Puhu hyvää selän takana

Jokainen varmasti tietää miltä tuntuu, kun huomaa jonkun puhuvan selän takana skeidaa. Minä ainakin tiedän. Ei tunnu hyvältä.

Vielä huonommalta tuntuu, jos pidit tätä skeidan puhujaa ystävänä. Näitäkin juttuja riittää. Samoin kuin riittää niitä ihmisiä, joille tuntuu olevan pakonomainen tarve mustamaalata muita. Ketä milloinkin.

Tätä tapahtui varsinkin nuorempana, mutta että vielä näin 'aikuisenakin' täytyy törmätä vastaavaan. Se on tyrmäävää. Ja uskokaa pois, tätä tapahtuu myös täällä paratiisissa, mutta tästä sitten myöhemmin. Kun aika on oikea.

Kuinka vaikeata on olla sanomatta mitään, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa?

Tomppa, Bumba ja viidakkotalon laskeva aurinko

Puhu hyvää selän takana

Muutama päivä sitten törmäsin seuraamassani Outi's Life -blogissa hyvän puhumiseen selän takana, ja tekstissä puhuttiin myös Thaimaanrannan maalareista. Tässä linkki tekstiin. Tämän jälkeen törmäsin yllättäen myös toiseen blogiin - Tuula's Life, jossa Thaimaanrannan maalareista oli niinikään puhuttu hyvää selän takana.

Arvaat varmaan että lämmitti. Se myös hämmästytti, sillä tällainen ei ole kovinkaan tyypillistä näinä mustamaalaamiseen keskittyvinä aikoina. Varsinkaan, kun tämä hyvän puhuminen tapahtuu selän takana. Kiitos Outi ja Tuula!

Sittemmin jokunen muukin bloggaaja on tarttunut tähän mahtavaan aiheeseen, enkä halunnut olla tekemättä samaa. Laitetaan yhdessä hyvä kiertämään, eikö vain?

Jollain on karkkipäivä, kiitos Pauliina!

Blogit

Monista ystävistäni, tuttavistakin, voisi puhua paljonkin hyvää selän takana, mutta jatkan tässä kuitenkin bloggaajien aloittamalla linjalla. Eli puhun hyvää blogeista, joita itse seuraan ja jotka mielestäni ansaitsevat tämän. On monia muitakin blogeja ja bloggaajia, joita tässä yhteydessä voisi helposti mainita, mutta tässä oma valintani tällä kertaa:

Outi's Life

En juurikaan seuraa lifestyleblogeja, mutta tästä sydämellisen Outin blogista ei voi olla pitämättä. Outi käsittelee paljon kipeitäkin aiheita vilkkaan poikalapsen äitinä ja ihanan miehen vaimona, mutta blogissa on myös paljon tuunausideoita meille tumpeloillekin.

Ja tiedättekö Wilman? Jokainen kouluikäisen vanhempi taatusti tietää, hyvässä ja pahassa. Outi kirjoitti taannoin loistavan tekstin Wilman aiheuttamista reaktioista (tiedän niin tunteen), ja tähän huipputekstiin on tullut kommentteja jo yli 200 niin opettajilta, kuin oppilaitten vanhemmilta.

Erittäin mielenkiintoista. Jos et vielä ole törmännyt Outin Wilma -tekstiin, tässä siihen linkki.

Minäkö keski-ikäinen?

Ja tässä toinen seuraamani lifestyleblogi, jota kirjoittaa hersyvä ja lämminsydäminen Tiia. Tiia paneutuu huumorin kautta arjen iloihin ja välillä myös suruihin, eikä blogista puutu myöskään tiukkaa tekstiä näistä tämän aiheen ympärillä vellovista jutuista. Ihana Tiia seikkailee keski-ikäisen ikäviidakossa itseään yhtään säästämättä. Sydämellisesti ja itselleenkin välillä nauraen.

Tiian blogi oli muuten ensimmäinen blogi, jota vartavasten aloin seuraamaan silloin ,kun omaa blogiani vasta aloitin.

Toistaiseksi viidakkotalossa on saatu kasvamaan basilica, korianteri ja kuvan chili.

Ulkosuomalaisen äidin merkintöjä

No tämä taisi olla järjestyksessään toinen blogi, jota aloin seuraamaan. Vaikka Petra asuu Turkissa, jossa en ole edes käynyt lentokenttävisiittejä lukuunottamatta, hän on ulkosuomalainen, jonka arjen ihmettelyitä on erittäin hauska lukea.

Välillä tuntuu että Petran jutut voisi yhtä hyvin olla myös Thaimaasta, sillä monet ovat kyllä 'just eikä melkein' kuin omia arjen ihmettelyjäni täällä.

Vai mitä sanotte jalkakäytävälle asennetusta sähkökaapista, jonka ohi mahdu kävelemään? Aivan kuin Thaimaassa, jossa sähkötolppa voidaan pystyttää vaikka keskelle autokaistaa.

Matkaopas Vapauteen

Rositan blogia olen seurannut myös pitkään. Ennen kuin tutustuin Rositaan (näin virtuaalisesti), muistan törmänneeni juttuun, jossa Rositaa tituleerattiin 'reippureissaajien kuningattareksi'. En enää muista missä yhteydessä tämä oli, mutta titteli on taatusti ansaittu.

Rosita on ollut tien päällä pitkään, ja kirjoittelee tällä hetkellä Vietnamista. Mutta Rositan blogi ei ole pelkästään matkablogi, vaan Rosita antaa loistavia vinkkejä oravanpyörästä poishyppäämiseen ja oman näköisensä elämän aloittamiseen. Ennen kuin on liian myöhäistä.

Sitähän moni meistä haluaa - elää omannäköistänsä elämää nyt, eikä vasta sitten joskus.

Rositan kirjat Toimistosta travelleriksi - matkaopas vapaampaan elämään ja Nippu kuntoon ovat mainio paketti sellaiselle, joka tarvitsee sen viimeisen tönäisyn matkalle oman näköiseensä elämään.

Voit muuten tilata kirjapaketin 10% alennuksella tästä linkistä , kirjoittamalla ostoskorissa koodiksi 'thaimaanranta'. Ja sitten ei muuta kuin suunnittelemaan!

Tai kirjapaketti tätä linkkiä käyttäen


Moottoritiellä on puuma

No niin, Päde läks menee, menolipulla itsensähoitovapaalle ja jäi sille tielle. Indonesian hiekkakikkareelle, josta kirjoittelee itsensä sanoin sellaista elämä-plokia, jossa teksti on suoraa ja silleen. Kaikesta ei kuitenkaan voi kirjoittaa, ja ymmärrän sen helvetin hyvin. This is Thailand ja se on Indonesia.

Arvostan sitä että ihmiset uskaltavat lähteä, ennen kuin on liian myöhäistä. Kuten mekään, ei Pädekään tiennyt kuinka tulee käymään, mutta niin se vaan tällä hetkellä tekee arvokasta työtä varsinkin katukissojen parissa.

Voin muuten vannoa, että ellei näissä Aasian kohteissa olisi meitä farangeja auttamassa näissä elukka-asioissa, niin huonosti olisi asiat.

SlowDown to DownUnder

Minna ja Juha, siis ihan ensimmäiset bloggaajat, jotka ollaan koskaan tavattu livenä. Mitä olen käsittänyt, niin pariskunta on ollut tien päällä jo pitkään. Siellä sun täällä, viimeksi Australiassa ja tällä hetkellä Malesian Pulau Perhentianilla.

Meillä on ollut niin kummallisia yhteensattumia tässä parin vuoden aikana, ja kun vielä osuttiin Balille samaan aikaan, ei ollut epäilystäkään etteikö pitäisi nähdä. Oli siis aivan pakko.

Ja voi saakeli, hyvä että nähtiin! Tiedätkö tunteen, kun tuntuu että olisit tuntenut toisen jo ikuisuuden? Näin meille kävi.

Minnan blogista löytyy lukuisia vinkkejä Ausseihin, Balille ja nyt Malesiaan, eli sieltä vain ammentamaan!


Olin edellisessä elämässä varmasti merimies, siksi rakastan kalastusveneitä.

Hammock Stories

Kun vastikään huomasin, että tuossa meidän naapurisaarella asuu suomalainen Anna, joka kirjoittaa Hammock Stories -blogia, oli sitä pakko alkaa seuraamaan. Tietenkin. Lempisaareni Koh Phangan, suomalainen tyttö ja blogi, päivänselvä asia.

Anna on myös hypännyt oravanpyörästä ennen kuin oli liian myöhäistä. Ja kuten meilläkin, ei Annalla ollut mitään varmuutta siitä että tulee pärjäämään. Elämä kuitenkin kantaa ja uskon edelleen, että jos riittävästi jotain haluaa, universumi kyllä tekee sen mahdolliseksi.

Ei siis muuta kuin matkaan! Takaisin pääsee aina.

Kaikki Thai ei mitään

Ja siis aivan pakko seurata Thaimaahan muuttaneen avioparin Marikan ja Tommin, sekä muutaman koiran elämää Koh Lantan saarella. En tiedä mikä siinä on, mutta meitä oravanpyörästä hypänneitä, länsimaisen elämän rasittamia suomalaisia tuntuu täältä Thaimaasta ja muualta Aasiasta löytyvän.

Täällä elämä on yksinkertaista, eikä todellakaan ole. Hammasta saa purra jatkuvasti, eikä hermojaan voi menettää ainakaan julkisesti, joten juttua piisaa. Veikkaan ettei Marikakaan uskalla aivan kaikesta mahdollisesta blogissaan kirjoittaa, sillä 'this is Thailand'.

Mutta hauskaa tekstiä syntyy, ja pystyn samaistumaan niin moneen juttuun. Jännä juttu muuten, että mulla on täällä Tom, joka on siis muusikko ja Marikalla on Lantalla Tommi, joka myöskin on muusikko. Meidänkin pitäisi varmaan tavata ihan livenäkin, vai mitä olet mieltä?

fishing boats thailand
Tältä näyttää, kun loma Samuilla alkaa :)

Piccolo Salvo

Siis jos me ei asuttais täällä, voisin hyvin kuvitella asuvani jossain pienessä italialaisessa kylässä  remontoiden toivottomalta vaikuttavaa talorotiskoa. Täytyyhän ihmisellä tekemistä olla, vaikka se monen mielestä voisi älyttömältä kuulostaakin.

Piccolo Salvon Minna on Aamulehden entinen uutispäällikkö, ja aivan loistava kirjoittaja. Blogissa paitsi remontoidaan Piccolo Salvoa, hoidetaan ja pelastetaan koiria (kun tielle sattuu) ja ihmetellään maailman menoa pienessä Fallon kylässä.

Minnan miehessä Mikossa ja meidän Tompassa on ainakin se yhteistä, että joskus joutuu mukana kulkevalle kitarallekin ostamaan lennolle oman lipun.

Itse odotan kuin kuuta nousevaa Piccolo Salvosta tulevaa uutta tekstiä. Veikkaan että sinäkin, kunhan tutustut blogiin, ellei se jo olekin tuttu.

Tässäpä hyvää selän takana tähän hätään, sillä kuten mainitsin, on olemassa valtava määrä muitakin kerrassaan loistavia blogeja. Kaikkia ei vain ehdi seuraamaan, edes täältä Thaimaasta käsin.

Toivottavasti löysit itsellesi lisää luettavaa! Olisi mahtavaa, mikäli haluaisit laittaa hyvän kiertämään paljastamalla kommentteihin sinun mielestäsi kehuja ansaitsevia blogeja.

Puhu hyvää selän takana :)

Kuvat satunnaisia arjen otoksia Samuilta.

Voisin ostaa sisustustuotteeksi tällaisen kalastusveneen ;)
*Artikkeli sisältää affiliatelinkin.

7

Tomppa: Hole in one - frisbeegolfia tropiikissa

Jotta välillä saadaan miesnäkökulmaakin Samuilla asumiseen, tänään näppäimistön äärelle pääsi ei enää niin tuntematon Tomppa. Ja mistäs sitä muusta kirjoittaa, kuin harrastuksesta jolle ei loppua näy.

Kuinka moni siellä ruudun takana mahtaa harrastaa frisbeegolfia?

Samui Swine Classic V voittaja Nikko Locastro

Hole in one - frisbeegolfia tropiikissa

Rakas ystävämme ja oman elämänsä leijonakuningas Pekka suositteli frisbeegolfiin tutustumista jo reilut pari vuotta sitten. Eräänä kauniina päivänä suuntasimme sitten kentälle Maenamiin juniorimme Miskan ja Chrisin kanssa, joka on paitsi jamiravintolamme Boat Barin omistaja, myös innokas kiekkoilija.

Kuten lajia kokeilleet tietävät, ei se kiekko ensimmäisillä kerroilla lennä ihan suunnitellusti. Eikä se lentänyt meilläkään, mutta jollain ilveellä onnistuin saamaan holarin toisella kierroksella. Totaalinen lottovoitto siis. Silloin ajattelin, että no johan, tämähän onkin helppo ja mukava laji. Sittemmin olen saanut huomata, ettei se niin kovin helppoa olekaan.

Tämä 'hole in one' -tarina on kerrottu varmaan kaikille Samui Disc Golfin radalla pelanneille, ainakin jos minä olen sattunut olemaan paikalla. 'Legendary Tom of Finland aced hole 5A when he was playing first time in his life'.

Näin se silloin meni, vaikka nyt saatan missata putin kahden metrin päästä ihan helposti. Mikä ihana laji!

Veikkaisin, että melko moni blogin lukijoistakin harrastaa frisbeegolfia. Suomessa lienee enemmän kenttiä väkimäärään suhteutettuna, kuin missään muualla maailmassa. Samaten harrastajamäärä on Suomessa asukaslukuun nähden suurempi kuin missään muualla.

Ensimmäisen vuoden pelasin muutamia kertoja Pekan kanssa. Tahti tiivistyi viime keväänä, kun aloin käymään radalla lähes viikoittain. Tullessamme viime syksynä takaisin Samuille innostus kasvoi entisestään - olinhan tuonut Paraisilta ostetut Motonetin halpiskiekot itselleni tuliaisina.

Kiekkoilua Koh Somilla
Koh Som, ei lainkaan hullumpi paikka kiekkoiluun.

Samuin radat

Koh Samuilla on tällä hetkellä peräti kaksi frisbeegolf -rataa. Toinen on saaren eteläpuolella Laem Sorissa sijaitseva erityisen kaunis ja myös haasteellinen rata Laem Sor Beach Disc Golf & Acoustic Bar. Toinen on Nigelin pyörittämä Samui Disc Golf tässä aivan kotikulmilla Maenamissa. Jostain syystä 30 kilometrin matka tällä saarella tuntuu tähtitieteellisen pitkältä, joten en ole vieläkään käynyt Laem Sorin radalla. Mutta lupaan hoitaa tämän tutkimusmatkan mahdollisimman pian.

Samui Disc Golf

Mitä yhteistä on Suomen kansallisharrastuksella ja Tony Hawk -peleillä? No tietenkin se, että Samui Disc Golfin omistaja Nigel oli edellisessä elämässään pelisuunnittelija ja -tuottaja Kaliforniassa. Nigelin meriittilistalta löytyvät muun muassa supersuosittu Tony Hawk -skeittipeli, Delta Force, Minority Report sekä Spider-Man.

Reilu kymmenen vuotta sitten Nigel muutti Samuille ja perusti sittemmin tänä vuonna kansainvälisiin kisoihin asti päässeen frisbeegolf-radan. Kiekkoilun lisäksi Nigel pyörittää saaren parasta pitopalvelua Koh Samui Cateringia ja hänen 'The Beast' -barbeque-grilliherkkut ovat saavuttaneet jo lähes legendaarisen maineen. Erinomainen vaihtoehto esimerkiksi hääjuhliin!

Nigel on vienyt aktiivisesti lajia eteenpäin Samuilla ja tämän vuoden helmikuun alussa Nigelin järjestämä turnaus Samui Swine Classic V oli jo viides iso turnaus. Tällä kertaa turnaus lunasti tietääkseni kaikki kansainvälisen kiekkoliiton erinäiset kriteerit.

Päiväretki Koh Somille

Päiväretki Koh Somille, kuvassa Pekka ja Philo

Ensimmäisenä turnauspäivänä pelattiin Nigelin radalla, toisena päivänä kisattiin läheisellä autiosaarella Koh Somilla, jonne Nigel oli järjestänyt komean radan. Kolmantena kisapäivänä oltiin jälleen Nigelin radalla finaalien merkeissä. Juuri ennen turnausta Nigel järjesti Koh Somille testikierroksen, missä olin mukana fiilistelemässä. Upea päiväretki, kylmää juotavaa ja maailman parhaita kiekkoilijoita!

Oma sanavarastoni ei vielä taivu frisbeegolfin terminologiaan tai turnauskriteereihin, mutta mukana oli nyt yli sata pelaajaa, maailman parhaita ammattikiekkoilijoita sekä kuvausryhmä. Itse en kehdannut vielä tänä vuonna osallistua, mutta kenties sitten vuoden päästä.

Turnauksen jälkeisellä viikolla pelasimme ns. tuplat ja parikseni arvonnan jälkeen osui Philo Brathwaite. Philo on ymmärtääkseni maailman kymmenen kovimman kiekkoilijan joukossa, joten peliseura oli aivan omaa luokkaansa. Samaisena iltana näitä kiekkosankareita saapui Boat Barin jameihin (täältä löydät seuraavat jamit Rock House Samui) ja Philohan osoittautui myös eteväksi musiikkimieheksi. Onneksi tuo musahomma sujuu itseltäni paremmin kuin kiekkoilu, joten Philokin vaikutti illan päätteeksi varsin iloiselta.

Mainio harrastus kaiken ikäisille


Kiekkoilua Koh Somilla

Loppuun todettakoon, että itse olen erityisen tykästynyt lajissa siihen, että se sopii selvästi kaiken ikäisille miehille ja naisille. Täällä eräs paikallinen pienikokoinen nuori nainen heittää armottomasti paremmin kuin 90% muista pelaajista. Vastaavasti harva se kerta näen radalla perheitä, missä alle kymmenen vuotiaat nakkaavat kiekkoa pidemmälle kuin minä. Ja yhtälailla viikkokisoissa näkyy aina pari yli 70-vuotiasta, jotka pärjäävät erinomaisesti.

Kyse on mukavasta sosiaalisesta harrastuksesta, missä voi aina haastaa itsensä ja sopivan paikan tullen myös kaverinsa.

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, mikäli et ole vielä kokeillut!

Ps. Kaivaessani valokuvia koneelta, huomasin että kas vain, olinkin jo ennen turnausta ottanut parit kuvat Philosta Koh Somilla - siinä vaiheessa en tosin tiennyt kuka tämä herrasmies oli. Mutta kiekkohan lähti kuin hauki kaislikosta!

*Osa postauksen kuvista on Samui Disc Golfin kuvia, ja luvalla käytössä.

Tässä kuvanottovaiheessa en vielä tiennyt kuinka kova Philo on.

Philo Brathwaite
4

Thaimaanrannan maalarit jo 3 vuotta, kiitos kuuluu teille!

Thaimaanrannan maalarit-blogi meni ja täräytti täydet kolme vuotta 10.maaliskuuta. Kauas on pitkä matka, mutta tänne on kuitenkin rämmitty. Välillä polvia myöten tulvavesissä, toisinaan höyhenen kevyin jaloin rantahiekkaa pitkin. Paljon on tarinoita kerrottu, mutta paljon on jäänyt myös kertomatta, sillä kaikkea täällä tapahtunutta ei vaan voi kertoa. Ehkä vielä joskus.

Kiitos teille arvoisat lukijat, kiitos Tomppa ja suurkiitos myös matkamies Kurre! Ilman teitä en olisi tässä. I love you all!

Samuin pääkaupungin Nathonin rannasta.

Yksi suosikeistamme Thong son bay

Ja ehdoton suosikkimme Koh Phangan


Blogin statistiikkaa

Viime vuoden synttärijutussa paljastin teille blogihistorian 10 suosituinta postausta, ja jotta homma ei menisi aivan samojen juttujen toistamiseksi, paljastan teille tällä kertaa vuoden aikana kirjoitetuista jutuista viisi teitä eniten kiinnostanutta. Sillä uskokaa tai älkää, 10 kaikkien aikojen kärki ei kummemmin ole matkan varrella muuttunut. Edelleen kärkisijoilla loistavat Samuin tulvista kertovat jutut, jotka pääset lukemaan tästä ja tästä.

Yhteenvetona voin helposti todeta, että teitä lukijoita näyttäisi kiinnostavan elämä täällä ja varsinkin silloin, kun siihen liittyy jotain säätöä. Meidän tapauksessa tämä lienee helppoa, sillä säädöt ovat ennemminkin sääntöjä kuin poikkeuksia. Voidaan siis nauraa meille yhdessä jatkossakin.

Asiapitoiset reissupostaukset eivät yllä parhaimpaan kärkeen juuri koskaan, mikä kieltämättä hieman hämmentää. Paitsi silloin, kun asialla on matkamies Kurre. Vuodesta toiseen Kurren tekstit ovat luetuimpien joukossa ja ihmekö tuo. Odotanhan aina itsekin kuin kuuta nousevaa seuraavaa tekstiä, jonka kiireinen kielenkääntäjä ehtii julkaisemaan. Toivottavasti saadaan sellainen pian.

Kirsikkana kakun päällä on järjetön määrä vierailuja blogissa. Kun alkuaikoina ihmetteli ketkähän kolme ovat blogiin eksyneet, tänä päivänä voi ihmetellä karvan vaille puolen miljoonan visiittiä. Facebookin tykkääjämäärä on melkein 1000 ja Instagramin seuraajamääräkin on kivunnut tuhannen yläpuolelle. Nöyräksi vetää, kiitän ja kumarran syvempään kuin pystyn.

Tämän postauksen kuvituksena on osa Thaimaanrannan maalarit -instagramin kuluneen vuoden tykätyimmistä kuvista.

Tämä myös Koh Phanganilta

Tässä taas lempikuvani meidän Maenamin rannalta

Ja pääsi joukkoon yksi kuva myös Balilta


Pidemmittä puheitta siis, tässä

5 suosituinta postausta vuoden ajalta

Viidakkotaloon muuttaminen oli kieltämättä hyppy tuntemattomaan. Rohkea veto etten sanoisi, sillä paikassa on omat haasteensa. Tutuksi ovat tulleet kobrat, skorpionit, rotat ja lepakot, sekä uskomaton määrä happea. Vaikka välillä on tehnyt mieli vaihtaa maisemaa, on tänne sittenkin sopeutunut. 'Viidakko opettaa' sanoi vuokranantajakin, kun ihmettelimme kuinkahan tästä selvitään. Viidakkotalon tarinat ovat kiinnostaneet myös teitä, varmaan siksi että viidakkotalosta ei säätöä puutu.

Ei lähtenyt ei. Jos et vielä tiennyt, kuviteltiin vuosi sitten muuttavamme takaisin Eurooppaan (voit lukea tekstin tuosta ylläolevan otsikon linkistä). Kuukausi Suomessa ja ikävä Samuille kasvoi niin kovaksi, ettei voinut kuin ihmetellä mitä helvettiä me oikein ajateltiin. Ei siinä sitten paljoa muu auttanut, kuin lentää 'maitojunalla' takaisin kotiin. Tällä kertaa Samuille.

Ja kuten mainitsin, matkamies Kurren jutut uppoaa aina kuin kuuma veitsi voihin. Kun Kurrelta tulee teksti, otan lasin viiniä ja lähden riippukeinumatkalle Kurren mukaan. Eikä Kurre petä koskaan, vaan tarjoaa kerta toisensa jälkeen mielenkiintoisen tarinan. Toivottavasti Kurre ilostuttaa meitä pian.

Lamai beach

Auringonlaskua Bangrakista katsottuna

Fisherman's village Bophut


Tämä tarina nousi todella nopeasti toiseksi suosituimmaksi. Paikallisen ajokortin hankkimisessa ei säätöä puuttunut, mikä varmaan osaltaan selittää postauksen suosion. Tai sitten lukijoissa on paljon myös Thaimaahan pidemmäksi ajaksi tulevia tai täällä jo asuvia, joille aihe on ajankohtainen. Hullua touhua toi ajokortin hankkiminen täällä...

No, tässä on juttu, joka on koko blogihistorian luetuin, ei siis vain vuoden. Veikkaanpa että sellaisena se pysyykin hamaan tulevaisuuteen, sillä tekstillä on lukijoita puolet enemmän, kuin koko blogihistorian kakkosella.

Olenko ylpeä tekstistä näin jälkeen päin, en tiedä. Ainakin se on kirjoitettu valtavan v*tutuksen vallassa, ja ehkä ensi kerralla sen tunteen vallassa hengitän syvään ja odotan huomiseen. Meidän perhe on ollut Finnairin kanssa törmäyskurssilla aikaisemminkin, ja tässä kohtaa ämpäri täyttyi. 

Olen edelleen sitä mieltä, että meille matkustajille kuuluvat tietyt oikeudet. Nämä oikeudet ovat EU-tasolla säädetty, eikä Finnair näitä noudata. Kirjoittamani jutun jälkeen kuluttaja-asiamies ilmoitti, että se aikoo hakea markkinaoikeudelta kieltoa menettelyyn, jolla Finnair epää kuluttajamatkustajilta täysimääräisiä vakiokorvauksia peruutus- ja viivästystilanteissa.

Kirjoittamani postaus herätti kommenttien perusteella myös raivoa Finnairille uskollisissa asiakkaissa. Ymmärrän ja en ymmärrä. Koskaan aiemmin en kuitenkaan ole saanut niin äkäisiä kommentteja blogiin, ja olisittepa nähneet kommentit eräässä FB-ryhmässä. Huh, niissä sitten olikin kestämistä.

Tämän Finnair-postauksen tiimoilta sain myös lisätittelin 'kahden markan bloggaaja', kiitokset tästä anonyymille. Kartanonrouvasta kahdenmarkan bloggariksi, pitäisikö itkeä vai nauraa?

Sen sijaan että poistaisin koko kirjoituksen, tai edes siihen tulleita kommentteja, pidän ne täällä. Ne ovat osa tätä kasvuprosessia, tätä blogimatkaa jota kanssanne teen.

Kiitos kun olette mukana, tästä on ilo jatkaa!

Minulla on pieni toive: kerro minulle mistä sinä haluaisit jatkossa tietää tai lukea?

Ps. toinenkin pieni toivomus olisi: tykkääthän meistä Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi- yhteisössä.

Kiitos

Tätä Samui on, flip flop zone!
14

Koirarääpäleet ja vesiputouksen mysteerimies

Meidän viidakkotiellä vipeltää kahdeksan rääpälekoiraa emonsa kanssa. Aivan tässä naapurissa ne eivät asustele, vaan puolen kilometrin päässä päättyvän viidakkotien huipulla. Siellä missä Canope Adventuren vaijeriliukupaikka sijaitsee. Canopen pojat ovat huolehtineet kahdesta koirasta, joista toinen on jossain vaiheessa päätynyt 'treffeille'. Ja kuten koiratreffeillä usein käy, on lopputuloksena paljon lisää koiria.

Olen yrittänyt pysyä kaukana pennuista, sillä kolmessa omassa hurtassakin riittää haastetta. Kovimmatkaan yritykset eivät kuitenkaan aina riitä, ja tätä ihmeteltiin pari päivää sitten palattuamme omien koirien kanssa rantaretkeltä.

Sisään ei ollut asiaa.

Saatiin auto parkkiin, koirat pihalle ja sähköportti kiinni. Sisälle taloon ei kuitenkaan ollut asiaa, sillä kateissa ollut puutarhurimme Panom oli tällä välin löytänyt talolle ja lukinnut meidät ulos. Ulko-oven eteen vedetyt valurautaiset kalterit blokkasivat sisäänpääsyn täydellisesti, etenkin kun kalterit oli viimeistelty järeällä munalukolla. Vaikka avain munalukkoon löytyykin, ei se auttanut nyt. Avain oli talon sisällä.

Terassilla istuessamme alitajuntaa häiritsi kovin kimeä ääni, josta lähdimme koirien kanssa  ottamaan tarkemmin selvää. Mistä se tuli ja mikä se oli? Vienoja normaalista poikkeavia ääniä kuului portin luota useampikin ja koirien villi käyttäytyminen portin lähiympäristössä vahvisti sen, että jotain siellä piileskelee.

Ja näinhän se oli. Betoniaidan alla kulkevasta vesikourusta kurkisti ensin pieni musta pää ja tarkempi kaivaminen toi esiin paljon pörröisemmän ruskean kuontalon. Kaksi koiranpentua meidän vesikourussa, kaukana kotoaan. Sattumaako?

Vähän rohkeampi pentu...

ja hieman arempi pentu.

Aika lutuinen parivaljakko.

Tuskin, sillä näin täällä toimitaan. Ei olla ensimmäisiä eikä taatusti viimeisiä farangeja, joitten portaille kannetaan koirarääpäleitä siinä uskossa, että farangi hoitaa. Sillä usein farangi hoitaakin.

Tällä hetkellä meidän huusholliin ei mahdu yhtäkään koiraa lisää, joten palautettiin pennut Canopen pojille. Kahdeksasta pennusta on kuulemma jäljellä vielä kuusi, sillä kahdelle on löytynyt jo koti. Täällä ollaan nyt sitten kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että näille lopuillekin löytyy vielä rakastava koti jostain muualta kuin meidän aitojen sisältä. Kolmen koiran ulkomaille viennissä riittää jo haastetta ja rahareikää, mikäli päätämme vielä jonakin päivänä vaihtaa maisemaa.

Lähellä oli ettei meillä olisi nyt viisi päivien ilostuttajaa. Kun sille tielle lähtee, voi käydä kuten Elfesworldin Elisabethille. Hänellä on koiria jo yli 600 (kissat siihen päälle), ja kaikki alkoi vuosia sitten kadulta adoptoidusta Madame-koirasta, joka eli kunnioitettavat 17 vuotta Elfen kanssa.

Onneksi on Elfe, sillä hän tekee upeata työtä katukoirien kanssa. Toisin kuin monet järjestöt, Elisabeth ei palauta koiria kadulle hoidettuaan ne kuntoon, vaan pyrkii löytämään kaikille resupekoille loppuelämän kodit. Koko tärkeä homma pyörii pelkästään lahjoituksilla, joten en pane yhtään pahakseni, mikäli haluat lahjoittaa toimintaan vaikka euron tai pari. Täällä pienelläkin summalla saa jo paljon hyvää aikaiseksi.

Tästä vielä Elfesworldin FB-sivuille. Huom! Nämä sivut ovat saksaksi, mutta skrollaamalla hieman, löytyy päivityksistä ja tiedoista myös englanninkieliset tekstit.

Panom löytyi pienen etsinnän jälkeen ja saatiin ovetkin auki.

Putouksen mysteerimies

Mysteeri alkoi muutama viikko sitten koirien yöllisillä haukunnoilla. Alkuun herätyksiä tapahtui vain öisin vaihtelevin kellonajoin, sittemmin niitä tuli myös iltaisin. Mutta kuitenkin aina pimeän laskeuduttua. Ajan myötä oli varmaa, että aina pimeän laskeuduttua joku hiippailee aitojen lähettyvillä.

Alkuun se hieman pelotti. Kuka hän on ja minkä takia pyörii umpipimeässä viidakossa? Täällä ei ole valoja lähimaillakaan, joten kaverilla on varmaan pahat mielessä. Onneksi on koirat, sillä ilman näitä olisin tuskin suostunut viettämään iltaa yksin talolla.

Sitten asia alkoi hahmottumaan.

Ensin huomasimme kivistä tehtyjen rappusten ilmestymisen joen töyräälle. Sitten ihmettelimme tiipii rakennelmaa puun ympärillä. Vasta kun paikalle ilmestyi nuotion jälkiä, peittoa, eväitä, puukkoja ja Buddhapatsas, homma oli selvä. Joku on muuttanut meille.

No ei onneksi aivan meille, mutta siihen kohtaan putousta, jossa käymme koirien kanssa aamuisin uimassa. Aivan tähän viereen kuitenkin.

Mutta hän ei ole siellä enää aamuisin. Ainoastaan tavarat kielimässä illan paluusta. Hyvä paikkahan siinä on suojassa kaikelta, mutta silti käy hieman sääliksi. Miksi asua siellä? Mihin hän katoaa aamuisin? Onko hänellä töitä? Voiko hän olla juuri se lähimmän Family martin edessä rahaa pummaava juoppo? Vai joku muu elämän kolhima.

Meillä on Tompan kanssa molemmilla yhdet epäillyt. Tomppa on nähnyt lähettyvillä hippifarangin, kun taas itse olen nähnyt mopolla liikkuvan vanhemman thaikkumiehen.

Mutta selviääkö mysteerimies koskaan, sitä ei tiedä kukaan. Ja voihan hän olla nainenkin...

koirien uimapaikka

ja uimapaikalle ilmestynyt majapaikka

ja pieni Buddha suojelemassa mysteerimiestä.

4

Vihdoinkin ajokortti + 1 kohdevinkki Samuille

Ajokortin hankkiminen ei sujunut mutkitta, kuten ehkä luitkin jo täältä. Vaikka olen pohjimmiltani ihan rehellinen sarvipää, ja tykkään hakata päätä seinään useasti (vieläpä samaan kohtaan), niin tällä kertaa ystävämme Carlin kehoituksesta laskimme varman päälle.

Ei siis enää taskuparkkia yli-isolla pickupilla, vaan apuun otettiin ystävämme Sopa ja hänen näppärä peruutuskameralla varustettu henkilöautonsa. Peruutuskamera osoittautui kuitenkin ennen h-hetkeä epäkelvoksi, mutta tällä pelillä oli silti hiton paljon helpompi parkkeerata niillä kuuluisilla seitsemällä liikkeellä. Itse asiassa käytin tehtävään ainoastaan neljä edestakaisin liikettä, ja sain poliisipäälliköltä kehutulvan.

Homma on siis purkissa ja jos tämä ei ollut työvoitto, niin mikä sitten? Itse asiassa me kyllä pohdittiin, että ensi viikolla voisi liikenneviraston pihalle raahautua vaikka pienelle picnicille. Sitä ne paikallisetkin tekevät, sillä tarjolla on ilmaista taskuparkkiviihdettä.

Ystävämme Sopa oli valjastettu mukaan taskuparkkeeraukseen :)

Hauskoja juttuja

Mainitsin edellisessä postauksessani myös näistä asukoodeista, kun asioidaan Thaimaan eri virastoissa. Ei siis missään nimessä shortseja, eikä hihattomia paitoja. Mitä tahansa asiaa virastosta haetkin, voi hylkäys tulla pelkästään väärien retkujen takia. Saatat lentää jopa virastosta ulos, kuten kävi viime viikolla immigrationissa muutamalle shortsikaverille.

Ihan hyvä, sillä reilun viikon takaisella immigration reissullani ihmettelin mikroshortsien ja ranta-asujen määrää. Paikallinen puskaradio tiesi kertoa, että juurikin samaisella viikolla immigration tiukensi seulaansa, syynä juurikin rannalta tai baarista suoraan virastoon pompsahtaneet asiakkaat.

Eräskin blogini kommentoija kertoi joutuneensa melkein hyljätyksi ajokorttinsa hakureissulla, sillä vaikka asu oli muuten korrekti, häneltä puuttui kaulukset paidasta. Siitä kekseliäs kaveri sitten taksikuskien paitaa vuokraamaan, ja homma hoitui 100 bahtilla.

Kurre taas kertoi, että liikenneviraston tiskin alta löytyy kuulemma yhdet yli-isot housut tarvitsevalle, mikäli vaan älyät kysyä. Yleinen neuvo täällä paikallisessa FB-ryhmässä näyttää olevan se, että ota kaikista mahdollisista papereista ainakin parit kopiot, siis kaikista mahdollisista, sillä sulta puuttuu kuitenkin aina joku. Vitsihän se on, mutta ei kovin kaukaa haettu.

Meillä on nyt kuitenkin ajokortit ja kahden vuoden päästä hahmotellaan sitten kuvioita uudestaan.

Valloittava Lipa Noi beach

Koh Samui
THINK

Lipa Noi beach + THINK & Retro Cafe´ Lipa Noi

Mikäli taskuparkkeeraamisen seuraaminen ei omalla listallasi nouse riittävän mielenkiintoiseksi aktiviteetiksi, liikenneviraston lähiympäristö on ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen.

Siinä missä Lamailla ja Chawengilla riittää säpinää, Lipa Noi beach vetää hiljaiseksi. Eikä pelkästään auringonlaskujen takia, joitten väitetään olevan Samuin kauneimmat. Lipa Noi on todella rauhallinen. Muutamia hotelleja ja resortteja lukuunottamatta Lipa Noin parasta tarjontaa on turhien ärsykkeiden puuttuminen.

Mikä voikaan tuntua paremmalta, kuin rennon rantapäivän jälkeen nautittu cocktail hämmästyttävän kaunista auringonlaskua katsellessa? No, nauttia se esimerkiksi THINK & Retro Cafe´ Lipa Noilla, joka on valloittava miniresortti upealla rannalla.

Think & Retro cafe´n mielenkiintoinen sisäänkäynti

Ja tutkittavaa kyllä riittää.

Maisemat ovat enemmän kuin kohdillaan.

Hikisen taskuparkkeerauksen jälkeen päädyimme Sopan ja Carlin kanssa resorttiin ansaitulle lounaalle ja hengähdystauolle. Taisi siinä yksi Singhakin tulla nautituksi, ansaittua toki sekin.
Ruoka oli enemmän kuin maittavaa ja myös kohtuu edullista verrattuna naapuriresortteihin.

Olen aina rakastanut värejä (mitä enemmän sen parempi) ja sitä THINK tarjoaa yllin kyllin. Ja mikä parasta, kaikki on kierrätettyä. On auton renkaista ja tynnyreistä tehtyjä pöytiä ja tuoleja, jopa bungalowit ovat itseasiassa vanhoja kuljetuskontteja. Vaikka konteista tehdyt asumukset kuulostavat ehkä alkeellisilta, ei näistä kämpistä puutu mitään. Joten jos kaipaat jotain tavallisuudesta poikkeavaa majoitusta, tämä voisi olla sellainen.

THINK & Retro Cafe Lipa Noi Samuin yhtenä ideana on luoda luoda liiketoimintaa vähentämällä jätteitä saarella ja jakaa vierailijoilleen ajattelimisen aihetta. THINK. Miksi ostaa uutta, jos voi kierrättää vanhaa?

THINK järjestää lisäksi erilaisia tempauksia, joista ansaituista tuotoista osa lahjoitetaan eri paikallisille yhteisöille, toimijoille ja tarvitseville, kuten esimerkiksi lapsille. Ja kuten aina täällä, tämänkin paikan tapahtumista pääsee parhaiten jyvälle heidän FB-sivujensa kautta, joihin on linkki tässä.

THINK on kerrassaan mainio paikka vaikka yksityistilaisuuksille, ainakin niille jotka etsivät jotain valtavirrasta poikkeavaa. Ihan vaan vinkkinä...

Kyllä täällä hetken jos toisenkin viihtyy.

Tästä ei paikka paljoa kodikkaammaksi voi muuttua.

Mä niin tykkään, kun asioilla on vähän ajatusta.

Resortin oleskeluhuone.

Rantabungalowit

Hiljainen viidakkotalo

Nuorison siirrettyä luunsa Eurooppaan, on viidakkotalo humissut hyvin hiljaa. Ei vessajonoja, aamiaismunakasjonoja, vaatenippuja nurkissa, ylitsepursuavaa pyykkikoria, varattuja sohvia ja huutavia kaiuttimia. Ei yhtään mitään. Aivan kuin olisi huopatossutehtaalla.

Vaikka meno olikin välillä kuin villissä lännessä, ikävöin sitä elämänmakuista kaaosta. Onneksi seuraavat Suomesta tulevat ystävät kolkuttelevat jo ovella...

I THINK, we will be back!
4

'Up to you', eli thaimaalaisen ajokortin hankkiminen Samuilla

Selvennettäköön ihan ensiksi se, että otsikossa lukee tarkoituksella Samuilla. Voin siis puhua vain meidän tapauksesta ja vain Samuilla, sillä 'this is Thailand'. Monessa viranomaisasiassa käytännöt vaihtelevat vuosittain, viikoittain, ehkä yhden päivän sisälläkin. Riippuen jopa virkailijasta.

Joten ennen kuin ammutte minut alas, koska 'ei se Thaimaassa näin mene', niin tämä selvennykseksi. Vaikka kuinka olisit Thaimaan tietäjä ja eri mieltä, meillä homma toimi juuri näin. Täällä, Koh Samuilla, maaliskuun ensimmäisellä viikolla 2018, ilman kansainvälistä ajokorttia.

Ruttunaama pieleen menneen ajokokeen jälkeen.

Virasto

Kun asioidaan eri virastoissa, on parempi olla näyttämättä aivan rantapummilta. Ei siis shortseissa, eikä hihattomassa paidassa, vaan aavistuksen virallisempaa päälle. Samuin Immigrationissa ei näköjään olla aivan yhtä tarkkoina, sen verran mikroshortseja ja paljaita pakaroita siellä pyöri, mutta en suosittele. Jollain virkailijalla saattaa olla huono aamu, ja asiointi tyssää siihen.

Teoriakokeeseen ilmoittautuminen tapahtuu klo 8.30-10.00 välillä, ja liikennevirastossa kannattaa olla ajoissa. Ensimmäisenä päivänä asiointinumeroita jaettiin 70, kun taas seuraavan kerran niitä jaettiin vain 50. Kaikki numerot jaettiin ennen 9.30, eli arvatenkin jokunen jäi siis ilman.

Ehkä hämäävintä kaikessa oli virkailijoitten 'up to you' -vastaukset kysymykseen kuin kysymykseen. Tulenko siihen aikaan, tai tähän aikaan, vai mihin aikaan? Up to you, jep. Up to you ei tarkoittanut kuitenkaan mitään, sillä kaikelle olit tarkat kellonajat.

Teoriakoe

Teoriakokeet olivat aikalailla samanlaiset kuin Suomessakin, ja koe tehtiin tietokoneella. 50 kysymystä mopolle ja 50 autolle, joista molemmista oli saatava 45 oikeata vastausta. Paikallisilta oikeita vastauksia vaaditaan kuulemamme mukaan vähemmän. Onneksi Tomppa oli löytänyt paikallisesta Fb-ryhmästä linkin 90 kysymykseen, joita harjoiteltiin muutaman kerran. Ilman tätä harjoittelua en varmasti olisi päässyt ekalla yrityksellä läpi.

Virastossa valtaosa kylteistä, virkailijoista ja ohjeista on thaimaan kielellä, siksi sekaannukset olivat enemmänkin tapa kuin poikkeus. Ystävämme ei päässyt ensimmäisellä kerralla kirjallisista läpi, sai 5 cm leveän lapun palasen (thaimaan kielellä) käteensä ja käskettiin palaamaan lappusen kanssa kahden päivän päästä uusintaan.

Kukaan ei kuitenkaan kertonut, että pikkuruiseen lappuun piti kirjoittaa oma nimi toiselle puolelle ja tiputtaa se alakerran tiskillä olevaan pieneen pahvilaatikkoon silloin kahden päivän päästä ennen klo 13. Ja vasta sitten siirtyä yläkertaan odottamaan testiin pääsyä.

Koska kukaan ei kertonut, ei kukaan yläkerrassa kutsunut ystäväämme testeihin. Kun Carl kysyi 'olisikohan hänenkin vuoronsa joskus?', vastaus oli, että tänään ei onnistu koska olet myöhässä. Pitää siis palata taas kahden päivän päästä uudestaan.

Pikku briifi ennen ajokokeita, tietenkin thaimaaksi.

Teoriakokeet ovat englanniksi ja itselläni oli yksi sana jota en ymmärtänyt. Koska montaa virhettä ei voinut tehdä, pyysin testin valvojaa apuun. Hänkään ei tosin tiennyt mitä sana tarkoittaa, mutta hän tiesi oikean vastauksen ja kuiskasi sen minulle. Ehkä tämä oli juuri se ratkaiseva kysymys, jolla sain riittävän määrän oikeita vastauksia teoriakokeesta. Oikeita vastauksia vaadittiin yhteensä 90 ja sain juuri sen, eli aivan rimaa hipoen läpäisty testi. Kiitos siis kokeen valvojalle ehkä ratkaisevasta avusta.

Koska virkailijat olivat alkuun hävittäneet paperini, jouduin itse lähtemään etsimään niitä alakerran virkailijoilta. Oli hyvin lähellä, että olisin itsekin joutunut palaamaan kahden päivän päästä uudestaan kirjallisiin. Meitä oli muutama muukin ulkomaalainen, jonka paperit mystisesti katosivat alakerran tiskille.

Kokeen läpäisyn jälkeen sain tietysti samaisen 5 cm paperin, joka piti tuoda kahden päivän päästä ajokokeeseen. Onneksi jo tässä vaiheessa tiesin pienestä pahvilaatikosta alakerran tiskillä, sillä sinne tämäkin lappu piti jättää silloin kahden päivän päästä. Tällä kertaa juuri ennen kello kahta.

Tässä vielä linkki netistä löytyviin kysymyksiin, mikäli jollain löytyy tarvetta.

Ja tässä vielä ajokorttia varten tarvittavat paperit:

  • Lääkärintodistus ajokorttia varten, ja 1.3.2018 lähtien vain sairaalasta hankitut kelpaavat
  • Asuinpaikkatodistus immigrationista (hinta 250 bahtia)
  • Kopio passin pääsivusta, viisumista, viimeisimmästä maahantuloleimasta, sekä maastapoistumiskortista
Ylläolevat ainakin siinä tapauksessa, mikäli kansainvälistä ajokorttia ei ole. Ja kuten mainitsin, täällä Samuilla vuonna 2018 maaliskuussa.

Jos haet korttia sekä autolle että mopolle, on todistukset oltava tuplana.

Testin kuvausta.

Ajokoe

Ajokoe on niin lähellä vitsiä, kuin vain voi olla. Siitäkään huolimatta en päässyt ensimmäisellä yrittämällä läpi, kiitos valtavan kokoisen lava-automme. Mutta siitä sitten alempana.

Olin siis hakemassa ajokorttia mopolle ja autolle, joten molemmille kulkupeleille oli omat kokeet. Huvittavaa tässä on sekin, että kokelaat tulevat paikalle omilla autoillaan/ mopoillaan, eli todistettavasti ajoivat jo liikenteen seassa ilman korttia. Mainitsinko jo, että 'this is Thailand'?

Thaimaalaiset suorittavat kokeet ensin, jotta me farangit päästään jyvälle mistä on kyse. Englantiahan virkailija ei puhu muutamaa sanaa enempää, joten tämä sopi meille mainiosti.

Mopokokeessa piti ajaa 'lankun' päällä noin 15 metriä putoamatta. Tomppa putosi kaksi kertaa ja ystävämme Carl yhden, mutta saivat onneksi vielä uuden mahdollisuuden. 'Lankun' jälkeen vilkutettiin oikeitten liikennemerkkien kohdalla oikeaan suuntaan, pysähdyttiin stop-merkin kohdalla ja pujoteltiin muutama muovipönikkä. Aikaa kaikkeen tuhrautui jotakuinkin 30 sekuntia. Tämän kokeen selvitin kunnialla.

Mopolla pujottelua.

Autolla ajettiin kapeaa kujaa pitkin, pysähdyttiin tolppien väliin, ja vedettiin käsijarru päälle. Auton renkaat eivät saaneet koskettaa punaista viivaa, eivätkä olla vinossa. Kuka hemmetti näkee auton alle? Ei ainakaan tällainen sulka päässä 150 cm oleva kirppu. Onneksi muut testiin osallistuvat antoivat 'huomaamattomilla' käsimerkeillä vinkkejä.

Testi jatkui pakittamisella samaa kujaa pitkin ja pysäköimällä auto stop-merkin eteen tien reunaan. Auton piti olla korkeintaan 25 cm reunasta, ja etupyörät kahden keltaisen viivan välissä. Ei mitään toivoa nähdä, mutta onneksi 'huomaamattomat' apulaiset eivät pettäneet tälläkään kertaa.

Viimeinen testi oli perinteinen taskuparkki, ja tässä me Carlin kanssa sitten mokattiin. Renkaat eivät taaskaan saaneet olla 25 cm kauempana katukivetyksestä, eivätkä myöskään vinossa. 25 cm sääntö aiheutti kieltämättä omat haasteensa ainakin isolle autolle, ja hölmöltähän se tuntui. Eikö olisi voinut riittää, että auto on parkkiruudun sisällä?

Vaikka oma parkkeeraukseni meni täydellisesti, niin ruudusta ulos lähtiessäni käytin varmuuden vuoksi yhden ylimääräisen liikkeen, että en olisi törmännyt rajakeppeihin. Kaikkiaan parkkeeraamiseen ja pois lähtemiseen sai käyttää seitsemän liikettä eteen tai taakse. Seitsemän olisi toki riittänyt mainiosti, mikäli olisin vaan muistanut laskea niitä. Nyt en muistanut ja liikkeitä tuli kahdeksan, mikä oli ratkaiseva tekijä. Viis hienosta taskuparkista.

Kujatesti

pysäköinti tien reunaan stop-merkin eteen.

Taskuparkkeeraus


Ajokokeeni autolla hylättiin. Kahden päivän päästä pitää palata 5 cm lapun kanssa uudestaan ja muistaa jättää lappunen alakerran tiskille.

Neljä päivää tähän on vasta mennyt, ja ainakin viides on vielä edessä. Mutta mikäs siinä, eihän tässä mitään parempaakaan tekemistä ole. Ja onhan tämä nyt niin hauskaa, että ehkä me jatkossakin käydään kerran viikossa katselemassa ketä virastossa hengailee. Ihan vaikka huvikseen.

No ei vaan. Onneksi ollaan ehditty tekemään muitakin asioita, kuten tanssimaan balettia frisbeegolf-radalla puhvelin kanssa...

Ystävämme Brent ja vesipuhveli.

10
Back to Top