, jos mielii uimaan
Kun aloitin blogin kirjoittamisen, en tiennyt siitä juuri mitään. En tiennyt blogimaailmastakaan, ainoastaan silloin tällöin ja hyvin satunnaisesti tuli luettua joitain mielenkiintoisia kirjoituksia, jos niitä vastaan sattui. Sittemmin olen kyllä jäänyt jo seuraamaan moniakin loistavia blogeja ja bloggaajia elämän eri kategorioista. Jos vuorokaudessa olisi enemmän tunteja, lukisin niitä paljon enemmän. Huomaan monesti illalla telkkarin sijaan istuvani uima-altaalla niska vääränä tihrustaen pieneltä kännykän näytöltä kiehtovaa blogia, joten ei mikään ihme, että hierojalle on usein käyttöä. Onneksi täällä on niitä kadunkulmat pullollaan.

Olen tässä reilun vuoden seurannut myös Tiian hersyvää Minäkö keski-ikäinen?- lifestyleblogia, jossa sitten törmäsinkin Suomen 40+ blogit mediaan. Siitä se ajatus lähti vähän ujosti miettien, että pääsisipä mukaan yhteisöön, jossa saisi muilta bloggaajilta vertaistukea. Voisi vaihtaa ajatuksia ja tavatakin, kun Suomessa piipahdan. Otin yhteyttä 40+ blogit mediaan ja sain tietää, että jos tietyt kriteerit laadun ja lukijoitten suhteen täyttyvät, voin hakea mukaan. Onneksi blogiani lukee tänä päivänä joku muukin itseni ja ystävieni lisäksi, joten hain mukaan. Ilokseni voinkin nyt ilmoittaa olevani osa 40+ blogiportaalia. Kiitos siis teille arvokkaat lukijat ja vieraskynäilijät!

Mä olen kuulkaa nyt erittäin onnellinen, sillä 40+  blogeissa on mukana toinen toistaan mielenkiintoisempia, hersyviä ja vähän syvällisempiä, erittäin korkeatasoisia ja elämänmakuisia blogeja. Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa!

Ja tässä vielä pari kuvaa kuivalta saarelta:

Koh Samui, Thailand
Onneksi palmut pitävät vihreytensä
Kuin kala kuivalla maalla
11

Samui Bike Week 2016

Sen minkä flunssilta, korvatulehdukselta ja kurkunpääntulehduksilta ehdimme, yritetään metsästää  lentolippuja Suomen visiitille ja olla vähän liikkeelläkin. Aika haastavaa on ollut, kun on vaan niin saamarin kuuma. Pakko paeta ilmastointilaitteen alle, joka on tietenkin huonoin mahdollinen vaihtoehto hikoilun perään ja on osaltaan varmasti aiheuttanut tämän kiusallisen flunssakierteen koko porukalle. Kun yksi parantuu, seuraava sairastuu, jonka perään sitä seuraava. Ja sitten onkin taas vuorossa se ensimmäinen, niin kuin minä muutama päivä sitten. Vastahan mä parannuin Burman flunssasta! No, ei sentään ole menossa kuin vasta kolmas kierros. Shit...

Yritetään silti olla urheita, vaikka jäikin ystäviemme Vesan ja Naphatin uusi poikavauva tervehtimättä synnytyssairaalassa. Ei vaan uskallettu lähteä viemään pienokaiselle ikävää tuliaista ensimmäiseksi lahjaksi, joten täytyy siirtää tutustuminen sitten Phanganille, kunhan saadaan joku järki tähän niistämiseen. Ja meinaa tässä kohta jäädä muutama muukin asia hoitamatta, kun olisi tarkoitus suunnata kesäksi Suomeen. Kun hoidettavien asioitten lista alkaa olemaan muutaman A4:N pituinen, voi jo vähän tulla kiirus.

Koh Samui, Thailand
Samui Bike Week 2016
Mutta asiaan. Samui Bike Week tulee aina varkain, niin kuin tänäkin vuonna. Yht'äkkiä huomaat ihmetteleväsi katukuvaan ilmestyviä toinen toistaan upeampia isoja pyöriä ja niitten aiheuttamia pörinöitä. Joitain Bike Weekin mainoksia on kevään mittaan tullut bongatuksi, mutta jostain syystä kuvittelin kyseessä olevan joku polkupyöräilytapahtuma. No eihän se ollut, vaan todellakin vuosittain järjestettävä isojen moottoripyörien kokoontuminen, nyt jo kahdeksatta kertaa tällä saarella. Phuketissa vastaava onkin järjestetty jo ainakin 22 kertaa. Mikäli sattumoisin tai vaikka tarkoituksella olisit saarella Bike Weekin aikaan, suosittelen olemaan kyseisinä päivinä itse mopolla liikenteessä saaren teillä. Sillä tollaiseen suurempaan moottoripyöräletkaan törmääminen jollain pienellä kyläpahaisella tai hiljaisella rantaraitilla on vähintäänkin vaikuttavaa. Sekä paikallisille, että meille länkkäreille.

Tässä pari kuvaa viime vuodelta Lipa Noin sataman lähettyviltä
Koh Samui, Thaimaa
hienoja on!
Kaverilla oli kyllä vähän kummallinen ajoasento, noinkohan siinä ei paikat väsy?
Samuilla tapahtuma sijoittuu toukokokuun ensimmäisen viikon hujakoille. Se kestää sen pari päivää tuoden tullessaan ainakin yli tuhat isoa pyörää (viime vuoden epämääräinen arvio), joita alkaa ilmestymään katukuvaan pikkuhiljaa kuun alussa. Saari kyllä tyhjenee pyöristä lähes sormia napsauttamalla, kun viikonlopun kestävä tapahtuma on juhlittu. Tämän vuoden kruisailut toteutettiin teemalla 'rauha ja ympäristönsuojelu' ja kuvioihin kuului bilettämisen lisäksi ainakin temppelissä käyntiä. Kahtena iltana festarialueella oli isot konsertit, minne me ei nyt valitettavasti huonon kunnon takia jaksettu suunnata ja se jäi vähän kaivelemaan. Ehkä ensi vuonna sitten.

Kun viime vuoden bileitä juhlittiin Lamailla, niin tänä vuonna tapahtuman pääpaikka oli Chaweng Laken takana isolla hiekkakentällä, lähellä legendaarista 28 vuotiasta Reggae Pubia. Mutta kuten monessa muussakin tapahtumassa näillä seutuvilla, tiedottaminen ja somekanavien hyväksikäyttö on vielä hieman lapsen kengissä. Nettisivuja ei ole, ne vievät kummalliseen osoitteeseen, tai jotain muuta yhtä epäinformoivaa. Yleensä uuden massiivisemmankin tapahtuman täällä huomaa vasta siitä, että isoja esiintymislavoja tai katukojuja alkaa nousemaan johonkin saaren kulmaan.

Koh Samui, Thaimaa
Reggae Pub 28 vuotta jo
Koh Samui, Thailand
Reggae Pub

Näistä mä tykkään :)

Ja kyllä nämä flunssaiset aivot aiheutti tässäkin tapauksessa harmaita hiuksia. Lauantaina oli tarkoitus poikkeuksellisesti pakata järkkäri mukaan (akkukin oli vartavasten ladattu) ja sen muistinkin, mutta niinhän siinä kuvaustilanteessa joutui kuitenkin toteamaan, että se vietävän akku jäi sittenkin kotiin. Mitenkään hirveästi ei tarvinnut siis lauantain reissulla panostaa kuvaukseen, vaan oli otettava koko homma sunnuntaina uusiksi. Ja koska sunnuntaina tapahtuma oli finito, niin ei auttanut kuin lähteä itse ympäri saarta moporetkelle toivoen, että vielä kuitenkin tavoittaisi edes muutaman autolautalle suuntaavan kaunottaren.

Ja toisin kuin monesti, nyt kävi tuurikin. Lipa Noin sataman lähistö ei tuottanut pettymystä, vaan päinvastoin jättimäisen ruuhkan, joka tarkoitti mopon kyydissä istuvalle kuvaajalle oivan tilaisuuden; muutaman kilometrin matkan ruuhkassa eri moottoripyöräkerhojen peesissä. Olkaa hyvät:




Taaksepäin katsova kaveri yritti moneen otteeseen päästää meidät ohi letkassa, mutta meille passasi hyvin ajella perässä
Kapea kadunpätkä aivan jumissa kilometritolkulla
Mikäs näissä maisemissa kruisaillessa!


Pikkujantterikin päässyt kylille :)

2
Back to Top